lauantai 27. tammikuuta 2018

Miksi tehdä muuta kun voi nuuskutella

Neljän kerran nose work -kurssi alkoi eukalyptuksen hajuun ehdollistamisella. Hassua ja hauskaa :) Ensin koirille tarjoiltiin namuja puhtaiden kannellisten irtokarkkilaatikoiden päältä, ettei laatikko pelottaisi. Seuraavassa setissä oli yksi laatikko, jossa oli hajua, ja koiraa palkattiin laatikon nuuskimisesta (palkkaus kädestä laatikon päällä). Lopuksi päästiin jo vähän hommiin: erotteluun. Yksi hajulaatikko ja kaksi puhdasta, ja näiden keskinäistä järjestystä vaihdeltiin. Laatikoiden ohi kuljettiin tasaista vauhtia ja koiraa palkattiin oikean laatikon merkkaamisesta.

Viiru tietysti pohdiskeli, mitähän ihmettä namien haltiatar nyt haluaa ja mikä olisi nopein ja tehokkain ansaintalogiikka. Oikean laatikon spottaaminen oli pikemminkin satunnaista. Piki heitti aivot narikkaan ja näytti, mikä taikanenä se on: erehtymättömät ja selvät eukalyptuslaatikon merkkaukset. Miksi tehdä muuta kun voi nuuskutella? Ihan pro, sanoi kouluttaja.

Nyt pitäisi hankkia itselle treenivälineitä, minä kun olen niin ahkera kotitreenaaja.

Sekametelitreenipäivämme jatkui itsenäisellä toko- ja agihumputtelulla. Kimppatreeni on kivaa, mutta yksinkin on mukavaa, kunhan suunnittelee ja tietää, mitä tekee. Koiratkin jaksoivat hyvin, vaikka nenätyö väsyttää. Viiru teki ohjatun suuntaa beibiversiona: namikupille suunnilleen suorassa linjassa ja vain yhteen suuntaan. Tämän saimme eilen läksyksi: palaa alkuun. Peruutuksessa apuna olivat pituuden palikat. A:ta tehtiin jonkinlaisena semi-juoksuna. Vapautus tuli varmaan ihan liian myöhään. Parit kepit - Viiru on niin helppo, kun se luopuu palkasta. A:lle vauhtia otettiin kiertotötteröstä, jospa siitä tulisi kiertointoakin lisää.

Piki teki puomilla lyhyeltä matkalta vasemmalle kääntymisiä suorapalkalle merkkikepin avulla ja suoraan juoksuja. Lisäksi Pulleropallero juoksi pari kokonaista puomia. Minusta ne olivat aika hienoja. Keppien hakeminen ilman alkuohjuria ei onnistunut ahtaasta paikasta, mutta ohjurin kanssa sujuivat kepit hyvin. Ja sekä puomilla että kepeillä ilahdutti se, että palkka voi odottaa valmiina. Yksinkin treenaaminen onnistuu ilman mitään palkkausrobotteja.

Taas jäi lauantai-illan tokotreeni käymättä, mutta olihan tässä yhdelle päivälle. Perjantaitokossa oli ohjattu kerta ja aiheina ohjattu nouto ja kaukot. Ohjatussa Viiru meni kummalle puolelle sattui. Palaamme siis alkeistreeniin muistuttelemaan. Pikin nenä kyllä tiesi, mistä suunnasta lihapulla tuoksuu. Kaukot aloitettiin seiso-maahan-seiso-siirtymillä. Eli niillä joiden edellinen kouluttaja sanoi tulevan ilmaiseksi, kunhan siirtymät istumisen ja seisomisen välillä ovat hallussa. Muutenkin aika eri neuvoja saatiin. Nyt vain pitää itse päättää, miten edetä. Jumppaa ainakin, ja tarjoamista esteen takaa niin, että eteenpäin siirtyminen on mahdotonta. Ensin sanallinen vihje, sitten vasta käsimerkki. Viirulla on jo käsitystä ylö-vihjeestä, huomasin.

