sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ainutlaatuinen ei aina ole kaukana

treeni: Tuomas Haverila
Viirun agilityssa kokoontuivat kesän treeniryhmät viimeisen kerran. Talveksi otin vain yhden paikan, koulutettuun ryhmään. Kouluttaja tosin vaihtuu. Jännää! "Topin paikasta" keskiviikkoiltaisin hennoin luopua. Joka toinen torstai Viirulla on tokon voivoi-kurssia - kyllä, jätimme siis avon väliin. Viimeinen keskiviikkotreeni oli Tuomas Haverilan käsialaa. Rata sujui mainiosti. Kokeilin kepeille sitä, että menin valmiiksi vetämään koiraa ykkösväliin. Ei pelittänyt, vaatii siis treeniä. Toisaalta en erityisesti tykkää siitä ohjauksesta.

Keskiviikkona ja torstaina tarjoilimme Viirun nollakarkkeja. Torstaina kokeilimme vaihtaa koiria, mihin en ollut erityisen motivoitunut. Sain ohjattavakseni hitaan pienen medi-koiran - olin ihan tyytyväinen tsemppaavaan ohjaukseeni ja luulen, että koirallakin oli kivaa :) Viirun ohjaaja keksi alkuun hyvät ohjaukset, jotka pelittivät paremmin kuin minun kuvioni. Palasimme siis parinvaihtokokeilun jälkeen omiemme luokse, ja teimme kokonaiset radat. Viiru on kyllä luontainen viskileikkaaja. Varsinkin vauhdissa on ihan turha piipertää/niistää/pyörittää Viipoa saman siivekkeen ympäri, kun se suorastaa liitää viskiin.

Viikonloppuna oli Viirun mielestä ihan huippua tekemistä. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina käytiin metsässä ja vesistöjen äärellä patikoimassa. Satu tuli etelästä perinteiseen Pohjois-Karjalan patikointiviikonloppuun. Perjantaina ehdittin kiertää Kalliojärven kierros, ja vielä Tessullekin kerittiin. Topille (ja Viirullekin) hankittiin monenlaisia uusia namuja.



Kalliojärven kuningatar
Lauantaina ajettiin Ilomantsiin. Petkeljärven kansallispuistossa patikoitiin Kuikan kierros. Suosittelen, jos haluat nähdä vaeltaessasi muutakin kuin omien kenkien kärjet, juuria ja liukasta lillua/kiviä/pitkospuita. Reitti oli siis vaativuudeltaan helppo ;) Sadut sadunomaisessa metsässä.
Petkeljärven prinsessa

Tutustuttiin vielä Möhkön ruukkimuseon ulkoalueeseen. Itse museo oli kiinni, mutta se ei haitannut kosken, kanavien ja uimahuone Ryöpyn ihastelua. Kahvilalaiva Mantakin oli suljettu - mutta ihmeellistä: Koitajoen toisella rannalla, kesäteatteria ja laivaa vastapäätä oli aukioleva kahvila ja kauppa. Emäntä paistoi lättyjä ja keitti kahvia. Emmekä olleet läheskään ainoat asiakkaat, vaan kiirettä piti kauppiaalla!

Vesistöteemalla mentiin vielä sunnuntainakin. Kuhasalon luontopolkukin on vaellusreittioppaassa. Ainutlaatuinen ei aina ole kaukana. Pyhäselältä kävi raikas tuuli, ja lämpötila oli viiden asteen pinnassa.
Kukkosensaaren keisarinna
Samaan aikaan toisaalla: Topi relasi kotona.
Nykyään ei saa enää kunnon palvelusväkeä. Lattia on ihan pölyinen.

50-vuotislahja Hyvinkään taidemuseosta (alkuperäinen maalaus Yrjö Saarinen)

tiistai 24. syyskuuta 2013

Hapuilua ja harmitusta

Maanantaina haussa oli viimeiset iltaharkat, seuraavaksi sunnuntaina. Pimenevää ja kylmenevää, navakka tuuli. Mentiin toissalauantain kisaradalle, mutta lyhennettiin aluetta reilusti. Tehtiin kuoppapiilo, jossa päällä oli levy ja sammalta. Viirun ukot olivat oikeassa takakulmassa ja kuopassa vasemman etulinjan tuntumassa mutta ei läheskään kulmassa asti. Oikealle Viiru piti lähettää kolme kertaa, ilmeisesti aika paljon tuulen vuoksi. Ensi kerralla ykkönen olkoon haamu. Haukku raikasi komeasti 30 - 40 kertaa. En mennyt ukolle. Kuopalle Viiru löysi nopeasti, nuuskutteli, kierteli, käveli päällä, ihmetteli - ja alkoi haukkua :)

