perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vapun aatonaatto

Vapunviettomme alkoi jo huhtikuussa. Lomapäivän päiväkävelyllä nautittiin lämpimästä säästä ja monenlaisista kevään merkeistä.






Piti ottaa kivelläpönötyskuva, tottakai


Viiru on havainnut kivenkolossa jotain syöksyn arvoista.

 


Mitä ihmettä nuo takatukkaiset linnut touhuavat?





Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, ainakin Pikselille :)



Illalla oli viimeinen perjantain tokomaraton; tokoalkeet päättyi tänään. Viirun ryhmässä treenasimme ihan isseksemme. Seuraamisen ammottavaa kuilua on saatu korjattua kovalla itsekurillani. Kaikenlaista muutakin hömpsöteltiin. Tunnarissa kokeilin omaa kapulaa väärien kapuloiden taakse. Viiru osasi :)


Yhteen kuvaan sattui ainakin osa kaikista koirista.

Ennen Pikin treeniä lenkkeiltiin Pami-mummin ja Viia-siskon kanssa. Viia myös ui, Piki ja Viiru tyytyivät kahlailemaan.



Pikin viimeisellä treenikerralla tehtiin jääviä, ruutua ja paikkamakuuta. Näissähän pitäisi edetä (tiedän kyllä miten, enää pitäisi toteuttaa). Oltiin ulkokentällä, vähän jännää. Kurssi oli oikein hyvä, ja saatiin paljon neuvoja jatkoon.

Nyt vapunviettoon!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Jä äkkiä onkin toukokuu

Tai ainakin melkein, ja sään puolesta ihan. Eilen alkoi lämpöaalto  täällä ihan itäisimmässä Suomessa, ja lämpö jatkuu vielä vapunkin yli. Loppukin lumi sulaa höyryten.

Viirun tiistaiagilityssa oli itsenäinen treenikerta ja osallistujakato. Minäkin ensin luulin, etten pääse treeneihin, mutta pakkohan oli lähteä vesiestettä 21 katsomaan. (Ei sitä oikeasti ollut.) Onneksi edellisestä ryhmästä saatiin seuraa :)

Rata: Tuomas Haverila
Ensin mentiin takaaohjauksella; hyvin toimi. Ysihypyllä pääsin kokeilemaan Heidin viime lauantaina opastamia ohjauksia siivekkeen ympäri pyörityksessä. Parhaiten Viiru kääntyi siivekkeen ympäri niin, että keppien jälkeen ensin tein persjätön ja sitten niiauksen ja merkkauksen - olisikohan se oikeasti kuitenkin sylkkäri(?) Hypylle 10 en yrittänytkään valssia; Viiru lensi takaaohjaten hypylle 11 vauhdikkaasti ja kääntyi napakasti puomille. Kontaktit Viiru teki hyvin, kosketusalustojen avulla tosin.

Jäähdyttelylenkillä tytöt antoivat ensin Zarco-poikarukalle kyytiä, mutta sitten meno rauhoittui. Toki takaa-ajoleikki jatkui aika ajoin.


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pikin MH-luonnekuvaus

Piki kävi tänään MH-luonnekuvauksessa (kuvaajat Marina Bast ja Jorma Kerkkä, testinohjaaja Juuso Vitikainen). Piki oli testissä oma rehellinen itsensä. Pienoinen yllätys oli, että Piki reagoi testinohjaajaan noinkin vahvasti. Ihmissosiaalisuuden eteen ollaan tehty paljon töitä, muttei riittävästi. Tai minkäs sitä luonnolleen voi. Ja miksi se mies oli niin outo ja tunkeilevainen, tuumi Piki. Eikö se ymmärrää, että haluan itse mennä nuuskaisemaan, kun se ei huomaa.

Ennen testin alkua, varsinkin kun katsoin edellisen koiran keskeytyneen suorituksen, mietin voittaako tohtori Jekyll vai herra Hyde. Tuo on vähän huonoa huumoria... Mietin, voittaako Pikselin aktiivinen ja vietikäs puoli sen arkuuden ja epävarmuuden. Toimiiko Pikseli vai vetäytyykö se passiivisuuteen?

