sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Piki 1 v

Piki vietti synttärinsä perhepiirissä. Ensin oltiin mökillä.




Mökiltä suunnattiin peuhaamaan Pielisen rantahiekassa.



Tuu säkin!
Okei, jos saan namin.

Käytiin vielä Ahvenisen punaisen talon luontopolulla. Mustakurkku-uikku oli jo lähtenyt lämpimään. 

Kotona huilattiin hetki.

 
Juoksuinen Piki ei päässyt tokohäiriköiden treeneihin. Tiia oli suunnitellut vinkeät häiriöt, ja lisämelskettä tuli kentän viereen rakennetusta skeittirampista.

Paikkamakuussa olevien koirien edestä kulki kissanruualla lastattu rekka. Kaikki pystyivät vastustamaan houkutusta. 

Kuva: Tanja Kostamo
Muita häiriöitä olivat luoksetulot vuorotellen, vinossa oleva hyppy ja suorassa houkutteleva lelu, erilaiset jäävät ryhmäliikkeenä. Huisin hauskaa!

Loppuillasta Pikseli sai lähteä juna-asemalle Sointua hakemaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Leivän syrjässä

Lauantaina lenkkeiltiin Liperissä Miimin luona. Sään on ennustettu kylmenevän, joten nautitaan nyt auringosta ja leppeästä säästä.

Etsi kuvasta kolme australianpaimenkoiraa ja yksi pohjoiskarjalanpönöttäjä.


Unelma-mummo loikoili kotona muiden patikoidessa.

Sunnuntaina Piki matkasi mökille. 
 
 
Jossain Pielisellä:






Pikin huvitellessa Viiru ahkeroi Pieksämäellä. Jonkun täytyy tuoda leipä pöytään. Viirun vitosilla saatiin kaksi Moilasen lähes kilon ruislimppua. Tuomarina oli Anne Huittinen, joka sanoi meistä oikein mukavasti palkintojenjaossa. Kuten videosta näkyy, sijoitukset eivät tällä kertaa olleet omaa parhautta vaan muiden huonoutta (kuten sanonta kuuluu).  Kiitos Heidille videosta! Sujuvimmasta radasta ei ole videota. Tai saattaa johtua videotodisteiden puutteesta, että hypäri säilyy omissa kuvitelmissa sujuvimpana. Taas toteamme keppitreenin tarpeen.


Millään ei olisi jaksanut aamulla lähteä, mutta lahjakorttien käyttö ja hyvä seura houkuttelivat. Mukavasti sujui päivä Heidin ja Sisun sekä Tiinan ja Nessan kanssa. Kiitos seurasta!

Ensi viikko kuluu minulla kuntoutuksessa. Mukaan kehotetaan ottamaan myös harrastusvälineet. Voisikohan nuo karvaiset harrastehyrrät lähteä matkaan?

perjantai 19. syyskuuta 2014

Juoksennellaan

Juoksuhan se Pikillä oli. Viime kirjoituksessa mietin, mikä Pikiä vaivaa. Yhdeksän päivää on yksivuotissynttäriin. Ei Piki enää ole vaivainen, tosin eilen ja tänään se on päässyt vain lenkkeilemään.

Perjantai-iltapäivänä oli töissä sieniretki, ja sieltä selvisin kahden herkkutatin seurassa niin ajoissa, että ehdittiin Tokoliisojen treeneihin hengaamaan. Ajatuksena oli katsoa, kyttääkö Viiru, minkä puskan takaa se nyt ammutaan. No ei kytännyt yhtään, vaan Viiru oli oma ihana iloinen itsensä. Reippaasti teki ne temput, joita kokeiltiin. Ja sama virhekin oli taas: ei voi millään muistaa seisomaan jäämistä. Ainakin se hyöty kyllä pk-kokeessa käymisestä oli, että nyt Viiru osaa pk-tottiksen alokasluokan liikkeet - jos kukaan tyhmä ei rupea kentällä ammuskelemaan ;) Ja minäkin osaan. Viirusta näki kokeessa, että ilman paukkuja se olisi tehnyt liikkeet vimpan päälle niin kuin oli opetettu. Paukkupaineissaankin se pystyi tekemään liikkeet vähän sinnepäin.

Muisteltiin Viirun kanssa tunnaria yhdellä tikulla. Piki joutui odottelemaan autossa. Mutta kohta aletaan treenata tokoa kummankin tyttösen kanssa!

Sitten mentiin lenkille, ja istusketiin pihalla lämpimässä syksyssä. 

