perjantai 31. toukokuuta 2013

Koirat catwalkilla

Ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi nämä vakavat pönöttäjät eivät voittaneet Sohvin valinnan valokuvakisaa...
kuva Suvi Räty
Paikkamakuussa pitää olla rauhallinen, keskittynyt ja vakava. Ainakaan huitovasta ja hassusti ääntelevästä valokuvaajasta ei pidä ottaa minkäänlaista häiriötä.

kuva Suvi Räty
Tiistaina Viiru paimensi jälleen. Ensimmäisessä setissä meille tuli erimielisyyttä vauhdista, ja Vipstaaki yritti ripustaa hanskat naulaan aitauksen laidalle. Hikoillen ajoimme Sarin kanssa Viirun takaisin hommiin. Toisen setin alussa Viiru taas viestitti olevansa pikkuinen tyttö, joka kyhjöttää nurkassa. Nyt en kovistellutkaan Viipoa, vaan sanoin iloisesti Mennään yhdessä! Viiru käveli lampaiden lähelle jalkojeni välissä (siis ihan oikeesti), mutta rupesi sitten muina naisina hommiin. Nyt kuljimme minulle sopivaa vauhtia: Viiru reagoi hidastuskäskyihini. Teimme myös uutta juttua: kävelin lampaiden läpi ja lähetin Viirun kiertämään ne toisesta suunnasta. Oikein mukavasti sujui. Ja mielenkiintoista koiran käytöksen tarkkailu! Tähänkö se meidän paimennus"ura" kariutui - kompastuin kukkahattu silmillä ;)

Keskiviikon agilityyn vein Elina Hannikaisen kakkosluokan radan, jossa olisi onneksi sen verran kierteitä, että se kelpasi kaikille. Lisäksi aloittelevammat saivat harjoitella mm. pimeää putkea, kepeille hidastamista ja leijeröinnin alkeita. Ensin menin Susun kanssa, ja kun aikaa jäi, niin Viirukin pääsi baanalle. Susu on täynnä tarmoa ennen rataa ja radan jälkeen. Itse radalla tehot ovat jossain. Nyt juostiin kaikki esteet yhdessä eikä Puten tarvinnut inistä Tää homma ei nyt skulaa kuten Kätevän emännän sketsissä. Viirun kanssa rata oli minulle helpompi, sujuvampi ja hauskempi.

Mutta torstaina agilityssa Viipon kanssa vasta mentiinkin. Harvoin kulkee näin hyvin, vaikka ekan radan olisi luullut olevan minulle erityisen vaikea: tehtiin muistitreeniä, jossa samat hypyt mentiin useaan kertaan eri tavoin.  Jaakotus, niisto ja jopa poispäinkääntö sujuivat luontevasti.
Ehkä välineilläkin on väliä, uusilla seurakengillä kulkee hyvin.
Jatkoimme selkeiden lähtökäskyjen projektia. Kepit sujuvat radalla, kuten kontaktitkin yleensä. Puomista Viiru tuli vauhdissa läpi. Korjattiin. Yhteistyö tuntuu pelaavan. Kyllä on mahtava tyyppi!

Perjantaina käytiin Topsukan ja Viirun kanssa Suven avauksessa. Jos halutaan BH-kokeeseen, Vipstaakin pitäisi varmaan käyttäytyä rauhallisesti ja aikuismaisesti ihmisten ilmoilla.

Topin pylly on ilahduttavasti parempi, vaikkei kortisonin annostusta olekaan nostettu, vaan annos on edelleenkin 20 mg Predisolonia aamuisin. Myöskään Scheriproctia ei ole käytetty, kun otettiin just käyttöön ihan uusi putkilo Fucidermia. Kilpirauhaslääkkeestä en ole huomannut olleen hyötyä edelleenkään. Tietysti kuuma sääkin vie ukkelista vahvimmat mehut. Mutta kaikkinensa Topille kuuluu hyvää.








tiistai 28. toukokuuta 2013

Maailman parhaat maalihenkilöt

Meidän hakuryhmässämme on ihan parhaat maalimiehet. Sen lisäksi, että he saavat Viirun haukkumaan hyvin ja pitkään, palkkaavat oikeaan aikaan, leikkivät sopivan riehakkaasti ja osaavat puhua koiraa erinomaisesti, he myös juttelevat Topille mukavia ja syöttävät vanhukselle herkkuja. Lämmittää sydäntä, kun ihmiset suhtautuvat Topsukkaan niin kauniisti. Toivottavasti se jatkuu, vaikka Topi haukkasi eilen Annelin sormetkin.

Eilen harkat olivat kosteassa metsässä, jossa oli paljon eri kokoista aluskasvillisuuta, pensaikkoa, ryteikköä. Varsinkaan oikealla puolella ei nähnyt kovin pitkälle, saatika takarajalle. Tämä oli uutta kevään puistometsätreenien jälkeen. Eipä ollut Viipolla vaikeuksia. Pisimpään kesti löytää kakkonen, joka oli avoimessa maastossa vasemmassa etukulmassa. Lähetyspaikka ei ollut kovin hyvä; sitä paitsi Viipo olisi halunnut mennä kakkoselle jo ennen ykköstä, mutta hienosti meni ensin sinne minne näytin. Kolmonen oli oikeassa takakulmassa hyvin peitteisessä maastossa.

