sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kitee Story jatkuu: ASCAn paimennuskisat

Viiru Versatiili jatkoi aherrusta Kiteellä lauantaina ja sunnuntaina paimennuskisoissa. Nyt ei tullut hyväksyttyjä eli Q-tuloksia (qualifying score), mutta uusia kokemuksia senkin edestä. Lampaiden Started-radalla otetaan kolme lammasta häkistä, kuljetetaan ne kahden "portin" läpi sekä viedään ne toiseen häkkiin. Viiru ei kumpanakaan päivänä saanut suoritettua koko rataa, mutta ilmeisesti se on työskennellyt normaalin iloisesti, koska työskentelypisteitä on sentään tullut ja sunnuntain tuomari on kommentoinut lomakkeeseen "Nice dog". Lisäksi Andrea Hoffman antaa ohjeen: "Walk quickly". Vipstaaki on ilmeisesti taas rynninyt lampaat ohjaajan kintuille.

Minulle kisaaminen oli helppoa. Kasvattaja ohjasi Viirua kumpanakin päivänä. Tästä suuri ja lämmin kiitos Miimille! Ja jotta en olisi ollut kisapaikalla häiritsemässä Viirun keskittymistä, Jenna vei Viirun Kiteelle. Minulle jäi vain Kiteelle iltapäiväksi ajeleminen, auringossa istuskelu ja uusien kokemusten makustelu hyvässä seurassa (miten Patchcoat-porukka onkin niin mukavaa, ja tietysti muutkin aussieihmiset), palkintokahvien hörppiminen. 

Tulevaisuutta varten tuli ohjeita muiltakin kuin tuomarilta (enemmän itsenäisyyttä ja työskentelyvapautta koiralle, jotta se ei kyselisi ohjeita - ei Viiru niitä lampaita vahingoita).  Started-luokan läpimeno jäi sunnuntaina kiinni neljästä pisteestä; pisteitä pitäisi ilmeisesti olla vähintään 69/100. Nyt täytyy miettiä, pyörränkö päätökseni. Päätin jo aiemmin, että meneepä koe läpi tai ei, meidän paimennuksemme ovat tässä. Oma suhtautumiseni paimentamiseen minun harrastuksenani on niin kovin ristiriitaista. Kyse ei siis ole siitä, että nyt pukeuduttaisiin säkkin ja tuhkaan, kun ollaan niin surkeita, vaan ihan strategisesta valinnasta. Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa ;)

Näiden kolmen ASCA-kisapäivän jälkeen olen kovin onnellinen Viirusta koirana. Agilityssa se oli huippu kisakaveri, joka ei ottanut paineita mistään. Esimerkiksi mittaaminen kesti pitkään ja Viiru vain seisoi rauhallisesti paikallaan. Lähdössä se pysyi (paitsi vikalla kerralla...) - ja vaikka mitä muuta pikku asiaa, joista tulee suuria ja ahdistavia, jos ne eivät luonnistu (vrt. Topi). Paimennuspäivinä Viiru meni reippaasti Jennan ja Toman autoon ja vietti päivän Miimin ja Viian kanssa. Miimin kanssa se työskenteli ilmeisen reippaasti. Lauantaina, kun hain Viipon Miimin autosta, se katsoi: "Ai, sinä tulit. Ihan kiva. Mutta miksi?"

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kiteellä Amerikan malliin

Koiraharrastus vie kivoihin paikkoihin ja tapahtumiin. Tänään perjantaina kisattiin Kiteellä Villa Taivaannastassa Amerikan malliin ASCAn säännöillä (Sari Kariluodon laatima sääntökooste) kaksi hyppyrataa ja kolme agilityrataa. Kisat olivat kuitenkin hyvin pienet, startteja oli runsaat 60. Viiru debytoi kahdella hypärillä ja kahdella agilityradalla.  Vipstaaki sai kaksi Q-tulosta: yhden "hypäriLUVAn" ja "yhden agilityLUVAn" (vihreät läpyskät), ja ilmeisesti jonkin muunkin tuloksen, koska sijoitusläpysköitä on kolme. Yhdellä radalla teimme keinun kolme kertaa, koska kriittinen kriitikko oli sitä mieltä, että kontaktit olivat huonot.
Kunnianhimoisena tavoitteena oli viettää kaikille hauska päivä, ja siinä tottavie onnistuttiin. Ihmisnäkökulmasta: loistava seura, hauskat radat, joustava ja pitävä nurmikenttä, aurinkoinen sää, kaunis maaseutu, siisti sisävessa, makoisa keittolounas, rento tunnelma, lyhyet odottelut, taitavat koirat... Ja lisäksi paras kisakaveri! Joka tosin viimeisessä lähdössä varasti - ja annoin sen tehdä niin...