Toimihan se. Tästä olin erittäin tyytyväinen. Pikin kaikki itseluottamus ei olekaan Viirun taskussa.

Testin jälkeen olin oikein iloinen tulokseen ja Pikin vilpittömään käytökseen. Nyt jo pikkuisen mietityttää, että pitkän taipaleen olen kulkenut tällä lyhyellä koiraurallani, kun olen tyytyväinen kuvaukseen, jonka mukaan koira torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra. Kun Topi aikanaan käyttäytyi näin, meni toipumiseen monta epätoivoista, itsesyytösten täyteistä vuotta. Nyt en syytä itseäni - enkä ketään muutakaan - enkä ainakaan koiraa. Elämäntilanne on myös ihan toinen, kahden rauhallisen aikuisen perheessä elämä on helposti hallittavissa.

Alla ovat mustalla Viirun tulokset vuodelta 2013 ja Pikin tänäiset kuvaukset vihreällä. Vaikka kuvaus on näinkin tarkka, näen etäleikin kuvauksesta, että hyvinkin erilaisella käyttäymisellä voi saada samanlaisen kuvauksen. Viiru istui rauhallisen tarkkaavaisena katsellen leikkijää, ja oli vallan ylpeä itsestään, kun ei varastanut ukolle. Piki kierteli ympäri aluetta haukkuen testinohjaajan, muun henkilökunnan ja yleisön, ja lopuksi jäi minun ja leikkijän puoliväliin haukkumaan.
 

1 a KONTAKTI Tervehtiminen
  • 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
  • 1 Torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra
1 b KONTAKTI Yhteistyö
  • 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta
  • 1 Ei lähde vieraan ihmisen mukaan
1 c KONTAKTI Käsittely
  • 3 Hyväksyy käsittelyn
  • 1 Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra (lisätieto: Väistää voimakkaasti; ei voida käsitellä)

2 a LEIKKI 1 Leikkihalu
  • 3 Leikkii, aktiivisuus lisääntyy/vähenee
  • 2 Ei leiki, osoittaa kiinnostusta
2 b LEIKKI 1 Tarttuminen
  • 2 Ei tartu, nuuskii esinettä
  • 2 Ei tartu, nuuskii esinettä
2 c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu
  • 1 Ei tartu esineeseen 
  • 1 Ei tartu esineeseen
3 a TAKAA-AJO 1. kerta
  • 1 Ei aloita
  • 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3 b TARTTUMINEN 1. kerta
  • 1 Ei juokse perään
  • 2 Ei tartu, nuuskii saalista
3 a TAKAA_AJO 2. kerta
  • 1 Ei aloita
  • 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3 b TARTTUMINEN 2. kerta
  • Ei juokse perään
  • 1 Ei kiinnostu saaliista

4 AKTIVITEETTITASO
  • 3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja
  • 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

5 a ETÄLEIKKI Kiinnostus
  • 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
  • 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5 b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio
  • 1 Ei osoita uhkauseleitä
  • 1 Ei osoita uhkauseleitä
5 c ETÄLEIKKI Uteliaisuus
  • 1 Ei saavu avustajan luo
  • 1 Ei saavu avustajan luo
5 d ETÄLEIKKI Leikkihalu
  • 1 Ei osoita kiinnostusta
  • 1 Ei osoita kiinnostusta
5 e ETÄLEIKKI Yhteistyö
  • 1 Ei osoita kiinnostusta
  • 1 Ei osoita kiinnostusta

 6 a YLLÄTYS Pelko
  • 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
  • 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6 b YLLÄTYS Puolustus/aggressio
  • 1 Ei osoita uhkauseleitä
  • 1 Ei osoita uhkauseleitä
6 c YLLÄTYS Uteliaisuus
  • 4 Menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
  • 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä
6 d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko
  • 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
  • 2 Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden muutos jollain ohituskerralla
6 e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus
  • 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
  • 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

