keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pikkuiset kaverukset

Pakkanen paukkuu parissakymmenessä asteessa. Tänään käytiin vain lyhyehköllä riekkumislenkillä naapurin bc:n kanssa. Sitten levättiin.


Mukavaa, kun Viiru ja Piki ovat niin hyvät kaverukset. Toivottavasti sopu säilyy Pikin kasvaessa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Iltamyöhän agility

Sunnuntaina päivällä tunkeuduimme Zorron ja Elenan sekä Nuuskun ja Sisun seuraan Selkielle lenkille. Mukava sää ja hyvä seura :) Tällä kertaa Viirun puhuttelu tepsi eikä kurmotusta esiintynyt. Ryhmädynamiikka ei vieläkään ollut kuitenkaan ihan parhaimmillaan. Piki tarvitsisi myös kimppalenkkejä ilman Viirun tukea. Pikseli käyttäytyy hyvin eri tavoin jopa Viirun ollessa kiinni kuin Viipon viilettäessä vapaana.

Iltamyöhään lähdettiin Sisun kanssa  aksaamaan (Sisulta tuskin kysyttiin mielipidettä...). Tunnelmallista oli käyskennellä hangen valossa Leinosenlammen jäällä. Nyt ulkoillaan ja treenataan, kun tarkenee.

Hallissa oli Heidin tolleriagilityyn suunnittelema vinkeä vauhtirata. Jee, mä juoksen putkeen, ja putkeen ja vielä uudestaan! Kuka haluaisikaan hinkata keppejä ja kontakteja, kun voi liitää pussiin ja putkiin? Radan alussa Viiru kesti hyvin sivuttaisetäisyyttä, kunhan en  alkanut kääntyä liian aikaisin. Heidi myös havaitsi, että Viiru seuraa tosi tarkkaan pääni liikkeitä. Ei siis pidä katsoa vääriä esteitä. Esimerkiksi, kun vilkaisin 7/23-putken toiseen päähän, Viiru sujahti sinne, vaikka oli alunperin ollut ihan oikein menossa hypylle 21.
Ratapiiros Sisun blogista
Hypylle 20 pelitti parhaiten ihan tavallinen merkkaus+niisto - kunhan olisin lähtenyt ajoissa pois alta. Olipa ihan huippuhauskaa Viirulla ja minulla! Pikin mielestä oli kyllä aika barbaarista, ettei pikkukoirien nukkumaanmenoaikaa otettu paremmin huomioon. Kyllä maistuivat ruoka ja uni, kun pentunen pääsi viimein kotiin.

Vielä maanantai-iltanakin saatiin nauttia mainiosta ulkoilusäästä. Piki tutustui ihan uudennäköiseen koiraan, näyttelykampauksessa olevaan bichon frise Oskuun. Leikkiähän siitäkin olisi tullut, jos Osku olisi kerinnyt. Loppumatkasta tavattiin vielä naapurin bc Vinja, niin pentunen pääsi rallaamaan.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Yökyläilyä, tokoa kalsareissa ja tuulihousuissa

... Ja koirat nakuina. Pikillä on tosi kova tekemismotivaatio: kun Viirun kanssa puuhastellaan portin takana, meinaa pikkuinen musta torpedo tulla portin läpi. Ja omat pikku harjoitukset Piki tekee tavattoman innokkaasti. Kaukojen ja kapulan noston  alkeita on tehty kummankin kanssa. 

Piki jäi kotiin tänään lauantaina, kun lähdimme Viirun tokokursille treenaamaan, tällä kertaa avoimen luokan liikkeitä. Kurssi on viikon kohokohta, juuri sitä, mitä juuri nyt tarvitsemme. Ja lämpimässä, kävelymatkan päässä. Hyvässä porukassa, erinomaisen kouluttajan vetämänä.

Kokeilimme avoimen luokan luoksetuloa ensimmäistä kertaa kokeenomaisesti. Paljon on matkaa siihen, miten haluan liikkeen suoritettavan - kasista kymppiin ;). Hyppyä on tehty monta kertaa avoimen tyyliin, joten nyt siirryimme kokeilemaan hyppynoutoa. Avoimen luokan nouto oli myös ohjelmassa. Aloin miettiä, että rauhallisen pitämisen kautta olen opettanut Viirulle väärän viretilan... ehkä kyse ei ole siitä, että Vaapula ei tykkää nostaa ja palauttaa. Se tuumaa, että homma pitää hoitaa mahdollisimman rauhallisesti. Mutta hyvää: Viiru haki vierasta eli Valo-siskon kapulaa.