Kumpikin koira tarvitsee asentoihin kestoa, vaikka minä ja minun käteni liikkuvat. Viiruhan ennakoi istuutumalla ja Piki ehtii useampaakin temppua tarjota. Toisaalta sitten tahdotuissa siirtymissä on käsiavut ja aluksi vartaloavutkin. Mistäs koira voi tietää, mitä siltä halutaan, ennen kuin vihjesana on käytössä ja opittu? (Maahanmenoon seisomisesta pitää olla oma käsky.) Kaukot ovat ahdistavia opetella, kun pitäisi olla niin tarkka. 

Torstain agilityssa oli itsenäinen kerta, ja teimme toissakertaista rataa. Yritin noudattaa silloin saatua palautetta: ajoissa itse liikkeelle takaakiertoihin ja pakkovalssiin lähetyksestä. Siloin kaksi viikkoa sitten kirjoitin Viirun olleen vaisu - taas tuntui siltä, mutta jospa se johtuikin siitä, että minulla ei ollut kiire, koska rata sopi Viirun osaamiseen?

Viiru on nyt vajaan viikon sisään oksentanut kaksi kertaa, mutta se ei tunnu muuten erityisen mahatautiselta. Voisiko rokotus vaikuttaa? Tänään saattoi kyllä johtua ylenmääräisistä treeninameista. Edellinen kerta oli torstain aamulenkin jälkeen. Tuo oli muutenkin onneton aamulenkki. Pikin käytös oli taas sellaista kuin sitä ei olisi lainkaan koulutettu ja totutettu, vaikka neljä vuotta olen yrittänyt. Turhautti ja suretti. Ja varsinkin kun edellisenä iltana lenkillä naapurin pennun kanssa ensin Pikin piti hyökkiä ja uhota, sitten ajaa pois ja välillä pikkuisen ehkä leikkiäkin - ja lopuksi kun pentui haukkui kuten Piki itsekin - aikuinen alkaa arastella. Huoh.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Punkerot kontakteilla ja rokotuksilla

Perjantaina blogin kirjoittamisen jälkeen mielessäni yhdistyivät Viirun synttärit ja ensi viikonlopun kisat, ja tuloksena välkkyi 16.1.2018. Olen ottanut rokotukset Viirun synttäriin, jotta en unohtaisi niitä. Nyt unohdus oli lyhyt, mutta ensi sunnuntain kisojen kannalta kohtalokas. Viime kesänä hankittuihin lemmikkipasseihin merkitään vielä varoaikakin: rabies-rokotus tulee voimaan 10.2.2018. Hetken kamppailtuani itseni kanssa peruin kisailmoittautumisen.


Lauantaina heti aamusta suuntasimme hallille, ja käsittämättömän avulias Heidi katsoi tekemistämme ja kertoi sitten oman ehdotuksensa siitä, miten jatkaisimme Pikin puomin kanssa, ja Viirun A:n kanssa, ja Viirun puomin kanssa. Kaikki tämä oli kuulemma synttärilahja Viirulle - kiitos siitä! Saimme myös katsoa Sisun treeniä ja pääsimme Sisun kanssa lenkille. Ajateltavaa tuli niin paljon, etten osaa sitä kirjoittaa tähän.

Pikille alkoi tulla kokonaisella puomilla virheitä eli loikkia, hyvä että nyt! Lelupalkalla tuli parempi vauhti kuin namikipolla. Pikin käytännön jatko: lisää vauhtia kokonaiselle puomille, puomia voisi harkita ehkä laskea. Rinnalla voi kutenkin opettaa kääntymisiä ihan lyhyeltä matkalta pituuden kepin ja valmiina olevan palkan avulla. Pitäisi myös opettaa se, että palkka voi olla valmiina odottamassa, että saisimme itseksemmekin treenattua.

