lauantai 23. maaliskuuta 2019

Epäilyksiä

Sisukkaan treeneissä haettiin kosketusta muodikkaaseen in-iniin. Näillä kokonaisresursseilla olen mieluummim retro tai klassikko, mutta oli kiva saada käsitystä siitä, mistä on kyse. Rallyssa oli Pikille oman ryhmän möllit. Kokeilin ekalla radalla palkattomuutta: yhteistyöstä, innokkaasta tekemisestä ja omasta aktiivisesta kuplastamme ei ollut tietoakaan. Seuraavan radan broilerpullat muuttivat ilmeen. Ensi viikonlopun kokeessa ei auta kuin erinomainen virittely ja ohjaajan hyvä vire :)

Vähän samanlainen turhautunut olo jäi Viirun luoksetulon stopista, jota videoimme tänään tokovalmennukseen. Ja Pikin kepeistä ja puomista ja renkaasta.


Poika ja 6,5 eukkoa

Viikonlopun vietto alkoi perjantaina sukulaiskävelyllä: kylläpä Viiru äiteineen ja siskoineen hymyili kilpaa auringon kanssa. Viirun pojalle nuorempi naisseura olisi ollut mieluisampaa. Piki tapansa mukaan hieman ärhäköi, mutta onneksi fiksut eivät piitanneet. Kävelyn jälkeen vielä kahvia, pentuja, naskaleita, pissaa ja Viirun pojan halimista. Ei voi paljon paremmin viikonloppu alkaa. 

Mihin ovat koirablogit kadonneet, kun muita blogeja kuitenkin on? Enkö löydä niitä? Onko kuulumisten vaihto somessa? Missä siellä? Vai ihan tosielämässä? Ovatko blogit nykyään enemmän tarkoittuja julkaisuiksi?

Tykkään kirjoittaa, mutta kenelle? Eivät taida koirieni kasvattajatkaan lukea. Jos pidän treenipäiväkirjaa, miksi se on internetissä? Olisiko päiväkirja muualla, vaikka ruutuvihkossa tai puhelimessa, analyyttisempi? Haluanko oikeastaan kertoa ihan vieraille ihmisille mitään itsestäni?

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Fiilistelyä

Piki osallistui tänään PoKSin rallymölleihin. Tavoitteena oli hyvä fiilis, ja se toteutui. Piki ei ahistunut eikä räyhännyt, ei pissannut eikä kakannut hallin hienolle matolle (kuten viimeksi snooker-treenissä). Lämppälenkillä tuli neljä kakkosta, ja mietin jo, näinkö tässä käy... Mutta ei. Livahdin rataantutustumisesta ennenaikaisesti, että ehdin kävelyttää Pikseliä uudelleen ja vähän viritellä sitä hallissa. Se sitten kostautui. Tein väärän radan - kyllä, se on mahdollista rally-tokossakin - meikäläiselle.

Iloista tekemistä, häntä heiluu, valitettavasti ohjaaja eksyi radalla. Rata olisi mennyt ilman palkkaa.


Pisteitä olisimme menettäneet ilman hylkyäkin. Pikillä kun on se "tokotausta", niin se kaksi kertaa istahti seuraamisessa (360-käänöksessä ja spiraalissa). Pikafiksi lienee ohjaajan laajemmat kaarrokset ja vielä nopeampi vauhti :) Mutta ihmeellistä, ei mennyt muita pisteitä, tosin nämä olivat vain möllit. Oltiin samaa tiimiä, samalla radalla (tosin väärällä).

Viikon varrella on normaaliin tapaan rallailtu, tokoiltu ja aksailtu. Pientä edistystä, pientä paikallaanpolkemista. Piki teki radalla kepit alusta loppuun, mutta nyt puomi vaatii loppupalkan. Viirun kanssa en ole malttanut noudattaa ruutusuunnitelmaani: vain läpijuoksuja lelulle ruudun taakse, kunnes suoraan meneminen vauhdilla vahvistuu. Jospa huomenna ison kentän treeneissä. Kerrankin on suunnitelma: hankalat liikkeet parhailla palkoilla ilman paineita. Mukaan iso possulelu, ceessaria ja kokonaisia lihapullia. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Tokopainajainen

Näin painajaisen, jossa Viiru karkaili, ei totellut yhtään eikä piitannut minusta muutenkaan. Minua selvästikin kalvaa syyllisyys siitä, että perjantai-iltana suutahdin sille, kun se rautatieasemalla vain räksytti eikä totellut, kun olimme etelän ihmeitä vastassa. Kun kiivastuin ja olin tosissani Virpi sitten pöyristyneenä totteli: istui kuin tatti hiljaa, eikä noussut edes remmistä vetämällä.

