Impossible just takes longer

Koiraharrastajana voisi olla ihan voittajaolo: Viirun viimeisen agilitykisan viimeisen radan törppö ohjaus joka johti hylsyyn, Pikin rimaa hipova rally-tokotulos, Viirun jo toinen tulokseton VOI-tokokoe ja Pikin kolme hyllyrataa pääsiäisen agilityikisoissa.

Sporttirakista löytyy hyviä mietelauseita tähänkin tilanteeseen. Impossible just takes longer?

Sain pidäteltyä itseäni enkä enää ilmoittanut Viirua pääsiäiskisoihin. Pikin kanssa agilitykisoissa oli eri kivaa. Löytyi se kaipaamani yhteinen hyvä fiilis. Tuloksia ei tullut, koska keppejä ei edelleenkään voi tehdä radalla, onneksi sentään muut esteet. Kuplamme oli niin vahva, että mietin, jättääkkö väliin seuraavan päivän luopumiskoulutus (Katja Ojansivu, Huumaa). Kivaa uudelleenajattalua. Olen yrittänyt noudattaa oppeja, mutta Viirulla, jonka kanssa on muutenkin aika kimmoisa kupla, eivät kohta enää ylety jalat maahan, kun namia satelee niin paljon. 

Viirun tokokokeesta saatiin lähes sama treenilista kuin edellisestä kokeesta, ehkä lisättyinä perusasennoilla ja liikkeiden väleillä. Nyt emme mene enää kokeisiin kokeilemaan. Säälipalkkaus ei kanna läpi voittajaluokan. Aloin myös miettiä sitä, miten koira näkee värit. Miltä näyttää keltainen ruutu vihreällä keinonurmella?

Käytin Viirun fyssarilla, kun hyväätarkoittava kanssakisaaja ehdotti, johtuisivatko tokokokeen puutteelliset sivulletulot jumeista. Kuten arvekinkin, eivät johtuneet fyysisistä jumeista (vaan pikemminkin mielenosoituksia). Viiru oli hyvässä kunnossa, mutta vähän jumia kyllä oli. Käydään vielä toinen kerta. 

Jos oot PA, en tee PA

Viirun jälkeläinen lähti yllättäen kotiin sunnuntaina, kun olin naapuriseuran kisoissa vekotinta tuuraamassa. Viirun startit lauantailta peruin pahenevan flunssan pelossa. Mutta vaikka olitiin omalla porukalla, eipä vielä palattukaan normaaliin: Piki oli toipilas ja minä podin flunssaa. Ihan sekaisin käytiin kaikki treenit :)

Nami! Lelu! Tottele!

Viiru meni tiistaitokoon lainaohjaajan kanssa, mutta kuvasta päätellen oli ihan normimeininkiä. Jos sulla on tyhjät taskut, en taida viitsiä tulla edes perusasentoon.

Viikon aikana Piki pääsi eroon tötterön pitämisestä, ja muiden naamat, pohkeet ja muut tärkeät paikat pelastuivat. Keskiviikkona Viiru meni vielä Pikin sijasta agilityyn (ja torstaina Susu Viirun asemesta doboon), mutta perjantaina Piki pääsi omiin treeneihinsä.

Agility Viirun kanssa oli rentouttavaa, mutta huolestuin omasta itsestäni, kun en jaksanut mitään. Mutta sitten onneksi muistin olevani kipeä/toipilas. Hiljakseen humputeltiin, Viirukin oli tahmea, mutta aika taitava.

Kahden viikon remmilenkkiturhauma purkautuu.

Rallyssa tehtiin seuraamista vasemmalla ja oikealla, puolenvaihtoja ja pyörähdyksiä. Haasteellisin oli siirtyminen vasemmalta oikealle ohjaajan edestä ilman pyörähdyksiä ja vauhdin muutosta. Läksyksi takapään etsimistä vadilla pyörien. Varsinkin oikealla puolella pyöriminen oli vaikeaa, ja Pikin pylly meinasi usein laskeutua alas. Piti tehdä melkoisen laajaa rundia, jotta Piki pyöri kokonaan. Harjoiteltiin myös hyppyä ja putkea, joita ennen ja joiden jälkeen piti seurata. Olisikohan pelkkä seuraamiskäsky riittänyt, eikä olisi tarvittu seuraamista-putkea-putkijarrua-seuraamista?

En jaksais tuota riehumista.

Säät vaihtelevat keskiviikkoillan lumimyrskystä kireähkön pakkasen kautta tämän iltapäivän aurinkoiseen suojasäähän.

Kevään ensi lupaus

Samaa sukua, samaa maata

Pikin haavat ovat hyvin parantuneet. Hyvä niin, koska haavan hoito olisi vaatinut melkein kolme ihmistä. Tötteröä tai JumppaPomppaa pidetään vielä. Kumpikaan ei Pikiä häiritse, mutta muilla on täysi työ väistellä tötsän teräviä reunoja. Kauluri on myös jo pitänyt paikata jesarilla.

Ilman käsiä.

Viikon varrella Sisukkaan agilitytreenissä ja ohjatussa rally-tokossa toipilas-Pikiä tuurasi Viirun poika, joka saapui luoksemme vierailulle sunnnuntaina. Jännää on katsoa oliota, joka on niin samanlainen ja niin erilainen. 

Eka kuva ekana iltana

Poikaa on yritetty opettaa talon tavoille mm. murkinoinnin suhteen. Viirun lapsista useampi on kuulemma sellainen, että ruoka saa olla rauhassa kupissa. Tai ainakaan ei syödä kaikkea. Semmoista ei ole meillä nähty aiemmin - eikä ole koettu nytkään. Onkohan kyse kilpailusta vai vain siitä, että annamme kuppiin vähemmän ruokaa kuin muut?   

MItä tälle pitäisi tehdä?

Viirun tiistaitokoa ei missattu. Aiheena oli tunnari. Koetettiin opettaa Viirulle oman kapulan nostamista heti kun sen haistaa. Viiruhan käy ensin kaikki kapulat läpi. Minusta se on järkevää - mutta olenko taas opettanut vääriä asioita käyttämällä vahingossa kapuloita, jotka tuoksuvat enemmän tai vähemmän minulta? Viirun pitää tarkistaa kaikki, jotta se tietäisi, mikä haisee eniten. Tässä treenissä kapulat olivat jonossa ja oma ensimmäisenä. Kun alkaa sujua, oma voi olla myöhemminkin.

