sunnuntai 31. elokuuta 2014

Päätöksiä

Päätös 1

Kesä päättyi. Hellekesän loppu on toivottavasti kultaisen patikointisyksyn alku. Harjoiteltiin Lykynlammella raikkaassa poutasäässä. Kantarelleja ei näkynyt, mutta mustikoita ja puolukoita sitäkin enemmän.

Taukohetki portailla:



Uitiinkin.


Kotona syötiin samasta kattilasta.



Päätös 2

Myönsin itselleni, etten pysty opettamaan Viirulle pk-tottiksen hyppy- ja estenoutoa niin, että koira palaa kapulan kanssa hypyn ja A-esteen yli. Se vain tuntuu niin pahalta - olkoot muut mitä mieltä vain. Jos meidän pk-uramme on siitä kiinni, niin olkoon sekin. Voin kuvitella, että pk-hypyn kiertämisestä paluumatkalla seuraa vaikeuksia tokon noutoihin, mutta ei varmaankaan ylitsepääsemättömiä. Onpa huojentunut mieli.

Käytiin iltalenkillä, jo hiipivässä hämäränhyssyssä koirankoulutuskentällä. Viiru hyppi muutaman kerran n. 80 cm hyppyä; yritin saada hyppyyn vauhtia niin, että esteen ylitys olisi helpompaa (Viiru kyllä hyppää metrinkin vaikka seisovilta jaloilta). Eri korkuiset A-esteet menivät innokkaasti ja iloisesti. Näin on hyvä :)

lauantai 30. elokuuta 2014

Kolmen yrjön jälki

Keskiviikkona toikoiltiin Utun, Anin, Skodan ja Chicon kanssa. Viiru viritteli itsensä taas aika korkealle, minkä takia pitkäkin seuraaminen oli... no, seuraaminen oli upeaa. Liikkeestä istuminen hidas (mutta istui), maahanmeno hyvä, liki oli taas unohtunut. Paikallaolo ja luoksetulo tehtiin ryhmässä. Hyppynouto meni hyvin, samoin eteenmeno lelulle. Mutta kapulan heitto on tavattoman vaikeaa minulle. Torstaina oli omatoimipihatokoa.


Jälkiryhmämme kokoontui lauantaina iltapäivällä kolmeen pirkkoon ja yhellä ketyllä vahvistettuna. Jälkien tekeytyessä haettiin esineitä; tähän osallistui vain Viiru, jolla tuotatin kolmesta vieraasta esineestä kaksi. Kivoja, pehmoisia esineitä.

Hanska palautuu vauhdilla.

Olen palkkani ansainnut.
Delfiini putoaa loppumetreillä, mutta Viiru nostaa sen oma-aloitteisesti.
Katja tallasi Pikille n. 100 metrin suoran jäljen, jossa namuja oli satunnaisesti. Puolen välin jälkeen Pikille tuli paha olo ja se oksensi kolme kertaa. Ja joka kerta jatkoi jäljestystä itse. Hieman haittasi myös lähellä hengaillut kety.



 Onneksi seuraava treeni on jo tiistaina.

Kety polki Viirulle jäljen, ja yhdessä se myös ajettiin.

Anna mä meen!



Namut löytyvät paremmin, kun ei juokse.

Treenin jälkeen tarvottiin ja juostiin soisessa metsässä. Ihana loppukesän lauantai!

tiistai 26. elokuuta 2014

Onko jätkiä näkynyt?

Maanantaina Pikin kynsi ei enää vuotanut, mutta Pikseli sai kuitenkin viettää koko päivän kotona. Varmuuden vuoksi, ettei vuoto ala uudelleen kuten edellisenä päivänä. Jospa tiistaina pääsisi pentumiittiin ennen agilitytreenejä.

Viirun hakuharkoissa oltiin vaihteeksi Siprissä, kivaa. Halusin kisanomaisen treenin, mutta meitä oli liian vähän - vaikka edellisenä päivänä olisin kysellyt täydennystä siltä varalta. Ja nyt loppukauden ovat maanantaiharkat kokonaan epävarmat. 

Kisanomaista oli kuitenkin se, että ukkoja oli kolme enkä tiennyt, missä ne luurasivat.

Viirulla oli harvinaista holtittomuutta. Olinko itse kisafiiliksissä? Viiru varasti ekalle ukolle, kiersi ukon vauhdilla ja palasi takaisin. Lähetin uudelleen, Viiru alkoi haukkua, mutta lopetti ja juoksi minua vastaan hieman puolen välin jälkeen. Mentiin yhdessä keskilinjalle ja lähetin kolmannen kerran. Sitten meni ok. Oikeasti tämä ukko olisi ollut menetetty eikä tulosta olisi tullut. Loppu meni hyvin - paitsi että oikeasti olisi pitänyt lähettää toiselle puolelle useammin, nyt jäi aluetta tutkimatta. Bonuksena Viiru sai kuitenkin etsiä takakulmasta kolmannenkin ukon yliheittona toisen puolen tyhjän jälkeen.

Tiistaina alkuillasta kiirehdittiin pentumiittiin tuttujen mukavien poikien kanssa. Viirukin pääsi kanavan rantaan juoksemaan bc Gustin ja kelpie Rion kanssa, vaikka se on ärsyttävä neitsytkuningatar-pirttihirmu, joka ei antaisi Pikin leikkiä muiden kanssa. Välillä Viiru kulki remmissä, että Piki sai riekkua poikien kanssa isosiskon häiritsemättä. Kiva lenkki, Pikillä oli omanikäistä seuraa, ja koirat pääsivät uimaankin!

