keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuodet

Vuosi sitten asetin tavoitteita vuodelle 2014. Tavoitteista moni toteutui, myös koerintamalla: Viiru sai yhdellä tokokoekäynnillä kilpailuoikeuden voittajaluokkaan; agilityssä viimeinen nousunolla kolmosiin merkittiin kisakirjaan lokakuussa. Myös tavoitteena ollut pk-hakukoekäynti toteutui, tosin ilman tulosta. Piki kasvoi iloiseksi ja yhteistyöhaluiseksi teinitytöksi, sai paljon elämänkokemuksia sekä kokeili ja harrasteli muutamia lajeja (paimennus, pk-jälki, toko/tottis, agility) isolla innolla ja suurella sydämellä. Isosiskona ollessaan Viiru aikuistui - ja onhan ikääkin ihmelapsella jo kohta neljä vuotta.

Vuodessa tärkeintä oli kuitenkin se, että kukaan ei kuollut eikä sairastanut. Susu pysyi terveenä kilpparilääkityksellä ja ruokavaliolla. Viiru ja Piki olivat terveitä kuin pukit, lukuunottamatta keskikesän flunssaa. Mikäs sen parempaa koiraihmisen elämää kuin kaksi nuorta, tervettä, tervepäistä ja suht sosiaalista koiraa!

Voisinkin nimittää päättyvän vuoden terveyden ja hyvinvoinnin vuodeksi. Mutta silloin jäisi vielä jotain olennaista pois: kaveruus. Piki tuli Viirulle kaveriksi, ja tyttöset ovatkin olleet parhaat kaverukset. Pikillä ja Viirulla on myös hyviä koirakavereita, joiden kanssa lenkkeillä ja puuhailla. Yksi jopa ihan naapurissa. Pikin tulon ja tokoilun tiivistymisen myötä olen myös minä saanut uusia kavereita :)

Mitä vuonna 2015?

Kamppailen sen suhteen, että kahden nuoren koiran kanssa pitäisi valita koiraa kohti yksi tai kaksi lajia, jonka asettaa etusijalle ja johon panostaa. Viirun kanssa pitäisi tokossa voittajassa ja agilityssa kolmosissa treenata enemmän tosissaan (vaikkei vakavissaan) eikä vain suht sinnepäin. Jos pitäisi valita yksi laji, Viiru ottaisi varmaan tokon ja Piki jäljestyksen. Minä ottaisin Viirulle (paukkuihin reagoinnin huomioon ottaen) agilityn - ja Pikille jäljestyksen (ja paimennuksen Miimin kanssa).

En vielä usko, että minussa on naista valitsemaan lajien välillä. Niinpä asetan seuraavia koe- tai kisatavoitteita Viirun kanssa harrastamiseen. En kuitenkaan kuoppaa koiraa tai itseäni, vaikka mikään näistä ei toteutuisi.
  • agility: erityisesti kääntymisen ja irtoamisen parantaminen, kaksi nollaa
  • toko: VOI1. Luulen, että toukokuussa tokokokeeseen -perinteestä pitää luopua. Tämä merkitsee myös todennäköisesti kisaamista uusilla säännöillä, joita en ole vielä lukenut.
  • pk-haku: Jos ampumiseen totuttaminen vaikuttaa mahdottomalta, riskialttiilta tai suuritöiseltä, jätetään laji koemielessä. Jos ampuminen ei aiheuta isompia tunteita, tavoitteena olkoon HK2.
Piki ei varmaankaan kisaa vielä missään lajissa. Mikäs kiire on valmiissa maailmassa.

  • agility: mölliratakisavalmius
  • toko: kisavalmis ALOon (edelleenkin: uudet säännöt ovat vielä lukematta)
  • pk-jälki: pidempiä, vaikeampia jälkiä, keppien ilmaisu, janan etsiminen sekä esineruudun alkeet. (Luulen, että Pikissä on aineksia huippujälkikoiraksi. Minähän en ole pk-jälkeä ennen harrastanut, mutta koiran koulutuksesta ja lapsen kasvatuksesta tietävät kokemattomimmat aina eniten.)
  • paimennus: Miimin kanssa

Joka vuosi sanon lopuksi samat sanat. Tämä on jo kolmivuotinen perinne.
  •     tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

  •     tehdään yhdessä

  •     sitä saa mitä tilaa

  •     on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.
Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille.  Vuonna 2015 Piki kuvataan, ja Viirulta selkä. Joka vuosi saisi olla terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuosi!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulun aikaa

