lauantai 31. tammikuuta 2015

Päivä pulkassa

Lauhassa talvisäässä ulkoiltin mökillä.

Täälläkö ne rantatyttöskabat pidetään?

Tuu pois sieltä, tuomariston mielestä on liikaa lunta.

Biana the Real Pearl helminauhassaan

Lumikenkäilyn lisäksi lenkkeitiin koskikaraa katsomaan, paistettiin makkaraa, telmittiin lumessa ja laskettiin pulkkamäkeä. Kiitävä pulkka meinasi olla Viirulle liikaa. Topi ja Mörkö kiihtyivät mäenlaskusta niin, että lähes purivat pulkassa istujaa, Viiru juoksi vieressä ja haukkui. Jos otin Viirun pulkan kyytiin, Piki (joka vuorostaan jahtasi Viirua) oli jäädä alle.


Pidän lumesta ja jäästä, muuten lumikenkäilemään ei päästä.

Varsinkin Pikin pentuaikana yksi Viirun tehtävistä oli hakea Piki milloin mistäkin. Paimen on laiskistunut:



Piki on siitä harvinainen koira, että se tykkää nukkua koirien pedeillä. Topsukan vanhat sängyt ovat päässeet käyttöön. Öisin Piki nukkuu muovikaukalossa, joka hankittiin silloin kun Topi oli ihan pentu. Hyvin mahtuu. Olohuoneen loikoilupeti ostettiin, kun Topi alkoi sairastella. Siinä oli mukavan pehmeää ja lämmintä makoilla ja tarkkailla elämänmenoa.


Eikö täällä saa nukkua rauhassa?

perjantai 30. tammikuuta 2015

Luopumisosaamista

Viime vuoden nimesin terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuodeksi. Tammikuu on kulunut toisin. Viirun selkä oli jumissa, kolmen fyssarikäynnin jälkeen on tosin oikein vetreä. Viimeisellä kerralla Piki oli mukana harjoittelemassa käsiteltävänä olemista eikä Pikselinkään selässä tuntunut jumeja.

Mahat ovat olleet kummallakin sekaisin. Viiru oli yhden vuorokauden tosi kipeä, nukkui ja toljotteli vain zombiena syömättä ja juomatta. Piki sai rauhoituspiikin peräti kahteen otteeseen, kun ensimmäisellä kerralla unohtui kuvata rintaranka.

Kun Pikin ensimmäiset kuvat oli otettu, kuvannut eläinlääkäri epäili, että toinen kyynärpää ei ole ihan normaali. Ja niinhän Kennelliiton lausunnossa sitten lukikin: 1/0. Lonkat ovat B/B. Olen pari vuotta ollut salaa sisimmässäni huolissani Viirun selästä, koska aikanaan kuvausten yhteydessä eläinlääkäri sanoi, että lannerangassa saattaisi olla jotain vikaa. Nyt kun viimein sain Viirun vietyä kuviin, kaikki näytti nollaa. Mutta ihan tarkasti oli Martina katsonut aikanaan: Kennelliiton lausunnon lisätietosivulla luki, että LTV on rajatapaus (onneksi siis nollan ja ykkösen välissä).  Nyt siirrän huolipisteeni Viirun alaselästä Pikin kyynärpäähän.

Pikin selkälausunto on vielä tulematta, varmaankin sen vuoksi, että rintarangan kuva puuttui. Odotellaan vielä sitä. Kyynärlausuntoakin pitää sulatella, varsinkin kun muut koiraharrastajat suhtautuvat ykköskyynäriin hyvin eri tavoin. Minun sydämeni tärähtää joka kertaa, kun nyt täysin terveluustoiseksi todettu kevyt Viiru hyppää pk-esteen tai 65 sentin agilityhypyn, puhumattakaan agility- ja pk-A-esteestä. Sydän sanoo, että Pikin aksat on aksattu ja pk-lajit ulkoistettu lajivalikoimasta. En ole vielä selvittänyt kyynärän tilaa tarkemmin, mutta kuvannut lääkäri jo kysymättäkin suositteli agilityn jättämistä, ja ehkä myös pk-lajien.