Hakuharkkojen aikaan olisi pitänyt soittamalla ilmoittautua BH-kokeeseen, johon osallistumista olen suunnitellut lähes koko kesän. No en muistanut! Kun 20 minuuttia soittoajan jälkeen pirautin ilmoittautumisten vastaanottajalle, kuulin että viimeinen paikka oli mennyt muutama minuutti aiemmin. Ollaan ekana varasijalla. Ja onhan syksyllä vielä muitakin kokeita. Kyllä kuitenkin harmittaa, varsinkin kun tänä iltana Viiru löysi varsinaisen tottisteluilon myös Linnunlahden kentällä. Valo-siskon ja Ilonan sheltin kanssa harjoiteltiin paikkamakuuta häiriössä, seuraamista ja henkilöryhmää (siinä auttoivat muutkin). Pikkuisen muisteltiin Viirun kanssa liki-käskyä (eli suoraan eteen istumista), mutta jos kokeeseen päästään, enköhän kutsu Viipon sivulle. Itsekseni kävelin kaavion useampaan kertaan. Alan muistaa sen.

Aluksi kentällä oli paljon porukkaa, koska uusi pentukurssi alkoi. Topi oli mukana ja suhteettoman innoissaan koulutuskentälle pääsystä. Ei pienellekään kävelylle voinut kentältä poistua. Jee, me tehdään! Mutta mitä? Topi hengaili ja oli mukana menossa (häiriönä), kun Kiri tottisteli.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viikonlopun viettoa (sis. tuplanollan)

Saisi tämä flunssailu jo päättyä, tylsää ja masentavaa. Säätkin muuttuvat ennusteen ensi viikolla syksyksi. Sirkku tosin kirjoitti jo eilen, että tänään on syksy.

Topi oli mökillä kuistilla loikoilemassa ja tähystelemässä.
Topi odottelee saunan eteisessä ja nauttii vilvoittelunameja (huomaa pöytäliina).

Lauantaina Viiru tapasi aimo lauman sukulaisiaan Miimin yllätyskekkereillä. Kiitos! Kotiin lähdettiin aikaisin, koska sunnuntaiaamuna Jee, mitä tänään tehtäisiin -Viipo ja köhivä, umpiväsynyt ohjaaja suuntasivat agilitykisoihin Pieksämäelle. Matkalla satoi rankasti Varkauteen asti, mikä ei ollut yhtään kivaa. Mietin, miksi ihmeessä yksikseni (ja sairaana) ajelen neljä tuntia eestaas parin minuutin kirmailun takia. Mieliala koheni kuitenkin, kun perillä avasin peräkontin ja näin iloiset silmät ja reippaat hörökorvat. Aurinkokin paistoi välillä.

Historia toisti itseään ;) Topin eka nolla oli Tuija Kokkosen radalta kuusi vuotta sitten Joensuussa Sirkun kanssa. Viiru tempaisi saman tien nollia kaksi Kokkosen radoilta. Kolmaskin rata oli tarjolla, mutta siihen ei ohjaajan tsemppi enää riittänyt, kun sama tuomari ei olisi voinut kuitenkaan sertiä antaa Viipolle (muuten kyllä olisin...) Kokeilin hönttejä ohjauksia, joista itsekin tiesin, etteivät ne pelitä. Maksullinen harjoitus. Toisella radalla, jossa sijoituimme ykkösiksi, ohjasin sen verran hyvin, että itsekin vallan yllätyin. Radalla oli myös Viirun lempieste pöytä - melkein meni yli, koska en jarruttanut ihan tarpeeksi, mutta Viiru kamppaili pysyäkseen pöydän päällä ja onnistui :)
Kyllä vetää vakavaksi tällaiset palkinnot. Missä lelut ja herkut?
Onneksi kaikki historia ei toistunut. Jotenkin on jäänyt mieleen nimenomaan Pieksämäeltä se, miten yritin innostaa ja leikittää Topia (turhaan) sekä pyysin seuraavalta ohjaajalta, ettei hän toisi koiraansa lähelle. Viirun kanssa tämmöisiä huolia ei ole. Videomateriaalia ei ole, muistot vain elävät. Viiru on kyllä mahtava tyyppi!