Tehtiin myös toisenlainen tunnari, joka sitten olikin Viirun mukavuus- ja vahvuusalueella. Iso kasa kapuloita kaadettuna aika kauas lähetyspaikasta ja siellä oma joukossa, häiriönä kaikenlaisia tötsiä. Pari kertaa piti käydä kasan ulkopuolella pyörähtämässä.

Susukin on täällä ja osallistui Sisukkaan Helmi-doboon. Dobo on kyllä aikuisten (ja nuorempienkin) naisten suosikki.

Viiru? Kiri?
 

Piki toipuu kotona ja Viiru tokoilee Outi Kaikkosen koulutuksessa II

Tänään Piki on jo levollisempi, ja toisaalta myös enemmän oma itsensä (vaikka Piki ja levollisuus eivät oikein kuulukaan samaan virkkeeseen). Eilen vielä ahisti niin, että Piki esim. kiipesi keskimmäiselle lauteelle kylmään saunaan ahtaasti kyhjöttämään. Jos jossain tämä outo olo hälvenisi.

Heti sunnuntaiaamusta olimme Viirun kanssa Outi Kaikkosen koulutuksen toisessa osassa. Nyt olin päättänyt valmiiksi, mitä liikkeitä harjoitellaan, mutta muuten olin muissa ajatuksissa ja toistaitoinen. Eilen osasit vahvistaa oikeita asioita, tänään et! Säälipalkkaajat ry.

Pitkältä matkalta tunnari, jossa paljon kapuloita, osa kaverin. Viiru nuuski kaikki läpi, palasi omaan, pudotti, otti uudelleen. Tuli puolinaisesti sivulle ja pudotti kapulan ennen aikojaan. Outin neuvosta Viirun piti ottaa kapula takaisin ja luovuttaa se kunnolla.

Istu-seiso-istu-siirtymiä: Viirulle pitäisi opettaa seisomisessa painon siirto taakse, se auttaa oikeaan istuutumiseen. Painonsiirto pitää saada aikaan omalla pienellä liikkeellä ja palkata siitä ennen kuin koira ehtii istua tai mennä maahan. Painonsiirron tarve pätee vielä suuremmassa määrin maahanmenoon.

Luoksetulon stoppia: tässä hallissa on helpompi heitellä namuja kuin omalla kivituhkalla. Naminheitto ja paluumatkalla pysäytys; stoppi kauas vastaan juosten ja mitä vain tehden. Ja jos ei pysähdy, viedään vielä sinne, missä olisi pitänyt pysähtyä.

Lopuksi Outi kysyi, mitkä kolme asiaa jäivät päällimmäisinä mieleen. Kriteeri, kriteeri ja kriteeri, vastasin, vaikka tämä kouluttaja ei käyttänytkään sitä termiä. Päätä, mitä treenaat. Päätä, millaisesta suorituksesta millainen palkka. Eiliseltä: Kolme vaihtoehtoa tulospalkkauksessa: huonosti, keskinkertaisesti, huipusti - ja suorituksen pitää tosiaan näkyä palkkauksessa. Koiran pitää palkasta tietää, milloin se teki oikein. Väärät pitää korjata, ei vain jättää palkkaamatta. Esim. siirtää kaukossa liikahtanut tassu tai eteenpäin tullut koko koira takaisin. Ja liike pitää aina tehdä, ei vain jättää kesken, jos menee huonosti. Pitää nousta seisomaan ja pysyä paikallaan, pitää pysähtyä, pitää mennä ruutuun.

Kirjoitin neuvot heti muistiin, koska kohta on muuta ajateltavaa.

Piki kipuilee kotona ja Viiru tokoilee Outi Kaikkosen koulutuksessa

Ihan eri oopperasta on Pikin ja Viirun toipuminen sterkkauksesta: Pikillä on oopperaa ja draamaa. Pari pikku lenkkiä tehtiin, ulkona ahistus unohtuu. Ruoka maistuu. Illalla vasta sain sohaistua Septidiniä ja Vetramilia haavojen suuntaan, ja kumma kyllä se rauhoitti, vaikka aavistelin pikemminkin lisää levottomuutta. Onneksi Piki on ennestään tottunut tötteröön.

Viirun kanssa käytiin lenkki, ja samalla naapuri soitti ja tarjoutui lenkittämään Viirua. Käppäiltiin sitten vielä toinen rauhallinen kävely lauhassa, melkein suojasäässä hyvässä koira- ja ihmisseurassa.

Illalla oli tokovalmennuksessa Outi Kaikkonen kouluttamassa. Etukäteen kirjoitin: - - en osaa päättää, mitä treenattaisiin. Luoksetuloa, ruutua, jotain kokonaisia liikkeitä, kuuntelua? Päättämättömyys oli paikan päällä vieläkin pahempi, mutta tehtiinkin kaikkea noita. Lelu vietiin ruutuun, mutta ensin tehtiinkin pari kokeenomaista liikettä, joissa nissäkin pitäisi olla hyvä palkka ja tsemppi. Perusasentoon tulon parantaminen: namin heitto, sivu, jokin liike (vaikka jäävä), sosiaalinen palkka, sivu, iso palkka jos hyvä perusasento. Viiru vallan innostui, kun siltä vaadittiin.

Kolme vaihtoehtoa tulospalkkauksessa (ei siis säälipalkkauksessa!): huonosti, keskinkertaisesti, huipusti - ja suorituksen pitää tosiaan näkyä palkkauksessa.

Pikin viikko ja sterkkaus

Erityisesti maanantaisin kehtuuttaa lähteä hallille. Ja kyllä menee aikaa kolmella ihmisellä, joilla on yhteensä neljä koiratreenipaikkaa... Ei jaksaisi koko yötä olla. Virallinen treeniaika läheni jo loppuaan, ja olimme vasta puolessa välissä. Viirupa sitten tokoili toisella puolella, joka onneksi oli vapaana. Piki kokeili, olisiko viimeviikkoinen vaikea keppikulma osattavissa loppupalkalla. Olihan se. Harjoittelimme myös rengasta.