Viirun kanssa kokeiltiin etupalkalla A:lla ja puomilla pysäytystä, semi-pysäytystä ja semi-juoksua. Sitähän käytäntö on ehkä tähän saakkakin ollut, kun kriteerini on seilannut missä milloinkin. Ja enhän edes tiedä, harrastammeko Viirun kanssa agilitya millä tavoitteella. Pitää vain päättää. Nyt kun ensi viikonlopun kisareissu peruuntui, seuraavat kisat ovat Poksilla 24.2. (jos kolmoset ovat iltapäivällä, ehkä päästään sinne, kun nose work on aamupäivällä).

Kontaktitreeneistä suihkaisimme eläinlääkärille. Sanoin, että Viiru on ollut vaisu viime aikoina.  Pikatutkimuksessa kaikki oli ok. Yhtään enempää ei tarvita painoa :) Pikiä jännitti niin, että sydän oli pomppaista ulos kylkiluiden välistä. Sen verran Pikiä sai tutkittua, että eläinlääkäri kehui Pikselin lihaksia. Kummallekin vaaka näytti hurjia lukemia: Viiru 18,2, Piki 18,9 kg. Rokotusten jälkeen Viiru sai lepäillä. Piki lähti vielä Vinjan kanssa lenkille. Kysyttiin mukaan myös Rianna-pentua, mutta tällä kertaa ei onnistanut.

Sunnuntaina oli ihana talvipäivä, kymmenisen astetta pakkasta, kantava lumikenkäkeli.

Lumikenkien kutsu

Makkaratauolla nuotiolla melkein unohtui se kylkiluujuttu.



Tämän kuvan piti esittää sitä, miten hienosti uudet ja uudehkot valjaat sointuvat joustoremmeihin, mutta pakkanen hyydytti kännykän ennen onnistunutta kuvaa.


perjantai 19. tammikuuta 2018

Viiru 7 v ja Piki ilman ohjureita

Alkuviikko meni minun sairastellessani. Viirun 7-v-synttäri sujui tylsästi vierihoidon merkeissä.

Torstaina tottakai piti mennä agilitytreeneihin, kun oli kouluttajakerta. Vaikka olin treeneissä täysin toistaitoinen, vaiensin ajatuksen siitä, ettei ehkä kannata tehdä kahta settiä kahden koiran kanssa toipilaana, ja vielä lämppä- ja jäähkälenkit päälle. Seuraavana aamuna ei olo ollut kovin pirteä.

Lisää takaakiertotreeniä kummankin kanssa; Viirun kanssa lähinnä minulle, Pikille myös hypyn yli tulemista. Radalla ei Pikin kanssa ehditty ihan kepeille asti, mutta tehtiin niitä erikseen. Heidi nappasi kaikki ohjurit pois, ja Piki pujotteli helposta kulmasta ilman apuja. Jee!


Viiru 7 v
Kokeilin kummankin kanssa Satu Taskisen neuvomaa tapaa istu-seiso-kaukoihin. Piki on niin paljon liukasliikkeisempi, omalla tavallaan nopeaoppisempi ja herkempi. Minun pitäisi aina muistaa, että Piki yrittää aina parhaansa, ja kyllä sen pitäisi riittää, ainakin minulle. Pitempää pinnaa, hermostumisesta ei Pikin kanssa ole mitään hyötyä (Viirun kanssa voisi ollakin, mutta kun se ei hermostuta minua).

Viirun vaihtaminen pikkumaksiksi onnistui. Hetken jo riemuitsin, että kohta sertiä pukkaa, kun Viiru näytti olevan ainoa pikkumaksi ensi viikonlopun kisoissa, mutta nyt on tullut pikkuisia kymmenen lisää.