Kun pääsimme hallille, kävi ilmi, että Pikin treeniryhmään ei muita tulekaan. Höh! Mutta aina voi tottistella :) Viiru teki hienot eteenmenot hallin kentällä, liikkeestä istumisia (yritin opetella omaa äänensävyä), noutoja sekä luoksetuloja (Viiru osasi taas!) Hallissa totesin, että Viiru osaakin keppikulmia, pitää kokeilla kisoissakin. Pikiä palkkasin hyppyjen hakemisesta. Lopuksi Piki alkoi ymmärtää.

Vähän kuin vapaailta. 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Voiko ihanammin päivän enää alkaa

... kuin sunnuntaiaamuna pk-tottiksessa hiekkakentällä keski-ikäisten naisten kanssa? Ilmeisesti Viirun mielestä ei voi, koska tottis vain on niin ihqua ajasta, paikasta ja seurasta riippumatta. Viiru väsyi lauantaisesta kisareissuista vieraine autoineen, ahtaine häkkeineen ja kisapaikalla hengailuineen niin, että kävi kotona lenkin jälkeen heti yöpuulle eikä seuraava aamunakaan olisi millään noussut. Mutta Pärnän kentällä väsymys oli tiessään (ei tosin minusta), ja Viiru intoa pinkeänä. Aluksi tehtiin ryhmäliike Utun ja Chicon kanssa: koirat olivat paikallaolossa ja vuorotellen kutsuimme niitä. Helppoa nakkia Viirulle, kun sillä on eri käskysanatkin (liki ja sivu). Aivan mahtava, historiallinen onnistuminen kirjattavaksi tokokronikoihin: Viiru tuli pitkästä matkasta eteen istumaan! Melkein lähelle ja melkein suoraan! Tätä on yli vuosi harjoiteltu - olenpa taitava kouluttaja ;)

Eteenmenoon vietiin lelu yhdessä, kauas kauas. Hienon hieno! Seuraavaksi kokeillaan, menisikö Viiru, kun lelu on viety sen näkemättä. Ja sitten pitäisi yhdistää maahanmenoon niin, että palkka tulee minulta. Idea olisi se, että koira ei tiedä, onko palkka valmiina vai ohjaajalla: kannattaa mennä vauhdilla eteen, mutta kannattaa myös mennä vauhdilla maahan.

Liikkeestä istuminen oli ok, ison kapulan tasamaanouto ja hyppynouto matalan hypyn yli siedettäviä. Kunhan olen kerrannut säännöt, päätän, kierrätänkö esteen ohi kapulan kanssa. Harjoittelin kapulan heittoa esteiden yli - vaikeaa.

Sitten oli vuorossa paras osuus: kimppalenkki. Eevan kirjoitus loi kaipuun kunnon ryhmälenkkeihin.  Nelijalkaisten lenkkeilijöiden iät olivat vajaasta kuudesta kuukaudesta viiteentoista(?) vuoteen, ja rotuja oli bc, kelpie, snautseri ja aussie (8 koiraa). Sopusointuinen kimppalenkki on koiraharrastuksen rentouttavimpia juttuja agilityn yhteistyön ja taikanenän jälkiliinan pitelyn lisäksi. Rankkasade alkoi juuri, kun olimme päässeet kotiin.

En käy maate, kun käsketään... ja tassuakin rassataan.

Sateista iltapäivää vietimme turkkia kammaten ja kynsiä leikaten, mutta kauneudenhoito muuttuikin verenvuodatukseksi, kun leikkasin Pikin kynttä liian syvältä - mutta onneksi ei hermoon. Verta vain, ei kyyneleitä. Näin ei olekaan ennen käynyt, ja soittelin ohjeita. Siinä olisi pitänyt kuitenkin luottaa omaan järkeen, ettei olisi lähtenyt lenkille enää illalla. Vuoto alkoi uudelleen, mutta tyrehtyi onneksi pian. Oikeastaan Pikiltä tarvitsisi leikata vain kannuskynnet kesäisin, sillä on paljon pehmeämmät ja kuluvammat kynnet kuin Viirulla. Otamme opiksi.






lauantai 23. elokuuta 2014

3 x hyl

Aamulla Kaisa ja Vilma tulivat meille ja piti lähteä meidän autollamme Kuopion taakse kisaamaan. Autopa tiputteli tavanomaista enemmän öljyä, joten sullottiin Viiru pihakoirien häkkiin ja lähdettiin matkaan Kaisan autolla. Piki jäi kotijoukoksi isännän kanssa. Google Maps ajelutti meidät Matkuksen ja Ikean ohi, läpi Kurkimäki Cityn (paljon uusia hienoja taloja), viimein perille ACE:lle. Olin lähtenyt matkaan tappiomielialalla nähtyäni, kumpi kahdesta tuomarista osui kakkosiin. Radat ovat meille liian vaikeita. Jos satuttaisiin saamaan nolla, ihanneajat ovat niin tiukkoja, että saadaan yliaikaa. Jos saadaan nolla miinusajalla, ei saada kuitenkaan sertiä, koska muut ovat nopeampia.

