keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Alkuviikon agilityt

Pikille esiteltiin agilityssa pöytä ja keinu. Keinua paukuteltiin, ja Piki myös kulki keinua niin, että toinen pää oli minipöydän päällä. Jari-kouluttaja vaimensi kolahduksen. Piki oli yllättävänkin reipas. Itse en kyllä olisi edennyt niin nopeasti, mutta eipä tuntunut olevan haittaa, koska kaikki sujui niin hyvin.

Pikseli veteli myös putki-hyppyrallia niin, että Katja piteli lähdössä ja Jari palkkasi. Kivaa!

Viiru treenasi taas keppejä. Käytettiin kosketusalustaa ekassa keppivälissä. Pystyin myös ottamaan etumatkaa, ja jos en olisi niin hidas, olisi ehtinyt tehdä tarpeellisen persjätön ennen ysihyppyä. Rata oli hieman erilainen kuin kuvassa, koska A ei ollut käytössä. Hypylle 4 ennakoiva vastakääntö oli hyvä, mutta toisaalta puomin jälkeinen pyöritys meni perustyyliin jämäkästi.
Rata: Tuomas Haverila
Kohta osataan kaikki esteet!

Keskiviikkoiltana lenkkeiltiin Vinjan kanssa kosteassa ja pimeässä. Koko alkuviikon sää on ollut pehmeä tuulesta huolimatta.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kaveria ei jätetä

Tiina oli mukavaksi yllätyksekseni videoinut Viirun eilisen radan. Kiitos!



Sunnuntai oli harmaa ja hämärä.


Maalimiehenä rämpiessä kastuivat kengät ja sohjoisella kankaalla maatessa olivat vaatteet pian märät. Josepan yhteiskokoontumiseen tuli viimeinkin porukkaa: yhteensä viisi. Kaveria ei sittenkään jätetty. Saimme vieraita maalimiehiä ja kommentteja uudesta näkökulmasta. Teema oli jälleen ukkoa ei jätetä ja sille haukutaan vaikka maailman tappiin. Emme tallanneet aluetta, joten tyhjien ottaminen ei tuntunut järkevältä. Mutta ukkojahan olisi voinut tietysti ottaa enemmän kuin neljä; nyt oli siis kaksi siirtyvää. Eka oli umpparissa, ja ukon piti omasta aloitteestaan palkata 50 haukun jälkeen. Umppareita ei ole olut aikoihin (paitsi raunioilla), koska olen ajatellut, että etsiminen ei ole ongelma. Mutta umpparissa olevan ukon ilmaiseminen voi olla hankalaa. Haukussa tuli taukoja, ja maalihenkilö kertoi, että Viiru ei kohdistanut haukkua lainkaan piiloon. Pitää harjoitella umpparien ilmaisua, vaikka kentällä ja vaikka niin, että minä olen aluksi tukena vieressä.

Seuraaville ukoille Viiru haukkui paljon reippaammin, itse asiassa erittäin hyvin. Kakkonen ja kolmonen palkkasivat oma-aloitteisesti sen jälkeen, kun olin hengaillut jonkin aikaa ukon lähellä. Viimeinen palkkasi parinkymmenen haukun jälkeen.  Palkkaustapa oli uusi: kahden lelun leikki. Siitä Viiru innostui kovin. Ekalta ukolta se karkasi ensin wuban kanssa, mutta pian Viipo oppi, että kannattaa jäädä ukon kanssa leikkimään - sillä on toinenkin lelu. Huiput maalimiehet ja huippu treeni! Toivottavasti päästään vielä hakumetsään.

Piki oli mukana hakuharkoissa, mutta tallaajaa ei nyt tarvittukaan.  Piki ei enää ollenkaan hauku uusille ihmisille vaan menee tervehtimään.

Illansuun hämärässä ihmeteltiin syksyn harmautta ja Pyhäselän maininkeja.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Vain muutaman kymmenen sekunnin tähden

Piki osallistui tänään joutsenbongaukseen.

Huomaa saaren edustalla uiskentelevat joutsenet.
Sää oli Pohjois-Karjalassa vienolumisateinen. Viiru lähti etelään. Panin kumpparit jalkaan, jotta loskassa olisi kuivempi kahlata. Lappeenrannassa ei ollut lainkaan lunta, ja siellähän lampsin haisaappaissa. Tähän mennessä ohjaajan nollaprosentti oli LAUn kisoissa 75 ja koiran tutkimaton. Yksi rata mentiin, ja nyt Viirun prosentti on 100 ja ohjaajan 80.

Matkaan oltiin lähdetty Tiinan ja Nessan kanssa jo aamuviiden jälkeen. Tässä oli ehkä suurin motivaatio nollan vääntämiseen. SERT tassuissa pääsiin kotiin jo ekan radan jälkeen, ja saavuttiin kotiin jo iltaviideltä. Muuten olisi mennyt yhdeksään.

Voittoisa joukkueemme sai ensimmäisen luvan ykkösistä, kaksi kolmatta sijaa, yhden nollavoiton ja sertin kolmosiin. 


Tuomarina oli Anne Viitanen, ja rata oli kiva. Linjaus onnistui(!) eikä Viiru mennyt putken väärään päähän, kontakteilta Viiru vapautti itse itsensä, kaarrokset olivat Marsista, kepit tehtiin viime treeneissä kiellettyyn "henkeä-pidätellen-lähetän-kaukaa-mutta-suoraan"-tyyliin. Paljon on opeteltavaa ennen kolmosia. Mutta hei, ollaan kolmosissa! Viiru on kolmosissa viisi vuotta Topia nuorempana. Koko ajan odotan, että Lappeenrannasta soitetaan, että kyseessä on virhe. Onneksi lähdettiin nopeasti kotiin!

Todella mukavat talkoolaiset LAUlla, puhumattakaan vastaavasta koetoimitsijasta, joka viipymättä kiikutti kisakirjat, lahjakortit ja palkinnot, kun ilmaisimme toiveemme lähteä kotiin.

Viirulla saattoi olla hieman tylsä päivä, koska suurimman osan ajasta se oli autossa. Onko järkee vai ei?

Normaali pönötyskuva, jossa nilkat aseteltu kuin venäläisnaisen turistiposeerauksessa Verikirkon edessä
Viirun tämän vuoden tavoitteet on saavutettu: tokosta AVO1, osallistuminen hakukokeeseen ja agilityssa kolmosiin. Pitäisikö nyt alkaa treenata jotain lajia tosissaan? Ja millaisia tavoitteita asetamme Pikille?

perjantai 24. lokakuuta 2014

Piki is the new black

Torstaina Viirun voivottelussa oli kaksi aihetta: ohjattu nouto ja luoksetulon stoppi (vain seisomaan). Taisi olla toinen kerta, kun Viiru tosissaan kokeili ohjattua noutoa. Koira asetettiin merkille. Kun koira katsoi keskittyneesti ohjaajaa, se lähetettiin hakemaan merkin kanssa samassa linjassa houkuttelevaa lelua. Odottavan palkan pitää olla tarpeeksi hyvä - karvalelu eikä mikään tavallinen agilitypallo. Aluksi tehdään vain yhdelle puolelle per kerta. Kun Viipo on tullut iän myötä ahneemmaksi, namitkin olisivat kokeilemisen arvoiset.

Luoksetulon stoppi, pilaamani AVO-kokeen kutosen murheenkryyni. Kerroin Suskille, että Viiru pelkää minun viskaavan sitä pallolla päähän. Niinpä kokeiltiin ekaa kertaa takapalkalla (lihapulla). Vauhti oli Suskin mielestä riittävä ja stoppi hyvä. Kyllä Viiru osaa tämän tosi hyvin. Oivalsin selvemmin, että luoksetulo stoppeineen on samanlaista tasapainoilua kuin eteenmeno. Pihalla tehtiin vielä wuban kanssa läpijuoksu wuballe ja eteenistuminen. Ihan huippu vauhti ja fiilis!

Perjantaina autottomat eivät matkanneet tokoihin. Sen sijaan Pikin Pomppa saapui. Päätin jo viime talvena ostaa Pikselille vihreän toppa-Pompan, kun Piki on suunnilleen kasvanut mittoihinsa. Nyt ryhdyin tuumasta toimeen, kun Susun Hurtta-manttelia tarvittiin muualla. Se istuikin Pikille kuin räätälöitynä. Pompassa on ehkä hieman kasvunvaraa. Mutta pysyväthän kankutkin lämpiminä autossa. 

Pompan heleä vihreys ja Pikin musta kiilto eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa. Pikistä on tullut hienon näköinen nuori tyttönen.


Pikin on hassu: se tykkää, kun sille puetaan vaatteita, ja liikkuu vapaasti ja mielellään vermeet yllä.

Muutakin on shoppailtu. Menin ostamaan naksua Tintin lemmikistä, mutta mitä sitten kävikään. Nyt on kyllä myös naksu.


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kontakteja, keppejä, kaatumisia

Maanantaina oli Pikin oma agilityilta, ja Viiru jätettiin kotiin Susun kanssa.




Aloitettiin kontaktien harjoittelu. Kouluttaja-Jari oli rakentanut halliin hienot minikontaktit. Opeteltiin lähinnä loppuasentoa. Piki hoksasi nopeasti. Välipaloina oli rengasta ja putki-hyppyrallia. Piki pysyy jo istumassa :)

Ei kun naksu esiin (tai sehän on Sirkulla, joten pitää mennä naksukauppaan) ja kosketusalustaa harjoittelemaan. Hyvää Pikin ikätoverien seuraa: lämppälenkillä bc Siri ja jäähdyttelemässä mukana kelpiepojat ja koikkerityttö Binja.

Viirun treeneissä jatkettiin keppiprojektia. Mutta rata oli sellainen, että se toinenkin ongelma-k tuli hyvin esiin. Vaikka yritin pitää kädet kurissa ja olla huitomatta ja heittelemättä Viirua hypyille, kaarrokset olivat kuitenkin valtavia. Hypyn 14 niistoonkin oli vaikea kääntyä. Keppien takaaleikkaus ei taaskaan ollut ongelma, mutta aloitus ja lopetus oli hankalaa. Tuomas käski minun olla rohkeampi ja luottaa koiraan enemmän. Havaittiin myös, että Viiru tekee kepit loppuun, kun juoksen sen ohi, enkä jää perään himmailemaan.

Rata: Tuomas Haverila
Kylmää, varsinkin keskiviikkona: 10 astetta pakkasta ja liukasta. Minä tarvitsen nastakengät ja Piki vetämättömyyden tehotreeniä. Kun lähdimme Vinjan kanssa lenkille, olin taas pyllylläni, nyt tosin tahallani. Niin päin oli pehmeämpi kaatua lumiselle pehmeälle nurmikolle. Kerrassaan mukava pakkaslenkki kierrettiin. Toivottavasti ei tule pitkään aikaa lunta laduiksi asti.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Enemmän sooloo kuin duoo

Perjantai-iltana Sirkku ja Susu tulivat kotiin käymään, ja viikonloppuna Sirkku ulkoilutti hiirulaisia. Piki sai tarpeellista itsenäisemmän elämän harjoitusta. Lauantaiaamuna Pikseli hyppäsi autoon ja lähti tapaamaan Laku-veikkaa. Ajomatka kesti alle tunnin ja vei alavien maiden ja järvenrantojen nostamien hernerokkasumujen läpi ihanaan Kaavin kuulaaseen aurinkoon. Pakkasta oli lähtiessä 10 astetta; sumu oli matkalla niin tiheää, että hiljakseen ajellessa hirvivaaramerkit hyppäsivät yllättäen silmille.