Pikin pitää saada jäljestää, on se semmoinen taikanenä, ja tehdä yhdessä hommia, vaikka tokossa. On vähän sääli, jos paimenkoira ei voi paimentaa - mutta kuinka moni paimenkoira paimentaa muita kuin ihmisiään? Mutta sitä on vaikea uskoa, että koiraa haittaa jos PAJÄ onkin MEJÄ.

Ihminen luopuu, ei koira.

Tämän viikon treenit

Tällä viikolla on käyty Pikin agilitytreenit, joissa tehtiin putki-minihyppyrataa ja Viirun agilitytreenit,  joissa saksalainen oli sijoitettu vaikeaan paikkaan keppien jälkeen. Milloin voi lopettaa keppien hermoilun?

Viirun tokotreenissä harjoiteltiin uuden voittajaluokan ohjattua noutoa. Itse nouto oli vielä namikuppi, mutta edeltävät osat, merkin kierto seuraten ja pysähtyminen, tehtiin häiriössä. Viiru osaa, kunhan siltä vaatii. Hallilta lähtemään on aurattu (koiria varten?) latupohja ilman latua, ja siitä nautittiin Pikin ja Viirun kanssa yhdessä. Perjantaita juhlistimme lähes parin tunnin lenkillä lähimetsissä ja -rannoilla vastasataneessa lumessa. Melkein keskustassa ja ihan rauhassa.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pieni pala taivasta

Aamulla oli ilmaisutreenit koirankoulutuskentällä. Piki sai aluksi ja lopuksi juoksennella ja seurustella ihmisten kanssa. Se oli kaikkien kanssa hyvä kaveria - jopa liiankin. Pikin rakkaus oli niin ulottuvaista ja voimallista, että yhdellä ihanalla ihmisellä halkesi huuli ja veri valui.

Viiru treenasi rakentamassamme mökkikylässä haukkumista häiriössä. Ukko palkkasi usein, Minna häiriköi lähellä ja minä löntystelin kauempana. Kyllä Viiru tietää, että haukkua pitää. Viiru oli myös häiriökoirana sosiaalistamisharjoituksessa. Mukavat oli treenit, ja kumpikin koira sai hyvää palautetta iloisuudestaan. Viirun iloisuus saa hyvälle mielelle muutkin kuin minut :) Ryhmämme vetäjä sanoi myös, että Viirun seuraamispaikka on aivan oikea ja aivan suora. Jospa en olisikaan niin ahdistunut perusasentotreenistä.




Iltapäivällä lenkkeiltiin ja herkuteltiin Hannan, Jatsin ja Hipan luona. Viinijärven taivas oli syvän vaaleansininen ja jää kantoi. Koirien on helppo on olla porukassa, kun kaikki tietävät, miten käyttäydytään. Sisällä Viirua kyllä vähän jänskätti, osaako Piki olla Jatsi- ja Hippa-tädeille mieliksi. Viirun huoli oli turha, vaikka Jatsi välillä murmattikin sohvaltaan. Piki ihasteli tätien leluja ja telmi Hipan kanssa.



Ihana sunnuntai!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Mene edellä, kyllä se jää kantaa

Pikin agilityteeneissä oli slalomia ja välistävetoa. Hyppy tai pari saatiin menemään. Piki menee kovaa, mutta kyllä treeni olisi ollut minulle vaikea Viirunkin kanssa ;)

Muita treenejä (kotitokon lisäksi) ei viikolla sitten ollutkaan. Pakkanen paukkui ja työmatka vei reissuun. Niin paljon ei pakkasta kuitenkaan vielä ole ollut, ettei olisi voinut ulkoilla. Lämpötila on ollut lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä. Kimppalenkilläkin käytiin.