Jouluun laskeuduttiin kummankin kiiturin hyvän mielen treeneillä. Aatonaatonaattona Pikillä oli putkirallia ja välissä muutama hyppy. Suoritusjärjestyksen sai suunnitella kukin ohjaaja itse. Mehän mentiin suoraa ja kovaa, Pikin suunnitelmasta meinasivat puuttua hypytkin. Tästä selvittiin loistavan Sanna-avustaja-loppupalkkaajan kanssa. Piki meni tosi kovaa, irtosi hyvin putkiin, mutta hyppyjen hakeminen vaati apua. Pikillä oli tosi hauskaa, ja niin minullakin :)

Aatonaattona Viirun hyvän mielen treenissä saatiin kerrankin rata puhtaasti läpi, ei toki ihan ekalla kerralla ;) Viiru tosiaan alkaa osata kepit. Hypylle 11 väänsin "päärynän" ja sitten takaaleikkauksen (viski, flippifläppi??) ja Viiru haki kepit oikein. Muurilla 18 Viipo kaulautti varpaat muurin palikoihin, kun käänsin liian aikaisin. Seuraavalla toistolla Viipo meinasi kieltää muurin. Tehtiin sitten muutama kerta muuria. Valssit seiskalla ja kasilla menivät normisti eli perseelleen, mutten antanut pikkuasioiden haitata hyvää joulumieltä. Sitten vain kuulemma SM-kisoihin treenaamaan. Kevään teema voisi olla kaarrosten lisäksi irtoaminen.

Ratapiirros: Tuomas Haverila

Joululahjoja ja -ruokia koirat saivat hävettävän vähän, mutta seuraa ja rapsutuksia sitäkin enemmän. Viiru ja Piki saivat Vinjan perheeltä herkkulahjan, ja muutamia kinkun rääppeitä on tainnut koirien kitoihin tipahdella. Herkuttelua on rajoittanut Susun dieetti, joka sisältää lähes pelkkää Canagan-nappulaa ja kilpirauhaslääkettä. Viiru ja Piki ovat salaa napsineet aatonaattonaattona Tessulta haettuja possunkorvia ja muita makupaloja.

Kiltit tytöt piti lavastaa ja houkutella piparitaloa tutkimaan:





Tänä jouluna Pohjois-Karjalan joulusää on ollut hieno: lumisadetta, aurinkoa, pakkasta kymmenen asteen molemmin puolin. Maisemat ja metsät ovat olleet taianomaiset kauniit, sekä pimeässä ja valoisassa. Joululoman parhaita asioita onkin ulkoilu valoisassa, yhdessä perheen kanssa.

Joulupäivän aurinkoa, pakkasta vajaat 20 astetta



Kuvassa keskellä Sirkku, Susu ja minä

Lintuhavaintoina mm. taviokuurna, Jarin ottamissa hienoissa kuvissa:






Myös Vinja nähtiin joulupäivän lenkille lähdettäessä:



Susu on joulunvietossa kotiseudulla. Sisätiloissa Piki ja Susu on pidetty varmuuden vuoksi erillään, koska viime visiitillä meinasi tulla tappelu. Ulkona sen sijaan kaikki kolme riekkuvat vapaina. Susu ja Piki ovat ne leikkisät. Aluksi Viiru meni Pikin ja Susun väliin, mutta huomattuaan, että vaaraa ei ole, Viiru tyytyväisenä kulkee rauhassa omia polkujaan Susun ja Pikin leikkiessä. Poliisimestari Susun leikki on tosin lähinnä rosvo- ja poliisimenoa, jossa mäyrämatami ajaa takaa ja komentaa. Mutta Piki tuntuu tykkäävän.

Yleensä Susu ajaa takaa Pikiä.



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Arkihuolesi kaikki heitä


Mä en kestä tätä joulustressiä!



Mä ihan lamaannun.



Hei kamu, anna mä vähän kirputan, se helpottaa.


Tulkaa kertomaan meille, kun se stressi on mennyt ja herkut paistettu.



Nytkö? Onko joulumakkarat nyt grillattu sisältäkin lämpimiksi?


Nam!





lauantai 20. joulukuuta 2014

Houkutusten highway

Tälläkään viikolla treenit eivät menneet ihan putkeen. Kovasti mietin, pitäisikö keskittyä yhteen tai kahteen lajiin per koira. Joululomalla ehkä jaksaa paneutua mietiskelyyn ratkaisukeskeisesti eikä voivotteluhenkisesti.

Pikin maanantaiagilityssa irrottiin, käännyttiin ja valssattiin. Harjoiteltiin puomin alastulokontaktia. Minun pitää tarkentaa kosketusalustan kriteeriä.