Oliko se sittenkään painajainen, mietin tokotreeneissä. Viiru juoksi ruutuun lelulle tai appari heitti lelun. Stoppeja tehtiin putken kautta suullisella käskyllä ja välittömällä pallon heitolla. Pikin kanssa teimme perjantain rally-tokon treenirataa runsailla kehuilla. Juokseminen varsinkin pujottelussa vaatiin vielä paljon harjoitusta, Piki seilaa missä sattuu.

Koko päivän satoi märkää lunta ja lämpötila heilui nollan molemmin puolin. Kevät, missä olet?

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Kavereita

Viikon joka ilta taas jotain pientä:

Pikin maanantain agility: Kumpikin koira teki edellisen ryhmän rataa, johon oli poimiitu Laamas-vaikutteita edellisen viikonlopun kisoista. Piki osasi renkaan, Viiru A:n ja keinun kontaktin.

Tiistaitokossa oli teemana seuraaminen. Sekä koutsin että ohjaajan ennakkoasenne oli: tämä osataan, on meidän vahvuus! Mutta Viiru ei seurannutkaan kunnolla ei eteen- eikä taaksepäin. Huoh. Edistämistä korjailtiin vasemmalle kääntymällä ja pysähtymällä.

Aamulenkillä jäähyväiset otsalampulle ja muille keinovaloille

Keskiviikon Sisukas-treenissä oli pitkästä aikaa Piki. Sai valita kolmesta 12 esteen pätkästä, tai olisihan kaikkikin ehtinyt jos olisi muistanut ja osannut. Kepit: takaperinketjutus eli esittele ensin seuraava este. Puomin ylösmenolle ei Piki osunut vauhdissa eikä alasmenollekaan kuin ehkä kerran. Ei Pulleroinen loikkaa mutta askeleet eivät sovi. Kotiläksyksi ylösmenon harjoittelua kontaktipinnan keskelle kohdistamalla.

Torstaina oli tokovalmennuksen palaveri ABC:lla. En kyllä jaksaisi puhua, mieluummin treenaisin. Läksyksi luoksetulon stoppi: Pysähtyminen keinolla millä hyvänsä, vaikka yllätyskäsillä :). Ja sehän on selvää, että Viirulta pitää vaatia.

Perjantaina oli harmaa lomapäivä - mutta loma kuitenkin. Jäälle piti päästä, mitä sitten että naamaan tuli jäätävää tihkua 7,5 m/s. Sää on vain asennekysymys. Linnunlahden uimarannalla meinasi asennekin loppua, kun hankikantokin loppui. Konttaaminenkin oli hankalaa, koska se oli koirista leikkiinkutsu ja rukkasenvarastamiskehotus.

Korvat irtoo ja silmät siristyy tihkutuulessa
Rally-tokoon ohjatuille kerroille toivoin kokeeseen valmistautumista ja uusien kylttien kertausta. Tehtiinkin pikku rataa, josta sai monen henkilön silmin ja suin palautetta. Remmiä oli vaikea saada pysymään koko ajan nauravana, varsinkin juoksupujottelussa. Pitäisi katsoa vanhoista rojuista sopivanmittainen hihna. Enemmän pitäisi minun havainnoida koiraa ja antaa sille vihjeitä. Ekalla kierroksella palkkasin vain vähän. Uuden kyltin askel+seiso: ei käsikosketusta! Askel sivulle suoraan!

Toisella kierroksella oli tarkoitus palkata vasta lopussa. Mutta. Halliin tultuamme Pikin nenuun leijaili haju, joka oli pelottava tai ainakin hämmentävä. Harvoin pääsee näkemään, yleensä vain miettii, mikäköhän sille tuli. Jotain mitä vajavainen ihminen ei havaitse tai ymmärrä. Kirsu nappasi hajun, nenä nousi ylös, seurasi hajua, pää kääntyi. Ja sitten ei enää voinutkaan keskittyä tekemiseen. Näin voi hyvinkin käydä kisoissa. Pitää tsempata itseään, jotta voi tsempata Pikiä!