Ensimmäistä kertaa menimme uuteen tokoryhmään lauantaina. Otin ekalle kerralle Viirun, mutta jos vain mahdollista, Pikin kanssa käytäisiin yleensä. Kaksistaan oltiin tällä kertaa Annelin kanssa, joten tunnissa ehdittiin paljon. Noutoa: puukapulan tiiviimmän luovutusasennon hakemista niin, että olin polvillani takakenossa; sideharsotetun metallikapulan noutoa ilman luovutusta, metallikapulan au naturel pitelemistä istuen. Ruutua seisahtumiseen saakka kosketusalustalla ja lelulla - ja yksi kerta ilman mitään: oikeaan paikkaan meni :) Toisen tokoryhmän kotiläksyä: perusasennon oikea paikka: ei liian eteen, eikä vinoon eli oman palkkausasennon harjoittelua. Just tässä olen niin huippusurkea. Ahdistaa. Peruuttamisen opettelu aloitettiin seinän vieressä mutta itseäni haittaa perusasento- ja palkkausstressi. Kiertämistä harjoiteltiin kolmella törpöllä. Kiertäminen sinänsä on jotenkin siedettävää. Kuten Katja sanoi, laiskuudesta on hyötyä. Törppöön keskittymisessä on hyvin paljon toivomisen varaa. Tai Viiru keskittyy liikaa tähän isoon törppöön. Ja jos Viipolta kyselee, missä kierrä, missä, missä, se tosiaan lähtee etsimään. Ja mitä se etsii: se kipittää treenikassille ja tuo sieltä uuden lelun.

Ihana Pohjois-Karjalan talvi


Mene edellä, kyllä se jää kantaa. Koirat menivät edellä, ja kyllähän se jää kantoi. Olen pupillit pitkällä koko viikon kytännyt Omakoiraa ja sähköpostia: tulisiko lasku luustokuvauslausunnoista. Varsinkin Pikin tulokset jännittävät. Tuli harmittava puhelu eläinlääkäristä: Pikin kuvat eivät olleetkaan riittäviä. Tiistaina kuvataan vielä ainakin rintaranka. Piki pitää luultavasti rauhoittaakin uudelleen. Kyllä harmittaa ihan vietävästi sekä Pikin että omasta puolesta. Kun itse valitsen lääkärin, olen käynyt nykyään eri paikassa. 



Nyt on pihabongausviikonloppu. Piki osallistuu.


lauantai 17. tammikuuta 2015

Kanttuvei

Ei juhlittu Viirun synttäriä tänäänkään. Aamulenkillä Viiru oli vaisu, ruoka ei maittanut lainkaan (mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin). Koko päivän Viiru on ollut sairaan oloinen ja lepäillyt Paha olo koko ajan. Laatta lentää.

Nyt kun ajattelen, Pikillä taisi olla vatsatauti lievänä torstaina, silloin en vain ollut itse kotona. Luulin sen oksentaneen, koska se oli syönyt paleltuneita mätiä talventörröttäjiä. Olisiko Viirun tautia pahentanut eilinen rauhoitus ja rokotus? On se niin surkea nyt. Piki ymmärtää, että kaveri on kipeä eikä yhtään härki.

Uusi tokoryhmä oli peruttu. Hakuryhmän mökkikylätreeneihin koirankoulutuskentälle Piki lähti tuuraamaan Viirua. Piki on jo melkein täydessä terässä. Kentällä oli viisi hökkeliä, ja yhdessä oli ukko. Piki löysi ukot pääasiassa jäljestämällä ja näköaistilla. Uskalsi mennä mökkiin! Tuttu Anneli palkkasi leikkimällä, hieman vieraammalta Maaritilta kelpasivat namut. Maarit opetti Pikiä viihtymään ukon luona,  ja samalla paikkamakuun kestoa. Hyvä treeni, vaikka Pikistä ei hakukoiraa leivotakaan!

