lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tunnusteluvittuiluu

Sirkku oli linkittänyt blogiinsa taas hienoja kuvia.


Kuvaa katsoessa huomaa, että Viiruhan on viime kesästä tukevoitunut, aussiemaistunut ja lyhytjalkaistunut runsaasti.  Lisäksi olemme ruokkineet sitä liikaa, mihin on jo tullut parannus. Kaunis se on minun silmiini aina ja liikkuu vaivattomasti. Ei nyt liity suoranaisesti tähän, mutta agilityssa onkohan koko aikana pudonnut yksi tai kaksi rimaa.


Tiedemies käski lisätä vertailukuvan. Kuvan on ottanut Sirkku joulukuussa.

Tänään kävimme hallilla kisoja suunnittelemassa. Samalla tehtiin Viirun kanssa vähän keppejä, keinua ja puomia. Kontakteilla Viiru oli demokappaleena. Kepeillä olen aiemmin kutsunut ensimmäisen välin kohdalla. Nyt lähdimme yhtaikaa helposta kulmasta, ja sehän sujui. Kepit tehtiin loppuun asti. Nyt sitten vaikeutetaan kulmaa ja lisätään etäisyyttä.

Hallilla oli juuri päättymässä Löysin rantein -agilitykurssi, ja Viiru esitteli Annalle ja Lystin pennulle, miten keinu opetellaan. Sanoin kyllä, että osaamme ehkä pikemminkin näyttää, miten keinua ei kannata opetella. Topin sairaus ja Mörkön kuolema saivat minun ajattelemaan, että nopeudesta viis, kunhan kuormitusta ei ole liikaa ja hauskuutta liian vähän. Vauhti ja terveys eivät sinänsä ole ristiriidassa mutta ehkä tällaisen tohelon kanssa ovat.

Vanha puomimme oli pinnoitettu uudelleen kumimatolla, ja Viiru valittiin ainoana paikallaolijana koekaniiniksi. Hieman Viiru vierasti uudenlaista pintaa ekalla kerralla - Viiru joka ei ole kovin vierastelevaista sorttia, tosin ei mikään kokenutkaan puominjuoksija.  Viirun kontakti riippuu siitä, missä kohden sanon koske - ehkä olisi parempi luopua koko käskystä.

Pitkästä aikaa Viiru tapasi viime loppukesän paimennusreissujen kaveria Hupia.  Tapaaminen jäi valitettavan lyhyeksi. Alun tunnusteluvittuilun jälkeen (termi Kauko Röyhkältä, Röyhkä ja Mattila,
biisi Sukujuhlat) tytöt olisivat tulleet hyvin juttuun. Mutta pitäisi varmaan ryhdistäytyä, kun kavereiden tapaamiskertomukset alkavat Pitkästä aikaa.. Pentu oli muihin koiriin tottumaton, ja sitä Viiru lähestyi suht rauhallisesti. Kun pentu näytti hampaita ja hyökkäsi, Viiru perääntyi hämmentyneenä. Eiköhän Viipo osaa olla muiden kanssa. Lopetan huolehtimisen.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Jack Daniels, Team EPEK ja Floxabactin

Sattumoisin viskileikkauksia harjoiteltiin sekä keskiviikkona että torstaina.

Tuomaan suunnittelema ja piirtämä rata oli jälleen vilpitön ja koira- sekä ohjaajaystävällinen. Hypylle 3 tehtiin viskileikkaus, mikä oli varsinainen teema. Pienen harjoittelun jälkeen sujui niin kuin pitikin. Yksi vaikea paikka oli takaaleikkausten kieltäjälle (kyllä, en vieläkään ole oppinut) 8 - 10. Kerran sain valssit ajoitettua sinnepäin ja kaarrokset pienemmiksi. Seuraava haaste oli se, että A:lta piti ottaa tarpeeksi etumatkaa hyppyjen 13 - 14 ohjaamiseen. Peruspyörityksellä mentiin. Ennakoimaton vastakääntö hypyllä 13 oli paljon huonompi kuin tavallinen pyöritys. Pussi oli todella lähellä keinua, ja teimmekin keinua myös ihan itsekseenkin.

