Oikeastaan Viiru toipui saman tien, mutta itse noudatan 10 - 14 vuorokauden toipumisaikaa: vain remmilenkkejä, ei saa nuolla haavaa, ei saa riehua. Nyt alkaa olla kymmenen päivää kulunut. Isommassa haavassa on tikit jäljellä, vaikka itse haavaa ei enää ole. Unohdin soittaa ajan tikkien poistoon. Ollaan pidellty huilitaukoa; Viirulla ei olekaan ollut treenitaukoa vuosiin. Kohta pitää alkaa harjoitella tokopikkujoulujen nakkihaastetta.
Viirulla ei koko aikana ole ollut mielestäni kipuja, ja se oli seuraavana päivänä entisensä. Ainoa mikä sitä vaivasi oli tötterön pitäminen. Ei voinut liikkua yhtään, kun kauluri oli niin painava (se onkin Topin vanha, eli se on iso). Mutta kyllä on Viiru ollut ikänsä terveenä, kun melkein 8-vuotiaana joutuu ekan kerran tötteröpääksi. Suuren osan toipilasajasta Viiru viettikin JumppaPompassa, koska siinä oli riittävän pitkä mahakappale suojaamaan reiät. Eikä jumpperi haitannut Viirun oloa. Jäljitelmissä on lyhyemmät mahakappaleet (mikä voi tietysti poikakoirille olla hyvä). Tuli näitäkin vertailtua :)
Piki on harrastanut Viirunkin edestä. Sunnuntaina Piki sijaisti Viirua tokovalmennuksessa, ja otimme aiheeksi saman kuin Viirullakin olisi ollut: kaukot. Mutta voi kauhistus, en muista siitä mitään. Ehkäpä keskustelimme käsi- ja takapalkasta luopumisesta... Hyvin on sen sijaan jäänyt mieleen se, mistä Piki ja minä innostuimme. Piki innostui oikealla seuraamisesta, kun se sai juosta käsikosketukseen ja sitten heti tai jonkin ajan päästä palkan. Sitten uusi käsikosketus ja palkka. Kun kaarsin oikealle, Piki joutui keskittymään paikkaan. Muistan myös Einin tuomat "pahat" leivokset. Söin kaksi. Nämä treenit ovat kivoja, kun aina on tarjolla kuumaa juomaa ja herkkuja.
Agilitya oli Pikin ohjelmassa peräti kolme kertaa, ja joka kerta hyvällä mielellä. Ehkä minun pitäisi taas alkaa tsempata Pikin kanssa eikä ajatella, että ei tästä mitään tule. Tänään olimme PoKSin ison kentän treenissä, aiheena medien MM-rata. Olipa hauskaa, kun oli itse myönteinen! Myös porukka oli parhaasta päästä, ja olosuhteet. Hallissa on uusi joustava korkkitäytteinen matto. Sininen rengas tuotti taas suuria vaikeuksia. Keppien loppuun panin suosiolla ohjurit, enkä myöskään aloittanut niitä radan osana. Ohjata pitäisi, Piki kyllä kuuntelee.
Rallyakin on mahtunut runsaaseen viikkoon pari kertaa. Eilen ohjatussa treenissä tehtiin puolen vaihtoja takana ja jalkojen välistä, pyörähdyksiä seuratessa, saksalainen täyskäännös.
Pikin saapumisesta tuli viikko sitten viisi vuotta. Viisi vuotta tulta ja tappuraa,
kuumaa ilmaa ja pullanmuruja, ääntä ja vimmaa, uhmaa ja nöyryyttä,
rajoja ja suurta rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti