lauantai 26. marraskuuta 2016

Mustasta valkoiseen

Suomessa on parissa vuodessa noussut black Friday -villitys. Ja miksei olisi nostatettu, uusia kulutuspäiviä ja lähtölaukaus joulumyynnille. Mustan viikon vei kuitenkin viikonloppuun white Friday. Alkuviikosta oli niin mustaa, että silmät meinasivat pullistua päästä, kun yritti säkkipimeässä nähdä edes jotain. Lunta saatiin viikolla, ja lauantaina pyrytti koko päivän sakeasti.

Viirun, Viian, Pikin ja Miimin kanssa käytiin torstaina lenkillä. Pennut ovat tosi herttaisessa iässä, ja niiden kanssa voi jo seurustella. Tyttöpentu on tullut varsinkin mummoonsa ja tätiinsä: heti katollaan, kun joku alkaa rapsuttaa.



Agilitytreenit jäivät välistä työkiireiden vuoksi, ja perjantaihin mennessä hapotti jo aika tavalla. En jaksa lähteä mihinkään... mutta treenien ja lenkin jälkeen elämä taas hymyilee ja asiat luistavat. Tokossa tulikin vallan paljon onnistumisia. Ehkä naksuttelu on paras tapa opettaa ruutu? Tai kisoissahan sen vasta näkee. Mari neuvoi seuraamisessa, ja taas päästiin vähän eteenpäin: luopuminen (uusi asia??) ja kääntyminen Pikin eteen palkkaamaan. Kapulan pito sujui, ja nouto palautui jo lähelle. Loppukevennyksen luoksetulo hypyn yli suoraan sivulle oli täydellinen. Ehkä unohdan kokonaan sen eteentulon?


Lauantaille järkkäsin itselleni minuuttiaikataulun aamujumppineen ja venyttelyineen. Sitten kaivettin Pikin kanssa auto lumesta ja kolattiin renkaille urat ja suihkaistiin Nessa-tollerin kanssa lenkille. Piki ei vieläkään ihan uskaltautunut hippasille, vaikka Nessa vaikuttaa huippukivalta leikkikaverilta. Tollerit on ihania! Minnan mimmit kokoontuivat Joan hallille monitoimitreeneihin. Pikin kanssa tehtiin vähän seuraamista, mutta enimmäkseen agilityesteitä: keinu kolahteli taas vähän lisää ja keppejä oli vahingossa seitsemän. Häiriötä enemmän kuin riittävästi: Utu teki vieressä EVL:n hässäkkää. Kun oli appari paikalla, korjattiin viime lauantain mokia eli tehtiin 50 cm:n rimoilla hyppysuoraa eestaas niin, että oli palkkaaja kummassakin päässä. Kyllä se irtoaa!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Parempia pentuvideoita ja -kuvia

Onneksi muut osaavat ottaa pennuista hyvää liikkuvaa ja pysähtynyttä kuvaa. Jani Hiltusen video maanantailta:



Hanna Paakkunainen on ottanut pennuista muotokuvat. Ne ja pentujen nimet näkyvät täältä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Pentuja ja agilitya

Keskiviikkona ja lauantaina kävin moikkaamassa Viirua ja pentuja. Kuvista ei tietenkään näe, mutta jo kolmessa päivässä pentuset kehittyvät huimasti. Kävely ei ole enää ihan  pelkkää vaappumista. Pennuista lähtee hurjia ääniä, jotka pelottavat ainakin äänen lähdettä itseään niin, että se tupsahtaa pyllylleen. Lauantaina iso merlepoika yritti jo kovasti pois pentulaatikosta. Kiinteän ruuan syöminen on aika sottaista puuhaa, kun suurin osa pennuista ryysii ruoka-astiaan (ei siis astialle).  Viiru on entistäkin ahneempi, ja pentujen ruoka pitää piilottaa pehmenemään kaapin ylähyllylle, ettei Viiru varasta sitä.

Keskiviikkona
Nyt kun ei tarvitse enää hermoilla, että synnytyksessä menee jotain pieleen, pentujen ihan ensimmäisinä viikkoina tapahtuu jotain kamalaa tai että kaikille ei löydy hyvää kotia, voi keskittyä Viirun ikävoimiseen. Toisaalta on kyllä ollut mukavaa, kun Viiru on ollut äitiyslomalla ja Piki osittaisella juoksulomalla - olen ottanut kahden kuukauden salikortin ja ehtinyt käydä kaikenmaailman jumpissa.


Lauantaina
Istuskelin pentulaatikon vieressä, ihmettelin pentuja ja join kahvia. Viiru kävi lattialle maate jalkoihini, pää pentulaatikon kulkuluiskalle.

Äiti on nyt vähän väsynyt.
 