Tie Pohjois-Karjalassa ja alkuasukkaat

Pikin Sisukkaan treenissä oli osaamistasollemme sopiva rata, huippuhelppo ykkäsluokan hypäri. Olipa mukava kerrankin onnistua; edes kepit radan osana eivät tuottaneet mahdottomia vaikeuksia. Välillä palkkaava appari, välillä lumeappari. Maksullinen treeni on laiskurin unelma: rata on valmiina, ja kotiin voi lähteä heti oman treenin jälkeen hyvällä omallatunnolla.

Agilitysuunnitelmana oli kisata omissa kisoissa maaliskuun alussa - mutta enpä taas ottanut sterkkaukseen liittyvän lääkityksen varoaikaa huomioon :(

Viirun tiistaitokossa aiheena olivat kaket, ja niitä onkin treenailtu. Edelleenkin s-i ja s-m menevät sekaisin ja välillä takajalatkin liikkuvat Viirun istuutuessa. Ja ruutua lelu/appari ruudun takana.

Tänään oli Pikin tähystyssterkkaus. Useampaan kertaan oli operaatio jo siirtynyt. Viirusta poiketen Piki sai herättelyainetta, ja Viirusta poiketen Piki on välillä levoton ja tuskaisen oloinen. Johtuisiko vain karvojen ajelusta, tai kiristävätkö pikku haavat? Toivotaan, että huomiseksi helpottaa. Nyt Viirun kanssa väistelemme välillä sinkoilevaa tötteröä ja olemme mahdollisimman rauhallisesti. Yritetään nauttia pakollisesta laiskottelusta.

Kipulääkkeen varoaika on 28 vrk, joten Joan kisoissa juoksee joko Viiru tai ei kukaan.

Kuvat ovat kylmästä mökkisunnuntaista.

No niin, onko järkeä tällaisessa mökkireissussa, kun ei tarkene alasti eikä paljain jaloin? Ja sitä paitsi grillaukseen kuuluu yksi kunnon lihamakkara per kirsu, eikä mikään sipsikaljavegaanin jämäpötkö. Ei jatkoon, ei fliissitamineet eikä kasvismakkarat!

Terveysasiaa ja muuta

Terveysasiaa:

• Jotta viime alkuvuoden tapahtumat (Viirun viikkokausia kestänyt oksentelu) eivät toistuisi, madotimme kaikki kolme koiraa viikko sitten. 
• Pikillä piti olla sterkkaus toissapäivänä perjantaina, mutta alkuviikosta huomasimme, että Pikin tissit olivat ihan turvonneet (ja tarkemmin ajatellen, olivat olleet jo pitempään) ja puristettaessa tuli maitoakin. Valeraskauden aikana ei leikkausta pidä tehdä, joten tähystys siirrettiin helmikuun alkuun. 
• Pikiltä tutkittiin myös veriarvot - kaikki hyvin.

Rally-tokoa on ollut kaksi ohjattua kertaa; viimeksi oli kaikenlaisia pyörähdyksiä - kuin persjättö ja sylkkäri sekä tulppaani. Olen panostanut luopumisen opetteluun, ja se alkaa tuottaa tulosta (jälleen olen äimistynyt, että harjoittelulla on vaikutusta).

Sisukkaan agility Pikille ja dobo Viirulle ovat alkaneet.

Viiru on tokoillut useassa kimppatreenissä. Eilen oli mukavan rento tokovalmennuksen lähikerta. Kahvia, pullaa, kaukoja ja luoksetulon stoppeja lämpimähkössä hallissa. Osallistujia oli tällä kertaa niin vähän, että pystyimme pitämään kaikki kolme koiraa koko ajan hallissa. Koirat osasivat olla rentoina toistensa seurassa, jopa hämmästyttävän lähellä toisiaan. Viirun kaukot ovat menneet eteenpäin. Suski suositteli pelkän takapalkan käyttöä (erittäin hyvää palkkaa) ja paksua mattoa tai muuta koroketta pyllyn alle. 

Siistissä hallissa kun olimme, halusin tehdä putken kautta luoksetulon stoppeja lihapullia heittelemällä. Ja tarkoitus on tehdä stoppi suoraan heittämällä (ei käsimerkki ensin ja sitten heitto). Jospa se auttaisi pysähtymisen nopeuteen myös kauempana minusta. Tämä voisikin olla seuraava tehotreenin aihe. Myös Jennin ja Eevan vinkkaamia vire- ja liikkeiden välijuttuja pitää muistaa tehdä! 

Lunta on paljon, ja polut ovat vähissä. Jää kantaa, mutta ainakaan tässä lähellä ei ole polkuja tai kelkkauria, saati tampattuja pohjia. Jäällä on monin paikoin vettä.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi sitten havaitsimme uuden vuoden paukkuevakon mökillä mainioksi ajatukseksi, ja niinpä taas suuntasimme maaseudun rauhaan. Ilmeisen onnistunut ajatus, koska Piki tuntuu enenevässä määrin paineistuvan paukkeesta ja ukkosestakin.

Takana loistava tulevaisuus.

Säänkin puolesta ajatus oli aivan loistava. En muista näin kaunista päivää olleenkaan kuin uuden vuoden aatto oli. Auringon paiste kimalsi hangilla ja muutti vaarat taikavuoriksi. Yöllä ja seuraavina päivinä sitten pyrytti ja myrskysi niin, että maisema taas muuttui.

Koskikara

Viime vuodenvaihteessa jo luovuin yksityiskohtaisesta tavoitteiden asettelusta ja toteutumisen tarkastalusta (täällä). Nyt on vieläkin tahmeampaa - varmaankin kun tavoitteiden saavuttaminen tahmaa pahasti ;)

Making of - otetaan kaunis vaarakuva.

Vuoden 2018 kohokohtia:

• Viirun kanssa osallistuimme Agiråkkiin ja pääsimme GAMES-SM-finaaliin (pitikö siellä munata hyvä suunnitelma jo alkuesteille...)
• agilityn jo lopettaneelle Viirulle tupsahti agilityserti ja pari muutakin nollaa + sijoituksia
• piileskelin maalihenkilönä NOMmeissa - eikä muuta hakuilua - sain pidettyä pääni 
• Viirun kanssa osallistuimme vihdoinkin neljän ja puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen: monta liikettä nollattiin tai muuten sössittiin - mutta kyllä oli kivvaa!
• Viiru ja Piki molemmat aloittivat nose workin, hajutestistä ei kuitenkaan tulosta ylimielisille laiskoille treenaajille 
• uutena lajina kokeilimme myös doboa, jota Viiru jatkoikin syksymmällä
• Piki siirtyi tokosta rally-tokoon, joka sopii sille kuin nenu kuonoon
• Piki kisasi syksyllä Poksin agilitykisoissa ulkokentällä - ennen seuraavaa starttia on paljon treenattavaa
• jälkiä ei taaskaan tehty  
• Virun lapset täyttivät 2 v, lähinnä erittäin  myönteisiä kuulumisia
• joulukuussa Viiru sterkattiin

Vaara ja koirat onnistuivat vain eri kuviin.