Välihetket Viipo kulki vapaana; ennen kolmosta kytkin Viirun ettei tarvinnut liikaa komentaa - kova oli into ukolle - joo, mä jo tiedän, tuolla se on

Kostealla ilmalla alue olisi ollut suorastaan hieman soinen. Alueella oli muitakin kuin me: muurahaisia isoinen kekoineen oli niin paljon, että ilma oli sakeana happoista hajua. Myös ystävämme hyttyset ilmoittautuvat runsain joukoin. Äskettäin alueella oli ollut hirviä: jäljet ja jätökset näkyivät. Lisäplussaa: Viiru viis veisasi hajuista ja kakoista.

Treenin teemana oli siis tiheä kasvillisuus, ja edelleen haukun vahvistaminen. Haukku on mielestäni parantunut koko ajan. Viiru haukkui kolmosena olleelle Arjalle vielä minun ollessani paikalla, vaikka ukko oli huppeluksissa eikä palkannut välillä edes sanallisesti. Haukku ei ole vielä ihan yhtenäistä sarjaa, mutta Viiru selvästikin ymmärtää, että sen pitää paukuttaa, kunnes lopussa tulee kunnon palkka (ja nimenomaan maalimieheltä).

Ensi kerralla tyhjiä tai laatikon harjoittelua?

Topi pelasti kaksi metsää eksynyttä namirasiaa.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kevätkesän puuhia

Topin vointi

Topi kävi torstaina lääkärissä kontrollissa:  Anaalirauhanen parantunut hyvin. Peräsuolessa edelleen haavaumia. Nostetaan kortisonin määrää 1,5 tabl aamuisin ja otetaan Scheriproct käyttöön. Kilpirauhashormonin annosta voi nostaa 1/2 tabl aamuin illoin. Topista otettiin röntgenkuvat. Rintaontelokuvissa keuhkoissa tiivistymää ja sydämen muoto poikkeava. Suosittelen sydämen ultraäänitutkimusta. Kontrollikuva n. 2 kk kuluttua.

Tuossa yllä lukee: Pylly on tullut hieman huonommaksi. Kilpirauhaslääkkeestä aiemmalla  annostuksella ei ole ollut hyötyä. Kortisonia ei kannata vaihtaa Atopicaan, koska se on niin raju lääke. Mutta Topilla ei ole syöpää!

Topsukka oli röntgenkuvia otettaessa kauhusta kankeana ja hengitti niin hermostuneesti, että mietin, että tähänkö se kupsahtaa. Kuvien ottaminen kesti kauan, Topsukka makasi kyljellään tai selällään; hoitaja piteli takatassuista ja minä edestä, että asento pysyisi tismalleen oikeana. Miten paljon kannattaa tutkia ja tehdä toimenpiteitä?

Puuhia

Tiistaina Viiru harjoitteli paimentamista. Kyllä on tylsä ajella yksin eestaas Vehmersalmelle, ikävä on viimesyksyisiä reissuja Jarin, Annan ja Hupin kanssa. Ensimmäisen setin alussa Viiru lähti jahtaamaan lammasta, mutta minun ja Sari-kouluttajan antaman selkeän palautteen jälkeen tämä ei toistunut. Toisessa setissä koin yhteistyön iloa Viirun kanssa: tehtiin yhdessä (ja ilman kouluttajaa). Vielä jos ymmärtäisin lampaita ja paimentamista, tämähän olisi hienoa.

Keskiviikkona ohjaus oli helpompaa, koska agilityradalla oli elottomia ja liikkumattomia esteitä. Vallan hauskan ykkösluokan Anne Saviojan radan toi Soili meille. Hyvin putkiin irtoavan koiran ohjaajalle tämä oli helpompi kuin viime sunnuntai möllirata. 

Viirun kanssa pikkusen hinkkasimme peruspyöritysten kaarroksia, mutta suurin huomio keskitettiin lähtöön, kontaktien pysähtymisen paikkaan sekä kontakteilta lähtemiseen. Kepit alkavat sujua radan osana, kunhan ei ohjaa koiraa väärään väliin eikä muutenkaan häiriköi omalla liikkeellään.

Susun kanssa mentiin myös sama rata. Susun esteosaaminen on huippuvarmaa, mutta silti se haluaa suorittaa esteet tassu kädessäni. Suppilo komentaa haukkuen: Etkö, pahvi, tajua miten minua ohjataan: juostaan yhdessä jokainen este!

