sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kitteellä: luonnetestistä vielä ja Patchcoat-leiri

Luonnetestistä vielä

Luonnesti jäi sen verran mietityttämään, että piti lukea arvosteluohje. Kaikkien muiden ominaisuuksien kuvaus ja arvostelu vastasivat oikein hyvin minun käsitystäni Viirun käyttäytymisestä testissä, mutta toimintakyky ei ihan. Arvosteluohjeessa sanotaan: +2 Hyvä
Koira voi mennä ohjaajan taakse kelkalla, mutta ottaa nopeasti kontaktin kelkkaan ilman ohjaajan apuja ja palautuu nopeasti. Pimeässä koira etsii ohjaajan ilman apuja ja löytää ohjaajan lyhyessä ajassa. Koira toimii myös muissa osasuorituksissa järjestelmällisesti.

Viiru meni heti oma-aloitteisesti tutkimaan kelkkaa ja pimeässä huoneessa se oli kuulemma kahden päivän nopein ohjaajan löytäjä (ilman apuja). Mutta varmaankin toiminta muissa osasuorituksissa ei ollut riittävän järjestelmällistä ;) Joissain kohti, kun Viipo ei tiennyt, mitä tekisi, se muisti tokokouluttajien opin: paras paikka on omistajan sivulla perusasennossa. Viiru tosi sovelsi tätä välillä niin, että vielä parempi paikka on perusasennossa ohjaajan jalkojen välissä. Varmaankin arvostelu oli ihan oikein ;)

Tuomarin mukaan Viirun vahvuus on temperamentti - oikeanlainen vilkkaus. Tuomarin myös sanoi, että Viiru on todellinen palveluskoira - se haluaa palvella. Ja testissä Viiru tosiaan halusi tehdä kaiken yhdessä - jopa hyökkääjä oli paras haukkua mamman jalkojen välistä. Kohtaamme maailman yhdessä. Kyllä se on hieno tyyppi. Vaikka tuomarin mukaan moottori puuttuu, koska taistelutahtoa ja aggressiota ei ole. Kyllä niitä kotitarpeiksi on. Enkä aio lopettaa harrastamista!

Patchcoat-leiri

Ja leirillä Kiteellä Taivaannastassa sitten harrasteltiin kaikenlaista. Noidannuoli parani hiljakseen, varsinkin paimennus oli hyvää selkäterapiaa, jos ei jäänyt lampaiden jalkoihin.

Paimennus
Piki paimensi Miimin kanssa. Tyttönen taitaa olla todellinen paimenkoira. Viirun kanssa tehtiin neljä settiä kolmena päivänä. Viipo on todella yhteistyöhaluinen, mutta minä ymmärsin vasta kolmantena päivänä, miten herkästi Viipo ohjautuu. Liian kova vauhti on syntynyt osittain omasta kepillä huitomisestani ja väärästä mielentilastamme (pitää olla rauhallinen). Opin tosi paljon, hyvin meni, Viiru oli ihan taitava. Mutta jos nyt saisin pidettyä pääni, että meidän paimennuksemme olivat tässä. Pia Hjerppe oli kouluttajana, ja hän oli just miun maun mukkaan.
Toko/tottis
Jatkettiin liki- ja hyppynouto/metrin este -projekteja Viirun kanssa. Saimme kokeilla Miimin 650 gramman kapulaa, ja se oli Viirusta OK myös hypätessä, ei tosin menty metristä estettä. Tehtiin myös häiriötreeniä perusasennossa, ja se vaatii vielä paljon. Kaukana minusta maahanmeno alkaa onnistua :) Pikseli harjoitteli esim. perusasentoa, istumisen kestoa ja patoamista lelun kanssa. 
Agility
Viiru harjoitteli niistoa kepeillä. Piki mieluummin nuuski herkkuja ruohikosta, mutta saatiin sentään jotain tehtyä. Opeteltiin kahden pallon leikkiä.
Pk-jutut
Eka esineruutu tehtiin pellolle, ja sieltä vieraiden esineiden tuominen oli Viirulle jotenkin vaikeeta! Seuraavana päivänä tehtiin korjaussarja samassa paikassa. Kolmannen päivän metsäruudussa oli jo tolkkua. 
Jälkeä ei ehditty tallata lainkaan, mutta kumpikin hauveli pääsi kerran hakumetsään. Viirulla oli tyhjä, kokeenomainen ukko ja lopuksi ukko, joka palkkasi 10 haukun jälkeen ruhtinaallisesti. Pikillä oli sankassa käenkaali-mustikkatyypin metsässä kaksi ukkoa näkölähdöllä ja ääniavulla. Hyvin meni pentunen :)
Kimppalenkit
Parasta leireissä ovat kimppalenkit. Piki sai paljon uusia tuttavia, ja olihan mukana myös ihana velipoika Laku. Hienoin lenkki tehtiin Miimin kanssa Neulaniemessä. Kyllä oli kaunis paikka.

