torstai 29. marraskuuta 2012

Hupukkaat harrastaa

Talvi tuli, ensin pakkanen ja kohta tulee luntakin. Tiistaina Viiru matkasi tokoilemaan pakkaseen Salpakankaankadulle Nuuskujen treeneihin. Kouluttaja oli sama kuin JoVen treeneissä sunnuntaina, ja settikin oli sama. Tehtiin kaikkia alokasluokan liikkeitä paitsi hyppyä. Kaikki meni oikeastaan hienosti :) Seuraaminenkin välillä tosi hyvin lyhyitä pätkiä. Kokeilin liikkeestä seisomista ilman palkkaa - se ei sujunut. Mutta kun namin avulla pysäyttää, Viiru seisoo kuin suolapatsaana.

Aiheena piti olla nouto, mutta kuulemma pöpövaaran vuoksi noutoa ei tehtykään. Meillä oli oma kapula mukana, mutta sanoin, ettei meidän tarvitse nyt sitä treenata - tiedän muutenkin, että kapulan silppuaminen onnistuu myös erittäin vaikeassa häiriössä. Mutta kas, "omalla ajalla" kokeillessamme Viiru piti kapulaa rauhallisesti, ja jopa osasi liikkua ja istuutua kapula suussa. Noutaa Viipo ei kapulaa osaa, se käy maate jyrsimään sitä. Mutta ilahduttavaa, että muukin pitäminen sujuu kuin hakurulla suussa istuminen kodinhoitohuoneessa.

Anna lähetti loppukesäisiä paimennuskuvia. Viiru ajaa tarmokkaasti lampaita kintuilleni. Mitäs olet niin hidas!


Susun kanssa oli taas hauskaa keskiviikon agilitytreeneissä. Oli myös kylmää, kymmenen astetta pakkasta, hui! Nyt rata oli paljon vaikeampi kuin viimeksi, ja illuusio hyvästä yhteistyöstä hiipui. Topi on kyllä kaikkien välistävetäjien äiti, ne vain menevät aivan itsestään. Susun kanssa vaati hinkkaamista. Tuomas komensi meidät myös harjoittelemaan irtoamista, ja niin teimmekin aluksi. Jos vielä pääsen Susun kanssa treenaamaan, tehdään vauhti- ja irtoamistreeniä (Sirkkuhan on kyllä varmaan paljon sitä tehnyt). Toivottavasti pääsen :)

Viirun viime viikon torstain treenissä tehtiin valsseja, varsinkin ennakoivia. Niissähän olen aivan mestari.


Sansku lähetti viimekertaisen radan, ja vaikealta se näyttää yhä. Tämän viikon treenissä oli myös ennakoivan valssin paikka, ja nyt Sansku huomasi myös, että Viirun laaja kaarros johtuu osittain siitä, että heitin koiran hypyn yli laajalla, pitkällä liikkeellä. Hillitympi huitaisu auttoi.  Radalla oli myös niistosokkari 1-2, saksalainen 6-7, hyppyjen väliin tehtävä valssi (9-10, onkohan sillekin oma nimi?) ja pakkovalssi 11-12. Alkuhaparoinnin jälkeen treeni sujui vallan hyvin. Lopuksi oli taas vauhtipätkä. Viiru alkaa oppia hyvin hakemaan hyppyjä, ei vain enää putkia. Lisäksi Virsuli meni itsekseen tarjoilemaan puomin alastuloa. Pysähtyminen onnistui jo hyvinkin ylhäältä. Kylmää, - 11 astetta, mutta erinomainen treeni.
Pitää vielä 1.12. kommata: Radalla myös 8-9-10-11 oli haasteellinen. Viiru ampui hypyltä 8 suoraan putkeen ja tuli sitten hyppäämään hypyn 9 - tätähän varmaan tarkoitit? Viiru tuli hypylle 9 oikein joko vahingossa tai hirveellä huuto-ohjauksella. Viiru tosiaan kääntyi hienosti hypylle 9, kun huusin VIIRU! samalla volyymillä, intensiteetillä ja saundilla kuin Viiru, tule heti pois syömästä sitä paskaa sieltä. Mutta kuuluuko tuo agilityradalle? Topille ei edes voisi huutaa.

Lopun hauskuttelurata tehtiin järjestyksessä 1-2-12-putken toinen pää-10toiselta puolen-12-13-14-6-3.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Synnynnäinen koira

Hakutreeneissä meitä oli viiden porukka. Tallasimme alueen mäkiseen maastoon. Viirulla oli tavalliset neljä ukkoa (kaksi siirtyvää), nyt ei ollut uusia kasvoja. Kaikki olivat pimeitä, pistot suoria. Arja oli makuulla pressuun kääriytyneenä. Nyt Viiru ei kummastellut tällaista tappausta. Joka ukolla Viiru aloitti haukun reippaasti ja haukkui hyvin. Kolmosella Lea haukutti tosi pitkään. Uutena juttuna kokeilimme sitä, että maalimies toi Viirun keskilinjalle namien tai lelun avulla. Synnynnäinen hakukoira. Kohta voisi varmaan kääriä tämän kauden kauniiseen pakettiin ja suunnitella, mitä ensi kesänä opetellaan.

