maanantai 25. kesäkuuta 2012

Suoraa huutoa

Sirkku aloitti kesäturkin leikkaamisen Topille, ja nyt komea koirani on ihan laikukas. On Sirkku tehnyt hyviäkin asioita, nimittäin treenannut tokoa Viirun kanssa.

Illalla meillä oli pienenpienet hakuharkat: meidän lisäksemme vain Essi ja Dana. Kaikki neljä koiraamme pääsivät metsään viilettämään.  Viirun kanssa menimme avoimelle, tasaiselle kankaalle. En halunnut sen tylsistyvän rullailmaisun hinkkaamiseen, ja ajattelin että harvassa metsässä ukot voivat mennä aika pitkälle, niin että Viiru saa juosta kunnolla. Tämähän toimi: ukko ukolta Viipotti innostui vauhdin hurmasta yhä enemmän ja kuljetti rullan minulle niin kovaa ettei meinannut saada pysähdyttyä lainkaan - ja sitten näytölle niin että sammal lenteli. Huippua!

Päästin Topin pissalle ennen harkkoja. Tämän jälkeen ei ulinasta, laulusta, ulvonnasta, möykästä tullut loppua. Hallinta ja kaikki muu sellainen onkin ihan yliarvostettua. Topilla oli kaksi sirkkua. Jälkimmäisen löytäminen vaati hieman juoksentelua. Mörkö sen sijaan posotti kissanruualle suorinta tietä, vaikka jälkimmäinen ukko oli kaukana piilossa kuusen siimeksessä.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Kesä!

Kesä, eikä mitään tekemistä?
Neljähän noita vain on, eivätkä nojaile raukeina seinään. Nyt toisena juhannuspäivänä ovat tosin jo aika raukeita. Juhannusta vietettiin perinteisesti mökillä, mutta tavanomaista pienemmällä porukalla. Kaikki kirsut olivat kyllä mukana. Ja oli hajureseptoreille jälleen käyttöäkin.

Täällä tuoksuu polvijärveläinen luomulammasmakkara, halloumi ja tomaatti!

Mörkö oli saanut lääkäriltä uusia diagnooseja, mutta hyvin pikku keisari jaksoi viettää juhannusta muun porukan kanssa. Yritimme rauhoittaa ne tilanteet, joissa Mökö eniten väsyy ja kiihtyy. Osan ajasta Mörkö vietti boksissaan tai grillin tuntumassa teltassaan suojassa Viirulta ja itikoilta.

Nyt oli veneillessäkin liivit yllä ja oma liivipukuinen palvelija narun päässä.
Koska mökillä ei ollut vieraita, ehdimme myös treenata aikamme kuluksi. Trenaaminen on tosin melko suurellinen termi meidän puuhasteluillemme yleensäkin, saati sitten vielä mökkioloissa ja juhannusfiiliksissä.

Kaivoimme esille Topin ikiaikaiset puhkimällätyt damit, ja teimme vepen vientiä ja veneen/stä hakua sekä harjoittelimme haun ilmaisukuviota. Topi vei damin lasten leikkiveneeseen, samoin Susu pienen alkulämmittelyn jälkeen. Viiru kuljetti damia rannalla.

Vie!

Vienhän minä

... ja vauhdilla. Jee!

Viiru myös haki lelua veneestä reippaasti - mutta matkaa ei vieläkään voi ollennaisesti pidentää.

Rullailmaisua harjoiteltiin suht avoimella niityllä. Viirun kuvio sujui neljällä ukolla hyvin. Palkka tuli näytöltä. Oppivainen tyttö! Sama treeni toistettiin vielä seuraavana päivänä.

Topilla oli kaksi ukkoa piilossa ties missä. Topi etsi ensin molemmat mutta haki sitten rullan ensin löytämältään. Ja ensimmäisen näytön jälkeen haki sitten rullan vielä toiselta ukolta... Samanlaista höpsistityyliä se esitteli myös, kun seuraavana päivänä tein sille jonkin haku- tai esineruutua muistuttavan harjoituksen kahdella damilla. Vaikka vein damit niitylle sen nähden, se ei palauttanut kumpaakaan - vaikka se ihan varmasti löysi ne. No, kuka käskee jo pentuajoista käytetyllä "leikkikentällä" yrittää treenata. Lelujahan Topi ruohikosta varmasti etsi. Kun väänsin rautalangasta, mitä oli tarkoitus tehdä, Topi palautti damit hienosti. Kyllä sille noutohommissa syttyy ihan erilainen palo silmiin kuin missään muussa. Vaikka hommat olisivat helppojakin.


torstai 21. kesäkuuta 2012

Jätkä on eläin!