Juoksujen jälkeen Piki ei ole sietänyt peräpäässä pörrääviä uroksia. Muuten sisarukset tulivat mainiosti toimeen :) Kun ihmiset kahvittelivat, Laku oli omassa huoneessaan ja Piki ihasteli Lakun kiehtovia leluja. Kotona kun pitää elellä ihan ilman leluja - pitäisikö vaihtaa politiikkaa?


Kyllä ne sukulaisiksi tunnistaa. Veikassa on vain kaikkea enemmän. Kotona Piki tuntuu erittäin vilkkaalta ja varsin rotevalta - Lakun rinnalla taas rauhalliselta ja sirolta ;)

Iltalenkillä oltiin eri tunnelmissa. Susu ja Viiru lenkkeilivät Pyhäselän rannassa. Toiset osaavat ottaa kännykälläkin hienoja kuvia. 

Kuva: Sirkku Kouki
Piki oli kaupunkikävelyllä. Jäähallin pihassa otimme lavastetun lumikuvan näytettäväksi etelän immeisille.  Seuraavana päivänä lumikuvan olisi saanut ihan ilman lavastusta. 


Sunnuntaina tuli talvi jo toisen kerran - toislumi? Aamupäivällä oli syksy:

Hiiripartio Noljakan rannoilla (kuva: Sirkku Kouki)

Viime vuonna oli talvi samana lokakuun viikonloppuna. Silloin kahlattiin lumessa aussieyhdistyksen toko- ja hakuleirillä Maaningalla.

Sain haalittua kokoon kesän hakuryhmämme valiojoukon - nyt on vaikeaa löytää hakuseuraa, kun Josepan yhteiskokoontumiset eivät vedä väkeä. Mutta ei se määrä, vaan laatu. Iltapäivällä treenin aikaan satoi räntää ihan kunnolla, joten emme intoutuneet kovin pitkään sessioon. Hakukokeen perusteella treenattava on suorien pistojen lisäksi maalimiehelle (ei minulle) haukkumista ja maalimiehellä pysymistä. Toisaalta Viiru tekee monet asiat minulle - kuten luonnetestissäkin sanottiin: se on todellinen palveluskoira, joka haluaa palvella. Haukkuu kenelle hyvänsä, kunhan haukkuu eikä jätä ukkoa. Tällä kertaa tehtiin niin, että joko kävelin edestakaisin ukon luona (ei ympäri) tai seisoin vieressä, ja maalimies palkkasi oma-aloitteisesti jonkin ajan päästä, kun haukku oli hyvä. Eteneminen ei timinut hyvin, koska se teki Viirun turhaan epävarmaksi. Joten jatketaan niin, että seison vieressä. Palkaksi otetaan ensi kerralla kahden pallon/lelun leikki. Ja pitäisikö kokeilla myös ruokapalkkaa kaikilla ukoilla? Ja minun täytyy hillitä itseni ja olla mahdollisimman epäkiinnostava.

Suorien pistojen varmistamiseksi etukulmien ukot olivat haamuja, jotka etenivät näyttäydyttyään. Kakkospisto oli aivan täydellinen laatikko. Oikein onnistunut treeni; maalimiehet tekivät tosissaan töitä haukun ja palkkaamisen eteen.

Kotiin ajellessa keli oli jo aika paha, ja kutostiellä ajeltiin viittäkymppiä satasen alueella. Kotona vielä käytiin lenkit Pikin ja Viirun kanssa sekä Susun kanssa erikseen. Nyt väsyttää.



perjantai 17. lokakuuta 2014

Enemmän duoo ku sooloo

Tollerihakuilla voi kaksinkin: ohjaajia oli kaksi, maalinaisia oli kaksi, tollereita oli kaksi ja ausseja oli kaksi. Myös yllätysmaalimiehiä oli Viirulla kaksi, ja samoin hevosia näiden yllätysukkojen alla yhteensä kaksi. Hyvä, että nämä yllätykset sattuivat nimenomaan Viirulle. Kun Viiru palasi Riitan luota ekaa kertaa, se jatkoi oma-aloitteisesti suoraan keskilinjan yli havaitsemalleen ukolle, jota minä en nähnyt. Ratsukkohan siellä oli, ja kutsuin Viirun pois. Luultavasti se olisi muuten muina miehinä mennyt istumaan hevosen eteen ja alkanut haukkua. Seuraavalle pistolle mennessä odotteli ratsukko vieressä. Viiru haukkui hyvin, mutta pistot eivät olleet suoraa nähneetkään.

