sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kulttuurimatkalla Kajaanissa

Kilpailupaikkana kulttuurihistoriallinen Paltaniemi Oulujärven rannalla. Kisakentällä kivituhkapohja. Paltaniemen kyläyhdistys pitää koulurakennuksessa kahvilaa ja kisaväellä on mahdollisuus käyttää sisävessaa. Kun Sagin kisakalenterissa mainostetaan näin, kannattanee ajella Kajaaniin kauempaakin. Kannatti: viihtyisin kilpailupaikka, jossa olen käynyt. Paltaniemessä oli kulttuurihistoriaa ja -maisemaa, vanhoja kauniita rakennuksia ja puita, kuvakirkko (johon ei nyt päässyt sisään), Oulujärven ulappa ihan lähellä ja uimapaikka myös koirille, kisoissa ystävällinen ja rauhallinen ilmapiiri, autolle varjopaikka...



Näytän kieltä kontakteille!

Kentän pohja oli vähän pehmeä ja pöllyävä, ja radat hankalahkoa pyörittelyä. Mutta kohtalomme olivat jälleen kontaktit, jotka vain pilaantuvat yhä lisää. Tosin tämän tuomarin tuomiot eivät ainakaan muilla kisaajilla näyttäneet ihan johdonmukaisilta. Paras ratamme näytti tältä:



Ehkä tästä voi päästä vain ylöspäin. Tai Viirun mielestä voi varmaan loikata vielä ylempää. Viirulla on nyt tosissaan ihan säännöllinen loikkapuomi. Viimeisellä radalla sanoin vielä vahingossa Viirun nimen ennen kontaktia, jolloin Viiru kääntyi minua kohti ja astui sivuun kontaktilta. Kahdella ekalla radalla Viiru myös irtoili ahtaiden profiilien ansaesteille, viimeisellä sitten pidin sen hanskassa. Vikalla radalla olin jo tuupertua kahden antibiootin kuurin ja kahden unitunnin alle, mutta selvisimme.

Kaiken kaikkiaan kiva reissu, suorastaan voimaannuttava. Sain nollattua Joensuun kisojen pahan mielen, ja osasin taas kiittää parasta kisakaveria. Ja muukin seura oli ihan parasta! Lisäksi Heidin autossa oli Viirulle niin mieluinen matkustuspaikka, että ainainen istuja kävi maate ja silmätkin luppasivat.

Suvi-Karelian kunniaksi trimmasin Viirun, vaikkei näyttelyyn mentykään.

En kestä katsoa.

Tai turistina käväisin Tuisku-poikaa ihailemassa. Treffeille ei tällä kertaa päästy Viirun kanssa.



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Helluntain hento heleys

Helluntaiviikonlopuksi helle vaihtui aurinkoiseen ja raikkaaseen säähän. Ihan parasta!




Viikolla jäivät treenit olemattomiin, kun halli on maalausremontissa. Perjantaina lähdettiin mökille kevään hentoa heleyttä ihailemaan, ja vakuutin itselleni, että treenaataan toki tokoa mökillä. Pyh, mökkiniemi oli taas vapauden valtakunta, ja koirat puuhailivat mitä lystäsivät. Rouskuttivat keppejä, kahlailivat, juoksentelivat, riehuivat, veneilivät, herkuttelivat.


Susu lähti perjantaina kotiin palatakseen taas jonkin ajan päästä.




Rentouttavan viikonlopun mojova päätös olivat hieman aivopähkinää tarjonneet nose work -treenit Prisman parkkipaikalla. Toisin kuin ensimmäisellä kaupan parkkiksella pidetyllä kerralla, nyt eukkoset hoksasivat heti, mitä pitää tehdä. Häiriötäkin oli kyllä nyt vähemmän. Kumpikin setti oli sitä, missä nuo ovat omimmillaan, eli saa vähän kuin partoimalla etsiä hajua. Ei mitään hajuerottelulaatikoita, joista emäntä ei ymmärrä ilmaisua, ennen kuin rasioita rupeaa tassulla hosumaan ympäri pihaa.

Onko majava kotona?