Viirulla olisi ollut vielä agilitykoulutuskin illalla. Se piti perua, Pikikin on sen verran toipilas, etten tohtinut ottaa sitä tuuraajaksi. Eikä Pikin kanssa olisi juurikaan voinut kellottaa eri ohjausvaihtoehtoja ;)

perjantai 16. tammikuuta 2015

Viiru 4 v ja paljon muuta

Sunnuntaina oli niin kylmä, että minustakin oli kylmää. Pakkasta ja tuulta yhdessä. Mentiin Pikin kanssa näyttelyharkkoihin PoKS:n lämpimään halliin. Siellähän oli kivaa! Kouluttaja oli miellyttävä ja neuvoi hyvin. Liikkumisessa ei kuulemma ole ongelmaa. Piki arasteli koskettamista mutta antoi katsoa hampaat. Pikseli pitäisi totuttaa joko siihen, että minä kevyesti pitelen, kun tuomari tutkii tai siihen, että se antaisi tutkia vapaasti seisten. Noihin harkkoihin ainakin menemme vielä. Oli lämmintä ja opettavaista, ja luppoaikaakin oli niin, että ehti treenailla itsekseenkin.

Lunta on paljon.

Vasta tiistaiksi lauhtui, ja silloin Viiru pääsi aksaamaan. En vieläkään voi lakata hämmästelemästä keppien osaamishyppäystä. Kepeiltä tehtiin poispäinkääntö ja ohjaaja jäi keppien "alapuolelle". Hankalinta koko radalla oli ehtiä 10-11-välistävetoihin. 10-hypyn hyppääminen oikealta puolen onnistui sujuvasti vain yhden kerran.
Rata: Tuomas Haverila
Torstaina käynnistyi Viirulle Joan tokoryhmä iloisen yllätyksen kera: Suski kouluttaa joka kerta. Pähkäilimme uusia tokosääntöjä. Käytännössä tehtiin paikkamakuu niin, että yksitellen käskytettiin koirat. Sitten kierrettiin merkkiä - ihan oikeasti kierrettiin. Merkin taakse pönöttämään jäämistä ei liikkeissä enää ole. Jee! Kiertäminen sujui Viirulta ihan hyvin. Pitää saada koira keskittyneesti katsomaan juuri sitä suoraan edessä olevaa merkkiä. Lopuksi palauteltiin alun juttuja: nopeaa yksivaiheista maahanmenoa ja istumaan nousua. Viiru sai kotiläksyksi harjoitella perusasentoa. Se oli luvattoman vino. Sain tietää, että saimme toisenkin tokoryhmäpaikan, lämpimästä hallista.

Unohdin Viirun synttärin taas. Viime vuonna kyllä muistin (etukäteen ja oikeana päivänä). Perjantaina 16.1. oli kyllä huonot synttäriohjelmat: paasto, eläinlääkäri pisti pyllyyn, herääminen tokkuraisena, rokotuspiikki pyllyyn, höntti olo koko loppupäivän. Synttäriyllärinä olivat siis luustokuvat. Juhlitaan synttäriä huomenna.


(Lisäys 17.1.: Viiru painoi 16 kg ja Piki 18,3 kg.)

Viiru ja syntymäkodista 4 v sitten mukaan saatu Nasu

lauantai 10. tammikuuta 2015

Mökkikylässä

Mökkikylässä tuulee. Kymmenen asteen pakkanen puree vähintään -25 asteen verran, kun navakka tuuli käy avoimella kentällä. Hrrr, vielä illallakin paleltaa aamun treeni.



Joka kerta yhdessä mökissä oli asukki. Pari kertaa Viiru näki ukon menevän mökkiin - mutta hupsis, haju tulikin sitten ihan toisesta hökkelistä. Harjoitus tehtiin "partioimalla" niin, että koira oma-aloitteisesti etsii. Ensin Viiru ryntäsi pistolle ja odotti sitten lisäkäskyjä. Kun se muisti, että tää on se juttu, missä saa ihan itse etsiä, se riemastui.

Kuva: Arja Kettunen

Viimeisellä ukolla Viiru suorastaan rynni ja murtautui mökkiin. Tämähän voisi olla huonokin juttu, mutta minusta olisi hyvä, jos kiltti-Viiru joskus sikailisi. Haukut olivat erimittaisia ja ihan OK. Talven mittaan tehdään lisää ilmaisutreenejä, jos sää vain sallii. Huippua!