Ei ihan paras hakuradan paikka, joten siirryimme syrjemmälle. Piki halusi kaartaa valmiiksi menneelle ukolle ensin hieman "keskilinjaa" eteenpäin ja sitten ukolle. Piki oli tosi reipas, ja kissanruoka maistui. Sitten lenkkeiltiin Zorron ja Elenan kanssa. Pimeäkään ei ehtinyt tulla. Kerrassaan mukava ilta :)

Viikonloppu alkoi taas rentouttavasti perjantaitokoilla. Ruutua on tehty sadalla eri tavalla, ja sen vuoksi Viiru ei varmaan tajua siitä mitään. Nyt kokeiltiin muiden innoittamana kosketusalustaa. Se toimi kyllä tosi hyvin! Ei edetty vielä, vaan palkkasin heti kosketusalustan nokkaisusta seisten - ettei kerkiä tarjota maahanmenoa. Näin jatketaan.

Aluksi Viiru osallistui paikkamakuuseen, jossa minä jäin näkyville tarkkailemaan kaikkia koiria. Koirien selän takana treenattiin iloisesti rally-tokoa toisella kentällä. Viiru läsötteli vaikka miten (ja annoin vain ihan pikkuisen palkan). Harjoiteltiin myös jääviä, erityisesti seisomista. Nyt tuli aika vähän virheitä.

Piki harjoitteli montaa asiaa: kontaktia, istumisen ja paikkamakuun kestoa, kosketusalustaa. Kokeiltiin myös ruutua kosketusalustalla, mutta siihen kosketusalustaa ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi.

Kyllä toko väsyttää noita meidän elukoita enemmän kuin mikään muu laji. Joutuvat varmaan niin skarppaamaan, kun ohjaaja on epäselvä ja epäjohdonmukainen.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pikin omat agilitytreenit

Pikin juoksu on ohi, ja menimme ensimmäistä kertaa Pikin omaan pentujen ja nuorten koirien treeniryhmään. Eikä tarvinnut ottaa Viirua mukaan! Tai Piki olisi varmaan halunnut ottaa "isosiskon" mukaan, mutta hyvä on välillä kohdata maailma yksinkin.

Treenin aluksi oli ohjaajille piip-testi. Onneksi koiralla on ohjaajaa parempi kestävyyskunto ja vauhti. Tavanomaisten putkien ja miniminihyppyjen lisäksi tehtiin rengasta ensimmäistä kertaa. Ei ongelmia siinä. Hauskaa oli!

Loppulenkille menimme Katjan ja Rio-kelpiepojan kanssa. Piki huomautti napakasti peräpään nuuskimisesta. Suurimman osan pimeästä lenkistä Piki kulki polvitaipeessani (tuleeko tästä joku mieleen?)

Tiistaina Piki jäi kotiin ja Viiru matkasi hallille. Rento vauhtirata, jossa olisi tarvittu parempaa kuntoa kuin minulla. Hypylle 23 väänsimme jonkinlaisen päärynän, joka kyllä toimi. Pääpaino meillä oli keppien treenaamisessa. Takaaleikkauksessa yhdistettynä helppoon kulmaan ei ollut ongelmaa. Kunnon vauhtikin saatiin, kun lopussa odotti pallo ja minä juoksin Viirua nopeammin keppien ohi.