Lepopäivä
 
Sunnuntaiaamuna oltiin jo kotona. Heti aamusta meinasin kutsua ambulanssin. Viiru ei syönyt lautastaan tyhjäksi. Tämmöistä meillä ei ole ennen sattunut. Koska koira kuitenkin hengitti normaalisti, päätin seurata tilannetta hetken. Ehkä se oli vain ahminut liian nopeasti. Tai ehkä kyse oli leirin jälkeisestä väsymyksestä. 

Piki meni muiden paimenpentujen kanssa lenkille (kuvat Katja Kostamo, kiitos!).





 Sitten näyttikin tältä:




tiistai 24. kesäkuuta 2014

Avoin, vilkas ja tasainen mammantyttö luonnetestissä

Maanantain hakutreenissä harjoiteltiin koemaista käyttäytymistä maalimiehellä (tai sen osia). Vaatii vielä harjoitusta.

Tiistaina matkattiin luonnetestiin Kiteelle. Tasaista +1-laatua, lukuunottamatta taistelutahtoa (-1), vilkkautta (+3) ja luoksepäästävyyttä (+3). Syväanalyysi ja video tulevat ehkä myöhemmin.


Nyt ei kärsi istua. Toivottavasti Noidannuoli, Torpedo ja Aseenkantaja pääsevät osallistumaan leirille.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannustanssit

Takaa!
Pikin agilitytreeneissä Piki juoksenteli putkia 7 ja 9 sekä niiden välistä hyppyä oikein päin. Minun liikkeeseeni siedätystä tarvitaan paljon. Kokeiltiin myös hakeutumista putkesta 9 putkeen 10. Oli vielä liian vaikeaa (ja minä liian hidas).
Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee
Viiru korvasi seuraavan päivän menetetyn aksan Pikin toisella setillä. Saksalaisissa lähden jatkamaan ihan liian myöhään - varsinkin kun Viiru kuulemma hakeutuu takaakiertoihin todella hyvin. Ja taas kökötin siivekkeiden edessä, kun pitäisi olla riman edessä. Näiden kanssa on niin hauskaa!

Ihana keppi!
Pikin jäljen alkeiskurssi päättyi, ja nyt ehkä päästään johonkin jälkiryhmään. Viimeisellä kerralla harjoiteltiin keppien ilmaisun alkeita. Heiteltiin keppiä, ja ihasteltiin siitä/sen kiinnostumista/nostamista/palauttamista. Tehtiin keppijana: Riikka-kouluttaja kulki lyhyen jäljen keppejä näytösluonteisesti heitellen. Piki vain halusi jäljestää, ja ehkä myös ihmetteli, missä namit ovat. Keppitreeniä ja jäljestystreeniä pitää tehdä vielä erikseen.

Pitihän Viirullekin kokeilla. Nyt saa jo hieman nauttia siitä, mikä Topin kanssa oli niin kivaa: aikuinen koira oppii uusia temppuja helposti, koska se osaa jo niin paljon niiden osasia (tietysti joskus on myös poisopittavaa). Tunnaritreenimoodilla Viiru löysi sinnikkyydellään kepin, jonka heitin vahingossa risuryteikköön. Se ei ole kovin kummallista, mutta aika hienoa oli se, että Viiru hokasi ja merkkasi Pikin ja minun kepin, mutta tiesi, että se ei ole se oikea. Myös keppijana oli Viirulle pikkuperunoita. Sieltähän Viiru nosti kaikki kuusi.

Kolea juhannus
Harvoin juhannuksena on ihan näin huono uinti- ja hyvä reippailusää. Koirat tietysti uivat, ja reippailivat. Juhannusaattona käyskentelimme Pielistä ihastelemaan.

Juhannustanssit Rykinniemen lavalla




Piki ui taas vain käsipohjaa

Herajärven kierroksen kahluuvaijeria eivät ihmiset uskaltautuneet kokeilemaan. Olikohan ensimmäinen juhannus, kun minultakin jäi uimatta?

En ulotu kahluuvaijeriin, mutta kahlaaminen sujuu kyllä ilmankin.    


Kaiken ohjelman ja herkuttelun jälkeen pikku juhlijoita alkaa väsyttää.