7 a ÄÄNIHERKKYYS Pelko
  • 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
  • 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7 b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus
  • 3 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä
  • 4 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
7 c ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko
  • 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
  • 3 Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
7 d ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus
  • 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
  • 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8 a AAVEET Puolustus/aggressio
  • 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
  • 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
8 b AAVEET Tarkkaavaisuus
  • 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
  • 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8 c AAVEET Pelko
  • 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
  • 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
8 d AAVEET Uteliaisuus
  • 5 Menee katsomaan ilman apua
  • 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut aaveelta hupun pois
8 e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen
  • 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
  • 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

9 a LEIKKI 2 Leikkihalu
  • 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
  • 2 Ei leiki - osoittaa kiinnostusta
9 b LEIKKI 2 Tarttuminen
  • 2 Ei tartu, nuuskii esinettä
  • 1 Ei tartu esineeseen
10 AMPUMINEN
  • 3 Kiinnostuu laukauksista, mutta palaa leikkiin
  • 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Sielunsiskoille, supernaisille

Agilityn tiistaiset viikkotreenit menivät sivu suun, mutta onneksi tämä korvautui lauantaina monin verroin. Työviikko oli varsin raskas (ja viime sunnuntain kisareissukin panoi pitkään), mutta lopulta koitti tokoperjantai.

Viirun treeneissä opettelin ruutuun virittelemistä (toimi), vahvistin seisomisen kestoa, yritin kiinnittää huomiota perusasennon ja seuraamisen paikkaan sekä harjoitella käännöksiä. Mutta - jättimäinen huoh! - koirani ei edes osaa enää seurata oikeassa paikassa lyhyttäkään matkaa, saati että pysyisi istuallaan paikallaan tai liikuskelisi edes kehänauhojen sisäpuolella. Seuraamisessa Viirun ja minun väliin oli ilmestynyt ammottava kuilu. Arvaan kyllä mistä tämä johtuu, koska rako on Pikin levyinen. Nyt ei enää tarvitse kuin muuttaa omaa arkikäyttäytymistä. Pitäisikö lenkittää koirat kaupungissa erikseen? Jee!


Talvella (kuva: Sirkku Kouki)


Pärnällä lenkillä polun varressa metsässä piilossa oli jotain elävää, joka oli Viirun mielestä tavattoman kiinnostavaa ja Pikin mielestä tukkaa nostattavan pelottavaa. Minä en tietenkään havainnut mitään. Siili? Vai jotain isompaa?

Tokoalkeissa Piki saikin yksityisopetusta. Katsottiin noutoa, ja päätin jatkaa valitsemallani, PT:n viitoittamalla tiellä: kuljeskellaan, mutta välillä aletaan pysähdellä nanosekunniksi. Esineitä pitää kyllä vaihdella.

Lauantaina oli ihana päivä, vaikka sää vaihteli lumipyrystä auringonpaisteeseen. Aamupäivällä käytiin Heidin ja Sisun kanssa treenaamassa meidän viikonlopun kisojen ongelmiamme: vääriä putken päitä ja siivekkeen ympäri pyörityksiä. Olipa putken pään valinnassa sylkkäri tai poispäinkääntö, olin väärässä paikassa väärään aikaan. Liian lähellä koiraa, liian lähellä putkea ja liian myöhässä. Oikealla sijoittumisellani Viiru toimi kuin unelma, myös hyppysuoralta putkeen kääntymisessä 90 astetta.

Siivekkeen ympäri pyörimisessä ei auta kuin harjoittelu. "Päärynässä" koiralla pitää olla tilaa, ja se pitää kääntää ennen hyppyä eikä kuvitella, että Viiru (tai kukaan muukaan koira) kääntyy riman päällä. Huomattiin myös puoliero sekä Viirulla että minulla.

