maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta kohti

Vuosi 2012

Vuodelle 2012 en asettanut terveystavoitteita (tai pikemminkin -toiveita). Taisin pitää terveyttä liiankin itsestään selvänä. Ei olisi pitänyt. Topi oireili peräpäätään lähes koko vuoden, ja syksyllä vaiva määrittyi perianaalifisteliaksi. Mörkön kunto huononi hiljalleen, ja uusia vaivoja ilmeni jatkuvasti. Joulukuussa päätimme, että nyt on aika - ennen kuin elämästä tulee kärsimystä. Tänään on hyvä päivä kuolla lienee totta harvoin. Mutta luulen, että 28.12. 2012 oli paljon parempi kuin vaikka 28.1.2013.

Vuoden 2012 tavoitteet olivat:

Topi
  • agility: osallistuminen omassa uudessa hallissa yksiin kisoihin ilman tulostavoitteita. Ensimmäiset kisat uudessa hallissa olivat lokakuussa ykkösille ja kakkosille ja varsinaiset avajaiskilpailut itsenäisyyspäivänä kaikille tasoluokille. Tuolloin Topilla oli jo jatkuva lääkitys.  
  • agility: esteiden liepeillä juoksentelu niin kauan kuin rampa + kuuro -yhdistelmä jotenkin pelittää. Yhdistelmä ei pelittänyt kovin hyvin, koska rampoja alkoi duossamme olla kaksi. Topin peräpäässä ei juurikaan ole voimaa. Aiempiin vuosiin verrattuna agility on jäänyt vähälle.
  • mejä, haku: nenäharrastusten jatkaminen, ei kokeisiin jos mejä-kokeen säännöt eivät muutu. Säännöt eivät muuttuneet, ja ajoimme verijälkeä vain hyvin harvakseltaan. Mieleen jäi kiehtovana kokemuksena keskiyön tolleri-mejä Elli-Marin ja Heidin kanssa. Makkarajälkeä tehtiin Viirun seuraksi myös Topille ja Mörkölle. Ukkoja Topi etsi silloin tällöin, aina yhtä hyvin ja innokkaasti. Joskus etsittävinä oli dameja, esineitä tai namirasioita. 
  • vepe: avoimen ja voittajaluokan liikkeiden treenaaminen varovasti. Tämä toteutui ja sujui erinomaisesti. Varsinkin AVO-liikkeet tuntuivat todella helpoilta - voisi olla toisin, jos olisi kokeissa käyty. Lääkityksen vuoksi ei päästy aloykköstäkään metsästämään. Päätin lopettaa vepen toistaiseksi, koska Viirun-rääpäle ei siitä innostunut, ja itseäkin alkoi kyllästyttää.

Viiru
  • Viirun tavoitteena on arkitottelevaisuus ja toimiva kumppanuus. Tähän ruutuun rasti.
  • yhdessä kasvaminen - jos Viiru kasvattaa minua puoliksikaan niin paljon kuin Topi, minusta tulee aika iso. Minun ei tarvinnut kasvaa yhtään, Viiru on ollut lähellä täydellistä. Eilen juuri mietin, miten erilaista on eläminen ja harrastaminen hyväluonteisen koiran kanssa verrattuna piimähattu-Topiin. Viirulla ei ole oppimisen esteitä. Minun pitää antaa Viirun kasvaa... vain taivas on rajana ;)
  • puuhastelu ja superkoirautuminen. On puuhasteltu paljon kaikkea. Ja Viiru on ollut superkoira. Kaikki lajit ovat olleet Viirin kanssa mukavia.
  • lajin valintaa: mejä, vepe,  paimennus…Vepe heitettiin pois valikoimasta. Viiru on perheemme rohkein, nopein ja innokkain uimari, ja hyvä niin: uiskennelkoon huvikseen. Yksi verijälki ajettiin. Päätin kuitenkin "panostaa" pk-jälkeen, mutta ei kovin montaa makkarajälkeä kuitenkaan ripoteltu. Paimentamaan mentiin elokuussa, ja sehän oli yllättävän kiinnostavaa, ja sujui yllättävän hyvin. Loppuvuodesta otin itseäni tiukasti niskasta kiinni, ja aloimme tokoilla.
  • Lajivalikoima lienee tulevaisuudessa: pk-haku, agility, paimennus, toko, pk-jälki. Ajatukseni siitä, että Viirusta voisi olla pelastuskoiraksi, on vahvistunut, mutta en edelleenkään usko, että minusta olisi pelastusihmiseksi.
  • haussa ainakin ilmaisun valinta ja harjoittelu. Haku edistyi erinomaisesti, ja tuntui että pentukesän pohjatyöstä oli paljon hyötyä. Etsiminen sujuu. Keväästä ja alkukesästä harjoittelimme rullailmaisua (ja erikseen pitämistä), mutta loppukesästä päädyin haukkuun. Toimii. Harjoitella tietysti pitää vielä paljon.
  • agilityssa asenne, irtoaminen, ohjauksen seuraaminen ja esteiden opettelu - siinä ehkä tarpeeksi. Kaikki muu on hyvällä tolalla, paitsi kaikkien esteiden opettelu. Kontaktit ova hieman vaiheessa, ja kepit paljon.