Myös Sanskun torstaitreenissä oli viskileikkaus, nyt muurille. Sehän meni kuin vanhoilta tekijöiltä. Tällä kertaa tehtiin lyhyitä ratoja, jossa meille jättimäisenä uutuutena olivat kepit radalla. Olemme harjoitelleet vain pujottelua eikä lainkaan keppien sisäänmenoa ja niiden hakemista. Menihän se, rauhoittamalla ja tarvittaessa toiseen väliin auttamalla. Välillä Viiru oli hieman hämmentynyt uudenlaisesta tekemisestä. Ensimmäisellä radalla oli taas kohta, jonka voi tehdä pyörittämällä tai hienommilla ohjauksilla. Olen niin riemuissani, kun Viipo pyörii vauhdilla eikä karkaa vaikkapa putkeen kesken kaiken. Kun vain ohjaa. Toinen rata alkoi rengas-pituus-pussi-suoralla, jonka jälkeen viskileikattiin muurille. Sanskun kommentti muistutti, että pitää arvostaa sitäkin, että voi kävellä pussille kutsumaan koiraa ja luottaa siihen, että Viipo napottaa renkaan takana ja kutsuttaessa tosiaan hyppää renkaan ja tulee minkä kintuista pääsee.

On ilo, kun on kaksi näin mainiota treeniryhmää: Topin ryhmä, jossa Viiru sijaistaa, ja ohjattu mölliryhmämme Team EPEK, joka yleensä ei ole nimensä mukainen (EiPystyEiKykene).

Perjantaiaamuna huomasin, että Topin pissassa oli hieman verta. Topi on myös viime päivinä halunnut pissalle tavallista useammin, jopa herättynyt yöllä. Henkilääkäri lupasi ottaa vastaan vielä perjantai-iltana ilman ajanvarausta. Topin ei tarvinnutkaan rohjeta vastaanotolle, pissanäyte riitti, mikä riemastutti Topsukkaa suuresti. Alustava diagnoosi oli pissatulehdus, ja Topi popsii jälleen antibioottia. 

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tavoitteena huippukoira

Flunssan kourissa löysin kotoamme Susanna ja Juha Korrin kirjan Tavoitteena huippukoira. Koska Viirusta on jo tullut superkoira, voinee nyt asettaa lisää tavoitteita. Viirun nimitys superkoiraksi juontaa pentuajoilta, jolloin ihmiset kyselivät, tuleeko pennusta agilitykoira vai hakukoira vai kenties vepekoira... Mistäs sen vielä tiesi. Niinpä vastasin, että se on koirakoira, kunnes Eve ehdotti, että sanoisin kysyjille, että Viirustahan tulee tietysti superkoira. Ja niinhän sanoin, ja niin siitä tulikin ;)

Paikkamakuussa suositeltiin perusopetuksen jälkeen käytettäväksi liinaa varmistamassa ja kielteistä palautetta ja takaisin maahan käskemistä, jos koira nousee. Kyllä sieltä meidät tunnisti: koiralle tulee tylsää ja se lähtee hakemaan palkkaa. Ollaan pihalla tehty ja nyt flunssaa potiessa koirankoulutushuoneessa=kodinhoitohuoneessa. Aikaa on pidennetty 70 sekuntiin. Sirkun kanssa hoksasin, että ehkä myös paikkamakuun taantumisen takana on The Ultimate Disturbance. Kaiken takana on siis Topi (ei tollo kouluttaja) - niin noudon kuin paikkamakuun pilaantumisen. Ehkä Viipo on katsellut Topin paikallaanpysymättömyyttä ja nohevana tyttönä tehnyt omat päätelmänsä. 