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kestävyysvaje

Hakuharkoissa maanantaina piti tietysti yrittää kokeilla lauantain kokeessa ollutta piiloa, jonka ilmaisi vain yksi koira. Kokeessa ukko oli kuopassa, jonka päällä oli levy, jonka päällä oli samalta. Lisävaikeutta taisi tuoda se, että piilo oli eturajalla noin 30 metrissä. Meidän kuoppamme oli etukulmassa eikä meillä ollut levyä, vain pressu. Haastetta oli Viirullekin, se pyöri ja pyöri, ja alkoi haukkua vasta toisella lähetyksellä. Ykkösellä ja kakkosella piti haukkua ainakin 50 kertaa. Sitten maalimies palkkasi. Haukkuihan Viiru, mutta taukoja tuli. Kestävyyttä! Kolmonen pakeni huimaa vauhtia, Viipo sai lähteä heti ukon perään ja juosta kiinni. Jännää!

Treenin jälkeen alkoi olla pilkkopimeää. Ihmettelin taas, mihin city-ihminen on elämässään kulkenut: kaupunkilaistyttö kävelee sysipimeässä Pohjois-Karjalan metsässä kahden naisen ja seitsemän koiran kanssa. Mutta tuon turvallisempaa seuraa saakin hakea :)

Tiistaina käytiin koulutuskentällä iltalenkillä norkoilemassa häiriötä etsimässä. Seuraaminen tuolla kentällä on edelleen vaikeampaa kuin missään muualla.

Keskiviikkona Nuusku, Rapsu ja Sisu sekä Zorro ja Elena tarjosivat Topille viriketerapiaa. Kiitos siitä! Käveltiin lyhyt lenkki ja harjoiteltiin esineruutua sekä tokoiltiin. Viiru sai hyvää häiriötä paikallaoloon ja seuraamiseen. Seuraaminen metsässä oli paljon helpompaa kuin Linnunlahden kentällä.  Viirun esineruudussa ei ollut mitään tolkkua eikä juuri Topinkaan. Viiru kyllä taas löysi kaikki esineet muttei palauttanut yhtään kunnolla. Käytiin ne sitten yhdessä hakemassa. Ehkä edes pieni, pienenpieni virittely olisi auttanut hieman? Seuraavissa treeneissä viedään vain yksi esine janan tai kaistaleen päähän.

Topi heinäkuussa (kuva Sirkku Kouki)
Lyhytkin lenkki oli Topille muutaman metrin liian pitkä, ja kannoinkin sitä ihan pienen matkan. Iloinen mieli ei ihan korvaa puuttuvia takajalkojen lihaksia.... Topi oli tyytyväinen. Seuraa, tekemistä ja paljon namuja.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Been there done that

Tässä yksi kuvahaaste-kirjoituksen leirisäätökuvan lopputuloksista.

Liitu, Viiru ja Jiro Uuraisilla (kuva Sirkku)
Maanantaina hakuharkoissa oli kolme ukkoa: haamu, pimeä ja ääni. Kahdelle ekalla piti haukkua, kunnes tulen ukolle ja annan luvan palkata. Kyllä Viipo taas kyttäsi minua ja ekalla ukolla piti taukojakin. Ensi kerralla saa ukko itsekseen palkata pitkästä haukusta. (Ja keksitään myös jokin ylläri!) Olin tänään hakukokeessa maalimiehenä, ja kyllä pitää koiran jaksaa haukkua pitkäänkin. Toivottavasti Viirusta ei kuitenkaan tule pussailijaa, lelua etsivää liiviin uijaa tai naamalle hönkivää räkijää. Lisäksi pitää muistaa harjoitella sitä, että maalimies on kuopassa umpparissa. Kokeessa oli inhottavia polttiaisia, jotka saivat rauhassa poltella otsaa, kun piti olla liikkumatta ääneti.
Lavastettu kuva haastetta varten. Mutta ei sitten mahtunutkaan seitsemän-kahdeksan kuvan joukkoon.
Treenin jälkeen mustat koirat lenkkeilivät pimenevässä metsässä. Kahta groenendalia ja schipperkeä ei juuri erottanut, kolmesta bortsusta ja yhdestä aussiesta sentään vilahti jotain valkoista toisinaan.