Vuosi 2013

Topi
Vanha koira tarvitsee virkistävää tekemistä, mutta pitää kuitenkin muistaa olla vaatimatta Topsukalta liikaa. Nenähommia, tokoa, vanhusagilitya (siivekkeitä ja putkia).

Viiru
  • Kokeisiin tekisi mieli. Keväällä mennään tokokokeeseen ja agilitykisoihin. Kunhan siis seuraaminen sujuu tokossa ja agilityssa kaikki esteet ;) Tokossa ainakin ALO1 ja agilityssa nousu kakkosiin lienevät vuoden aikana realistiset tavoitteet.
  • Pk-lajeissa pitäisi mennä BH-kokeeseen (se seuraaminen!). Haussa ja ilmaisussa sekä esineruudussa edistymme niin, että voisimme mennä kokeeseen 2014. Jälkeä ajamme enemmän tosissamme ja paljon enemmän kuin päättyvänä vuonna.
  • Paimentamista jatketaan, mutta siinä en osaa asettaa minkäänlaisia tavoitteita, koska en ymmärrä paimentamista ja sitä harrastuksena vielä lainkaan. Ainakin kahdelle leirille on paikka varattuna. 
  • Näyttelyyn menemme tammikuussa. Toivon hartaasti, että Kajaanin näyttely voisi jäädä ainoaksemme.

Näillä voidaan mennä edelleenkin:

  • tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

  • tehdään yhdessä

  • sitä saa mitä tilaa

  • on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.
Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Terapiaa

Aussieporukalla on tokoiltu pariinkin otteeseen. Viiru ei ota häiriötä mistään, ei hevistä eikä edes äidistään. Perjantaina treenattiin sakeassa pyryssä ja navakassa tuulessa parkkipaikalla teollisuuslueella; viereisessä varastorakennuksessa treenasi hevibändi. Jännä tunnelma. Paikkamakuu, hyppy, liikkeestä seisominen (olikohan myös maahanmeno?), seuraamista. Suoraan seuraaminen pitemmän matkan meni huonosti, pujotellen kahdeksikkoa Miimin ja Hannan lomitse meni hyvin. Hypyssä osattiin jo kaikki! Viiru osaa myös liikkeestä seisahtua ja pysyä seisomassa mainiosti. Jee! Ohjelmassa oli myös pari vauhtiluoksetuloa. Pitää itse väistää sivulle, ettei koiran linjasta tule vino.

Myös paikkamakuussa Viiru pysyi, mutta ei taaskaan mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä. Tämä ongelma on vain silloin, kun Vipstaaki on perusasennossa. Sama toistui tämän aamupäivän treeneissa, mutta loppua kohti sain ongelman korjattua. Sirkku neuvoi seuraamisessa, ja muutenkin olisi tarkoitus seurata nyt urakalla, kun koutsi on maisemissa ;)

Aussie-ihmisiä oli paikalla useampi, joten luoksepäästävyyttä harjoiteltiin monen kopeloijan kanssa. Luoksepäästävyydessähän ei ongelmia ole vaan istumassa pysymisessä, ei kylläkään Viirulla. Näytettiin vielä Sirkulle, miten hienosti osataan hyppy.