Radoilla oli sama pohja, joka juostiin eri suuntiin. Tuomarina oli Andrea Hoffman.

Hyppyrata

Agilityrata
Torstai sen sijaan oli kaikkea muuta kuin toivoa täynnä. Kävimme silloinkin Kiteellä, ASCAn paimmennuskokeen pitopaikassa Pia Hjerppen luona harjoittelemassa paimentamista. Minulla eivät lainkaan riittäneet taidot, asenne eikä motivaatio "lentävillä" lampailla. Kotimatkalla ajoin harhaan Kiteen ja Tohmajärven perukoille enkä osannut nauttia maalais- ja järvimaisemista, kun pelkäsin, että navigaattorin naisesta loppuu virta, ja aprikoin, päädynkö Sortavalaan vai Petroskoihin.

Keskiviikkona oli vähän mutta hyvää. Päivällä kävelimme läheiselle koirankoulutuskentälle aloittamaan projektia Metrin este.
Taitavan avustajan siivittämänä meni ainakin 80 cm. Haukkuilmaisua innostettuna harjoitelttin myös. Ja uitiin.

Sirkun blogissa on myös vähemmän mairittelevia kuvia Viirusta.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Myrsky ja mustikka

Luulin, että maanantaina klo 12 alkaa pitkä poutajakso. Pyh, seitsemän aikoihin illalla yli jyrisi ja valui ukkosmyrsky. Olinpa hyvä hakukaveri, suuren osan ajasta istuin sormeni kanssa autossa enkä edes sateettomina hetkinä ollut kenellekään maalimiehenä. Ei voi kuin taas kiittää parhaita hakuryhmäläisiä kärsivällisyydestä, muovihanskasta, loistavista ideoista ja heittäytyvästä palkkaleikistä. Viiru oli viimeisenä, ja hetkeksi tauonnut sade alkoi taas piiskata. Mutta olipa huikea treeni: risteilyä lyhennettynä ja haukullisena versiona. Viiru haamuttavalle ykköselle oikeaan etukulmaan, pari haukkua, leikki, haen koiran, jätän koiran pitelijälle kymmenen metrin päähän keskilinjasta, menen keskilinjalle, koira näkee vasemmalla takarajalla olevan ukon, kutsun koiran, keskilinjalla lähetän lennosta ukolle, pari haukkua, leikki... Ja sama vielä kolmannelle ukolle. Tällaista treeniä olisi tarkoitus jatkaa pitempään läpi koko alueen, ja ensi kerralla niin tehdäänkin. Jos ei tästä vauhti ja motivaatio nouse, niin mistä. Viipo ei meinannut pysyä pöksyissään, kun odotti lähtölupaa kolmoselle.

Tähänkin blogiin kunnon kuvia (Sirkun kamerasta):

Tänään ammuskeltiin Susulle ja poimittiin mustikoita kaikille Tukholmanlammilla sekä haettiin iso satsi ruokaa ja makupaloja Tessulta.
Kukahan kävi uimassa?
Ja kuka on kaikkein kaunein?
Mahdunko ali?

Selvisin. Anna mustikoita!
Lepäilen, kun toiset poimivat.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Älä seiso koiran hännän päällä

Sunnuntaina suunnattiin jälleen sadetta ja sormea uhmaten hakumetsään. Jospa hakukin alkaisi sujua, kun joka päivä treenataan ;) Mukana tollerihapuilussa olivat meidän lisäksemme Nuusku ja Sisu sekä Susu. Sääli tosin, että agilityn MM-karsinnan finaali jäi näkemättä.

Valittiin tietysti mustikkainen alue. Oli myös rinnettä ja alueella metsätien ylitys. Topi pääsi ekana baanalle. Ukkoja kaksi, irtorullat kummallakin. Jos Topi olisi tehnyt ekallakin suoran piston, se olisi selvinnyt paljon vähemmillä askelilla; eteneminen helpossakin maastossa on melko verkkaisaa. Hyvin meni, ja Topsukan silmät loistivat.

