torstai 31. tammikuuta 2013

Juoksentelua

Keskiviikkona Tuomaan radalla oli monenmoisia hyppyesteitä. Onkohan Viiru ennen loikannut maksimuuria? Okseri oli pikemminkin medillä. Voisin lakata jännittämästä sitä, hyppääkö Viiru mitä hyvänsä.

Teimme kontaktittomat ja kepittömät pätkät: 4-6, 9-11 ja 15-19. Hypyille 5-6 kokeilimme hyppyjen väliin valssaamista sekä takaaleikkausvippausta (onkohan sille nimi), mikä toimi aivan yllättävän hyvin. Lopun pätkällä tuntui rataantutustumisessa luontevalta tehdä persjättö hypyn 17 jälkeen, mutta se ei onnistunutkaan millään, kun taas yllätyksekseni Tuomaan vinkkaama vastaanottovalssi pelitti hienosti. Takaaleikkauskokeilut menivät enemmänkin pyörimiseksi.

Tänään torstaina piti olla Viirun ohjattu ryhmä, mutta kouluttajamme oli sairaana. Onneksi on maailman parhaat treenikaverit :) Päivi tekaisi kivan 13 esteen radan, josta me teimme opettavaisia pätkiä. Ennakointia... Pari ennakoivaa valssia ja ennakoiva peruskäännös tai vaihtoehtona jaakotuksentapainen. Viirun kanssa välistävetoihinkin pitäisi saada lisää ennakointia.

Tänään onnistui keppien pujottelu niin, että Viiru sai lopuksi palkaksi pallon. Teimme vain vähän toistoja, koska sujui niin hyvin. A:ta kokeiltiin pari kertaa. Keinun loppupäätä keikuttelin, ja Viiru otti loppuasennon. Puomiin kiirehdin jo yhdistämään toisen esteen. Viiru tosin yhdisti hypyn ja puomin alla olevan putken. Piti heti kääntää putken suu pois kutsumasta.  Sitten sujui. Kivat treenit!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Läheisyyskammoa

Nuuskujen tokossa oltiin kaukana minun mukavuusalueeltani; olisi pitänyt olla ihan lähekkäin, kylki sääressä. 

Miten tämän perusasento- ja seuraamiskauhun saisi pois? Viirullahan ei onneksi mitään kammoa ole. Ihan hyvää palautetta saimme, ja kouluttaja näytti luulevan, että tiedän mitä teen (hänellä onkin tolleri). Perusasennot olivat välillä todella vinoja ilman namia (hyvä, ettei Sirkku lue tätä blogia). Seuraamista tehtiin ihan lyhyt pätkä, ja pari vasemmalle käännöstä. Pitää muistaa palkata siihen suuntaan, johon tarvitaan korjausta - eli yleensä taaksepäin. Pitäisi viitsiä treenata paneutuen pieni hetki joka päivä. Ja kuten tämänpäiväinen kouluttaja sanoi, pitää opetella tuntemaan, miltä tuntuu, kun koiran paikka on oikea.

Mitäs muuta tehtiin? Perusasentoa ja kontaktia niin, että kouluttaja vingutti vieressä kumikanaa. Vaati pöpöttämista: Viiru! Valmis! Hyvä! jne. Paikkamakuu tehtiin ringissä, ensin niin että ohjaajat menivät keskelle, sitten ulospäin kehästä. Kävin palkkaamassa kerran, ettei Viiru vain nousisi kuten viimeksi.

Ennen kotiin huristelua Viiru ja Viia-sisko riekkuivat hetken.

Eilen kokeilimme, muistaako Viiru noutokapulan noutamisen kodinhoitohuoneessa. Hyvin muisti, ja nyt noutaminen ja pitäminen onnistuu joka kerta, mutta lähelle eteeni tulo pitää opetella erikseen. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hiljaiselo itärajalla taukoaa

Koirat viettivät hiljaiseloa useamman päivän, kun olin työmatkalla Turussa (se on kuin ulkomailla olisi). Tylsistyminen sai Viirun palaamaan vanhan sisustusharrastuksensa pariin. Toisaalta on palkitsevaa huomata, että koirien kanssa puuhailusta ja siitä, että järjestää Viirulle mahdollisuuden juosta vapaana, on hyötyä.

