sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Arvaa harmittaako

Katselemme superfoodin kypsymistä.
Kesäinen viikonloppu aloitettiin vahtimalla ruuanvalmistusta, kun amerikkalainen vieras oli ihmettelemässä Suven avausta. Olikin mukava, koirista pitävä vieras, ja alkuhaukun jälkeen Pikikin kilpaili rapsutuksista.

Viirun kanssa sännättiin Joan valmennusryhmän treeneihin, jonne Henna toi kimurantin hyppyradan Manner-Euroopasta. Keppikulmakin oli vaikea, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan.

Lauantain hakutreeneissä vaihdettiin teema ilmaisusta risteilyyn. 10 ukkoa, muutama haukku, palkka, kuljetus puoleen väliin seuraava merkkiä, kutsu keskilinjalta. Jos koiran sain tulemaan suoraan oikeasta paikasta, lähetin sen yliheittona seuraavalle. Kotiläksyksi sain yliheittojen koreografian harjoittelun. Viiru ei saanut laiskanläksyä. Risteilyä tehdään seuraavakin kerta. Hakutreenin jälkeen saatiin vielä uusi lenkkiseuralainen sakemanni Roope. Treenin ikävä juttu oli niskaani kiinnittynyt punkki, jonka Minna poisti eläinlääkärin varmoin ottein. Minäkin tarvitsisin punkkipannan.

Ilma oli juuri sellainen kuin kesän aloittajaisissa kuuluu, ja lähdimme mökille. Sunnuntaina veneiltiin.

Veneily vetää Pikin vakavaksi.




Ja sitten varsinainen harmitus: kevyttä kenttälounasta grillipaikalle kattaessani kompastuin epätasaisiin liuskekiviin ja kaaduin. Nilkka nyrjähti, toisen jalan polvi sai kuhmun ja nirhamat ja merkkiretkipökiin tuli reikä :(

Herajoen kosken partaalla
Kyllä harmittaa. Täytyy huolella parannella, ettei parin viikon päästä siintävä Oulun-reissu vaarannu. Meidän piti mennä vielä ensi viikonloppuna Pieksämäelle tuhlaamaan lahjakortit ja kenraaliharjoittelemaan. Onnistuukohan sekään? Onneksi kaatuminen oli ihan puhdas vahinko eikä vaikka humalapäissä kompastelua - sitten harmittaisi vielä enemmän.

torstai 28. toukokuuta 2015

Ilmaisu- ja keppikuuri

Keskiviikon hakutreenit olivat alueella, jossa viimeksi oltiin silloin, kun päätin kokeilla, haukkuisiko Viiru. Loppu onkin ollut historiaa. Huoh! Alue on myös oivallista marja- ja sienimaastoa. Korvasieniä löytyi Minnalle pussikaupalla. Pikillä oli tallaamisessa ihmeteltävänä kaksi outoa ääntä pitävää schipperkepoikaa. Loppulenkki käytiin sitten tavallisella yhden pikkuisen mustan sisältävällä porukalla.

Nyt oli ilmaisukuurin vähään aikaan viimeinen koitos. Kahdeksan ukkoa, joista joka toinen palkkasi niin, että en mennyt ukolle, kunhan hengailin jossain. Joka toinen ukko taas palkkasi, kun olin tullut lähelle, ja yksi näistä niin, että kutsuin Viirun perusasentoon. Ei virheitä! Hyvillä mielin voidaan nyt ottaa vähän kevyemmin: risteily-, pisto- ja etsimistreenejä. Viiru löysi ukot hyvin, mutta pistot eivät olleet kovin suoria.

Rata: Tuomas Haverila

Torstaina tuli tieto, että Viirun agilityryhmässä ei ole enää kouluttajaa. Olikohan kerran tähän mennessä nyt kesäkaudella. Onneksi Tuomas pelasti ja toi radan. Kokeiltiin harjoittelumielessä ohjauksia, joita en olisi muuten valinnut. Kepeille käännettiin ja tehtiin takaaleikkaus. Hypylle 6 takaakierto ja persjättö, sitten jenkkikäännös ja takaaleikkaus A:lle. Keinun jälkeiselle hypylle tehtiin (yritin tehdä) vastakäännös. Hyvin sujui, varsinkin omat vaihtoehdot ;) Yksittäisinä esteinä harjoiteltiin keppejä eri kulmista; puomi ja A juostiin kertaalleen.