Torstaina agilityssa halusivat ryhmäläiset kertailla viime viikonlopun möllien kisaavien rataa Sanskun opastamina. Vaihdoin valssit persjättöihin, ja hyvin sujui. Muistin olla vaihtamatta puolta putken 5 jälkeen. 
Lopun ralliradalla oli myös niistosokkari. Tokalla yrityksellä sain sekä niistettyä kunnolla että muistin vielä vaihtaa puoltakin. Taas pyrin koko treenissä kiinnittämään erityistä huomiota selkeisiin lähtökutsuihin, kontaktien paikkaan sekä kontakteilta lähtöihin. Sekä keskiviikkona että torstaina palautin käyttöön osittain hiekkaan piilotetut kosketusalustat (pienet paperinpalaset). Kerran tosin innokas treenikaveri siivosi roskat pois ennen rataamme ;)  Lenkillä käytiin shelttien Mimo ja Savu kanssa.

Perjantaina Heidi ja Sisu lähtivät tokoilemaan ja lenkkeilemään. Viiru teki pitkähkön paikkamakuun, jonka aikana Heidi ja minä hortoilimme siellä täällä. Olenko onnistunut kertomaan Viipolle, mitä maa tarkoittaa? Pitkästä aikaa otettiin noutokapula esille, varmaankin alkutalvesta on viimeksi ihmetelty sitä kotipiirin ulkopuolella. Ilmeni lisää opeteltavia osia: kapulalle juoksu (ok), kapulan nopea nosto, nopea liikkeellelähtö ohjaajaa kohti (kumpi ensin, nosto vai kääntyminen - vai onko sillä väliä?), nopea paluu. Teimme pari-kolme vauhtinoutoa, ja paluuvauhti muuttui selvästi. Minun pitää pureskella vielä tätä noudon kokonaisuutta. Shaping-Viiru kolmannella ruutuseikkailullaan hoksasi hakeutua ruudun takaosaan. Se aina ajattelee :) Tästä eteenpäin.

Topsukan freestyle-toko sisälsi ruutua ja noutoa. Topi oli myös koekaniinina, kun opettelin BH-kaaviota. Tämä vaatii vielä lukuisia toistoja ohjaajalta. Hienoin vire Topilla syntyi Heidin ja lihapullien suhteen, olivatpa muut ehdot mitä hyvänsä.

Lauantaina oli tänään ei treenata mitään -päivä. Näissä kuukauden välein otetuissa kuvissa näkyy Pohjois-Karjalan sään ainoa huono puoli.

Pyhäselän jäälakeus 25.5.2013
Tai ehkä kuvissa ei näy, että täällä ei ole kevättä lainkaan. Talvi kestää huhtikuulle, kevättä on ehkä yksi viikko toukokuussa, ja sitten onkin jo kesä. Ainoa, mitä kaipaan Etelä-Suomen säästä, on helmikuun lopulta toukokuulle jatkuva kevät.

Pyhäselän jäälakeus 21.4.2013

maanantai 20. toukokuuta 2013

Lähellä taivasta

Jakokoskella taivas on lähellä ja avaraa ilmaa on hyvä hengittää. Lisäksi harvoin tulee näin paljon hyvää palautetta kuin tuolla kurssilla, ja kuitenkin opimme uutta. BH-kurssi päättyi tänään aurinkoisessa kesäsäässä. Viiru teki aika pitkän (ainakin yli 2 min!) ryhmäpaikallaolon, jossa kävelin kaukana koiran edessä ja lähellä takana. Kävelimme henkilöryhmässä: siinä ei saatu juurikaan virheitä aikaiseksi. Muistin kävellä tarpeeksi hitaasti silloin, kun koira joutui kiertämään pitemmän matkaan. Lisäksi halusin kokeilla joitain BH-kaavion osia. Mari-kouluttaja ehdotti rytminvaihdoksia. Hidasta kävelyä tehtiin ihan ekaa kertaa, ja se meni hyvin. Juoksussa Viiru edisti hieman. Kokeiltiin takapalkkaa, se auttoi jonkin verran. Mietin myös ääneen, että oikeaa paikkaa voisi namilla opettaa juoksussakin. Kontakti putosi parin askeleen jälkeen ja palasi sitten. Eli ihan hyvä vaihtoehto on varmaan myös ihan lyhyiden, askeleen - parin, juoksupätkien tekeminen.

Lopuksi tuli vielä esille patukalla leikkimisen vaikeus, siis ettei koira leiki patukalla. En taaskaan tiennyt, että sellainenkin voi olla ongelma. Mehän leikitään aina pehmoleluilla, wuballa, punotuilla matokudepötköillä tai - hallin liassa - (naru)palloilla. Pitihän sitten kokeilla leikkiä Kirin ja Valon pehmeällä patukalla. Kouluttajakin leikki Viirun kanssa, ja sain siitä hyvää vinkkiä omaan leikkimiseen. Laiskuuttani vaihdan lelun aina namiin, vaikka uumoilenkin, ettei se ole aina paras vaihtoehto. Kouluttaja olikin sitä mieltä, että irrotus ja uusi "puru" olisi kokeilemisen arvoista. Ilman vaihtonamia tulisi luultavasti vielä lisää draivia tottikseen, vaikka pirtsakkuutta on ilmeisesti nytkin tarpeeksi. Nyt pitää löytää jokin koe, johon ilmoittautua, jotta tulisi treenattua ;)

Viimeisen kurssikerran kruunasi juoksentelu ja ruohon syöminen Kiri-emän ja Valo-siskon kanssa.

Kotipihalla pidettiin pieni tulevien ongelmien torjuntahetki, ja täytyy todeta, että varsinkin lähtöjen kanssa Sirkku oli oikeassa. Viiruhan ei malttamattomuuttaan varasta, vaan ohjaus on tavattoman epäselvää. Sama se oli Topinkin kanssa. Yhtä lailla täytyy omaan käytökseen kontakteillakin kiinnitää huomiota. 

Varasin Topille kontrolliajan torstaille. Vielä ei ainakaan selvää vaikutusta kilpirauhaslääkkeestä ole havaittavissa.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ekat möllit

JoAn agilitymöllit olivat meidän treeniryhmämme vastuulla. Ryhmämme viidestä jäsenestä pääsi paikalle kolme. Saimme onneksi tuomarin ja apua muista ryhmistä, mistä kiitos :) Lähiseudun viralliset kisat ja muu koirahappeningit verottivat osallistujia niin, että päätimme Viirun kanssa juosta sekä mölli- että kisaavien radan - ja kummankin kaksi kertaa. Mölleissä Viiru kisasi Kiri-emänsä kanssa, muita ei sitten ollutkaan. Kisaavien radalle Suski kaivoi esille myös Reino-Matin.

Lukkarisen Jari tuomaroi ja oli tehnyt kivat radat.

Mutta kun ei osaa ohjata muuta kuin suoraan juoksemista... Videolla näkyy, että en osaa pyörittää hyppyjä 12 - 14. Toisaalta plussaa, ettei Viipo karannut putkeen. Ja muutenkin oli hyvä fiilis! Kiva, kun Kerttu oli mukana.

Toinen rata oli armotonta sähläystä - mutta ei masennuta. Videolla näkyy toinen yritys, eka oli vielä kauheampi. Ja montako vuotta onkaan ohjaaja harrastanut?

Varsinkin kismitti 3 - 4 - 5 -pätkä niin paljon , että piti vielä sitä hinkata hetki kisan jälkeen. Jari neuvoi tekemään 4-hypylle persjätön valssin sijaan. No, teki kummin vain, linja ja ajoitus pitäisi osata... Keinulle ei saa mennä liian kovaa... Joka kohta pitää ohjata, myös ne varmat (putki 16)... Persjätössä pitää koira ottaa mukaan...

Lähdettiin kotiin. Kotona tajusin, että kisalistat jäivät hallille - ei kun hakemaan. Ja vielä piti muutama kerta tehdä radan alkua A-esteelle saakka. Kyllä me sit osattiin :) Loppulenkillä moikattiin luonnetestissä ratamestarina häärinyttä Miimiä.

Eikös tärkeintä ole hauskanpito? Jaahas, Sirkku sanoi, että kohta meillä on lähtö- ja kontaktiongelma. Siis listalle nekin. Hyvä, ettei opeteltava uhkaa loppua kesken.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Teräsmiehen paluu?

Tekisi mieli lainata Hannan otsikkoa Ei meitä väsytä kuin aamuisin. Huomenna aamulla saa nukkua ja levätä. Mutta tuskinpa Viirua väsyttää nytkään.

Topilla on verikokeiden mukaan kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja Topi sai siihen lääkityksen. Nyt odottelemme, miten lääke vaikuttaa. Annos tuntuu melko pieneltä; täytyy kysyä siitä kontrollikäynnillä. On kuulemma yksilöllistä, miten nopeasti vaikutus alkaa näkyä.

Tänään kävimme valokuvassa ja shoppailemassa! Hyvistä aikomuksistani huolimatta en ole saanut huristettua Tessun tehtaanmyymälään, joten tänään ajelimme "kaupunki"alueella sijaitsevaan Sohvin valintaan (joka sitä paitsi on sponssannut JoAa). Sielläpä sai tänään valokuvauttaa koiransa ja osallistua kilpailuun, jossa palkintona on muutama sekunti (tai ikuisuus niin kauan kuin sähköä riittää maailmassa) kuuluisuutta Sohvin valinnan seinällä Facebookissa. Kiva idea! Tuskinpa kuvat ovat niin hyviä kuin Sirkun ottamat tai omat rakkaudella kännykällä napsitut, mutta olipahan kivaa tekemistä.

Sen verran sai kilpailuvietti vallan, että jossain vaiheessa räpsimistä vein Topin autoon. Ehkä suuri yleisö ei näe Topia samoin silmin kuin minä. Topsukkahan on maailman kaunein ja urosmaisin koira, jolla on hienoin hehkuva väri, mahtava häntä ja upeat meripihkan väriset silmät, joissa on yhtaikaa lempeä, tarkkaavainen, ymmärtäväinen ja määrätietoinen katse. Toko-Viiru pysyi hienosti paikallaan sen aikaa, kun sulloin Topin autoon.