Ihan huipputreeni huippuseurassa! Melkein eniten ilahduin kuitenkin lämppä- ja jäähdyttelylenkin sopuisasta jolkottelusta.


Malja sankareille!


Piki ei tiedäkään, mikä huomenna odottaa. Enkä minäkään ole kauaa tiennyt, että saatiin peruutuspaikka MH-kuvaukseen. Kuvassa Pikiä arveluttaa enemmänkin ritiläinen kuistin penkki ja pirskahteleva cava kuin huoli huomisesta. Tänään ihminen juo maljan hienoja tuloksia tehneille treenikavereille. Ja kaikille muillekin hienoille koirakavereille! 




Samaan aikaan toisaalla otettiin viikon luontokuva: vasemmalla talvipukuinen, oikealla vaihtopukuinen riekko Patvinsuolla.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Miljoona mailia mukavuusalueelta

Sunnuntaina puolen päivän aikaan haettiin Pokka-poika emäntineen kyytiin ja lähdettiin Kurkimäkeen kisaamaan. Sen lisäksi että seura oli hyvää, kyytiläisillä sain varmistettua, etten ala lusmuilla ja jää kotiin. Viiru ja Pokka olivat kuin vanhat kaverit :) Ja niinhän ne vähän ovatkin.

Tuomarina neljällä radalla oli Sisko Pulkkinen, jonka parilla radalla olemme aiemmin olleet kakkosissa kauan sitten. Eikä heti vähään aikaan mennä uudelleen (pitää ensin treenata). Näillä eilisillä radoilla oltiin melkoisen kaukana mukavuusalueeltani. Viiru tosin saattoi olla ihan oman alueensa ytimessä: olisit tyytyväinen, että irtoan kyselemättä putkiin ja että olen semmoinen luontainen viskileikkaaja, etten millään pyörähdä saman siivekkeen ympäri - ei kaikki sitä osaa. Jokaisella radalla oli useita putken vääriä päitä valittavaksi, joka radalla oli myös ainakin yksi hyppy, joka suorastaan huusi, että selvästi parempi tapa ohjata on niistosokkari tai jokin muu saman siivekkeen ympäri pyöritys.

Lisäksi parilla radalla oli juoksusuoran sivussa u-putki, johon piti kääntyä kulkematta lähtöruudun kautta. Viiru irtosi ansiokkaasti edessä suoraan houkuttavalle lähtöhypylle. Taisi olla ainoa :) Sain myös nauratettua ainakin kuuluttajaa, kun toisella kerralla hihkaisin: Voi ei, tein taas saman virheen! Mutta eihän se auttanut kuin jatkaa.

Kolmella agilityradalla harjoiteltiin kontakteja. Ensimmäisellä annoin koske-käskyn aikaisin: seurasi vain hipsimistä. Seuraavien ratojen kontaktit olivat ihan ok, kunnes ihan viimeiseltä A:lta annoin Viirun loikata kontaktialueen yläreunalta. Voi minua tyhmeliiniä!

Voi että kun harmitti oma osaamattomuus. Onneksi kisakaverit taiteilivat tuplanollan - ei ollut hukkareissu. Eeva kiteytti päivän tunnelmat hyvin: "Ei pääse tässä lajissa ylpistymään." Putki- ja pyöritystreenit on jo sovittu.

Jälkihuoltona käytiin fyssarilla, nyt Piki vain rentona turistina. Viirun jumit pehmenivät.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Peiliin katsomista

Alkuviikosta etsittiin tunturikiurua Penttilän täyttömäen ympäristöstä. Viiru keräili retken aikana kaikenlaista ravintoa - en halua tietää tarkemmin, mitä. Kun seuraavana aamuna kello soi, Viiru ei ollutkaan vastaanottamassa minua makuuhuoneen ovella. Voi ei, nyt se on kuollut tai tosi kipeä. Mitähän se on eilen syönyt. Hetken kuluttua Viiru virkosi omaksi itsekseen. Voi sitä onnea, koko päivän olin tyytyväinen.