Kirjassa oli hyväntuntuisia vinkkejä selitettynä niin, että minäkin ymmärsin. Niinpä opeteltiin kirjan opeilla eteen istumista. No, miten saat koiran istumaan ihan suoraan muuten kuin agilityohjauksella? En tiedä, joten estin virheellisen asennon pyykkikorilla tai vessapaperisäkillä. Ne kai täytyy sitten häivyttää. Topille en viitsinyt edes yrittää opettaa eteenistumista ja sivullesiirtymistä, koska Topi halusi yhdistää liikkeen eteen vinosti istumiseksi. Niinpä Topi tuli aina sivulle ja palautti sivulle.

Sain ajateltavaa myös noutokapulan noutamiseen ja pitämiseen. Vika voi joskus olla tikkuisessa perintökapulassa - hio tai osta uusi. Ja vika voi olla ison kapulan liian löysässä otteessa. Eihän sitä ole sitten kiva kantaa ja pitää. Kirjassa neuvottiin nostamaan kapulan toista päätä ja laskemaan toista. Viiru tosiaan tiukensi otetta ja kehuin siitä. Harjoiteltiin myös sitä, että kumpikin pidimme kiinni kapulasta.   

Viime viikolla huomasimme, että Topi oli paljon iloisemmalla tuulella, kun Sirkku tuli kotiin, mutta muuttui taas vaisummaksi, kun minä lähdin työmatkalle, Eli Topi on varmaan sitä tyytyväisempi mitä enemmän lauman jäseniä on paikalla. Pääsiäisenä Topsukka saa sitten ihan kieriskellä tyytyväisyydessä. 



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Merkkipäivä

Kaunis kevättalven päivä, mutta ei lämpöisen tyyntä, kuten eilen. Aika raaka tuuli. Ei siis jäälle vaan metsään, ja taas Soikkelin metsään.
Kun katse ei siirry...
... täytyy kuvaajan siirtyä. Susu tuumaa pidättäneensä nuo kaksi huligaania.
Meno oli aika takkuista, tai paakkuista. Topia vaivasi aivan erityisen paljon anturoiden väliin paakkuuntuva lumi, ja Topsukka pysähteli jatkuvasti. Emme siis taaskaan olleet kauaa.
Tule jo, Topi!
Mitähän tuo poliisimestari nyt aikoo?

Näyttää turvalliselta, voimme jatkaa.
Hmm, täällä on jokin johtolanka.
Toko ja treenaaminen ei oikein edisty. Päättyvällä viikolla kerran taidettiin harjoitella hieman personal trainerin valvonnassa, ja tänään Viiru seurasi pari lyhyttä pätkää ja makoili kotipihalla pariin otteeseen. Latasin kännykkään sekuntikellon ja ajastimen (niitä ei tosiaan tainnut olla valmiina), jotta tulisi hieman systemaattisempaa tästä paikkamakuun harjoittelusta. Tänään tehtiin 40 s ja 20 s. Jospa joka päivä vähän, ja vähän lisää.  Ja samoin seuraamista, joka oli Sirkun mielestä edistynyt kovin(!)

Tänään on merkkipäivä: hääpäivä ja Kertun päivä. Lisäksi hulleri-blogissa, joka oli vajaa vuosi sitten vielä Topin ja Viirunkin blogi,  ilmestyi tänään viimeinen kirjoitus. Sirkku on perustanut Susulle uuden ikioman blogin Ihan Suppilona!



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Aurinkoa ja agilitya

Keskiviikkona tehtiin Soilin suunnittelemaa, Cruftsin innoittamaa rataa. Seuraavien päivien työmatka Rovaniemelle on tehokkaasti pyyhkinyt pois analyyttiset muistot treeneistä - jos niitä syntyikään. Alun tein perusfilosofiani mukaan peruskäännöksillä. Viiru ei joka toistolla tehnyt puomia täydellisen hyvin. Yllättävän vaikea oli 8-hyppy takaa: koira piti viedä ja heittää tarpeeksi pitkälle, ja silti ehtiä valssatessa alta pois.


