Kavereita

Viikon joka ilta taas jotain pientä:

Pikin maanantain agility: Kumpikin koira teki edellisen ryhmän rataa, johon oli poimiitu Laamas-vaikutteita edellisen viikonlopun kisoista. Piki osasi renkaan, Viiru A:n ja keinun kontaktin.

Tiistaitokossa oli teemana seuraaminen. Sekä koutsin että ohjaajan ennakkoasenne oli: tämä osataan, on meidän vahvuus! Mutta Viiru ei seurannutkaan kunnolla ei eteen- eikä taaksepäin. Huoh. Edistämistä korjailtiin vasemmalle kääntymällä ja pysähtymällä.

Aamulenkillä jäähyväiset otsalampulle ja muille keinovaloille

Keskiviikon Sisukas-treenissä oli pitkästä aikaa Piki. Sai valita kolmesta 12 esteen pätkästä, tai olisihan kaikkikin ehtinyt jos olisi muistanut ja osannut. Kepit: takaperinketjutus eli esittele ensin seuraava este. Puomin ylösmenolle ei Piki osunut vauhdissa eikä alasmenollekaan kuin ehkä kerran. Ei Pulleroinen loikkaa mutta askeleet eivät sovi. Kotiläksyksi ylösmenon harjoittelua kontaktipinnan keskelle kohdistamalla.

Torstaina oli tokovalmennuksen palaveri ABC:lla. En kyllä jaksaisi puhua, mieluummin treenaisin. Läksyksi luoksetulon stoppi: Pysähtyminen keinolla millä hyvänsä, vaikka yllätyskäsillä :). Ja sehän on selvää, että Viirulta pitää vaatia.

Perjantaina oli harmaa lomapäivä - mutta loma kuitenkin. Jäälle piti päästä, mitä sitten että naamaan tuli jäätävää tihkua 7,5 m/s. Sää on vain asennekysymys. Linnunlahden uimarannalla meinasi asennekin loppua, kun hankikantokin loppui. Konttaaminenkin oli hankalaa, koska se oli koirista leikkiinkutsu ja rukkasenvarastamiskehotus.

Korvat irtoo ja silmät siristyy tihkutuulessa

Rally-tokoon ohjatuille kerroille toivoin kokeeseen valmistautumista ja uusien kylttien kertausta. Tehtiinkin pikku rataa, josta sai monen henkilön silmin ja suin palautetta. Remmiä oli vaikea saada pysymään koko ajan nauravana, varsinkin juoksupujottelussa. Pitäisi katsoa vanhoista rojuista sopivanmittainen hihna. Enemmän pitäisi minun havainnoida koiraa ja antaa sille vihjeitä. Ekalla kierroksella palkkasin vain vähän. Uuden kyltin askel+seiso: ei käsikosketusta! Askel sivulle suoraan!

Toisella kierroksella oli tarkoitus palkata vasta lopussa. Mutta. Halliin tultuamme Pikin nenuun leijaili haju, joka oli pelottava tai ainakin hämmentävä. Harvoin pääsee näkemään, yleensä vain miettii, mikäköhän sille tuli. Jotain mitä vajavainen ihminen ei havaitse tai ymmärrä. Kirsu nappasi hajun, nenä nousi ylös, seurasi hajua, pää kääntyi. Ja sitten ei enää voinutkaan keskittyä tekemiseen. Näin voi hyvinkin käydä kisoissa. Pitää tsempata itseään, jotta voi tsempata Pikiä!

Ei näkyvissä latuja eikä lomalaisia

Pikillä on kotonakin jännää, kun Susu kumpinekin ihmisineen oli täällä viikon, ja sitten läpsystä vaihtui toisen kasvattini kaksikkoon. Tänään oltiin kaipaamillani kimppalenkeillä. Aamupäivällä käveltiin naapurin koiran kanssa ja iltapäivällä riekuttiin seitsemän aussien seurassa Viinijärvellä. Kun pitkään aikaan ei ole isommilla yhteislenkeillä oltu, vähän jännitti, miten eukkoset käyttäytyvät. Onneksi Viiru oli nuoremmilleen valistunut ja sopuisa itsevaltias ja Hipalle aktiivisesti nöyristelevä alamainen. Piki sen sijaan yritti itseään nuoremmat tyttöset pelotella.