Piksuaksa 2.0

Treenailtu on vain pikkuisen. Mökiltä löytyi Viirulle erinomainen alusta istu-seiso-kaukoihin, mutta ei ole sitä kokeiltu vielä kotioloissa. Eniten kaukoissa on harjoiteltu ensimmäistä nousua pitkältä matkalta takapalkalla. Tänään mentiin Viirun kanssa yhden ruudun politiikalla - tulos tai ulos. Tällä kertaa tulos. Onnistuin sijoittamaan palkkiopossunkin niin, että Viiru huomasi sen vasta kehun jälkeen. Rally-tokoon rakensimme osaamattomina luovasti radan putkineen ja hyppyineen - hauskaa oli, vaikka etäpalkasta luopuminen oli Pikille vielä tavanomaista vaikeampaa.

Mutta suurin uutinen treenirintamalta on se, että Piki sai vauhdikkaan lainaohjaajan omasta kasvatistani. Kyllä Piki ihasteli: tämmöinenkö tämä laji on, miksei ole aiemmin kerrottu. Kepitkin menivät sujuvasti radan osana kerta toisensa jälkeen. Tänään käytiin vielä keppiyksäri 2 x 6 kepillä - jonkin verran väliä kahden suoran rivistön välissä. Kokeiltiin eri palkkaustapoja, palkan ohittamista, palkkaamista keppien jälkeen parin esteen jälkeen, kepeille hakeutumista muilta esteiltä, takaaleikkausta alussa ja välissä, persjättöä alussa ja välissä, eri ohjaajan sijoittumista. Ei virheitä, hyvä fiilis. Siihen lopetettiin, ja loppuajan pohdimme sitä, kannattaako opettaa sanallinen vihje juoksupuomilta loivaan ja jyrkkään kääntymiseen oikealle ja vasemmalle. Ei ainakaan nyt.

Blogi varmaan hiljenee nyt ainakin joksin aikaa. Nautitaan elämästä, koirista ja varsinkin koirien kanssa elämästä!

Kuva: Marjut Köylijärvi

 

Barney, possu ja leikkuulauta

Paljon on saatu taas hyviä neuvoja. Yritin muutamia kirjata muistiin. Eilen ja tänään Viirun tokovalmennuksessa esiintyivät iso vaaleanpunainen possu ja Michiganista aikanaan mukaamme muuttanut amerikkalaissyntyinen Barney Sesame Streetiltä. Tänään käytössä oli iso leikkuulauta, joka sai Viirun huomaamaan, että seisomasta istuutuessa on syytä pitää jalat paikallaan laudalla, muuten emäntä tulee ällöttävästi siirtelemään tassuja takaisin paikoilleen.

Viiru

• Ehdoton ja nopea pysähtyminen houkutuksesta huolimatta eteen tai ruutuun menossa
  Pysähtyminen saatava aikaan vaikka useammalla kovalla käskyllä
• Houkutukset: pysähtymisen vaatiminen, ei saa mennä minne haluaa kokeessakaan. 
• Palkan suunnan muuttelu sen mukaan mikä on vetänyt enemmän - possu vai Barney (on vaikeaa löytää yhtä suurta houkutusta kuin possu)
• Läheltä: nopea pysähtyminen rinnasta tönäisemällä
• Liikkurin käyttö useammin, palkkaustiheyden vaihtelu: joskus toisen liikkeen jälkeen, joskus kesken hyvästä tekemisestä
• Perusasento omaksi tempukseen - palkka niin että koiraa huomaa, että sitä palkataan
• Liikkeiden aloitus suoraan esim. seuraamiseen ilman perusasentoa
• Perusasentopako: älä liiku, vain pyöri oikealle vasemman jalan varassa
• Kaukot: peräpää ja tassut alustalle, jos koira liikuttaa tassuja, siirrä takaisin

Lyhyt hetki hiihdon ja frisbeegolfin välissä

Piki

• Rally-seuraamisen kriteeri puoli metriä sivussa eikä saa edistää eikä jätättää
• Palkka aina luopumisen kautta
• Älä väistä koiraa, esim. siirrä kättä karkuun
• Seuraamisessa käsi vähän taakse, palkka kun koira oikeassa paikassa kontaktissa
• Kädenkosketustemppu
• Leluetäpalkka ja palkkaus myös omalla lelulla
• Naksuttelu: tarjoaminen: kolme palkkausta per temppu ja sitten seuraava tarjoaminen

• Kepit: takaperinketjutus
• Viimeinen keppi ja naks, sitten kolme viimeistä ja näin alkuun saakka
• Ja sama homma alusta päin: vapautus naksusta vaikka kesken

Kaivoin kotipihallekin Puuilon muovikepit esille. "Nurmikolla" on vielä lunta, vaikka olen sitä levitellyt poiskin. 

Impossible just takes longer

Koiraharrastajana voisi olla ihan voittajaolo: Viirun viimeisen agilitykisan viimeisen radan törppö ohjaus joka johti hylsyyn, Pikin rimaa hipova rally-tokotulos, Viirun jo toinen tulokseton VOI-tokokoe ja Pikin kolme hyllyrataa pääsiäisen agilityikisoissa.

Sporttirakista löytyy hyviä mietelauseita tähänkin tilanteeseen. Impossible just takes longer?

Sain pidäteltyä itseäni enkä enää ilmoittanut Viirua pääsiäiskisoihin. Pikin kanssa agilitykisoissa oli eri kivaa. Löytyi se kaipaamani yhteinen hyvä fiilis. Tuloksia ei tullut, koska keppejä ei edelleenkään voi tehdä radalla, onneksi sentään muut esteet. Kuplamme oli niin vahva, että mietin, jättääkkö väliin seuraavan päivän luopumiskoulutus (Katja Ojansivu, Huumaa). Kivaa uudelleenajattalua. Olen yrittänyt noudattaa oppeja, mutta Viirulla, jonka kanssa on muutenkin aika kimmoisa kupla, eivät kohta enää ylety jalat maahan, kun namia satelee niin paljon. 

Viirun tokokokeesta saatiin lähes sama treenilista kuin edellisestä kokeesta, ehkä lisättyinä perusasennoilla ja liikkeiden väleillä. Nyt emme mene enää kokeisiin kokeilemaan. Säälipalkkaus ei kanna läpi voittajaluokan. Aloin myös miettiä sitä, miten koira näkee värit. Miltä näyttää keltainen ruutu vihreällä keinonurmella?

Käytin Viirun fyssarilla, kun hyväätarkoittava kanssakisaaja ehdotti, johtuisivatko tokokokeen puutteelliset sivulletulot jumeista. Kuten arvekinkin, eivät johtuneet fyysisistä jumeista (vaan pikemminkin mielenosoituksia). Viiru oli hyvässä kunnossa, mutta vähän jumia kyllä oli. Käydään vielä toinen kerta. 

Kevätlauantai

Ihana aurinkoinen kevät-, ulkoilu- ja treenipäivä. Ainoa ongelma on päättää, pukeako nastakengät, lenkkarit vai kumpparit. Ja sulaisivat jo ne ladut. Lähiladusta on jo sulanut pitkä pätkä paljaaksi maaksi ja roskaiseksi jääksi, ja silti latukone vielä hinkkaa sitä... Kun laduista on päästy eroon, koiraharrastajaa alkavat ärsyttää käärmeet ja punkit. Susia ja irtokoiria voi pelätä aina.