Normaali treeniviikko takana: ma haku, ke vepe, to agi. Kohta on loma! Tiistaina oli vapaailta, jolloin yritin hoitaa Viirun turkkia huonolla menestyksellä. Onneksi Sirkku viimeisteli seuraavana päivänä.

Haussa harjoittelimme ilmaisua. Viirulla ukkoja oli lopulta viisi, jotta viimeiseksi saatiin varma, helppo onnistuminen. Ensimmäisellä ukolla oli vain rullan haku, muiden kanssa tehtiin koko kuvio. Neljä ensimmäistä ukkoa oli lähellä keskilinjaa mutta kuitenkin metsässä (mikä ei ehkä ollut hyvä). Nelosukkoa Viiru etsi pitkään, innokkaasti ja hartaasti, mutta lopulta tarvittiin uusi, parempi lähetys. Viides ukko oli avoimella paikalla ja lähellä, ja siinä ilmaisukuvio meni täydellisesti. Ensi maanantaina ryhmämme pitää ilmaisutreenit kentällä. Toivottavasti Viiru pääse mukaan. Treenikaverit olivat myös sitä mieltä, että Viirulla ei ole vielä juoksu, minkä perusteella pitäisi olla poissa treeneistä.

Vepeiltana oli melkein myrsky. Tuuli kävi navakkana rannan suuntaan ja allokko velloi. Hyvää treeniä - monille koirille tuntuvat kokeessa yllätyksenä tulevat aallot olevan este. Topille ne eivät onneksi ole este, eivät haaste, ehkä vain pieni hidaste. Aallokko oli niin kova, että emme millään Sirkun kanssa saaneet soudettua venettä 30 m poijulle ja tartuttua siihen. Ja silti on olkavarsi kipeä.

Meillä piti olla tehotreeni kahden kouluttajan ja kahden veneen kanssa, mutta toisin kävi. Toinen vene oli hajonnut, ja kouluttajalla oli este. Topskukkanen pelasti hukkuvan alokasluokan mukaisesti, tosin lyhyemmällä matkalla. Upea, täydellinen, tyylikäs veto. Toisena liikkeenä heiteltiin köyttä veneestä eli tehtiin oman veneen hinauksen alkeita. Kun köysi lensi hyvin, lensi myös punainen pelastaja.

Ennen rannalta kotiin lähtöä piti tietysti kokeilla, mitä Viiru tykkää tuulesta ja aalloista. Ei este, ei ehkä haaste, mutta hidaste. Missä ihmeessä se wubba kelluu, kun ei kääpiö sitä näe?  Mutta naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.

Luulin, ettei juhannuksen aatonaaton agilityharkkoihin tule ketään, mutta onneksi olin väärässä. Kiitos, Päivi, Solo ja Mimo hyvästä treeni- ja lenkkiseurasta! Hallissa oli valmiina monien mahdollisuuksien hyppy- ja putkihässäkkä. Viirun kanssa yritin panostaa erilaisten valssien opetteluun (siis niiden ei-paskojen). Huomasin jo treenin alussa, että irtoaminen ja sujahtaminen jopa pimeisiin putkiin on jo salaperäisesti opeteltu.

Topin kanssa tein sen radan, jonka suunnittelin tekeväni Viirun kanssa. Me osataan tää! Topi teki myös puomia ja keppejä... Mennäänkö vielä kisoihin? Siirtyisikö tämä into ja röyhkeys sinne?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa

Topi ja kadonneet muskelit
Pitäisiköhön Topillekin leikata kesäturkki? Topin ja Viirun turkit kuivuvat todella hitaasti ja karva huopaantuu. Susu kuivuu hetkessä, ja Mörköllä ei karvaa juuri olekaan.




Mökkireissu alkoi kahteen kertaan, kun piti palata hakemaan Mörkön unohtuneita lääkkeitä. Kaikki muu voisikin unohtua, mutta eivät lääkkeet. Seuraavakin takaisinpaluu kesken matkan liittyi Mörköön: se putosi veneestä ja lähti kovaa vauhtia uimaan mökkirantaan. Saimme sen kiinni, ja loppumatkan se saikin olla sylikyydissä. Tämä lieni se ainoa kerta, kun Mörköllä ei ollut pelastusliivejä. Ja oli myös viimeinen venereissu ilman liivejä.
Minä pieni märkä Mörkö

Mökillä tehtiin tavallisia mökkipuuhia:
Lammas, lehmä vai paimen?
Etsi kuvasta lelu!
Löytyi! Mutta kuka saa sen pitää?