Keinun jälkeisellä hypyllä 16 niistettiin. Eipä siinä sen kummoisempia, taas todella hyvin suunniteltu treeni, jossa otettiin huomioon, että ryhmässämme on kaksi valiota, yksi kolmosluokan koira ja kolme mölliä (joista yksi on parempi kuin suuri osa kolmosten koirista - enkä tarkoita tällä Viirua...).

Rovaniemellä en vieläkään nähnyt revontulia, vaikka sää olisi ollut otollinen: kirkasta ja kylmää (öisin lähemmäs -30 astetta) ja illallispaikastakin oli näköalaa. Joulupukkeja ja turisteja oli riittämiin, varsinkin majapaikassa.

Kotiin palattua oli Niina Leinosen koulutus. Tarkkaakin tarkempien valssi- ja käännösneuvojen saattelemina pääsimme omalla vuorollamme esteelle 13. Itse siis valitsin valssit, olisivat muutkin ohjaukset olleet mahdollisia... Olisin kuitenkin halunnut tietää, millaisella kiepautuksella hyppy 21 ohjattaisiin, mutta sinne emme siis ehtineet.
 

Kakkoshypyn valssin askeleita hioimme pitkään. Kolmosen ajattelin vipata peruuttaen oikealla kädellä, mutta vippaus sujuikin hienosti vasemmalla eli koiran puoleisella kädellä - ja käden piti olla hyvin alhaalla. Napakasti kääntyi hän.  A:n jälkeiselle 7-hypylle väänsin myös valssin, vaikka puolta olisi voinut vaihtaa vasta takaaleikkauksella putkeen 9. Se olisi ehkä kokonaisella radalla tehtynä ollut meille parempi, mutta takaaleikkausten välttäminen on liian syvälle iskostunut mieleeni Topille vauhtia haettaessa. Valssi tehtiin taas ihan siivekkeessä kiinni, kuten alunkin valssi. Hyppyjen 10 ja 11 väliin piti puolivalssi ajoittaa oikein eli paljon aiemmin kuin sen aluksi tein. Ääntä käyttämällä ja muutenkin ohjaamalla Viiru meni putkeen 13 eikä sujahtanut putkeen 15.

Sää oli ihana, aurinkoinen, keväinen, ja Pärnällä vilskettä valjakkohiihdon SM-kisoissa. Kävimme Katrin ja Helmin kanssa jäähdyttelylenkillä lammen jäällä. Viiru ja Helmi ovat tunteneet pienestä pitäen mutta eivät ole tavanneet aikoihin. Hyvin sujui yhteiselo ja telmiminen, Helmi on tottunut paimenkoiriin.

Telmimiskaverina Viirulla on myös hupukaissisko Susu. Topista ei ole suurempia uutisia, vointi on ennallaan ja ruoka maistuisi koko ajan paremmin. Topsukka ei erityisesti pidä kolmen koiran yhteismetsälenkeistä, mutta eiköhän ukkeli taas arki-iltaisin pääse privaattikävelyilleen.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Ihmeellistä

Naistenpäivän jälkeisenä lauantaina kokoontui rykelmä Michelin-akkoja Kontiolahden Puntarikoskelle. Tänään oli Nuuskujen tokon ALO-luokan tehokoulutus Helin kylmässä hevosmaneesissa. Ja kylmä tuntui tarkoittavan tosiaan kylmää. Kotoa lähtiessämme pakkasasteita oli viitisentoista, mikä on mielestäni tokoon lähes tuskallista. Mutta aurinko paistoi heleästi.

Tuppasin niin paljon päälleni, etten meinannut mahtua ratin ja selkänojan väliin (ahtauteen voi olla muitakin syitä, kuten lyhyet jalat ja...). Vipstaakille otin mukaan kaksi takkia, lampaantaljan, viltin... mutta ei siellä lopulta ollutkaan niin pelottavan kylmä. Eikä kummallakaan olleet aivot jäässä.