Viirulle ostettiin valjaat jäljestämistä varten, joten nyt on vermeet kunnossa. Ja hieno miellyttävän tuntuinen pallo niihin harrastuksiin, joissa toiminta sinänsä ei ole niin palkitsevaa (hmm... mihin niitä harrastuksia tarvitaan?)
Keskiviikkona jäljestettiin, kukin omalla tavallaan. Kävin kouluttamassa mejä-kurssilla. Tehtiin 100 metrin mittaiset kaaren muotoiset jäljet kurssilaisten koirille helppoon maastoon. Kurssilaisten jälkeen Topi ajoi yhden jäljistä samalla, kun minä keräsin krepit pois. Se on siinä. Niin tuttua, niin luontevaa, niin täydellistä. Toisella on ylivertaiset aistit ja se tietää mitä tehdään, toinen pitää liinasta kiinni ja ihailee. Eikä vanhan ukon perässä enää tarvitse juosta;)

Loppulenkillä Viiru ajoi kaikki neljä jälkeä juosten ja Susu paimensi "keskilinjalla". Kumpi on paimen, molemmat vai eikö kumpikaan? Viirun kanssa ajettiin tiistaina Kuttukuuhun paimennuskurssille. Edelleenkään en ymmärrä lampaista enkä paimentamisesta mitään, mutta selvästikin Viipo oli talven aikana aikuistunut ja kasvattanut henkistä kanttiaan. Ei tarvinnut aloittaa alusta vaan pikemminkin jatkaa pitemmältä kuin viime loppukesästä päädyttiin.

Torstaina meillä oli ohjatun ryhmämme agilitytreenit. Harjoittelimme putkijarrua, ja väänsimme sylkkäriä. Olen erityisen huono jarruttaja; johtuneeko siitä, että yleensä on tarvinnut pikemminkin kirittää? Mutta kyllähän putkijarru pitää osata, ettei koira huitele putken jälkeen missä sattuu.
Agility ei ole meille kesälaji, toisaalta kisoihin pitäisi päästä ;) Teimme keppejä radalla, ja jopa jatkoimme rataa keppien jälkeen. Pitää muistaa antaa Viirulle suora linja kepeille kun vain mahdollista.


maanantai 13. toukokuuta 2013

Prinsessapäiväkirjat

Äitienpäivänä sain prinsessakortin. Prinsessojen päivä sujuikin mukavasti.

Äitienpäivän perinteinen vastapaistettu croissant tykötarpeineen
Kukkaset mökillä
Topi päätti vielä pitää talviturkin.
Tämä olio riisui talviturkkinsa useaan kertaan. Noutajien sukua.
Maanantaina jatkui Viirun BH-kurssi. Nyt ei tarvinnut enää huolehtia siitä, että alokasluokan tokoliikkeet pilaantuvat juuri ennen koetta. Harjoittelimme paikallaoloa. Viiru meni Pate-tervun kanssa paikkamakuuseen. Olin selin. Ilmeisesti makoili rauhallisesti koko ajan. Ei tehty kovin pitkään ja palkkasin välillä. Ettei nyt kuitenkaan heti mene paikkamakuu pilalle ;)

Simuloimme myös kaupunkiosuuden kaupan seinään kykettynä odottamista. Viiru ei purrut remmiä poikki! Viipo istui rauhallisesti. Lähellä oli muita koiria, lisäksi Pate emäntineen käveli ohi useaan kertaan läheltäkin. Ei vaikutusta.

Harjoittelimme myös täyskäännöstä pk-tapaan: siinä pitää ohjaajan pyörähtää vasemmalle. Järkeilimme, että Viirulle parempi tapa olisi ei-saksalainen, eikä sen suhteen tuntunutkaan olevan ongelmaa. Aloitimme vasemmalle kääntymisillä pysyen muuten paikallamme. Saimme myös neuvoja eteenistumiseen. Vessapaperisäkkini ei ollutkaan niin hullu ajatus, vaan "ohjureita" tosiaan voi käyttää. Aluksi matkan pitää olla todella lyhyt. Hupinumerona oli taas vauhtiluoksetulo; nyt niin että kouluttaja piteli Viirua, ja minä juoksin poispäin kutsuen koiraa. No eihän Viiru vetänyt perään vaan kävi istumaan. Vauhdilla tuli. Viiru on kuulemma kuin ihmisen ajatus. Millainenhan se on sitten vanhempana?

lauantai 11. toukokuuta 2013

Suolaista ja makeaa

Topin lääkäri 10.5.

"Topilla on oikeanpuoleisessa anaalirauhasessa voimakkaat muutokset. Tiehyt avattiin, anaalirauhanen huuhdeltiin ja rauhaseen ruiskutettiin antibiootti-kortisoniliuosta. Kotiin antibioottikuuri, maitohappobakteeri suositeltavaa n. 4 h antibiootin annon jälkeen.
Kilpirauhasnäytteiden tuloksista voi soitella tiistaina.
Mikäli tulokset normaalit, suosittelen röntgentutkimusta.
Kontrollikäynti ennen antibiootin loppumista."

Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että kortisoni ei selitä Topsukan kuihtumista (painohan on kyllä noussut kilon verran), vaan syynä on todennäköisesti joko kilpirauhasen vajaatoiminta (verikoe) tai kasvain (röntgentutkimus). Lisäksi Topsukalla oli hampaan juuri tulehtunut, ja hammas pitäisi poistaa tai lääkitä. Kunhan ensin tiedetään yleiskunto.