Tähän nähden kolmen hyllyn kisat sujuivat hyvin. Ensimmäinen rata meni vielä surkean mielialan vallitessa (vaikka siinäkin onnistuivat ne vaikeat asiat), mutta toisena ollut hypäri ja viimeinen, agilityrata, menivät hyvällä fiiliksellä. Viirulla oli hyvä fiilis kaikilla radoilla, mutta viimeisellä se oli vallan innoissaan. Viiruhan ei hauku radalla, mutta nyt se mennessään kolmantena radalla olleeseen putkeen haukahti: "Havuja perkele! Nyt mennään, ohjaa pahvi!" Seuraavana olivat kepit, joille kokeilin ohjaamista - yleensä en ohjaa kepeille vaan lähetän Viirun sinne hyvässä linjassa. Väärään väliin meni. Oikean välin löydyttyä jatkettiin vauhdilla. 

Anne Saviojan radat olivat vaikeudestaan huolimatta tosi kivoja, mutta oma osaaminen ja kunto eivät vain riittäneet. Eikä olematon keppikulmaopetus. Ja ihan hyvä, että kakkosissakin on vaativampia ratoja, etteivät kolmoset pakkaudu täyteen hyvin eritasoisia koirakoita.

Oletin Viirun hakevan putkia kuin treeneissä, mutta ennenkin on havaittu, että kisoissa putkiin pitää ohjata kunnolla. Varsinaisena harjoittelun aiheena oli viime viikonlopun perusteella se, ettei ohjaaja pillastu virheestä, vaan pystyy jatkamaan rataa keskittyneesti suunnitelman mukaan. Se tavoite ei toteutunut. Radoilla oli hyviä pätkiä, mutta paljon vielä tarvitaan hankalamman radan ehjään juoksemiseen. Syksyn saavuttua on taas aika treenata agilitya. 

Plussaa oli se, että kaikkien ratojen alku sujui hyvin. Ja erityistä plussaa oli hyvä matka- ja kisaseura. Bonuksena oli rankkasadekuuro, joka kasteli meidät nahkaa myöten odottaessamme vuoroamme radalle. Myös auton ulkopuolelle jätetty kylmälaukku kastui läpikotaisin. Auton aukiolleista ikkunoista kastuivat vain etupenkit sekä takaosaston jalkatila.

Perjantai-iltana olisi ehkä pitänyt levätä. Kävimme kuitenkin Pärnällä harjoittelemassa eteenmenoa, metrin estettä, A-estettä, tasamaanoutoa sekä luoksetuloa. Tavoitteena oli hyvä fiilis. Viiru tykkää isostakin noutokapulasta :)

torstai 21. elokuuta 2014

Huippujälkikoiranalku

Piskuiseksi kutistuneessa Pikin alkeisomatoimijälkiryhmässä vieraili tänään kouluttajanamme kokenut jälkiharrastaja ja arvokisaaja. Pikillä oli jälki, jossa oli kaksi kulmaa ja namuja noin joka neljännellä askeleella; pituutta oli yhteensä reilusti alle sata metriä. Pikseli sai kuulla suorastaan ylistystä: huippujälkikoira ja tuleva Suomen mestari, kunhan tottis opetellaan. Ehkä pitää jälkeäkin vielä vähän treenata ;) Nyt ei hidas harrastuksessa eteneminen harmittanut lainkaan. Sanoin kouluttajalle etukäteen, että Piki jäljestää juuri niin kuin haluan. Hyvä etten ollut mielipiteeni kanssa yksin. Reijo suositteli suoria yhä pidempiä jälkiä, joissa namitiheys vaihtelee. Ja itse ajattelen, että pitää ihan oikeasti alkaa erikseen treenata keppien ilmaisua.

Kyllä tuli hyvä mieli, kun Piki sai tuollaisia selvästi vilpittömiä kehuja! Ja kerrankin minäkin sain kehuja, nimittäin jäljellä käyttäytymisessä. Eivät ole menneet hukkaan Topsukan jälkiliinan perässä roikutut kilometrit.

Viirun esinejanan päässä oli blingbling-kukkaro, jonka Viiru toi empimättä käteen saakka. Treenin jälkeen samoilimme metsässä ihan keskenämme, mutta kotikadulla Pikseli otti Vinjan kanssa pienet iltavillit. 

Viirun tottis edistyi taas hieman: Viiru sai oman pk-koekokoisen kapulan. Muuten edistystä ei juuri olekaan, ja yltiöoptimistiakin alkaa hieman epäilyttää hakukokeeseen osallistuminen. Kuvitelkaa tuo ohutkaulainen puikkonokkakääpiö ylittämässä järkälemäistä A-estettä jättikapulan kanssa.


Tiistaina kokoontui uusi tokoryhmämme, jossa me tosin aloitimme pk-tottiksella. Kivaa, että on ryhmä! Siellä saimme kokeilla Utun pk-kapulaa matalan hypyn yli noudossa. Pitää palauttaa mieleen, että hyppyä ei ikinäkoskaan saa palatessa kiertää. Liikkeestä maahanmeno oli hieno. Liikkeestä istuminen onnistui toisella kerralla. Seuraaminen oli ok, mutta alkuperusasento on usein liian edessä. Kolmen minuutin paikallaolossa Viipo oli noussut istumaan(!) Ihan läheltä kulki vieras koira, olisiko ollut silloin? Eteenmenoa ei ehditty tehdä, kun jalkapalloilijat valtasivat kentän.