Susu oli tosi pätevä. Topi teki seuraamista ja haki noutokapulaa sekä kerjäsi namuja.

Topi ja Susu olivat myös mukana lauantai-iltana hallilla, kun Viiru osallistui Sari Vähäniityn agilitykoulutukseen. Topi teki tokoa Sirkun kanssa, katsoi ja komensi Viirun tehdessä rataa sekä juoksenteli putkiin siivekkeiden lomitse. Olipa Topsukka tyytyväinen ja näki aksaunia seuraavana yönä :)

Kouluttaja oli ihanan myönteinen, rohkaiseva ja kannustava. Olisinkin ruvennut pillittämään yhdestäkin poikkipuolisesta sanasta.

Tehtiin ensin 1 - 6. Hypyllä 4 tehtiin jokin pakkovalssin tapainen ja pyöräytettiin koira "kauemman" siivekkeen ympäri, tulikohan siinä sitten persjättökin. Putkijarrua treenattava paljon lisää, ja uskallettava ottaa koiraa haltuun jo ennen putkeen menoa. Muutenkin ennakoinnit, jarrut ja kaarrokset olivat eilen sieltä ja syvältä vielä enemmän kuin yleensä, mutta en jaksannut hirveesti siitä stressata. Huutoagilitya. 

Seuraava pikku pätkä oli 8 - 12. Vipstaakin saaminen oikeaan päähän putkea 10 vaati kovaa ääntä ja Viiru nimen jälkimmäisenkin tavun lausumista. Vartalo-ohjaus ei riittänyt.

Tauon jälkeen jatkettiin ensin tekemällä muuri 14 ja hyppy 15, joista mietinkin miten ne kannattaisi ohjata. Ei kai poispäinkäännöllä? Ei. Vedettiin vastakkaisella kädellä muurin jälkeen ja heitettiin hypyn yli niin, että koira kiersi "alemman" siivekkeen kautta. Hyvä tapa ohjata :)

Lopuksi mentiin 20 - 30. Kohdassa 20 - 21 - 22 tarvittiin taas suorastaan rääkymisohjausta, ettei putki imuroinut pikku Viirua ennen aikojaan. Ei kuulemma enää kannata palkata oma-aloitteisesta putkiin juoksentelusta. Valssi ennen muuria 26 oli joka kerta auttamattoman myöhässä, mutta kyllähän muuri saatiin toki tehtyä. Treenistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka tehtiinkin vähän sinnepäin.

Mörkö

Pikku keisari hengitti viimeisen kerran 28.12. hieman ennen kello yhtä iltapäivällä. 

Pyydän anteeksi Mörköltä ja kaikilta maailman sairailta cavaliereilta, jotka on sairaiksi "jalostettu". Anteeksipyyntö koskee lähes kaikkia cavaliereita, koska lähes kaikilla on vähintään epämuodostunut kallo. Pyydän myös anteeksi kaikilta lapsilta, jotka ovat omaksi rakkaaksi koirakseen saaneet sairaan koiran.

Enemmän pyydän anteeksi, mutta välillä tekee mieli myös syyttää. Joskus tuntuu siltä, että koirien yksipuolinen, esimerkiksi vain ulkonäköön perustuva "jalostus" lähenee systemaattista - joskin tahatonta tai jopa hyvää tarkoittavaa - eläinrääkkäystä.

Kohtele kaikkia ikään kuin ne olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä (vrt. Kantin kategorisen imperatiivin muotoilu)

Kiitän Mörköä siitä, että se oli Mörkö. Poistan Mörkön nimen blogin otsikosta, mutta en Mörkön jälkiä mielestäni. Nuku aina tyynylläni.

torstai 27. joulukuuta 2012

Agilitya

Kaleniuksen Elina koulutti JoAlla 27.12.