Viirulla oli neljä pimeää ukkoa (siirtyvät Heidi ja Sirkku), yksi kussakin kulmassa. Jäin keskilinjalle odottelemaan, kunnes maalimies alkoi sovitun haukkumäärän jälkeen leikkiä Viipon kanssa, sitten lähdin leikkivää paria vastaan. Haukkuja oli viidestä neljäänkymmeneen, viimeisellä vain haukun aloitus. Viimeisellä oli palkkana myös makaronilaatikon tähteet.

Haukku vaatii vieläkin tukemista välillä eikä ole pitkää yhtenäistä sarjaa. Kyllä se siitä kehittyy. Treeni meni mielestäni oikein hyvin. Ekalla ukolla Viiru lähti kaartamaan turhan kauas aluetta eteenpäin ja lähetin uudelleen. Kolmosella Viiru havaitsi jotain heti alueen jälkeen alkavalla suolla ja koukkasi sitä kautta.  Lähetyksessä seisoin Viirun hännän päällä, joten lähteminen olikin hieman vaikeaa. Nelosukolle säntääminen vaatikin sitten kaksi ukko-käskyä. Toisella Viipo uskoi, etten nyt seisoskele puuhkahännän päällä.

Sitten poimittiin mustikoita.
Topi odottaa tarjoilua.

Itsepalvelu    
Ihan oikeasti, ei vain syöty koko aikaa.
Susu ja Sirkku näytölle
Sirkku kyselee blogissaan: Pieni gallup: kännykkäkuvat – joo! / menettelevät / ei missään nimessä? Tottakai joo! Tässäkin on hieno kuva, jonka alunperin piti vangita se hetki, kun Susu ilmestyy metsästä kiintorulla suussa. Vaikka kännykkäkuvat ovat teknisesti suttuisia ja epätarkkoja, ne dokumentoivat elämämme aitoja hetkiä viiltävän osuvasti ja terävästi.

Ennen treenejä tapasimme samassa paikassa Ilomantsintien varressa kuin maanantainen hakuporukkamme. Viime  maanantaina kohtaamispaikan vieressä satasen alueella sattui kolari: henkilöauto paukautti täydessä vauhdissa kääntyvän henkilöauto+peräkärry-yhdistelmän perään. Henkilövahinkoja ei onneksi tulllut, mutta posahdus oli melkoinen. Eivätkä jäyhät pk-harrastajat muistaneet käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viiru säikähti kunnolla ekaa kertaa elämässään, mikä oli uutta ja outoa. Topsukkahan pelkäsi pitkälle keski-ikään milloin mitäkin ja ainakin kaikkea uutta ja vierasta - ja lisäksi palautuminen oli tosi hidasta. Viiru sen sijaan taisi unohtaa säkähdyksen pian. Maanantai-illan treenissä se oli oma itsensä, eikä se myöskään tänään pelännyt paikkaa lainkaan.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ukot hommiin

Samuli Junton neuvojen mukaan on nyt haukuttu kahdet harkat. Maanantaina Josepan ryhmän harkoissa näkölähtöjä, pakenevia, kaikkea kivaa lelupalkalla. Ukko toi Viirun leikkien keskilinjalle. Yksi maalimies oli seisomassakin. Kauempana keskilinjasta haukku irtoaa paremmin. Juokseminen on vain niin kivaa? Haukku irtosi aluksi pihisten, mutta sitten yhä paremmin. Viimeisellä ukolla riitti hyvän haukun aloittaminen.

Esineruutu oli turkasen vaikea, myös kokeneille koirille. Se oli jotenkin hajuja täynnä. Keskityimme Viirun kanssa hankalahkon esineen nostamiseen sekä ruudun sisällä olevan tien ylitykseen. Aika monta lähetystä ja lähestymistä vaati. Mutta nousi kumpikin esine kuitenkin!

Tänään lauantaina oli tollereiden hakuharkat, ja sunnuntaina vielä jatketaan. Mukana olivat Nuusku, Rapsu ja Sisu sekä Arvo. Taas joutuivat ukot hommiin, leikkimään keskilinjalle saakka. Koska mukana on lajiin tutustuja (hmm, onkohan tollerien humputteluhakuharkat oikea paikka...), Viirulle pantiinkin kaksi ukkoa valmiiksi piiloon. Haukkuja vaadittiin vain viisi. Komeita haukkuja tulikin. Sää oli ihanan viileä.