Viiru löysi nopeasti sekä kompostikuivikepinoihin että ABC-mainostolpan jalustaan kätketyn hajun. Tolpan luona oli enemmän häiriöhajuja, ja Piki oli hieman epävarma. Minun pitäisi ehkä enemmän kehua ja tukea Piksua? Kesäkukkien ostajat ihmettelivät touhujamme ja hihkuvia kehujamme :)


Helteiden ja kesän saapumisen kunniaksi Pikin tyylikäs luumunvärinen jumpperi saapui. Ennestään meillä olikin jo chic lianvärinen pusakka.


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Jokavuotiset äitienpäivävuokot

Helteinen äitienpäivä. Luonnonvaraistuneet vuokot kukkivat mökillä. Joka vuosi otan samasta paikasta kirkkaassa auringonpaisteessa samanlaisen huonosti onnistuneen kuvan. Koirakokoonpano ehkä hieman vaihtelee.



Ja ympäristö on kaunis. Ei ole Etelä-Suomen jo vehreää lehtoa, vaan risuiset marjapensaat romahtaneine tukikehikkoineen. Mutta ihanaa kumminkin :) Susu vietti ison osan ajasta auton alla tai autossa avoimessa kangashäkissä. Se pelkää kovasti kimalaisia. Mutta kyllä kaikki kolme myös riekkuivat ja kahlailivat yhdessä.



Eilinen kisamasis alkaa korvautua sisuuntumisella. Menisinkö sittenkin vielä kisoihin Viirun kanssa? Mökiltä palatessa kiepautettiin hallin kautta kokeilemassa, onko Viiru tosiaan unohtanut pysäytyspuomin. Muisti näyttäisi kyllä treeneissä pelaavan.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Neljä hyllyä, neljä ruutua ja viisi vuotta

Pienet agilitykisat ja kuuma päivä. Mutta harvoin on näin kamalaa kisapäivää. Motivaationi ja keskittymiseni ovat vielä enemmän kateissa kuin yleensä. Iloitsin etukäteen laatuajasta Viirun kanssa, mutta sekin riemu kuoli koirien välikohtaukseen kisapäivän alkupuolella. Radoilta tuli vain vähän tuloksia, mutta kiemurat olivat ihan tehtävissä. Meidän ratamme kosahtivat kontakteihin, yksi A:han ja kolme puomiin (ja saattoipa olla yksi radan unohduskin joukossa). Muuten Viiru on kyllä aika taitava koira. Nyt kun en enää kyttää "juoksu"-A:ta, Viiru loikkaa puomilta. Ja siihenkös loppurata sitten pilaantuu, vaikkei lappusissa vitosia näkynytkään. A-hylky oli omaa ehtimättömyyttäni, kun ei pysähdystä tullutkaan. Seuraavaksi lopetan puomin kyttäämisen, jos vielä kisataan. En ollut yhtään etukäteen miettinyt, mitä tehdä kontaktin suoritusten suhteen, mikä on kriteeri ja miten jatkamme. Viiru myös kerran putosi puomin ylösmenolta, varmaankin ohjaussäädön vuoksi.

Putkien leijeröintitreeneistä oli hyötyä näillä radoilla, ja monta muutakin onnistumista saatiin. Ja Viiru kuulemma näytti iloiselta. Mutta jos vielä kisataan, ohjaajan on lähdettävä ihan eri asenteella. Yksi selitys agilitymotivaation alamaihin tuli kisoissa jutellessa: yleensä tähän aikaan vuodesta mennään tukka putkella maastolajeissa, ja agilitya harrastetaan, jos ehditään. Kesätauon paikka?

Ja ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, loppukisapäivästä tuli tietoa, että tuttua nuorta, melko pikkuista koiraa oli jäähdyttelylenkillä purrut kyy.

Eilen oli tokotreeneissä ruutukylä: neljä ruutua kentällä. Kumpikin koira tykkäsi tästä humputtelusta. Viiru kiersi ekalla lähetyksellä kaikki. En vain pysty tuollaisesta torumaan, se on Viirun luonto. Pikin kanssa oli myös paikallaolon käskytyksen häiriötreeniä. Saatiin taas pyyhkeitä luopumisesta, vaikka ihan oikeasti ollaan treenattu. Ihan kuin maassa ohjaajan sivulla olisi taas ihan uusi luopumistehtävä.