Vuonna 2019 jatketaan ainakin tokoa (Viiru), rally-tokoa (Piki), doboa (Viiru) ja agilitya (Piki, ehkä jonkin verran Viirukin). Kevätpuolella näyttäisi lähiseuduilla olevan melkoisen vähän toko- ja rally-tokokokeita, mutta jospa johonkin päästäisiin. Nose work on vähän kysymysmerkki, pitkään aikaan ei ole treenattu. Ja minä kun olen ollut aina sitä mieltä, että jotain nenähommia pitäisi koiralla olla...  Pikin sterkkaus on tammikuussa.

Tälle kesälle kun ei ole tiedossa Agirotua, Agiråkkia, agilityn SM-kisoja tai mitään muutakaan kivaa tapahtumaa, pitää kokeilla, saisimmeko seurassa aikaan joukkueen tokon SM-kisoihin - ja vielä tietysti, pääsisimmekö itse mukaan. Kumpikaan ei ole ollenkaan varmaa, mutta voihan yrittää :)

Monta vaaraa ompi eessä (muttei näy)

Viirulle ei ole vielä kerrottu, että sterkkaaminen rauhoittaa. Vuoden ensimmäinen mäenlasku oli yhtä riehaannuttavaa kuin ennenkin ja lopuksi liukuri sai kyytiä ihan käyttöohjeen vastaisella tavalla.

Liukurille kyytiä

Susu on vielä hetken seuranamme, mutta huomisen jälkeen ovat nämä kolmen koiran kimppalenkit taas vähäksi aikaa historiaa. Monta päivää on jo ollut erinomaiset ulkoilusäät; lumisina rumemmatkin maisemat kaunistuvat. 

Lumi ja aurinko (siellä jossain)

Viiru toipuu edelleen

Sunnuntaina Viiru sai jo riekkua vapaana mökillä. Maanantaina Viiru kävi tikkien poistossa. Hyvin oli parantunut haava ja koira, mutta poistamisessa tuli pieni haava (lanka oli jäänyt pahasti). Ei kun vielä tötterö- ja Pomppa-kuuria. Nyt laitoin Vetramil-voidettakin. Ilmeisesti haisee koiran nenään sen verran vastenmieliseltä, ettei edes tee mieli nuolla.

Treenit aloitettiin varovaisesti torstaina dobolla, muuten treenaaminen on tällä viikolla jäänyt. En ole halunnut jättää ketään yksin pitkän työpäivän jälkeen. Dobo  on kivaa, jatkamme ensi vuonna. Uskon, että Viiru-kömpelykselle on siitä hyötyäkin (saati minulle).

Tuomaan päivä, vuoden lyhyin päivä. Pakkanen kiristyi 15 asteeseen. Patvinsuolla oli kymmenen astetta kylmempää, eikä aurinko jaksanut kovin korkealle nousta keskipäivälläkään. Onneksi emme olleet siellä :)

Piki puuhaa, Viiru toipuu

Oikeastaan Viiru toipui saman tien, mutta itse noudatan 10 - 14 vuorokauden toipumisaikaa: vain remmilenkkejä, ei saa nuolla haavaa, ei saa riehua. Nyt alkaa olla kymmenen päivää kulunut. Isommassa haavassa on tikit jäljellä, vaikka itse haavaa ei enää ole. Unohdin soittaa ajan tikkien poistoon. Ollaan pidellty huilitaukoa; Viirulla ei olekaan ollut treenitaukoa vuosiin. Kohta pitää alkaa harjoitella tokopikkujoulujen nakkihaastetta.

Viirulla ei koko aikana ole ollut mielestäni kipuja, ja se oli seuraavana päivänä entisensä. Ainoa mikä sitä vaivasi oli tötterön pitäminen. Ei voinut liikkua yhtään, kun kauluri oli niin painava (se onkin Topin vanha, eli se on iso). Mutta kyllä on Viiru ollut ikänsä terveenä, kun melkein 8-vuotiaana joutuu ekan kerran tötteröpääksi. Suuren osan toipilasajasta Viiru viettikin JumppaPompassa, koska siinä oli riittävän pitkä mahakappale suojaamaan reiät. Eikä jumpperi haitannut Viirun oloa. Jäljitelmissä on lyhyemmät mahakappaleet (mikä voi tietysti poikakoirille olla hyvä). Tuli näitäkin vertailtua :)

Piki on harrastanut Viirunkin edestä. Sunnuntaina Piki sijaisti Viirua tokovalmennuksessa, ja otimme aiheeksi saman kuin Viirullakin olisi ollut: kaukot. Mutta voi kauhistus, en muista siitä mitään. Ehkäpä keskustelimme käsi- ja takapalkasta luopumisesta... Hyvin on sen sijaan jäänyt mieleen se, mistä Piki ja minä innostuimme. Piki innostui oikealla seuraamisesta, kun se sai juosta käsikosketukseen ja sitten heti tai jonkin ajan päästä palkan. Sitten uusi käsikosketus ja palkka. Kun kaarsin oikealle, Piki joutui keskittymään paikkaan. Muistan myös Einin tuomat "pahat" leivokset. Söin kaksi. Nämä treenit ovat kivoja, kun aina on tarjolla kuumaa juomaa ja herkkuja.

Agilitya oli Pikin ohjelmassa peräti kolme kertaa, ja joka kerta hyvällä mielellä. Ehkä minun pitäisi taas alkaa tsempata Pikin kanssa eikä ajatella, että ei tästä mitään tule. Tänään olimme PoKSin ison kentän treenissä, aiheena medien MM-rata. Olipa hauskaa, kun oli itse myönteinen! Myös porukka oli parhaasta päästä, ja olosuhteet. Hallissa on uusi joustava korkkitäytteinen matto.  Sininen rengas tuotti taas suuria vaikeuksia. Keppien loppuun panin suosiolla ohjurit, enkä myöskään aloittanut niitä radan osana. Ohjata pitäisi, Piki kyllä kuuntelee.