Minulle koulutus oli oikeasta nimestään huolimatta: Miten tokokokeessa toimitaan. Mejätoimikunta on useana vuotena järjestänyt Miten mejäkokeessa toimitaan -päivän, ja ajattelin, että anti voisi olla samanlainen. Olen toki ollut joskus ollut kuskina katsomassa tokokokeita, mutta toko on tosikoille -asenne ja keskittyminen Susun seuraamisen ihailuun ovat estäneet havainnoinnin ja oppimisen tykkänään. Toivoin siis, että oppisin käyttäytymään ja suorittamaan alokasluokan liikkeet oikein. Ja pukeutumaan (saako olla kasvattajan treeniliivi päällä?), ja tietäisin milloin pitää valmistautua omaan vuoroon ja miten. Jos Viirukin tekisi liikkeet oikein, se olisi plussaa. Halusin myös nähdä, miten Viiru käyttäytyisi erilaisessa tilanteessa ja paikassa.

Ensimmäiseksi ihmeeksi voisi nimetä sen, että Viiru ei syönyt hevosenkakkaa. Tai olisihan nenäimuri vetänyt, mutta kieltäminen esti välittömästi nuuskimisen - tai aluksi sai kikkareen sinkoamaan suusta. Ei siis oikeaa ongelmaa tässä. Kaksi ensimmäistä asiaa eli kehääntulotarkastus(?) ja luoksepäästävyys(?) menivät OK. Paikkamakuun tein niin, että varmasti onnistuu: takapalkkana uusi lelu, lyhyt matka, lyhyt aika. Seuraaminen taluttimessa ja ilman olivat jotain sinne päin. Olen viime aikoina unohdellut treeneihin lähtiessä millloin mitäkin; en onneksi vielä koiraa. Nyt unohdin pannan ja remmin, ja turvauduimme autossa olleisiin Topsukan varavermeisiin. Onneksi Viiru ei oikeasti tarvitse pantaa ja remmiä, sillä panta oli aivan liian väljä.

Enpä nyt kuitenkaan muista liikkeiden oikeaa järjestystä. Liikkeestä maahanmenossa Viiru ei noussut sivulle. Saako siitä lainkaan pisteitä? Unohdin kysyä. Luoksetulo oli mielestäni lähes täydellinen, samoin liikkeestä seisominen. Hyppyä ei ole tehty aikoihin, ja siinä Viiru kävi istumaan. (Sirkku sanoi, että sellaista se on.) Nolla olisi tullut tosin jo aiemmin, koska Virsu kävi loikkaamassa hypyn omia aikojaan. Oma-aloitteisesta hyppäämisestä on agilityssa palkittu.

"Kokeen" jälkeen saimme tehdä vielä toisen "ryhmä"paikkamakuun, johon tosin kukaan toinen koirakko ei lähtenyt. Onneksi kuitenkin ihmiset tuottivat häiriötä kehän reunalla. Taas tähtäsin varmaan onnistumiseen. Kuten liikkeenkin yhteydessä Vipstaaki ei nyt noussut sivulle. Vielä kerran koko paikkamakuusetti lyhyesti ja namilla nousu sivulle. Myös hypyn saimme kerrattua ja korjattua.

Palautteen mukaan omaan liikkumiseen ja asentoon tulee kiinnittää huomiota (hei, olematon treeniporukka ja personal trainer!); äänenkäytöstä ja sen ajoituksesta taas tuli myönteistä kommenttia. Paikkamakuu kuntoon ja avoimen luokan liikkeitä treenaamaan - kun nämä alokasluokan liikkeet ovat niin tylsiä ;) Viiru haluaa tehdä yhdessä ja oikein. Samaa palautetta tuli myös agilityssa koko loppuviikon. Pitää vain osata kertoa, mitä tehdään.

