perjantai 29. marraskuuta 2013

Hortoillaan pimeässä

Kyllä olikin jo kahden viikon tauon jälkeen kaipuu ohjattuun agilitytreeniin. Kivaa! A:n jälkeen valssaus oli Viirun mielestä vieläkin oudompaa kuin persjättö, joten sitä piti harjoitella kosketusalusta apuna. Osan kontakteista tehtiin kisanomaisesti, osa palkaten. Kepeillä yritin käyttää suoraa kättä, ja siitä oli apua, ainakin minulle. Keppien sijainti oli kuulemma suunniteltu ihan meitä varten. Aloitus sujui, koska nyt oi tarpeeksi tilaa kääntymiseen. Kepeiltä lähdön harjoittelun jätimme toisen kertaan.

Kotiläksyksi saimme taas hypyillä kääntymisen - Viiruhan ei siis osaa lainkaan kääntyä hypyn päällä - mikä Topille oli pikkuperunoita.
Rata: Jari Lukkarinen
Pärnällä kävi kova puhuri, ja välillä tuiskusikin. Vaatii taas henkistä totuttelua tarpoa lumessa, pimeässä, otsalampun valossa. Agilityn jälkeen oli vielä tokotreenit, ja olin melkoisen jäässä lopuksi, vaikka vaatetta oli vaikka muille jakaa.

Tokossa aluksi oli ryhmäpaikkamakuu, jota ensimmäistä kertaa kokeilin avoimen luokan tyyliin piiloutumalla. Kyseessä oli siis voivoi-kurssi, mutta eivät muut sen kummoisempia tehneet. Hyvin makoili Viiru - BH-kokeen jälkeen on taas minullakin luottoa pysymiseen. Maija-kouluttaja muistutti aiheellisesti, että vinosta perusasennosta seuraa vino makuuasento. Maahanmenon nopeus vaatii muistuttelutreeniä.

Kurssin viimeisellä kerralla tehtiin vapaavalintainen liike. Ainoa kurssin liikkeistä, jota olemme edes kerran hetken kotona treenanneet, oli luoksetulo, joten teimme sitä. Taas tuli Viirun pysähtymisestä erittäin myönteistä palautetta, joten en ole onnistunut sössimään ihan kaikkea.

Tottelevaisuudella jatkettiin perjantaina. Annelin kanssa kokoonnuimme pimeällä ja liukkaalla koulun parkkipaikalla; muut eivät päässeet. Saatiin aikaan erinomaiset treenit eikä kukaan loukkaantunut. Viirulla vähän tassuja rupesi palelemaan kiristyvässä pakkasessa. Viiru teki leluruutua - mutta voi kauhistus, olen unohtanut, miten piti edetä. Keksin sitten oman sovelluksen, joka todennäköisesti on tie tuhoon. Mutta kivaa oli.

Noudossa Anneli antoi hyvä neuvoja, mutta mikä parasta, myös innosti Viirua heittelemällä ja potkiskelemalla kapulaa. What a feeling! Jo Junton Tytin neuvoilla päästiin siitä, että Viiru kävi nokkimassa kapulaa ja komentamassa minua yhteisnostoon. Suuri edistys on Viirulla hakemisessa ja viemisessä sisälähetin hommissa. Ne ovat hauskoja eikä niissä ole mitään turhia tokopaineita.

Sitten vielä pariseurattiin ja luoksetultiin Utun kanssa. Viirullehan muut koirat ei ole mikään erityinen häiriö, kun hommissa ollaan.

Olin saanut parsittua sen Tokolelun (inhoan käsitöitä). Mutta se repesi taas. Etsinkö samanlaisia nettikaupoista vai kokeilenko, olisivatko jotkin muut lelut vähintään yhtä hyviä? Ajattelenko, että kyse on leikkijästä ja yritän tehdä muista leluista yhtä hyviä? Vai palaanko entiseen ajatteluuni, että koiralle pitää kelvata lelun kuin lelun?

Säälittävä eloton otus taas parsittavana
Tokotreenin jälkeen lenkkeiltiin pimeällä ja liukkaalla pikkutiellä. Vieressä kohisi kuutostie, sen verran kuin se aivan hieman Joensuusta etelään kohisee.