Rallyakin on mahtunut runsaaseen viikkoon pari kertaa. Eilen ohjatussa treenissä tehtiin puolen vaihtoja takana ja jalkojen välistä, pyörähdyksiä seuratessa, saksalainen täyskäännös.

Pikin saapumisesta tuli viikko sitten viisi vuotta.  Viisi vuotta tulta ja tappuraa, kuumaa ilmaa ja pullanmuruja, ääntä ja vimmaa, uhmaa ja nöyryyttä, rajoja ja suurta rakkautta.

Terveydenhuoltoa

Maanantain agilityryhmässämme olimme taas kahden ihmisen voimin,  onneksi on yhteensä viisi koiraa tarvittaessa. Pikin keppitaito oli palautunut, simsalabim! Puomin loppuun pantiin putki lähelle, ja puomitaitokin palautui. A:lla vedätys kovassa vauhdissa johti melkein-loikkaan. Viiru humputteli hömppää, mm. luoksetulon stoppia hyppyjen ja putken kautta.

Tiistaitokossa oli oman aiheen kerta: mentiin kerrankin epämukavuusalueelle. Kaukoja ihmishäiriöllä, lähellä liikkuri, tuomari, namikipon haltija, yleisö. Seisomaan nousussa Viiru tuli toisinaan kohti. Käsiliikkeenikin suuntautuu koirasta poispäin - entä jos menisikin vain ylöspäin tai vaikka jopa vähän koiraan päin? Aina pitäisi muistaa appareita hyödyntää - vaikka vain seisoskelijoina - kun niitä on tarjolla. Peruutus pilkottiin viime tokovalmennuksessa päreiksi, ja alkutekijöissä se oli vieläkin. Seuraamisen osana Viiru ei osannut yhtään. Lopussa yhteispuuhailun aikana alkoi Viirulle muistua takaperinkävely mieleen. Etupalkka on hyvä.

Keskiviikkona Viiru kävi sterilisaatiossa. Joensuussa tähystysleikkauksia tekee vain Jussi Hyvönen, joten kävimme tuossa melkein naapurissa - kävellen mentiin, autolla toki palattiin. Minulla oli huono omatunto, kun jouduin viemään Viirun jo tuntia ennen toimenpidettä työasian vuoksi. Mutta kaikki sujui hyvin.

Viiru heräili hitaasti, myös kotona. Mutta ihmeesti koira punkeaa pystyyn ja yrittää horjua tutun ihmisen luo, vaikka jalat eivät kantaisikaan. Onneksi Viiru ei tuntunut juurikaan kivuliaalta, yöllä muutaman kerran pyörähti ahdistuneena, mutta rauhoittui viereen. Aamulla annoin kipulääkkeen ja ruokaakin. Aamulla vasta joi ja kävi pissalla. Tötteröön on vaikea tottua, mutta JumppaPomppa päällä on mukavaa. Harmi vain, että pienemmässä, halpisversiossa on suhteellisesti vielä lyhyempi mahakappale - tai sitten vain kuvittelen, mutta "reikiä" suojaamaan se on liian lyhyt. 

Mukavaa, kun saa laiskotella hyvästä syystä. Itsekin kävin olkapään takia lääkärissä ja sain lähetteen röntgeniin ja ortopedille.

Itsenäisyyspäivänä sentään käytiin sinivalkoisessa Sisukkaan dobossa Pikin kanssa. Piki on vikkelä ja ketterä, toisin kuin kuin ohjaaja. Pikkuisen Piki ahdistui minun jännittämisestäni ja lapinkoirapennun tutustumisyrityksestä, mutta eiköhän sijaisella ollut tosi kivaa :)

Kehonhuoltoa

Sirkku ja Susu olivat täällä, joten peruimme treenejä. Viirun kehoa huollettiin kuitenkin, ja itse kerkisin paremmin jumppiin. Tiistaina oli Viirun toinen fyssarikerta, eikä nyt tarvita useampia. Joulun jälkeen sitten taas kummankin kanssa. Torstaina dobossa treenattiin etujalkoja, kun viimeksi keskityttiin takajalkojen löytymiseen. Viiru tykkää dobosta kuin ahne koira nakeista, ja mietinkin pitäisikö keväällä jatkaa. Sitten pitäisi ehkä luopua Pikin agilityn viikkoryhmästä.

Pari viikkoa sitten Patvinsuolla

Keskiviikkona Sisukkaan agilitytreenissä oli hyppyrata, jossa Piki sai irtoilla putkiin. Pitkästä aikaa onnistumisia.

Joulukuun aurinko

Tänään huollettiin kehoa ja mieltä. Ihmiset olivat harjoittelukappaleina kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Kävimme metsälenkillä valoisassa - suorastaan auringossa. Etenkin ylemmästä kuvasta näkyy, miten porukassa kuljetaan, jos ei riehuta. Viiru kaukana edellä, Susu puolivälissä ja Piki lähellä ihmisiä, yleensä suorastaan polvitaipeessa. Nyt houkuteltiin se kuvaan.

Kohta hämärtää.

Eilen tuli jäätävää sadetta, ja tänään ohuen lumen päällä oli rapea mutta terävä jääkuori. Tuntuivat koirien tassut kestävän.

Joulunavaus

Sää vaihtui pakkaselle alkuviikosta ja lauantaina satoi vähän lunta, hetkittän pyrytti sakeasti. Kaikki kuvat ovat lauantailta.

Viikon varrelta:

Maanantai
Agilityn viikkotreenissä oli taas osallistuminen niukkaa, ja teimme edellisen ryhmän rataa. Pikillä oli aluksi kepeillä pari ohjuria, ja sitten kepit menivät ilmankin hyvin. Keinu oli hyvä (palkka lopussa). Toisissa paikoissa irtoaminen helppoa, toisissa vaikeaa. Puomille meno oli mahdottoman vaikeaa, kun alla oli putki. Mutta puomi oli hyvä, kun sinne asti päästiin.
Viiru juoksi lopuksi saman radan - helppoa ja hidasta :) Tokona metallikapulan kantoa, peruuttamista, palauttamista sivulle (pituuden palikka esteenä).