Värit ja tuoksu puuttuvat.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Huippumallit haussa, jäljellä ja radalla

Hakuryhmämme suuntasi maanantaina raunioradalle, mistä en oikein tykännyt, koska sinne kuuluu läheisen ampumaradan pauke. Mentiin kuitenkin. Pauketta ei onneksi ollut kovin paljon. Viiru etsi partioimalla. Kaksi maan tasalla umpparissa ollutta ukkoa löytyi melko helposti, mutta ilmaisut eivät olleet parhaasta päästä. Eija sanoikin, että pitää palata haukun vahvistamiseen ja siihen, että koira haukkuu ukolle, ei minulle. Itse ajattelen, että suoria pistoja pitää myös treenata kunnolla - mikäli jatketaan hakua, muutenkin kuin humputtelemalla.

Kolmas ukko oli korkeassa tornissa, jonne pääsi joko luiskaa tai tikasmaisia portaita pitkin. Torniin kipuamiseen Viiru tarvitsi tukea, mutta päästiinhän sinne. Anneli haukutti huipulla nameilla. Ennen pimeyden laskeutumista ehdittiin kiertää pieni lenkki Utun, Anin ja Vivven kanssa.

Tiistaina oltiin viiimeistä kertaa Pikin kesäkauden agilityryhmässä. Syys-lokakuun vaihteessa alkaa talviryhmä, jossa on useita Pikin ikäisiä tuttuja koiria. Viirukin pääsi kouluttajavetoiseen ryhmään. Lisäksi Viiru menee tokon voivoi-kurssille, ja keväällä alkaa JoAn tokoryhmä. Kivaa!

Rata: Kati Keränen
Tiistain rillutteluradalle pääsi kumpikin tyttönen. Viirun kanssa vaikea oli 7-8-9. Kyllä, tämmöinenkin rata voi olla vaikea ;) Pikseli rillutteli takaperinketjuttaen hyppysuoraa 1-2-11-12-13; ykköshyppy käännettiin ensin samalle linjalle. Taas päästiin kimppalenkille, vaikka kimppa olikin pieni: parson Pippuri.

Keskiviikkoiltana mentiin metsään, mutta iltatreenit alkavat kyllä olla jo ohi. Pikillä oli 200 metrin jälki, jossa oli myös tatintallaajan harha. Piki selvitti harhan. Vauhtia ja häslinkiä oli liikaa minun makuuni, mutta kyllä Piki jäljellä pysyi.  Seija suositteli kovan maan jälkeä. Pikiä vaivaa jokin, olisiko vähän kipeä. Tai olisiko juoksu nyt tulossa?

Vastapalveluksena jälkikouluttajille avustimme heitä EK-treenissä. Viiru tallasi pudotetun esineen janan. Mielenkiintoista.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Viirun ja Piki-Pesosen sunnuntai

Sain raahauduttua Poksin kisoihin Anne Saviojan radoille. Mikäs oli raahautuessa, kun matkaa hallille oli parisen kilometriä, kisakaveri lähti innoissaan, sää oli kultaista syksyä parhaimmillaan, seura oli hyvää, eivätkä radat olleet niin kinkkisiä kuin viimeksi ACElla. Silloin meinasi tosiaan itku päästä, kun jo ratojen muistaminen tuntui lähes mahdottomalta.

Otin tavoitteeksi keppien kunnollisen suorittamisen, ja se onnistuikin, vaikka ratojen yhtenä haasteena oli keppien viereinen ansaeste. Mutta nyt on aika opetella keppikulmat ja takaaleikkaus kepeille, samoin kuin puolenvaihdot keppien jälkeen. Radoilla turvauduin keppien jälkeiseen takaaleikkaukseen, mistä ekalla radalla tuli jatkossa ongelmia. Toinen rata oli hyllystä huolimatta hyvin onnistunut; hylky tuli, kun lähdin niistosta liian aikaisin. Teimme melkein nollan Anne Saviojan radalla! Nyt taas jaksaa eteenpäin. Radan jälkeen nautimme Viirun kanssa Hilkan tarjoamat mokkapalakahvit. Kiitos!


Iltapäivällä sielu lepäsi aurinkoisella kankaalla hakumetsässä Zorron ja Elenan sekä Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Pitkästä aikaa tollerihapuilut! Nyt Viiru ei hapuillut, kuten lauantaina, vaan muisti, miten etsinnässä ja ilmaisussa toimitaankaan. Suorien pistojen varmistamiseksi kaksi ekaa oli haamuja. Haukkua piti kunnes ehdin paikalle. Viiru haukkui kunnolla eikä jättänyt ukkoa, kuten kokeessa.