Näin työhuolet unohtuvat ja mieli laskee viikonlopun viettoon.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ookko nää pölijä?

Tämä ei ole kiiminkiläis-, oululais- eikä murrejuttu, vaan otsikko kuvaa Viirun katsetta tänään hakutreeneissä.

Meitä oli neljä normiryhmäläistä ja vierailevana tähtenä Kerttu-rotikka. Rottistytön treenistä keksinkin, että kokeillaan palkattomuutta. Ai miten niin treeni pitäisi suunnitella etukäteen ja suunnitelmassa pitäisi pysyä? Ai miten niin ei kannata tehdä tuollaista uutta juttua lumitreenissä, joka ehkä jää kauden viimeiseksi?

Yöllä oli tosiaan satanut ohut lumihuntu; pakkasta oli pari astetta. Sää kirkastui iltapäivää kohti.

Viirulla oli neljä pimeää ukkoa:
  1. Oikeassa etukulmassa maalimies haukutti 30 haukkua ja palkkasi sitten. Viiru haukkui hyvin, mutta aivan selvästi tasan kymmenen haukun sarjoissa. Ukko löytyi toisella lähetyksellä.
  2. oli se palkattomuuden kokeilu. Vasemmassa etukulmassa Viiru haukkui, kunnes tulin paikalle. Pyysin Viirun sivulle. Viipo katsoi hölmistyneenä: Ookko nää pölijä? Sekoitatko lajit? Ei tää ole tokoa! Minähän tässä haukkua paukutan ja parannan vain tahtia! Show me money! Kolmannella sivu-käskyllä Viiru hoksasi, että on se tosissaan. Avustaja komensi maalimiehen ylös, ja Viiru sai käydä tarkastamassa tapauksen.
  3. oli palkattomuden korjaus. Ukko palkkasi ekasta haukusta. Tämäkään ei tainnut löytyä ekalla lähetyksellä, mutta into ei ollut vähentynyt.
  4. Tarkoitus oli yhdistää se, että minä menen ukolle ja nyt ukko palkkaa kunnolla. Maalimies oli sama vieras mieshenkilö kuin kakkosen ei-palkkaaja. Tämä ukko löytyi kolmannella lähetyksellä.  Viiru haukkui paremmin kuin kakkosella.

Ukoille vaadittiin useampi lähetys, pari-kolme. Vaikuttikohan lumi ja silloin tällöin puhallellut heikko tuuli? Kakkosukolle mentäessä sain palautetta, että kun Viirun haukussa tulee tauko, pysähdyn, ja lähden liikkeelle jo yhdestä haukusta. Pitää odottaa useampi haukku, ja vasta sitten jatkaa lompsimista.

Jälleen ihan erinomainen treeni! Olin myös ostanut uusia leluja, kun vanhat olivat kuulemma säälittäviä repaleisia raatoja. Pitää myös parsia se paras tokolelu - nyt sain ehkä ihan oikeasti tokoseuraa! Jee! Sääntökirja esiin ja avoimen sekä voittajan liikkeitä opettelemaan!

Treenin jälkeen Arja tarjosi pullakahvit, ja sitten mentiin lenkille rennossa bc-belgi-schipperke-seurassa. Tästä ei iltapäivä paljon parane.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Aussiepoweria Pärnällä

Edellisestä kirjoituksessa unohtui kertoa, että Viiru kävi toistamiseen Helillä hierottavana, ja onneksi jumit olivat lievenneet ja lihakset pehmenneet. Otin kuitenkin vielä yhden käsittelykerrran ensi viikolle.

Voimia ja ketteryyttä tarvittiin lauantai-illan huumassa Pärnävaaran rinteillä ja hallissa. Alku- ja loppulenkkejä ei voi kutsua lämmittelyksi ja jäähdyttelyksi. Meno oli niin hurjaa, että heikompaa hirvitti. Viirun mukana rallasivat vuosikkaat sisarukset Nikke, Ulpu ja Jontte. Rauhallisemmin jolkottivat Tara, Asta, Sina ja Saimi.