Teimme "möllirataa" pätkissä, ja tietysti ilman keppejä ja kontakteja.  Hypyllä 2 tehtiin pakkovalssijaakotus, joka sujui ihan hyvin. Hyppyjen 8 ja 9 välissä persjättö, samoin hypyn 9 ja renkaan 10 välissä. En kyllä ehtinyt tehdä niitä molempia, varsinkin kun vielä jännitin tekeekö Viiru renkaan noinkin vaikeassa paikassa. Teki. Renkaan jälkeen Viiru piti ottaa haltuun ja sitten vipata hypylle 11. Pienistäkin asioista on syytä iloita: Elinan viime koulutuksessa Viirua en onnistunut heittämään hypylle itsestäni poispäin, mutta nyt ei ollut vaikeutta tässä. Ennen hyppyä 13 Viiru olisi pitänyt linjata niin, että se olisi ohjautunut hypylle 14 oikeasta suunnasta, mutta tämän idean ymmärsin vasta jälkeenpäin. Heti pituuden jälkeen koiraa olisi pitänyt vetää oikealle linjalle vastakkaisella kädellä. 


Toisessa setissä jatkoimme puomilta esteelle 16 poispäinkäännöllä, johon Elina ei ollut lainkaan tyytyväinen. Hypylle 18 tehtiin sylkkäri tai jokin semmoinen, joka minusta toimi hienosti. Saman olisi voinut tietysti tehdä myös hypylle 16. Esteet 21-23 jäivät tekemättä. Juoksimme lopuksi 17-18-19-24-5-26-27-28. Kotiläksyksi jäi poispäinkäännön harjoittelu.

Huomasin Viirussa mielenkiintoisen piirteen: toisen toiston jälkeen se alkaa järkeillä, mikä meni pieleen ja alkaa tarjoilla uusia vaihtoehtoja - niihinkin paikkoihin jotka menivät oikein.

Illalla oli vielä normi torstaitreenit. Siellä tehtiin vauhtirataa suuntaan ja sitten toiseen. Kivaa! Hyppysuoralla oli hyppyjä eri korkeuksilla ja eri etäisyyksillä toisistaan. Lisäksi jatkoin aiemmin päivällä aloitettua keppien harjoittelua junttimetodilla. Sansku neuvoi: älä työnnä, vedä vain. Aika paljon edistystä yhdessä päivässä ;)

Ja tässä: elämäni ensimmäinen agilityvideo! Kuvaamisesta kiitos loistavalle kouluttajallemme Sanskulle ja palkkaamisesta Suskille.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Talven valoa 3: Joulukaappaus

Koirani on kaapattu hienoon joulukorttiin:


ja Sirkun upeisiin kuviin.

Joulua on odoteltu kirpakassa pakkasessa. Niin kylmä ei ole ollut, etteikö olisi tarjennut ulkoilla ja nauttia huikaisevan ihmeellisestä valosta, jonka kutsuminen auringonpaisteeksi olisi vulgaaria vähättelyä. Topi ei ole paljon talven valoa halunnut ihailla, vaan sitä ovat kutsuneet joulukeittiön tuoksut. Vipstaaki sen sijaan on ulkoillut ihan kunnolla, koska se on otettu erikseen aina sekä Topin että Susun seuraneidiksi. Tietysti on pitänyt myös osallistua kaikkiin pihalla tehtyihin jouluvalmisteluihin, kuten mattojen puisteluun, lyhtyjen sytytykseen, kuusen pystytykseen ja muuhun.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulun aikaa


Koirat ihmettelevät itämaan viisasta naista 25 asteen pakkasessa ja odottelevat kinkun paistoa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Saattohoitolassa tapahtuu

Itsenäisyyspäivän seutu sujui reissatessa ja minun sairastellessani. Koirat lähinnä oleilivat, kerjäsivät ja herkuttelivat. Susu jäi Helsinkiin.

Kerjäiläisten valtakunnan prinssi
Keskiviikkona raahauduimme kolmistamme hallille. Soili oli taas laatinut radat huolellisesti paneutuen, tosin jouduimme eri kentälle kuin piti, ja rakensimme vain toisen radoista. 