Viirun kanssa kokeilimme ensi viikonlopun koetta varten epävarmimmat liikkeet. Kyllähän Viiru osasi suht sinnepäin kaiken muun paitsi sivulletulon liikkeen alussa. Varsinkin jos minulla oli metallikapula kädessä. Liikkeiden välit siis paniikkitreeniin, samoin kapulan palautus sivulle. Huomenna kokeillaan kimppatreenissä ne "varmat" liikkeet, ja ehkä saamme lisää aiheita paniikkitreeniin. Ja kaukoja ja sivulletuloja voi treenailla koko viikon.

Koereissua ei voi laiskuuksissa perua, koska porukalla ollaan menossa :)

Piki osallistui rally-tokokoulutukseen. Treenin aiheeksi ilmoitin koutsille, että haluan taikatempun siihen, että koira luopuu palkasta ja alkaa tehdä minulle eikä palkalle. Sitä ei kouluttaja luvannut, mutta lupasi ohjeita siihen, että koira luopuu palkasta ja ymmärtää että minä olen palkan haltija. Käytännön neuvoissa päädyimme lopulta etäpalkan ja minulta tulevan palkan yhdistelmään ja siihen ettei Piki tiedä, mistä palkka tulee. 

Ehkä se siitä

Pikin kanssa kävimme rally-tokokokeessa. Rämmimme alokasluokasta rimaa hipoen hyväksytyn tuloksen, 71 p.  Pikiä jänskättivät vieraat ihmiset ja koirat eikä  se saanut riittävästi halia ja pusia rakkaita tuttuja ihmisiä. Ja mikä pahinta, radalla namiautomaatti oli rikki ja sitten vielä näkymättömistä kuului haukkua. Ohjaajakin saattoi tehdä pari virhettä, fokus oli täysin Piki Pulleroisen kannustamisessa.

Missä maailmani kahva?

Seuraavana päivänä olimme rally-koulutuksessa. Siinä iski turhautuminen, kouluttajalla oli tarjota niitä samoja juttuja, joita olemme monta vuotta tehneet. Ehkä liian vähän, ehkä väärin, ehkä epäsystemaattisesti. Kouluttaja myös totesi, että hänelläkin on yksi koira, joka on ollut hänelle harrastuskoirana pettymys, koiraa on todella vaikea saada tekemään ohjaajalle.

Koetavoitteita ei Pikin kanssa ole, enkä toivonutkaan harrastuskoiraa  - mutta onko Pikin elämä parempaa, jos käydään ryhmätreeneissä+kokeissa, jos vain käydään ryhmätreeneissä vai jos ei juurikaan harrastella? Tarvitseeko se stressitöntä elämää? Jos Piki ei viihdy kokeissa, ei niissä kannata käydä. Jospa vielä pääsiäisenä kokeillaan agilitya (ilmoittauduttu on), ja jos lähellä on rally-kokeet, käydään niissä. Kivat treenipaikat on kesäkaudelle joka tapauksessa varattu. 

Piki oli myös tuuraamassa Susua kesäkauden ekassa tokotreenissä, ja siellä se oli taas loistava. Perustaitotyöpajan aiheena olivat palkkautuminen ja kontakti, ja palkkautumisenhan Piki osaa: nauttia palkasta ja vaihtaa palkasta toiseen. Viirulle kahden lelu leikki ei ollut niin luontaista, Viirulle koko leikkiminen on lähes opetettu; Viirun vahvuus oli taas sitten kontaktissa.

Kesäkausi korkatttin myös rally-tokotreeneissä perjantaina. Kiva ryhmä! Ehkä sieltä löytyy perjantaiolo pitkästä aikaa. Pikin kanssa kokeillaan leluetäpalkkaa seuraavaksi. Jatkan myös tahdin rauhoittamista.

Parin viikon ja viikon takaisista koira- ja saukkokuvista ei näy, että kevät on tullut.

Jäätä ja lunta kuitenkin riittää myös omalla pihalla vielä.

Epäilyksiä

Sisukkaan treeneissä haettiin kosketusta muodikkaaseen in-iniin. Näillä kokonaisresursseilla olen mieluummim retro tai klassikko, mutta oli kiva saada käsitystä siitä, mistä on kyse. Rallyssa oli Pikille oman ryhmän möllit. Kokeilin ekalla radalla palkattomuutta: yhteistyöstä, innokkaasta tekemisestä ja omasta aktiivisesta kuplastamme ei ollut tietoakaan. Seuraavan radan broilerpullat muuttivat ilmeen. Ensi viikonlopun kokeessa ei auta kuin erinomainen virittely ja ohjaajan hyvä vire :)

Vähän samanlainen turhautunut olo jäi Viirun luoksetulon stopista, jota videoimme tänään tokovalmennukseen. Ja Pikin kepeistä ja puomista ja renkaasta.

Poika ja 6,5 eukkoa

Viikonlopun vietto alkoi perjantaina sukulaiskävelyllä: kylläpä Viiru äiteineen ja siskoineen hymyili kilpaa auringon kanssa. Viirun pojalle nuorempi naisseura olisi ollut mieluisampaa. Piki tapansa mukaan hieman ärhäköi, mutta onneksi fiksut eivät piitanneet. Kävelyn jälkeen vielä kahvia, pentuja, naskaleita, pissaa ja Viirun pojan halimista. Ei voi paljon paremmin viikonloppu alkaa. 

Mihin ovat koirablogit kadonneet, kun muita blogeja kuitenkin on? Enkö löydä niitä? Onko kuulumisten vaihto somessa? Missä siellä? Vai ihan tosielämässä? Ovatko blogit nykyään enemmän tarkoittuja julkaisuiksi?

Tykkään kirjoittaa, mutta kenelle? Eivät taida koirieni kasvattajatkaan lukea. Jos pidän treenipäiväkirjaa, miksi se on internetissä? Olisiko päiväkirja muualla, vaikka ruutuvihkossa tai puhelimessa, analyyttisempi? Haluanko oikeastaan kertoa ihan vieraille ihmisille mitään itsestäni?

Fiilistelyä

Piki osallistui tänään PoKSin rallymölleihin. Tavoitteena oli hyvä fiilis, ja se toteutui. Piki ei ahistunut eikä räyhännyt, ei pissannut eikä kakannut hallin hienolle matolle (kuten viimeksi snooker-treenissä). Lämppälenkillä tuli neljä kakkosta, ja mietin jo, näinkö tässä käy... Mutta ei. Livahdin rataantutustumisesta ennenaikaisesti, että ehdin kävelyttää Pikseliä uudelleen ja vähän viritellä sitä hallissa. Se sitten kostautui. Tein väärän radan - kyllä, se on mahdollista rally-tokossakin - meikäläiselle.

Iloista tekemistä, häntä heiluu, valitettavasti ohjaaja eksyi radalla. Rata olisi mennyt ilman palkkaa.