Kesäsäässä käytiin pikkulenkki bc Brunon ja bc-pentu Zarcon kanssa. Elämä on aika mukavaa :)

tiistai 26. toukokuuta 2015

Syntynyt jäljestämään

Työpaikan lettukestien päätteeksi kävimme Heidin kanssa ulkoiluttamassa sientä. Viime kerrasta onkin aikaa!


Kolmen tunnin kuluttua tavattiin Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa Lykynlammella lenkillä, ja siitä jatkettiin jälkien alkuun. Pikillä oli AVO-muotoinen jälki, ja mittaa oli....??? Viirun jäljen tielle tuli tie, joten se oli luovemman muotoinen.

Piki selvitti elämänsä ensimmäisen verijäljen huikaten Vain lahjattomat harjoittelee! Taisi se pari kertaa pohdiskella, mutta aina jatkoi. Piki myös merkkasi makaukset. Lopussa rupesi vähän hiipumaan - enemmän tapahtumia matkalle!

Viirussa oli enemmän haku- ja tokokoiran piirteitä. Nenä ei tietenkään pysynyt maassa. Välillä Viiru ei tiennyt, mitä siltä odotetaan. Ohjaaja oli idiootti. Juuri, kun Viiru kulki jäljellä kuin juna, piti minun ruveta kommentoimaan Heidille. Jos Viirulle vielä tehdään jälki, minun pitää olla ihan hiljaa.

Se on siinä. Niin tuttua, niin luontevaa, niin täydellistä. Toisella on ylivertaiset aistit ja se tietää mitä tehdään, toinen pitää liinasta kiinni ja ihailee.



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Pihahommia

Tein sen taas, eli peruin osallistumisen Hu-Pun toukokuun kisoihin. Kisat eivät alunperin lainkaan olleet suunnitelmassani, vaan ilmoittauduin hetken mielijohteesta. Se mielijohde ei kestänyt kovin pitkään.  Kisapäivän aamuna ajattelin, että on hyödyllisempää, mielekkäämpää ja kivempaa käydä Viirun kanssa hallilla treenaamassa kolmea koota - kaarroksia, keppejä, kontakteja - ja tallata Pikille jälki. En jaksa ajella itsekseni neljää tuntia ja pidellä koiria häkissä koko päivää.



Lopulta päädyin haravoimaan oman pihan ja pystyttämään sinne aikanaan Susua varten hankitut esteet. En oikein tykkää ahtaalla pihalla treenaamisesta, varsinkin kun ohjaaja ei saa itseään - eikä sitten koiraansakaan - oikeaan vireeseen. Mutta keppejä, keinua ja menosuuntaan sylkkäriä saatiin treenattua Viirun kanssa :) Pikseli kiersi omenapuuta ja sylkkäröi ilman rimaa. Ja kumpikin tokoili.

Jäljestys jäi huomiseen. Piki ei tiedäkään, mikä jännä huomenna odottaa.


Uudet pedit alkavat kelvata. Pikkuiseen pehmopetiin on ainakin talvella varmasti hyvä käpertyä.


lauantai 23. toukokuuta 2015

Miten voin palvella?

Hakua, kimppalenkkiä, tokoa, ampumista oli tänään ohjelmassa. Huomenna olisi ohjelmassa agilitykisat Kuopiossa, mutta käyköhän samoin kuin viime vuonna? Nyt ei ole hellettä luvassa, mutta autossa istumista sen sijaan on viime viikonloppuina ollut luvattoman paljon.

Hakutreeneissä Viiru oli tavattoman tyytyväinen nohevuuteensa ja palvelualttiuteensa. Viisi ukkoa:
  1. tarkoitus oli ottaa koira haltuun, menin juosten, Viiru tuli ihan loppumatkasta vastaan, jäi haukkumaan perusasentoon, palasi ukolle, sai palkan hyvästä haukusta
  2. suunnitelman muutos: maalimies palkkasi
  3. sama kuin 1
  4. tarkoitus oli mennä ukolle ja hengailla - tämä toteutui hienosti
  5. maalimies palkkasi 
Hyvä, tulee virheitä! Joutuu ohjaaja miettimään. Koirahan on miettinyt, miten voi parhaiten palvella. Tulen vastaan, ei tartte vanhan ihmisen juosta niin pitkään epätasaisessa maastossa.  Haukun sulle, siitähän sä tykkäät! Perusasento on maailman paras positio! Voi että kun olen taitava!