Toinen ihme: Ihan oikea innostus tokoon heräsi minussa kokeenomaisen harjoituksen myötä. Tokokokeessakin voi varmaan oppia koirasta ja itsestään vaikka mitä. Myös me tosikot.

Lisäys 10.3.: Kouluttajina olivat Seija Virtanen ja Tiia Liuski.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Puhu äänellä jonka kuulen

Keskiviikkoon lainasin tolleriagilityn treenipiirroksen, johon oli koottu piirteitä Sari Mikkilän ykkösluokan radoista. Valitsin (tai oikeastaan treenikaveri valitsi) tummat pallerot. Haastetta aiheuttivat linjattavat peruskäännökset puomilta hypylle 3 ja putkeen 4. Olisikohan vastakääntö ollut helpompi? Ajattelen, että pitäisi kuitenkin ihan perusohjaukset osata. Toinen käännoksen paikka oli hypyltä 9 renkaalle 11 ja putkeen 12 (meillä ei ollut lainkaan putkea 10). Treenikaverit ovat ottaneet Sadun itseluottamuksenboostaus- ja Viirun kehumisprojektin, ja mikäs sen mukavampaa.

Keskiviikkona sää muuttui hyytäväksi hetkessä. Kun lähdimme kotoa, lämpötila oli suunnilleen nollassa, oli melko tyyntä ja poutaa. Pärnällä pakkanen kiristyi lähemmäs kymmentä astetta ja lunta tuiskutti vaakasuoraan, ja vastatuuleen oli lähes mahdotonta kävellä. Leudon sään toivossa olin ottanut Topinkin mukaan. Kun nostin Topsukkaa autoon, iski noidannuoli (ja torstaina ainoista rilleistäni irtosi sanka; ei mene hyvin).

Ehkä selkäkipu ja vahva kipulääke selitti osan torstain ponnettomuudestani. Mutta vain osan: huomaan taas kietoutuvani helmasyntiini: varsinkin treenien aluksi en ohjaa tosissani, keskittyneesti, saatikka napakasti (tämä näkyi myös keskiviikkona ja perjantaina). Epäonnistumisen pelkoa? Kun jotain kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä kunnolla.

Torstaina Sanskun vetämässä treenissä harjoiteltiin saksalaisia (oli siellä yksi niistosokkari ja päällejuoksu kuitenkin). Nyt ei ole Suski piirrellyt ratoja :( Ei tehtykään Topi-saksalaisia, vaan ilmeisesti niin kuin pitää: takaakierto, veto hypyn yli, persjättö. Viiru tuntui ainakin paikoin vaativan tuon vetämisenkin. Yllättäen osasin kolme osiota peräkkäin... Tuo oli yksi treenin hyviä asioita, vaikka kaikki harkassa ei mennytkään nappiin. Ilahduttavaa oli myös hyppy-hyppy-muuri-pituus-pöytä-suoran suoritus. Varsinkin viimeinen toisto oli aika täydellinen: Viiru hidasti hienosti juuri ennen pöytää. Eikä muillakaan toistoilla pöytä kaatunut eikä Viiru liukunut yli ;)

Varsinainen hyvän mielen treeni oli Sari Vähäniityn koulutus perjantaina, kuten Sarin treeni tuntuu olevan aina. Jopa joulukuun lopulla Mörkön kuoleman jälkeisinä päivinä. Nyt teimme rataa pätkissä - vaikka keskittyen ei se olisi mahdoton tainnut olla kokonaankaan. Hypylle 13 en tietenkään kerinnyt kunnolla takaakiertoa ohjaamaan. Koira vedettiin ja pyöräytettiin seinän puoleisen siivekkeen kautta. Hypyn 30 ohjasin pyöräyttämällä ylemmän siivekkeen kautta. Parempi oli linjata koiraa vetämällä ennen hyppyä 30 niin, että se ohjautui seuraavalle hypylle "alemman" siivekkeen ohi. 