Tänään houkuttelimme Nuuskun, Rapsun ja Sisu-pikkupennun lenkille ja hallille. Erinäisistä syistä aikuiset koirat saivatkin lenkkeillä hihnojen päässä. En uskaltanut päästää Viirua vapaaksi, ettei sen hevosenleikki pelästytä pentua. Mutta mitä vielä, pentu oli reipas kuin mikä ja selvästikin oppinut syntymäkodissaan puhumaan paimenkoiraa. Se, että toinen hyökkii, ärisee ja on purevinaan niskasta, ei tarkoitakaan hengenlähtöä vaan leikkiä. Parempi kuitenkin katsoa kuin katua, tuumasin. Nopeasti unohtuu se aika, jolloin oma koira oli pikkupentu.

Hallilla harjoittelimme - yllätys! - puomia ja keppejä. Kepeillä pitäisi varmaan mahdollisimman pian päästä eroon namikädestä ja siirtyä leluloppupalkkaan. Näin juttelimme Heidin kanssa. Vielä lelu loppupalkaksi -tyyli ei kuitenkaan onnistunut. Vaikka lelu oli ihan piilossa, ei maltti lököttelytauon jälkeen riittänyt pujotteluun, kun pallo oli odotettavissa. Viirun mielestä vain lelu ja leikki on oikea palkka. Teimme myös muutamia keinun alastuloja niin, että itse paukautin keinun pään maahan, sanoin "koske" ja palkkasin (ja oli koirakin mukana, ensin alastulokontaktin yläreunalla ja lopuksi kaksi tassua maassa, kaksi kontaktilla). Tässä ei pidä edetä liian nopeasti. Voi kun saisi näitä kolmea estettä treenattua joka päivä muutaman kerran. Tule kevät!

Kentällä oli valmiina hyppyneliö, jossa sai hyvin harjoiteltua helppoja välistävetoja. Kumpaankin suuntaan teimme, ja ilahduttavan hyvin sujui. Viiru alkaa ymmärtää ohjaustani ja korjata virheitäni! Ainoa haaste oli lähistöllä ammottanut putki-imuri, mutta äänenkäytöllä ja/tai ennakoinnilla tämäkin hoitui. Topsukkakin teki välistävetoharjoitusta ja käväisi myös putkissa ja muilla hypyillä. Lopuksi pari eteenmenoa namirasialle, ja ukkeli oli tyytyväinen.

Viirun lonkka- ja kyynärlausunto tuli viime viikolla: lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Hienoa!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kumman kaa

Kumman kaa mennä tokoon? Molemmat tuijottavat kysyvästi, mitä tänään tehtäisiin.

Sirkku kuvasi kännykkäkameralla Viirun ja lempilelun.
Otin kuitenkin mukaan tuon vähemmän vihreän. Oli niin turhauttava työpäivä, että toko piristi. Nuuskujen toko käynnistyi jälleen talvitauon jälkeen. Kilpailuun tähtäävien aiheena oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Paikkamakuut tehtiin pakkasen vuoksi lyhyinä. Toisella kerralla Viiru nousi, ekalla ja kolmannella ei. Maahanheittäytymiset olivat todella säpäköitä, ja Viiru tarjoili niitä joka väliin. Luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta harjoiteltiin myös siksakkina niin, että kukin ohjaaja jätti vuorollaan oman koiran maahan ja kävi tervehtimässä toista koiraa.

Harjoiteltiin myös kontaktia sekä seuraamista. Yritin varjosta katsoa Viirun asentoa, ja lopuksi huomasin myös ikkunoita, joista heijastui kuvajaisemme. Minusta lyhyet pätkät näyttivät eri hienoilta - näkyi vain sivuttaisetäisyys, ei edistäminen. Välillä namipalkka, väillä lelu kainalossa tai taskussa.  Luoksetulon teimme niin, että jäin selin Viiruun. Ihan ei tähtäys sivulle onnistunut. Lisäksi ensin Viiru lähti perääni; kun palautin sen paikalleen, se jäi.

Aloitimme uuden käskyn opettelun: Liki-käskyn on tarkoitus tarkoittaa tule lähelle eteen istumaan suoraan. Kokeiltiin tätä lyhyellä matkalla nakin avulla.