Ratapiirroksella ei tässä ole mitään virkaa. Juutuimme Viirun kanssa vaaleiden palleroille esteelle 3 - ilman etteä edes teimme ensimmäistä ja toista estettä. Uskomatonta mutta totta: sain aikaan jumin, jossa Viiru ei mennyt putken "vasempaan" päähän. Aluksi Virsuli ei mennyt pimeään putkeen, lopulta ei siihen päähän putkea lainkaan. Toiseen päähän putkea voi kyllä kipittää. Muistaakseni en ole koskaan aiemmin hermostunut Viirulle, mutta nyt niin kävi. Oli vähällä, etten vienyt Vipstaakia autoon miettimään. Viiru vain istui putken suun edessä ja tapitti minua silmät pyöreinä ja korvat hörollään. Saimme kuitenkin jumin purettua - en siis hermostunut niin pahasti ;) Teimme sitten 1-2-3 valtavilla kaarilla kummaltakin puolelta muuria. Eli olivatpa ohjaukset nimeltään mitä hyvänsä, "ennakoiva" pitäisi lisätä niiden määreeksi. Muuten juoksentelimme radan vähän sinne päin, ja lopuksi teimme hyppysuoraa 7-8-9-10-11, jotta jäisi hyvä mieli.

Jos Viiru tekee koko puomin, pysähtyminen oikeaan asentoon ei onnistu. Koko alastulo-osuudelta kylläkin onnistuu. 

Topin kanssa ei mennyt juurikaan paremmin. Topi oli kyllä hyvillä mielin ja hyvin innoissaan köpötellessään toisen ratapuoliskon hyppyjä, putkia ja keppejä. Rimat olivat korkeimmilla mineillä, ja lopuksi huomasin, että se oli Topsukalle liikaa. Takajalat tärisivät. Seuraavaksi siis vain siivekkeet tai miniminit.  Keppien pujottelu nopeasti ei onnistunut, joten jätämme kepitkin pois ohjelmasta. Harvinaiset huonot treenit, mutta saivatpa elukat possunkorvat nassuteltavikseen. Ja kumpikin koira oli varmaan kyllä tyytyväinen :)

Viirun treeni torstaina sujuikin sitten tavallisen hyvin. Suski piirsi Sanskun suunnittelemat radat, kiitos! Treenin aluksi Viiru meni itsekseen keekoilemaan keinulle, ja kolahtihan se toinen pää lopulta jäiseen maahan. Mitään traumoja ei Virsulle tuntunut tästä jääneen.

Ensimmäisessä harjoituksessa hypyille 2 ja 3 tehtiin ennakoivat valssit. Niitä piti taas harjoitella useamman kerran ;) Ilman valssia Viiru ei kääntynyt putkeen 4. Mutta täytyyhän se siihenkin opettaa, ja näin tehtiin lopuksi. Pussi ja rengas onnistuivat radan osana vaikeuksitta. 

Aloitimme esteeltä 4, mikä teki radan paljon helpommaksi. Tai oikeastaan Viiru jäi istumaan hypyn 10 taakse - mutta ei siis tullut puolenvaihtoa. Hypyn 15 jälkeen koira otettiin haltuun (tässä!) ja keilattiin sen jälkeen putkeen. Kiva treeni taas kerran!

Sansku sanoi, että alamme olla kisavalmiita. Kunhan siis osaisimme kepit ja kontaktit. Kontaktit alkavatkin olla hilkulla, mutta kepit ovat ihan alkutekijöissään. Syytän sateista kesää, joka teki pihamme liian liukkaaksi harjoitteluun. Olen alkanut harkita opettamista tavallisilla kepeillä ilman mitään lisähärveleitä. Niinhän Topikin on opetettu, ja kepit olivat kuitenkin sen varmaan paras este.

Lauantaina kutsuin meidät Hannan, Miimin ja Jennan tokotreeneihin. Sukulaisten nähden Viiru pani parastaan paikkamakuussa, jäävissä liikkeissä (maahan ja seisomaan) sekä luoksetulossa. Ensimmäinen ja kolmas tehtiin lievässä häiriössä, keskimmäinen vaikeassa: Hanna, Miimi ja Jenna heiluivat, huutelivat ja heittelivät ja heiluttelivat leluja. Viiru lähti vasta kolmannella kutsulla ja istuutui melkoisen kauas minusta. Mutta tuli kuitenkin :)

Lenkillä Toma oli kovin kiinnostunut Viirun peräpäästä, mista Viiru taas ei tykännyt yhtään. Onko juoksu tulossa? Saako juoksuissa osallistua näyttelyyn? Viipo on ilmoitettu Kajaaniin tammikuussa. Se pääsee vielä rimpulaluokkaan.