Susu oli mukana tallaamassa ja loppulenkillä. Lenkkeilimme Unskin, Pamin ja Viian kanssa.

Illalla oli JoVen viimeinen tokokerta (tai on vielä yksi korvauskerta ensi sunnuntaina), ja kerrattiin monia liikkeitä. Paikkamakuussa oli takapalkka, ja Viiru pysyi yllättävän hyvin ottaen huomioon vilkkaan trafiikin ympärillä. Liikkeestä seisomisessa Viiru osaa jo pysä seisomassa, ei vain seisahtua. Pysähtymisessä kyllä avitin. Luoksetulon teimme vauhtiversiona. Liikkeestä maahanmeno sujui mainiosti, paitsi että takapalkka sai aikaan hieman jätättämistä seuraamisessa. No, vaikeintahan oli taas seuraminen. Sitä tehtiin muiden koirakoiden lomitse pujotellen, käskytettynä. Oli pysähtymisiä ja rytminvaihdoksia. Kontakti ja paikka eivät pysyneet koko ajan. Teimme sitten itseksemme vielä hyvin lyhyitä pätkiä. Välillä Viipo teeskenteli, ettei se ymmärtänyt sivu-käskyä. Synnynnäinen tokokoira vedättää? Aika paljon me jo osataan kuitenkin :)

Mörkön ontuminen ei ole parantunut, vaan päinvastoin. Uusi lääkärireissu on edessä. Tänään annoin Mörkölle ylimääräisen Gabapentin-annoksen.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Stayin' Alive

Olipa hauska lauantai-ilta! Varasimme Hilkan, Kirin ja Valon kanssa JoAn hallilta treeniaikaa, jotta Kiri saisi harjoitella erilaisia keinuja. Valo ja Viiru ovat siis Kirin lapsia, vai pitäisikö sanoa pentuja. Koska pääasia oli keinun treenaaminen, ratamme oli vain vauhtiympyrä, jossa oli kaksi suoraa putkea, hyppyjä, muuri, rengas ja se keinu (vaihtelimme kahta erilaista keinua). Kaikki pääsivät baanalle. Viiru teki kujakeppejä ja kiisi vauhtiympyrää ilman keinua. Radalla sujuivat niin maksirengas, maksimuuri kuin 50 - 55 cm:n hypyt. Ekalla kerralla varpaat kolahtivat muurin päällipalikoihin mutta ei seuraavalla. On se maksimuuri kääpiölle korkea.

Topi heräsi henkiin omalla vuorollaan. Topin hypyt olivat mineimmillä mineillä ja muurissa vain palikat. Rengasta ei tehty, ja keinu mentiin varovasti. Voi että mitä kaikkea vanha koira osaa. Kun pyörylällä jättää Topin taakse nakkikasan, kokeneena koirana se tietää, että herkut saa lähdettyään eteenpäin ja juostuaan koko ympyrän mahdollisimman kovaa. Lyhin matka kahden pisteen välillä on se, jonka ohjaaja ohjaa. Eikä juuri tarvitse ohjatakaan. Topi tuntuu vähintään ajatuksenlukijalta ;)

Ennen ja jälkeen treenin harhailtiin porukalla lämmittely- ja jäähdyttelylenkit pimeällä Pärnällä. Topi ei sanonut pahaa sanaa Kirille ja Valolle, vaikka tytöt tulivat ihan iholle. Viikonloppuaamujen lenkeillä Topi heiluttaa häntää, kun seuranhaluiset mummot tulevat Viirun houkuttelemina paijaamaan. Kun pelko ja epävarmuus poistuvat, Topin todellinen minä paljastuu.

Hallilla oli varsinainen Saturday Night Fever. Treenaamaan olisi pitänyt melkein jonottaa, jos ei olisi varannut vuoroa. Eikö nuorillakaan ihmisillä ole parempaa tekemistä lauantai-iltana? Vaikka mikäs sen parempaa kuin agility hyvässä seurassa :)

Iltapäiväostoksilla Prismassa törmäsin Topin lääkäriin, joka kyseli kuulumisia. Kerroin, että pylly on tullut pikemminkin pahemmaksi ja että mietin pitäisikö kortisoniannosta nostaa takaisin edelliselle tasolle. Juuri näin pitäisi kuulemma tehdä, koska nyt etsitään oikeaa annostusta. Siispä palataan  antamaan 20 mg Prednisolonia joka aamu.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Vastaus vanhaan haasteeseen

Haaste bongattu Heidin, Riitan ja Katjan blogista

1. Mitä "ei niin fiksuja" tapoja koirillasi on?
Koirien ei-niin-fiksut tavat kertovat omistajan ei-niin-kovin-fiksuudesta, joten parempi olla paljastamatta. Tosin jotkut ehkä tietävät, mitä koiramme tekevät, jos ne kuvittelevat, että lähistöllä on jotain syötävää. Tai mitä ne tekevät, kun meille tulee vieraita - tai mitä Mörkö tekee, kun joku vasalli haaveilee poistuvansa keisarikunnasta.