Eilenkin oli kuuma ja käytiin Arran kanssa pikkulenkillä uimassa ennen tokotreeniä, ja sain pyydellä anteeksi Pikin käytöstä.

Eilen tuli myös kuluneeksi viisi vuotta Viirun koeuran aloituksesta (kuten Facebook muistutti). Viiden vuoden aikana viidessä lajissa on kisattu (agility, toko, pk-haku, rally-toko ja ASCA-paimennus, josta ei tulosta). Ainakin viittä muuta lajia harrasteltu tai kokeiltu (mejä, pk-jäki, pk-viesti, vepe, nose work), ja käyty kahdenlaiset luonteenarvioinnit (luonnetesti ja MH-kuvaus). Kerran pyörähdettiin näyttelysssäkin.

Viiru sai tokosta ALO1-tuloksen viisi vuotta ja yksi päivä sitten, ja tänään tuli jälkeläiselle sama tulos samasta lajista. Ensimmäinen Viirun lapsista korkkasi tänään koeuransa (minun tietääkseni), Redi-poika tokossa ALO1-tuloksella. Onnea!


torstai 10. toukokuuta 2018

Aurinkoinen helatorstai

Keskiviikon agilityssa Katri oli kouluttamassa. Tuntui, että viime ratatreenistä on pitkä aika; tuntuma puuttuu kokonaan varsinkin Viirun kanssa tekemisestä.

Tuttuja treenattavia asioita: Pikin kanssa vinohypylle irtoaminen ja pimeän U-putken hakeminen, Viirun kanssa takaakierrossa pysyminen vaikka etenen ja välistäveto. Treenin teemana olivat putkeen irtoamisen ja pimeät putkikulmat - helppoa kuin heinänteko - paitsi Pikille se mutkaputki. Katrilta sain idean, että ehkä Pikille parempi tapa opettaa on hiljalleen vaikeuttaen kuin vaikeaan palkkaaminen: lelu valmiina putken päässä... Jos Piksu ei edes pääse palkkautumaan.

Viiru loikkasi aika korkealta A:lta (mutta kontaktilta kuitenkin). Piki teki puomin radalla, palkka tosin oli lopussa. Ensin suht sinnepäin, toinen oli hyvä. 

Jos tuntuu ratatreenistä olleen aikaa, kisoista on tosiaan, kahdeksan kuukautta. Jospa ylihuomenna viimein löydettäisiin itsemme radalta. Ilmoitin Viirun vihonviimeiseksi varakoiraksi Joan SM-joukkueeseen, jos ei porukkaa muuten saada kasaan. Mutta tuskinpa on pelkoa joukkueeseen joutumisesta ;) Kisat ovat kyllä kotiseudulla.

Ja pitkästä aikaa treenattiin nose workia, tosin vain omalla pihalla. Pitäisi kokeilla muuallakin. Piilotetun hajun etsiminen on eukkosista edelleenkin kivaa ja yleensä helppoa. Pikillä sujui rasioiden erottelu pihalla hyvin, mutta Viiru alkoi sählätä, ehkä epäselvän palkkauksen vuoksi. Alettiin sitten harjoitella istuutumalla ilmaisemista, ja se oli ehkä hyvä ja rauhoittava idea. Ehkä minulla on asenneongelma nose workin kanssa, ja kaipuu nenätöihin hakuun ja jäljelle polttelee.



Helatorstai on lämmin ja aurinkoinen, ja olemme olleet ulkona pihalla ja lenkillä koko päivän. Eukkosten talviturkit lensivät Pyhäselkään. Olen sanonut, etten heitä keppiä tai lelua, vaan menkööt uimaan omaehtoisesti jos huvittaa, mutta nyt tingin kuvausmielessä periaatteesta. Eikä Piki olisi muuten mennyt kastautumaan. Lenkille jäi, paitsi talviturkki, myös minun hyvä mieleni. Ei vain osattu sivuuttaa nätisti iloista, kohti tulevaa noutajaa. Ja tämä tapahtui vielä kaksi kertaa.

Susulla taitaa pysyä turkki päällä.

Uimallako tuonne pitäisi mennä?