Rata: Tuomas Haverila

Selkä oli arka, koska aamulla olin saanut rangaistuksen puutteellisesta koirankoulutuksesta. Kun palasimme kuuden aikaan aamulenkiltä, vastaan tuli kadullamme asuva vesikoiranpentu. Varsinkin Pikin teki kovasti mieli mennä moikkaamaan pentua, ja työlinjainen torpedo tempaisi oikein kunnolla Viirun avustaessa. Märät lehdet luistivat alamäessä mukavasti ja pyllähdin pyrstölleni. Ihan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi noloa, Pikin remmi kirposi kädestäni ja Pikseli säntäsi pentua piirittämään. Tästä on taas hyvä jatkaa tuttavuuden rakentamisessa.

Treenin jälkeen kotona odotti iloinen yllätys: Viirun agilitykisakirja oli kuvitettu ja päällystetty.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ripottajaiset


Tämä kirjoitus sisältää kuvia, jotka saattavat jonkun mielestä olla mauttomia. 

Topi kuoli vuosi sitten, 7.10.2013. Mörkön kuolemasta 28.12.2012 on kohta kaksi vuotta. Tuhkia ei ollut tarkoitus säilyttää kaapin hyllyllä, mutta sopivaa tilaisuutta tuhkan ripottamiseen eikä hautajaisväkeä ei tuntunut löytyvän.





Ripottelimme tuhkat mökille niemeen. Siinä lepäävät Topsukka ja Mörkö yhdessä.

Prinssi ja pikku keisari ovat kuolleet, eläköön prinsessat! Elämä jatkuu. Toivottavasti omien koirien ja kaikkien koirien elämä jatkuu terveenä. Ilman terveyttä ei kauniilla turkilla, sähäköillä käyttöominaisuuksilla tai edes tasapainoisella luonteella tee mitään.

Sunnuntaiaamupäivällä mökillä soudeltiin ja samoiltiin särkällä ja lähimetsissä.




Mitäs tuolla lukee?


Herajoella  

Viirun venekäyttäytyminen johti siihen, että Viipo molskahti veteen.




Veneen reunalla keikkuminen jatkui, joten pulahdus taisi olla vain hauskaa. Piki on paljon varovaisempi, ja usein se pitää houkutella veneeseen. Tai Piki on opettanut minut houkuttelemaan, samoin kuin autoonkin.

Tokoiltu on hurjan paljon. Torstaina voivoi-kurssi alkoi merkin opettelulla. Mikä on hyvä kriteeri? Harjoittelimme myös palkasta luopumista. Sekin auttaa siihen, ettei Viiru ohita merkkiä ja tule minua kohti. Luulisi tähän auttavan myös taakse palkkaamisen. Perjantaina Joan tokoryhmässä Viiru harjoitteli merkkiä ja Piki malttamistä sekä istumisen ja maassaolon kestoa. Tokohäiriköiden treenit sunnuntaina oli suunnitellut Katja, ja taas oli huikean kiinnostava treeni. Koiran piti tosiaan kunnella. Jäävissä koira yllätettiin jatkamalla eri tavoin kuin yleensä. Seuraavassa setissä koira lähetettiin kiertämään valotolppaa, mutta toisinaan pysäytettiin ennen kiertoa (maahan, istu, top). Lopuksi tehtiin luoksetuloja ryhmässä vuorotellen. Viirun oli vaikeaa jäädä paikoilleen istumaan, huoh. Pitäisikö olla ankarampi? Ja toinen vaikea juttu oli tietysti taas liikkeestä seisomaan jääminen. Kummasti Viiru kuitenkin osasi sen tolpan kierrosta pysähtyessään. Muuten Viiru oli hienosti kuulolla!

Jälki- ja hakumetsäänkin olisi vielä kiva päästä ennen lumien tuloa. Samoilu- ja patikointimetsä on vain toistaiseksi vienyt voiton :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tupla-aksat

Tänään Pikin patti on melkein kokonaan laskenut. Piki muuten painoi lääkärin vaa'alla 18,6 kiloa. Tänään Miimi toi Pikille ensimmäisen säkin aikuisten ruokaa; sekoitellaan loput penturuuat siihen. Käytiin mukava lenkki rankkenevassa sateessa pimenevässä illassa Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Otsalamputon vuodenaika alkaa olla ohi.