Muistin viimein soittaa loputkin tiedot Viirun veriarvoista:  kaikki normaalit. Turhaan olivat muut tytöt huolissaan kilpparin toiminnasta.

Koristelimme tokoesteet jouluisiksi ;)

Tiistaina
Tokon viikkotreenissa oli Viirulla kiertämistä. Kapuloita ei voi olla noutamatta, vaikka hypyn voi ehkä jättää hyppäämättä. Kapuloiden läsnäoloa voi harjoitella myös ihan läheltä, neuvoi Jenni, kuuntelutreeninä: kierrä vai hae. Pitkältä matkalta oman sijoittumisen vaihtelu.
Tokosta kiiruhdettiin kesken kaiken fyssarille, jossa oli Pikin eka täysimittainen käsittely: onnistui, Heli on taitava koirien kanssa. Pikilla ei ollut juurikaan jumeja, ja nekin vähät selästä pehmenivät. Viirulle otettiin vielä toinen aika, selässä oli taas jumeja.  Eivät siis johdu tiheästä aksaamisesta tai pk-lajeista - mutta eivät varmaan tokostakaan, koska puolieroja ei ollut.

Kierrosta ruutuun

Torstaina
Viirun kanssa doboiltiin. Viirulle tarvitaan takapään treeniä, ja sitä olikin tällä kertaa. Peruuttamista tyynylle tai kahdelle puolipallolle (tai pakasterasialle) pitäisi treenata. Ja syvien lihasten treeniä, helposti pallon päällä putoaa Viirun pylly pallolle. Itsestäni en nyt puhu mitään, paitsi: Pimeässä marraskuussa ihmiselle tarvitaan sisäjumppia valossa, kauniita ihmisiä (tai koiria) ja värikkäitä vaatteita. 

Eukalyptuksen hajuinen joulupallo

Perjantaina
Rally-tokossa Piki teki alokasluokan kisaradan - onpa vaikeaa ilman aineellista palkkaa. Itse pitää kiinnittää huomiota tehtävien paikkaan suhteessa kyltteihin. Toisessa setissä tuurasi Viiru, piti vielä harjoitella huomista näytöstä varten rojutunnaria.

Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!

Lauantaina
"Rojurunnari" lumella oli liian vaikea: oma kapula löytyi vasta kolmannella yrittämällä joulupallojen ja vieraiden tikkujen joukosta. Nyt on joulu jo avattu! Sopivasti satoi lunta, kun olimme esiintymäsä Viinijärven joulunavauksessa. Tokon "edustusjoukkueemme" teki ryhmäseuraamista, luoksetuloja, noutoja, kiertoa, ruutua. Täpinä-vahvistus nuuskutteli nose workia. Susanna oli tehnyt hienoja paketteja, hajustanut joulupalloja ja ommellut koirille kaulukset. Olipa vekkulia! Osa liikkeistä meni Viirulla suht sinnepäin, mutta erityisesti ilahdutti suhtautuminen lapsiin. Olin vähän epäileväinen sen suhteen, kannattaako antaa Viirua silitellä, mutta eukkonen suhtautui avoimesti ja tyynesti jopa taaperoihin, jotka michelin-ukkoina toppavaatteissaan taapersivat kohti kädet ojossa koholla ja sitten "silittivät" pään päältä.
Menin siis maaseutukoululle lumipyryyn palelemaan ja esittämään leikkitokoa sen sijaan, että olisimme osallistuneet virallisiin agilitykilpaluihin parin kilometrin päässä lämpimässä hallissa upouudella matolla. Tähän on tultu.
Kävin kuitenkin kisapaikalla syömässä kanttiinissa ja kokoontumassa Viirun äidin ja kahden pojan kanssa. Tuisku kisasi kakkosissa. Käytiin lenkillä, olipa mukavaa. Kiri, Tuisku ja Petja olivat kuin kolme marjaa, Viiru erottui pienuudella ja heijastinliivillä.

Edustusjoukkueemme

Tytöt, me ollaan tähtiä!

Tytöt, me ollaan tähtiä! Siltäpä elämä tuntui perjantaina treenien jälkeen, hieman ehkä kieli poskessa. Viirun solukumilaippainen metallikapula saapui. Ja toden totta - nyt löytyi Viirulle mieluinen metallikapula, jota on miellyttävä kantaa. Viiru jopa palautti sen hienosti tiiviisti eteen - nyt kun on kuukausi ahkerasti harjoiteltu palauttamista suoraan sivulle. (Tämä oli aiheemme viikkotreenissäkin.)

Oikee! Pikin rally-tokossa pyydystin itseni toistamasta samoja virheitä, nyt eri puolella. Teemana oli  oikea puoli: kaikki seuraamiset ja muutkin temput tehtiin oikealla. Yhtä hyvää - jos ei parempaa - aivojumppaa kuin agility. Sanallisia vihjeitä pitää miettiä - mitäs se sivu ja oikee tarkoittavatkaan. Ryhmässämme on kouluttaja kaksi kertaa kuukaudessa, ja täytyy sanoa, että hän kyllä paneutuu harjoitusten suunnitteluun. Nytkin oli erinomaisesti rakennettu treeni. Ja itsenäisille kerroillekin hän antaa ohjeet :)

Rakastan noutamista sateessa.

Pikin Sisukkaan treenissä oli kontaktikerta: Pikin kanssa teimme kontakteja parin esteen kautta. A meni ihan hyvin - ja ekaa kertaa ikinä sain Pikin A:lle, jonka alla oli putki. Keinun kanssa edetään niin, että keinun lopussa on palkka/lautanen. Puomin Piksupoksu teki hyvin, jos palkka odotti lopussa, muuten ei. Edetään niin, että laitetaan puomin jälkeen lähelle putki ja palkka sen jälkeen. Sitten putkea loitonnetaan. Aloin uumoilla, että Piki on siis joka lajissa liian kiinni palkassa. Vaikkei se edes arvosta palkkaa sinänsä, kuten herkkuja, niin kuin Viiru.