Treeneissä olivat myös Miimi ja Viia sekä Lea ja Hinni. Lealle piti tietysti haukkua, koska Lea on ihan paras ukko.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pikauusinta

Eilinen ulkoilu- ja treenipläjäys oli niin kiva, että otimme setin uusiksi tänään sunnuntaina.

Ensin lämmittelylenkki Jaamanlammentien varressa. Aurinko paistoi, ja pakkasta oli alle kymmenen astetta. Siitä ei talvisää paljon parane.
Takan lämmöstä vanha mies raahattu lumihankeen vasten tahtoaan.

Ei Topi oikeasti ollut noin surkeana. Lumihanki vain inhottavasti upotti, kun Topsukka kävi nuuskimassa risuja.

Hallilla treenasimme nyt vuorotellen niin, että saatoimme auttaa toisiamme, muuten aika sama valikoima kuin eilen: Viiru harjoitteli keinun alastuloa, puomia, keppejä (12) ja seuraamista. Kaikki sujui hyvin ( = riittävän hyvin minulle). Piristykseksi juoksimme radanpätkää, jossa yrittelimme myös välistävetoa. Nyt se sujui, mutta kaarroksen pienentäminen vaatii enemmän ennakointia. Myös Topi kipitti radanpätkää; Topin kanssa välistäveto sujuu, mutta päällejuoksu on unohtunut. Kivaa oli, mutta kyllä jalat tutisivat, sekä minulla että Topilla.
Kukkulan kuningattaret
Lisää kuvia on Sirkun galleriassa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Ein Fall für drei

Viiru täytti kaksi vuotta keskiviikkona 16.1. Onnea, Viiru! Synttärilahjaksi saapui leikkikaveri Susu. Sen kummemmin ei juhlia vietettykään; aussietokokin siskojen ja muiden sukulaisten kanssa peruuntui kiristyvän pakkasen vuoksi.

Keskiviikkona Susu kuitenkin aksaili Topin ryhmäpaikalla. Oikeastaan ei ollutkaan kovin kylmä, 12 - 13 pakkasastetta vain. Meidän piti myös suolata hallin pohja pölyämisen estämiseksi, mutta suolausmestari turhaan pelästyi pakkasta.  Viiru harjoitteli haasteitamme: alastulokontaktia ja keppejä.

Torstai ja perjantai pideltiin pakkasta, joka kiristyi lähemmäs kolmeenkymmeneen asteeseen. Lenkkeiltiin vain.  Lauantaina pakkasta oli enää runsaat kymmenen astetta. Pipo pois ja takki auki! Siivouksen jälkeen suuntasimme Sirkun ja Susun kanssa varaamallemme JoAn hallille.

Topi auttaa siivoamisessa.
Koska hiihtokaudella koiria ei voi pitää irti hallin lähellä, lenkkeilimme ensin Jaamanlammentien varressa. Viiru jatkoi hallissa keppien (6 tai 12) ja puomin (kokonaisena) harjoittelua. Edistystä! Mutta vielä keinu... Vapaasti alaspamahtaminen, kun Viiru on juossut keinun päähän, ei ainakaan toimi. Vaikka Topi on arka, sillä ei ole koskaan ollut ongelmaa keinun tai minkään muun esteen arastelussa. En haluaa ongelmaa Viirullekaan. Sirkku neuvoi, miten jatkamme opettelua.  Nyt opettelemme keinun pään laskeutumisen ja loppuasennon niin, että Viiru on alastulokontaktilla, pamautetaan keinun pää maahan ja Viiru ottaa 2-on-2-off-asennon. Susu demosi. Aloittelimme Viirun kanssa alkeita, ja hyvin sujui.

Kumma kyllä, agility kiinnostikin niin paljon, että tottis/toko jäi vähemmälle. Seuraaminen:  ehkä kuitenkin olemme pikkuisen edistyneet, ja huononeminen on hidastunut. Eteenmeno tehtiin irtoamisena hyppysuoralle ja putkeen ;) Suunnittelemaani luoksetuloa eteen ei tehty lainkaan. Viiru piteli hetken suussaan isompaa noutokapulaa. Teki mieli pureskella, mutta pidä-käsky toimi :)

Topsukka teki ruutua ja hyppy-putki-irtoamista. Ruudun todisteet on sensuroitu, mutta "agilityssa" Topi näyttää mallia, katso eläkeläisagilityn video. Huomaa oikea-aikainen palkkaus!