Kysymys ehkä osittain kuuluukin: miten opettaa Viiru haukkumaan helteellä kunnolla? Ja auttaako juottaminen, viilentäminen, kunnon parantaminen, innon parantaminen? Sään vaikutus olisi myös osittainen vastaus siihen tuntumaan, että haukku on kesällä huonontunut. Mutta totta kai haukkua pitää vahvistaa myös muista näkökulmista ja yrittää vähentää läheisriippuvuutta ;) Taas ollaan lähempänä tavoitetilaa: haukkuilmaisu + lelupalkka. Pois kaikki turhat härpäkkeet ja kylmälaukut :)

Hain Topinkin mökiltä tolleriharkkoihin, koska se on sentään tolleri. Topi sai Nuuskun lisäksi demota irtorullailmaisua. Nenä toimi huipusti, pistot olivat Topilta aika suoria, rullat tulivat minulle. Oli aika jaksaminen Topsukalta, joten seuraavaksi mennään taas suorapalkalla (ainakin jos on lämmin).

Muuta ei olekaan juuri tehty. Torstaina lähdin mökiltä lääkäriin, kokoukseen ja agilitytreeneihin tarkoituksenani palata saman tien saunan kuistille istuksimaan, mutta toisin kävi. Viime sunnuntain koulutuksen jälkeen pahentunut pikkusormen (ja vielä vasemman käden!) pikkuvaiva olikin ärhäkkä tulehdus, jota nyt liian myöhäisen lääkäriin hakeutumiseni vuoksi parannellaan pitkään. Saa nähdä, päästäänkö ensi viikolla kovasti odottamiini Finascin järjestämiin ASCAn agilitykisoihin ja paimennuskokeeseen. Jos ei päästä, soimaan kyllä itseäni melkoisesti siitä, ettei aikuinen ihminen tajua itse mennä lääkäriin, vaikka sormea särkee päivä- ja varsinkin yötolkulla lähes sietämättömästi. Tai kunhan nyt paranisi kunnolla. Sisaret hennot bluemerle valkoisin ja tan merkein ja musta valkoisin ja tan -merkein ovat kyllä empaattisia hoitajia. 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Nuttu nurin, onni oikein?

Olipa antoisa hakukoulutus tänään. Samuli Juntto (kennel Särkivaaran) veti josepalaisille treenit.

Eilen mietin: Viime kesänä kouluttaja passitti meidät tokokentälle opettelemaan rullailmaisun osia. Mitenhän huomenna käy?

No, tietysti pitää mennä kentälle harjoittelemaan haukkumista! Treeniehdotuksia metsään:
  • Juoksen ukon ohi, kun Viiru haukkuu, ja ukko vapauttaa hyvän  haukun myötä (tätä kokeiltiin).
  • En mene lainkaan ukolle, maalimies tuo/vapauttaa Viirun keskilinjalle.
  • Jos Viiru lopettaa haukkumisen, ukko lähtee karkuun.
  • Siirrytään (tai ainakin kokeillaan) kaikilla ukoilla lelupalkkaa. 
  • Haukkuva koira palkataan aina ensin sanallisella kehulla. Maalimiehen liike ei ole vapautus haukkumisesta.
  • Koiralle annetaan apuja heti tai ei anneta lainkaan.
Muita neuvoja: Suorien pistojen vaatiminen: vaikka koira olisikin saanut hajun hortoilunsa tuloksena, kutsutaan se takaisin eikä annetä edetä ukolle. Lähetetään uudelleen. 

Muiden treeneistä:
  • jämäkämpi käskytys harkoissa, koska kokeessa kuitenkin on tiukempi ote
  • omissakin treeneissä keskilinjalla vetäjä/tarkkailija 
  • laatikoiden tekemisessä 30 metrin etäisyydellä piston hyväksyminen "hyvä!" ja takarajalle etenemisestä uusi kehu ja luoksetulokutsu
Treenejä suunniteltaessa Seija huomautti, että nyt kun on kouluttaja, kannattaa poistua mukavuusalueelta ja tehdä jotain uutta ja/tai vaikeaa. Eli suunnitelma uusiksi ;) Neljä ukkoa niin että kaikki olivat valmiina - en ole uskaltanut Topi-ilmiön pelossa laittaa saman puolen ukkoja yhtaikaa piiloihinsa. Siinä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, Viiruhan menee melkoisen hyvin minne näytetään. Ekalla suoraa pistoa hämäsi vinottain alueen poikki kulkenut oja. Toinen lähetys tuotti tuloksen, mutta Samppa olisi tehnyt kolmannenkin: vaatinut Viipoa palamaan kakkoslähetyksestä takaisin, vaikka Viipo saikin paluumatkalla hajun.  Myös kolmonen taisi vaatia pari-kolme lähestystä, mutta en muista miksi. Nelonen oli häkkiin piiloutuva haamu.