Hallissa kukin treenasi makunsa mukaan agilitya tai tokoa/tottista. Meidän makuumme oli agility. Edellinen treenaaja Tuomas oli rakentanut kivan radan, jonka hän esitteli meille. Siinä sai harjoitella juuri niitä asioita, joita halusinkin, eli kontakteille jättöä ja sokkaria (kontakti ja persjättö kuulostaa kuulemma törkeältä agilitya harrastamattomien korvissa), vaikeampaa keppikulmaa ja keppien jälkeistä ohjausta. Kepeillä olen kokeillut suoran käden käyttöä, ja se toimii ainakin niin, etten ala hamuta lelua taskusta liian aikaisin ja näin sabotoi Viirun kepitystä.

Kontakteilla himmailu jatkui, mutta hiekkaan peitellyt kosketusalustat auttoivat. Mutta ensi kerralla pitää tarkkaan suunnitella kontaktiharjoitus ja palkkaus.

Radalla oli myös suoria posotuspätkiä. Ja lopuksi mentiin hyppyeste-putki-rallatus.

Taas on aussinaattori väsytetty :)

perjantai 22. marraskuuta 2013

Valoa pimeässä

Treenaamisen suhteen viikko on ollut kovin hiljainen. Torstain agilityyn ei päästy pikkujoulujen vuoksi. Pimeässä käveleminenkään ei innosta - mutta onhan sinne mentävä. Onneksi hyvä seura tekee otsalampun valon kirkkaammaksi. Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa käveltiin tänään Pärnällä lenkki.

Viiru ehti vähän treenatakin ennen kuin illan ohjatut tokoryhmät alkoivat. Keppejä ja kontakteja. Kepeillä ajoitan palkkauksen väärin, ja Viiru kääntyi jo toiseksi tai kolmanneksi viimeisessä välissä katsomaan minua. Heitto on tehtävä eri tavoin. Jos palkka jätetään loppuun, pitää olla avustaja eikä ole hyvä itse kieltää ottamasta palkkaa. Minähän haluan, että koira kiinnittää huomionsa palkkaan. Kiitos, Heidi, hyvistä neuvoista! Kontakteja tehtiin kosketusalustalla. A on taas/edelleen vaikea, ja samoin persjättö kontaktin jälkeen.

Selvästikin minulla olisi enemmän aikaa koirien kanssa puuhailuun. 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Myrskytuuli

Tänään hakuharkoissa oli tarpeeksi tuulta, kun Eino-myrsky pyyhkäisi yli Pohjois-Karjalan. Viirulla oli
  1. tyhjä oikeaan etukulmaan vastatuuleen
  2. ukko vasemmassa etukulmassa kevythäkissä + parikymmentä haukkua
  3. ukko suunnilleen samassa paikassa kuin ensimmäinen tyhjä + parikymmentä haukkua
  4. ukko vasemmassa takakulmassa + haukkuja kunnes kävelin ohi
  5. ukko oikeassa takakulmassa + haukkuja kunnes kävelin ohi
Eka tyhjä vaati kaksi lähetystä, mutta kyllä Viiru sitten upposi tarpeeksi syvälle ja kaarsikin oikeaan suuntaan. Ja "kolmoselle" Viiru säntäsi eikä yrittänytkään väittää, ettei siellä äskenkään ketään ollut - kiitos navakan vastatuulen. Ja Viiru haukkui tosi hyvin, vaikka kävelin ohi.  Miten voikin treeni mennä niin hyvin! Eikä edes oltu mukavuusalueen ytimessä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Aika kiva päivä

Viirun aamulenkki käppäiltiin kotona käymässä olevan tyttären kanssa lempeässä säässä. Ihan tuli hiki kalsarit jalassa. Puoliltapäivin ajeltiin Miimin luokse Liperiin käyskentelemään maalaismaisemissa. Vaikka siskokset Viia ja Viiru ovat erinäköisiä ja -kokoisia, juoksennellessaan ne ovat niin samanoloisia tutkija-metsästäjä-keräilijöitä. Mutta vain Viiru kunnostautuu kakan syönnissä. Kuinkahan monen eri lajisen eläimen kakkaa se tänäänkin kietaisi huiviinsa?