Sitten saunaan ja Kahden keikka!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Mehtämiehen serti

... niin taisi Eeva blogissaan nimittää näyttelyarvostelua H. Nuorten luokan narttuja oli Kajaanissa viitisentoista. Lakkasin jo toivomasta H:ta, kun ennen Viirua monelle enemmän aussielta näyttävälle neitoselle näytettiin keltaista korttia. Mutta keltaista näytettiin meillekin. Kiittelin tuomari Rob Doumaa, ja hyvä etten kapsahtanut kaulaan. Olin niin tyytyväinen! Lisäksi sanallinen arvostelukin oli hyvä, ja erittäin seikkaperäinen. Viiru on oikean kokoinen, ja naisellinen pääkin on juuri tarpeeksi vahva (ja aivotkin mahtuvat sisään). Liikkumisessa on draivia - taisin minäkin juosta tarpeeksi kovaa ;)  Kirjoitan arvostelun tänne muistoksi myöhemmin.

Näyttelyn kirjeessä toivotettiin tervetulleeksi elämysmatkalle Kajaaniin. En tiedä, oliko Kajaanissa sen kummoisempia elämyksiä, mutta maailmassa on jotain tolkkua ja oikeudenmukaisuutta. H:n sai ilman sen kummoisempia koiran laittamisia tai esittämisiä tai muitakaan kommervenkkejä. Ei tarvittu edes näyttelyremmiä :) Hyvä rodun edustaja riitti.

Joitain elämyksiä:
  • Näyttelypaikka oli tunkkainen ja likainen kuplahalli, josta ulos ja sisään kuljettiin välieteisputken kautta. Näyttelymaailman glooriaa.
  • Hallin hiekkapohja sotki kaikki paikat.
  • Hallissa oli kunnon tungos, paljon koiria, ihmisiä, ulkona paljon pissaa ja kakkaa.
  • Myös toimitsijoita oli paljon: pienen kaupungin ja maakunnan iso talkooponnistus
  • Juuasta (vai Nurmeksesta) pohjoiseen sai posottaa satasta luvan kanssa jäisellä ja polanteisella tiellä. Voi kun takana tulevakin hoksaisi, että jarrutusmatka on aika pitkä.
  • Heräsin jo kolmelta, vaikka olisi saanut nukkua neljään.
  • Ne harvat taukopaikat, joita on Kolilta pohjoiseen 6-tiellä, eivät ole auki aikaisin talvisena sunnuntaina, ei edes Valtimon ABC Classic. Mukava oli tulla Kajaanin Shellille.
  • Paluumatkalla ennen Valtimoa kävimme riekkumislenkillä Valo- ja Viia-siskojen kanssa puistelemassa näyttelyn pölyt.
  • Luminen kumpuileva maisema kuuraisine puineen oli henkeäsalpaavan kaunis talven valossa.
Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen näyttelymme. Aaltoja!

lauantai 12. tammikuuta 2013

Valotilkkuja

Lauantaiaamupäivällä tavattiin tollerihaun toiveissa yliopiston parkkipaikalla. Kuka pönttö lähestyy työpaikkaa viikonloppuna? Lähdimmekin äkkiä pois, sillä lämpötila oli määrittelemämme pakkasrajan huonommalla puolella. Jamiskalla tarvoimme lumisilla poluilla lenkin, joka teki varmaan hyvää syville lihaksille. Mukana olivat Zorro ja Elena sekä Nuusku ja Rapsu. Elena oli taas Topista vastustamattoman ihana, ei edes haitannut, vaikka pentunen hyppi naamalle. Vanhemmat nartut olivat vähemmän kiinnostavia - niinhän keski-ikäinen ihmisnainenkin muuttuu näkymättömäksi.