Viirun treenissä ei kouluttaja ollut paikalla. Tarkoitus oli keskittyä irtoamiseen 5-6-7-8 sekä keppeihin, mutta juutuimmekin alkuun. Alku olikin minulle vaikea hahmottaa, mutta töksis tuli jo renkaalla. Viiru hyppäsi kaksi kertaa peräkkäin niin, että rengas hajosi. Renkaan hyppäämistä sitten korjailtiin. Kepeillä ja irtoamisessa ei ollut ongelmaa. Toisessa lyhyessä setissä juostiin myös loppurata vähän vasemmalla kädellä. Eihän minun vauhtini riittänyt.
 

Keskiviikkona kotitokoiltiin; torstaina ja perjantaina tokoiltiin hallilla. Viirun Joan voivoi-kurssi päättyi sijaisen vetämänä. Aiheena olivat häiriöt luoksetulossa ja paikallaolossa. Somessa on kiertänyt video noutajasta, joka ei millään selviä houkutusten highwaysta (Hesarin uutiset 7.12. ja 8.12.). Noutajallakin olisi pitänyt olla jotain oikeaa tekemistä. Työhullut paimenkoirat tuskin edes huomasivat herkkuja ja leluja. Viirulle iso häiriö paikkamakuussa oli viereisellä kentällä selän takana paukahtanut keinu. Kerran se nousi istumaan, kerran seisomaan. Keinua paukuteltii sitten silmien edessä ja selän takana niin, että olin lähellä. Tämäkin saa miettimään yhteen tai kahteen lajiin keskittymistä. Eikä taaskaan ole kurssien väliaikoina "ehditty" treenata juuri mitään! Laitoin Pikille hakemuksen PoKSin tokon alkeiskursille, joka alkaisi tammikuussa. Toivottavasti päästään  - kilpatokon alkeitahan en ole koskaan opettanut.

Perjantaina Viirun ruutu oli edistynyt aimo harppauksen. Ja osaa se käydä maahan kaukana minusta sittenkin. Luoksetulon stopeista putken kautta yksi oli hieno! Merkkiä ja ohjattua noutoa tehtiin hetken mielijohteesta, mikä oli virhe. Merkillä Viirun stoppi ja asenne on hyvä, mutta paikka väärä. Olisi pitänyt lukea Suskin antamat ohjeet merkin harjoitteluun blogista. Piki edistyi hitaasti mutta varmasti malttamisessa, kontaktissa, paikallaistumisessa sekä -makuussa. Kokeiltiin luoksetulon pysäytyksiä putkesta. Kummallekin pitää olla todella napakka liike ja oikea palkka. Olisikohan kokonainen lihapulla kuitenkin ihan kaikkein paras?

Lunta satelee. Huono puoli ovat ladut. Perjantaiaamuna unenpöpperössä kävelin vahingossa hyvän aikaa ladulla ennen kuin huomasin, mitä normireitillemme oli tehty. Illalla suuntasimme jo Pärnältä muualle lenkkeilemään.

Perjantaiaamuna Piki löysi sisäisen metsästäjänsä, mikä oli ollut ennakoitavissa jo jonkin aikaa. Viirun opastus on innoittanut, mutta saalisvietti ja vauhti taitavat viedä Pikselin ihan eri ulottuvuuteen.

Kimppalenkit olivat taas viikon parasta antia. Alkuviikosta Piki juoksi kelpiepoikien kanssa. Siinä on Pikille niin mainion vauhdikkaat kaverit :) Harvoin saa Pikseli mennä ihan täysillä. Perjantai-iltana tyttöset juoksivat Anin ja Utun kanssa satumaisen kauniissa metsässä. Lauantaina ulkoilutettiin Viirun mummoa ja siskoja maaseudulla. Ei tarvitse koko ajan huudella Panta! Täällä!! Tule!. Päästiin vielä iltalenkille Vinjan kanssa, mutta siitä ehkä seuraa kommentointia Karjalaisen tekstiviestipalstalla.  Olikin jo tuntunut oudolta ulkoilun vähäisyys, koska viime aikoina lauantaisin kaikki valoisa aika on mennyt hakutreeneissä ja niiden oheistoiminnoissa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kolmas adventti Ahvenisella

Karmaisevan värisiä kännykkäkuvia Ahveniselta. Jokainen erivärinen, mikään ei muistuta todellisuutta.