Työmatkani ajan Viiru ja Piki olivat yökylässä torstaista perjantaihin, kumpikin ekaa kertaa, Viiru tosin syntymäkodissaan. Kiitos, Miimi!


lauantai 18. tammikuuta 2014

Totellaan tai ei todellakaan

Kahdenkymmenen asteen pakkasen sijaan kylmyyttä oli vain runsaat kymmenen astetta. Ei tunnu missään. Silti oli ihanaa, että tokokurssi oli lämpimässä hallissa. Tämän kerran aiheena olivat vielä alokasluokan liikkeet. Hypyn teimme kuitenkin AVO-tyyliin, ja Maaritin mukaan se oli virheetön. Jee! Yksi liike osataan. Ja toinenkin aika hyvin. Paikkamakuussa jäin säätämään perusasentoa, ja silti Viiru laskeutui vinoon. Ekassa setissä kouluttaja koirineen häiriköi tekemällä noutoliikettä koirien ja ohjaajien välissä. Jotain hyötyä siitäkin, ettei Viiru ole kovin innokas kapulan hakija. Toinen setti oli 2 min ilman häiriötä. Menin vessaan piiloon. Palattiin koirien taa. Viiru ilmeisesti pysyi hyvin, toisen etutassun oli taittanut alleen. Sivullenousu tehtiin yksi kerrallaan, ei ongelmaa.

Viiru illalla kotona
Muutkin liikkeet menivät hyvin. Viiru myös erotti maahan ja seisomaan jäämisen. Seisomisessa ei ollut tarpeeksi kestoa siihen, että koiria käytiin yksi toisensa jälkeen korjailemassa yms. ennen kuin palattiin koirien luo.  Viipo kävi istumaan. Korjattiin. Kokeiltiin seuraamista kaksi askelta vasemmalle ja kaksi askelta taakse. Ei osattu, mutta kohta osataan.

Uusi karvalelu oli tosi mieluinen Viirulle, ja se tuntuu kestävältä :)

Iltapäivällä lenkkeiltiin Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa.  Ihan valtavasti harmittaa, kun tällä kertaa  en malttanut pitää Viirua ensin kiinni ja puhutella kunnolla. Viiru meni kurmottamaan Sisua, ja siitä seurasi yleinen kaaos. Mitään eikä ketään sattunut, paitsi että joku kävi varastamassa taskustani namit ja levitteli ne ympäriinsä. Lenkillä myös hevosen kakka maistui taas kaikille (Viiru tottelee), mutta Sisu ja Piki eivät saaneet viriteltyä viimeksi hyvin alkanutta leikkiä. Jospa olisin ensi kerralla viisaampi. Huoh.
Piki illalla kotona.
Kotipihalla muisteltiin Viirun kanssa luoksetulon pysäytystä ja vauhtia. Hetken mielijohteesta huhkittiin vauhtinoutoja kahdella kapulalla ja kahdella koiralla. En tiedä, oliko hyödyllistä, mutta hauskaa ja hikistä oli! En heittänyt ketään leukaan. Piki nostaa ja kantaa isompaakin kapulaa hienosti. Nyt enää pitää päättää, miten tämän pilaan ;)

Loppuilta otettiinkin vielä rennommin:
Mikä siellä tuoksuu?
Pitsa! Frolic!
Ai miten niin ei saa edes katsoa?

perjantai 17. tammikuuta 2014

Koirankynnenleikkaaja

Kun Sirkku muutti kotoa, yksi vaikeimmista asioista minulle oli koirien kynsien leikkaaminen - siis tyhjän pesän syndrooman lisäksi ;). Sirkku oli huolehtinut leikkaamisesta ja alunperin opettanut koirat hyväksymään käsittelyn rauhallisina. Nyt koitti totuuden hetki, kun ei eläinlääkäri(opiskelija) ollut edes opettamassa pennulle oikeaa suhtautumista. Mietin, tuleeko minusta koiranomistaja, jonka pikku kullanmurun kynnet leikataan nukutuksessa.