2. Onko sinulla jokin koiriin liittyvä tarvike, jota ilman et pärjäisi?
Tämähän huomattiin kesällä, kun piti kääntyä takaisin reissun päältä, kun Mörkön lääkkeet olivat unohtuneet. Kun ikää on tullut ja terveys mennyt, tarvitaan Mörkön ja Topin lääkkeet. Imuri-Mörkölle ja kuuro-Topille tarvitaan pannat ja remmit, Topi ei kuule ja Mörkö vähät välittää. Syys- ja talvipimeässä metsästäjä-Viirulle lamppu ja heijastinliivi ovat tärkeät turvallisuuden vuoksi. Auto, omakotitalo ja kesämökki järven rannalla ovat myös aika tarpeelliset.

3. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita teillä on?
Mörkölle ja Topille toivotaan hyvää vointia ja kiinnostavaa puuhastelua. Viirusta en ole vielä päättänyt, missä lajissa se valioituu ensimmäiseksi.

4. Suosikkikuvasi koiristasi?

Topista ja Mörköstä äitienpäiväsarja Höytiäisellä, kun pojat olivat nuoria ja terveitä. Niitä kuvia ei ole montaa netissä. Sirkku, saisko kuvat verkkogalleriaan! Paljon on muitakin hyvä kuvia.



Sususta ja Viirusta Sirkku on ottanut hienon Calendar Girls -sarjan.



5. Mikä on paras tapa viettää aikaa koiriesi kanssa?
Agility on tosi kivaa, mutta Topi ja Viiru tekevät kaikkea niin mielellään, että jo siitä innosta tulee hyvä mieli. Nykyään ehkä harrastuksista suosikki on haku Viirun kanssa: Viiru on omimmillaan (ja aivan mahtava!), saa liikkua ulkona, metsässä sielu lepää.

6. Miksi omistat juuri koiria etkä muita eläimiä?

Lapsuudenkodissa oli aina koira, ei muita eläimiä. Aikuisena halusin koiran itselle lenkkikaveriksi ja lapsille leikkikaveriksi. Topista ei ollut jälkimmäiseksi, mutta siitä tuli paljon muuta.

7. Millä sanoilla kuvailisit koiriasi?

Sirkku on jo hulleri-sivustolla kuvaillut koiriamme ylittämättömän osuvasti, varsinkin Topia: Vain yksi voi olla ensimmäinen ja sitä Topi tosiaankin on, ykkönen. Höpsö säheltäjä, joka suurella palolla ja innolla suorittaa kaikki sille annetut tehtävät. Mitä väliä, jos ne usein menevät vähän sinne päin. Viirun kuvaus on pentuajalta, mutta jo silloin oli nähtävissä, mitä tuleman pitää. Mörköstä voisi tarinoida pitkään, tuo kuva on muuten siitä äitienpäiväsarjasta.

8. Pelkääkö koirasi jotain, jos niin mitä?
Nuorena Topi pelkäsi omaa varjoaankin. Topin kanssa ymmärsin, Pertti Vilanderin luona aikanaan käydessämme, että koira tosiaan pelkää kuollakseen - se ei ole vain kielikuva. Kuurolla Topilla on paljon vähemmän pelättävää, mutta luulen, että se on oppinut, että minä ja muut lauman jäsenet suojelemme sitä kaikelta. Mörkö ei pelännyt nuorena mitään. Vanhemmiten Mörkö on alkanut pelätä paukkuja. Mörkö ja Topi myös tuntuvat yleensä tietävän, että ne ovat heikkoja, joten ne hakeutuvat ihmisten luo turvaan. Viiru ei tykkää mattojen tamppauksesta, mutta en ole huomannut, että se vakavasti ja systemaattisesti pelkäisi mitään, samalla tavalla kuin Susu ja Topi pelkäävät. Isoja rajuja uroskoiria Viipo arastelee, mutta toisaalta ne myös kiinnostavat.

9. Mistä keksit koiriesi nimet?
Meidän koirien nimistä olen keksinyt Mörkön ja Viirun. Mörkö tuli siitä, että pentu oli niin odotustemme vastainen, odotimme rubynarttua - ja saimme "synkän ja tuiman" bläkkäriuroksen. Viiru-nimeä mietimme jo Susulle, mutta Susulla ei ollut niin selvää naamaviirua kuin (Viiru)Maija-pennulla myöhemmin.

10. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?
Luulisin, että kaksi olisi sopiva määrä. Kolme on niin paljon, että Mörkö jää turhan vähälle huomiolle. Riippuu kyllä paljon koirien iästä ja tarpeista. Kun Susu on täällä... neljä on ihan liikaa!

11. Koiriesi parhaat koirakaverit?

Mieheni naureskelee, kun sanon, että Topi nauttii Nuuskun ja Rapsun seurasta, samoin Mörkö. Mutta niin se vain on. Viiru ja Susu lienevät toistensa parhaat kaverit, koska Viiru ymmärtää, että viisaampi väistää ;) Mörkö oli nuorena kova naistenmies; olisi mielenkiintoista nähdä, miten keisari nyt suhtautuisi cavalier-tyttöihin.

Heidiä lainaten: laiskaan tyyliini haastan kaikki laiskat lukijat.