Kolmelta alkoi Jari Suomalaisen koulutus. Alkuradalla 1 - 10 olisi pitänyt etsiä oikeat linjat, ja sehän minulta ei lainkaan onnistunut. Ihan hävettävää sähellystä. Kolmosella vastakääntö oli hyvä ohjaus. Pituuden jälkeen takaaleikkaus, ennen hidastus. Sitten piti 8-hypyn valississa vaatia tiukka käännös. 9-hypylle linjaus, jotta linja putkeen tulee oikeaksi ja ohjaaja pääsee säntäämään hypyn 12 takaaniertoon.

Loppurata meni jo vähän paremmmin. Kyllä näiltä guruilta aina viisautta oppii. Kukaan ei ole aiemmin sanonut, että Viiru tykkää hypätä vinoon. Tai en ainakaan ole ymmärtänyt. Siinähän se on! Isot kaarrokset, mutta helpot takaakierrot (yhdistettyinä persjättöihin, sylkkäreihin, takaaleikkauksiin tai vaikka mihin).  Kun/jos opettaa hyppäämään suoraan pienin kaarroksiin, ei saa hukata tätä etua.
Rata: Jari Suomalainen
Ekassa setissä tehtiin kepeille 21 saakka, tokassa loput. En tosin ollut opetellut loppua juurikaan, kun en uskonut että päästään niin pitkälle. Mutta siinähän oli niitä meille helppoja vinoja hyppyjä. Kepeillä Viiru ei kestänyt lainkaan sivuttaisetäisyyden kasvattamista, mutta tämä kouluttaja ymmärsi sen hyvin - niin kuin monet muutkin asiat. Ja olenko kuullut ennenkin aika monta kertaa: luota myös itseesi, sinä osaat. Luotanhan minä, se kunnon tosissaan-ohjausasenne vain pitää saada päälle jo ensimmäisellä kerralla, ensimmäisellä esteellä. Sääli, ettei huomenna päästä jatkamaan.

Kun radalla tehdään puomia, Viiru saattaa jäädä himmailemaan. Kun heti perään tehdään toisella kentällä, vauhti on hyvä ja pysähtymispaikka selkeä...

Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit päälle. Näin jopa aussinattori väsytetään. Saati emäntä. Mainiota.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Agilitya ja tokoa

Torstain ohjatussa treenissä rata ei tuntunut niin vaikealta kuin viimeksi, johtuikohan omasta vireystilasta. Ennen treenejä Viiru sai lisää poikia shelttihaaremiinsa lämmittelylenkillä ;)
Rata Jari Lukkarinen
Viiru irtoaa keilaamalla hyvin hypyille, myös takaakiertoon. Hypyllä 18 lähettäminen ja oma liike toiseen suuntaan ei kuitenkaan onnistunut. Peruspyöritys pelitti kuitenkin hyvin. Keppikulmia saatiin kotiläksyksi. Eihän me noin vaikeita osata. Kontakteilla pysähtyminen on edelleen hakusessa. Pitäisi keksiä jokin strategia kisoihin, vaikeisiin ratatreeneihin ja kontaktitreeneihin. Kaarrosprojektikin pitäisi aloittaa pian. Lopuksi ehdittiin vetää vauhtipyöritystä.

Agiltyn jälkeen oli vielä tokon voivoi-treeni ja aiheena luoksetulo. Taas olimme ihan aloittelijoita ja aloitimme alkeista. Pallon heitolla pysäytystä, välillä ei pysäytystä, välillä kiertäen, välillä suoraan. Sitten pieni väli käsimerkin ja heiton väliin, siinä kehu. Maahanmenon treenausta lelun avulla.  Voivoi-treeneissä on ollut tietty kaava: Ensin Maija-kouluttaja sanoo: sehän on ihan luonnonlahjakkuus/tästä tulee teille näyttävä liike/sehän todella nauttii tästä. Treenin edetessä, minun sählätessäni ylisanat vähenevät. Mutta joka liikkeessä on saatu selvät neuvot siitä, miten edetään.

Perjantai-iltana käväistiin niitä keppejä ja kontakteja treenaamassa itseksemme. Kontakteja tehtiin vauhdilla ilman erillistä palkkaa ja välillä palkkaamalla. A on vaikein. Hyvin meni kuitenkin, myös kepit. Irtoamistakin harjoiteltiin.

Halilla on ihan ruuhkaa perjantai-iltaisin.  