Sairastellessa kolusin nettikauppoja ja ostin rikkinäisten ja kutistuneiden valjaiden tilalle uudet poistomyynnistä. Värin nimi on kataja, ja se sopii hienosti yhteen sini-vihreän Ruffwearin joustoremmin kanssa. Hurtta-verkkokauppa kyllä tietää mistä narusta koiranomistajaa talutetaan. Kun valjaspaketti saapui seuraavana päivänä tilauksesta, koirat olivat ihmeen innoissaan siitä. En tiennytkään niiden olevan noin tyylitietoisia... Paljastui ihmisen näköaistillekin, että kahdeksan euron valjaiden kanssa oli pakattu kohtuullisen kokoinen namipussi (eikä ollut ns. päiväystuote). Tilaankohan tästä kaupasta uudelleen?


lauantai 13. tammikuuta 2018

Satu Taskisen tokokoulutuksessa

Satu Taskinen koulutti Poksilla tokoa. Etukäteen kirjoitin kouluttajalle: Voittajan liikkeistä eniten alkutekijöissään ovat kaukot ja metallinouto (metalli on aivan ällö), eikä peruuttaminenkaan suju kovin hyvin. EVL:n liikkeitä ei ole juurikaan harjoiteltu; näin alkuvaiheessa on hyppyjen ja kapuloiden ohittaminen hyppykiertohässäkässä tosi haasteellista ja tyhjään lähettämistä ei ole tokossa tehty koskaan. Noista valitsimme kaukot ja hyppykiertohässäkän.

Hyppykiertohässäkässä ei ollut mitään mystistä vippaskonstia, vaan Viirulle pitää saada lisää motivaatiota törpön kiertämiseen: nami- tai lelupalkka tötterön takana, hetsaaminen, kilpajuoksu. Sitähän olen itsekin tuskaillut kummankin koiran kanssa: miksi se on niistä niin tylsää? Lisää motivaatiotreeniä. Ja ehkä kummallekin liikkeet ohjaajasta poispäin eivät ole niin mukavia kuin lähellä hengailut. Kiertoa tehtiin täydellä matkalla niin että hypyt ja kapulat olivat paikoillaan. Ottaisinko uuden käskyn?

Istu-maahan-kaukoihin pitää saada lisää etäisyyttä (ja nopeutta). Kaima näytti kädestä pitäen, miten edetään seiso-istu-seiso-vaihtojen kanssa. Istumasta seisomaan: Aluksi nami kumpaankin käteen. Älä vedä kädellä vaan pidä paikallaan oikealla etäsyydellä. Heitä toisesta kädestä palkka taakse - ei heti (olin kuulemma liian nopea palkkaaja). Olisiko hyvä käsky vaikka ylös? Vai sama kuin m-s-vaihdossa? Seisomasta istumaan: nami kumpaankin käteen, vie niitä koiran pään sivuille. Varmaan pitää aika äkkiä ottaa käskysana, muutenhan koira luulee, että sen pitää vain pysytellä seisomassa huippuhäiriöstä huolimatta. Olisiko sit? Tai bäk? Nämä vaihdot ovat vaikeammat kuin maassaolosta, m-s-m-vaihdot tulevat kuulemma melkein kaupan päälle.

Lopuksi tehtiin ryhmäpaikkis. Jätin Viirun maahan, kunhan kouluttaja oli ensin muistuttanut, että niin se tehdään voittajassa. Ja vielä ringissä koira sivulla vuorotellen ja muuten häirittyinä maahan ja istumaan. Maahanmenon nopeuteen Viiru tarvitsee treeniä, on niin vaikeaa loituntua namitaskusta.

Kanssakoulutettava kertoi jokin aika sitten tavanneensa kerrankin kivan aussien. Hän olikin ihmetellyt, miksi rotu on niin suosittu... Tuhahdin siihen, että eikö Viiru muka ole kiva. Lopuksi kävi ilmi, kuka se kiva aussie olikaan ja saatoin todeta: Ilmankos se on kiva, kun se on Viirun lapsi!