En kuitenkaan muistanut varustaa Viirua heijastinliivillä ja lampulla vielä keskiviikkonakaan, jolloin kävelimme pimeällä Pärnällä sheltti- ja bc-poikien kanssa; tällä kertaa mukana oli myös iäkäs borderterrierilady, johon Viipo piti kunnioittavaa etäisyyttä.

Soilin rataa tehtiin. Viirun kanssa keskityimme kisojen jälkihoitoon eli kontakteilla pysymiseen ja selkeään vapautukseen.
Yritin myös ottaa keppien lopussa sivuttaisetäisyyttä ja valssata, mutta se ei sujunut, vaikka lopussa olisi ollut lelupalkka (tätä sitten korjailtiin torstain treeneissä). Taas jälleen kerran rata oli huisin kiva, ja Viiru irtosi hyvin putkiin. Vaikea paikka olivat keppien jälkeiset pari hyppyä.

Torstaina kouluttajamme ei päässyt. Teimme edellisen illan rataa, koska se oli valmiina hallissa (ja kiva). Nyt saimme Viirun kanssa myös keppien jälkeiset hypyt onnistumaan.

Perjantaina Eve, Asta ja Nikke tulivat yökylään. Ihka ensimmäiset koirat yökylässä! Rauhallisesti sujui - Topi tosin oli mökillä chillaamassa eikä kotona riehumassa ;) Olipa ylellistä, kun oli sekä Viirulle että minulle seuraa ilta- ja aamulenkillä. Lauantai-iltapäivänä yritimme järjestää koirille ekstreemiä elämysmatkailua kaupunkikävelyllä, mutta ne vain kohauttelivat olkapäitään: been there done that. Rullalautoja, fillareita, sillan alituksia, ritiläportaita, erilaisia alustoja, rakennustyömaa, leikkipuisto puisine poneineen. Ehkäpä uskaltaa BH-kokeen kaupunkiosuuteen :) Aurinko paistoi, ja alkusyksy oli parhaimmillaan. Ruuhkaviikonloppuna jäivät oman seuran agilitykisat kokematta, mutta piirinmestarit saatiin kuitenkin valittua.


Sirkun kuvahaaste

Sirkku haastoi: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama! 

Haastan kaikki kiinnostuneet!

Jos joku jaksaa laskea, kuvia taitaa olla kahdeksan. Ja lähes kaikki ovat Sirkun ottamia ;)



Leirit

Mökkeily

Ilo

Nautiskelu

Kisaaminen

Vesi
Paimen

Hiiret


lauantai 7. syyskuuta 2013

Voittajana maaliin

Lääkärissä keskiviikkona

Topilla aamulenkeillä liikkuminen muuttunut kankeammaksi ja haluaa mahd. pian takaisin. Juominen on vähentynyt, verta ollut iltapäivällä lattialla (vitrsassa?).
Topilla on kävely jäykkää, otj asentorefleksi puuttuu, tasapaino horkuu kun etujalkoja nostetaan (erit oej), selkäranka on jäykkä. 
Topilla on lihaskunto heikentynyt ja selkärangan jäykkyys sekä neurologiset puutokset aiheuttavat liikkumisongelmat. Aloitetaan gapapentin kipulääkitys 150 mg aamuin illoin. Kortisonilääkitys kroonisen haavauman hoitoon ennallaan. 
Jos gabapentin aiheuttaa oksentelua/ripulointia/heikotusta jätä pois ja ehkä lasketaan annosta.
UÄ: virtsarakossa sakkaa, limakalvo normaalia paksumpi.
virtsanäyte - verta 4 +, pH 7, ei sokeria, prot 2+, omp 1.036
aloitetaan ab kuuri ohjeen mukaan

Ilmeisesti antibiootti oli oikea, koska lääkkeen vaihtamistarpeesta ei tullut ilmoitusta. Topin kunto tuntuikin kohenevan heti antibiootin ja Gabapentinin aloituksen myötä; Topsukka on myös ollut sosiaalisempi ja kontaktihakuisempi kuin aikoihin. Aluksi lääkärissäkäynti sai kuitenkin minun mieleni matalaksi, ja ajattelin että kovin monen käden sormia ei tarvita Topsukan elinpäivien laskemiseen. Topi tuntuu olevan hyvällä mielellä, ja omalla tavallaan aina messissä, kun jotain tapahtuu.