Pikin agilityn viikkotreenissä oli helpohkoa radanpätkää. Opeteltiin myös pimeään putkeen lähetystä, putken "ulkosyrjältä" lähetystä ja sylkkäriä. Sunnuntaina Vinjan kanssa käydyn aamulenkin jälkeen mentiin kaksistamme hallille. Kepit edistyvät (enää tarvitaan yhdet ohjurit) ja Piki hoksaa oikeaa sisäänmenopaikkaa. Keinuun lisäsin pikkuisen kolinaa ja heiluntaa, ihan pikkuisen vain. Rengas meni hyvin. Juoksupöksyt olivat epämukavat.

Toiselle kierrokselle tein Pikille hauskan juoksuradan: hyppy-hyppy-hyppy-u-putki-suoraputki-hyppy. Kuvittelin, että Piki iloisena irtoilee putkiin ja palkalle. Mutta kaikki olikin tänään vaikeaa: kokeilemani 50 sentin rimat, musta u-putki, toisen kentän haukkuvat koirat. Tämä pitää ottaa uusiksi, mutta paremmin. Helpommin tietysti menisi, jos pyytäisi itseä fiksumman ja näppärämmän kaverin avuksi palkkaamaan. Ihan hyvä, ettei juoksujen takia päästy seuramestaruuskisojen mölliradalle!

Lauantaina paistoi aurinko.

Pihatoko ei ole kaikkina iltoina onnistunut liukkauden vuoksi. Mutta korvantaustatakut olen saanut leikattua ja kammattua :)

Vielä vähän pentulaatikon elämää:





sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivä

Isänpäivää vietettiin mökillä ja Pielisen rannalla. Sää oli lauha, mutta isolta selältä tuuli kylmästi.

Tänään

Eilisen kirjoituksen selittelyä:

Tarkoitus oli sanoa, että Viiru palaa kotiin 10.12., kun pennut ovat seitsenviikkoisia.

Tarkoitus ei ollut sanoa, että Piki on vihainen ja hankala. Piki on sympaattinen, vilpitön, älykäs, rakastavainen, sähäkkä ja varsin kuuliainen otus. Sekoitus itsepäisyyttä ja nöyryyttä, uhmaa ja alistumista. Arkitottelevaisuus on edelleen mennyt harppauksin eteenpäin. Piki tottelee yleensä heti (enää ei ole Viiru-viivettä), vapaana lenkillä se kyselee aika ajoin, onko näin hyvä. Oman kadun tyttökoira, johon Piki ei ole päässyt tutustumaan, meinaa kyllä vieläkin lennättää Pikin maata kiertävälle radalle. Mutta myös hienoja onnistumisia: Edellä kulkee pieni koira, samaan aikaan pyörätiellä ohittaa pienehkö Pikille räksyttävä koira. Piki katsoo räksyä, sanon Pikille Sivu! - ja Pikseli plätsähtää sivulle liki kinttua. Ja toinen, aika huvittava tapaus: ryhdyimme ennalta tuntemattoman vesikoirakoirakon kanssa spontaanisti tekemään pururadalla ohitusharjoituksia. Ja siinä Piki esitti sitä rauhallista koiraa :)


Noin vuosi sitten

lauantai 12. marraskuuta 2016

Viiru-kalenteri

Nyt on meillä molemmilla, Pikillä ja minulla joulukalenterit. Kun vielä viisi yötä nukumme, niin voimme alkaa avata luukkuja. Ja 24:ntenä päivänä Viiru tulee kotiin.


Piki on sen verran omistushaluinen, että siinä on sitten säätämistä. Aiemmin Piki murisi Viirulle, kun tultiin treeneistä kotiin, jos se sattui ainoana pääsemään mukaan. Nyt se murisee Viirulle, kun mennään Miimille ja Viipukka tulee rapsuteltavakseni. Piki murisi minullekin yhtenä iltana, kun aiheena oli korvakarvojen siistiminen. Kerran on saattanut nipistää, kun on takkuja siistitty - niinpä sakset ovat paholaisen keksintö ja niiden käyttäjä osallisena infernaalisessa Pikiä kohtaan suunnatussa salaliitossa.

JoAn hallin treeneissä on turattu juoksupöksyjen kanssa, ja tänään sitten kävi se, mitä kisoissa olen aina pelännyt: pissat housuun. Ehkä huomenna muistan käydä ostamassa toisetkin pökät. Agilityn viikkotreeneissä oli kuin Pikille tehtyjä luukutuspätkiä :) Tänään harjoiteltiin keinua ja keppejä jokaiselle jotain -treeneissä: Penni teki tokoa ja tottista, Ziggy rally-tokoa ja me agilityn lisäksi vähän tokoa. Piki tuntuu hienosti tietävän ruudun paikan, vaikka vaihtelin omaa sijaintiani. Seuraamisessa Minna ehdoti, että vaikka en pitäisi namia kädessä, palkkaisin kuitenkin vasemmasta kädestä. Muuten Piki menee melkoisen vinoon.