Topsukan mieli oli kuitenkin hyvä: taas selvittiin lääkäristä. Ja sitten mentiin Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa lenkille. Ja illalla haettiin juna-asemalta Kerttu!

Perjantai-iltana oli myös Josepan ryhmämme minihakuharkat: kolme koirakkoa saapui paikalle. Viirulla oli vain kaksi ukkoa: vasemmassa etukulmassa ja oikeassa takakulmassa. Haukkua vahvistettiin.


Viirun toko 11.5.

Tuomari Tommi Varis
Joensuu

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9 1/2
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 189 (sijoitus 2./10)

Tästä koirasta kuullaan vielä, sanoi tuomari. Se oli ennen kuin Viiru hyppi kaikkien päälle palkintojenjaossa.
Vaikeaa oli keksiä hyvä tavoite; haluan että tavoite on hyvin realistinen ja hyvää mieltä tuottava. Päämääränä oli lopulta, että Viirulla olisi kivaa ja etten paljon haittaisi Viirun suoritusta. Mielestäni onnistuimme. Jännitin paikallaoloa, muu oli minustakin kivaa. Paikkamakuusta Viirulle olisi voinut antaa vaikka 12 pistettä: viereinen bokseri makasi lähes suoraan Viirua kohti, liikehti ja tuijotti. Olikohan ihastunut Vipstaakiin? Tuomari sanoikin, että jos koira olisi ollut toisenlainen kuin Viiru, olisi syntynyt leikki tai tappelu. Viipo saikin kehuja tuomarilta: Viiru vain katsoi minua koko ajan eikä piitannut bokserista pätkääkään. En kovin montaa pistettä vienyt Viirulta, eniten seisomisesta.

Kokeen jälkeen vastasimme myönteisesti Miimin lenkkikutsuun. Vapaana juokseminen ilman kontrollia Liperin keväisellä maaseudulla sukulaisten seurassa oli parasta palkintoa ja palautumista tottelemisesta. Luonto vihertää. Olisin mielelläni lähtenyt vielä jälkiä vetämään, mutta mieli ja jalat eivät enää kantaneet. Olin herännyt 4.30 miettimään paikalla makaamista, enkä paljon ehtinyt tuon jälkeen nukkua.

Otin kokeeseen oikein kameran mukaan, kun Sirkku pyysi videota. Joku neropatti oli vaihtanut muistikortin pieneksi ja täydeksi, ja toinen älyn jättiläinen oli jättänyt asian tarkastamatta. Kännykkä pelastaa aina. Kiitos kuvaamisesta Heidi Utriaiselle.  En ole itse katsonut videota, mutta Sirkku kertoi sen olevan oivaa youtube-kamaa. Sirkkuhan se on Viirullekin tokoliikkeet opettanut - toivottavasti hyvä yhteistyö jatkuu :)

torstai 9. toukokuuta 2013

Whatever makes you happy

Tollerihakuilijat kokoontuivat iltapäivällä Tukholmanlammin maastoon. Vajaan parin tunnin aikana sade yltyi, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ainakaan Topia, joka ei olisi millään suostunut menemään autoonkaan takaisin. Oli niin kivaa olla seurassa ja harrastamassa!

Alueemme oli melko tasainen ja lyhyehkö. Topilla oli kolme ukkoa. Topsukka siirtyi suorapalkkaan, jotta etsimisen iloa ja herkkujen imurointia olisi mahdollisimman paljon suhteessa juoksemiseen. Ekalla ukolla jätimme siis jäähyväiset rullalle. Hieman oli miettimistä, missäs suunnassa se keskilinja olikaan. Ukot löytyivät hyvin - nenä toimii vaikka takajalat tutisevat.

Viirukin ehti etsiä ukkonsa ennen kuin oli aika suihkaista BH-kurssille. Viipollekin oli kolme ukkoa. Ykköselle ja kolmoselle Viipo haukkui, kunnes ehdin paikalle. Kakkosella palkka tuli jo viidestä haukusta; yritin harppoa ukolle mahdollisimman nopeasti. Haukku edistyy mielestäni hyvin.

Jakokoskelle ajelin kuraisia pikkuteitä pitkin, ja luulin jo eksyneeni, kunnes sivuutimme Mönnin kylätalon, joka on ollut mejä-kokeiden tukikohtana useampaan kertaan. Tuttu reitti. BH-kurssilla sade vain rankkeni ja viileni. Yritin vaihtaa kuivempaa ylle sekä olla tärisemättä ja ajattelematta: Voi kun viluttaa, voi kun pääsis kotiin, nälkäkin on kamala... Hyvä vire!