Pikin kanssa harjoiteltiin istumisen ja maassaolon kestoa. Sitten kiiruhdettiin Pikin agiitytreeniin.

Rata: Kati Keränen

Pikin kanssa tehtiin pituus, miniminihyppy ja putki. Viirun kanssa hurviteltiin koko rata, mutta esteet eivät menneen ihan oikeassa järjestyksessä eikä oikeilta puolilta. Mutta irtoamista ei voi moittia :) Hypyllä 5 koira piti kierrättää ylemmän siivekkeen kautta, mikä meille tietysti oli haasteellista.

Pikin kanssa aloitettin kotipihalla hypyn hakemisesta palkkaaminen. Viipon kanssa on yritetty edetä eteenmenossa Korrien Huippukoira-kirjan ohjeilla. Vaatii vielä paljon, mutta ohjeet ovat järkeenkäyvät. Viipolla ei ole mitään käsitystä eteenmenosta, jos se ei ole nähnyt palkan viemistä.

maanantai 18. elokuuta 2014

Silmälääkärissä ja suoria pistoja

Käytiin Kivuttomalla näyttämässä Pikin silmää, ja olihan siellä jotain:  Pikillä on vas. silmässä keltaisen vihreää eritettä, yluomen sisäpuolella verenpurkauma ja konjuktiiva punoittaa, luomen reuna on ehjä ja silmän pintaan ei tartu fluoreskaiini. Tuo viimeinen on siis hyvä juttu: itse silmässä ei ole mitään haavaa tai muutakaan vikaa. Hoitona on antibiottitippa silmään viikon ajan. Pitäisi ihan sillä parantua.

Piki pyristeli välillä vähän eläinlääkärissä, kun silmää tutkittiin ja hoidettiin, joten mietin, mitenhän saan illalla tipan laitettua. Sirkku kun on meillä yleensä hoitanut hoitotoimet (paitsi Topin pyllypesut). Ihan helposti onnistui tipan laitto ainakin ekalla kerralla.  

Pikihän ei ole yhtään kipeä, mutta se jäi kuitenkin varmuuden vuoksi kotiin, kun lähettiin hakuharkkoihin Viirun kanssa. Meitä oli vain kolme, mutta mikäs on luonnetesti- ja pk-tuomarin kanssa treenatessa. Viirulla oli vasemmalla puolella kaksi siirtyvää ja yksi tyhjä, oikealla kolme siirtyvää. Kaikki ukot olivat hip hei -ukkoja, jotka haamuttivat, taputtivat tai jotain muuta, kun koira oli lähtenyt suoraan. Tai niin oli ajatus. Itse en kuitenkaan hennonnut vaatia viivasuoraa pistoa oikealla puolella, kun tuuli vei koiraa kaartamaan hieman etuviistoon. Tietysti olisi pitänyt vaatia, kun se oli treenin idea. Kahdella ekalla ukolla Viiru haukkui, kunnes menin paikalle ja kutsuin koiran sivulle. Lopuilla maalimies palkkasi. Viides oli tyhjä, Viiru ei tullut heti kutsusta - tai pitää huutaa tule eikä täällä. Ensi kerralla kokeenomainen treeni, jos vain osallistujamäärän puolesta onnistuu. 

Eija ja Lea suostuivat vielä tallaamaan esinekaistaleenkin. Sehän meni Viirulta hienosti! Viiru toi kaksi vierasta esinettä käteen asti ilman ongelmia. Kun koira on nostanut esineen ja kääntyy tuomaan sitä, saa huutaa hyvä! Kun koira tuo esinettä, ei saa liikkua. Luovutusasento on vapaa, kunhan ohjaaja ylettyy esineeseen. Nyt enää se tottis.

Pikillä oli vähän tylsä päivä. 

Leikitäänkö?

No ei sitten.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Herukanpoimintaa, ampparihyökkäys ja agilitykisapohdintaa

Sunnuntaina käytiin mökillä marjassa ja uimassa. Vesi oli vielä 22-asteista, ja ilma taas sopivat 18 astetta.

Ihan kuin Pikin eilinen silmähaveri ei olisi riittänyt, mökkitiellä kävellessämme ampiaisia kävi kimppuun. Kumpikin koira sai varmaankin kaksi-kolme pistoa. Viiru piti meteliä pistettäessä, mutta tuntui toipuvan heti sekä henkisesti että fyysisesti. Piki aristi tassuaan ja meni vielä saunankin alle piiloon. Lähdettiin äkkiä kotiin, koska kotona oli tuoreemmat kyytabletit ja maukkaammat tykötarpeet. En kuitenkaan antanut lääkettä, esim. sitä kyytablettia, koska pistoa ei tullut kuonoon eikä kumpikaan ole tuskainen. Kerran pikku-Mörkö-rukkaa pisti ainakin kymmenen maa-ampparia. Se oli kyllä surkeaa. Tänään loppupäivä levätään, enintään penkkiurheillaan.

Ennen ampiaisten hyökkäystä ehdittiin treenata kummankin kanssa esinejanaa (hmm, Pikin kanssa lähinnä rukkasen tuomista jonnekin minun suuntaani) ja tottista. Nyt Viiru osasi tulla eteen istumaan ilman mitään apuja! Tai olihan minulla nakinpalanen suussa...