Piki osallistui lumitöiden tekemiseen kotipihalla. Lunta on satanut taas lisää, nyt sitä on jo 40 senttiä. Kukaan ei ollut aurannut eikä edes tallannut polkujamme, joten iltapäivän pitempi lenkki oli parin tunnin kahlaus. Kiristyvässä pakkasessa nautitaan siitä, että on seinät ympärillä ja katto pään päällä, lämpöä ja valoa.



perjantai 9. tammikuuta 2015

Jumituksen purkua

Onhan arjessa paljon hyvääkin. Kuten perjantaiolo (Eevalta opittu termi). Tätä perjantaita juhlistettiin nappiin menneillä tokotreeneillä ja lenkillä hyvässä seurassa. Tokossa ja muussakin pitäisi minun hyväksyä, että olen "ilon kautta" -treenaaja. Viirun treenissä oli ajatuksena tehdä kapulan kanniskelusta paitsi normaalia,  myös hauskaa. Viiru hyppeli, seurasi, teki tokoliikkeitä, juoksenteli putkeen kapula suussa. Palkkaa oli paljon ja monenlaista, ja se oli hyvää. Ilona antoi toimivan vinkin tiiviin palautuksen opetteluun. Ei kun ohjaaja polvilleen takakenoon. Johan tuli kapula ihan nenälle asti :) Lisäksi Viiru teki ekaa kertaa elämässään kokonaisen ruudun (kosketusalustalle, ilman merkille lähetystä), ja se oli täydellinen.

Pikillä oli namikipporuutu. Ekalla kerralla Piki ihmeteli erilaisia tötsiä, mutta seuraavilla kerroilla meni suoraan ruudun keskelle. Tehtiin myös luoksetuloja niin, että Piki jäi itse odottamaan - se jaksaa jo odottaa. Samoin yksinään paikkamakuussa se pysyy jonkin aikaa. Maahanmeno tehtiin peruuttaen. Henkilöryhmä onnistui ilman remmiä. Kummankin treeni onnistui hienosti.

Lunta on satanut paljon. Kuljimme hevosreitillä lumilingon jäljessä ja sitä väistellen. Pumpulilunta.

Toissapäivänä Viirulla oli toinen fyssarikerta, ja jumit olivat melkein hävinneet. Parin-kolmen viikon kuluttua on seuraava käsittely, jonne Pikikin tulee mukaan. Sitten pitääkin muistaa käydä säännöllisesti. Ensi viikolla kuvataan ja rokotetaan kumpikin tyttönen, Pikiltä kaikki, Viirulta selkä.

Pikin tunnelmia PoKSin loppiaismätsärissä (kuva: Seija Tuominen):


tiistai 6. tammikuuta 2015

Jumitusta

Edellisen päivityksen kuvista ja tunnelmista vaihdetaan tällaiseen.


Valoisat, aurinkoiset perhelenkit vaihtuvat yksinäiseen harhailuun pimeässä. Nuo kaksi seuralaistakin ovat uskollisia vain niin kauan kunnes ensimmäisen pupun tuoksu lähistöltä leijailee sieraimiin.

Kaikenlaista harmia, jotka kuuluvat tukevasti kategoriaan first world problems:

Piki ei päässyt tokon alkeiskurssille eikä tokoryhmään.

Tänään mätsärissä oli ahdasta, tungosta ja odottelua, ja Pikiä alkoi vähän ahdistaa. Aluksi se olisi halunnut leikkiä muiden koirien kanssa, sitten väsyneenä se ei halunnut muita nokkaansa tai peräänsä, Kehässä Piki oli nätisti. Etukäteen oli tuomarin kanssa sovittu, että hampaat katsotaan yhdessä. Näyttelykäyttäytymistä on hyvä vielä treenata, mutta tuo oli melkoisen haastava ympäristö. Näyttelyyn mennään huhtikuussa Outokumpuun.

Eilen hermostuin Viirulle kodinhoitohuonetokossa, kun harjoiteltiin tiiviimpää luovutusasentoa (ja saisi olla suorempikin). Olen ennenkin tainnut hermostua noutamisen opettamisessa, ja joskus aikanaan Topillekin pitämisen harjoittelussa. Kyllä harmitti. Olisi pitänyt lähteä shoppailemaan niin kuin aluksi meinasin.