Ekalla ukolla Viiru haukkui, kunnes olin mennyt ohi. Muilla vaadittiin kymmenisen haukkua.

Sampan mukaan ei saa helpottaa lähetystä kesken kaiken - koira vain lähetetään syvemmältä tarvittaessa uudelleen ja uudelleen. Myöskään haamua ei nosteta uudestaan.

Kuljetin Viirua koko radan ajan ilman liinaa. En nimittäin löytänyt hakuliinaa perheemme toisen hakuilijan jäljiltä. Sujui. 

Kysyin vielä lopuksi Sampalta puolileikilläni, pitäisikö taas vaihtaa ilmaisua. Ei. Ja varsinkin, kun uskon, että haukkuilmaisu onnistuu.

Alun suunnittelupalverin aikana havaitsin, että minulla oli nuttu nurin (mutta onni oikein?). Pikkuisen väsytti kahden tunnin yöunien jälkeen. Ei tullut uni ennen kuin kaikki rokkaajat olivat turvallisesti pedeissänsä. Viiru jaksoi helteessä aika hyvin, mutta kyllähän haukku kärsi. Loppulenkillä Vivven, Anin, Utun ja Polan kanssa vain nuorimmat jaksoivat edes hieman riekkua.


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Omaishoitajan lomasta rokkihotelliin

Heinäkuu on ollut perinteisesti lomakuukausi erityisesti agilitystä. Nytkin on harrasteltu normaalia vähemmän, mutta täytyyhän Viirun kouluttajan vetämissä treeneissä käydä, kun koutsikin sinne vaivautuu. Torstaina oli keppitreeniä. Viiru osaa jo hakea aloitusta, mutta ei läheskään erehtymättömästi. Me ei olla niitä moderneja koirakoita, jotka ovat jo ykkösissä kolmosten tasolla. Viipo pujottelee kepit lähes aina loppuun  asti. Olen alkanut lisätä pitkittäis- ja sivuttaisetäisyyttä. Tehtiin kaksi runsaan kymmenen esteen pikkupätkää, jossa kepit olivat kahteen kertaan, eri kulmista, joko putken tai hypyn jälkeen. Jälkimmäisellä helpolla pätkällä hankalia minulle olivat käännökset, joissa perusohjauksella tuli valtavat kaarrokset. Suoran putken jälkeen piti vinottain olevalta hypyltä kääntyä keinulle takaisin tulosuuntaan. Jaakotus pelittikin hienosti. Kyllä on mahtavaa, kun on kouluttaja, ja joka vielä jaksaa paneutua koirakoiden edistymiseen!

Keppejä on tehty erikseenkin. Eilen perjantaina tunsin kyllä itseni tosi höntiksi, kun kauppareissulla ajeltiin hallille tekemään parit kepit - varsinkin kun omalla pihallakin on kepit. Kummallakaan ei, ei Viirulla eikä minulla, vain ole pihalla tarpeeksi vauhtia ja yritystä.

Viirun esineprojektia jatkettiin tänään Heidin kaukosäätimellä. Oli vaikeaa - enkä tiedä, oppiko Viiru mitään hyödyllistä. Minä toivon oppineeni. Nyt Viiru tiesi, että kaukosäädin pitää tuoda - mutta ei tuonut. Aikamoiseksi äkseeraamiseksi meni, joten tauon jälkeen Vipstaaki sai vielä hakea oman pakasterasian kannen, ja hienosti hakikin. Kotipihalla iltapäivällä harjoiteltiin

omalla vanhalla kännykällä ja muilla kovilla ja liukkailla esineillä. Edistystä :) Mutta onhan nuo paimenet vähän onnettomia - vain Topsukka osasi noutaa niitinirrottimen.