Ilmoittauduin opintomatkalle 28.1. Hukka-Putken kisoihin. Taisi mennä vähän väärässä järjestyksessä; ensin olisi vissiin pitänyt pyytää Sagia vaihtamaan Viiru pikkumaksiksi ja sitten ilmoittautua. Mutta eiköhän alkuvuosi mene kaikenlaisessa säätämisessä :)

perjantai 12. tammikuuta 2018

Ehkä vihdoinkin

Viime sunnuntaina eukkosilla oli kaveripäivä kauniissa mutta tuulisessa säässä. Minulla ei ollutkaan autoa käytössä, mutta kävely onnistui kuitenkin, ilman autoa. Kun emme päässeet metsälenkille, Arra tuli tarpomaan meidän lähipolkuja, ja sitten Tiina vielä kahvillekin. Sisällä Piki piti sellaista omimismurrausta, että se piti välillä teljetä portin taakse. Illalla käytiin vielä lenkkeilemässä Vinjan kanssa.

Tiinan ottamassa kuvassa kaksi australianpystykorvaa ja yksi australiankorvatonkoira nauttivat Pyhäselältä puhaltavasta tuulesta.

Kuva: Tiina Hiltunen

Torstain agilityssa oli just Viirun rata, mutta Viiru oli jotenkin vaisu, hidas ja läheisriippuvainen. Sellainen se on ollut kotonakin. Liittyykö juoksuun vai onko jokin hätä? Molempien kanssa taas sama kotiläksy: takaakiertoihin (ja pakkovalssiin) lähetyksestä reippaammin itse liikkeelle. Luota koiraan, ja treenaa lisää niin, että koiraan todella voi luottaa. Radasta jäi paljon treenattavaa, joten toivottavsti jatkamme itsenäisillä kerroilla.


Melkein aurinko

Perjantain tokossa oli omatoimikerta, olin innoissani menossa sinne. Kunnes työpäivän aikana iski flunssa. Kuin hana olisi avattu, tunnissa meni paketillinen nessuja. Mentiin treeneihin kuitenkin, mutta minkäänlaista treenisuunnitelman poikastakaan ei syntynyt räkäisissä aivoissa. Tehtiin sitten ohjattua noutoa, kun Kallakin... Pikillä voisi seuraavaksi kokeilla leluja tai jopa kapuloita namialustan sijaan. Viirulle pitäisi lisätä keskikapula tai jotain muuta keskelle. Viiru teki vain yhden setin, koska huomenna mennään Satu Taskisen koulutukseen.

Toisena settinä puuhailtiin "pentujen" kanssa kukin omiamme, yhtaikaa. Yksi koirista oli ihan oikeasti pennuhko, saimme ryhmään toisen uuden jäsenen. Pikin mielentila oli oivallinen. Mielentila- ja luopumisharjoituksista on ollut hyötyä. Ilahduin kovin; voisiko ehkä vihdoinkin sanoa, että Piki osaa ihan oikeasti seurata? Ehkä pienen pätkän, mutta kuitenkin.

lauantai 6. tammikuuta 2018

100 % loppiainen

Päivällä käytiin Maijan kanssa treenaamassa juoksupuomia. Pikin onnistumisprosentti oli edelleen tapissaan, ja toisella kierroksella lisäsimme puomin loppuun yhden hypyn ja palkka tuli hypyn jälkeen. Edelleen Piki juoksi puomin hyvin. Seuraavalla kerralla kokeilen jotain "ohjauskuviota" suoralla hypyllä ja loppupalkalla, vaikkapa persjättöä. Sitten putki, sitten kääntymiset - pitäisi opettaa suuntakäskyt... Nämä ovat suureksi osin Maijan ideoita, kiitos niistä :)

Pikin kepeissä ei ole pitkään aikaan tullut taantumaa. Keppien alussa oli ohjuri, ja lähetin eri kulmista. Kummankin koiran kanssa harjoiteltiin päärynää, ja ehkä Pikin kanssa aloin saada järkeä omaankin liikkumiseen.