Pisteitä olisimme menettäneet ilman hylkyäkin. Pikillä kun on se "tokotausta", niin se kaksi kertaa istahti seuraamisessa (360-käänöksessä ja spiraalissa). Pikafiksi lienee ohjaajan laajemmat kaarrokset ja vielä nopeampi vauhti :) Mutta ihmeellistä, ei mennyt muita pisteitä, tosin nämä olivat vain möllit. Oltiin samaa tiimiä, samalla radalla (tosin väärällä).

Viikon varrella on normaaliin tapaan rallailtu, tokoiltu ja aksailtu. Pientä edistystä, pientä paikallaanpolkemista. Piki teki radalla kepit alusta loppuun, mutta nyt puomi vaatii loppupalkan. Viirun kanssa en ole malttanut noudattaa ruutusuunnitelmaani: vain läpijuoksuja lelulle ruudun taakse, kunnes suoraan meneminen vauhdilla vahvistuu. Jospa huomenna ison kentän treeneissä. Kerrankin on suunnitelma: hankalat liikkeet parhailla palkoilla ilman paineita. Mukaan iso possulelu, ceessaria ja kokonaisia lihapullia. 

Tokopainajainen

Näin painajaisen, jossa Viiru karkaili, ei totellut yhtään eikä piitannut minusta muutenkaan. Minua selvästikin kalvaa syyllisyys siitä, että perjantai-iltana suutahdin sille, kun se rautatieasemalla vain räksytti eikä totellut, kun olimme etelän ihmeitä vastassa. Kun kiivastuin ja olin tosissani Virpi sitten pöyristyneenä totteli: istui kuin tatti hiljaa, eikä noussut edes remmistä vetämällä.

Oliko se sittenkään painajainen, mietin tokotreeneissä. Viiru juoksi ruutuun lelulle tai appari heitti lelun. Stoppeja tehtiin putken kautta suullisella käskyllä ja välittömällä pallon heitolla. Pikin kanssa teimme perjantain rally-tokon treenirataa runsailla kehuilla. Juokseminen varsinkin pujottelussa vaatiin vielä paljon harjoitusta, Piki seilaa missä sattuu.

Koko päivän satoi märkää lunta ja lämpötila heilui nollan molemmin puolin. Kevät, missä olet?

Kavereita

Viikon joka ilta taas jotain pientä:

Pikin maanantain agility: Kumpikin koira teki edellisen ryhmän rataa, johon oli poimiitu Laamas-vaikutteita edellisen viikonlopun kisoista. Piki osasi renkaan, Viiru A:n ja keinun kontaktin.

Tiistaitokossa oli teemana seuraaminen. Sekä koutsin että ohjaajan ennakkoasenne oli: tämä osataan, on meidän vahvuus! Mutta Viiru ei seurannutkaan kunnolla ei eteen- eikä taaksepäin. Huoh. Edistämistä korjailtiin vasemmalle kääntymällä ja pysähtymällä.

Aamulenkillä jäähyväiset otsalampulle ja muille keinovaloille

Keskiviikon Sisukas-treenissä oli pitkästä aikaa Piki. Sai valita kolmesta 12 esteen pätkästä, tai olisihan kaikkikin ehtinyt jos olisi muistanut ja osannut. Kepit: takaperinketjutus eli esittele ensin seuraava este. Puomin ylösmenolle ei Piki osunut vauhdissa eikä alasmenollekaan kuin ehkä kerran. Ei Pulleroinen loikkaa mutta askeleet eivät sovi. Kotiläksyksi ylösmenon harjoittelua kontaktipinnan keskelle kohdistamalla.

Torstaina oli tokovalmennuksen palaveri ABC:lla. En kyllä jaksaisi puhua, mieluummin treenaisin. Läksyksi luoksetulon stoppi: Pysähtyminen keinolla millä hyvänsä, vaikka yllätyskäsillä :). Ja sehän on selvää, että Viirulta pitää vaatia.

Perjantaina oli harmaa lomapäivä - mutta loma kuitenkin. Jäälle piti päästä, mitä sitten että naamaan tuli jäätävää tihkua 7,5 m/s. Sää on vain asennekysymys. Linnunlahden uimarannalla meinasi asennekin loppua, kun hankikantokin loppui. Konttaaminenkin oli hankalaa, koska se oli koirista leikkiinkutsu ja rukkasenvarastamiskehotus.

Korvat irtoo ja silmät siristyy tihkutuulessa

Rally-tokoon ohjatuille kerroille toivoin kokeeseen valmistautumista ja uusien kylttien kertausta. Tehtiinkin pikku rataa, josta sai monen henkilön silmin ja suin palautetta. Remmiä oli vaikea saada pysymään koko ajan nauravana, varsinkin juoksupujottelussa. Pitäisi katsoa vanhoista rojuista sopivanmittainen hihna. Enemmän pitäisi minun havainnoida koiraa ja antaa sille vihjeitä. Ekalla kierroksella palkkasin vain vähän. Uuden kyltin askel+seiso: ei käsikosketusta! Askel sivulle suoraan!

Toisella kierroksella oli tarkoitus palkata vasta lopussa. Mutta. Halliin tultuamme Pikin nenuun leijaili haju, joka oli pelottava tai ainakin hämmentävä. Harvoin pääsee näkemään, yleensä vain miettii, mikäköhän sille tuli. Jotain mitä vajavainen ihminen ei havaitse tai ymmärrä. Kirsu nappasi hajun, nenä nousi ylös, seurasi hajua, pää kääntyi. Ja sitten ei enää voinutkaan keskittyä tekemiseen. Näin voi hyvinkin käydä kisoissa. Pitää tsempata itseään, jotta voi tsempata Pikiä!

Ei näkyvissä latuja eikä lomalaisia

Pikillä on kotonakin jännää, kun Susu kumpinekin ihmisineen oli täällä viikon, ja sitten läpsystä vaihtui toisen kasvattini kaksikkoon. Tänään oltiin kaipaamillani kimppalenkeillä. Aamupäivällä käveltiin naapurin koiran kanssa ja iltapäivällä riekuttiin seitsemän aussien seurassa Viinijärvellä. Kun pitkään aikaan ei ole isommilla yhteislenkeillä oltu, vähän jännitti, miten eukkoset käyttäytyvät. Onneksi Viiru oli nuoremmilleen valistunut ja sopuisa itsevaltias ja Hipalle aktiivisesti nöyristelevä alamainen. Piki sen sijaan yritti itseään nuoremmat tyttöset pelotella.

Päätöksiä?

Maaliskuu... Viiru kerkisi kerran helmi-doboon, viimeiselle kerralle just ja just ehdittiin työmatkani takia. Pallolla seisominen on Viirulle paljon helpompaa kuin aluksi, mutta molempien takajalkojen saaminen tasapainotyynylle on yhä välttelyn arvoista. Yhteisliikkeenä oli esimerkiksi jalkaprässi, joissa koira oli sylissä. Viirusta vähän outoa, mutta ehkä aika mukavaa.

