lauantai 28. tammikuuta 2017

Viirun reippaat lapset ja Scarlettin treeni

Miimin luona aussietreffeillä oli useampi sukupolvi Patchcoat-koiria ja pari wannabe-tapausta: Viirun Pami-mummi, Jatsi-isotäti, Hippa-täti, Viia-sisko, Arra-tytär ja Petja-poika. Mukana hengasivat Nessa-tolleri ja Piki. Pikiä piti välillä huomautella pentujen nokkimisesta, mutta muuten mentiin sovussa. Sää oli maaliskuisen aurinkoinen ja keväinen. Olipa mukava lenkki ja kahvittelu! Kaikkein kivointa oli, että Arra ja Petja olivat niin reippaita, avoimia ja iloisia. Mutta onneksi kumpikaan ei näytä perineen äitinsä Dumbo-korvia. Ehkä saamme kuvia myöhemmin.

Kotimatkalla koukattiin hallin kautta: keppitreeniä kummallekin namiloppupalkalla. Viirulla suljettu kulma alkoi tökkiä, kun lähetin neljätta keppiä kauempaa (kulma oli aika jyrkkä). Kokeillaas ohjureita. Ihan ketterästi alle 50 sentin säkäinen koira hyppää kuuden ohjurin yli yhdessä keppivälissä. Kokeillaas kosketusalustaa keppien päässä. Toimii. Otetaan pois, ja yritetään uudelleen neljännen-viidennen kepin kohdalta. Viiru menee oikein sisään, mutta rouva jäykkäselkä ei taivu toisen kepin taakse - ja kun siinä äsken oli se inha ohjuri, jota piti väistellä. Lopuksi saatiin pari onnistumista. Jatketaan siis lähetyksiä suljettuun kulmaan viidennen kepin kohdalta. Ja jotenkin pitäisi Viirun ajatus saada sinne keppeihin eikä minuun.

Viirun avokulmat onnistuivat yllättäväkin hyvin. Jatketaan kolmannen kepin kohdalta. Samalla tulee treenattua itsenäistä kepitystä ohjaajan sijainnista riippumatta.

Piki edistyi taas nopeasti. Keppejä oli nyt kahdeksan. Kaksi ohjuria otin välillä pois, ja yhden nostin ihan ylös. Ilman apulaista vauhti vain on aika hidas, kun palkkaa ei voi pitää suoraan tarjolla.

Puomi oli jostain syystä ala-asennossaan. Viiru muisteli pysähtymistä kosketusalustalle ja loppuun asti juoksemista, vaikka jäin taakse. Kun kerran puomi oli matalalla, Scarlett päätti kokeilla Pikinkin kanssa kokonaista puomia. Sehän oli Pikistä kivaa eikä pelottanut yhtään, mutta kosketusalustalle pysähtyminen ei onnistunut koko puomin mittaisesta vauhdista etenkään, kun jäin jälkeen. Jatkamme pysähtymistreenejä.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Scarlett O´Hara treenaa vanhan ja viisaan kanssa

Miksi opettaa perusteet kunnolla, kun niitä voi opetella aina silloin tällöin, aina eri tavoin, uudelleen? Säilyy mielenkiinto eikä koira eikä ohjaaja tuudittaudu osaamisen varmuuteen ;)

Lukkarisen Marin agilitytreeneistä saimme epäuskoiselta kouluttajalta Viirun kanssa kotiläksyksi keppikulmat. Mari ei voinut uskoa - eikä ole ensimmäinen kouluttaja - että Viirulle ei ole edes suljettua kulmaa opetettu kunnolla tai ollenkaan. En minäkään uskonut, että Viiru osaisi niin huonosti. Tässä on helppo ja selkeä treenin kohde - vähän helpompaa kuin putoavat rimat, puomin ylösmeno, vire tai muu sellainen pikku juttu.

Marin treenin aiheena olivat siis kepit. Kepeille lähetykset olivat surkeita, mutta niistot sen sijaan onnistuivat hyvin. Sen siitä saa, kun opettaa käsiveivillä. Koiran tehtävänä oli myös kepiittää loppuun asti, vaikka ohjaaja lähti huitelemaan omille teilleen. Tähän tarvittiin loppupalkkaa.

Pikin keppiosaaminen tai -osaamattomuus ei hävettänyt niin paljon, kun opettelu on vielä kesken. Saatiin taas kahdet ohjurit poistettua. Mari neuvoikin olemaan varuillaan, ettei hyvien keppien sijaan Pikille tule hyviä ohjureita.

Piksuttimen tiistaitreenissä oli sen verran kylmä, että teimme vain yhden setin, ja Viirun treenin peruimme kokonaan. Leijeröintiä, päällejuoksua ehdimme tehdä.