Seuraavina päivinä treeneisssä tein tosi pahoja virheitä: syytin koiraa omista mokistani. Onneksi ymmärsin tämän lopulta. Palkkaa oikeaan suuntaan äläkä törötä siivekkeen edessä.

Perjantain tokomaratonissa Pikin seuraaminen ja perusasento edistyivät, ja ilme oli hyvä :)

Lauantai oli ihana aurinkoinen päivä. Susukin oli käymässä.

Älä mene heikoille jäille!



Heikon jään reunalla yhä pinnalla


Vuodenaikakuva

Päivä huipentui tokon kokeenomaiseen treeniin, jossa Viiru teki VOI-liikkeistä ne, joita edes vähän osasi: ohjattu nouto, L, seuruu, ruutu, EVL-paikkallaolo. Paljon on opeteltavaa ja kerrattavaa, pikaisimpina seuraamisen käännökset ja seisomisen kesto.


Tyytyväiset tokohiiret

Viiru myös karkasi kehästä  äidikseen luulemansa siskontytön luo. Yllättävän paljon Viiru otti häiriötä. Erittäin paljon tuli oppia myös omaan käyttäytymiseen ja koiran valmisteluun. Kivaa! Treenin jälkeen Viiru ehti varastaa namut treenikaverin kassista. Koska ahnetta possua epäiltiin myös lihavaksi (tarkoitan Viirua), piti heti kotiin tultua ottaa kampa esiin ja kammata irtonainen pohjavilla pois. Vaikka irtonaista höttöä oli iso pallo, ei Viirusta hoikkaa tullut vieläkään. 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kevätauringossa

Kevät etenee nopeasti, mutta kyllä täällä Pohjois-Karjalassa lunta riittää vielä pitkään, ainakin varjoisissa metsissä.

Kevät!


Ei kun uimaan! Mustaa jääkarhua ja dumboa ei houkuteltu eikä pakotettu veteen, vaan ihan omasta aloitteestaan ne menivät kahlailemaan, viilentymään ja juomaan. Sen verran oli matalaa, ettei ihan uimaisilleen voinut heittäytyä.


Virta vei mukaan otetun keppiaarteen.

No missä se keppi nyt on? Tähän mä sen just jätin.

Pielinen on vielä jäässä, Herajoki sula.





lauantai 9. huhtikuuta 2016

Aurinko paistaa risukasaan tai ainakin sinne päin

Harmittaa, kun en ymmärtänyt ottaa kännykkäkuvia kauniissa kevätsäässä. Aurinko paistaa, ja mittari näyttää melkein kymmentä plusastetta. Pitkät kalsarit voisi jo jättää pois, ja auton ikkunat ja  takakontin avata, kun koirat siellä odottelevat. Lumettomia plänttejä on jo paljon.

Perjantai-iltana oli taas tokomaraton. Ensin Viirun kanssa kokeilimme liikkeitä, jotka suunnittelin tekevämme ensi viikonlopun kokeenomaisessa treenissä. Viiru osasi ohjatun noudon, mutta palautus oli hidas. Viiru osasi seurata eteenpäin ja suht sinne päin, mutta ei taaksepäin. Viiru osasi maata paikallaan, kun olen piilossa. Viiru osasi tulla luokse ja pysähtyä seisomaan valuen. Viiru olisi osannut jatkaa siitä ja tulla vinoon eteen istumaan (sitähän sinä haluat, kun et osaa päättää, tulisinko suoraan eteen vai suoraan sivulle). Viiru osasi juosta kosketusalustattomaan ruutuun luikerrellen ja pysähtyä seisomaan sinne jonnekin, kun käsky kävi. Ja lisäksi Viiru osasi olla ihan tavattoman nauravainen ja tyytyväinen itseensä, syödä maksapaloja ja riepottaa minua lelusta vetäen pitkin kenttää.