Alkuviikko meni flunssassani emmekä hyvistä ulkoilukeleistäkään pystyneet nauttimaan. Jäälle tekisi mieli. Perjantaina illalla oltiin hetki Leinosenlammen jäällä; voi sitä riemua ja rallia. Hanki kantaa muuallakin. Lauantain agilitykisojen takia oli rallyssa vain tynkätreenit. Pikille pitäisi keksiä aina vain lisää käskyjä, esim. saksalaiseen - tai antaa paremmat käsiavut. Viimeksi oli puhe, että vatitreeniä pitäisi tehdä, jotta takapää löytyisi entistä paremmin. Piki on nyt ilmoitettu rally-mölleihin ja -kisoihin sekä rally-tuomarin pitämään koulutukseen. Pitää opetella kaikki kyltit, myös ne uudet.

Viirun tokokokeesen meno lykkääntyi huhtikuulle; treenaaminen on jäänyt vähälle Viirun pojan vierailun ja oman pikku sairastelun takia. Toivottavasti huhtikuussa mahdutaan kokeeseen. Pikin rally-treenin kyljessä ehdittiin tehdä ruutua. Ensimmäinen oli taas haistelua, muissa seisahtui oma-aloitteisesti ruudun etuosaan. Ensin lelullle juoksu? Vain yksi hyvä toisto?

Arra ja Viiru

Lauantaina Viiru yritti päättää agilitykisauransa kunniakkaasti, mutta ohjaaja torpedoi aikeet kerta toisensa jälkeen (kolmella radalla). Kuten koko yhteisellä aksataipaleellamme.

Piki ei päässyt kisoihin sterkkauksen jälkeen syödyn kipulääkkeen varoajan vuoksi. Viirun kanssa ohjaaja esitteli taas monia tyyppivirheitään.  En esim. niistä kepeille, vaikka sitä just Laamas-treenissä harjoittelin. Sitten hyllytän helppoon kohtaan, kun olen niin ällistynyt, että radan vaikein kohta ei epäonnistunut. Hypärillä taas hyllytän aivan huippuhelppoon kohtaan, kun en noudata ohjaussuunnitelmaani. Jätän valssin tekemättä. Tämä virheeni harmittaa aivan erityisesti.

Agilitytaipaleellamme Viiru olisi ansainnut paremman ohjaajan, mutta minä sen sijaan en olisi voinut toivoa parempaa kisakaveria. Nyt Viiru luovuttaa aksavaltikan Arra-tyttärelle, joka onneksi saattoi todeta: tärkeintä ei ole voitto, vaan äidin murskavoitto.

Miksi kisata kun ei enää treenatakaan. Vai pitäisikö vielä pääsiäisenä? Ja nää ihmisetkin ovat niin mukavia...

Keskellä selkää

Lauantai kun kului hallilla melkein kellon ympäri, laskiaissunnuntai oli rentoilua talvisäässä.

Jos oot PA, en tee PA

Viirun jälkeläinen lähti yllättäen kotiin sunnuntaina, kun olin naapuriseuran kisoissa vekotinta tuuraamassa. Viirun startit lauantailta peruin pahenevan flunssan pelossa. Mutta vaikka olitiin omalla porukalla, eipä vielä palattukaan normaaliin: Piki oli toipilas ja minä podin flunssaa. Ihan sekaisin käytiin kaikki treenit :)

Nami! Lelu! Tottele!

Viiru meni tiistaitokoon lainaohjaajan kanssa, mutta kuvasta päätellen oli ihan normimeininkiä. Jos sulla on tyhjät taskut, en taida viitsiä tulla edes perusasentoon.

Viikon aikana Piki pääsi eroon tötterön pitämisestä, ja muiden naamat, pohkeet ja muut tärkeät paikat pelastuivat. Keskiviikkona Viiru meni vielä Pikin sijasta agilityyn (ja torstaina Susu Viirun asemesta doboon), mutta perjantaina Piki pääsi omiin treeneihinsä.

Agility Viirun kanssa oli rentouttavaa, mutta huolestuin omasta itsestäni, kun en jaksanut mitään. Mutta sitten onneksi muistin olevani kipeä/toipilas. Hiljakseen humputeltiin, Viirukin oli tahmea, mutta aika taitava.

Kahden viikon remmilenkkiturhauma purkautuu.

Rallyssa tehtiin seuraamista vasemmalla ja oikealla, puolenvaihtoja ja pyörähdyksiä. Haasteellisin oli siirtyminen vasemmalta oikealle ohjaajan edestä ilman pyörähdyksiä ja vauhdin muutosta. Läksyksi takapään etsimistä vadilla pyörien. Varsinkin oikealla puolella pyöriminen oli vaikeaa, ja Pikin pylly meinasi usein laskeutua alas. Piti tehdä melkoisen laajaa rundia, jotta Piki pyöri kokonaan. Harjoiteltiin myös hyppyä ja putkea, joita ennen ja joiden jälkeen piti seurata. Olisikohan pelkkä seuraamiskäsky riittänyt, eikä olisi tarvittu seuraamista-putkea-putkijarrua-seuraamista?

En jaksais tuota riehumista.

Säät vaihtelevat keskiviikkoillan lumimyrskystä kireähkön pakkasen kautta tämän iltapäivän aurinkoiseen suojasäähän.

Kevään ensi lupaus

Päiväkirja 2.2.

SKS kerää suomalaisten päiväkirjoja 2.2. joka kymmenes vuosi. Tämä ei ihan ole päiväkirja, mutta ehkä aihio.

Aamulla annoin pilatekselle toisen mahdollisuuden mutta en ehkä tulevaisuudessa enää kolmatta. Tai kymmenen vuoden kuluttua taas? Liikkeet ja perustelut ovat järkeviä ja erinomaisia, mutta hengittely särkee tottumattoman päätä. Pakkanen paukkui 20 asteen lämpimämmällä puolella, joten talvipyöräily salille ja kauppaan oli siedettävää.

Sää oli häikäisevän kaunis.

Puolen päivän jälkeen hallille. Talviautosta saa kymmenen asteen pakkasellakin jännittää, mikä ovi aukeaa ja mikä jumittaa. Nyt oli -14 eikä auennut takaluukku, eivätkä kikkakakkosetkaan auttaneet. Nohevana hoksasin kevythäkin olevan mahdollisuus. Iso häkki mahtuikin takapenkille, kunhan sen avasi vasta auton sisällä. Mukavaa äheltämistä pakkasessa. Koirat häkkiin ja menoksi. Hallin pihalla myöhemmin takakonttikin aukesi, mutta siinä vaiheessa Piki oli jo raapinut yhden verkkoseinän rikki.

Rauhalliseen pitkään kävelyyn auringossa ei ollut enää aikaa, mutta onneksi hallin lähellä olevalle lammelle oli ajettu rengasreitti, joka oli kantavaksi kovettunut.

Hyvä treeni rauhoitti mielen.