torstai 14. kesäkuuta 2012

Topskukkasen onnenpäivät

En vieläkään tiedä, onko Viirulla juoksut vai pelkät hajut. Varuilta Viiru sai jäädä kuitenkin tänäänkin kotiin. Agilityyn harrastusvälineeksi kaivoin naftaliinista Topin. Sää oli niin lämmin, että veikkasin ukkelin vain kävelevän radalla. Toisin kävi. Iina harjoitteli lainakoiralla kisoja varten, ja teimme mukavaa ykkösluokan tasoista rataa. Ensin suuntaan, sitten toiseen. Topi juoksi hyvää vauhtia, ja mielellään. Niin vaivatonta, niin rentouttavaa, niin hauskaa!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Välillä paistaa aurinko

Viikonloppuna lajikirjo vain lisääntyi, koska vietin lauantain ja sunnuntain mejä-kokeissa talkoissa. Lauantaina Topi oli mukana turistina, mutta Viiru joutui jäämään kotiin. Minusta se haiskahti siltä, että taitaisi juoksu olla viimein tulossa. Ehkä tartuttaminen Nuuskusta ja Rapsusta tosiaan onnistui;)

En tuntenut itseäni kovin fiksuksi, kun kello soi sunnuntaina viideltä ja lähdin ilman omia koiria Mönniin koepaikalle. Iltapäivällä vannoin taas, että ei ikinä enää mejä-kokeeseen. 

Seuraava viikko alkoi normaaliin tapaan haulla. Tiistaina oli Susun agility ja keskiviikkona vepe.

Hakuharkoissa Viiru harjoitteli rullailmaisua metsäympäristössä, keskilinjan tuntumassa. Ensimmäiset kolme - neljä tehtiin vain rullan tuonteina (vaikka kokeneempien mielestä ratkaisu oli huono), ja vasta viimeisellä oli myös näytölle lähtö. Parilla ekalla kerralla rulla putoili, mutta kun ukot kierrättivät Viirun itsensä ympäri, rulla alkoi pysyä suussa minulle asti. Yllättävän hyvin meni - johtuiko siitä, että saimme lainata Susun hienoja matonkuteista tehtyjä liiloja patukkarullia?

Topskukkanen sai olla tallaamassa ja syömässä tallaajien namuja. Sirkku meni treenin lopuksi Topille kahdeksi siirtyväksi ukoksi. Hauskaa! Viiru sai tavata Miimiä, siskoa, mummoa ja isomummoa.

Vepeilemään Kaunislahteen lähti Topi (ja Susu ja Sirkku). Vepe tuntui taas mielekkäältä: aurinko paistoi, ilma oli lämmin, vesi ei enää kirpaissut niin kovin. Ja tuntui, että Topsukalla oli kivaa. Mukana olivat Heli, joka antoi loistavia neuvoja oman veneen hinaukseen, ja Sirkku jota saattoi käskyttää apuohjaajana;) ja pääsin itse veneeseen heittämään köyttä ja lähettämään koiraa. 

Viime kesänä

Topi ei heiluskellutkaan veneen laidalla, koska se ei halunnut vanhuuttaan hypätä kylmään veteen. Heli kokeneena harrastajana hoksasi heti, että  Topi keikkui veneen kokassa, koska se yritti tarttua köyteen sieltä. Köysi piti irrottaa veneestä ja aluksi se täytyy heittää irrallisena. Köysi myös pitää opetella heittämään niin, että se ei jää veteen myttyyn vaan lentää suoraksi. Tämä toimi hienosti. Topin innossa ei ollutkaan mitään vikaa, vaan siinä oli pitelemistä, ettei se hypännyt köyden perään ilman lähtölupaa. Topsukka teki myös kaksi vientiä damilla niin, että ekalla kerralla näytettiin palkka. Vauhdikkaasti lähti kummallakin kerralla. Erityisen tyytyväinen olin tänäisessä treenissä (auringonpaisteen lisäksi) siihen, että Topilla oli tosi kivaa, ja että ongelma veneen hinauksessa ei liittynytkään siihen, ettei Topi halunnut hypätä uimaan.




torstai 7. kesäkuuta 2012

Strategisten valintojen puute

Onkohan tässä eri lajien puuhastelussa järkeä?

Aloitimme jopa uuden "lajin". Tiistaina Viiru osallistui ensimmäistä kertaa Josepan pelastuskoiraharjoituksiin. Viimesyksyisellä Popekon rauniokoirakurssilla minusta alkoi tuntua, että Viirulla saattaisi olla sopiva luonne tällaiseen toimintaan. Ja pitäähän sitten kokeilla.

Treeneissä harjoiteltiin ensin ketteryystelineitä: Makuulla (mutta ilmassa) olevien tikapuiden päässä tuli pysähtyä. Silta oli kahden rullan varassa huojuva leveä lankku, jonka alussa ja lopussa piti pysähtyä. Sillan päästä koira nostettiin maahan. Peltiputken läpi juoksemisessa ei ollut mitään erikoista, paitsi että putken toisessa päässä piti pysähtyä ja käydä maate tai istumaan. Keinua ei raunioradan kentällä ollut. Lopuksi ohjaaja kantoi koiraa ja antoi kannettavaksi vieraalle ihmiselle, joka 10 metrin päässä laski koiran maahan. Siitä ohjaaja kutsui koiran luokseen.