Juhannuspäivänä heräsinkin sitten oksennuksen ääneen. Ei pitäisi syödä liikaa ruohoa. Herkuttelulla kuitenkin jatkettiin. Ensimmäistä kertaa kokeilimme juhannusbrunssia, joka kuitenkin päättyi mökkiaamiaisen perinteisiin jukurtinnuoliaisiin.



Jatkettiin perinteisellä Mölkky-kisalla, mutta Viiru ja Piki pelasivat omilla säännöillään. Viiru säntäsi hakemaan Mölkky-heittokapulaa ja toi sen minulle, Piki säntäsi hakemaan kapulaa ja karkasi sen kanssa koivun alle.  Samalla tyttöset auttoivat muita kilpailijoita kaatelemalla numeroituja mölkkyjä.

Kotiinlähdön tunnelmissa:





Juhannuspäivän ilta vietettiinkin kaupunkiresidenssissä sadetta pidellen.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Money for nothing

Viileä viikonloppu sujui rauhallisesti. Lauantaina sullouduin metsässä kevythäkkkiin ja hytisin hyytävän viiman puhaltaessa kasvoilleni. Hakukokeessa koiria oli vain neljä, ja ainoastaan yksi löysi minut, viimeisen ukon. Illansuussa roudasin elukat metsään juoksemaan, ja taas Susu viritteli leikkiä Pikinkin kanssa - jos takaa-ajoa, päinjuoksemista ja murinaa sanoo leikiksi. Susun emäntä juoksenteli samaan aikaan Vehmersalmella Venlojen viestissä.

Sunnuntaina Viiru ja Piki reippailivat Miimin, Unelman, Pamin ja Viian kanssa maaseudulla. Iltasella menimme hakukokeen innoittamina jatkamaan pitkään pysähdyksissä ollutta projekti Metrin estettä. Hyppääminen ainakin ilman noutoa on Viirulle helppoa mutta minulle henkisesti vaikeaa. Keposesti meni 95 sentin este, kun Sirkku ja minä palloilla terästettyinä kutsuimme esteen kummaltakin puolen. Ajatuksena oli hyppäämisen vauhti ja hauskuus. Otimme ensi tuntuman A-esteeseen. Viiru meni sen, kun agilitytyyliin ohjasin ihan vierestä. Tehtiin myös hyppynoutoa matalammalla hypyllä. Viisaamman lopputulema oli: Nyt tiheillä treeneillä eteen tuleminen kuntoon. Sitä ennen ei noutoja. Viiru ei yhtään tiedä, mitä sen mitä kapulan kanssa tehdä.

Sunnuntai-iltana heräsi myös epäily, että Viirulla on ala/peräpäässä jokin tulehdus. Kohtutulehdus? Minusta Viiru vaikutti kyllä terveeltä, joskin vähän haiskahtavalta. Varasin ajan seuraavalle päivälle, vaikka se merkitsikin turhan lyhyttä työpäivää. Moninaisten tutkimusten (kuuntelu, tunnustelu, ultra, pissanäyte) jälkeen vaivaksi todettiin ei kovin täydet anaalit, jotka Viirulla yleensä tyhjenevät itsekseen. Ja ehkä se alkava minijuoksu, joka on kahtena vuonna alkukesästä edeltänyt loppukesän varsinaista juoksua. Ihanan kallista! Hakutreenitkin peruuntuivat lääkärin vuoksi - kerittiinpä kerrankin lenkille Vinjan kanssa :)

Punnitsin Viirun: 16,2 kg. Eri vaa'alla punnittuna Piki oli 16,5 kg. Aika samikset, ja säkäkin on suht sama.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kiireisen viikon tarinat

Hakutreeneissä Viiru treenasi laatikoita/risteilyä. Kuudesta ukosta osa sujui erinomaisesti, osa hyvin ja loput sinnepäin. Harjoitus tehtiin mielikuvina: ukot näyttäytyivät pareittain, koira kännettin pois, ukot etenivät ja piiloutuivat. Kyllä on hienoa, kun ryhmässä on kokeneita ja tietäväisiä hyviä neuvojia.

Tiistaina Pikin agilityssä päätreenaaja irtosi hyppysuoralle. Esteiden haku ei muuten vielä onnistunut, putkiin irtoaminen sen sijaan on hienolla tolalla. Viiru teki pikkusetin. Puomin jälkeinen persjättö onnistui, samoin kimara 8 - 13 yläpuolelta ohjaten. Muurin jälkeinen kaarros jäi kyllä aika isoksi. Kati neuvoi erinomaisen välistävetotekniikan - vain olkapään kääntö. 