Jäljellä

Perjantaina olikin Topille ihan järjestettyä tapahtumaa: verijälki ja pieni lenkki Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Jälki oli avoimen luokan muotoinen ja hyvin lyhyt - mutta turhan pitkä Topille. Lopussa olisi tullut hieman harhailua, kun voimat alkoivat ehtyä. Sorkalle päästiin ja kivaa oli! Kun muutkin olivat jäljestäneet, käytiin lyhyellä lenkillä. Viiru ajoi saman jäljen kuin Topi, ja huipusti ajoikin! Siinä vaiheessa jäljellä oli siis kertaalleen vedetyt tuoreet veret, kolmet ihmisen tossut (kahdet minun) ja Topin tassut. Luultavasti koiran nenälle sama kuin ihmisen silmälle tyhjennetty, punaiseksi maalattu Nevskin prospekti. Hyvin pysyi nenä maassa - mutta en tiedä, olisiko tarpeeksi hyvää keppien löytymiseen. Pitäisi päästä katsomaan pk-jälkikoiraa hommissaan.

Radalla

Keskiviikkona ja torstaina oli Viirulla pikkuiset agilitytreenit, monet ryhmäläiset ja torstain kouluttajakin olivat poissa. 

Sirkun kuva Patchcoat-leiriltä
Lauantaina olivat ekat viralliset agilitykisamme, hyppyrata ja agilityrata Varkaudessa. Kotiläksyjä tuli minulle paljon, mutta suuri osa oli vanhaa: Ohjaa, pahvi! Ohjaa tosissasi koko ajan ja jokainen este! Opeta ja ohjaa kontakteilta lähdöt selkeästi! Päätä kriteeri, noudata sitä, ja mieti etukäteen poikkeamisen seuraukset! Ja monta muuta läksyä. Noudatimme kuitenkin tuomarin puhuttelussa annettua ohjetta: tapahtuipa radalla mitä hyvänsä, niin voittajana maaliin!

Innovaattorina generoin myös ihan uuden menestysvajeen, jonka tausta tosin on noissa yllämainituissa läksyissä. Agilityradan lopussa meillä oli nolla alla. Viiru otti opetetun mukaisesti puomin kontaktin mutta lipsahti siitä - ehkä kun ajatelmani mukaisesti ennakoin persjättöä. Minä pysähdyin tuomarille (Anne Savioja) selittelemään, että kyllä se otti kontaktin. Kas kun en sovittelukahveja alkanut keitellä. Tuomari totesi, että niin ottikin, puomi oli täydellinen - MENE MENE. Kun olimme vastaanottamassa Vipstaakin kanssa ykköspalkintoa 7 sadasosasekunnin yliajalla, huomasin ettei näin pieneen häpeään kuole.

Ja hyvä oli ehkä leivoskella muillakin kontakteilla, mikä myös lisäsi aikaa...

Onneksi kaikki tuomaria myöten olivat lohduttavia ja kilttejä. Ihan ekaa kertaa kisaava ohjaaja saa paljon anteeksi ;) Tuttuja oli vähän. Nyt vain odottelen, milloin SAGI pyytää palauttamaan toimitsijakortin.

Ajallisesti ensin olleelta hypäriltä tuli hylky hyppyjen ohittamisesta - ehkä meistä kumpikaan ei ollut ihan niin kuin kotihallissa. Agilityradalla oli ykköseksi vaikea kohta, jossain päädyin yrittämään ensin persjättöä (ehtimisriski) ja sitten viskileikkausta (osaamis- ja ajattelunmuuttamisriski). Ehtimisriski realisoitui, ja saimme tehtyä kaksi onnistunutta takaaleikkausta!

Vaikeaa oli missään vaiheessa kisoja pidätellä hymyä, kun näki mielessään Viirun innokkaan naaman ja tarkkaavaisuudesta höröttävät korvat ekan hypyn takana.

Aurinkoisissa kisoissa juotiin VarPSin 40-vuotiskakkukahvit. Palkintona oli paljon koiran herkkuja lahjakortin lisäksi; ostin myös Viirulle lelun. Hauskan päivän päättivät kavereiden tuparit, joissa Viiru vielä jaksoi toimia seurustelu-upseerina.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Pk-treeniä

Maanantaina satoi koko päivän, mutta illalla hakuharkoissa vettä ei tullut enää kaatamalla. Pilvisessä säässä pimeä meinasi kuitenkin yllättää, vaikka meitä oli vain neljän hengen valiojoukko (tai vain yksi oli oikea valio - mutta se onkin neloisvalio). Viiru oli viimeisenä, ja oli jo melko hämärää. Ukkoja oli kolme, kaikki pimeitä. Hämärää, pimeää, eikä alueella muutenkaan kasvillisuuden vuoksi nähnyt nenäänsä pitemmälle.