Iltapäivällä saattohoitolan terminaalipotilaat vietiin Jamiskalle rämpimään lumessa parhaassa seurassa eli Nuuskun ja Rapsun kanssa. Mörkökin käveli pitkän matkan. Keisari ei ollut lainkaan köyhä eikä kipeä kun se korvat hulmuten karkaili hevosenkakkaa syömään. Ei kerinnyt ontuakaan, kun oli herkuille niin kiire. Illalla kaikkia väsytti kovasti, jopa Viirua; toko väsyttää. Mutta olipa mukava päivä!

Sunnuntaina jätettiin Mörkö lepäämään. Porukkaan liittyivät Zorro ja Elena. Alunperin tarkoitus oli treenata, mutta oli sen verran lumista ja kylmää, että päädyimme vain patikoimaan. Viiru sai kyllä haukkua Riitalle ja Heidille sekä makaavalle minulle. Hyvin meni. Lenkillä Viiru pyöritteli Elenaa hangessa niin kuin vanhemmat ja isommat aussiet tekevät Viirulle. Elena viisaana suhtautui sitten Viiruun varovasti eikä tyttöjen leikki päässyt lainkaan käyntiin. Kiitos hyvästä seurasta!

Sen jälkeen kun Topi siirtyi takaisin yhteen kortisonipilleriin päivässä, pylly on jatkuvasti tullut paremmaksi. Ei tosin terveeksi, mutta paremmaksi. Tötteröä tarvitsee enää harvoin. 

torstai 6. joulukuuta 2012

Talven valoa 2: Keskipäivän ihana valo


Itsenäisyyspäivänä oli kirpakka parinkymmenen asteen pakkanen. Aurinko paistoi Jaamankankaalla keskipäivällä.
Suosikkitytöt ovat varmaan täällä seuraavalla kerralla :)

Lumi vaivaa Susun anturoiden välissä.
Mihis sitten?
Etiäpäin sano mummo lumessa.
 Eilisessä agilitreenissäkin oli kylmää, ja olisin varmaan jättänyt väliin, jos ei olisi ollut minun vuoroni tuoda rata eikä olisi pitänyt roudata termareita kisoja varten. Hallin pohja oli jäätyessään kovettunut, ja päällä oli irtohiekkaa. Ei ihan paras mahdollinen pohja. Teimme Leinosen Niinan aloitustreeniä.

Treeni on tehty Topsukan kanssa joulukuussa 2010.
Niinan suunnittelemassa vinkeässä treenissä oli teemana lähdöt. Valitettavasti Niina itse ei päässyt paikalle koutsaamaan. Jälkikäteen kuulin, että ohjaajan oli kaikilla radoilla tarkoitus mennä kolmosesteen taakse. Näin teimmekin Topin kanssa mustien ja valkoisten pallojen pätkillä, ja se toimi hyvin. Mustien pallojen alku meni aivan upeasti. Valkoiset pallerot sujuivat myös hyvin, kun noudatin Kaisan ohjetta, ja siirryin seiskahypyn takaa kolmoshypyn taakse. Neliöpätkällä en kokeillut kauko-ohjausta - vaikka jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt. Okserin rima putosi herkästi, kun lähdimme Topin kanssa suunnilleen yhtaikaa niin, että koira oli oikealla puolellani. Haastavaa oli myös tehdä 3-kepit loppuun, kun (väärä) 4-putken suu houkutti edessä (tein väliin sitten valssin), eikä helppoa myöskään ollut kääntyä puomilta 5 kepeille 6. Huippuhauska treeni!
 
Olisi pitänyt lukea vanha postaus ennen treeniä. Vaaleilla pallukoilla kaikki kutsuivat koiran jostain seiskahypyn takaa tai kolmosen ja seiskan välistä. Hyvinhän ne ryhmän agilityvaliot vetivät niinkin. Viirun kanssa teimme 1-2-3-4-5suoraan-6 ja erikseen suoran putken 4 ja takaakierron 5. Mustista palleroista teimme Viirun kanssa 1-2-3-4-5suoraan aluksi erilaisina parin esteen ketjuina. Okseri oli Viipolle melkein upouusi este. Vaikeinta oli hypätä rengas, kun kutsuin kolmosputken takaa. Sekin sujui lopuksi, ja sitten olikin bileet. Nelioitä emme tehneet lainkaan.