Viiru:

• ruutu ilman kosketusalustaa, palkkaa apparilta eri sijainneista, palkka ruudun takana, kerran pysäytys - otetaan kuuri näitä
• seisomisen kestoa häiriössä - kyllä se treenissä osaa
• kaukot: s-m vaikea ymmärtää, s-i takatassut liikkuvat ilman rimaa, m-i parantunut yksivaiheiseksi, mutta ei riitä ihan ylös asti 

Piki

• keppejä: appari palkkasi piilosta (vaikka kyllä Piki tiesi, ja luopuminen oli aluksi vaikeaa) tai minä - ei tarvittu ohjureita! - ehkä kuitenkin on hyvä auttaa Pikiä kepeille?
• "seuraamista" vasemmalla ja oikealla ilahdutti isosti - oman asenteen muutos, nillittämisen lopettaminen, luopumiseen panostaminen ihan oikeasti, vasemmalla seuruun käskyn vaihdos, rally-asenne - mitenhän kestää häiriössä? 

Lyhyt lenkki, ja sen lisäksi koirat leikkivät pihalla, kun häkin kasaaminen ja muu roudaus tapahtuivat käänteisessä järjestyksessä.
Lopun raportoin anonyymissa päiväkirjassa. 

Tokojuttuja

Tänään saatiin taas osallistua kokeenomaiseen tokotreeniin. Viiru osasi peruuttaa, taas toi metallin ilman mutinoita, teki joitain kaukoja ekalla vihjeellä. Paljon tarvitaan vielä toistoja kaukoihin. Ohjattu ja tunnari olivat hyvät. Ruutuun pitää keksiä jotain uutta - ainakin luopua kosketusalustasta kokonaan ja opettaa paikkaa muuten. Ja se seisomassa pysyminen. L: Viiru ei pysynyt aloillaan, kun kävelin kohti - eikä istuutunut - huoh - tämä on se varma liike.

Stressaava treeni, koska olimme varanneet liian vähän aikaa. Olin ottanut Pikinkin mukaan ja varannut Pikin hommiin hallinpuoliskon tokotreenin jälkeen. Aika menikin sitten tokoon ja muuhun, mutta onneksi halli oli vapaana vielä vuoromme jälkeenkin. Viiru sai muistella ruutua ja tehdä keppejä. Piki osaa nyt taas kepit hienosti, lisäksi tehtiin rally-juttuja sekä suoraan ja takaa hyppäämisen erottelua. 

Ei taida tulla ihan lähiseudulle tokokoetta ennen huhtikuuta. Ja muutenkin helmikuu on ehkä liian aikaisin. Tähtäämme Pieksämäelle 16.3. 

Pikkujouluvideoita

Viirun viikkotokossa noutoteemalla kouluttaja näytti uuden tavan opettaa ohjattua noutoa (kapulat lähellä oikealla linjalla) niin, että koira oppii pyörähtämään oikeaan suuntaan. Tai ehkä oppii. Huoh, nyt on taas ohjattu unohtunut. Palautusasentoa vahvistavana osasena tehtiin pyörimistä etutassut vadin päällä. Saimme kuin saimmekin karusellin käyntiin. Dobosta on varmaankin ollut hyötyä.

Sain tokopikkujouluvideoita. Näin Viiru vastaa nakkihaasteeseen sterkkaustauon ja joulutauon välissä. Viirulla on siis kuoreton grillinakki suussa, vaikka kaukaa kuvatulla videolla herkku ei näykään. Mutta vauhdissa näkyy - pitää keskittyä, ettei nakki vahingossa päädy massuun...

... Niin kuin tässä Pikin nakkihaasteessa. Ei vain voi pieni koira vastustaa nakin lumousta, vaikka yritys on kova.

Sisukkaassa oli tällakin viikolla kuin Pikille suunniteltu rata: irtoan putkeen ja tulen ohjaukseen. Omaan halliin ei Pikseli kakannut eikä pissannut, vaikka olisi ihan ilmaiseksi voinut. Kotiläksyksi saimme putkesta eri suuntiin kääntymisen harjoittelua.

Perjantairallyssa oli ohjattu kerta. Otin Pikille häkin, koska pakkanen edelleenkin paukkui kireänä, mutta kylmyyden takia teimmekin kaikki yhtaikaa jonossa neliömmuotoista hallinmittaista "rataa" koira vasemmalla tai oikealla. Lisäksi harjoitelimme perusasentoon tuloa oikealle ja vasemmalle joko ohjaajan edestä tai takaa kiertäen sekä peruuttamista. Piki osasikin peruuttaa pitkän pätkän. Kouluttaja tosissaan panostaa treenien suunnitteluun ja toteutukseen, samoin kuin tiistaitokossakin :)

Tänään koitti lyhyt katkos kylmään kauteen, vain -14 astetta. Turisteina kävelimme ensimmäistä kertaa reittiä, jota olemme vuosia (vuosikymmeniä?) ajaneet autolla. Ei ehkä heti oteta uusiksi pitkiä suoria teollisuusalueella. Lauantaiaamupäivän liikenteessä oli kaikenlaista, mm. sedan-papparainen, joka pyrki pois Prisman alueelta pyöräteitä pitkin. En saanut kiinni, toivottavasti ei lähtenyt ajamaan kutostietä vastaantulevan liikenteen kaistoilla.

Jouluvideoiden postaamisesta huolimatta kevään aavistus hiipii optimistin mieleen. Kello on yli neljä eikä ole pimeää! Kuten kaveri kommentoi somessa: Olemme voittaneet pimeyden jälleen kerran.

Terveysasiaa ja muuta

Terveysasiaa:

• Jotta viime alkuvuoden tapahtumat (Viirun viikkokausia kestänyt oksentelu) eivät toistuisi, madotimme kaikki kolme koiraa viikko sitten. 
• Pikillä piti olla sterkkaus toissapäivänä perjantaina, mutta alkuviikosta huomasimme, että Pikin tissit olivat ihan turvonneet (ja tarkemmin ajatellen, olivat olleet jo pitempään) ja puristettaessa tuli maitoakin. Valeraskauden aikana ei leikkausta pidä tehdä, joten tähystys siirrettiin helmikuun alkuun. 
• Pikiltä tutkittiin myös veriarvot - kaikki hyvin.

Rally-tokoa on ollut kaksi ohjattua kertaa; viimeksi oli kaikenlaisia pyörähdyksiä - kuin persjättö ja sylkkäri sekä tulppaani. Olen panostanut luopumisen opetteluun, ja se alkaa tuottaa tulosta (jälleen olen äimistynyt, että harjoittelulla on vaikutusta).

Sisukkaan agility Pikille ja dobo Viirulle ovat alkaneet.

Viiru on tokoillut useassa kimppatreenissä. Eilen oli mukavan rento tokovalmennuksen lähikerta. Kahvia, pullaa, kaukoja ja luoksetulon stoppeja lämpimähkössä hallissa. Osallistujia oli tällä kertaa niin vähän, että pystyimme pitämään kaikki kolme koiraa koko ajan hallissa. Koirat osasivat olla rentoina toistensa seurassa, jopa hämmästyttävän lähellä toisiaan. Viirun kaukot ovat menneet eteenpäin. Suski suositteli pelkän takapalkan käyttöä (erittäin hyvää palkkaa) ja paksua mattoa tai muuta koroketta pyllyn alle. 