Autoille saavuttuamme olikin jo ihan lämmin olo, ja pidimme kuin pidimmekin pienet ilmaisuharkat. Topilla oli nyt kaksi ukkoa, jotka menivät yksitellen. Hieman Topi liukasteli sekä hämmästeli, tähänkö tämä jo loppui. Viirulla oli neljä haukuttavaa. Haukku irtosi, muttei kovin hyvin. Kuka taas unohti avata koiran kanssa äänen etukäteen? Treenin jälkeen haukutin vielä itse Viirua niin, että olin eri asennoissa. Minun maassa olemiseni ei kyllä haittaa Viirua yhtään; tosin se käy itsekin maate ja haukkuu. Ensi treenikerraksi keksin jotain uutta!

Käytiin kotona pyörähtämässä, ja Topi, joka oli jo äskeisellä reissulla palellut, jäi kotimieheksi. Olimme varanneet aussieporukan kanssa JoAn hallin. Mukaan tuli myös kaksi rotikkaa, mikäs sen mukavampaa :) Huumaantuneena sisätiloista kukin puuhaili omiaan: Valo, Jatsi ja Hippa sekä rotikat. Ensi kerralla enemmän järjestystä! Paikkamakuun teimme yhdessä. Viiru pysyi hyvin. Vähän on muuta treenattavaa, kun keskitymme seuraamiseen. Nouto muuallakin kuin kodinhoitohuoneessa? Seuraamista teimme ihan lyhyitä pätkiä erilaisilla palkoilla: narulelu kainalossa ja pudotus taakse tai namin antaminen lopuksi. Sujuu jo taas paremmin.  Eteenmenossa Viiru ei ensin muistanut, että veimme seinän viereen pallon. Kun muisti palasi, eteenmeno oli vauhdikas.

Keppejä teimme kuudella kepillä - mitä olen aiemmin vastustanut. Sen verran pystyn ohjaamaan siedettävästi. Lisäksi olin itselleni niin armollinen, että ohjasin aina oikealla kädellä. Toisella puolella peruutin, toisella kävelin eteenpäin. Yritin muista Sanskun neuvon: alä työnnä, vedä vain. Sehän auttoi :) Puomi meni kokonaisena, mutta vaati aluksi pienen kosketusalustan käyttöä. Olin myös hyvin lähellä oikeaa pysähtymispaikkaa.

Valo ja Viiru telmivät hallin pölyt pois lumihangessa, emme viitsineet enää mennä takaisin halliin likaantumaan. Huomenna mennään elämysmatkalle Kajaaniin.

Valotilkku: Sirkun kuva Viirusta joulun alla
 Patchcoat-kamujen uudenvuoden kiertokirjeeseen kirjoitin, että muutosten vuonna 2012 Viiru on ollut meidän valopilkkumme. Viiru, tilkkuturkki (patchcoat), onkin pikemminkin varsinainen valotilkku. Myös tämä päivä oli täynnä valotilkkuja: Ei liian kylmää, aurinko loi ihanaa talven valoa. Kolmelta oli vielä valoisaa - on jo melkein kevät. Topilla ja Viirulla oli kivaa tekemistä, ja minulla niiden mukana, ulkoilua ja palkitsevaa treeniä. Lisäksi seura oli mitä mainiointa, sekä koirat että ihmiset.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Ti - to = toko + 2 x agi

Tiistai: toko

Aussieporukalla kokoonnuimme raviradan parkkiin. Edellisenä iltana kotona seuraaminen sujui huonommin kuin koskaan. Viiru ennakoi jääviä. Sirkku neuvoi vahvistamaan nyt vain seuraamista. (Ei ole nyt sitten harjoiteltu näyttelyäkään varten seisomista!) Tiistaina Hannan neuvoilla saatiin muutama askel menemään: patukka kainaloon ja pudotus koiran taakse. Hieman parannusta.  Treenin jälkeen Miimi tuli siistimään Viirua. Paljon parannusta - kiitos, Miimi!

Myönteistä: Viiru on oppinut nostamaan noutokapulan. Panin kapulan kahden saappaan varaan niin, että se tarjoutui nostettavaksi keskeltä. Siitä se sitten lähti :)

Keskiviikko: agility

Varastin tolleriagilitysta Heidin radan, helpot hypärit. Teimme vaaleat pallerot. Kyllä, onnistuin toistuvasti olemaan väärällä puolella hyppyä 4. Haastavaa oli ehtiä persjättöön putken jälkeen. Hypyille 14 - 15 tuli valtava kaarros minun peruspyöritykselläni. Voin lakata jännittämästä, hyppääkö Viiru muurin ja renkaan.