Ei tullut. Piki antaa muutenkin kosketella tassujaan mieluusti, ja parin leikinomaisen harjoituskerran jälkeen kynsienleikkuu on melkein mieleistä.  Paras opettaja on tässäkin ollut Viiru (ja palkkarasia täynnä harvinaisempia herkkuja). Vaikka Viipo ei erityisesti tykkää tassujensa koskettelusta, se suhtautuu viirumaisella järkevällä tyyneydellä toimenpiteeseen.

Viiru kyllä opettaa Pikille paljon hyvää ja huonoa, paljon enemmän hyvää. Kevät on jo niin pitkällä, että tänään ehdimme töitten jälkeen valoisalla ulos. Kuljimme lenkkipolulla vilkkaan pyörätien vieressä. Pikihän haluaisi jahdata, haukkua, mennä katsomaan kulkijoita. Näytää siltä, että minun ei kuitenkaan tarvitse opettaa sitä luopumaan, vaan Viiru kertoo pennulle, että toisten koirien pissat ja jäniksen papanoiden etsiminen ovat paljon kiinnostavampia kuin turhanpäiväiset pyöräilijat, juoksijat ja kävelijät. Samoin Viipo opettaa huoletonta ja avointa elämänasennetta: nuo ihmiset ja nämä uudet paikat ovat kivoja. Viiru sivuuttaa olankohautuksella monet asiat, joille Piki-pentu (ja Susu) olisivat pöhisemässä. Viipo myös tietää, että emännän kutsua kannattaa noudattaa, koska usein (vaikkei aina) saa namusen - ja kannattaahan Pikinkin tehdä samoin.

Viiru muuttui yhdessä viikonlopussa pennusta aikuiseksi, kun Piki tuli taloon. Oikeastihan Viipokin on vielä nuori. Topi aikuistui muistaakseni neljävuotiaana.

Oikeesti oli kivaa, ja leluillakin sai leikkiä.
Viirun 3-v-synttäribiletys eilen alkoi näyttää huonolta, kun ohjatut treenit peruttiin pakkasen vuoksi. Onneksi Soili ja shelttipojat Casper ja Dave lähtivät omatoimipakkasaksaan. Soili antoi lelunkin lahjaksi. Hallin mittari näytti vain -10, joten hyvin tarkeni. Kontakteja, keppejä, välistävetoja matalin rimoin, alku- ja loppukävelyt. Synttärin kunniaksi leikittiin oikein huolellisesti.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Viiru 3 v

Nyt ei unohdeta Viirun synttäriä kuten viime vuonna ja julkaistaan onnittelut etuajassa. Lahjakin on hankittu. Viime vuonna Viirulla oli kavereina vielä Topi ja Susukin saapui moikkaamaan. Nyt on ihan omana kaverina Piki.

Kuvan on Sirkku ottanut toukokuussa eli Viiru on jonkin verran Pikiä vanhempi. Aika erinäköisiä ovat.

Paljon onnea, Viiru. Olet ollut ihana alusta saakka, paranet vain koko ajan... mihin vielä päädytäänkään.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Auringonpaistetta ja kuunloistetta

Hrrr, on kylmä, kun ehti tottua leutoon säähän. Liikkuessa on sopivan raikasta. Aurinko tai kuu paistaa, hanki kimmeltää ja hohtaa. Eilen oltiin Miimin luona Liperissä iltakahvilla ja kuutamokävelyllä. Kuu tosiaan valaisee, kun "valosaaste" puuttuu. Lumoavaa. Pikin mielestä Unski-mummilla oli syötävän hyviä leluja.

Sään on ennustettu vain kylmenevän. Mörkön vermeet ovat käymässä Pikille pieniksi, ja kävimme Pikselin kanssa ostamassa alennusmanttelin. Ettei loimen puutteessa tartte nyhjöttää kotona pakkasen pelossa. Tulikohan säästettyä? Ostin Viirulle karvaisen tokolelun, joka oli melkein samanhintainen kuin mantteli... Ja unohdin halpisrukkaseni kauppaan. Hyvä, että tuli ostettua lahja - hoksasin, että Viirulla on ylihuomenna synttäri. 