Movember-haaste

Eeva haastoi:

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Viirulla on tosi pitkät viikset, osa valkoisia, osa tummia. Niistä löytyisi Sirkun ottamia kuvia vaikka miten paljon.


Topin kuvassa eivät tarpeeksi hyvin erotu ne muutamat ylöspäin kihartuneet Poirot-viikset. 

Haastan Riitan, Heidin ja Sirkun.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Haukkuintoa

Hakuryhmämme kokoontui kolmen naisen ja useamman koiran voimin isänpäivän aamuna jo kymmeneltä. Oltiin Tukholminlammilla samalla alueella kuin viimeksi; emme edes tallanneet tällä kertaa. Viiru treenasi taas vaihteeksi innokasta haukkumista. Sitä mukaa kun vire nousee, haukku paranee. Kaikki ukot olivat haamuja. Kakkoselle, kolmoselle ja neloselle Viiru säntäsi yliheittona. Viipo jäi odottamaan jonkin matkan päähän keskilinjasta, kutsuin ja lähetin vauhdista.

Maalimies palkkasi hyvien haukkujen jälkeen. Nelosella oli tarkoitus haukuttaa, kunnes olen kulkenut ohi. Se ei toteutunut, mutta hyvät olivat haukut sielläkin. Helppo, hauska, motivoiva hyvän mielen treeni. Ensi kerralla taas vaikeampaa.

Käytiin bortsujen kanssa vielä lenkillä. Ihan parasta ovat rennot kimppalenkit, jossa koirat jolkottelevat ja tutkiskelevat yhdessä, välillä nuoremmat yltyvät hippasille. Kenenkään ei tarvitse jännittää eikä jäykistellä häntä pörhöllä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Marraskuu

Pitkästä aikaa oltiin mökillä. Marraskuun rauha, pysähtyneisyys ja hiljaisuus. Pikku pakkanen puuttui ihan täydellisestä tunnelmasta.

Ensimmäinen kerta mökillä ilman Topsukkaa. Tarkoitus oli pitää Topin ja Mörkön ripottajaiset, mutta minä onneton unohdin tuhkat kotiin. Lähdin mökille suoraan töistä, jottei tarvitsisi ajaa koko matkaa pimeässä.

Mökillä ulkona oli sysipimeää ja hipihiljaista. Ei valo- eikä melusaastetta. Paitsi meidän pihavalot ja grillinuotio.


Saunassa oli lämmintä ja vähän hämärää.

Viiru vilvoittelee vaarin vanhan kylpytakin päällä.

Lauantaiaamuna nukuttiin pitkään ja tehtiin pieniä pihahommia. Lenkillä Viiru ehti kieriä kakassa ennen kuin huomasin ja ehdin kieltää. Tämä olikin Viirun eka kakassakierimiskerta. Viirun (ja minun) onneksi saunan padassa oli jäljellä haaleaa vettä. Muuten kakkamaatti olisi saanut kylmän kylvyn hyisessä Herajärvessä.

Hiukset: Kakka, Garnier Fructis Shine and Volume, kuolleet koivunlehdet, kylmä järvivesi
Iltapäivällä käytiin itseksemme treenimässä keppejä ja kontakteja. Kontakteilla varmisteltiin oikeaa pysähtymispaikkaa ottamalla kosketusalustaa esittävät hiekkaanhaudatut paperinpalaset taas käyttöön. Viiru hieman hätkähti keinun paukausta, joten syöttelin sille riistakuutioita ja paukuttelin keinua. Kepeillä harjoiteltiin vaikeampia kulmia ja etäisyyttä. Lopuksi hurviteltiin putkirallia.

torstai 7. marraskuuta 2013

Lihashuoltoa

Viiru oli käynyt aiemmin fysioterapeutilla kauan sitten Topin seuraneitinä. Keskiviikkoiltana Viiru oli ensimmäistä kertaa itse hierottavana. Mitään vaivaahan Viirulla en ollut huomannut, joten ihan huoltomielessä mentiin. Toisella puolella alaselässä oli jumia, samoin vastakkaisella puolella kankussa. Toinen hoitokerta parin viikon päästä, kotona venyttelyä, kunnon lämmittelylenkit, BOT-loimen käyttö treenitauoilla. Pari jälkimmäistä on ollutkin käytössä. Viiru makoili rauhallisesti Helin käsittelyssä, alaselän timakoissa kohdissa teki tosin mieli pungeta pystyyn.