Topi oli mukana, ja teki vähän tokoa.

Torstai: agility

Hyppyradalla oli vaikka mitä haasteita. Pakkovalssimerkin Viiru ohitti selkäni takaa. Hyppy edestä, hyppy takaa tuntuu helpolta, mutta ei olekaan, kun pitäisi saada seuraavaan ohjaukseen etumatkaa. Helppo kohta tehtiinkin kahtena ennakoivana persjättönä - ei meinannut millään onnistua. Sitten vielä takaakierto ja heti perään toinen samassa linjassa olevalle hypylle. Onnistui, kun teki rauhassa. Sitten saikin syöksyä suoraan putkeen.

Seuraavassa pätkässä oli takaakierto, valssi, heitto hypylle, hanaa, hyppy-välistäveto-hyppy, putki ja loppusuora. Vaikeaa oli välistävedossa ja seuraavan hypyn heitossa etäisyys ja ajoitus. Saatiin menemään, mutta ei sujuvasti. Miksei muut voi olla samanlaisia välistävetäjiä kuin Topi?

Osa hypyistä nostettiin jo 55 senttiin.

Lopun putki-hyppyrevitys meni kuin elokuvissa, ihan mahtavaa irtoamista, leijeröintiä ja vauhtia!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ravaa persjalkaisen kanssa - Viiru mätsärissä

Viirun eilisiltaisen kampaamisen ja pesun tulokset olivat melko katastrofaaliset: joissain kohti pörröä, toisaalla melkein kalju ja kolmannessa paikassa harmahtavaa irtoamassa olevaa karvaa. Jäi toki jäljelle nättiä kiiltävääkin turkkia. Ja minusta Viiru on aina kaunis. Miimi lupasi vielä siistiä Virsulia.

Kävimme PoKS:n mätsärissä harjoittelemassa ensi viikonlopun Kajaanin koitosta varten. Osallistujia oli paljon, ja lämpimässä pienehkössä hallissa oli tiivis tunnelma. Onneksi tuomari Pia Takkunen oli tehokas. Ja muutenkin hyvä! Suureksi yllätyksekseni saimme nimittäin palkinnon. Viiru oli punaisten nuorten neljäs. Palkintopussi oli juuri sellainen kuin pitääkin: paljon herkkuja koiralle. Siihen nähden, että olemme viimeksi treenanneet näyttelykäyttäytymistä ja olleet mätsärissä tasan vuosi sitten, Viiru esiintyi mainiosti. Ihan lopussa Viiru ei enää pysynyt kunnolla seisomassa pitkää aikaa (tätä pitää harjoitella), mutta aluksi seisominenkin sujui hyvin. Juoksin melkein niin kovaa kuin persjaloilla pääsin liukkaahkolla pohjalla. Ilokseni Viiru ei ruvennut hyppimään.

Odotteluajat Viiru oli rauhallisesti. Kyllä Vipstaakin kanssa on helppoa ja mukavaa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Loppiaisaaton tarinoita

Uuden vuoden kemut

Vuoden ensimmäisenä päivänä kokoonnuttiin aussieväen voimin Miimille kemuihin. Käveltiin parin tunnin lenkki räntäsateessa, ja sitten käytiin makoisaan kahvipöytään. Koirille oli omat herkut. Tämmöisistä juhlista Viiru ja minä tykätään.

Kolmen illan halliputki
 
Keskiviikkona Topilla, Viirulla ja minulla oli treeneissä lainaohjaaja ja lainakoira eli Sirkku + Susu. Topi ja Viiru hengailivat mukana. Topi tokoili hieman. Viiru tokoili enemmän ja teki alastulokontaktia Sirkun valmennuksessa. Pujottelimme myös tavallisia keppejä, jotka sujuivat hyvin. Viirun agilitymotivaatio tuli testattua: Sirkku lähti kävelyttämään Viirua ja Susua ja minä jäin hallin luokse. Ei aikaakaan kuin Viiru oli pyrkimässä takaisin halliin, ilman että Sirkku edes huomasi sen karanneen. Lopulta Vipstaaki sai kävellä remmissä.