Seuraavaan, Riitan esittämään haasteeseen, vastaan pian.

torstai 22. marraskuuta 2012

Back to reality

Outoa mutta mukavaa treenata agilitya koiran kanssa, jolla kuulo pelaa, joka osaa esteet, ja joka seuraa ohjausta - ja kaikkia näitä yhtaikaa. Keskiviikkona Susu vieraili Topin ryhmän agilitytreeneissä, ja rata oli tähän visiittiin juuri sopiva 1-2-luokan tasoinen juoksurata. Olipa meillä hauskaa, myös Putella! Ihan perusohjauksella juostiin, lopuksi hieman harjoiteltiin tehokasta kääntymistä vastakäännöllä. Tuntui, että yhteistyömme sujui paremmin ja Susu haki esteitä innokkaammin kuin aiemmissa kokeiluissamme, mutta luultavasti oli kyse siitä, että rata oli niin helppo, hauska ja juostava. Rimat olivat 50 sentissä.

Seuraavana iltana palattiin todellisuuteen, ja hallille matkasi normicombo: rampa, kuuro ja putkihullu. Viirun treenissä harjoiteltiin valsseja, ja varsinkin ennakoivia valsseja, joita en ole ikinä oppinut ajoittamaankaan edes hitaamman Topin kanssa. Täytyy kiittää kouluttajaamme Sanskua kärsivällisyydestä. Haasteellista oli myös ajoittaa hidastussuhina oikein, mutta mukavaa oli havaita Viirun oppineen hidastamisen. Etukäteissuhina on parempi vaihtoehto kuin jälkikäteen epätoivoisesti kiekaistu TÄSSÄ! - Se tuli jo kintuille.

Jos myönteisiä asioita ajattelee, voi riemuita siitä, että Viiru seuraa ohjausta mutta myös itse hakee esteitä ilman, että jokaisen hypyn yli on tassusta vietävä. Eikä Viiru oikeasti ole putkihullu, se vain hakee putkia hyvin mutta ei sinkoile niihin päättömästi.

Topi ei ollutkaan rampa tai kipeä, ainakaan omasta mielestään. Hirveä hinku olisi ollut halliin, autosta se yritti syöksyä ulos raamit kaulassa. Turha sitä oli myöskään nostella takakonttiin, nyt se pystyi hyppäämään itsekin. (Ei kuitenkaan uskaltauduttu esteiden liepeille.) Ainoa rampa olin minä, leikattu polvi ei tykännyt valssitreenistä yhtään.


tiistai 20. marraskuuta 2012

Etupiirijako

Loppuviikosta päätin, että vaikka Topi ei todennäköisesti koskaan parane, ei Topsukkaa pidä kuitenkaan muumioida kotimausoleumiin tötterö päässä. Lauantaina kävimme omalla porukalla metsälenkillä, jonka varrella teimme esinejanaa ja päätteeksi ajoimme nakkijäljen. Viiru kohteli pesukukkaa vielä ronskimmin kuin Rapsu aikanaan. En vain saanut millään keinolla Viirua palauttamaan pesuvälinettä. Nyt kukka on ihan raadeltu. Topi haki kukan ja käsineen innoissaan. Nakkijälki oli lyhyenlyhyt, ja oikeastaan vain tekosyy saada lopuksi possunkorva. Kotona kun korvia ei oikein voi syödä, ettei Mörkölle tule paha mieli.

Sunnuntaina Topi vasta saikin piristysruiskeen, kun se pääsi iltapäivällä Nuuskun ja Rapsun kanssa metsään samoilemaan. Kyllä Topsukkaa hymyilytti! Ja maanantaina illalla tuli Sirkku! Valitettavasti myös Susu, tuumasivat pojat. Tytöt suorittivat heti etupiirijaon. Jari ja nojatuolin vierus kuuluvat Susulle, minä ja sohvan alus kuuluvat Viirulle. Äijät voivat mennä nurkkaan kyhjöttämään. Hyvin nopeasti tunnelma vapautui ainakin Susun ja Viirun välillä, ja leikki ja nujuaminen saattoi alkaa.

Sunnuntai oli täynnä toimintaa. Aamu- ja iltapäivälenkin välissä kävimme Josepan hakuharkat ja Viiru myös juoksenteli mummojen ja siskojen kanssa. Hakuharkat olivat Tukholmanlammilla mäkisessä maastossa. Koirakoita oli kuusi, ja tuoreita maalimiehiä oli tarjolla Viirulle. Ja ensimmäinen oikea miesukko haukuttavaksi. Ari meni ykkösukoksi haamuttamaan ja sitten piiloon pressun alle. Ja Viiru haukkui! Olin tyytyväinen. Viiru haukkui kolmelle muullekin, myös Sarille, jota Viipo ei viimeksi pitänyt etsittävänä ja ilmaistavana lainkaan.  Kakkonen ja kolmonen olivat pimeitä, ja neljäs haamu. Ukot haukuttivat namien avulla, kunnes pääsin paikalle ja vähän sen jälkeenkin. Taitava Viiru! Mitä seuraavaksi aletaan opetella? Siis ensi keväänä.