Piki on iso tyttö. Tänään kävimme tehosterokotuksilla, ja eläinlääkärin vaaka näytti 11,8 kg. Manttelinkin koko on n. 50 cm. Piki oli oikein reipasta ja sopuisaa tyttöä sekä Martinan luona että Mustissa ja Mirrissä.

Tokoa treenattiin sunnuntaina Annelin porukan kanssa, ja lopuksi käytiin kunnon lenkilläkin. Nuoriso-osastolla oli hauskaa, Utu välillä joutui odottelemaan lyhytjalkaisempia kumppaneitaan. Piki harjoitteli minuun keskittymistä, kun Ani ja Vivve treenasivat. Viiru teki jääviä peruuttamalla (minä peruutin, Viiru käveli kyllä eteenpäin), noutoa ja ruutua namikupilla+seisottamisella. Noudossa vauhtinouto eli vaihto leluun kesken palautuksen ei tosiaan pelittänyt. Miksi hakea kapula, kun lelun voi yrittää saada heti? Ruudussa seisottamisen ongelma oli se, että seisominen on nyt hieman hakusessa.

Kotipihalla  tänään uuden lelun innoittamina kokeilimme taas jääviä peruuttamalla, nyt myös istumista. Erehtymättömästi Viipo erotti kaikki :) Aloitettiin kapulan nostamisen naksuttelu - vaatii kärsivälisyyttä - kummaltakin.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Soaked in Luxury

Nyt tuli talvi, raaka tuuli ja kymmenen asteen pakkanen. Ei olekaan niin kätevä roudailla Pikiä joka paikkaan mukaan. Otin kuitenkin Pikselin mukaan Pirisen Maaritin vetämään toko-koulutukseen, joka käynnistyi PoKS:n lämpimässä hallissa tänään. Tuumin, että pentusen on mukava katsella ja mallioppia ainakin alokasluokan liikkeet. Piki tuumasi ihan toisin ja yritti syödä itsensä vapauteen metallihäkistä Mörkö-2:n hurjuudella sekä piti niin kamalaa meteliä, että kukaan ei kuullut ketään. Vein häkin vessaan - eihän siellä mukava ollut yksinään, mutta oli ainakin lämmintä. Ensi lauauntaina kiljukaula jää kotiin.

Mutta kurssi oli aivan mainio ja Viiru aivan täpinöissään (mutta ei liikaa). Lempitokolelu heitti lopullisesti henkensä. Nyt minun pitää tehdä jostain muusta lelusta yhtä palkitseva... Tehtiin kaikki alokasluokan liikkeet, suuri osa ryhmäliikkeinä, mikä on mukavaa vaihtelua. Viiruhan osaa liikkeet - paitsi että mitä se top-käsky tarkoittikaan? Sitä uutta, jossa pannaan pylly maahan vai vanhaa, jossa lasketaan mahakin maahan... En voi muistaa... Ja taas kerrattiin. Pitäisi varmaan tehdä useammin.

Myös luoksetulossa oli säätämistä, koska minun käytöstäni korjailtiin (koiraan päin kääntymistä), mutta kätevä emäntä päätteli tehneensä jotain hupsusti ja rupesi tarjoamaan vaihtoehtoja. Heittäytyisinkö vaikka maahan makaamaan ja oottelemaan?

Hyppy tehtiin AVO-tyyliin, ja Maaritin mielestä se oli oikein hyvä. Lopuksi hupsuteltiin ruudulla. Maarit sanoi, että voisin joskus käyttää namikuppiakin, ja käskeä sitten koiran seisomaan ruutuun. Vauhtia ylläpidettäisiin leluruudulla. Ja sittenhän olen vielä naksutellutkin ruudun paikkaa.