Sininen

Harmaa


Vihreä

Lumessa telmimnen puhdistaa ja pörhistää karvat. Pikikin näyttää oikein turkkikoiralta, puhumattakaan käpylehmä Viirusta, jonka omppupylly ei edes mahdu kuvaan. Mökillä Piki löysi niin hyvää syömistä, että totteleminen unohtui kokonaan. Taisi olla jokin raato. Meinasin jo huolestua, että Pikseli on päässyt livahtamaan heikoille jäille, mutta siinähän se oli ihan lähellä aarteensa kanssa.


Tarkoitus oli ottaa joulukuvia, mutta ehtiihän tässä vielä yrittää parempiakin. Vaikka semmoisen, missä tonttuhattu on koiran päässä eikä kuusen latvassa.





lauantai 13. joulukuuta 2014

Perusasioita

Pikin agility: Pakkovalssi, valssi, esteiden hakeminen, pituus. Paljon oli taas opeteltavaa - mutta ehkä taas tärkeimpinä: palkka muualta kuin minulta; jos minä palkkaan, ei aina namipalkka vasemmalta; ja... Ensimmäistä kertaa komensin Pikiä treeneissä, koska en halua sen käyttävän minua puru- ja vinkuleluna. Luulen, että oli myös viimeinen kerta. Pikseli on sen verran herkkis, että toivottu toiminta pitää viestiä sille muilla keinoin.  Mutta plussaa on tässä se, että Piki välittää mielipiteestäni ja haluaa tehdä yhdessä toiveeni mukaisesti.

Lenkillä Piki rallasi kelpopoikien kanssa :)

Viirun agility: Taas säädettiin pöksyjen kanssa. Muutenkin olin hermostunut. Edellisenä päivänä komensin Pikiä agilitytreeneissä ekaa ja vikaa kertaa, eikä Viirunkaan kanssa oikein sujunut. Radassa oli yllättävästi turkasen vaikeita paikkoja. Viskin vääntäminen neloselle ei onnistunut, irtoaminen pituudelle ja kepeille oli liian vaikeaa, keppejä ei voi tehdä loppuun etenkään jos ohjaaja vaihtaa puolta keppien jälkeen, keppien jälkeen hypätään hyppy 16 ennen putkea 12, seuraavaan putkeen ei vaan voi irrota jne. Huoh. Eihän tää homma skulaa ilman, että käy itsekseenkin joskus treenaamassa.

Rata: Tuomas Haverila

Perjantain pikkujouluista jäin miettimään, onko jompikumpi parempi ja miksi: Learning to fly vai Losing my religion. Lauantaiaamuna sai kuitenkin vääntäytyä hakuharkkoihin. Pyrytti lunta koko päivän. Piki tallasi reippaasti, mutta välillä piti kieltää pienemmän eli Putte-schipperken kiusaamisesta. Lumipyryn vuoksi tallasimme vain 8 piston radan.

Kuva: Arja Kettunen

Viirulla oli uusia leluja: piippaavia pehmoisia sekä uusi pehmeämpi wubba sekä namupalkkoja.
  1. ukolle haukkua, kunnes olin saapunut hengailemaan paikalle
  2. mökin ukko palkkasi 30 haukun jälkeen
  3. tyhjä
  4. tyhjä
  5. tyhjä
  6. tyhjä
  7. ukko palkkasi hyvästä haukun aloituksesta
  8. mökin ukko palkkasi hyvästä haukun aloituksesta
Minna muistutti, että kehua saa ja pitää kun koira on uponnut ja kaartaa eteenpäin. Nyt osassa oli suoraan uppoamisen ongelmaa. Minna sanoi myös, että koiran pitää antaa etsiä rauhassa. Eikä välttämättä edes tarvitse kutsua - Viiru tulee kuitenkin. Back to basics.

Kuva: Arja Kettunen

Loppulenkille jakauduttiin kahteen porukkaan Viirun juoksun vuoksi. Mutta ensin juotiin kahvit, ja tarjolla oli belgipipareita, torttuja ja mustikkapullia.

Kuva ja leipomukset: Arja Kettunen

 Ja saatiin veilä kotiinviemisiksikin. Aika mukavaa :)


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ekaa kertaa kolmosissa

Viirun kanssa korkattiin kolmoset tänään Joan kisoissa Kari Jalosen hypärillä ja kahdella Anne Viitasen agilityradalla. Hylky tuli kaikilta radoilta, hypäriltä vain yksi ja muilta olisi tullut useampikin. En triplanollavoittoa odottanutkaan. Mutta tilanne ei tunnu lainkaan toivottomalta. Jokainen radoista olisi ollut tehtävissä puhtaasti. Ongelma ei ole niinkään Viirun - eikä edes minun - osaamisessa, vaan minun riittämättömässä kunnossani: ei ehdi, ei jaksa.