Tänään sain koottua itseäni sen verran, että katsoin eiliset hyllyradat kuolematta häpeään. Nollaradastahan videota ei ole. En kyllä vieläkään ymmärrä, miksei viimeisellä radalla ratahenkilö käynyt nostamassa rimaa. Olisi ehtinyt, ja sama rima putosi muiltakin. Vai olisiko ehtinyt? Rima oli lentänyt sen verran pitkälle, etten tohtinut tehdä suunnittelemaani sokkaria. Selittely sikseen - mutta kotimatkaa ajellessa rupesi harmittamaan, koska vitosellakin olisi päässyt palkinnoille, ja Hukka-Putkella oli todella hyvät palkinnot ;) Kassissa oli esimerkiksi Hurtan heijastinhuivi. Mitähän tuollaisessa rimatapauksessa olisi oikeasti pitänyt tehdä? Jatkaa vain niin kuin rima olisi ollut ylhäällä, varmaankin. Lopussa iski vielä kantapäänkin kipu.

Blogien kommaaminen taitaa olla nykyään vallan epämuodikasta, mutta tätä traumaani saisi kyllä kommentoida, esim. mitä pitäisi sääntöjen mukaan tehdä. Jos tilanne tuosta videosta erottuu.



Tai fiksuintahan olisi ollut ottaa nollaradalta tarjottu serti. Mutta sitten ei olisi päässyt ensi lauantaina kakkosiin kisaamaan!

Silmän tarkastusta varten varasin huomiseksi eläinlääkäriajan. Mutta ihan normaalilta silmä näyttää. Pikiä vain väsyttää kovin.



lauantai 16. elokuuta 2014

Oppia ikä kaikki

Oppia ikä kaikki. Sehän on yksi koiraharrastuksen kiehtovimmista piirteistä. Tätä oppia - jonka monet tietävät muutenkin - en olisi kuitenkaan halunnut saada: Älä anna koirien telmiä pannoissa ja remmeissä. Pikin toisen silmän yläluomi lukittui remmin lukkoon, kun Pikseli leikki kisakaverin pienempikokoisen ikätoverin kanssa. Onneksi paikalla oli auttavaisia reippaita ihmisiä, kuten Sari, Kaisa ja Kerttu. (Suuri kiitos heille, vaikka he eivät tätä luekaan.) Itse olen aika avuton, kun liikuskelen harrastuksissa ilman rillejä. Tämäkin siis opiksi: opettele käyttämään silmälaseja.

Ilmeisesti selvittiin säikähdyksellä. Viimeistään maanantaina käydään kuitenkin lääkärissä.

Viirun eka hyllyhypäriltä olisi pitänyt oppia ainakin se vanha juttu, että älä muuta ohjaussuunnitelmaa, kun olet sen päättänyt. Jos muutan, en osaa nimittäin tehdä mitään. Eka rata oli todella vaikea. Tuomarina oli Minna Räsänen, joka tuurasi Sami Topraa, joka oli kuitenkin suunnitellut radat.

Toka rata oli paljon helpompi agilityrata, joka toi Viirulle nollavoiton.  Siitä en oppinut mitään, mutta olisi pitänyt ehkä oppia jotain kontaktien kriteereissä pysymisestä.


Kolmannelta radalta tuli jälleen hylly. Alku oli haasteellinen, ja jopa ymmärsin sen etukäteen. Tein kuitenkin juuri niin kuin ei olisi pitänyt tehdä: rynnin koiran eteen, ja rima putosi. Kohta palattiin samoille paikoille eikä rimaa ollut nostettu, vaikka hyppy piti tehdä uudelleen. Siitäkös hämmennyin, ja Viipo sujahti putken väärään päähän. Oppi, jota toivottavasti kokemus lisää: Mokan jälkeen jatka niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyllyradoista on videotodisteita, ja pitää nekin tutkiskella.

Olen yrittänyt noudattaa sitä parasta oppia, jonka Anne Savioja sanoi Viirun ekoissa kisoissa: Aina voittajana maaliin. Nyt kolmannen radan jälkeen rupesin kuitenkin heti kisakaverin kanssa juttelemaan. Vaikka olisi pitänyt ensin muistaa se tärkein kisakaveri. Voittajana maaliin -oppia pitää siis kirkastaa. Siitä olen tyytyväinen, että kun minä taputan Viirulle maalissa, muutkin taputtavat :)

Miksi oltiin Kuopiossa? Lähdettin hakemaan Kertun fillaria ja muita muuttotavaroita Joensuuhun. Samalla saatiin mukava kisapäivä (jos Pikin silmähaverista selvittiin säikähdyksellä), huippuseuraa (etenkin huippukety) ja hieno kesäpäivä (+18 ja puolipilvistä, lempisääni).

torstai 14. elokuuta 2014

Air Force One ja Two

Maanantaina Viirun haku ja kaikkien mustikat

Höh, en enää muista treenisuunnitelmaa ja aihetta. Ukot olivat niin hyvin piilossa kuin kuivalla kankaalla pääsee. Maalimies palkkasi itsenäisesti. Yritin itse saada aikaan kisafiilistä ja -jännitystä ja opetella käyttäytymään. Hätäilin kahdessa ensimmäisessä lähetyksessä. Kotiläksyjä:
  • lue sääntökirja
  • pidä koira hallinnassa (niin että näyttääkin siltä)
  • älä koske koiraan
  • suorat pistot, varsinkin etukulmiin
  • palaa keskilinjalle suoraan
Ensi kerralla aiheena olkoon suorat pistot - ukko pakenee, kun koira on lähtenyt suoraan.  Sitten pitäisi vielä ehtiä pitää kisanomainen treeni ja hullutteluhipattelu. 