Ensimmäinen ukko oli lähellä vasenta eturajaa häkissä. Pitkästä aikaa Viirun piti haukkua, kunnes olin kiertänyt maalihenkilön ja antanut luvan palkata. Sujui sydäntälämmittävän hyvin. Kakkonen löytyi hyvin ja hienolla pistolla, vaikka olikin pitemmällä kuin luulin... Kolmosestakaan emme oikein tienneet, missä ukko kykki. Löytyi toisella lähetyksellä. Ensimmäisen sabotoin harvinaisen osuvasti. Juuri, kun Viiru päästi ensimmäisen haukahduksen, kutsuin sen takaisin. Lähti kuulemma kuin pyssyn suusta. On siis ainakin hallinnassa ;)

Aussieyhdistyksen tokoleirillä, kuva: Sirkku Kouki

Tiistaina käynnistettiin projekti BH. Aikaa on kuukausi. Suurimmat haasteet ovat kaavion opetteleminen ja oma liikkuminen, intensiteetti pitkissä seuraamisissa ja paikkamakuu. Luoksetulossa eteenistumisella en ajatellut vaivata päätäni. Josepan vuorolla koulutuskentällä oli kivasti porukkaa, Kiri-emo sekä Hilkka ja kaveri, jotka auttoivat treenissä. Viiru pysyi hyvin paikkamakuussa pienessä häiriössä, vaikka olin kaukana selin (Hilkka tarkkaili). Seuraaminen ei sujunut lainkaan, joten seuraavaksi kentällä huippulyhyitä pätkiä huippuleikillä.

Kun olimme jaksaneet kauas kentälle (vajaan kilometrin kävely), piti hetken mielijohteesta jatkaa myös projektia Metrin este. Siinä taidettiin päästä yli 90 cm eli palasen puolikas puuttuu enää. Hyppy siis ei ole kummoinenkaan projekti, vaan (hyppy)nouto.

Mehän näytetään ihan tokoilijoilta (Sirkun kuva aussietokoleiriltä)

Topi menee huomenna aamulla lääkäriin. Tuntuu, että sillä aamuisin on kipuja. Ja mietin, onkohan sillä pissatulehduskin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Saattaen vaihdettava

Viime vuonna samoihin aikoihin kirjoitin And then there were three. Nyt niitä on enää kaksi. Kalenteri kääntyi syyskuulle, ja kaupunkilaishiiri muuttui takaisin Valkan giltsiksi. Maalaishiiri ja -virtahepo kävivät saattelemassa kaupunkilaishiiren emäntineen uuteen, tilavampaan asuntoon Helsingin kattojen ylle.

Innokkaat talkoolaiset teljettiin häkkiin.

Uusi, Susun silmiin sointuva matto
Onneksi jäljellejääneille maalaisille on tiedossa jännittävää puuhailua, kuten BH-kokeeseen treenaamista (ja saako paikan?) ja agilitydebyyttiin matkustamista.... Jos vain päästään...  Kalliisti korjattu, hieman öljyä tiputellut kärrymme muuttui reissun aikana öljyä suihkuavaksi kurpitsaksi.

Topille etelän reissu oli varmaan viimeinen. Topi nautti mummolassa lekottelusta, maksamakkarasta ja aladobista puhumattakaan. Topi ei enää pääse kapuamaan portaita rinnetalon eteisestä varsinaiseen asuinkerrokseen, joten Topsukalle oli tallattu polku takaovelle suoraan paraatikerrokseen.

Borta bra, men hemma bäst... tai en ole sittenkään ihan varma. Kyllä mummolassa on paljon paremmat herkut.
Viimetorstainen agilitytreeni oli erilainen. Radalla oli paljon suoraa putkihurvittelua ja putkiin irtoamista. Viipo oli ihmeen kiinni minussa. Sairas, juoksujen jälkitila, viimeviikkoinen työmatkani? Yleensä en Viirua juurikaan virittele, mutta ennen toista kierrosta leikittiin ja riehuttiin. Mikä parasta, se auttoi. Kolme putkea peräkkäin leijeröinteineen meni sitten ihan kepoisesti.