Kotona on tehty ihan pikkuisen alastulokontaktia. Viiru osaa nyt pysähtyä oikeaan paikkaan ja jäädä siihen, vaikka olisin kauempanakin. Luulen, että alamme treenata kokonaista puomia. Sitten olisi vielä ne kepit... pihalla ei keppejä talvella treenailla.

Noutamisessa ja pitämisessä on tapahtunut edistymistä vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Ihan kohta Viipo osaa nostaa puukapulan maasta, tuoda sen minulle, istuutua, istua ja irrottaa käskystä. Nostaminen vaatii avustamista - muuten Viiru ottaa toisesta päätymötikästä kiinni ja alkaa jyrsiä.

Nyt kun Susu on täällä, olen tehnyt hämmästyttävän havainnoin. Olen aina pitänyt Susua suunnilleen maailman tottelevaisimpana koirana, mutta Viiru onkin arkitottelevaisempi. Minun koirani!

Mörkö kävi lääkärissa, koska ontuminen jatkuu. Samantapainen diagnoosi kuin toiseltakin lääkäriltä: lihasjumi. Hoidoksi lämpöä ja hierontaa, sen radikaalimpiin hoitoihin ei kannata ryhtyä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kummallinen hakutreeni

Suunnittelin, että tänään olisi viimeinen hakutreeni ennen talvitaukoa: pari pakenevaa ukkoa ja huippupalkat. Mutta olikin kummallinen ja sekava harjoitus.

Meitä oli neljän porukka, joista kahta koirakkoa en ennestään tuntenut. Menimme Tukholmanlammille; keskilinja oli laaksossa, kummallakin puolella maasto kohosi. Pakkasta oli kymmenisen astetta, maa oli valkoinen, ja kevyttä pakkaslunta sateli hiljalleen. Liian kylmää minulle. Kun varpaat jäätyvät, jäätyy myös järki ja hyytyy harkintakyky. Muutin treenisuunnitelmaa niin, että kaksi ensimmäistä olisi "laatikkohaamuja" ja kolmas pakeneva hauskuus. Laatikkohaamun ajatus on opettaa koiraa liikkumaan hakuradalla laatikon muodossa: ukko haamuttaa ja sen jälkeen siirtyy takarajan suuntaisesti 10 - 20 metriä. Ensimmäinen ukko oli vieras mies. Se meni hyvin, kunhan tajusin kääntää koiran pois niin, että ukko sai siirryttyä. Myös kakkosella laatikko onnistui hyvin, mutta haukkuminen makuulla olevalle Hilkalle oli mahdottoman vaikeaa. Kummallista, ukot ovat ennenkin olleet makuulla, ja myös makuulla pressun alla.

Kolmosen piti olla se helppo ja hauska lopetus. Fiksu ukko ehdotti, että jäisi rinteeseen ja pakenisi siitä. Ei, sanoin tyhmä minä, mene vain harjalle ja pakene sieltä. Viiru sinkosi salamana ukon perään. Ukko oli jättänyt pressun ja makuualustan lähtöpaikalleen, ja Viiru jäi tutkimaan niitä. Tänä aikana nopsajalkainen ukko eteni pitkälle. Kun koiraa ei kuulunut, maalimies jäi odottamaan näkymättömiin seuraavan harjanteen taakse. Kukaan ei nähnyt, mitä tapahtui, mutta kuvittelisin, että varmistuttuaan siitä, että ukko ei tosiaan ole pressun sisällä, Viipo hajun perusteella lähti etsimään ukkoa. Ja löysi ja haukkui vierasta miestä 150 - 200 metrin päässä keskilinjalta. Minusta Viiru oli huippuneuvokas ja -rohkea.

Tämä ei kuitenkaan lainkaan ollut harjoituksen tarkoitus, joten otettiin loppuun helppo pakenija. Myös tälle vieraalle maalinaiselle Viiru haukkui hyvin. Ei auta kuin houkutella Hilkka taas makuulla olevaksi ukoksi ;)

Mitä tästä opimme: Kunnollinen suunnitelma, jota ei muuteta hetken mielijohteesta ilman hyviä perusteita.  Maalimiesten (varsinkin vieraiden) ohjeistaminen kunnolla kaikista asioista; nyt tajusin kävellessäni autolle hakemaan koiraa, ettemme lainkaan puhuneet ilmaisusta ja palkkaamisesta. Ei treeniä liian kylmässä, koska silloin ajattelee vain nopeaa poispääsyä eikä oppimista.