Tiistaina oli työpaikan liikuntailtapäivä. Menimme peruutuspaikalle Heidin vetämään agilityyn. Pitkästä aikaa agilitytreenissä - ei mene ihan pelkäksi kisaamiseksi. Kiva oli treeni, vaikka paikoin kinkkinen.
Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee
Ennakointi merkkaamalla auttaisi moneen paikkaa, samoin se että en lähettäisi koiraa hypylle voimakkaasti huitoen, jos sen pitää hypyltä heti kääntyä takaisin, esim. hypylle 14. Samaa pätee esim. hypyille 6 ja 9. En meinannut millän ennättää puolenvaihtoon ennen hyppyä 4, joten siihen olisi pitänyt vääntää jonkinlainen "päärynä". (Saman illan treenissä harjoiteltiinkin tuota ohjausta, jonka oikean nimen taas unohdin.) Hypyt 14-15-16 tehtiin pyörittämällä ja pakkovalssaamalla hypylle 16. Kepeillä ennakoin ekalla kerralla liikaa, ja Viiru jätti viimeisen kepin pujottelematta. Ja tietysti sitä sitten korjailtiin pitkään. 

Treenin jälkeen lampsittiin noin tunnin lenkki, ja kohta pääsinkin jo iltatreenin rataa rakentamaan. Oltiin ekaa kertaa Viirun talvikauden ryhmässä. Treenin aiheena oli pakkovalssi vs saksalainen kakkoselle, pyöräytys kutoselle (ohjauksen nimi?), saksalaiset tai päällejuoksut hypyillä 8-9-10 ja nopea puomilta vapautus. Hypyillä olin kaikilla tekniikoilla onnettoman hidas, ja hypylle 10 piti yrittää vääntää viskileikkaus - mutta sekään ei oikein auttanut :(

Rata: Tuomas Haverila
Vallan kiva oli tämäkin treeni, ja valloittavan vauhdikas, mutta ohjaajan jaksaminen ja jalat olivat melkoisen äärirajoilla. Koirathan vasta vähän verryttelivät.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Piki lääkärissä pattia näyttämässä

Illalla mentiin Kivuttomalle. Piki on edelleen täysin terveen oloinen eikä patti vaivaa sitä millään tavalla. Minusta kohouma oli myös päivän aikana pienentynyt.

Erityistä syytä patille ei löytynyt.

Pikillä vas. silmän alla poskella (p4 juurten kohdilla) kovahko, pyöreähkö n. 2 cm halk. patti. Ei aristusta, suu ja hampaat normaalit (joten ei selvää hammasjuuriongelmaan viittaavaa, vaikka alue tyypillinen), imusolmukkeet normaalit.
Seurataan pari vko tilannetta, siinä ajassa traumaattiset patit laskevat. Jos koira oireilee, patti kasvaa tai ei ole poistunut, suos. ohutneulanäytettä ja alueen rtg-kuvausta (rauhoitusta vaativia).

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kiksejä Kuljunvaaralla

Lauantaiaamuna oli kirpeän aurinkoinen sää. Mökille nauttimaan ruskasta ja auringosta!


Enon Ahvenisen Kuljunvaaralla on pieni yksityinen luonnonsuojelualue.


Missä ovat polut, opasteet, ravintola ja inva-wc?



Huipulta ei näe ryteikön läpi maisemia... Oikeasti sumuisella vaaralla oli tunnelmallisen kaunista :) Hieno vanha metsä.




Tyttösillä on liivit yllä, ettei niitä luulla hirviksi tai muiksi villieläimiksi. Lähistöllä on liikkunut pantasusi. Hieman hirvitti, kun Viiru kulki omia polkujaan välillä hyvinkin etäällä meistä. Viiru sai metsästys-keräilystään sellaiset kiksit, että silmät vain leimusivat. Piki pysytteli lähempänä, mutta näki miten se välillä oli motiivikonfliktin ja kognitiivisen dissonanssin vallassa. Varsinkin kerran, kun Viirua piti huhuilla aika pitkään, Pikseli huolestui ja oli sitten vallan riemuissaan, kun Viiru palasi retkeltään.