Siistissä hallissa kun olimme, halusin tehdä putken kautta luoksetulon stoppeja lihapullia heittelemällä. Ja tarkoitus on tehdä stoppi suoraan heittämällä (ei käsimerkki ensin ja sitten heitto). Jospa se auttaisi pysähtymisen nopeuteen myös kauempana minusta. Tämä voisikin olla seuraava tehotreenin aihe. Myös Jennin ja Eevan vinkkaamia vire- ja liikkeiden välijuttuja pitää muistaa tehdä! 

Lunta on paljon, ja polut ovat vähissä. Jää kantaa, mutta ainakaan tässä lähellä ei ole polkuja tai kelkkauria, saati tampattuja pohjia. Jäällä on monin paikoin vettä.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi sitten havaitsimme uuden vuoden paukkuevakon mökillä mainioksi ajatukseksi, ja niinpä taas suuntasimme maaseudun rauhaan. Ilmeisen onnistunut ajatus, koska Piki tuntuu enenevässä määrin paineistuvan paukkeesta ja ukkosestakin.

Takana loistava tulevaisuus.

Säänkin puolesta ajatus oli aivan loistava. En muista näin kaunista päivää olleenkaan kuin uuden vuoden aatto oli. Auringon paiste kimalsi hangilla ja muutti vaarat taikavuoriksi. Yöllä ja seuraavina päivinä sitten pyrytti ja myrskysi niin, että maisema taas muuttui.

Koskikara

Viime vuodenvaihteessa jo luovuin yksityiskohtaisesta tavoitteiden asettelusta ja toteutumisen tarkastalusta (täällä). Nyt on vieläkin tahmeampaa - varmaankin kun tavoitteiden saavuttaminen tahmaa pahasti ;)

Making of - otetaan kaunis vaarakuva.

Vuoden 2018 kohokohtia:

• Viirun kanssa osallistuimme Agiråkkiin ja pääsimme GAMES-SM-finaaliin (pitikö siellä munata hyvä suunnitelma jo alkuesteille...)
• agilityn jo lopettaneelle Viirulle tupsahti agilityserti ja pari muutakin nollaa + sijoituksia
• piileskelin maalihenkilönä NOMmeissa - eikä muuta hakuilua - sain pidettyä pääni 
• Viirun kanssa osallistuimme vihdoinkin neljän ja puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen: monta liikettä nollattiin tai muuten sössittiin - mutta kyllä oli kivvaa!
• Viiru ja Piki molemmat aloittivat nose workin, hajutestistä ei kuitenkaan tulosta ylimielisille laiskoille treenaajille 
• uutena lajina kokeilimme myös doboa, jota Viiru jatkoikin syksymmällä
• Piki siirtyi tokosta rally-tokoon, joka sopii sille kuin nenu kuonoon
• Piki kisasi syksyllä Poksin agilitykisoissa ulkokentällä - ennen seuraavaa starttia on paljon treenattavaa
• jälkiä ei taaskaan tehty  
• Virun lapset täyttivät 2 v, lähinnä erittäin  myönteisiä kuulumisia
• joulukuussa Viiru sterkattiin

Vaara ja koirat onnistuivat vain eri kuviin.

Vuonna 2019 jatketaan ainakin tokoa (Viiru), rally-tokoa (Piki), doboa (Viiru) ja agilitya (Piki, ehkä jonkin verran Viirukin). Kevätpuolella näyttäisi lähiseuduilla olevan melkoisen vähän toko- ja rally-tokokokeita, mutta jospa johonkin päästäisiin. Nose work on vähän kysymysmerkki, pitkään aikaan ei ole treenattu. Ja minä kun olen ollut aina sitä mieltä, että jotain nenähommia pitäisi koiralla olla...  Pikin sterkkaus on tammikuussa.

Tälle kesälle kun ei ole tiedossa Agirotua, Agiråkkia, agilityn SM-kisoja tai mitään muutakaan kivaa tapahtumaa, pitää kokeilla, saisimmeko seurassa aikaan joukkueen tokon SM-kisoihin - ja vielä tietysti, pääsisimmekö itse mukaan. Kumpikaan ei ole ollenkaan varmaa, mutta voihan yrittää :)

Monta vaaraa ompi eessä (muttei näy)

Viirulle ei ole vielä kerrottu, että sterkkaaminen rauhoittaa. Vuoden ensimmäinen mäenlasku oli yhtä riehaannuttavaa kuin ennenkin ja lopuksi liukuri sai kyytiä ihan käyttöohjeen vastaisella tavalla.

Liukurille kyytiä

Susu on vielä hetken seuranamme, mutta huomisen jälkeen ovat nämä kolmen koiran kimppalenkit taas vähäksi aikaa historiaa. Monta päivää on jo ollut erinomaiset ulkoilusäät; lumisina rumemmatkin maisemat kaunistuvat. 

Lumi ja aurinko (siellä jossain)

Välipäivätokot ja muut

Jouluksi toivoimme kaunista ulkoilusäätä, ja sitä  myös saimme. Lunta satoi joulupäivänä reilusti, ja tapanina olikin sitten lumoavan kaunista. Ensimmäisenä arkipäivänä jäätäva tihku pakkaskelissä sokerihuurrutti kaiken, myös auton tuulilasin ajaessa.

Vuodenaikakuva tapaninkävelyllä

Käytiin hallilla. Viiru: ohjattu nouto (hidas palautus), tunnari (ekalla otti oman, pudotti, nuuski muut, otti oman), ruutu (meni lopulta joka kerta oikeaan paikkaan, vaikka appari oli sivulla häiriönä), kaukot (appari vieressä häiriönä). Täyskäännös oikealle vai vasemmalle? Piki: oikella tai vasemmalle hakeutumista ja keppejä. Aina ohjurit kuukauden ajan?

Ketterin kukkulan kuningatar

Pikin rally-tokoon pääsivät molemmat eukkoset. Mari toi AVO-luokan radan. Pikin kanssa pähkäilin taas palkkaamista; päätin palkata joka kyltin jälkeen - mutta jos ei ole palkkaa kädessä, se raahustaa liian takana. Väärä palkan suunta/paikka, sitten kun palkka tulee?

Tänään olimme Viirun kanssa kokeenomaisessa treenissä Joan hallilla - tai kuka nyt halusi miten tehdä. Jokaisella oli oma nimetty liikkuri/appari. Viirulle pyysin myös muita hengailemaan kentällä. Aikaa oli yllinkyllin, puoli tuntia. Ensi kerralla (jos se tulee), otan kaikki liikkeet. Nyt ajattelin tauon jälkeen vain fiiistellä ja miettiä omaa käyttäytymistä, esim. muistaa ottaa autossa odottavan herkkuruuan.

Seuraaminen: Pyrin palkkailemaan yllättävissä kohdissa. Joka liikkeessä palkkasin sivulletulosta, mutta silti Viiru välillä vastasi mollotuksella (tähän on ainakin kaksi hyvää vinkkiä, jotka vain pitäisi toteuttaa). Peruuttamista teimme ihan palkan kanssa.

Ruutuun Viiru meni kiemurrellen ja pysäytyksen jälkeen istuutui oma-aloitteisesti. Seuraavallakaan kerralla Viiru ei mennyt ideaaliseen paikkaan, mutta jäi sentään seisomaan. Ja taas vaadittiin katse ja sen jälkeen käsky, muuten Viiru ei lähtenyt tai himmaili.