Pistot olivat suoria, maastossa alkaa olla jo polut. Jatketaan ilmaisusulkeiskuuria ainakin kerran-pari vielä. Ensi kerralla pannaan myös neljä ukkoa valmiiksi, jos porukkaa riittää. Kunhan saataisiin hyvät onnistumiset, voisi vaihteluksi ottaa vaikka yliheittoristeilyä lyhyillä haukuilla. Oma haukuttamiseni pitää lopettaa tykkänään.

Piki käyttäytyy ihmisten ja koirien kanssa niin nätisti nykyään, ainakin tutussa porukassa. Snautseri Skodaa käy välillä pyytämässä leikkiin, jos Skoda ei tule, Piki ei tyrkyttäydy. Utua myös käy välillä tervehtimässä ja pyytää juoksemaan. Antaa muiden koirien tulla paijattavikseni ja halittavikseni. Ei hypi enää rajusti ihmisten päälle. Hakuilun päätteeksi kävimme tutulla porukalla lenkillä: belgi, schipperke, 2 x bc, 2 x aussie.

Käytiin vielä Pärnävaaran kentällä ampumassa. Viime kerrasta sain pt:lta sellaista palautetta, että Viiru kuitenkin paineistui ampumisesta jonkin verran ja seuraavalla kerralla olisi hyvä palkata nopeammin ampumisen jälkeen. Nyt seuruutin ekan suoran, käännyttiin, seuraaminen, juoksu, hitaan kävelyn aikana ampuminen, seurasi hyvin - joten heti palkka. Ampuja-Annelin mukaan Viiru ei reagoinut. Tehtiin vielä eteenmeno, kiva liike, ja Annelin koiralle ampumisen + Pikin tokon jälkeen vielä lyhyt kimppalenkki.

Pikin kanssa tehtiin perusasentoa, seuraamista (namit olivat taas turhan hyviä, meinasi käteni mennä kyynärpäätä myöten), jääviä ja pari luoksetuloa. Luoksetulossa avustaja piteli ja lelulla palkkasin eteen, kuten Suski Korri neuvoi.

Kimppalenkit ovat kimppatreenien kaikkein paras anti, edelleenkin. Vaikka treenitkin olivat taas tänäänkin vallan opettavaisia. Ja Tuomaksen Sporttirekun toissapäiväinen koulutus saa vieläkin hyvän mielen hymyn huulille :)   



perjantai 22. toukokuuta 2015

Tehtiin historiaa

Keskiviikkona hakuiltiin ja porukkalenkkeiltiin, torstaina tehtiin historiaa ja porukkalenkkeiltiin, perjantaina ihan vain relattiin ja lenkkeiltiin.

Haussa oli kaksi aihetta (suorat pistot ja ilmaisut), ja kaksi oli ohjaajalle ja maalihenkilölle liikaa. Ukkoja oli kuusi. Osalla oli taputus apuna, osalla oli ukolle meno, osalla haltuunotto, osalle juoksin, osalle kävelin. Viimeisellä piti olla taputus - minkä unohdin - ja maalimiehen itsenäinen palkkaus haukusta - minkä maalimies unohti ja antoi suorapalkan. Se olikin ensimmäinen kerta ilmaisun aloittamisen jälkeen ;)

Seuraavalla kerralla jatketaan ennakoinnin kitkemistä ilmaisussa, suoria pistoja ja ohjaajan kokeenomaista käyttäytymistä keskilinjalla ja keskilinjalle käveltäessä.

Porukkalenkillä rentouduttiin Anin ja Utun sekä Ziggyn ja Puten seurassa.



Torstaina tehtiin historiaa osallistumalla Viirun kanssa Sporttirekun ensimmäiseen koulutukseen. Ja erinomainen koulutus olikin. Tehtiin 30 esteen rata sellaisin ohjauksin, jotka eivät ihan ensimmäisinä (tai toisinakaan) tule mieleen. Kaikki muu saatiin sujumaan, paitsi sylkkäri takaisin tulosuuntaan. Hyvän mielen treeni ja hyvän mielen jäähdyttelylenkki Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa.





Perjantaina oli kesä. Rentouduttiin kanavanrannassa. Kanava oli melkoisen tulvillaan vettä, ja kerran Viirulla oli vähän vaikeaa kivuta ylös vedestä jyrkkää töyrästä. Mikään muu kuin huolet ja murheet ei kuitenkaan ollut hukkumisvaarassa. Aurinko, rantasipi, kesä!


tiistai 19. toukokuuta 2015

Este ylitetty

Sunnuntaina tehtiin autoretki.