Lämmin halli ja osaava kouluttaja - luksusta :)

Ja luksus jatkui, ei tosin lämpimässä. Sari Vähäniitty oli kouluttamassa JoAlla. Runsaan kolmenkymmenen esteen radassa oli paljon poispäinkäännön ja persjätön paikkoja. Aina Sarin koulutusten jälkeen poispäinkäännöt tuntuvat tosi fiksuilta, ja niitähän tällainen hidas kömpelys tosiaan tarvitsee. Kuten kouluttaja sanoi, monet kohdat menivät oikein hyvin, välillä taas pakka levisi. Nyt olin yrittänyt opetella rataa jo paperilta etukäteen ja tulin ajoissa  paikalle. En vain osaa. Siinä oli minulle liikaa muistettava yksityiskohtia, kun yritin tehdä kokonaista rataa. Mutta kivaa oli ja Viiru taas oikein pätevä.

Aurinkokin paistoi tänään.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Seitsemäs K

Tällä viikolla on lähinnä pidetty flunssaa ja laiskoteltu. Hyvin jaksavat tyttöset olla ihan vain kotonakin ja omalla pihalla.

Eilen piti päästä johonkin eli agilitytreeneihin tiemme vei. Piki suhtautuu jo melkoisen rennosti agilityryhmämme ihmisiin. Koirien kanssa pitäisi päästä leikkimään - vaikka on se Reino-mali aika iso... Ja putkiin pitää juoksennella, se on pennusta kivaa.

Rata: Jari Lukkarinen
Nyt kun koutsimme suunnittelee samalle pohjalle kaksi eritasoista rataa, ei vaikeammastakaan radasta tule ylipitkää ;) Kepeillä käännöksen tai valssin ennakointi käynnistyi taas ensimmäisen kerran jälkeen ja Viiru tuppasi jättämään kepit kesken. Joskus Topin putkiaivoista oli hyötyä - kepit tehdään aina alusta oppuun asti, kun niin on kerran opeteltu. Kotiläksy: kepit taas niin että palkka odottaa keppien päässä. Kontaktit menivät oikein mukavasti. Suorien putkien jälkeisiin takaakiertoihin en edes kunnolla yrittänyt flunssaisena ja polvikipuisena ehtiä.

Harjoituksen jälkeen oli vielä treenipalaveri. Siellä lisäsin tavoitteiden listaan seitsemännen K:n eli oman keskittymisen. (Muut olivat: kontaktit, kepit, kaarrokset, kiitäminen, kolmosiin, kivuus.) Pois löysäily ja epäonnistumisen pelko - heti alusta saakka pitää ohjaajankin keskittyä ja tehdä kunnolla. Viiru on aina hyvässä vireessä! Aika moni ryhmäläisistä lupasi joko startata tai jopa tehdä nollan omissa kolmipäiväisissä pääsiäiskisoissamme :)

Tällä viikolla on kaksi ihanaa tuttua koiraa siirtynyt parempiin haku- ja jälkimaastoihin. Toisen kanssa vielä tallasimme aluetta ja lenkkeilimme viime sunnuntaina, toinen on kauempana mutta muuten ollut tällä viikolla usein ajatuksissa. Ihan niin kuin Topille ja Mörkölle, toivon näille tytöille hyviä unia siellä missä kipuja ja voimattomuutta ei ole. 



maanantai 6. tammikuuta 2014

Viirun toko- ja tottisprojekti

Haikeaa - loppiainen.... Joulun aikaan treenattiin paljon tokoa. Suunnitelmallisuudesta ei ole ollut tietoakaan, mutta siitä olisi varmasti paljon hyötyä. Luin joululomalla sääntökirjoja, jotta oikeasti tietäisin edes ylimalkaisesti, mitä pitäisi opetella. Toteutus ja opettelemisen pilkkominen on tietysti sitten vielä monimutkaisempaa.