Yritin illalla olla viisas, ja vaihdoin Viirun tokotreenin hupsukaisten ja Topsukan metsälenkkiin. Ettei tule kylmissään tehtyä lisää tyhmyyksiä. Pimeässä, lumisessa metsässä olikin taianomaisen kaunista ja rentouttavaa.

Hakutreenin jälkeen Viiru sai uuden tuttavuuden, Viivi-nahkacollien, kun kävimme Valo-siskon ja Viivin kanssa riekkumislenkillä.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Talven valoa

Viiru kävi perjantaina lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa. Lonkat ja kyynärät näyttivät hyviltä. Selässä oli erittäin lievä sakralisaatio, mistä ehkä ei ole koskaan mitään vaivaa - mutta voi ollakin. Sille ei voi tehdä mitään, eikä sen takia kuulemma pidä vältellä mitään liikuntaa tai harrastuksia. En siis aio ahdistua asiasta. Odotellaan myös virallista lausuntoa. Topin C-lonkista ei ole koskaan ollut mitään vaivaa. Olemme yrittäneet noudattaa neuvoa, jonka ELL Aho antoi, kun silloin kun kuvauksen yhteydessä kysyin liikunnasta ja harrastamisesta: kaikkea vaan apinan raivolla.

Talven valo ja sakralisaatio eivät ole nyt mitään pyhää ja jumalallista vaikka saattavat sitlä kuulostaakin.

Susun visiitti meillä jatkuu. Kiva, että Viirulla on juoksu- ja leikkikaveri. Tänään lauantaina ajoimme metsälenkille Jaamankankaalle. Hieman tuntuu älyttömältä hyytävässä pakkasessa ajella kylmällä autolla kävelylle, vaikka ihan kotioven vieressä on paljon kauniimpi metsä ja upeat järvimaisemat. Mutta kyllä se kannatti. Täällä cityssä ei voi antaa koirien ottaa niin paljon etäisyyttä ja eikä antaa niiden mennä omia polkujaan. Aina on kuitenkin muitakin kulkijoita.  Jamiskalla Susu ja Viiru vetävät monen sadan metrin takaa-ajorinkiä. Olipa niillä mukavaa.

Topilla ei ole kovin mukavaa, kun ei ole sitä mieleistä naisseuraa. Eikä treenattukaan mitään :(

Talven riemua!
Tämmöinen se on, se joulukuun alku. Ja tämä päivä oli niitä ihan parhaita.
Lauantai on myös siivouspäivä. Silloin tulee mieleen, että Topi yleensä vain esittää tyhmää ja lyhytjänteistä carpe diem -tyyppiä. Siivouksessa Topsukalla on hieman pitemmän ajan johdonmukainen suunnitelma: miten olen eniten tiellä ja miten saan eniten huomiota. Kun imuroin, se siirtyy aina sinne. mihin olen menossa, vaikka miten yritän ohjata sitä puhtaille alueille. Toinen vaihtoehto on, että Topsukka pysyy paikallaan niin että imuroin sen ympäriltä. Hetken kuluttua voikin nousta ylös ja levittää alla olleet roskat ja karvat ympäriinsä.

Lattiaa pestessä Topi siirtyy sinne, missä lattia on juuri pesty ja vielä märkä. Siihen jää kivat tassunjäljet. Kun tamppaan mattoja, huomiota saa nuolemalla pyllyä - koska sehän on nyt kiellettyä. Kun puhtaat matot on heitelty sisään, mikäs sen mukavampaa kuin kellahtaa niiden päälle. Ihanan pedin olet laittanut!

No, mitä nyt? Tuotko nameja?
Mörkö on paljon vaivattomampi siivousassistentti. Vaikka ilme onkin tuima.
Mörkön kanssa mennäänkin lääkäriin vasta ensi viikolla, kun Sirkku on täällä.