Jamiskalla alkoi jo pimetä, kun saapastelimme Nuuskun ja Rapsun kanssa autoille. Tämän jälkeen kävin kouluttamassa - tai pikemminkin ihastelemassa - tollereita PoKS:n hallilla agilityharkoissa. Lopuksi ehdittiin vielä Viirun tokoon eikä edes paljoa myöhästytty. Ekassa paikkamakuussa Viiru pysyi, seuraavassa ei, viimeisessä pysyi. Luoksetulossa saatiin aikaan uusi virhe: Viiru lähti perääni, kun kävelin pois päin. Ja miksei olisi lähtenyt: Wuban lonkerot heilahtivat kutsuvasti treeniliivin takataskusta, käteni hapuili namia etutaskusta. Estehyppy meni hyvin. Viiru alkaa osata seistä paikoillaan hetken. Liikkeestä maahanmeno sujui oikein hyvin. Teimme hieman pidempää, käskytettyä seurauskuviota. Tiia sanoi, ettei seuraaminen ole lainkaan niin huonoa ja väljää kuin kuvittelen, ja samaa sanoi Heidi aiemmin päivällä. Ehkä minun pitäisi hieman relata tämän seuraamisen suhteen?

Vallilan kaltseilla
 Poliisimestari Susu palvelee ja suojelee meillä nyt puolisentoista viikkoa. To serve and protect... poikaparat ;)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kädelliset

Keskiviikon agilitytreeneihin Soili oli suunnitellut aloittelijoille pari omaa pikku rataa, jotka oikestaan olivat tilaan muokattuina melko erilaiset kuin kuvassa. Teemana olivat putket. Niissä ei ollut Viirulle haastetta, enemmän olisi ehkä kuitenkin pitänyt harjoitella napakkaa kääntymistä suorasta putkesta takaisin päin. Saimme onnistumaan myös neliöllä merkityt hypyt 3-4-5, jotka oikeasti olivat suorassa linjassa. Kun vain otin kunnolla etumatkaa putkelta, sain vedettyä Viirun hypylle 3 ja heitettyä siitä yli, ja vieläpä saman hypylle 4. Yllättävää :)


Pyöryläradan seiskana tehtiinkin rengas, joka oli suoraan 6-hypyltä seinää päin. Ensin tuli huti, mutta sitten maksirengas onnistui radan osana - ilman että menin renkaan taakse näyttämään lelua renkaan läpi. Olinpa tyytyväinen.

Tässä vielä mahdollista myöhempää käyttöä varten aikuisten rata:

Torstain treeneissä ei ollut Sanskua kouluttamassa, eikä ryhmässämme ollut treenaamassa muita kuin Suski. Kaikkea muuta olikin sitten yllin kyllin. Viirun kanssa harjoittelimme edellisen päivän laiskanläksynä pimeään putkeen menoa, putkijarrua ja pienellä kaarteella putkesta kääntymistä. Ja puomin alastuloa ja A:n alastuloa. Koko puomilta Viiru ei vielä saa pysähdyttyä kontaktille. Ja harjoiteltiin keinua, mutta ei vieläkään ilman laskuapua. Tehtiin kujakeppejä, ensin suht leveällä, sitten kahdessa vaiheessa keskeltä kaventaen ja lopuksi vielä leventäen. Kerrattiin rengasta, merkkaamista ja pakkovalssia. Näytösmielessä ja huvitukseksi juostiin myös edellispäivän pikkuradat.

Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan Henkka oli järkännyt yllätystalkoot. Roudasimme kattotuolit konteilta ison parioven luo ja nostimme ne juuri rakennetun "porstuan" rungon päälle. Tai minä lähinnä ihailin ja vahdin Veetiä. 

Keskiviikon treeniputken aloitti Niinan tokon korvauskerta. Kurssin viimeisellä kerralla sai kukin koirakko ottaa esille yhden ongelmaliikkeen. Teimme seuraamista. Lopuksi oli ryhmäpaikkamakuu, johon jätin takapalkan. Viiru pysyi nyt 2 minuuttia hievahtamatta. Virheeksi jäi asennon vinous. Sehän on varmaan helppo korjata?

Jos seuraamista ei lasketa, olen ehkä saanut kasvatettua kädet koiranomistajana. Viirun kontaktitreeni sujuu suht sinnepäin, osaan pestä Topin pyllyn, ja minulla on oma blogi.  Vihdoin uskallan leikata kynnet 12 tassusta. Suurin kiitos tästä kuuluu operoitavien rauhallisuudelle (jonka joku on opettanut).

Viirukin on aikamoinen kädellinen.  Se ohjaa etutasullaan (tai suullaan) ihmisen rapsutuskäden toivottuun asemaan. Kun Viiru ja Mörkö kiertävät tsekkaamassa ja putsaamassa ruokakupit kattauksen päätteeksi, Viiru pitää nuollessaan etutassullaan kupista kiinni, niin että kuppi ei pääse liukumaan pitkin lattiaa.  Muilla meidän koirilla on neljä jalkaa, mutta välillä tuntuu että Viirulla on tarvittaessa myös kaksi kättä.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Terminaattopi ja Neiti Neuvokas

Topi kävi tänään lääkärissä kontrollissa antibioottikuurin päätyttyä.  Martina kirjoitti: Pylly näyttää paremmalta, mutta edelleen limakalvo auki. Koska ennuste paranemiseen on heikko, jatketaan kortisonilääkitystä, jolla taudin eteneminen hidastuu ja antibioottikuurilla ehkäistään tulehdusta. Paikallista hoitoa jatketaan. Keskustelimme myös muista hoidoista, joita voisivat olla leikkaus, jäädyttäminen ja polttaminen. Niiden tulokset ovat yleensä huonot, ja ne aiheuttavat kipua. Lääkäri ei ollut niiden kannalla, ja samoin olin minäkin ajatellut. Pyysin myös neuvoa siihen, syöttääkö Topille papanoita vai lihaa ja kasviksia, joita Topi on taas viime päivät syönyt. Ehkä jälkimmäinen on parempi, koska silloin ärsyttävää kakkaa tulee vähemmän. Ja maistuuhan se paremmalta.