Parikkalan Siikalahdella: Piki ja Susu kurkkivat, mihin se isäntä hävisi


Piki ja imikät


Hennon täyteläinen vihreys ei välity kuvassa.


Kahvitauko Lappeenrannassa


Paluumatkalla valkovuokkoja Vihantasalmella

Josepan ryhmätottiksessa Piki seurasi, ilmoittautui, harjoitteli täyskäännöstä, pyörimistä itsensä ympäri, pujottelua. Viiru ei kerinnyt kilpailevien ryhmätreeniin, mutta teki itsekseen estenoutoja ilman luovutusta. Vaihdeltiin hypyn ja A:n korkeutta sekä kapulan kokoa - mutta tehtiin myös historiaa: täysi hyppykorkeus täysikokoisen kapulan kanssa. Kun palailimme treenistä ja lenkiltä kotiin, naapuri vielä pyysi lenkille. Mikäs on keväällä ulkoillessa. Vinjan lisäksi tapasimme poika-Sisun, jolle neitsytkuningattaret opettivat pidättyväisyyttä.

Sellainenkin henkinen este ylitettiin, että koirat ulkoistettiin ainakin punkkikauden ajaksi makuuhuoneesta. Hankin tyttösille uudet sisustukseen sopivat peditkin makuuhuoneen portin toiselle puolelle, mutta ainakin vielä ovat asetelleet itsensä patjojen viereen.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Maastokausi polkaistu ja haukuttu käyntiin

Tänään avattiin maastokausi hakuryhmän treeneillä ja Pikin jäljellä. Olen arponut, jatketaanko jäljestystä tossulla vai verellä. Tänään ajauduimme tossu+namijäljelle. Piki jäljesti keskittyneesti, mutta ei niin tarkasti kuin parhaimmillaan; osa nameista jäi syömättä. Loppuun olin jättänyt yhden kepin, mutta se ei kummemmin kiinnostanut (ei tietenkään, kun lopussa oli myös namikasa).



Piki oli myös tallaamassa hakurataa. Meitä oli vain kolme ryhmäläistä ja vahvistuksena Sirkku ja Susu. Viirun kanssa ilmaisussa jatkettiin siitä, mihin kentällä jäätiin. Hypoteesiksi muodostui, että Viiru jättää maalimiehen, koska se ennakoi kokeenomaista sivulletuloa. Lisää tuli evidenssiä hypoteesin tueksi. Pääsin ekan ukon tuntumaan seisomaan, mutta sitten Viiru pamahti vinoon perusasentoon ja jatkoi louskutusta. Kärsivällisyyteni ei kestänyt, joten pyysin ukkoa houkuttelemaan Viirun huomion takaisin sinne minne piti. Sirkku-ukko liikahti, Viiru siirtyi haukkumaan ukkoa ja sitten maalihenkilö palkkasi. Seuraavalla ukolla ennakointia ei ollut. Heti, kun kutsuin Virun sivulle ja se lähti tulemaan, maalimies palkkasi. Aivan loistava ajoitus maalihenkilöltä! Sitten oli tyhjä, ja kahdella viimeisellä ukko palkkasi 15 tai 60 haukun jälkeen.

Hyvä oli fiilis, mutta suorista pistoista ei Viipo ollut koskaan kuullutkaan. Ihanaa, kun pääsee tänne kankaalle juoksemaan! Vaikka saavathan koirat joka päivä juoksennella muutenkin :) Kyllä Viiru tiesi, missä ukot lymyävät, mutta samantien voi tutkiskella koko alueen.

Sitten vielä kunnon lenkki autossa kököttämisen ja käskyn alla olemisen vastapainoksi.

Susulla on kevythäkki takapenkillä.