On niin kylmää (parikymmentä astetta pakkasta), että agilitytreenit on peruttu. Toisaalta Viiru ei treeneihin menisikään. Viime perjantaina Viiru kävi fysioterapeutilla, ja alaselkä oli melkoisen jumissa. Minäkin sen huomasin, kun Heli käsitteli Viirua.Villi arvaus oli, että jumi johtuisi paljolti mustan torpedon sääntöjen vastaisista taklauksista. Piki törmää Viiruun, hyppää selkään joko sivulta tai takaapäin. Seuraava terapiakerta on huomenna.

Mutta on hyvääkin. Tänään kotitokoilu sujui hyvin. Lauantaina käytiin Miimin luona lenkillä ja Valon pentuja hiplaamassa. Päivä pitenee, ja pimeys hiljalleen haihtuu. Kevään ja kesän koiraleirien ajankohtaa ja ohjelmaa sumplitaan jo. Kalenteriin voi suunnitella kaikkea muutakin valoisan ja lämpimän ajan puuhaa.

Viime loppiaisena kirjoitin Viirun toko- ja tottisprojektista. Semmoista päivitystä tarvitaan taas.

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuodenvaihteen valotulitus

Joulu- ja välipäiväsää vain parani päivä päivältä. Parinkymmenen asteen pakkasissa jää alkoi kantaa. Ihana valo.

Piki tutkii.

Poliisimestari ja kokelas

Sädekehähemmo opetuslapsineen kävelee vetten päällä.

Uudenvuoden aatonaatoksi sää lauhtui, ja Viirun agilityn viikkotreenit saatiin pidettyä. Sen verran vähän oli treenaajia, että Pikikin pääsi mukaan. Piki on myös käynyt ahkerasti kaupunkikävelyillä ilman Viirua. Jänskättää.

Treenissä ajatuksena oli tehdä keppien jälkeen poispäinkääntö putkeen ja jäädä itse keppien ja A:n väliin. En uskaltanut tarpeeksi ajoissa kääntää Viirua kepeiltä, ettei se jättäisi niitä kesken. Muuten putken imu kyllä toimi. Muurin jälkeen vaadittiin kerran palkkaus, sitten Viiru alkoi irrota. Valssini surkeutuvat surkeutumistaan.

Rata: Tuomas Haverila

Uudenvuodenaaton strategiana oli väsyttää koirat kunnolla valoisaan aikaan, jotta ne illalla ja yöllä uinuisivat reporankoina paukkeesta piittaamatta. Taisin tosiaan onnistua väsyttämään itseni lisäksi kaikki kolme aussinaattoria. Tähän vaadittiin 18 000 askelta (puhelimeeni on ilmestynyt askelmittari ihan pyytämättä), joista iso osa oli sohjoisessa umpihangessa kahlaamista. Illalla kukaan ei jaksanut piitata paukuista pätkääkään. Itseä vain ärsyttää turhanpäiväinen räiskiminen.

Saimme mukaamme extempore-treeneihin hallille bc:t Anin, Utun ja Sirin. Itse suunniteltu treeni ei ollut turhan vaikea, vaan kuplivan kepeä. Tarkoituksella pysyttelimme mukavuusalueen ytimen tuntumassa. Ensin tokoa. Pikille ruutu namikipolla, maahanmenoja peruuttaen, seuraamista imuttaen, luoksetuloja. Viirulle ruutu putken kautta kosketusalustalla tai lelulla, luoksetulon stoppeja putken kautta lihapullanheittopalkalla, vauhtiluoksetuloja. Agilityssa kaikille oli sama treeni eli hyppy-pituus-suora namikipolta namikipolle. Pikillä ajatuksena oli erityisesti minun liikkeeseeni siedättäminen, Viirulla hauskanpito ja irtoaminen. Sitten vielä kimppalenkille sohjoiseen metsään. Huippumukava vuoden viimeinen päivä!

Susua en ottanut hallille hermoilemaan, vaan synttärisankari kävi erikseen parit lenkit. Synttäriherkuiksi elukat nauttivat possunkorvat. Onnea, Susu 6 v!

Kohti valoa käyn.