Torstaina olivat Viirun omat ohjatut harkat, joissa opettelimme poispäinkääntöä. Maailma olisi kyllä parempi paikka ilman sitä ohjausta. Välillä sujui, mutta onnistumisprosentti jäi melko alhaiseksi. Paremmin sujui vauhdissa keskellä rataa, kun en miettinyt liikaa varpaiden asentoa - onhan näitä Topsukankin kanssa tehty. Lopun vauhtiradalla en voinut kuin ihmetellä, miten voi noinkin helpon radan unohtaa - ei ole ihan totta.  Liikkumisen rytmityskin vaati säätöä. Kokeiltiin kokonaista A:ta - liian aikaista. Tehtiin myös yhdessä Sanskun kanssa puomin alastuloa sekä itseksemme keppejä. Alennettu kriteerini puomin alastulolla johtanee vielä vaikeuksiin: kaksi tassua kontaktilla, kaksi maassa - mutta pää ja katse saavat hillua missä hyvänsä. Nokan ei pidä osoittaa maahan. No, minusta ei ole enempään.

Perjantaina varasimme puolikkaan Pärnän hallista ihan Sirkun kanssa kaksistaan. Topi juoksenteli jälleen putkia ja siivekkeitä. Ei se poispäinkääntö Topinkaan kanssa niin helppo ollut. Topi tuntui kyselevän: Nyt on lämmitelty, koska ruvetaan oikeasti treenaamaan? No, ei ruvettu. Topi korjaa radalla lähes kaikki ohjausvirheeni. Lukeeko se rataa vai ymmärtääkö se jollain mystisellä tavalla päätöntä ohjaustani?

Viiru teki kokonaista puomia. Vauhti oli hyvä, mutta takajalat pysyivät kontaktilla. Just näin! Nyt löytyi jotain, mistä Viiru ottaa häiriötä: radalla ihan vieressä juokseva Susu. Kepit sujuivat aluksi hyvin, mutta kun Susu tuli kuvioihin, aloimme sählätä. Harmitti, mutta ensi kerralla taas paremmin :) Mainio viikonlopun aloitus!

Sähläystä ja louskutusta

Pidimme tolleriporukalla (Zorro, Elena, Nuusku, Rapsu, Topi, Viiru) ilmaisutreenit raviradan parkkipaikalla. Aurattua tilaa ei ollut kovin paljon, ja pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta. Olosuhteet eivät varsinaisesti suosineet. Topille meni kaksi ilmaistavaa kerrallaan, ja sählinkiähän siitä tuli. Neljäs ja viimeinen ukko taisi sujua niin kuin pitkin. Viiru haukkui ekalle ukolle kymmenisen haukkua, seuraavalle viitisen, kolmoselle ja neloselle välipalkoilla niin kauan kunnes menin paikalle ja kiersin ukon ja koiran. Meni ihan OK. Talvella on hyvä harjoitella myös hallintaa, niinpä en käyttänyt hihnaa lainkaan. Lopuksi käytiin pikkku lenkillä. Elenalla, Nuuskulla ja Rapsulla oli juoksu. Elena oli Topista vallan ihana. Elenasta oli tullut aikuinen, ja niinpä Viiru ei enää pyöritellyt Ellua hangessa. Viiru harjoitti lähinnä tutkimustoimintaa sekä metsästys- ja keräilykulttuuria.

Illalla tehtiin hoitotoimia enemmän kuin koko Viirun aiemman elämän aikana yhteensä. Kankuista kammattiin pois irtokarvaa. Iltalenkin jälkeen pesin Viirun; en olekaan aiemmin pessyt koiraa.

Viirun kylpytakissa ei ole vyötä, joten puettiin heijastinliivi pitämään tekstiili napakammin paikoillaan. Possunkorvan oli tarkoitus vähentää mahdollisia epämukavuuden tunteita.

Topin pylly

Topin pylly on tullut hiljalleen, ihan hiljalleen, paremmaksi, mutta ei vieläkään parantunut. Topi oli kolmisen päivää ilman antibioottia, mutta kun lääkettä taas oli lääkäriltä saatavilla, tuntui varmemmalta aloittaa uusi "kuuri" (60 päivää). Ettei tule pahempaa tulehdusta.