Maanantain tokossa Viiru tunnistusnouto teki onnistuneen comebackin ryhmätreeniin ja halliin. Oman kapulan piilotin Pennin treenikassiin ja läjäytin vieraita viereen. Viiru toi erehtymättä oikean. Nyt se ei ainakaan ajattele niin kuin edellisessä hallitreenissä: pitää tuoda jokin kapula, ja jos niitä ei ole näkyvillä, käytetään nenää, koska pöljä emäntä on piilottanut kapulan. Minnan avulla kekkasin, että kaukoissa taidamme päästä etenemään palkan heitolla paremmin kuin takapalkalla.

Pikin seuraaminen oli kuulemma edistynyt paljon eikä se näytä kauhealta. Mikäs sen mukavampaa :) Noutoa tehtiin vielä silittelypalkalla - mutta hidashan siitä näin tulee. Mutta Scarlett ei vieläkään piittaa.

Viiru on saanut mielenkiintoisia kommentteja tällä viikolla: Pentujen jälkeen Viiru näyttää kuulemma romanialaiselta katukoiralta. Uusi treenikaveri sen sijaan havaitsi, että Viiru on vanha ja viisas narttu, joka ohjailee maailmaa (ja ohjaajaa) mieleisellään tavalla.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Lupaus keväästä



Perjantaina töistä lähtiessä ei ollut pimeää, ja talitiainen lauloi.  Myös lauantaina paistoi aurinko - pitkästä aikaa. Aurinko ja tuuli ei oo mikään huuli, on jäänyt mieleen ydinvoiman vastaisista mielenosoituksista1980-luvulla. Piti lähteä mökille valoilmiöitä ihmettelemään. Tuuli navakasti, mutta suojaisissa paikoissa tuli ihan lämmin.


Kohti valoa käyn (mutta käskin kuitenkin koirat tielle istumaan).

Piksu on hassu. Mökissä sisällä pitää yrittää riehua ja härkkiä Viirua niin että rauhallisempikin meinaa hermostua, pihalla riehua kuin heikkopäinen, mutta kun lähdetään lenkille, Pikseli hipsii polvitaipeessa. Maailma on vaaroja täynnä, ja on tarpeen pysytellä lähellä puolustajia.


Pienten tyttöjen pitkät varjot

Keskiviikkona tokoiltiin ensi kertaa Poksin laajennetussa hallissa. Kyllä oli tokolle tilaa, ja peilikin :) Treeniryhmä on lähes ennallaan. Viereisellä kentällä kulki äänekäs agilitytreeni. Nämä kotihallissa häiriöön tottuneet namihaukat eivät lotkauttaneet korvaansakaan. Kumpikin kertaili taas ohjatun noudon suuntia namikupeilla, ja nyt on aika siirtyä eteenpäin. Pikseli osaa vihdoin seurata jonkinmoisen matkan jotenkin ilman mitään apuja myös hallissa - nyt olen kiitollinen - vaikeuksia ajattelen Scarlett O'Haran tavoin vasta huomenna. Samoin Pikseli tulee kapulan kanssa luokse silittelypalkalle myös hallissa - näitäkin vaikeuksia ajattelen vasta huomenna. Viirun tunnarinkin uskaltanee pian palauttaa kimppatreeniin. Viirun seisomisen sisältävät kaukot ovat edistyneet hitaasti, koska niiden treenaaminen ahdistaa minua. Paikkamakuuseen osallistui kumpikin omassa setissään. Viirun maahanmeno kaipaa edelleen suoruutta (samoin peruutus). Pikin uskaltaisi jättää itsekseenkin.

Yhtään ei huvita ilmoittautua mihinkään kokeeseen. Jospa yhdet aksakisat saisi käytyä ennen senioreiden SM-kisoja...

tiistai 17. tammikuuta 2017

Lost in translation

Viikko sitten sunnuntaina vietimme laatuaikaa keskenämme hallilla ja Pärnävaaran latupohjalla, jonka ystävällinen latukoneen kuljettaja avaa koirien ulkoilutusreitiksi.

Kivituhkan keisarinnat

Keskiviikkona alkoi Lukkarisen Marin koulutus Hulda-hallissa. Olipa kivaa! Sain ottaa molemmat koirat, koska yksi treenikavereista perui. Viiru teki rataa pitkästä aikaa ja osasi vieläkin kaikenlaista. Hyvin meni, taitava koira. (Mutta ei kontakteja osannut.) Pikin kanssa ei kovin pitkää pätkää päästy tekemään. Jouduttiin harjoittelemaan uudenlaista rengasta. Poraamisen äänet hermostuttivat Pikiä. Lopuksi harjoitelttin vinoon hypyn yli minun suuntaani hyppäämistä (minähän olin silloin jo irronnut kauas) - kuten saksalaisessa tehdään. Sain molemmille koirille paikan Kataisten koulutukseen, joka on PoKS:n hallilla kerran kuussa. Maaliskuun treenin myin pois, koska 18.3. on seniorien SM-kisa Kuopiossa.