Show me the money! Tollerihaku (kyllä!) peruuntui, ja pääsimme pyhäinpäivänä ison kentän agilitytreeniin. Mika Kankaalta omitut radat olivat tosi kivat, yhtä posotusta, varsinkin hypäri:

Viirukin oli humputtelemassa usean kuukauden tauon (?) jälkeen. Se kuulemma passaili hypylle, mutta jälkimmäisen radan videossa ei minusta näy poikkeavaa passailua. Pitää varata Viirulle fyssariaika, ehkä ei voi enää lykätä häveten sitä, että Viiru on niin pulska ja huonoturkkinen. Viirun kanssa ehdin pituudelle 11, Pikin kanssa en. Viiru ei irronnut alun putkeen 3, Piki ei lähtenyt niin hyvin hypylle 6.

Piki osasi renkaan, kontakteista en tiedä, mutta kepit olivat taas radalla ihan näkymättömät hänen silmilleen. Kunnes - tadaa! - Pikin oivallinen tekninen osaaminen palasi heti, kun Nina meni palkkaajaksi keppien päähän, tai edes hämypalkkaajaksi. Aiemmin oli agilitytreeneissä puhe, että Pikillä on kymmenennen keppivälin syndrooma. Tänään suomut putosivat silmiltäni, ja luulen, että Pikillä on palkalle tekemisen (vs. minulle tekemisen), liian suuren palkan odotuksen, palkkaan jumittumisen ja luopumisen puuttumisen oireyhtymä.

Viirun ja Pikin ero on minulle hämmentävä. Luonnetestituomari sanoi Viirusta, että se on todellinnen palveluskoira, se haluaa palvella. Tätä en ehkä usko, palkan vuoksi sekin tekee. Mutta vanhalla kehäketulla on pitkä pinna. Tokokokeessa ihmettelin, miksi se vetää niin kovin vuoromme jälkeen autolle. No koska siellä on palkka! Pikille palkan pitäisi olla etukäteen, tai ainakin heti. Minulle on paljon mietittävää. Ehkä olen opettanut Pikille palkan odotuksen. Tai ehkä sillä on erilaiset aivot :) Ja toisaalta Piki tykkää ihmisistä niin kovin, se on kiinnittynyt ihmisiin, ja useimmiten se suorastaan riemastuu sosiaalisesta palkasta.

Jos jollakulla on tähän ajatuksia, kommentteja, linkkivinkkejä, mitä vain, olisi kiva kuulla. 

Käytännössä keppejä saa korjattua varmaankin vaihtelemalla palkan paikkaa (appari, hämy, itse) ja lisäämällä esteitä.

Pyhäinpäivä on harvinaisen lämmin, +7. Ison kentän treenin  jälkeen nautittiin rauhallisesta lenkkeilystä.

Viiru "maastopyöräradalla". Tästä piti tulla eloisa kuva kummastakin koirasta.

Ruskasta ensilumeen

Talvi on lähestynyt kiireesti viime päivinä. Edellisessä kirjoituksessa hehkui ruska, siitä viikon kuluttua sai jo mökillä hätistellä puutarha-apulaisia lehtien seasta kottikärrystä. (Varsinkin Viiru on vaikea pitää pois kottikärryajeluilta.) Äsken Pärnavaaralla tarvottiin ohuessa lumessa. Kuvat ovat viikon vanhoja. 

Kaikenlaista toko-, rally-toko- ja agilityjuttua on treenailtu. Äsken taas mietin, olisiko suullinen käsky tokon luoksetulon stopissa uhka vai mahdollisuus. Pitäisikö myöntää, että olkapää on niin kipeä, että napakkaa käsimerkkiä ei vain saa huitaistua mihinkään suuntaan? Pikin kanssa on alettu tutustua oikealla seuraamisen ihmeelliseen maailmaan. Tänään rally-tokossa oli omatoiminen kerta, mutta kouluttaja oli kuitenkin ehdottanut meille virittelytreenin ja pienen radan. Kivaa!

Hiljan ja Tyynen rauhantai viikko sitten

Viirun lapset täyttivät kaksi vuotta tällä viikolla 23.10.  Arran kanssa käytiin lenkillä synttäripäivänä, ja Petjan kanssa parin päivän päästä. Ihanat lapset. Kimppalenkkejä olenkin kaivannut, hakuharrastuksen lopettamisen jälkeen yhdessä kävelyjen määrä on suorastaan romahtanut.

Heijastinliivifriikkinä kyselin somessa kokemuksia turvapukineista. Lopulta kuitenkin marssin lähimpään kauppaan eli Tintin Lemmikkiin ja ostin Pikille Hurtan Polarin ja Viirulle Kolarin. Jälkimmäisen nimi on suorastaan kammottava, mutta se tarkoittaakin paikkakuntaa - liivi on pohjoissuomalaista käsityötä (kannattaisiko nimeä kuitenkin miettiä markkinointimielessä?). Pikin Polar on niin tyköistuva, ettei Piki ylety sitä autossa mutustelemaan. Kummassakin liivissä on niin loistavat ja isot heijastimet, että suorastaan kaipaa aurinkolaseja, kun otsalampun valo osuu liiviin. Ero esim. Rukan Flap-liiviin, jota Piki on käyttänyt paremman puutteessa, on häikäisevä. Rukan liivissä heijastavat vain tereet, vaikka siinä on olevinaan paljon hopeanharmaata pintaa.

Pikin juoksu alkaa loppua.

Rinkeleitä ja hyvää fiilistä

Saavuttaakseen korkean arvosanan koiran ja ohjaajan tulee työskennellä yhdessä (tiiminä), näyttää siltä, että he pitävät yhteisestä työskentelystä ja osoittaa hyvää urheiluhenkeä. Näin sanotaan tokosäännöissä VOI-luokan kokonaisvaikutuskohdassa. Se oli meidän tavoitteemme, ja siinä onnistuimme mielestäni aika hyvin: vaikka kokeesta emme saaneet tulosta, kokonaivaikutukseksi kirjattiin kuitenkin 8. 

 

Muuten saimme piiiitkän treenilistan, jonka päivitän erikseen. Samalla pitää suunnitella  tokovalmennuksen tavoitteet. Viiru oli neljän ja puolen vuoden tokokoetauon jälkeen entisellään: sillä oli hyvä fiilis, se teki parhaansa ja kaiken mitä osasi. Vanha kisakettu tiesi, että palkkaa saa kehän ulkopuolella, ja niinpä Viiru oli rynnimässä namipussille heti, kun se tulkitsi tehtävien päättyneen. Lisäksi ahmatilla oli kiire autolle: siellähän pk-kokeessa sai aina nauttia seessaria. Pitääpä varata ensi tokokokeeseen. 