Topsukka on mökkeillyt (kuten muutkin). Seniorikansalainen nautti kovin, kun kaikki ihmiset olivat uimassa, ja Topi liiveineen polski mukana. Vanhustentalon vesijumppaa.
Ei lämmin luita riko, eikä turkkikaan syty palamaan.

Onko halloumin pinta jo ruskistunut sopivasti?
Topin into on niin sydäntapakahduttavan herttaista. Eilen, kun Sirkku oli lenkittämässä los amatsonaksia, Topi huomasi tilaisuutensa tulleen: tokokassista löytyikin vaikka mitä: kapulan noutoa, metallinoutoa, lussupalloa... Tänä aamuna käytiin lenkillä Nuuskun ja Sisun kanssa, ja voimaannuttavassa seurassa Topsukka kävelisi pitempäänkin. Topi kävi myös noutamassa esineitä: kännykän ja kukkaron. Kunhan ensin oli nuuskutellut kaikkea muuta.

Topi on tollerihakuillut kahden aussien, kolmen kelpien ja kolmen tollerin porukassa. Minä olin tuolloin lomalla omaishoitajan tehtävästä - olipa helppoa pitää huolta vain itsestään. Älköön kukaan oikea omaishoitaja loukkaantuko - ymmärrän että koiran pieni lenkitys ja suht vaivaton pyllynhoito ja lääkitys on ihan eri asia kuin läheisen ihmisen hoitaminen. Nyt rokkihotellissa koirilla on raskasta, kun normaalin kahden-kolmen kohteen sijasta on 11 ihmistä, joilta voi ja pitää kerjätä.  Topsukka isännöi Tuoksahtavan Kuolan majataloa vielä ylihuomiseen.

Huomenna osa catering-palvelusta karkaa Samulin Junton hakukoulutukseen. Jännää! Viime kesänä kouluttaja passitti meidät tokokentälle opettelemaan rullailmaisun osia. Mitenhän huomenna käy?

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Juoksee koiransa päälle

Torstaina agilitykouluttajamme ei päässyt rengasrikon vuoksi paikalle. Onneksi hallissa oli vieläkin sama rata, ei tarvinnut hikoilla rakentamisessa. Vaatteet tosin olivat jo valmiiksi märät Topin ja Viirun uittamisen jäljiltä.  Hypyn 18 tilalle treenikaverit halusivat vaihtaa keinun.

Nyt teimme radan loppuun asti.  Putkien 12 - 19 väli oli varsin vaikea tällaiselle köntykselle, etenkin kun sinnikkäästi yritin ehtiä hypyn 15 taakse vastaanottamaan Viirua. Voi koiraparkaa, olen vain liian hidas - enkä ehtinyt edes Viirua hidastamaan. No, onneksi kukaan ei loukkaantunut. Lopulta Viirullekin tuli niin kiire, että se alkoi oikoa pituuden keppien välistä. Takaaleikkausviritelmiin en taaskaan suostunut, mutta persjättö pituuden jälkeen + väkkäränä valssaaminen jatkossa pelasivat paremmin. Koska hypyn 18 tilalla oli rengas, halusin olla hypyn 17 yläpuolella edes hieman suoristamassa koiraa. Yhdestä yrityksestä on video, josta tosin väli 16 - 18 ei näy.


Ennen treenejä Topi liiveineen ja Viiru kävivät uimassa Leinosenlammessa. Vieressä hurisi ja kärysi polttomoottoripumppu ja Pärnän alakentällä raikasi suomiräppi. Palokuntalaisnuorten kesätapahtumassa osallistujia kasteltiin paloletkuilla.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Tough guys don't dance - mutta melkein kaikkea muuta

Helleviikko päättyi sopivasti vepekokeisiin. Avustin lauantaina Sirkkua ja Susua SOVEssa sekä Riittaa ja Zorroa ALOssa. Kummatkin koirat tempaisivat upeat lähes sadan pisteen tulokset. Sunnuntaina Viirukin pääsi mukaan, koska olin apuohjaajana vain Susulle ALOssa. Jälleen häikäisevät uinnit pikku vesikirpulta. Viiru taasen löysi kuolleen kalan keskeltä hakkuuaukeaa, uiskenteli hajut pois, kurmotti Sisua.