Keppien aloituksessa ei ollut millään radalla ongelmaa. Viimeisellä radalla kepit päättyivät seinään, ja minun vauhtini hidastuessa Viiru jätti kepit kesken. Kontakteilta ei tullut virheitä. Pari rimaa oli 65 sentissä eivätkä nekään pudonneet.

Harjoiteltavaa on putki-kontakti-erottelu. Kummallakin radalla Viiru valitsi putken puomin sijasta - olisi voinut auttaa, jos olisin kunnolla ohjannut puomille.

Hypärillä unohdin radan, mutta tuo minun suunnittelemani rata mentiinkin puhtaasti. Kahdella seuraavalla unohdin vain ohjaukset.

Viirun juoksupöksyissä oli vähän säätämistä, mutta juoksu sinänsä ei vaikuttanut Viirun suoritukseen. Viiru ei myöskään pissannut housuihinsa, mitä etukäteen hermoilin. Launtaina yritin saada lainaan varapökät, kun ei shoppailemaankaan päässyt, mutta sain neuvoksi leikata omiin alushousuihin häntäreikä :D En kuitenkaan kokeillut.

Mukavat ja kannustavat kanssakisaajat ovat ilo. Varsinkin Soilille pitäisi antaa hymytyttö-tsemppipalkinto. Oikeassa kohdassa huudettu Jatka, jatka! saa jalat hyvin liikkeelle.

Tänään oli sunnuntaipäivällisellä makaronilaatikkoa.


Piki bongaili aamupäivällä pihalla lintuja ja illalla riekkui Vinjan kanssa lenkillä. Tänään kaverusten leikki sujui aivan harvinaisen hyvin tuoreessa nuoskalumessa. Ja Vinjan hyvän esimerkin innoittamana Pikseli käyttäytyi muutenkin mallikelpoisesti.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivänä

Nyt alkaa olla vuosi siitä, kun haimme Pikin Päivin perheen luota (Piki ja muita ihmeitä). Itsenäisyyspäivänä olin vastaavana koetoimitsijana, seuraavana päivänä 7.12. haettiin Piki, ja sitten seuraavana päivänä ajelimme kotiin. Pikistä on kasvanut jo tähän mennessä huipputyyppi, ja katsotaan mitä siitä vielä tulee! 

Itsenäisyyspäivää vietimme räntämyrskyssä kansallismaiseman liepeillä.







Piki ja juoksuinen Viiru saivat juoksennella sydämensä kyllyydestä viikon remmilenkkien jälkeen. Olin toisella paikkakunnalla kuntoutuksessa, ja koirilla taisi olla aika vähän tekemistä. Piki seuraa telkkarista koirien kickbike-treenejä. Hankitaan mekin tuollainen!



Edellisenä sunnuntaina tyttöset olivat agilitykoulutuksessa:
 
Lepakkopartio kääntyilee Jenna Caloanderin koulutuksessa

Eläinlääkäriaseman faileissa Viiru on Batscout Viviane, siis Viivi Lepakkopartiolainen. Lepakkoihin viittaavat myös Viirun... hmmm... kookkaat korvat. Ja vielä yksi juttu nyt juoksun aikaan, mutta sitä en tähän kirjoita.

Jenna Caloander oli Joalla kouluttamassa, aurinkoinen ja kannustava kouluttaja :) Otin Pikinkin koulutukseen, koska on kiinnostavaa ja hyödyllistä kuulla, miten huippuohjaajat ja -kouluttajat neuvovat alkuopetuksessa. Jenna kyseli ensin, millaisen agilitykoiran haluan Pikistä rakentaa, ja katsoi lyhyitä pätkiä. Sitten harjoiteltiin sylkkäriä, josta on hyötyä monessa muussakin ohjauksessa. Sekä ihan yksikseen namin kanssa että radan osana. 

Viiru teki melkein koko radan lukuunottamatta lopun keppejä ja yhtä yhtä hyppyä, mutta Viirunkin kanssa keskityttiin sylkkäriin ja kääntymiseen kovassa vauhdissa - uudelleen ja uudelleen. Rata koostui oikeastaan vain hypyistä ja putkista - paljon oli takaakiertoja, mutta myös välistävetoja, se sylkkäri, persjättöjä ja valsseja. Kaikenlaisiin ihmeisiin taipuukin hyvän ja innostavan kouluttajan kanssa.

Huomenna sitten korkataan kolmoset. Nyt ei tarvitse jännittää enää mitään :)