Treenin jälkeen herkuteltiin mustikoilla.

Tiistaina Pikin agility ja Viirun tottis

Tottistelttin keskenämme JoAn hallin ulkokentällä. Hannan tokohyppy on näppärä, kun siitä saa metrin korkuisen. Viiru hypähteli ilokseen 80 sentin hyppyä. Samoin Viipo on innoissaan isommasta kapulastamme. Mutta nyt tarvittaisiin 650 gramman vieras kapula. Viiru juoksi eteen ensimmäsitä kertaa ilman etukäteen vietyä palkkaa ja meni maahan. Vaikeaa on vain eteen istumaan tuleminen...  Harmittaa, ettemme mahtuneet viikonlopun tottisseminaariin.

Pikin kanssa tehtiin putkia ja miniminihyppyjä. Jotenkin tuntui, että edistyimme yhteistyössä, kun Pikin voi nyt lähettää hypyllekin. Palkkana käytettiin nyt myös namikuppia, sekin toimii eivätkä kouluttajan/avustajan kädet ja kintut mene verille. Pitää muistaa, että Piki irtoaa, sitä ei tarvitse survoa putkeen eikä muutenkaan avustaa liian läheltä. Piki oli varsin pätevä. Paikallaan istuminen pitää kyllä nyt opettaa, ettei turhaan tarvitse paineistaa koiraa niin, että sitä pidellään lähdössä. Ja palkita hyppyjen hakemisesta.

Keskiviikkona Viirun agility ja yhteinen iltaruskolenkki

Henna tuurasi kouluttajaamme ja toi vinkeän, erilaisen (ulkomaalaisen) radan. Opettelin vain 15 ensimmäistä estettä. Radan keskellä oli kolme suoraa putkea rinnakkain. Ne sujuivat, samoin leijeröinti, hyvin lähellä toisiaan olleilla hypyillä välistäveto sen sijaan ei sujunut erilaisista yrityksiä huolimatta. Ainoa mikä toimi, oli rääkäisyagility.

Loppuillasta kierrettiin rantalenkki Vinjan kanssa ihmeellisessä iltaruskon valossa. Uintia ja riehuntaa - rauhallisia päiviä seuraavat rajut rallit. Juuri kun pääsimme kotiin, alkoi rankkasade. 

Torstaina Pikin jälki ja Viirun esineet

Katja tallasi Pikille paljon edelliskertaista pidemmän, yksikulmaisen jäljen, jossa nami oli joka neljännellä askeleella. Piki on eri taitava! Se kulkee just niin kuin haluan :) Haukkumisesta, piipittämisestä, tasajalkahypyistä ja vetämisestä se ihan itse rauhoittuu ja keskittyy jäljelle.

Nyt pitäisi edetä. Onneksi ensi kerralla on kouluttaja. Keppien ilmaisu pitää treenata pihalla, jotta voi ottaa niitä jäljellekin.

Viirun ensinejanalla oli kaksi kivaa, pehmeää, vierasta esinettä. Viiru lähti tuomaan lähempää käsinettä mutta pudotti sen ennen kuin pääsi luokseni. Piti ravistella sadetta pois. Kauempi esine vaati kaksi lähetystä. Ja pitihän sekin pudottaa ennen kuin nappasin sen. Mutta ihan hyvä.
Eilen saatiin väistettyä sade, mutta tänään kävi päinvastoin. Jälkiä tallatessa alkoi ripotella, Viiru haki esineet kaatosateessa, loppulenkillä sade taas hiipui. Ihanaa, ei ole kuuma!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Synttäreillä

Tänä sunnuntaina tehtiin vain kivoja asioita. Pamin ja Jatsin 11-vuotissynttäreitä vietettiin Miimillä.


Synttärisankarittaret (kuva Hanna Paakkunainen)
Herkkutarjoilu (kuva Hanna Paakkunainen)
Komennetaan lampaita (kuva Hanna Paakkunainen)

Iltasella, kun vähän viileni, käveltiin koirankoulutuskentälle tottistelemaan. Tulisi enemmän edistystä, jos kentällä kävisi useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Eikä kentälle ole kuin kymmenen minuutin kävely.  Viirun kanssa kokeiltiin matalaa A-estettä - kas kun en sitäkän hoksannut aiemmin. Oman pikkukapulan nouto sujui vallan hyvin esteen yli. Ja Viiru on ruvennut tosissaan tyykkäämään kapulan noutamisesta :) Ison A:n yli palautus ei sujunut ekalla yrityksellä eikä toista otettukaan. Koira tömähtää sieltä ikävästi alas - tosin onneksi ihan matalalta ja pehmeälle hiekalle. Nouto sujui myös hyvin hypyn yli - ensi kerralla kokeillaan metristä estettä. Ja sitten pitää saada kokeiltua vieraalla 650 gramman kapulalla.  Eteenmeno sujui hyvin, liki ei niinkään. Onhan tässä vielä aikaa syyskuuhun; ei kannata vielä menettää toivoa.

Pikin kanssa tehtiin noutoa - enemmän kiinnostivat kyllä kentän hajut - sekä istumisen ja maassaolemisen kestoa.