Torstain treenissä oli turkasen vaikea rata.
Rata Jari Lukkarinen
Toistoja tuli turhan paljon. Keinulta ja puomilta piti keilata koira hypylle ja saada etumatkaa jatkoon. Varsinkin puomilta keskityin liikaa hypylle lähettämiseen ja vauhtiin ja unohdin kontaktin kriteerin. Ohjaajan päähän mahtuu vain yksi treenattava asia kerrallaan.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Suoria pistoja, varmoja löytöjä

Hakutreeneissä jälkihoidettiin aussiehakuleirin vaikean treenin ja lukuisten tyhjien pistojen aiheuttamia traumoja. Tai eihän siitä mitään tramoja tullut. Viipo pinkoi ukoille yhtä innokkaasti kuin aina. Halusin kuitenkin palautella Viirun uskoa siihen, että kannattaa mennä sinne, minne minä näytän. Jokainen ukko löytyikin täsmällisesti suoran piston päästä.

Ykkösellä ja kakkosella Viiru haukkui, kunnes olin ohittanut ukon. Viiru kyttäili minua ja haukku oli katkonaista. Kahdella viimeisellä ukko palkkasi parinkymmenen haukun jälkeen. Vasta vikalla ukolla haukku oli hyvää, kun Viipo tajusi, etten tule - turha kytätä. Eli näitä pitää vaihdella. Ensi kerralla aloitetaan niin, että maalimies palkkaa.

Treenin jälkeen käytiin lenkillä bortsujen ja hovawartien kanssa. Pimeä tuli jo paljon ennen viittä. Viiru oli rauhallista tyttöä, kun yksi vanhemmista nartuista piti kuria ja järjestystä.

Tarjosin Tolleri-lehteen jatko-osaa vuonna 2006 kirjoittamaani Elämää hullerin kanssa -juttuun. Saa nähdä :)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivä

Selasin blogeista, että viime vuonna pyhäinpäivänä olimme Elina Jänesniemen agilitykoulutuksessa ja toissa vuonna Popekon rauniokoulutuksessa, joka vieläkin on muistossani varmaan paras koirakoulutus, jossa ikinä olen ollut. Tai minulle mieluisin. Tämäkin pyhäinpäivä meni onnistuneesti.

Aamulla treenasimme Miimin ja Viian sekä Hilkan, Kirin ja Valon kanssa agilitya. Viipon aiheena olivat kontaktit ja niiltä lähteminen vauhdissa sekä vauhtisuoran päässä oleva suljettu keppikulma, joka tuotti viime treeneissä vaikeuksia. Harjoitus meni rutiinilla, ensi kerraksi luovempaa. Mutta oikeastihan vain halusin Viirulle parasta lenkkiseuraa ;) Eli treenin jälkeen neljä koirasukupolvea kirmaili Pärnän rinteillä.

Torstaina oli koiraharrastusta. Työmatkan vuoksi myöhästyin agilitytreeneistä todella pahasti, joten ei niistä sen enempää. Kompuroimme esteelle 17 saakka.

Rata Jari Lukkarinen
Ilta jatkui tokon voivoi-treeneillä. Ja nyt löytyi Viirulle ihan mieluisin tokoliike, jolle tuskin mikään vetää vertoja. Tunnistusnoudon alkeet! Pimeällä hallin pihan reunamalla hajustettu kapula piilotettiin pusikon aluskasvillisuuteen. Sen lisäksi, että Viipo säntsäsi pöpelikköön nenä auki, se myös palautti kapulan pureksimatta käteeni. Nyt jo tuotiin kapulakasaa lähemmäksi, mutta sitä sitten jatketaan. Toisena liikkeenä harjoiteltiin siivekkeen kiertämistä ensi kerran luoksetulon pysäytystä varten. Viiru kiersi hyvällä vauhdilla yllättävän kaukaa = kentän puolestavälistä. Samoin pysähdyksistä toiseen suuntaan kiertäminen sujui kerran kokeiltaessa.

Miksi se on niin pulska? Kettiössä odottelemassa herkkuja.