Piki yllätti myönteisesti haussa ja kielteisesti loppulenkillä. Pikseli lähti reippaasti kahdelle kutsuvalle haamulle, söi herkut makuulla ja sitten leikki. 

Alue purettiin yhdessä Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Siinä Piki oli varsinainen känkkäränkkä, ja annoin rankasti palautetta siitä, miten varsinkin vanhempia koiria kohtaan käyttäydytään. Yllättävää Pikiltä, olisiko kuvitellut omistavansa Viirun, minut, hakualueen, muistikat, puolukat... Muuten vallan mukava päivä!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kokemusta rikkaampana

Viiltävän terävän analyysi tämän päivän hakukokeesta jää seuraaviin päiviin. Tulosta ei tullut, mutta kenenkään sieluun ei viillelty parantumattomia haavoja. Viiru pelkäsi paukkuja, mutta taitavien tuomarien avulla saatiin koiralle onnistumisen kokemuksia kentällä ja maastossa. Minulle jäi päivästä hyvä mieli, kiitos ihanien tuomareiden, tsemppaavien kanssakisaajien ja parhaansa tekevän koiran. Usein kuulee muiden lajien parissa ennakkoluuloja pk-tyyppejä kohtaan, mutta harvoin muissa lajeissa tapaa tällaista auttavaisuutta.

Pohdinnan sijaan ilonaiheet:


Kohta Pikikin osaa poseerata kunnon pietarilaisturistinaistyyliin. Nilkkojen asentoa pitää hieman hioa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Vastuuhäirikkö

Lomapäivän aamuna käytiin Pärnällä etsimässä Viirun kadonnutta pantaa, joka on Mörkön perintöä. Ei löytynyt. Ei löydy autostakaan. Olinkohan jättänyt auton katolle? Ei näkynyt lähiteilläkään. Kun palasimme Tessulta hakemasta ruoka- ja herkkutäydennystä, kurvattiin Tintin Lemmikkiin ostamaan uusi panta. Ja samalla Pikillekin. Tarina tietysti päättyy niin, että arvokas perintöpanta löytyi takakontin ja häkin välistä heti, kun saavuttiin kotiin.

Illalla Pikillä oli vastuutehtävä tokohäiriköiden treeneissä. Takuuvarma häirikkö sai kävellä paikkamakuussa olevien aikuisten koirien ympäri. Eini oli rakentanut myös häiriöalueen leluista, namikiposta, tötsistä ja vaikka mistä kiinnostavasta. Siellä Pikikin kierteli. Lopuksi pennut olivat ryhmäpaikkamakuussa - Piki niin, että olin ihan vieressä ja lappasin namia naamaan. Siitä se lähtee.

torstai 11. syyskuuta 2014

Fiilis hakusessa

Syyskuun puolessa välissä on ihan kesäinen sää. Myöhään illallakin on lähes 20 astetta, leppoisaa olla ulkona.

Viiru Patchcoat-leirillä kesällä

Pikillä oli tänään kaksi kertaa aiempaa pidempi, kaareva jälki. Hyvin kulki Piki taas jäljen, lopun keppi ei kiinnostanut. Viiru haki esinekaistaleelta yhden kivan tavaran... Eilen kuulin aksatreeneissä, että esineruutua voi kutsua myös tavara-alueeksi ;)

Viirun maanantain hakutreenissä vähennettiin ohjaajan kyttäämistä sillä, että maalimies palkkasi. Haun jälkeen kokeiltiin ampumista. Tiistaina ammuskeltiin Pärnällä tottistellessa - ei ollenkaan hyvä. Viiru reagoi paukkuihin vahvasti - mitäs nyt?

Keskiviikkona Viirun agilityssa oli kisanomainen treeni. Viirun kontaktit menevät kerta kerralta paremmin, mutta keppikulmat ihan oikeasti vaativat treeniä. Lokakuun alussa alkavat talvikauden ryhmät, ja Pikille on oma paikka pentujen ja nuorten koirien ryhmässä. Viirun ryhmäpaikasta ei ole vielä tietoa.