Sitten vielä uimaan! Joensuu on kyllä hyvä paikka asua :)






lauantai 9. elokuuta 2014

Kisoissa

Tänään talkoiltiin ja kisattiin kuumissa kotikisoissa. Kakkosten tuomarina oli Sisko Pulkkinen. Tosi kivat radat. Ekalta radalta saimme nollan, mutta -10 sekuntin pintaan ollut aika riitti vain kolmanteen sijaan. Pienessä kisassa emme saaneet luvaa.


Seuraava rata oli hankalampi, joten se olisi pitänyt kunnolla tsempata virheettömäksi. Ohjaus kuitenkin hajosi ensimmäiseen kieltoon (joka ei olisi tuloslapun mukaan edes ollut kielto), ja loppu olikin hylkäysten sinfoniaa. Viiru tuskin huomasi koko asiaa. Kontaktit ja kepit menivät kummallakin radalla hienosti! Mutta kunpa osaisi ohjata putken oikeaan päähän.

Voidaan tietysti syyttää ei-luvasta BC-juomaa ja hyllystä hellettä.


Kotiin tultua piti taas ottaa kaverikuva näistä iloisista tyypeistä. Ne ovat tosielämän tuplanollavoitto ja ykköstulos. Viirun kanssa on niin tavattoman hauskaa kisata, kun se on aina niin hyvällä tuulella ja tekee aina parhaansa.


tiistai 5. elokuuta 2014

PK pitkästä aikaa

Kyllä on PK-lajitkin kivoja. Päätin lopettaa kuumuudesta valittamisen ja helteistä välittämisen, ja elää normaalisti. Helteet jatkuvat, mutta niin jatkuu elämäkin. Maanantaina hakuiltiin Lean & Hinnin, Seijan & Polan ja Annin & Lennun kanssa. Rata kulki jyrkkää alamäkeä ja jyrkästi takaisin ylös (kun ei helteestä valiteta). Viirulla oli ukkoja kolme: 1. vasen takakulma, 2. oikealla rinnettä alaspäin, 3. tyhjä rotkon pohjalla ja 4. heitto pakenevalle ukolle. Kahdella ekalla otin Viirun sivulle ja vapautin maalimiehen palkattavaksi. Alkaa sujua! Viimeisellä ukko palkkasi kymmenen haukun jälkeen. Viipo oli taitava :)

Hakupaikka oli kaikin tavoin mahtava: oli lampi uimapaikkoineen ja mustikoita. Lopuksi tietenkin uitiin ja kierrettiin yksi Välilammista.

Tiistaina oli Hilkan ohjaama jälkitreeni. Katja tallasi Pikille jäljen, jossa oli nami joka neljännellä askeleella ja yksi kulma. Piki teki taas aika tarkkaa työtä, vaikka keli oli rutikuiva. Kulmankin selvitti. Aluksi veti mutta sitten pääsi oikeaan moodiin. Hyvä Piki!

Esineitäkin otettiin. Tallattiin kapea ja pitkä esineruutu. Esineet jäivät metsään - mutta onneksi vain omat esineet kassissa puun oksaan, ja onneksi Katja löysi ne ja otti talteen.

Viirulla oli kolme vierasta esinettä, joista kaksi oli takakulmissa. Aluksi etsi pitkään ja toi kauemman kulman käsineen. Lähellä olleen rillikotelon toi nopeasti. Hyvä Viiru!

Hetki ulkoiltiin vielä Kirin, Valon ja Unnan kanssa. Mietin, lähteäkö Lukkorannantien uimarannalle, mutta sinne pöllysi niin paljon autoja, että ranta oli varmaan tupaten täynnä.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Mökkielämän Pikipedia

Arki lähestyy, mutta helle jatkuu. Huh. Työt alkoivat maanantaina 28.7., mutta jo perjantaiksi piti varastaa vapaalle, kun oli niin kuuma. Pitäisikö hiestä huolimatta treenata jotain? Tauko on ollut aika pitkä.... Josepan hakukokeeseen on aikaa vain reilu kuukausi. Haku- ja jälkitreenit kuitenkin peruttiin helteen vuoksi. Tiistaina oli omatoimiaksaa; käytiin ensin uimassa. Viiru humputteli jotain ja teki oikein hyvät kontaktit. Piki leikki ja juoksi putkia, samalla Jaana paukutteli keinua. Ei reagoinut Rölli-Pökö paukkeeseen :)

Keskiviikkona oli Viirun ohjattu treeni. Ensin harjoiteltiin takaaleikkauksia ja niistoja erikseen, sitten niistettiin radalla. Vaikein oli 6-hypyn niisto - mutta kerrankin radassa oli helppojakin kohtia ;) Puomi oli suorastaan erinomainen. Kyllä treenitauko on hyödyllinen!

Rata: Heidi Utriainen
Ennen treeniä käytiin uimassa Pippurin kanssa, eikä näitä tyttösiä kyllä voi kehua kauniista ja rauhallisesta käytöksestä. Treenin jälkeen käveltiin Jyrinjärveen uimaan ja kierrettiin Pärnävaara. Sitten koskikin jalkoihin - varsinkin vasempaan kantapäähän - ihan kunnolla. Toisaalta treenitauko ei ehkä tehnytkään hyvää. Tai ehkä vain pitää taas tottua kipuun(?)