Ei näkyvissä latuja eikä lomalaisia

Pikillä on kotonakin jännää, kun Susu kumpinekin ihmisineen oli täällä viikon, ja sitten läpsystä vaihtui toisen kasvattini kaksikkoon. Tänään oltiin kaipaamillani kimppalenkeillä. Aamupäivällä käveltiin naapurin koiran kanssa ja iltapäivällä riekuttiin seitsemän aussien seurassa Viinijärvellä. Kun pitkään aikaan ei ole isommilla yhteislenkeillä oltu, vähän jännitti, miten eukkoset käyttäytyvät. Onneksi Viiru oli nuoremmilleen valistunut ja sopuisa itsevaltias ja Hipalle aktiivisesti nöyristelevä alamainen. Piki sen sijaan yritti itseään nuoremmat tyttöset pelotella.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Päätöksiä?

Maaliskuu... Viiru kerkisi kerran helmi-doboon, viimeiselle kerralle just ja just ehdittiin työmatkani takia. Pallolla seisominen on Viirulle paljon helpompaa kuin aluksi, mutta molempien takajalkojen saaminen tasapainotyynylle on yhä välttelyn arvoista. Yhteisliikkeenä oli esimerkiksi jalkaprässi, joissa koira oli sylissä. Viirusta vähän outoa, mutta ehkä aika mukavaa.

Alkuviikko meni flunssassani emmekä hyvistä ulkoilukeleistäkään pystyneet nauttimaan. Jäälle tekisi mieli. Perjantaina illalla oltiin hetki Leinosenlammen jäällä; voi sitä riemua ja rallia. Hanki kantaa muuallakin. Lauantain agilitykisojen takia oli rallyssa vain tynkätreenit. Pikille pitäisi keksiä aina vain lisää käskyjä, esim. saksalaiseen - tai antaa paremmat käsiavut. Viimeksi oli puhe, että vatitreeniä pitäisi tehdä, jotta takapää löytyisi entistä paremmin. Piki on nyt ilmoitettu rally-mölleihin ja -kisoihin sekä rally-tuomarin pitämään koulutukseen. Pitää opetella kaikki kyltit, myös ne uudet.

Viirun tokokokeesen meno lykkääntyi huhtikuulle; treenaaminen on jäänyt vähälle Viirun pojan vierailun ja oman pikku sairastelun takia. Toivottavasti huhtikuussa mahdutaan kokeeseen. Pikin rally-treenin kyljessä ehdittiin tehdä ruutua. Ensimmäinen oli taas haistelua, muissa seisahtui oma-aloitteisesti ruudun etuosaan. Ensin lelullle juoksu? Vain yksi hyvä toisto?

Arra ja Viiru

Lauantaina Viiru yritti päättää agilitykisauransa kunniakkaasti, mutta ohjaaja torpedoi aikeet kerta toisensa jälkeen (kolmella radalla). Kuten koko yhteisellä aksataipaleellamme.

Piki ei päässyt kisoihin sterkkauksen jälkeen syödyn kipulääkkeen varoajan vuoksi. Viirun kanssa ohjaaja esitteli taas monia tyyppivirheitään.  En esim. niistä kepeille, vaikka sitä just Laamas-treenissä harjoittelin. Sitten hyllytän helppoon kohtaan, kun olen niin ällistynyt, että radan vaikein kohta ei epäonnistunut. Hypärillä taas hyllytän aivan huippuhelppoon kohtaan, kun en noudata ohjaussuunnitelmaani. Jätän valssin tekemättä. Tämä virheeni harmittaa aivan erityisesti.

Agilitytaipaleellamme Viiru olisi ansainnut paremman ohjaajan, mutta minä sen sijaan en olisi voinut toivoa parempaa kisakaveria. Nyt Viiru luovuttaa aksavaltikan Arra-tyttärelle, joka onneksi saattoi todeta: tärkeintä ei ole voitto, vaan äidin murskavoitto.

Miksi kisata kun ei enää treenatakaan. Vai pitäisikö vielä pääsiäisenä? Ja nää ihmisetkin ovat niin mukavia...


Keskellä selkää

Lauantai kun kului hallilla melkein kellon ympäri, laskiaissunnuntai oli rentoilua talvisäässä.