 Viirusta on tullut juuri sellainen agilitykoira kuin toivoin: vauhtia on riittävästi, motivaatiota ja asennetta piisaa. Viiru uskaltaa irrota, mutta seuraa myös ohjausta tarkkaan. Viiru haluaa tehdä yhdessä ja odottaa pallo- tai muuta leikkiä palkaksi. Pahimmissa painajaisissani koiraa pyörii edessäni, haukkuu ja näykkii Ohjaa, pahvi!  Tai toisena vaihtoehtona köppöttelijää pitää vetää kuin pulkkaa perässä. Noin ei käynyt. Alan osata puhua äänellä, jonka Viiru kuulee.

Topin pylly on ollut todella hyvänä, ja on pärjätty ilman antibioottia.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Aurinkominilomalla Liperissä

Sää oli ihanan aurinkoinen, eikä paisteessa ollut liian kylmäkään. Onneksi Miimi, Unski, Pami ja Viia lähtivät kanssamme kävelylle.

Liperissä on aina kauniit maisemat ja koirat. Huomaa kuvassa tyylikkäästi näkyvät kuvaajien varjot.


Kuvassa keskellä etualalla Viipo Vaapo ja arvaa kenen varjo.
Iltaa kohti alkoi tuiskuttaa. Menimme kuitenkin noutajien tokoon. Aiheena oli kontakti ja palkkaaminen. Oikeasti menin kuitenkin harjoittelemaan paikkamakuuta ja seuraamista. Seuraamista oli myös käskytettynä. Omat kääntymiseni eivät olleet harjoittelematta parantuneet yhtään parissa viikossa. Ei myöskään Viirun paikkamakuu. Toisessa setissä Viiru nousi taas, vaikka välimatka ja aika oli lyhyt. Takapalkkaa ei ollut toisella kerralla. Ei auta kuin miettiä, tarkkailla ja ottaa kellokin käyttöön. Ei ole mitään voittamatonta syytä siihen, että Viiru ei pysyisi paikkamakuussa. Minun vain pitää osata kertoa sille, että nousta saa vasta luvan kanssa. 

Viiru sai uuden lelun, ettei aina tarvitse mässyttää vanhoja matonkuteita. Olio olikin tosi mieleinen ja kotona Viiru aivan oma-aloitteisesti asettui poseeraamaan sen kanssa.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Lähde etelään

"Lähde etelään", sanoi navigaattorin nainen, ja tietysti tottelimme. Harmitti kyllä, kun paikalliset aussitreffit jäivät väliin. Etelä-Suomessa saatiin kuitenkin kokoon kahden aussien minitreffit.

Mummolan viereistä metsikköä siistittiin puistoksi. Aussiet auttavat.
Topi nautti kyläilyistä; Topi on kotonaan siellä, missä tutut ihmiset ovat.

Viiru ja Susu ovat hämmentyneitä ja loukkaantuneita siitä, kun kylässä ei saakaan karvoittaa ja hajustaa uutta sohvaa. Niinpä Vipstaaki haukottelee, ja Susu kököttää pöydän alla - siellä on turvassa, jos vaikka taivas yrittäisi pudota niskaan.

Tällainen cityeläin lähti mukaamme, kun suuntasimme koilliseen.
Valkan giltsi (kuva: Sirkku)
Otimme Susun mukaan, koska se on alkanut stressata junamatkustamista niin kovin. Omassa boksissa autossa on paljon kivempi matkustaa. Ja onhan maalaishiirellä ja kaupunkilaishiirellä mukavampaa, kun on kaveri. Lopuksi täytyy vielä laittaa Topin ja Viirun muutama päivä sitten otettu kaverikuva.
Tassut suorastaan hipaisevat toisiaan.
Harvoin saa Topista kuvan näin lähellä toista elollista olentoa, siis käskemättä.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Heitä ja ota kiinni!

Keilaa! Irrota! Ja ota sitten koppi! Näin meni Soilin opettavainen treeni, ja onneksi Soili neuvoi. Piti siis myös malttaa ottaa kiinni eli rytmittää omaa liikettä ja yrittää olla rynnimättä. Vaikka radalla ei ollut kontakteja, pätkissähän meidän piti se tehdä.