Torstai-iltapäivänä oli lähemmäs 30 astetta, joten kahden hengen jälkitreenimme peruttiin. Ei kun mökille vilvoittavaan veteen! Pikistä on tullut hurja uimari. Tosin en tiedä, onko niin kivaa, että se jahtaa Viirua ja näykkii niskasta. Mutta pitkä matkoja se ui, ja kun se ui itsekseen, tekniikka on hyvä.


 Viiru säntää pelastamaan minua, ja Piki ajaa Viirua takaa. Lopputulos saattaa olla se, että piiri pieni pyörii ympäri ihmisuimarin, joka epätoivoisesti sätkii pysyäkseen pinnalla.


Pikilläkin alkoi turkki huopaantua uimisesta, joten varsinkin kankkuja pitää kammata ja saksiakin usein. Kovin pitkiä sessioita ei ole otettu, ettei kauneudenhoidosta tule Pikselille vastenmielistä.

Uimisen lisäksi Piki oppi muitakin tärkeitä taitoja. Marjat ovat alkaneet kypsyä. Piki huomasi, että vatut ovat makeampia kuin herukat.

Syön koko pensaan.


Vertailun vuoksi voi katsoa Sirkun ottamia legendaarisia herukansyöntikuvia täältä.


Mökin alla on viileää, ja siellä on kiva möyriä. Mutta miten sieltä pääsee pois?


Topia varten rakennettu este ei pitänyt tyttöjä poissa kaivelemasta.

Välillä Piki pöhisee ihan omiaan, tässä alla ilmeisesti talvesta unohtunutta talipallon lankaa, joka heilui tuulessa. Tai saunakauhaa, joka liikkui veden päällä vadissa (no, se onkin ihmeellistä).


Olen niin tyytyväinen uuteen uinti- ja mökkipolitiikkaan: ei leluja eikä ainakaan niiden jatkuvaa heittelyä. Tai tietysti välillä voidaan ottaa vaikka rinkula tai jokin uimalelu hetkeksi. Koirat ovat paljon rauhallisempia (ja varmaan tyytyväisempiä), kun puuhailevat ja tutkiskelevat omiaan, leikkivät keskenään ja uiskentelevat, kun tulee hiki.  Tai sitten pulikoivat ihmisten kanssa.
 

Vaikka mökki on melkoisen treenivapaa vyöhyke, jotain tehtiin. Ihan pikkuisen tottista: Viirulla liki alkaa pelittää, uskomatonta mutta totta; Piki on osannut alusta saakka. Piki myös istui ja malttoi. Viiru teki muutaman eteenmenon namikupille niin, että se kävi sinne maate. Onnistui! Jos kokeeseen mielitään, on kyllä otettava oikein tehokuukausi.

Piki ajoi nurmi/sammalikolle tehdyn jäljen, jossa nami oli joka kolmannella askeleella ja välillä pikkukasa. Se on tarkka :) Samaa ei voi sanoa Viiposta, jonka lyhyt jälki oli mökkitiellä ja metsän rinteessä. Jäljellä oli myös kulma ja keppejä. Viiru meni taas asenteella joo joo mä tiedän tän eikä noteerannut keppejä mitenkään. Kuljettiin alkujälki vielä uudelleen niin, että Viiru nosti kepit. Ja niitä sitten ihasteltiin yhdessä, ja suorastaan ylistin Viirua keppien nostamisesta. Ja otettiin lopuksi vielä Pikikin ihastelemaan ja hakemaan keppejä. 

Sunnuntaina kiiruhdettin mökiltä Katja Ojansivun agilitykoulutukseen hallille. Otin Viirulle kaikenlaista härpäkettä mukaan ylikuumenemisen estämiseksi (häkki, pakastettu kasteltu froteemantteli, kylmäkalleja), mutta ei siellä niin kauhean kuuma ollutkaan. Aprikoin etukäteen, saisinko nyt samanlaisen ahaa-elämyksen kuin Katjan kouluttaessa ausseille tokoa puolisentoista vuotta sitten. En saanut elämää suurempaa oivallusta nyt, mutta koulutus oli kyllä mainio. Ja salakuunnellessani Marin ja Binja-pennun neuvoja, sain monta ajatusta, miten Pikin kanssa voidaan edetä. Vasta koulutuksessa tajusin, että olisin voinut otta Rölli-Pökölle oman vuoron. Siinä olisimme molemmat oppineet paljon.

Tässäkin koulutuksessa oli paljon niistoja, kuten omassa viikkotreenissämmekin. Kunnon niisto riman yli (merkkaus) ja sitten ajoissa liikkeelle. Moni kouluttaja on sanonut saman, että jään itse ohjauksiin varmistelemaan ja ihailemaan - ihan turhaan. Ehdin han hyvin, kun en jää koiran tielle kököttämään.  Ja varmaankin taas olin myös siivekkeen edessä peittämässä koiran näkymän.

Pariin kohtaan olisi sopinut vanhojen, laiskojen ja lihavien (Tuomaksen sanat) backlap tai viskileikkaus, mutta vain toisen sen väänsin. Tai ei sitä tarvinnut vääntää, koska se on just Viirun juttu. Viiru saikin kehuja irtoamisesta ja ohjautumisesta kaukana.

Kantapää kipeytyi vasta ihan lopuksi. Olipa kivaa ja rentouttavaa!