Parasta ovat olleet taas kimppalenkit. Sunnuntaina kierreltiin kotimaastoja Vinjan kanssa. Viiru ja Piki heittäytyivät uimasilleen, mikä Vinjasta oli aika tyhmää. Maanantaina löydettin Annelin, Utun, Anin ja Vivven kanssa  mielenkiintoinen ja haastava hakumaasto seuraaviin treeneihin; tiistaina lenkkeiltiin samalla porukalla tutummilla poluilla. Piki tekee kaikkensa saadakseen ihanan Vinjan ja Utun leikkimään. Muuten räiskähtelevä Piki osaa hienosti puhua koiraa kavereilleen. Pimeä laskeutuu aikaisin. Heijastinliivit ja lamput pitää kaivaa esille.

Tulevaa Super Bowl -viikonloppua odotan sekaisin tuntein. Kivaa olisi mennä lauantaina hakukokeeseen, mutta liian myöhäisenä havaintona Viiru reagoi tottiksen paukkuihin. Ja kivaa olisi mennä sunnuntaina agilityradoille, mutta minä ja tuomarin radat emme sovi yhteen. Fiilistä hakemassa.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Ihan tattina

Mökillä koiratyttöset istutettiin taas kuin tatit.


Tattien lisäksi mökin lähistöllä kasvoi myös haperoita. Rouskut jätettiin metsään. Pitkän rämpimisen lopputuloksen aneeminen pikkusieniannos ei näytä kovin herkulliselle ;)


Viime maanantaina Hanna onnistui ilmoittamaan Viirun ja minut Josepan hakukokeeseen. Tämän viikon haku- ja tottistreenit ovat menneet melkoisen perseelleen. Ja tottiksessahan meillä on liian vähän harjoiteltua. Eilen olimme Katjan ja Heidin kanssa meille uudessa paikassa Rantakylässä. Mikään ei Viirun tottiksessa onnistunut, paitsi jäävät. Neuvot olivat sen sijaan ihan parhaita saamiani. Tärkeintä ei ole tuntea lajia vaan koirat ja oppiminen. Näillä mennään! Toivottavasti ei viety kenenkään koepaikkaa. Olin viime vuonna samassa kokeessa maalimiehenä, ja koe oli reilusti vajaa. 

torstai 4. syyskuuta 2014

Alkusyksy on koiran ja ihmisen parasta aikaa

Ihanat alkusyksyn säät. Maanantain hakutreeneistä jäi parhaiten mieleen Utun, Anin ja Vivven kanssa tarvottu lenkki treenin jälkeen. Emme ihan tienneet, missä olimme, ja takaisin autoille päästessämme oli jo pimeää. Ihan parasta! Ekalle ukolle lähetin huonosti; viimeistä Viiru ei meinannut löytää eikä meinannut lähteäkään parin lähetyksen jälkeen. Kaikenlaista! Ensi kerralla ukot palkkaavat niin, etten mene paikalle - paitsi yhdellä - mutta sielläkään en ota Viirua sivulle. Eipäs kytätä ja ennakoida!

Tiistain jälkitreenien jälkeen kompasteltiin herkkutatteihin ja kehnäsieniin Kirin ja Valon sekä collieiden Unnan ja Pepin kanssa. Pikillä oli samanlainen jälki kuin edellisellä kerralla. Nyt ei Piki oksentanut. Ensi kerralla pitää kokeilla, mitä tapahtuu, kun Pikin lenkittää ennen jälkitreeniä. Jälkien painuessa Viiru toi esineruudusta moitteettomasti kaksi esinettä. Ilmoittautumista pitää harjoitella.

Keskiviikkona lenkkeiltiin ihan keskenämme treenin jälkeen. Viiru hyppäsi Pärnän alakentän hyppyesteen ja kapusi A:n. Nyt saavat olla. Kapulan heitto tuonee lisää vauhtia hyppyyn.

Rata: Heidi Utriainen
Radassa oli taas kiperiä kohtia, mutta pätkissä se sujui, jopa 9-18 ;) Mutta olisikohan millään mennyt kokonaisena? Keppien suljettu kulma oli tavattoman vaikea - vaikkei uskoisi.

Torstaina oli mukava ylläri, agilitytreenit Sisun kanssa. Ja mikä vielä mukavampaa, umpimetsälenkki mustikoineen ja puolukoineen Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Sää oli lämmin, kuin kesän parhaat puolet. Melkein eksyimme, mutta onneksi metsä oli pieni. Viirun kanssa hallilla harjoiteltiin lähinnä keppikulmia. Pikin kanssa mestarikouluttaja odotti samassa treenissä hypyn tarjontaa ja hypyn takana odottamista, kunnes tajusi tyhmyytensä. Tarjoaminen on paljon helpompaa hallissa kuin pihalla. Tänään ei treenattu tottista!