Ohjattu noutaminen: Viiru meni kapulalle kiemurrellen, mutta löysi kuitenkin. Palautus sivulle alkaa sujua.

Tunnistusnouto: Viiru toi ensin väärän, vaikka näytti tutkiskelevan kapuloita nenä auki? Miksi? Lisää malttia? Virittelyä?

Nämä olin etukäteen suunnitellut. Aikaa oli vielä reilusti, joten otettiin bonustehtävinä:

L: Seiso ja istu - yhtään maahanmenoa ei tehty paljaalle massulle tai sänkipelolle. Tämä meni hyvin.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten: Kas kummaa, Viiru nosti kapulan ilman kommentointia ja palautti sen hypyn yli.

Lopuksi tehtiin vielä mukailtu EVL:n paikkis ilman maahanmenovaihetta. Kyllä on kiva, kun joku viitsii tällaisia treenejä järkkäillä :) En lopuksi muistanutkaan herkkuruokaa ennen kuin vasta kotimatkalle jo startattuamme.

Piki puuhaa, Viiru toipuu

Oikeastaan Viiru toipui saman tien, mutta itse noudatan 10 - 14 vuorokauden toipumisaikaa: vain remmilenkkejä, ei saa nuolla haavaa, ei saa riehua. Nyt alkaa olla kymmenen päivää kulunut. Isommassa haavassa on tikit jäljellä, vaikka itse haavaa ei enää ole. Unohdin soittaa ajan tikkien poistoon. Ollaan pidellty huilitaukoa; Viirulla ei olekaan ollut treenitaukoa vuosiin. Kohta pitää alkaa harjoitella tokopikkujoulujen nakkihaastetta.

Viirulla ei koko aikana ole ollut mielestäni kipuja, ja se oli seuraavana päivänä entisensä. Ainoa mikä sitä vaivasi oli tötterön pitäminen. Ei voinut liikkua yhtään, kun kauluri oli niin painava (se onkin Topin vanha, eli se on iso). Mutta kyllä on Viiru ollut ikänsä terveenä, kun melkein 8-vuotiaana joutuu ekan kerran tötteröpääksi. Suuren osan toipilasajasta Viiru viettikin JumppaPompassa, koska siinä oli riittävän pitkä mahakappale suojaamaan reiät. Eikä jumpperi haitannut Viirun oloa. Jäljitelmissä on lyhyemmät mahakappaleet (mikä voi tietysti poikakoirille olla hyvä). Tuli näitäkin vertailtua :)

Piki on harrastanut Viirunkin edestä. Sunnuntaina Piki sijaisti Viirua tokovalmennuksessa, ja otimme aiheeksi saman kuin Viirullakin olisi ollut: kaukot. Mutta voi kauhistus, en muista siitä mitään. Ehkäpä keskustelimme käsi- ja takapalkasta luopumisesta... Hyvin on sen sijaan jäänyt mieleen se, mistä Piki ja minä innostuimme. Piki innostui oikealla seuraamisesta, kun se sai juosta käsikosketukseen ja sitten heti tai jonkin ajan päästä palkan. Sitten uusi käsikosketus ja palkka. Kun kaarsin oikealle, Piki joutui keskittymään paikkaan. Muistan myös Einin tuomat "pahat" leivokset. Söin kaksi. Nämä treenit ovat kivoja, kun aina on tarjolla kuumaa juomaa ja herkkuja.

Agilitya oli Pikin ohjelmassa peräti kolme kertaa, ja joka kerta hyvällä mielellä. Ehkä minun pitäisi taas alkaa tsempata Pikin kanssa eikä ajatella, että ei tästä mitään tule. Tänään olimme PoKSin ison kentän treenissä, aiheena medien MM-rata. Olipa hauskaa, kun oli itse myönteinen! Myös porukka oli parhaasta päästä, ja olosuhteet. Hallissa on uusi joustava korkkitäytteinen matto.  Sininen rengas tuotti taas suuria vaikeuksia. Keppien loppuun panin suosiolla ohjurit, enkä myöskään aloittanut niitä radan osana. Ohjata pitäisi, Piki kyllä kuuntelee.

Rallyakin on mahtunut runsaaseen viikkoon pari kertaa. Eilen ohjatussa treenissä tehtiin puolen vaihtoja takana ja jalkojen välistä, pyörähdyksiä seuratessa, saksalainen täyskäännös.

Pikin saapumisesta tuli viikko sitten viisi vuotta.  Viisi vuotta tulta ja tappuraa, kuumaa ilmaa ja pullanmuruja, ääntä ja vimmaa, uhmaa ja nöyryyttä, rajoja ja suurta rakkautta.

Joulunavaus

Sää vaihtui pakkaselle alkuviikosta ja lauantaina satoi vähän lunta, hetkittän pyrytti sakeasti. Kaikki kuvat ovat lauantailta.

Viikon varrelta:

Maanantai
Agilityn viikkotreenissä oli taas osallistuminen niukkaa, ja teimme edellisen ryhmän rataa. Pikillä oli aluksi kepeillä pari ohjuria, ja sitten kepit menivät ilmankin hyvin. Keinu oli hyvä (palkka lopussa). Toisissa paikoissa irtoaminen helppoa, toisissa vaikeaa. Puomille meno oli mahdottoman vaikeaa, kun alla oli putki. Mutta puomi oli hyvä, kun sinne asti päästiin.
Viiru juoksi lopuksi saman radan - helppoa ja hidasta :) Tokona metallikapulan kantoa, peruuttamista, palauttamista sivulle (pituuden palikka esteenä).

Muistin viimein soittaa loputkin tiedot Viirun veriarvoista:  kaikki normaalit. Turhaan olivat muut tytöt huolissaan kilpparin toiminnasta.

Koristelimme tokoesteet jouluisiksi ;)

Tiistaina
Tokon viikkotreenissa oli Viirulla kiertämistä. Kapuloita ei voi olla noutamatta, vaikka hypyn voi ehkä jättää hyppäämättä. Kapuloiden läsnäoloa voi harjoitella myös ihan läheltä, neuvoi Jenni, kuuntelutreeninä: kierrä vai hae. Pitkältä matkalta oman sijoittumisen vaihtelu.
Tokosta kiiruhdettiin kesken kaiken fyssarille, jossa oli Pikin eka täysimittainen käsittely: onnistui, Heli on taitava koirien kanssa. Pikilla ei ollut juurikaan jumeja, ja nekin vähät selästä pehmenivät. Viirulle otettiin vielä toinen aika, selässä oli taas jumeja.  Eivät siis johdu tiheästä aksaamisesta tai pk-lajeista - mutta eivät varmaan tokostakaan, koska puolieroja ei ollut.

Kierrosta ruutuun

Torstaina
Viirun kanssa doboiltiin. Viirulle tarvitaan takapään treeniä, ja sitä olikin tällä kertaa. Peruuttamista tyynylle tai kahdelle puolipallolle (tai pakasterasialle) pitäisi treenata. Ja syvien lihasten treeniä, helposti pallon päällä putoaa Viirun pylly pallolle. Itsestäni en nyt puhu mitään, paitsi: Pimeässä marraskuussa ihmiselle tarvitaan sisäjumppia valossa, kauniita ihmisiä (tai koiria) ja värikkäitä vaatteita. 