Rata: Kati Keränen
Keskiviikkona menimme Viirun agilitytreeniin harjoittelemaan etäohjausta, leijeröintiä ja poispäinkääntöä.  Radassa oli kyllä monta jännää paikkaa, ja Viiru alkaa olla tosi taitava! Rataa teimme pätkissä ja Heidi-kouluttaja oli monessa paikassa palkkaajana. Esim. kepit ohjattiin sylkkärintapaisella ja putken toiselta puolen. Hyppy 11-13-22 ohjattiin joka kerta eri tavoin: peruskäännös, vastakääntö, valssi. Aivan huippu treeni! Ja sitten Vinjan kanssa lenkille.

Rata: Heidi Utriainen
Torstainakin oli huippua ohjelmaa: Pikin pentutapaaminen kolmen bc:n, yhden kelpin ja yhden aikuisen snautserin kanssa. Kävelimme kanavan rannassa, joten Piki jaksoi vaivatta lyhytturkkisten matkassa, kun pääsi viilentymään veteen usein. Paljon pennut uivatkin :) Viiru ja Susu lenkkeilivät Sirkun kanssa.

Yritettiin ottaa Pikistä kuvia ASCAa varten.



Perjantai-iltana yhdistimme kaupunki-, lintu-, uinti, kiihdytys-, rentoutumis-, metsästys-, evästely- ja maisemaretken Penttilän alueen täyttömäellä ja Pielisjoella.
Kuvissa ei näy, että mäellä ollaan.


Kohta kuvan ottamisen jälkeen Viiru ja Piki kiihdyttivät jäniksen perään. Harvoin näkee takaa-ajoa noin hyvin kuin avoimelta kukkulalta. Pupu voitti - kuten aina. Kukaan ei loukkaantunut.

Kuka ei kuulu joukkoon?



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Piki paimeneen, Viiru vesille

Lauantaiaamuna Miimi haki Pikin paimeneen. Piki oli ekaa kertaa elämässään lampailla Sandra Zilchin klinikalla Kiteellä. Ei kuulemma tarvinnut sytytellä. Yötä Pikseli oli Miimin ja Viian kanssa Taivaannastassa. Piki kuulemma puuhaili omiaan... Sunnuntaina hain Pikin kotiin Piian luota ja sain myös nähdä Pikin toisen paimennussetin. Siinä vaiheessa pentusta jo väsytti. Mutta minun silmiini näytti ihan asialliselta. Ei ainakaan syönyt kakkaa eikä muutenkaan heittänyt hanskoja tiskiin. (Paimennuksesta ei ole kuvia.)

Viiru matkasi mökille nauttimaan hellepäivästä. Uitiin, veneiltiin, pötkötettiin, saunottiin, uitiin, grillattiin. Aika paljon vähemmän koiran tule liikuttua, kun ei ole nelijalkaista leikkitoveria. Hoksasin, että ainoa juttu, missä Viiru piippaa on se, kun minä ja/tai tytöt menemme uimaan. Muutenhan Viirulla ei mene kuppi nurin - se taitaa tosiaan luulla, että me hukumme. Nyt aloitetaan uimarauhaprojekti. En halua edes kuvitella, mitä tapahtuu, jos Piki "Potenssiin 10" tulee mukaan pelastustouhuun.


Ihanan kesäistä.

Sunnuntaina tehtiin tunnarin alkeita, ja yritin ottaa jo mukaan lisää kapuloita. Kapuloita oli kuitenkin meillä liian vähän... Pätkittiin myös jälkikeppejä seuraaviin treeneihin.

Kun olimme palanneet Pikin kanssa kotiin, jonkin ajan kuluttua havaitsin, että Viiru ei ollut talossa eikä pihalla. Missä? Kun huutelin sitä, autohäkistä pilkisti pää. En ollut ottanut Viirua mukaan Pikin-hakureissulle. Kaveria ei enää jätetä!




perjantai 6. kesäkuuta 2014

Viikko paketissa: haku, agility, jälki, pentukoulu, uinti, helle

Maanantaina hakuiltiin taas raunioradan metsäalueella. Susu sai tulla vierailevana tähtenä treeneihimme, joten ajattelin tehdä  Viirulle vain lyhyen treenin. Ukkoja oli kolme, joista kaksi ekaa olivat minusta tosi vaikeita. Nyt etsimme pistottamalla pk-tyyliin. Eka ukko oli kanavan töyrään luolassa oven ja rengasröykkiön takana. Vaati kaksi lähetystä. Viiru löysi ja alkoi haukkua mutta sitten juoksi minua vastaan, kun lähestyin piiloa - palasi kuitenkin takaisin haukkumaan. Löydätkö nyt tänne ihan varmasti? Ei ehkä ihan parasta käytöstä pk-koetta ajatellen. Muuten ilmaisu alkaa kuulemma olla kuin oppikirjasta! Seuraava oli jekku: ukko oli roskiksessa vajaan 10 metrin päässä keskilinjasta. Ei mennyt nenä-Viipo lankaan. Lopuksi oli haamu, joka palkkasi haukun aloituksesta.