Viiru ei osaa aina istua paikallaan treeneissä, kun jätän sen agilityssa tai tokossa. Sen sijaan se osaa istua paikallaan, kun juoksentelen ympäriinsä heitellen leluja - ja treenikaveri kans. Omia omituisuuksia on taas se, että olen aina muissa seisomaan pysäytyksissä antanut käsimerkin alakautta, mutta ajatellut, että luoksetulon pysäytyksessä Viiru ymmärtää merkin yläkautta. Olen myös ajatellut, että Viiru erottaa jäävien käskyt, kun sanon top mahdollisimman kimeästi. Väärin - huomasin Annelin neuvosta. Viiru alkoi pysähtyä luotettavasti, kun siirryin ihan normaaliin ääneen.

Pikin tokokurssilla oli juttuja, joita jo vähän osataan. Viimeksi, kun olimme poissa, olisi ollut noutoa ja perusasentoa :( Nyt tehtiin merkin kiertoa, luoksetuloa ja jääviä. Seisomisessa ja istumisessa pitää kasvattaa kestoa. Merkkiä Piki kiersi yllättävänkin kaukaa. Palkkalelu pitää siirtää vasempaan käteen, että Piki hakeutuisi sinne. Välillä voi ipanan ottaa kiertämisestä perusasentoon. Luoksetulossa loppuasentoa läheltä ja kaukaa käsiavulla.

Lauantaista tulee varmaan huippuhauska päivä! Heräsin nuutuneena, nuhaisena ja vatsassakin kiersi. Onneksi tuntemukset paranivat nopeasti, kunhan lähdettiin aamusta liikkeelle. Makkosen Soili koulutti.

Rata: Soili Makkonen
Ehdittiin kahdessa setissä jopa kokeilla erilaisia ohjauksia. Ekalla kerralla jatkettiin hitaan ohjaajan poispäinkääntö-päärynä-takaaohjausprojektia yllätttävän menestyksellisesti. Vasemman yläkulman syheröön tuli kyllä hypylle 13 valtava kaarros, kun kokeilin ohjata hypyn 14 takaa - mikä taas oli jatkon kannalta helppo valinta. Kun ohjasin 6 - 11 piirroksen oikealta puolelta, keksin kuulemma ihan omankin ohjauskuvion. Voisiko se olla sadutus (sellainenkin sana on kuin "saduttaa"; sen olen oppinut yhdestä gradusta) vai koukin kiemura? Huippuhyvä koulutus!

Huippuhauska lauantai jatkui käveleskelyllä Pikin Pokka-serkun(?) kanssa. Ja kyllähän koirat hieman juoksivatkin Pärnän seudun rinteitä ylös ja alas :) Pokasta on kasvanut komea poika. Ehkä sain seuraa ensi viikonlopun kisareissuun.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Ihania treenejä

"Aivan ihan treeni", sanoi tokokaveri eilisen treenin jälkeen. Vaikeuksien kautta hauskuuteen: Joan hallin tokotreenien vetovoima hiipuu, kun sää lämpenee, illat valaistuvat ja lumi sulaa. Kura vetää tokoilijoita ja tottistelijoita vastustamattomasti puoleensa. Eilenkin kaikki ulkokentät olivat täynnä - jos eivät lammikoita, niin hullaantuneita harrastajia. Kun ei halliporukkatreeniin ole innostusta, läksimme kaksin koirinemme etsimään paikkaa, jossa olisimme voineet siedättää "pk-tykkejämme" paukkuihin.

Ei löytynyt - joten lopulta päädyimmekin halliin tokoilemaan. Ilman ennakkosuunnitelmaa syntyi huisin hauska häiriö- ja humputtelutreeni agilityesteiden keskelle. Saavutuksista voi kertoa, että nyt Piki osaa tehdä lähes kaikkea kapula suussa, esimerkiksi hypätä esteiden yli ja juosta putkien läpi. Kaikkea muuta paitsi istua kapula suussa.