Raunioradalla Viirulla, kuten muillakin koirilla, oli kaksi maalimiestä. Lähettiin partioimaan: koiralle ei osoitettu suuntaa vaan se etsi itsenäisesti. Viiru merkkasi ensimmäisen hajun pian, mutta jatkoin kulkemista ennakkosuunnitelman mukaan. Ehkä olisi pitänyt seurata koiraa, ja käydä tarkistamassa syrjään jäänyt alue myöhemmin. Kun kuljimme uudestaan merkkauspaikan ohi toisesta suunnasta, kävi aivan ilmeiseksi, että siellä se on... mutta missä tarkemmin... Viiru pyöri ja hyöri pienellä alueella... Minna istui kopperossa, ja kun hän raotti ovea hieman, Viiru viimein spottasi ukon. Toinen maalimies löytyi nopeasti. Yhtäkkiä Viiru vain hävisi rakennelman alla olevaan putkeen, ja pian alkoivat kuulua Päivin heleät kehut.

Keskiviikkona vepetreeneissä ei tapahtunut mitään edistymistä. Alammekohan Topi ja minä kyllästyä vepeen? Onko kovin  kiehtovaa hinkata vientiä eri esineillä, matkoilla ja palkoilla ties monettako kesää?  Sade lakkasi onneksi juuri treenien aluksi, ja vesikin oli hieman lämmennyt. Topi vei oman köyden ja pelatusliivin niin, että palkka näytettiin aluksi veneestä. Hyvin meni, ja jälkimmäiseen - liivin vientiin - ukkeli lähti vaudilla. Topi myös hyppäsi veneestä ja ui maihin sekä kolmantena liikkeenä keikkui veneen laidalla, putosi veteen, otti köyden ja hinasi oman veneen rantaan.

Virsuli hyppäsi veneestä ja haki köyttä veneestä minulta.  Matkaa ei voi vieläkään pidentää. Viiruun saatiin hyvää vauhtia kiusoittelemalla sitä rannalla köydellä.

Viirun treeni jatkui vielä torstaina agilityllä. Valssit ovat vaikeita, ja varsinkin se ettei ohjaisi koiraa selän taakse valssin päätteeksi. Ensimmäisen radan ensimmäinen versio meni oikein hyvin. Toisella radalla maltoin lopettaa onnistumiseen;) Itsenäisinä tehtiin kujakeppejä, maksipöytää ja maksirengasta.

Treenin kohokohtana oli kuitenkin se, että Topillekin jäi aikaa tehdä vauhdikas putki-hyppy-valssi-ralli. Jee! Yleisö ihasteli asiankuuluvasti kuuron eläkeläisen menoa:) Kääk! En meinannut keritä valssata Topinkaan kanssa.


maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ujo piimä ja vähemmän ujo

Tänään pakattiin autoon aussinaattorit ja suunnattiin hakumetsään. Ja taas satoi.

Susu osallistui alueen tallaamiseen - itse asiassa alue taidettiin tallata vain ihan meidän mieliksemme. Susu oli hieman ujolla päällä, mutta turha hienotunteisuus alkoi unohtua, kun tallaajat eivät säästelleet namuja eivätkä kehuja.

Olimme samassa paikassa kuin viimeksi, ja Viirun treenikin oli samanlainen. Nyt Viiru ei vain nähnyt ensimmäistenkään ukkojen lähtöä. Viimeiselle ukolle Viiru piti lähettää kahteen kertaan. Ilmeisestikin sitä kiinnosti piilosta pois kömpivä kolmosukko, koska se aluksi pyrki keskilinjan väärälle puolelle. Uuden ja ehomman lähetyksen seurauksena Viipotin kiisi oikeaan suuntaan. Loppupalkkawubballa Viiru halusi leikkiä erityisesti minun kanssani - eli tätäkin voisi treenata. Tai ehkä Viiru ei halunnut sotkea leikkiä ja työtä - ja paras palkka on työ.

Ensi kerralla, jos käytetään suorapalkkaa, pitää varata mukaan myös namuja, joiden avulla maalimies voi saatella koiraa keskilinjalle päin. Tämän sain siis palautteena. Toisaalta Lea suositteli imaisun ottamista mukaan pikku hiljaa. Ei vielä metsään, mutta avoimelle paikalle. Oli puhetta, että kokeiltaisiin jo saman tien keskilinjalla. Hämmästytin itsenikin ottamalla järjen käteen ja sanomalla, että jätetään ensi kertaan, minun pitää ensin miettiä, miten treenataan ja palkataan.