Viiru seurasi henkilöryhmässä taluttimella ja ilman. Ilman on paljon parempi - ilmankos kun vain sitä harjoiteltu. Kouluttaja kehotti torumaan kontaktin putoamisesta eikä antamaan uutta käskyä. Vauhtiluoksetulon teimme tokotyyliin eikä makuulta kuten BH-kokeessa. Kouluttaja piti Viirua herkkänä tyttönä, jolla on kotona tarkat rajat sille, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.  Viiru ei kauheesti tykännyt sateesta tottiksessa, mutta teki kuitenkin. Me ihmiset harjoittelimme kävelemällä BH-kaaviota ilman koiraa, mikä oli oikein hyödyllistä.

Illan agilityyn en enää kyennyt lähtemään märissä vaatteissa ja lotisevissa kengissä, eikä Topistakaan olisi varmaan ollut kivaa enää kykkiä märkänä autossa.  Harmi kuitenkin :(

Kahdelta lähdimme kotoa ja kahdeksan maissa palasimme. Juuri sen ajan satoi. Hyvä ajoitus. Tuntuu, että koirilla oli paljon ohjelmaa ja tekemistä. Mutta oikeastaanhan ne olivat suurimman osan ajasta autossa. Ihmiset tallasivat, olivat maalimiehinä, purkivat alueen, kävelivät BH-kaaviota, pyörivät henkilöryhmässä, pakkasivat ja tyhjensivät auton, ripustivat märät vermeet kuivumaan. Koira etsi ukkoja hetken, seurasi hetken, syöksyi luokse, kävi lyhyillä lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Ihan älytöntä, koira varmaan tykkää tekemisestä enemmän kuin ihminen ;)

Topin pyllyyn on ilmaantunut turvotuksen tapaista, joten varasin netitse ajan Kivuttomalle jo huomiselle. Tavanomaista kipeämmälle Topi ei tunnu.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tottista, tottista

Helatorstain aattona oli ihanan kesäinen sää. Susu lähti mökille, mutta Topi ja Viiru joutuivat jäämään kaupunkiin pitämään minulle seuraa. Ennen illan agilitytreenejä kiersimme urheilukentän kautta tokoilemassa. Siellä olikin käskytetyt treenit menossa, mutta tutuhko vieraanvarainen porukka kutsui meidät mukaan. Sellaisia ne noutaja(henkiset)ihmiset ovat!. Emme ehtineet jäädä, mutta paikkamakuun saimme tehdä hyvässä häiriössä. Porukkaa kuvaa hyvin se, että he olivat juuri päättäneet paikkamakuun, kun tulin paikalle ja kysyin, häiritseeko, jos Viiru makoilee tuolla syrjemmässä. He olivat heti kaivamassa omia koiriaan takaisin autoista, jotta Viirukin pääsisi riviin. Ei tarvinnut - tokoilevista koirista ja pelaavista lapsista oli ihan tarpeeksi häiriötä :) Hyvä mieli tulee tällaisista koiraharrastajista!

Agilitytreeneissä Viiru muisteli onnistuneesti tokohyppyä - kyllä! Olen myös ilmoittautunut elokuussa tokoleirille, uskokoon ken tahtoo. Agilityn treeni oli pitkä ja vaikea, ja tyydyimme viiteen ensimmäiseen esteeseen sekä vauhtiralliin.  Kolmen hypyn jälkeen käännyttiin kepeille, ja sieltä sujahdettiin putkeen. Eli harjoittelimme keppien hakemista. Viipo menee jo melkoisen hyvin oikeaan väliin, jos en tyrkkää sitä väärään kohtaan.

Maanantaina alkoi neljän kerran BH-kurssi. Kouluttaja todella paneutuu asiaan (myönteisessä mielessä). Kentällä on kerrallaan yksi koirakko, muut ihmiset seuraavat ja avustavat. Juttelut hoidetaan koiran ollessa autossa. Ensimmäisellä kerralla harkoiteltiin koirakon tason mukaan seuraamista ja ohjaajan toivomaa toista asiaa. Vipstaakilla seuraaminen ja kontakti sujuivat sen verran hyvin, että siirryimme henkilöryhmään. Oli varmaankin toinen kerta henkilöryhmää, ja hyvin sujui. Rytmin vaihdokseen juoksuksi saimme neuvoksi etupalkan kokeilemisen, ja oikealle kääntymistä oli syytä harjoitella. Täyskäännöstä emme demonneetkaan (sitä emme osaa).

Kouluttaja kysyi, onko meillä jokin ongelma. Voihan meillä ollakin, varsinkin kun en tunne BH-koetta ja PK-tottista. Mutta vastasin ylimielisesti, että ei ole. Vaikea ajatella mitään ongelmaksi Viirun kanssa, kun nuoren Topin kanssa ongelma oli se, hyökkääkö koira ihmisen tai toisen koiran kimppuun. Ei ole ongelmia, on vain koulutuksen puutteita ja haasteita. Nimesin sitten paikallaolon haasteeksi.
 
Viiru ja minä harjoittelimme siis myös paikallaoloa. Kouluttaja rekrytoi kylältä tytön koirineen häiriöksi, ja samalla hekin saivat harjoitella kontaktia.

Ensi kerralla treenataan BH-kaaviota. Juuri sitä toivonkin koulutukselta: miten BH-kokeessa käyttäydytään ja mitä nimenomaan siellä pitää osata. 