Topi oli laihtunut, ja mietin, annanko sille liian vähän ruokaa. Toinen vaihtoehto on, että aloittamamme Nutrolin Senior -kuuri estää ravinnon imeytymistä.

Lisää lempikuvia: nuori Topi loikkii mökillä Sirkun ottamassa kuvassa:

Leinikkien lomitse luoksesi loikin.
Topi on harrastellut hieman tokoa viime päivinä. Vanhan vieteripyllyn toinen nimi on The Ultimate Disturbance, ja se on ollut oiva paripaikkamakuun häiriökoira. Ei tarvitse minun kuin hieman hengittää niin se on Topin mielestä luoksetulokutsu. Nyt Viiru kyllä pysyy paikallaan. Vipstaaki selvästikin tarjoaa treenissä aina edellisellä kerralla harjoiteltua liikettä. Eilen Viiru ei millään mennyt maahan vaan pysyi tai tuli sivulle. Eilen maahanmenosta tuli hyvä palkka, joten tänään kannatti useasti kokeilla maihin heittäytymistä.

Viiru vieraili tänään Nuuskujen tokotreeneissä noutajien seassa. Tarkoitus oli mennä kisoihin tähtäävien ryhmään. En tiedä, oliko ryhmä tuo, mutta treeni oli hauska ja vaihteleva. Oli erilaista kontaktitreeniä, kääntymisten harjoittelua, luoksetuloa serpentiininä (tai jotain sinne päin), seuraamista/yhdessä kulkemista häiriössä.. Hauskaa!

Monet Vipstaakin tokotreenit ovat viime aikoina peruuntuneet, sekä Niinan että JoVen. Hakuun emme menneet isänpäivän "juhlallisuuksien" vuoksi. Se ehkä hieman harmitti ;) Olemme siis tehneet kotitokoa Topin kanssa. Sunnuntaikävelyllä käväisimme myös vanhalla koirankoulutuskentällä, ja pakko oli hieman treenata. Saldona oli massustaan matalaan tokohyppyyn juuttunut tolleri ja neiti neuvokkaan hetkessä poikkikaluama hihna. Sidoin siis Viirun kontin seinään, mutta ei aikaakaan, kun se tuli iloisena ilmoittautumaan palvelukseen.

Mörkön ontuminen jatkuu, mutta kokonaisuutena liikkuminen on kyllä parempaa.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Herkkuja

Topilla on jälleen sisältöä elämässä. Ukkeli ei poistu lainkaan keittiöstä, ja katseella on kirkas kohde. Niina tarjoutui tuomaan Tessulta murkinaa muidenkin koirille. Pakastelihojen ja vihannesten lisäksi keittiöömme ilmaantuivat isot pussilliset possunkorvia ja naudanlihalastuja. Saisiko lisää maistiaisia?

Eilen torstaina uskaltauduin flunssan jälkeen Viirun agilitytreeneihin. Oli irtoamista hieman vinolle hyppy-rengas-putki-suoralle, rengas radalla, merkkaamista (jota itse ehdotin viime viikonlopun koulutuksen innoittamana), hidastamista, takaakiertoa, ennakoiva 180 asteen valssi (sanotaanko sitä valssiksi?) Olin harvinaisen surkea, pannaan se osittain flunssan tiliin. Vauhdin säätelemistä pitäisi tosiaan harjoitella, irtoamista ja hidastamista. Rengas tuntuu unohtuvan heti, jos sitä ei joka viikko treenata.  Niin paljon opeteltavaa ja vahvistettavaa. Mikä vähänkin tarkemmin ajatellen on hyvä. Kahtena kertana rimat ovat olleet 50 sentissä ja ne eivät ole putoilleet.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kipu- ja keskipiste

Kolme sairastaa: Topi, Mörkö ja minä. Minulla on vain flunssa. Mörkö kävi lääkärissä ontumisen vuoksi. Diagnoosi oli "vej bicepstendiitti".  Lääkärissä Mörkö ontui vain vähän vasenta etujalkaansa. Kynnessä, jonka tyvi oli joskus aiemmin tulehtunut, ei ollut vikaa. Kaikki muukin (varpaat, ranne, kyynär- ja olkanivel) oli normaalia, mutta biceps-jänteessä oli selvä kipupiste. Lisäksi kummankin puolen lavan lihakset olivat jumissa. Kipu saattoi hyvinkin johtua pöydiltä hyppimisestä tai liukastumisesta. Mörkö sai jänteen alueelle kortisonipistoksen, joka tarvittaessa uusitaan kolmen viikon kuluttua. Kolme viikkoa pitäisi myös levätä rajuista liikkeistä (kuulitko, Mörkö?).