Eukalyptuksen hajuinen joulupallo

Perjantaina
Rally-tokossa Piki teki alokasluokan kisaradan - onpa vaikeaa ilman aineellista palkkaa. Itse pitää kiinnittää huomiota tehtävien paikkaan suhteessa kyltteihin. Toisessa setissä tuurasi Viiru, piti vielä harjoitella huomista näytöstä varten rojutunnaria.

Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!

Lauantaina
"Rojurunnari" lumella oli liian vaikea: oma kapula löytyi vasta kolmannella yrittämällä joulupallojen ja vieraiden tikkujen joukosta. Nyt on joulu jo avattu! Sopivasti satoi lunta, kun olimme esiintymäsä Viinijärven joulunavauksessa. Tokon "edustusjoukkueemme" teki ryhmäseuraamista, luoksetuloja, noutoja, kiertoa, ruutua. Täpinä-vahvistus nuuskutteli nose workia. Susanna oli tehnyt hienoja paketteja, hajustanut joulupalloja ja ommellut koirille kaulukset. Olipa vekkulia! Osa liikkeistä meni Viirulla suht sinnepäin, mutta erityisesti ilahdutti suhtautuminen lapsiin. Olin vähän epäileväinen sen suhteen, kannattaako antaa Viirua silitellä, mutta eukkonen suhtautui avoimesti ja tyynesti jopa taaperoihin, jotka michelin-ukkoina toppavaatteissaan taapersivat kohti kädet ojossa koholla ja sitten "silittivät" pään päältä.
Menin siis maaseutukoululle lumipyryyn palelemaan ja esittämään leikkitokoa sen sijaan, että olisimme osallistuneet virallisiin agilitykilpaluihin parin kilometrin päässä lämpimässä hallissa upouudella matolla. Tähän on tultu.
Kävin kuitenkin kisapaikalla syömässä kanttiinissa ja kokoontumassa Viirun äidin ja kahden pojan kanssa. Tuisku kisasi kakkosissa. Käytiin lenkillä, olipa mukavaa. Kiri, Tuisku ja Petja olivat kuin kolme marjaa, Viiru erottui pienuudella ja heijastinliivillä.

Edustusjoukkueemme

Hiipiviä oivalluksia

Tällä viikolla on treenattu varmaan ylikuntoon saakka. Agilitya, tokoa, agilitya, doboa, tokoa, rally-tokoa, tokoa, hakua, agilitya.

Viiru meni keskiviikkona Sisukkaan muutaman kerran dobo-kurssille. Aloitettiin rauhallisesti, ja tykkäsimme molemmat paljon - Viirun tunne näkyy kuvassa.

Viikon varrella Pikillä oli ratatreeniä Sisukkaassa, kiersimme kepit ja puomin kaukaa. Ekassa setissä Piki oli vähän hukassa, kun viereisen kentän innokas ja äänekäs treeni häiritsi. Muutamaan kertaan on muissa yhteyksissä keppitraumaani ja Pikin kymmenennen keppivälin syndroomaa tökkäisty, ilman suurempaa edistystä.

Rally-tokossa Piki suorastaan loisti, kun tehtiin putki-kierto-erottelua. Luulin ettei Piki pysty siihen lainkaan, koska putken imu on niin vahva. Mutta Pikilläpä oli korvat höröllään ja jopa pelkistä sanallisista vihjeistä se valitsi oikean tehtävän. Hyvä Piki!

Perjantaina pidettiin ekstratokotreenit, jossa Viirun, Polan ja Hakin kanssa harjoittelimme koreografiaa ensi lauantain joulunavauksen tokonäytökseen ja totutimme nelijalkaisia ohjaajien tonttulakkeihin ja esteiden joulukoristeisiin. Koirille olisi myös luvassa joulukaulukset. Pitäisi vielä keksiä jouluinen noutoesine ja kiertotötterö.

Aurinko!

Viikon kruunasi lauantain auringonpaiste, kelpitoko ja tollerihaku. Ihana oli nähdä Nuuskua, Rapsua, Zorroa ja Elenaa. Ja aikuiset olivat ihan liekeissä hakuradalla, eikä kenellekään koirista ollut epäselvää, mitä täällä tehdään. Wannabetkin olivat hyvin kartalla. Viirulla ainoa kysymys oli, miksi jo lopetettiin. Mahottoman kiva tapa viettää aurinkoinen marraskuun iltapäivä :)

Taustalla hakualue, keskilinjana polku

Kelpitokossa koulutti Eeva Ylinen. Hiipivien oivallusten treeni. Johdonmukaisuutta omaan käyttäytymiseen ja varsinkin vihjesanoihin ja palkkaamiseen. Pikin kanssa jatkettiinkin palkkaamisen miettimistä, tai minähän sitä olen viime ajat miettinyt. Luopumiseen ei ole poppakonstia, kärsivällisyyttä vain. Pienien haasteiden joukosta löysimme ison aarteen: Pikin "luontaisen" sosiaalisen palkkautuvuuden. Palkkana voi olla riemastuminen ja riekkuminen, ehkä hellä töniminen. Mutta ei päällekumartuminen ja plätkyttely. Pitäisikö opettaa, että saa hyppiä vasten? Mutta tässä ei saa käyttää palkkasanaa, josta yleensä lentää lelu tai tipahtaa nami! Leikin lopuksi voi ottaa leluleikin, tai voi tehdä pienen tehtävän, jonka jälkeen palkkavihjesana ja aineellinen palkka (lelu tai nami). Se pitää miettiä, tuleeko lelusta liikaa kierroksia.

Viirulle on hyvä opettaa tekemisen jatkamisesta kertova nostattava vihjesana, joka kertoo myös että palkka on tulossa - vihjeen vihje. Jos normimeininki on jes-palkka, opetetaan odotusta lisäävä vau-jes-palkka. Kun on tarpeeksi harjoiteltu, joskus treeneissä ja varsinkin kokeessa riittää hyvään fiilikseen jo pelkkä vau!

Viiru harjoitteli myös tekemisen meininkiä. Tässä niin näen meidät kuusi vuotta sitten Jakokosken koulun kentällä Mari Connellin BH-kurssilla. Käytä lelua, toimi napakasti, älä vaihda lelua namiin, irrota ja nappaa se koiralta, jatka treeniä. Ihan eri ilme kuin irrotusneuvotteluiden tai naminvaihdon jälkeen. Eli Viirulle, kohta 8 v, opetetaan lelusta irrottaminen. Koira sivulle, kapulan heitto lähelle, palautus sivulle (tänään sivulle palauttaminen oli vaikeaa), kapulan heitto lähelle, jes heti kun koira nostaa kapulan, lelulle, irrotus, kapulalle, nosto, jes, lelu jne. mietin, että tätä voisi metalliinkin kokeilla - mutta ehkä pienen pitämisen jälkeen?

Viiru onnittelee kolmosluokkalaista Arraa!

Lisäys 18.11.: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.