Tiistaina alkoi agilityn kesäkausi ja uusi treeniryhmä. Treenipalaveri pidettiin yhteisellä lämppälenkillä. Mukava idea; muutenhan on yhteistä aikaakin lähes mahdotonta löytää. Viattomien kiusaaja tunnisti nopeasti itseään nuoremmat nartut ja säntäsi häntä puuhkalla pomottamaan. Varsinkin toinen oli tosi ärsyttävä  luullessaan, että Viirulandian poliisipiirissä saa iloisesti hyppelehtiä ja riemuita. Hetkeksi piti lassota Viirulle panta kaulaan ja panna vanhempi konstaapeli jäähylle.

Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee
Treenissä kartoitettiin alkutaso - missähän ollaan syksyllä? Viirulle treeniin ainakin irtoamista ja kontakteja. Alastuloille pannaan kosketusalustat. Irtoaminen 10 - 14 vaati kerran palkkauksen ennen putkea. Sitten Viiru irtosi, vaikkei ammottava putken suu näkynytkään. Itselleni toivoin ohjausta, joka kompensoisi hitauttani. Sitä oli jo tässäkin. Alku ohjattiin kolmoshypyn takaa. Kuutoshypylle tein jonkin "päärynäohjauksen" ylemmän siivekkeen kautta. Viimeisella kerralla se onnistui mielestäni jo oikein hyvin. Samoin putken jälkeen hypylle 10 tehtiin takaaohjaus, mutta se ei ollut niin vaikea, koska sieltä sai jatkaa hypyltä eteenpäin. Ihana treeni tämäkin :)

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lisää terveysjuttua

Tänään sekä Piki että Viiru kävivät fyssarilla. Viirulla oli pehmeneviä pikkujumeja, Pikillä ei oikein mitään vikaa. Kumpi hyppii koko ajan kumman selkään? Mutta Viirusta ei löytynyt myöskään mitään agilityn hyppyjumin aiheuttajaa. Lupasin lähettää Helille videota Viirun hyppäämisestä. Viirulle otettiin vielä uusi aika kahden viikon päähän; Piki ei tarvitse.

Pikille hierontakerta oli ensimmäinen oikea oma aika. Aiemmin Pikiä on vain totuteltu. Vaikea oli Pikselin pysytellä paikallaan, eikä sitä voi pakottaakaan. Välillä piti putsailla itseä, välillä pussailla Heliä, välillä kiemurrella muuten vain. Mutta kyllä Pikikin saatiin käsiteltyä.

Pikin juoksu alkaa tyrehtyä, ja kyynärä voidaan siis pian kuvata uudelleen. Selvitän TT-kuvausta. Aloitin Pikille Arthtryl-kuurin, joka pitäisi ottaa  30 päivänä kaksi kertaa vuodessa. Syksyllä kuuri jäi antamatta, mutta nyt on reseptillä annospussukoita vaikka koko loppuelämäksi.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Hyppyjumi

Tämä viikko on pärjäilty vähäisillä treeneillä. Tiistaina agilityssa oli talvikauden päättäjäiset hyvän fiiliksen ryhmässämme. Kesäkauden jatkammekin Viirun kanssa myöhäisemmässä ryhmässä - jospa sinne ehtisin ajoissa - ja varmasti sekin on hyvän fiiliksen ryhmä :)

Viimeisen kerran ohjelmassa olivat epä-hupi-möllit. Meiltä ne jäivät osallistumatta, koska alun treenikierroksella sain aikaan Viirulle hyppyjumin. Sitä en tiedä vielä tänään, onko kyse henkisestä, fyysisestä vai niiden yhdistelmästä. Joka tapauksessa jumitus alkoi siitä, että keskityin niin kovin keppien 5 lopetukseen ja seiskahypyn saksalaiseen, että okseri jäi ihan huomiotta. Lisäksi en millään meinannut saada Viirua takaakiertoon, mistä seurasi liikaa toistoja. (Ja itselle muistiin: Jos sain takaakiertoon, en kuitenkaan ehtinyt kunnolla persjättöön - eli tähän voisi kokeilla takaakierron jälkeen sylissä pyöräyttämistä - sillä on varmaan jokin nimikin.)