Apuohjaaja pelottelee vesipäästäisen pois veneestä yrmeällä ilmeellään:
Kuva Katja Surakka
Helteet ovat panneet Topin koville - mitään ei ole jaksanut. Tällä viikolla on onneksi ollut hieman viileämpää. Aamulenkillä lämpötila on ollut alle parinkymmenen asteen ja Topsukka on suostunut kävelemään oman kadun päätä pitemmälle. Viime viikolla havaitsin, että Topi tarvitsee uittajan ja/tai pelastusliivit uimiseen. Eilen käytiin mökillä pulikoimassa. Topi jopa hyppäsi liiveineen laiturilta. Reissun jälkeen tietysti väsytti, mutta mieli oli paljon virkeämpi.

Itselle reissu ei ollut kovin virkistävä, tai ainakaan rentouttava. Koiria ei voi uittaa yhtä aikaa, koska aussinaattorit todennäköisesti hukuttaisivat Topin. Topi ei osaa päättää hyppäisikö laiturilta vai menisikö rannalta. Viimevuotiseen tapaan Viiru hyppää laiturilta uimaria pelastamaan tämän päälle lentävällä mahaplätsiksellä. Viirua vedessä väistelessäni havaitsin, että Topi-virtahepo kaiveli saunan kuistilla namusia housujeni taskusta. Kun menin varjelemaan viimeisiä Froliceja, Viiru tuli tietysti mukaan ja ravisteli itsensä vaatteideni päälle. Sitten rauhoittava kahvihetki puiden varjossa: Topi haukkuu naamalle tuoksahtelevaa kerjäyshaukkua, Susu pelkää paarmoja, Viiru kaivelee kylmälaukkua.

Viirun turkki ei ole meinannut kuivua millään, ja niinpä eläinsuojelullisista syistä Viirulle leikattiin kesäturkki. Surakan Katja sai pari tuntia parturoida Viirua, että paksu turkki saatiin ohenemaan ja rastat pois.

Helle ja vepe ovat karsineet agilitytreenejä. Eilen tehtiin tällaista rataa, joka oli valmiina hallissa.


Myöhäisenä en ehtinyt opetella edes esteiden järjestystä, saati ohjausta. Mentiin pätkä 1 - 6, ja sitten jatkettiin parin esteen pätkissä, kun Soili huuteli järjestystä. Lopetimme jo putkeen 12. Mutta meni oikein mukavasti, kepit ja putki-puomi-erottelukin. Kunhan muistin ohjata enkä herpaantua yhteen onnistumiseen. Sitten mentiin pitkästä aika muiden koirien kanssa kävelylle. Viiru piti haaremiaan (bc Bruno, sheltit Enzo, Casper ja Dave sekä schape Oikku) kurissa ja järjestyksessä.

Haussa maanantaina teemanamme olivat suorat pistot. Viime kerrallahan Viiru ei edennyt kunnolla, mikä minun mielestäni johtui ylenmääräisestä häiriöstä. Nyt ykkönen ja kolmonen olivat ääniavulla ja kakkonen haamu, jonka piti siirtyä takarajalla eteenpäin ennen lähetystä - minkä unohdin. Mutta sehän vain lisäsi intoa. Ykköselle Viiru haukkui kymmenen kertaa, kakkoselle kunnes tulin paikalle ja kolmoselle 20 haukkua.

Esineruudussa tavoitteena oli, että Viiru toisi yhden vieraan epämiellyttävän esineen. Ruutuun jätettiin vain lasten crocs-sandaali. Jälleen Viiru etsi esineen huippuhienosti, mutta ei tuonut. Toisella lähetyksellä Viipo meni etsiskelemään muuta. Kolmannella kerralla Vipstaaki ymmärsi, että juuri se vieras muovinen läpyskä pitää tuoda. Hienoa! Palautus ei vielä tullut ihan perille saakka. Omaan kiekumiseeni ja elekieleeni pitää kiinnittää huomiota.

Tiistaina käytiin paimentamassa Kuttukuussa alkukesän kurssimme helteen vuoksi peruuntuneen kerran korvauskerralla. Veimme Sinikan ja Muffyn sekä toisen kurssilaisen kanssa ison lauman metsään parin kilometrin päähän laiduntamaan, odottelimme ja vahdiskelimme, kun lampaat söivät ruohoa ja tuoreita lehtiä, ja sitten veimme ne takaisin aitaukseen. Olipa ihan huippua! Välillä Viiru tarvitsi tukea, välillä se taas riemastui Saanko ihan itse!. Pitäisi osata kannustaa oikeissa paikoissa.