 

Tuomari oli ystävällinen ja katsojat lempeitä: taputtivat meille joka liikkeen jälkeen, jopa metallikapulan noudon esteen yli hypäten, kapulaa potkiskellen ja närkästyneesti äännellen.

Kokeen jälkeen käytiin Lykynlammella eksymässä (perinteisesti) ja frisbeeitä väistelemässä. Ihana sää ja ruskaakin.

Pikillä alkoivat Sisukasjengin treenit. Kotiläksyksi saatiin puomia ja keppejä - viimeinen väli jää pujottelematta. Treenattavien listalla on myös takaakiertoihin lähteminen ja jääminen. Rally-tokokausi alkoi treenipaltsulla. Tänään alkoi Pikillä juoksu.

Pikin ekat agilitykisat

Piki oli tänään ekaa kertaa agilitykisoissa. Vähän Pikiä jänskätti, mutta oli se reipas! Etukäteen olin päättänyt, etten korjaa mitään ja olen vain iloinen. Jokainen tehty este on plussaa. Kaikki esteet kyllä tehtiin jotenkuten, mutta osasta Piki ei ihan muistanut, miten ne oikeasti tehtiinkään. Yritin vakuuttaa, että kyllä osaat. Mutta kun en osaa! Kummallakin radalla Piksu hyppäsi renkaan ja kehikon välistä; ja mustat kepit olivat ihan mahdottomat pujotella. 

Hyviä pätkiä oli, kuten kaverit lohduttivat. Kaikkinensa meni niin iloisella fiiliksellä, että ehkä mennään toistekin lähikisoihin :) Facebook heittää seinälle muistoja: Tasan viisi vuotta sitten Viiru tuplanollaili Pieksämäellä. Viirun poika Tuisku sai tänään toisen LUVAnsa Joensuun kisoissa. Onnea! Ja kiitos Riitalle ja Sirkulle avusta Pikin kanssa!

Eilisessä tokossa Viiru alkoi harjoitella kisoja varten: liikkuroituna L, ruutu ja stoppi. Luoksetulossa pysäytin liian myöhään ja Viiru valuikin vähän; jäävät olivat hyvät, paitsi että höpöttelyni vuoksi seisominen hajosi. Ruutuun ei voi lähteä ilman katsekontaktia. Lisäksi Viiru kävi ruudussa istumaan. Kyllä se taas tänään kotona osasi. Eniten vielä levällään ovat kaukojen s-i, peruuttaminen ja stoppi. Pitää kyllä ehtiä muutkin liikkeet tarkastaa, Ensi viikonloppuna onkin valmennus. Jännää!

Viiru on haissut jo pitkään pahalle, vaikka pesinkin sen. Eilen saippuoitiin haisuli uudelleen, ja nyt tuntuu löyhkä hiipuneen. Ilkeämme mennä kisoihin. 

Mentaali kuvakertomus

Viime viikko meni passiivissa koirien kannalta. Sairastelin, työmatkailin, istuin seminaareissa ja perjantai-iltana jopa agilitymentaalivalmennusluennolla. Tuntuu olevan niin kiirettä, ettei ehdi kirjoittaa. Niinpä tulee hajanainen kuvakertomus.

Tämän vuoden ainoa mustikkaretriitti taisi olla, kun en sairaana jaksanut muuten ulkoiluttaa koiria. Siinä tuli samalla ulkoilu, liikunta, virikkeet ja ravinto (ainakin Viirulle). Kotiin vietävä mustikkasaalis jäi viitteelliseksi.

Pikillä on vasemmassa takatassussa oikean puoleisen varpaan anturassa pieni nirhauma, joka alkoi tulehtua. Ensimmäinen tötterövuorokausi oli Pikille nurkassa istumista ja kärsimystä, mutta sen jälkeen kärsimys siirtyi muihin, kun tötteröritaritar hosuilee ympäriinsä.

Mansikkatötterö

Mentaalivalmennusluento oli viihdyttävä, ja aika näyttää, onko siitä hyötyä. Kotiin tultua luin edellisen päivän Hesarista HY:n uskonnonfilosofian professorin Sami Pihlströmin haastattelun.

 

Itseapukirjallisuus on Pihlströmin mukaan usein näennäistiedettä. Se yhdistää aivotutkimuksen, evoluu­tio­psykologian ja biologian tutkimustuloksia eettisiin elämänohjeisiin. Siinä mennään metsään.

Treenailtu on Viirun kanssa vähän tokoa ja Pikin kanssa agilitya - nyt ei voi sanoa hyvin, huonosti ja hyvin huonosti - vaan valitettavasti hyvin jää puuttumaan. Tokossa muista aloittaa aina niin, että pääset palkkaamaan. Pikin kanssa oltiin ison kentän treeneissä, tehtiin pari Timo Teilerin rataa. Radalla oli outoja esteitä kuten kepit ja rengas. Teileri on ensi viikonlopun PoKS:n kisojen tuomari. Pikin ekat kisat!

Kisoissa ole iloinen mutta jämäkkä. Älä korjaa mitään, anna Pikin loistaa!

Ja koiran nimi oli... Tämän vuoksi ei mennä pk-kokeeseen... SK ja australianpaimenkoiranarttu Blue-Beacon Biana the Real Pearl ilmoittautuvat henkilöetsintään. Onneksi kisakirjassa on kuva.

Pihapuun ensimmäinen omena. Nyt "puutarhojeni" bucket listiltä puuttuu enää kukkiva pioni.

Kesän ehkä viimeinen lomapäivä oli tänään parinkymmenen asteen ihannesäässä. Susun EVL:n ohjattu nouto näkyy(?) kuvassa.

Parhaat naurut tulivat ehkä siitä, kun Sirkku piiloutui kentän reunalla olevaan keltaiseen häkkyrään yllätyspalkkaamaan Viirua ruudussa. Edellisenä päivänä Viiru etsi piilossa olevan palkkaajaan ja aloitti ilmaisuhaukun. Se ei naurattunut silloin. Tänään Viirua ei naurattanut, kun se joutui kiukuttelun jälkeen todella tuomaan metallikapulan ilman mitään kommervenkkejä kunnon matkalta. 

 Kohta kolmikko joutuu taas eroon.