Koulutuspaikalta Jakokosken kylältä avautuivat hienot maisemat.

Topille on varattu lääkärin kontrolli ensi viikoksi. Tänään Topsukka seuraili mukana, mutta huomenna pitäisi tollerille olla omaa ohjelmaa :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Lajikirjoa

Varsinaisen vapun ilta meni agilitytreeneissä. Varastin sinne Lukkarisen Jarin radan. Päivällä olimme käyneet vappuajelulla ja -tokoilulla. Topista kapulan nouto on ihan huippua eikä Topsukalle tule enää mieleenkään pureskella noutoesinettä. Hyvä 10 v!

Illan treeneissä Susu pääsi juoksemaan ensin; toisella kierroksella Viiru meni esteet 1 - 6 ja 16 - 19 ja harjoitteli keppejä muutaman toiston. Radan alussa jatkon kannalta Viirullekin parempi oli pakkovalssi putkeen 2 eikä lähetys pimeään putkeen. Lopussa hienosti jäi Viiru puomin kontaktille, vaikka viipotin sivusuunnasa kauas.

Torstaina oli Viirun agilityvuoro. Kouluttajamme Sanskun mukaan aiheena olivat näin allergiakaudella niistot. Minun oli vaikea muistaa peräkkäisillä hypyillä, että ensin oli niistosokkari ja sitten vain niisto. Viiru rupesi toistojen kuluessa tarjoamaan muitakin vaihtoehtoja - kun ei tämä kelpaa. Muuten meni hyvin ja hauskasti. Kepitkin  teimme radalla, mikä vaati hieman säätämistä.

Perjantaina huokaisin helpotuksesta, kun ei enää tarvinnut yksin kolmea koiraa viihdyttää. Sirkkukin tuli Joensuun-kotiin - olihan lauantaina luvassa hakuharkat ;) Viirun kanssa hankkiuduimme Josepan esineiltamiin. Ekassa setissä Seija vei hyvin hajustetun rukkasen esinekaistaleelle kahteen kertaan. Vipstaaki ei hokannut, mitä oli tarkoitus tehdä, varsinkin kun kaistaleen etureunassa oli kiinnostavia hajuja (joihin muutkin koirat reagoivat). Onko Seija ukko - vai mitä pitää tehdä? Ekan setin viimeisenä toistona ja toisessa setissä vein itse itse rukkasen, ja Viipo kävi hakemassa tumpun todella innokkaasti. Ja siinä olivatkin perjantai-illan bileet.

Lauantaina hakuharjoituksissa meitä oli poikkeuksellisena aikana pieni porukka, vaikka Susukin oli mukana (ja Sirkku). Viiru oli vieläkin parempi kuin yleensä. Vasemmalla oli aukeaa mäntykangasta, mutta etu- ja takakulman lähellä humpsahtivat hyvät pikkukuopat,  oikealle rinne nousi ja etukulmaan sijoitimme häkin. Takakulman lähellä oli hyvä luonnonpiilo rinteessä kannon ja kiven takana.

Viipolle oli neljä maalimiestä. Ukot 1 - 3 olivat pimeitä ja viimeinen huiteleva haamu, joka piiloutui kiven ja kannon koloseen. Vasemmalta puhalsi hyvä tuuli, joka tosin oli hieman arvaamaton. Tarkoituksena oli kävellä keskilinjalla, kunnes Viipo saisi hajun ykköseltä vasemmalta. Koska Viipo nenineen oli heti kiinnnostunut vasemmasta puolesta  (ja koska minun varaani ei kannata näitä hommia jättää), lähetin Viirun jo aika läheltä keskilinjan alkua. Viipo kaarsi hakemassa hajun etuviistosta (väärin pk-haussa? mutta taitavaa ja vaikuttavan näköistä), paikallisti Mikan kuopasta, ja sitten kuuluikin reipas vah vah vah. Kuulemma 20 hyvää haukkua tulee jo, tästä jatketaan. Ilmaisut olivat hyviä :)

Kakkosella Viiru meni reippaasti häkkiin asti haukkumaan Annelille. Kolmosena makasi Mika peitettynä kuopassa, ja nelosena Anneli haamutti. Kolmoselle Viiru ei lähtenyt heti. Minun mielestäni tämä johtui siitä, että kuljimme keskilinjalla ilman hihnaa ja kielsin Viipoa lähtemästä ennen lähetystä. Tästä seurasi epävarmuus, ja omasta sähläyksestäni. Mutta on Vipstaaki vain niin huippu, kuopat ja haukut!

Opeteltavina asioina olivat haukun vahvistaminen varsinkin minun lähestyessäni, leikkiminen maalimiehen (ja bonuksena muidenkin kuin minun) kanssa sekä oma lähetykseni ja varsinkin asento. Haukku vahvistui, Viipo leikki Annelin ja Mikan kanssa, kiinnitin huomiota lähettämiseen enkä toivottavasti röhnöttänyt koiran päällä. 

Kotimatkalla käytiin vielä tokoilemassa. The Ultimate Disturbance issekseen, ja tytöt kahdestaan.