Piki ja Susu Pärnällä perjantaina.
Sirkku ja Susu saapuivat iloksemme helatorstain iltana. Helatorstaina olin JoAn agilitykisoissa vastaavana koetoimitsijana. Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle kolmosten radalle, mutta sitten muistin päätökseni: ei kilpailemista koetoimitsijapäivänä (olisi kyllä ollut tarjolla VeKoTin-kollega tuuraamaan). Viiru ansaitsee parempaa ;)



Agilityssa on Viirun ohjelmassa ollut edellisen päivityksen jälkeen vain tekniikkakurssi ja kisojen jälkihoito (irtoaminen, kontaktit, kepeille niisto). Tekniikkakurssilla oli erilaisia sokkariohjauksia: flippi (valssi+sokkari), sokkarisarja ja japanilainen (tuplasokkari). Uskaltaakohan noita kisoissa kokeilla? Monta hirttokohtaa menisi flipillä tai japanilaisella paljon sujuvammin. 

Ammuttu Viirulle on kahteen kertaan, jälkimmäisellä kerralla ampujana oli Sirkku. Viiru edelleen reagoi hieman mutta pystyy iloisena jatkamaan tekemistä. Perjantaina Viiru meni metrisen ja A-esteen mennen tullen, tullen pikkukapulan kanssa. Apujahan eka kerta vähän vaati.

Piki on tehnyt pikkuisen alkeistunnaria, perusasentoa, seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta... Pitäisi vain treenata enemmän ja useammin.

Mukavia lenkkejä on käyty yhdessä. Ulkona Pikillä ja Susulla ei ole riidanpoikastakaan - eikä ehkä olisi sisälläkään, mutta emme ole kokeilleet. 


Vuodenaikakuvauspaikalla Pyhäselän rannalla vesi on korkealla. Jos olisi ihan pakko valita kaikista omalla tavallaan ihanista vuodenajoista paras, hennon vihreä loppukevät olisi paras. Petroskoin reissulla, Laatokan rannalla, kukkivat kaipaamani sini- ja valkovuokot.




Punkkeja vastaan on suojauduttu viimekesäisillä Seresto-pannoilla. Eilen käytiin ostamassa uudet, koska vaikutti siltä, että panta ei enää täysin torju punkkeja, vaikka kylläkin tappaa.

Piki ja Viiru olivat äitienpäiväviikonlopun tätilässä hoidossa ihmisten käydessä Petroskoissa. Kiitos, Hanna! Nyt Viiru ei hyppinyt pöydillä varastelemassa öisin ruokia, mutta pisti poskeensa puolikkaan pupunpoikasen :( Ei tarina kerro, eikä Hannakaan tiedä, miten tilanteeseen päädyttiin.


tiistai 5. toukokuuta 2015

Kuvia kisoista, puolukoita, tottista

Jari Lukkarinen otti kuvia sunnuntain agilitykisoissa. Kuviin on linkki täällä. Kiitos kuvista!

Viiru odottelee radalle pääsyä.

Voi kun emäntä nyt muistaisi radan...

Hei, nyt mä tiedän, minne pitää mennä!

Korvat hulmuamaan!

Kuka eka? Huomaa ohjaajan uusi tarpeeksi iso pipo!
Tässä tapahtuu kohta hyvin harvinainen juttu: Viirulta putoaa rima... Miksi?

Siihen meni sekin nolla...

Maanantaina palauduttiin Jaamankankaalla. Tuolla päin Jamiskaa en ollutkaan käynyt aikoihin.

Herkullisia ylivuotisia puolukoita



Tällä paikalla oltiin syyskuussa 2013: viimeistä kertaa Topia viihdyttämässä Heidin, Nuuskun ja Rapsun sekä Riitan, Zorron ja Elenan kanssa. Se on jäänyt mieleen.

Tiistaina oli taas Josepan ohjatut tottikset. Oltiin taas puoliksi aloittelijoita ja puoliksi kisaavia; toivottavasti kouluttajat eivät tykkää kyttyrää. Meille puoli tuntia per kirsu sopii hyvin. Piki teki seuraamista, tervehtimistä (ihmiset tervehtivät), jääviä. Viiru teki jääviä ja (vinon) luoksetulon. Kimppatreenin jälkeen tehtiin lelun kanssa luoksetuloja, jotka päättyivät suoraan eteen. Kentällä myös ammuttiin Viirun ollessa hommissa. Siitä ei seurannut ainakaan heti havaittavia ongelmia. Kyllä tottis on kivaa, kun seura on hyvää, aurinko paistaa ja koirat ovat tosissaan muttei vakavissaan :) Viirun treenissä oli henkilö+koiraryhmä - kivaa vaihtelua, joskin Viirulle pala kakkua.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kaksissa skaboissa

Aamupäivällä juhlittiin Hipan ja Toman 5-vuotissynttäreitä mm. makkaransyöntikisoissa. Hannan kertomus kuvineen on täällä. Kiitos Hannalle synttäreiden järkkäämisestä ja aina herkullisista leipomuksista!