Hyvä treeni, mutta ei se vielä mitään: Lenkillä Susu uskalsi ja suvaitsi leikkiä Pikin kanssa. Viipo yritti aluksi olla rauhanturvaajana hurjimusten välissä mutta tultuaan useamman kerran taklatuksi kummaltakin taholta hento bodyguard luovutti.

Tiistai-aamuna Susu lähti kotiin. Viirun ruipelo niska alkoikin väsyä rauhanruhtinaan kruunun ja pyhimyksen sädekehän kannatteluun. 

Pikin agilitytreeni jaettiin kummallekin. Teemana olivat lempiohjaukseni, persjätöt. Meno oli kuitenkin velttoa Viirun kanssa. Uutuuksia: hypylle 9 tehtiin japanilainen. Heidin neuvomana siitä tuli lopulta aika hieno :) A:lle uskalsin tehdä persjätön. Viiru otti kontaktin (toisin kuin aiemmin puolenvaihdoissa), mutta A hidastui entisestään. Pikin kanssa tehtiin elämän ensimmäiset sokkarit putken 3 ja muurin 4 väliin. Lisäksi harjoiteltiin pussia.

Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee
Keskiviikkoiltana jatkui Pikin jäljen alkeiskurssi. Minun hermorakenteelleeni ei oikein sovi tuntikausien odottelu helteessä. Tai ainakaan koirien odotuttaminen. Sekä Piki että Viiru ajoivat mejän AVO-luokan muotoiset jäljet, mutta mittaa taisi olla kymmenesosa. Piki ei keskittynyt niin hyvin kuin viimeksi - mutta hyvin meni. Namu oli joka toisella askeleella. Viirun jäljellä (jonka poljin itse) oli namu joka viidennellä askeleella, kulmissa tiheämmin. Keskimmäisellä osuudella Viiru haahuili hieman ja palasi jäljelle. Kuulin jälkikäteen, että siinä oli harhajälki.

Pikin pentukoulu päättyi torstaina. Pentuaksa-teemassa tehtiin putkia ja siivekkeitä - nyt oli ihan matalat rimatkin. Helle näkyi Pikissä hieman. Lopuksi oli luopumisen kertaus. Piki sai kiitosta suuresta sosiaalisen käyttäytymisen kehityksestä koulun aikana :)

Muiden koirien kanssa vapaana Piki on koko ajan osannut olla fiksusti. Käytiin vielä uimassa ja lenkillä Sinan, Saimin ja Ulpun kanssa. Aiemmin päivällä olikin ihan liian kuuma lenkkeilyyn. Perjantaina oli vielä kuumempi eikä kukaan jaksanut tokoilla. Viiru keräsi voimia viikonlopun mökkireissuun. Pikiä odottaa vielä paljon jännempi seikkailu.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Vaihteeksi agilitykisoissa

Oman seuran kisoissa kakkoset tuomaroi Johanna Nyberg. Hän oli suunnitellut kivat, juostavat radat. Ekalta radalta Viipo tekaisi voittonollan. Kontaktit olivat meidän asteikollamme todella hyvät. Tokan radan ensimmäinen rima putosi. Viiruhan ei rimoja pudottele, joten syytä voi etsiä muualta: 1. Jätin koiran liian lähelle ensimmäistä hyppyä. 2. Kolmantena esteenä olivat kepit, ja ennakoin niiden ohjausta liikaa. 3. Tai voimme syyttää Sirkkua ja Susua, jotka olivat saapuneet halliin hetkeä aikaisemmin ;) Rata meni muuten hyvin, mutta nyt kontaktit olivat hitaammat. Ehkä oma virekin laski vitosen vuoksi.

Paras kisakaveri
Plussaa myös: Polveni ei kipeytynyt. Muistan radat, vaikka tutustuminen on kaikille yhteinen. Ja tänään maksit aloittivat.

Sirkku sanoi eilen hyvin: Mitä väliä on tuloksilla, kun on tuollainen koira.

Jäin vielä kolmosiin töihin ratahenkilöksi, mikä oli outoa pitkästä aikaa. Palkintosuklaa pelasti, kun jossain vaiheessa alkoi oikein heikottaa.