Topi on tullut ainakin osittain paremmaksi. Kakkaaminen sujuu helposti, juominen on tasaantunut eikä pissaa tule sisälle. Pylly ei pesullakaan vaikuta kovin kipeältä, mutta ei se ole läheskään terve. Tötteröä täytyy pitää suuri osa ajasta, ettei Topi itse huolehtisi hygieniasta. Flunssapäivän "ratoksi" googlailin jälleen perianaalifisteliaa. Paljon on Topin vaivassa yhteistä tuon kanssa. Ilkeä tauti, enkä suosittele surffailua. Käytännön hoiteluideoita netistä kyllä löytyi. Elämä pyörii Topsukan pyllyn ympärillä.

Viiru ihmettelee, miksi kaikki vain makoilevat. Mutta makoilee sitten itsekin kun ei ole parempaa tarjolla kuin löhöillä ja tuijottaa telkkarista Revolutionary Roadia tai Tootsieta.

Varastan loppuun Heidin blogista Elina Jänesniemen koulutuksen lauantain radan.
Teimme Viirun kanssa esteitä 1 - 4 ja pimeään mutkaputkeen menoa ja sieltä kääntymistä. Ihmeellistä oli muuten se, että kun radan alussa sijoitti koiran istumaan oikeaan paikkaan, saattoi itse mennä "oikeaan" pakkovalssipaikkaan kolmoshypyn siivekkeeseen kiinni.  Kuvittelin istuttaneeni koiran oikein mutta olisin joutunut kutsumaan sen aika kaukana kolmoshypystä. Elinan ohjeilla Viiru hyppäsi 1- ja 2-hypyt, vaikka minun luokseni ei ollutkaan suora linja. Lisäksi Elina neuvoi kulkemaan kolmoshypyn luo samalla "näyttäen" koiralle, että nämä kaksi hyppyä hypätään matkan varrella. Kaikkia aivan ihmeellisiä pikku juttuja!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa?

Viirun viikonloppu sisälsi agilitya, hakua ja tokoa. Mikään ei mennyt niin kuin elokuvissa, mutta ehkä osittain juuri siksi treeneistä jäi hyvä ja rento mieli. Alamme edistyä: asiat menevät huonommiksi yhä nopeammin.

Lauantaina osallistuimme Elina Jänesniemen koulutukseen. Koulutus oli tarkoitettu kisaaville, mutta pääsimme mukaan jämäpaikalle. Tutustuin koko rataan, ja kuivaharjoittelin ekaa kertaa twistiä ja flippiä (menivätköhän termit oikein?). Viirun kanssa teimme kuitenkin vain pakkovalssia ja pimeään putkeen menoa ja sieltä kääntymistä. Ymmärsin viimein, miksi merkataan. Vaikka teimme vain muutamaa estettä, oli koulutus kokonaisuudessaan erittäin opettavainen ja kiinnostava: Elinan ohjausfilosofia, selitykset ja perustelut.

Sunnuntaina karautimme hakuryhmien yhteiseen tapaamiseen. Josepalaisia ilmaantui minun lisäkseni paikalle vain yksi, mutta onneksi Pelastuskoirat pelastivat. Lea ja Sari tulivat meidän porukkaamme (tai me heidän). Varsinaista järjestelmällisesti tallattua aluetta ei ollut. Viirulla oli neljä ukkoa (kaksi siirtyvää), joista yksi oli lähemmäs sadan metrin päässä, ja muutkin kaukana. Ensimmäinen ja viimeinen olivat haamuja, ensimmäinen suoran piston varmistamiseksi ja viimeinen osittain siksi että se oli niin kaukana. Ekalla oli myös pressu, ajattelin, että haamu+pressu yhdistelmä tekisi pressu-ukon helpommaksi käsittää.

Toinen maalihenkilöistä (kakkonen ja nelonen) oli Virsulille ennestään aivan vieras, Päivin (ykkönen ja kolmonen) Viiru on aiemmin tavannut. Eka meni suoraan, ja Viiru haukkui nameilla välillä palkattuna kunnes saavuin paikalle - jä vähän sen jälkeenkin. Kakkonen seisoi puun takana. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru ei tainnut löytää ukkoa, tokalla kävi ukolla mutta palasi takaisin. Kolmannella vasta alkoi haukkua. Tämä oli siis se ennestään vieras henkilö. Kolmas meni taas hyvin. Tässä vaiheessa Viiru oli jo haukkunut enemmän kuin aiempina kuukausina yhteensä, ja viimeiselle ei enää vaadittu niin paljoa. Viiru kiisi hienosti kaukana kaukana kuusen takana odottavan ukon luo. Lopuksi leikittiin lussupallolla. Hieno treeni!

Illan tokon teemana oli häiriö, ja häiriötä tuli jo paikasta, joka oli hevosenkakkainen maneesi. Vain yhden annoksen Viiru nautti. Ryhmäpaikkamakuusta Viiru teki tällä kertaa kaksi luoksetuloa. Toisen kovalla vauhdilla. Ilmeisesti Vipstaaki päätteli, että vauhti oli vikana ensimmäisellä kerralla, koska palkkaa ei tullut. Toisen kerran jälkeen laitoin Viirun hihnaan. Tarkoitukseni oli alun perin jättää takapalkka, mutta en hitaana ehtinyt. Toiseen settiin jätin takapalkan, ja se toimi taas.