Viirun kanssa tehtiin puolenvaihtoja A:n ja putken välissä. Ajattelin myös lähteä Viirun kanssa katsomaan 28.1. Hukka-Putken kisoihin, miten järjestetään kisat ja kisataan uusilla säännöillä.

Aja hiljaa, jotta näet lukea varoitusmerkin!

Koirien lämppälenkistä on tänä talvena tullut moottorikelkkareitti. Nyt risteyksiin olivat ilmaantuneet varoituskyltit: 30 - VARO KOIRIA.

Viirun kanssa käytiin loppiaisillan tokossa. Seijan neuvolla saatiin Viiru nostamaan metallikapula innokkaasti. Se enää puuttui! Viiru oli kiinni, ja potkistelin kapulaa enkä heti päästänyt Viirua noutamaan. Tehtiin puu- ja metallikapulalla. Viiru nosti metallinkin empimättä. Jee!  Tehtiin myös peruuttamista, kiertämistä ja stoppeja sekä m-s-kaukoja.


Prinsessa Viiru luolassaan

Onni on avuliaat ja idearikkaat treenikaverit!


Loppuu joulu vaikkei kenkään sois

Ei millään raaskisi vielä viedä jouluvaloja pois.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kuuntele

Uudenvuodenvaihde vietettiin pitkästä aikaa mökillä. Kaipasin vaihtelua hevillä ei voi hävitä -meininkiin ja omassa kodissa vankina olemiseen. Mökillä olikin ihanaa. Paukkuja kuului vain muutama, ja nekin kaukaa. Uudenvuodenpäivänä tehtiin rento kunnon lenkki, ja syötiin herkullista intialaista ruokaa ravintola Donassa.


Jalankulkijoilla on ollut pääkallokeli koko viikon, metsäpolut ovat upottavan sohjoisia. Pärnällä oli nähty susi - joka olikin koira... Lenkkeily on jäänyt turhan vähiin.

Agilityssa oli itsenäinen treeni. Tehtiin kaikkea pientä, kotiläksyjäkin. Kummankin koiran kanssa harjoiteltiin päärynää ja Pikin kanssa takaakierrosta hypyn yli tulemista. Jospa nämä ottaisi kuuriksi. Viirun kanssa harjoiteltiin puolenvaihtoa A:n jälkeen ja välistävetoja hartiaa kääntämällä. Kumpikin koira teki keppejä, ja Pikiltä otettiin jo loppuohjurikin pois. Kiva treenata porukalla tämmöisiä ihan pikkujuttujakin.

Perjantain Suskin tokotreeni oli taas niin mukava, että sellaista pitäisi tarjota kaikille, joiden mielestä toko on tylsää ja vain tosikoille. Ekassa setissä teimme putken kautta stoppeja. Suski antoi ihan konkreettiset neuvot, miten ennakoija-Viirun kanssa edetään. Ja viivat omien kriteerien avuksi! Kummankin kanssa kannattaa aluksi tehdä "kokovartalopysäytys". Ja jotenkin en osaa yläkautta tehdä kunnon käsimerkkiä, ja nyt on olkapää kipeäkin. Alamerkin pitäisi olla tarpeeksi kaukana vartalosta. Pikin stopit olivat yhtä täpäköitä kuin Pikseli itse. Eikä Piki vielä osannut ennakoidakaan.

Toisessa setissä oli kuuntelutreeniä: koiran piti kuunnella, kiertääkö tötterö vai mennäkö ruutuun tötterön ohi. Kumpikin koira kuunteli yllättävän hyvin, helpotuksia tosin oli: Suski kävi näyttämässä tötteröä, ruudussa oli alusta tai lelu, käytin lisäkäskyä. Mutta kiva oli, että kuuntelivat :)