Puhdistaudumme puuterilumessa
Tänään oli molempien agilitytreenivuoro. Viiru ei mahtunutkaan Pikin mölliryhmään, joten otin Viirulle paikan omatoimiryhmään samana iltana myöhemmin. Tänäänpä kuitenkin mahtuivat samaan ryhmään, koska kaikki muut Pikin ryhmäläiset peruivat. Elisa piti meille ihan yksityistreenit. Piki eteni jo yhdeksään keppiin ja kaksi ohjuria poistettiin muutaman toiston ajaksi. Hyppyneliössä tehtiin välistävetoja ja takaakiertoja+päällejuoksuja. Viirun kanssa meni kuin vettä vain, mutta yllättävästi toisessa setissä myös Pikin kanssa kulki sujuvasti kaikki muu paitsi takaakierrot+päällejuoksut vasemmalle.

Leikitäänkö?
Tokossa Viirun tunnaria on harjoiteltu sitkeästi, tosin aika monet ryhmätreenit ovat jääneet väliin eri syistä. Ohjatun suuntia on tehty, ja metallikapulan noutoa. Oikeastaan kaikkea muuta tarpeellista paitsi kaukoja on harjoiteltu.


Mökillä nautimme lumesta ja pimeydestä.

Eilen oli Viirun synttäri, ja unohdin sen taas. Mutta eipä se Viirua haitannut. Lapsilta ja muilta sukulaisilta tuli onnitteluja.

Silmien kirkkaus ei ole palautunut äitiyden jäljiltä.

Otsikosta aasinsiltaan: Pikin ja Viirun vuorovaikutus on palautunut ihan ennalleen Viirun äitiysloman jälkeen. Kun Viiru palasi, olin valmistautunut siihen, että Piki yrittäisi pomotella ja omistella. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan ensimmäiset pari päivää Piki käveli pitkin seinän vieriä ja väisteli Viirua. Miten Viiru viesti täysin rauhanomaisesti ja ihmiselle huomaamattomasti? Muutenkin olen Viirusta miettinyt, olemmeko ikinä nähneet sitä häntä koipien välissä. En muista.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Joulun loppu

Joulun ja vuoden vaihtumisen tienoo meni jännittäessä Susun hammas- ja mahavaivoja. Nyt on Susu taas kunnossa ja lähti vielä kuukaudeksi kotiin (Tahkon kautta) ennen kuin muuttaa tänne kevääksi. Raketteja ei kukaan koirista onneksi pelännyt tänäkään vuonna. Ulkona piti pyjaman lahkeet lepattaen käydä monen monituista kertaa Susun kanssa. Susu oli aidatulla pihalla remmissä - onneksi kukaan ei jyssäyttänyt rakettia ihan päällä eikä edes lähellä.

Viikon päivät on täällä lähistöllä etsitty raketteja pelästynyttä whippetiä. Emme ole nähneet, vaikka täällä se Facebookin mukaan liikkuu (kukapa ei noista hurjimuksista pysyttelisi kaukana). Koiraparka.



Pakkanen paukkui useamman päivän, vaikka "luvattuihin" lähes -30 asteen lukemiin ei taaskaan laskeuduttu. Tokotreenit pidettiin maanantaina lämpimässä hallissa; tiistain aksalle omassa hallissa oli liian kylmä; keskiviikon (päällekkäiset) agility- ja tokotreenit eivät ole vielä alkaneet. Tajusin, että käyn tai tulen käymään koiratreeneissä neljässä ei hallissa Joensuun seudulla. Juuri tulleen tiedon mukaan Viiru pääsee treenaamaan agilitya Pikin tiistain mölliryhmään. Järkevää ainakin oman ajankäytön kannalta. Jäävät edes torstai-ja perjantai-ilta vapaiksi muuhun elämään ja harrastuksiin.



Tänään lauhtui ja päästiin pidemmälle lenkille. Kotitokossa Viiru teki tunnaria ja maahan-seiso-kaukoja ihan lähellä. Piki piti ja nouti kapulaa sekä seurasi. Nyt aletaan päästä siihen, että ne kotona osaavat. Vihdoinkin! Maanantain tokotreenissä tehtiin kummankin kanssa ohjatun noudon suuntia; muu olikin sitten enemmän humputtelua.