Tehtiin myös pieni seuraamiskuvio, jonka tein imuttamalla (tai jotain sinne päin). Liikkeestä maahanmenon ensimmäinen kerta meni hienosti, toinen vaati kaksi käskyä. Tässä ongelma oli edeltävässä huonossa seuraamisessa luullakseni. Hypyssä Viiru kävi tällä kertaa istumaan. Neuvot olivat aivan erilaisia kuin viime kerralla. Mutta ei tässä isompaa ongelmaa ole, kunhan opettelemme seisomisen.

Lopuksi tehtiin luoksetuloa häiriössä. Ensimmäisessä Viiru laskeutui huonoon perusasentoon - kun ei viimeksikään tullut palkkaa;) Toisella kerralla häiriönä oli esimerkiksi muovitörppö hieman sivussa Viirun reitiltä. Yllätyin, kun Viiru reagoi siihen katsahtamalla ja hieman väistämällä.

Jotenkin rentouttavaa, että tulee virheitä :)



perjantai 2. marraskuuta 2012

Hyviä asioita

Tänään Topi ei pissanut sisään. Lumi suli, ja pääsee polkupyörällä turvallisemmin ja nopeammin käymään kotona kesken työpäivän. Koti ja työpaikka ovat onneksi lähellä toisiaan.  Topi on oppinut taas pissaamaan myös omalle pihalle, joten ei aina tarvitse lähteä lenkille.

Kuivausrumpu pyörii, ja siellä saa kuivaksi ja takaisin käyttöön osan tekstiileistä. Matot, täkit, patjat ja päiväpeitot ovat erikseen. Onneksi on sauna.

Töttteröä ei tarvitse pitää koko ajan, ainakaan silloin kun pylly on juuri pesty ja puhdas. Juokseva ja lämmin vesi ovat myös hyviä asioita. Ei tarvitse miettiä, lähdettäisiinkö mökille.

Mörkö ei ole enää perheen ainoa kortisonin muovaama ahne möllöttäjä. (Jos se on hyvä asia.)

Mörkö ei kiipeä pöydille eikä hypi niiltä alas koko ajan eikä myöskään tämän vuoksi onnu jatkuvasti.

Ei tarvitse kävellä pitkiä lenkkejä märässä ja pimeässä, koska Topi haluaa nopeasti kotiin ja Mörkö usein ontuu. 

Topin kortisoniannos puolitetaan tänään ja taas uudelleen 10 päivän kuluttua.

Topin vaiva on tullut paremmaksi. Odottamaani nopeaa ihmeparantumista ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Ei tarvitse miettiä, ketkä lähtevät harrastuksiin mukaan, koska vastaus on aina: Viiru! ja Viip on aina valmis. Ehkä Viirun agilitytaidot alkavat kehittyä, kun se saa nyt treenata ainakin kaksi kertaa viiikossa - omalla ja Topin vuorolla. Ja ehkä yhteistyömmekin kehittyy.

Hyviä asioita ovat siis myös Viirun treenit. Tosin minun on edelleen vaikea löytää tokosta hyviä asioita. En vain osaa!

Tiistain Niinan tokossa tarkoitus oli harjoitella liikkestä maahanmenoa. Totesimme, että Viiru osaa hienosti mennä liikkeestä maahan. Sanoin, että seuraaminen on ongelma, ja harjoittelimme sitä. En kuitenkaan ole vieläkään saanut valaistusta ;) Ryhmäpaikkamakuussa Viiru tulkitsi jonkin ajan kuluttua, että kyse on luoksetulosta. Varmaankin ilmeettömyyteeni tuli jonkin särö. Upea, vauhdikas luoksetulo! Toisessa yrityksessä Viirulle jätettiin takapalkka, mikä toimi. Oikeasti Viirulla ei ole vaikeuksia pysyä paikallaan, Virsulilla vain nuorena tyyppinä menivät liikkeet sekaisin. JoVen viime treeneisssä tehtiin useampi luoksetulo.   

Agilityssä on tehty niistoa, hidastamista, hyppysuoraa, pussia, kujakeppejä ja puomin alastuloa. Hidastamista pitää taas palauttaa mieliin, pussi menee jo ilman kohotteluja reippaasti. Ehkä se puomin kontakitikin joskus opitaan... Torstaina olimme Suskin ja Jytinän kanssa kaksistaan, joten aikaa riitti erinomaisiin treeneihin. Hyppysuoralla Viiru irtoili 50 cm rimoilla Suskin ja minun väliä ilman ajatustakaan siivekkeiden kiertämisestä.

Kaikki on siis olosuhteisiin nähden vallan mainiosti, eikä olosuhteissakaan ole mitään vikaa. Mikäs on ollessa lämpimässä ja kuivassa, suojassa sateelta ja viimalta. Topikin tyytyväisenä kuorsailee jaloissani.

Heidin ja Riitan haasteessa (johon vielä vastaan), kysyttiin, mikä on lempikuva koiristasi. Topista ja Mörköstä se on kuvasarja, josta tämä kuva on osa. Sarjaan kuuluu muitakin Sirkun ja Jarin äitienpäivänä 2006 tai 2007 Höytiäisellä ottamia hienoja kuvia.