Heitä 3-muurille, ota kiinni putken 4 jälkeen. Keilaa hypylle 5 ja ota kiinni kutosella. Heitä hypylle 8 ja ota kiinni seuraavan hypyn jälkeen. Hypylle 12 piti hidastaa, jotta ei tullut valtavaa kaarrosta. Heitto muurille 14 ja kiinni putken jälkeen. Sitten taas heitto seuraaville hypyille ja putkeen. Koppi okserin takaa, kun koira tulee putkesta. Mielenkiintoista. Ei mennyt ihan heittämällä, mutta heittämällä ehtii itse yllättävän pitkälle.

Ohjatuissa treeneissä torstaina kerrattin takaaleikkauksia (ja tehtiin toki muutakin), ja niitä teimme ainakin hypylle 9 ja hypylle 15. Persjätöistä haaveilin mutta pitää kai hyväksyä takaaohjaaminen, kun on näin hidas. Eli takaaleikkaukset treeniin! Ja sujuivathan ne, kun asian hyväksyin. Toisaalta putken 8 jälkeen oli vaikea ehtiä yhtään mihinkään, vaikka hyödynsin edellisen illan oppeja ja keilasin Viirun A:lta 6 hypylle 7. Sama juttu putken 11 jälkeen: vaikka Viipo irtosi sinne hyvin, en kuitenkaan saanut tarpeeksi etumatkaa persjättöön hypyn 14 jälkeen. 

Lisäys 4.3.: Hypylle 16 Viiru halusi välttämättä vääntää viskileikkauksen. Tarkoitukseni oli pyörittää Viirua lähemmän siivekkeen ympäri, mutta vauhti (ja ennakoivan ojauksen puute) vei Viirun kauemman siivekkeen kautta. Mikäs siinä, kun vienti hypylle 17 onnistui kuitenkin.
Illan vauhtipätkä ei sekään ollut helppo. Taas piti yrittää sokkaria hypyn 2 jälkeen, mutta Sanskun mielestä siinäkin takaaleikkaus oli parempi. Vasta oman vuoromme jälkeen tajusin: miksi vaihtaa puolta, kun ilmankin pärjää. "Yläpuolelta" ohjaaminen menisi paljon sujuvammin. Muita opetuksia: jos ohjaa, Viiru ei karkaa putkeen, mutta jos ei ohjaa, saattaa karatakin.

Kiitos Suskille torstain piirroksista!

Tänään perjantaina kävimme vielä Viiru kanssa harjoittelemassa keppejä ja kontakteja. Kepit menivät muutaman kerran aivan huipusti = ihan ohjaamatta,  ja muutenkin hyvin. Keinun kansa Viiru on sinut ja puomille malttoi pysähtyä, vaikka olin kauempanakin - ja vaikka sekä keinua että puomia yhdistimme muihin esteisiin. Välillä ja lopuksi hupailtiin putki/pussi- ja hyppy/muuri/pituusralleilla ja pysähdeltiin pöydälle. Olin varannut hallin puolikkaan ihan vain meille, mutta Topi jätettiin kotiin: pakkanen kiristyi niin, että poskissa kipristeli, Viiru käveli välillä kolmijalkaisena, ja auto helisi ja rutisi jäisenä. 

Topi on pärjäillyt ilman antibioottia, mutta hain kuitenkin varmuuden vuoksi Etelä-Suomen reissua varten lääkettä mukaan. Topsukka on joka ilta päässyt kunnon lenkille. Topi pääsee myös ilmaisemaan omaa tahtoaan: joka tien ja polun kulmassa se kuulemma kääntää pään vinoon ja iskee tassut tanaan: Vastustan! Sinne ei mennä! Eikä sinnekään! Mutta ehkä kotiin päin menoa vois harkita jossain vaiheessa...