Tänään oli lenkkiseura kuin joulukalenterin kuvasta. Nessa olisi ollut mitä potentiaalisin leikkikaveri... mutta Pikseli ei kuitenkaan oikein tohtinut.

Torstaina kauheella lumipöllykelillä käytiin pikaisesti Viirua ja pentuja moikkaamassa. Pennuilla silmät aukeavat ja ne kävelevät huojuen ja vaappuen. Koiria niistä tulee :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Juoksua ja mörköjä hennon pakkaslumen hunnuttamassa metsässä

Aurinkoinen pakkaspäivä. Maassa on hento pakkaslumihuntu, ei mitään sohjoa, kuten "ensilumen" aikaan jokin aika sitten. Lumesta nautittiin jo eilen illalla, kun sen valkeus valaisi pimeän Pärnän jäähdyttelylenkillä Sisun kanssa.


Tänään peruin spinningin ja valitsin aurinkoisen -8-asteisen metsän. Hakutreeneissä ei ole oltu aikoihin, mutta enpä ole niitä kovin kaivannutkaan, varsinkin kun ykköstykki on äitiyslomalla. Ennen lähtöä huomasimme, että Pikillä on alkanut juoksu. Niinpä Piksu ei päässyt vakiohommaansa tallaamaan, koska treenaamassa oli myös kaksi urosta. Ja Pikin vuoro oli viimeisenä. Onneksi oltiin tänään ripeitä, ja myös koirien vaihdot sujuivat supsikkaasti.

Mutta minäpä kuitenkin hätäilin. Näin pilaat koirasi treenin: en selittänyt kunnolla suunnitelmaani, vaan odotin muiden lukevan ajatukseni. Erityisen tuhoisaa tämä tietysti oli, kun Piki ei ole mikään tuttu vakiotreenaaja eikä mikään joka ukon kaveri. Niinpä siellä oli ekana ukkona takarajan lähellä vieras ihminen pressun alla umpisukkelossa. Haukkuilmaisu tuli ihan tilaamatta. Toisenkin puolen ukko oli se ryhmän toinen Pikille entuudestaan tuntematon henkilö... Ajatukseni oli harjoitella risteilyä takarajalta takarajalle, niin että ukot olisivat kuljettaneet Pikiä jonkin matkaa ennen kuin olisivat vapauttaneet sen keskilinjalle. Käytössä olisivat olleet näkö- tai muut avut. Ja mikä olennaista, ukot olisivat olleet ne tutut ja turvalliset Arja ja Anneli. Tätä mitään en kuitenkaan kertonut kavereille.

Ihan hyvä treeni saatiin sitten inspiroitua Minnan viisauden ja kokemuksen sekä fiksujen maalihenkilöiden ansiosta. Pikille jäi varmasti hyvä mieli, vaikka kyllä se vielä treenin lopuksikin takajalat pitkällä hamusi vieraammilta namuja. Olisi aika homma vääntää Pikistä hakukoiraa, eikä kovin paljon järkeä, vaikka nenä ja jalat toimivatkin. Tämmöinen humputtelu on ihan ok, mutta kyllä sekin pitää suunnitella ja suunnitelma kommunikoida muillekin.

Vielä lenkki Utun kanssa, ja sitten jo marraskuun hämäränhyssy kietoutui ympärillemme.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Pikin puuhakas pyhäinpäivä

Viikolla jäivät puuhastelut taaskin vähiin, mutta viikonloppunahan ehtii vaikka mitä. Tai ehtisi, jos heräisi ajoissa.

Pikin tiistain viikkotreenissä aiheena olivat etäohjaus ja pimeät putken päät. Tänään lauantaina oli Nygrenin Henkan koulutus, jossa Piki oli taas huiman pätevä. Minä tapani mukaan seisoskelin tiellä ja ihastelin, miten Piki voi osata pakkovalssijaakotuksen, okserin, hypyille irtoamisen jne. Kovin Piki otti häiriötä toisella kentällä näkymättömissä haukkuvasta koirasta. Viikkotreeneissä häiriintyminen ei ole näkynyt näin selvästi - nyt keskittyminen herpaantui kokonaan. Itseä harmittaa omassa itsessä, kun aina treenin päätteeksi huomaa, että ccc on taas unohtunut.

Viirulla on mekko yllä puolukassa, etteivät tissit palellu.

Perjantai-iltana ja lauantaiaamuna käytiin Viirun, Viian ja Pamin kanssa lenkillä ja sen jälkeen ihasteltiin mönkiviä pötkylöitä. Vaaran laella nautittiin puolukoita maasta tai kädestä.




Pennut kasvavat ja kehittyvät jo yhdessä yössä, möngertävät pirteästi. Viiru voi käydä pitemmilläkin lenkeillä. Kun aletaan avata joulukalenterista luukkuja 17.11., Viiru tulee kotiin, kun ehditään viimeiseen luukkuun. Nyt kun emme näe päivittäin, Viiru hymyilee, kun tulemme.