Iltapäivällä mökillä paistoi aurinko.


Ja illalla paistoivat Pikin ja Viirun valot lauantaidiskossa.


 Pakkasyön jälkeen oli kuulas aamu.


Jari oli ostanut virolaista jukurttia, joka oli leveässa ja laakeassa pikarissa. Sinne mahtuu leveämpikin nokka hyvin.


Kerrankin sain otettua Pikistä kuvat:



Ylemmässä kuvassa ehkä näkyy, että vasemmassa poskessa on patti tai kohouma. En tiedä, mikä se on tai mistä se on tullut. Piki tuntuu ihan terveeltä. Maanantaina mennään lääkäriin ihmettelemään.

Viiru oli illalla tokohäiriköiden kokoontumisessa. On niin mahtava porukka, että näiden kanssa voisi kaikki lajit treenata ;) Häirintävastuussa oli Mira. Ensin harjoiteltiin patoamista. Koira istui, omistaja houkutteli koiraa yhä lähempää lempilelulla. Kun koira keskittyi ohjaajaan, se sai luvan käydä kiinni leluun. Lisäksi Mira tarjoili lisähäiriötä. Nouto tehtiin niin, että kapula viskattiin lelujen keskelle. Ryhmäpaikkamakuussa Mira potkisteli palloa koirien edessä ohjaajien ollessa kauempana. Seuraamisessa oli ultrahäiriö: Mira käveli vierellä ja lasten marsulelu piti tosi outoa ääntä Miran taskussa. Siinä Viirun huomio meinasi herpaantua. Sitten kierreltiin tuota häirikköä. Kokeiltiin myös liki- ja sivu-käskyjä niin, että kädet olivat poikkeuksellisissa asennoissa. Yllättävän hyvin sujui, kun ottaa huomioon, ettei edes ko. käskyjen erottelua ole vielä harjoiteltu. Hyvän mielen treeni hyvän mielen koiran kanssa!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Vain elämää

Perjantai-iltana hyvissä ajoin ennen kahdeksaa keski-ikäinen ulkoiluttaa koiran, avaa punaviinin ilmaantumaan, etsii nenäliinapaketin. Olen alkanut ymmärtää, että aika moni katsoo Vain elämää -ohjelmaa. Mekin katsomme nyt toista kertaa, ensimmäinen kertani oli viime perjantaina kuntoutuksessa.

Me kävimme alkuillasta myös tokoilemassa. JoAn uuden tokoryhmän ensiharkoissa olivat Viirun lisäksi vain Ruffe ja Gust. Puuhailimme toistemme häiriöinä kuin pikkulapset rinnakkaisleikissä. Viirun kanssa pitäisi hieman suunnitella voi-liikkeiden opettelua. Ensi torstaina onneksi alkaa voivoi-kurssi. Täytyy varoa, ettei metallinoudosta tule ikävää projektia, joka pahimmillaan pilaa muuten oikein iloisiksi saadut noudot. Metallikapula oli Viirusta käsittämättömän inhottava... Viikonloppu on mukava aloittaa tällaisella pikkutreenillä.

Piki joutui kököttämään autossa; taitavat olla tärppipäivät juuri meneillään tai menneet. Muita treenejä ei tällä viikolla ole Pikin juoksujen ja minun työmatkani vuoksi ollut. Vinjan kanssa on käyty lenkillä pari kertaa. Tänään hölkkääjä pujotteli laumamme läpi. Kukaan irtiolleista koirista ei rynnännyt perään - ei Pikikään, vaikka ehkä jahtaaminen oli ensimmäinen ajatus.  Paljon on ihmissosiaalisuudessa opittu, vaikkei ehkä muussa.

Eilen Pikseli kävi kimppavaa'alla, ja vähennyslaskun tulos oli 18,8 kg.

Pikin mielipide nyyhky- ja nysväämisohjelmista