Pikin piipitys on alkanut lisääntyä viime aikoina, jo ennen kuin Susu tuli tänne. Mutta tänä aamuna Susu oli kuitenkin piippaajaprinsessa. Pyhäaamuna viideltä alkoi möykkä, ja luulin Susulla olevan jonkin oikean hädän, kuten pissahädän. Ei, se tuijotti kuppia. Vesi oli monta tuntia vanhaa. Kun vaihdoin veden, hän armollisesti joi ja alkoi seuraavaksi katsella remmiä. Tähän aikaan arkisin viet meidät metsälenkille, eiköhän mennä... Kun puin ja menin seuraksi pihalle, matami suostui tulemaan mukaan.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Tokotreenipalaverin kotiläksy

Tokoryhmästä saatiin jokin aika sitten kotitehtäväksi treenilistan laatiminen. Eukkoset osallistuivat Joan kokeenomaiseen tokoon 18.3. Siitähän se meidän lista saadaan, tosin jotain edistymistä ja taantumista on taas tapahtunut tuonkin jälkeen.

Viiru
  • itsevarmuutta irtoamisliikkeisiin
  • ohjaajan vartaloavut pois
  • peruuttamista ei osaa ilman apuja
  • seuraa liian edessä
  • oikealle käännökset leviävät
  • ohjaajan pitää tehdä täyskäännös paikallaan
  • jäävät: ohjaajan äänensävy ja liikkuminen
  • luoksetulo ja pysäytys seisomaan: valuu
  • ruutu:  vauhtia, paikkaa, irtoamista, seisomisen kestoa - mutta ennen kaikkea selkeyttä ja varmuutta
  • ohjattu: palautus sivulle, vauhti
  • tunnari: palautus
  • kaukot: edelleen alkutekijöissään
  • metallihyppynouto: ei tuolloin tehty, mutta aletaan taas harjoitella, kun ilma lämpenee

Piki
  • vaikeimpia ovat perusasiat eli seuraaminen ja paikkis
  • vieraat paikat, ihmiset ja koirat
  • paikalla makaaminen: maahanmenon suoristaminen, matkan ja ajan pidentäminen ilman piippausta, vieraat koirat
  • seuraaminen: kaikkea
  • maahanmeno seuraamisen yhteydessä: tämä on varmaan hyvä, kunhan osaa seurata :)
  • luoksetulo: vauhtia myös jännissä paikoissa
  • noutoesineen pitäminen: kesto häiriössä
  • kauko-ohjaus: varmuutta häiriössä
  • estehyppy: vauhtia häiriössä



Kotimatka Turku-työmatkaviikoltani alkoi kirkon takaa. Olin odottanut aurinkoista ja kuumaa Turun-kevättä, mutta yhtä koleaa oli kuin kotona. Matkan varrelta Mäntsälästä otettiin Susu kyytiin. Se on vaivaton ja hiljainen matkustaja, sen vain haistaa (ainakin kun vieressä istuu).

Seuraavana aamuna lähdettiin Viirun kanssa tokoläksyjä tekemään Poksin ison kentän treeniin. Voi että Viiru oli tohkeissaan, kun tylsän viikon jälkeen pakattiin tokoreppu, lähdettiin talsimaan - ja vielä kaksistaan! Samalla riemulla Viiru kiisi ruutuun, teki L:n tarkasti, kiersi tötteröä ja istui tarkkaavaisena paikkiksessa. Harvoin näin täydellisesti onnistutaan. No, Viiru syöksyi ruutuun myös, kun piti lähteä törppöä kiertämään, mutta otetaan sekin vain plussana. Samoin taisi kiertohässäkässä Viiru kerran kiertää hypyn kautta, mutta sitäkään ei lasketa.


Lumi on sulanut!

Viirun karvanlähtö alkaa olla lopuillaan; Pikillä ei ole alkanutkaan, vaan se on kauniissa kiiltävässä turkissa. Susulle kiepautettiin eilen Seresto-panta, Viirulle ja Pikille jo maanantaina. Viirulla vuotavat silmät jonkin verran. Liittyyköhän siihen, että poissaollessani eukkoset söivät Häme-ruokaa?