Vähän meni minulla sisu kaulaan, kun mietin, veikö ohjausvirhe Viirulta makkaransyöntiskaban voiton. Yritin kuitenkin koota itseni iltapäivän agilitykisoihin.

Tarjolla oli neljä Salme Mujusen rataa, joista jaksoimme kaikki! Tämä ei olisi minulta onnistunut vuosi sitten. Radoista oltiin montaa mieltä, mutta minä tykkäsin. Tänään opin radat ja ohjaukset. Yhdeltä radalta saimme rimavitosen (joskus Viirukin siis tiputtaa riman), yhdeltä kympin keppien aloituksesta. Kaksi muuta rataa oli hylkyjä - mutta vain yksi virhe per rata.  Treenilistalle muistutus suoralle irtoamisen opettamisesta. Yritin vakuutella Viirulle, että takki jää tänne radan loppuun ja nakit sinne taskuun, mutta ei vielä oikein toiminut ;)

Olinpa tyytyväinen eiliseen verrattuna! Vauhti ei päätä huimannut, ja keppikympin olisi voinut välttää niistämällä ykkösväliin ja auttamamalla kakkosväliin, kuten Ojansivun Katjan äskeisessä treenissä tehtiin. Jospa ensi kerralla hoksaisi.

Viimeisellä radalla olivat jalat sen verran raskaat, että vaihdoin valssit ja persjätöt varmuuden vuoksi takaaleikkauksiin. Ei olisi ollut kiva, että Viiru olisi lopuksi loukkaantunut eteenpärähtäviin betonipölkkyihin.

Mukava oli kisata lähellä kotia ilman järjestämisvastuuta ja talkoovelvoitetta. Kiva päivä!


lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappua!

Etsi kuvasta kaksi koiraa.

Vappuviikon alku toivuttiin edellisestä Super Bowl -viikonlopusta. Ihan tosissaan väsyttää niin, että tänäänkin päätin pitää ihan lorvailupäivän. Kun herää kymmeneltä ja loivin liikkein suorittaa aamu- ja päivätoimet, voi käydä niin, että lähes myöhästyy rataantutustumisesta 14.45.


Miks mun kaulaan on kiedottu tämmöisiä ihme naruja?
Nykyään tuntuu kaikissa kisoissa olevan kisat säkäluokittain ja/tai maksit ensin. Tänään oli mukavat vanhanaikaiset kisat kisa-, ei säkäluokkajärjestyksessä. Mukavasti aikaa kävelyttää koiria, hengailla Pikin kanssa radan vierellä, jutustella, juoda pullakahvit, katsella muiden suorituksia. Mutta maksit olivat taas ensin. Vaikka miten yritän kytätä radanrakennusta ja opetella esteiden järjestyksen etukäteen, viiden minuutin rataantutustuminen on minulle kolmosissa vielä liian vähän, varsinkin jos startataan alkupäässä. En ehdi oppia rataa, päättää ohjauksia enkä ainakaan oppia niitä. Voisinkohan saada pitemmän rataantutustumisen? Mitäs vielä syyttäisin? Koiraa ei ainakaan voi syyttää.

Salme Mujusen radat olivat erilaisia. Mutta ei voi ratojakaan syyttää. Huomenna on onneksi aamusta makkaransyöntikilpailu ennen agilitykisoja. Siellä voimme onnistua ja sijoittua neljän parhaan joukkoon :)

Vappuaaton aurinkoiset
Vappuaatto alkoi ja jatkui rankalla räntä- ja vesisateella. Iltapäiväksi selkeni. Illan agilitytreeneihin ei tullut muita, joten mekin Viirun kanssa tyydyimme keppien ja kontaktien muistutteluun. Ennen aksatreeniä tokoilimme kevyesti hallilla Jatsin ja Hipan sekä Toman kanssa. Suski Korrin ohjeet tuntuivat toimivan. Sitten mökille!

Vappupäivänä ajelimme Kiteelle tapaamaan Pikin kasvattajaa ja sukulaisia: Seenaa, Noolaa ja  Lakua. Ihanat ojat! Voi sitä riemun ja pusuttelun määrää, minkä kasvattaja tyttärineen sai aikaa Pikissä.