Osa Tuomas Haverilan radasta

Ja jumitus ilmeni sitten tavallisillakin hypyillä. Fyysistä? Maanantaina on kummallekin koiralle fyssariaika. Tänään piti kuitenkin itselleni käydä tarkastamassa tilanne. Nakin kutsu ja vauhdin hurma voittivat syyn, olipa se kumpaa laatua hyvänsä. Itse kallistuisin ehkä eniten siihen, että huonon ohjauksen vuoksi hyppääminen oli hankalaa tai ehkä Viiru jotenkin kalautti varpaansa tms., mistä tuli sitten vastenmielisyys hyppäämistä kohtaan.  

Viiru loikki vaivattoman näköisesti hyppysuoran, sujahti putkeen ja liiti toisen suoran, joka päättyi kohmeisiin nakinpaloihin. Lopuksi vaihdoin viimeiseksi hypyksi okserin. Ei ongelmaa; mutta ainakaan ei pidä häiritä hyppäämistä tekemällä jotain omituista. 

Tehtiin vielä parit tiukat keppikulmat, ja muistin yhden syyn siihen, miksi keppejä ja kontakteja treenaamme niin harvoin. Viiru ei yhtään tykkää toistoista.

Pikin juoksi pöksyt jalassa samaa "rataa" ilman rimoja. Jatkettiin myös ohjaajan ja koiran namista luopumisharjoituksia perusasennossa ja seuraamisessa. 

Kuva: Sirkku Kouki

Kotipihalla katsottiin, millaisia vahteja nämä lopulta ovat. Pikihän vahtii yleensä terävästi kaikkea, eivätkä muut koirat saisi tulla minun luokseni. Viirulla ei luonnetestissä ollut juuri lainkaan puolustushalua, kun ihminen hyökkäsi. MH-kuvauksessa Viiru haukkui aaveita edessäni ja sivullani. Ilmeisesti isot koirat väärässä paikassa ovat kuin nuo aaveet. Kerran Viiru urhoollisesti puolusti meitä lenkkipolulla vastaantulleelta irlanninsusikoiralta. Tänään naapurissa oli kylässä kaksi haukkuvaa (mutta ei vihaisen oloista) riiseniä: Viiru meni topakasti aidan viereen kertomaan asiansa. Piki haukkui kauempana, takanani - ja lopulta piiloutui auton taakse.


Susu ja Viiru jäällä tammikuussa (kuva: Sirkku Kouki)

Kevään tulo ja pieni treenitauko on johtanut hillittömään ilmoittautumispurskahdukseen. Pikin olen ilmoittanut kahteen tokokoulutukseen - ja lisäksi tietysti jatkuu tokon alkeiskurssi. Viiru on ilmoitettu kokeenomaiseen treeniin ja lisäksi vierailevan tähden koulutukseen. Viipolla on myös ainakin yksi agilitykoulutus tulossa. Kumpikin koira on tyrkyllä vepen koulutusohjaajakurssin materiaaliksi (eihän me mitään osata, mutta luullakseni kaikki kolme pysymme kuitenkin pinnalla), ja Pikin olen ilmoittanut vepen alkeiskurssille.

Agilitykisojakin olisi tarjolla joka viikonloppu... Mutta onkohan metsän kutsu kuitenkin taas vastustamattomin? Pitäisikö jo hyväksyä olevansa tällainen renessanssi-harrastelija-puuhastelija, joka ei ole kovin hyvä missään, mutta hauskaa on? Viirunkin mainoslauseeseen voisi kirjoittaa (hieman erästä pentueilmoitusta mukaillen), että Viiru olisi agilityvalio, jos ohjaaja ei olisi niin hidas mutta kömpelö; tokovalio, jos ohjaaja jaksaisi harjoitella enemmän ja suunnitelmallisemmin; ja käyttövalio, jos koira ei olisi liiankin palvelualtis ;)