Toko, AVO
  • paikalla makaaminen 3 min, ohjaaja piilossa
  • seuraaminen taluttimetta
  • maahanmeno seuraamisen yhteydessä, koiran takana käyminen
  • luoksetulo, pysäytys seisomaan (mitkä käskyt?)
  • seisominen seuraamisen yhteydessä, koiran takana käyminen
  • noutaminen, oma puinen esine, luovutus edessä tai sivulla
  • kauko-ohjaus, koira jätetään maahan, istu-maahan, ohjaaja 5 m päässä (mitkä käskyt?)
  • estehyppy, hyppy molempiin suuntiin, koira istuu välillä, pitäisi olla suorassa

Pk-tottis, 1-luokka
  • vapaana seuraaminen, sama kuin BH-kokeessa
  • liikkeestä istuminen
  • liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, ohjaajan eteen, siirtyminen sivulle
  • tasamaan nouto, järjestäjän 650 g esine, luovutus edessä
  • hyppynouto
  • estenouto
  • eteenlähettäminen ja maahanmeno, väh. 30 askeleen päähän
  • paikallaolo häiriön alaisena
Ilmoittauduin (ja pääsinkin!) ensi lauantaina alkavalle tokokurssille - hyvä saada taas kouluttajan neuvoja, vaikka on kyllä treenikaverikin mitä parhain.

Loppiaisena Viiru treenasi ensin jääviä liikkeitä - ja sitten ihmettelin, miksi se jätätti ja haahuili seuraamisessa (korjattiin sitten). Seisomisen ja maahanmenon Viiru on taas oppinut erottamaan. Aloitettiin istumisen harjoittelu samalla tavoin kuin seisomista ja maahanmenoa aluksi opeteltiin. Viirun naamasta näki, miten se kuunteli ja mietti, mitä nyt tulisi tehdä. Ruutua tehtiin lelulla ja naksuttelemalla. Viiru alkaa tietää, mikä on ruutu ja mihin kohtaan sitä pitää sijoittua! Jee, edistystä!

Pikin kanssa tehtiin hieman yhdessäkulkemista sekä kontaktia, lisäksi kaksi luoksetuloa. Kumpikin koira oikein ihastui wubbaan. Piki nosti ja toi lelun minulle revittäväksi.

Myös Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa lenkillä oli ilahduttavaa edistystä. Viirun Sisuun kohdistama kurmotus on ollut sietämätöntä. Nyt puhuttelin Virta-Viirun ennen kuin päästin sen irti.  Viiru antoi Sisun olla rauhassa, mitä nyt Pikiä riepotteli välillä, mutta Pikihän ei pane pahakseen. Olipa mukava tunnelma, kun ei tarvinnut komentaa Viipoa kitarisat lepattaen. Ja muutenkin lenkkeily sujui sopuisasti. Ja Piki on reipas :)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Hakukahvit

Loppiaisaattona oli leuto ja illasta sumuinen sää. Metsä oli lähes lumeton. Siis hakuilemaan heti aamupäivästä! Viiru ja Piki olivat tallaamassa. Sain myös tehdä kummankin koiran kanssa, kiitos ihanat treenikaverit :)

Pikin puuhailua ei tehty KVA-kiilto silmissä, vaan ajatuksena oli saada mukavia ihmiskontakteja varautuneelle pennulle. Lelulla kiusoitteleva ukko pakeni pienen matkaa, ja Piki sai syöksyä perään. Piki lähti kaikkien luokse ja leikki. Muistiin: hyvät lelut! Nyt unohdin parhaan piippaavan pehmiksen autoon. Homma pelitti just niin kuin toivoinkin.

Ei tainnut Viirunkaan hommissa olla KVA-hohtoa, mutta hienosti Viipo veti taas kerran. Ukkoja oli vain kaksi (kuin sain vähän niin kuin ylimääräisenä kaksi koiraa... ) pimeinä etukulmissa. Hyvät pistot. Ekalla maalimies palkkasi 40 haukun jälkeen (hyvin haukkua paukutti) ja tokalla kävelin vähän ohi ja annoin sitten luvan palkata. Ihan "siedettävävästi" haukkui tokallakin.

Hienon treenin kruunasivat Arjan pullakahvit ja kimppalenkki. Lenkillä juoksentelivat 3 bordercollieta, 2 belgiä, 4 aussia ja 1 schipperke. Mustan ja mustavalkoisen linjan rikkoi vain Viirun valoisa Valo-sisko (blue merle).

Siinäpä se päivän "valoisa" aika kuluikin.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Tehotytöt

Kauheesti väsyttää...
mutta kyllä paljon puuhattiinkin tänä lauantaina. Aamupäivällä Pikin pentukoulussa kerrattiin kotiläksy eli istuminen. Läksyä emme tienneet, koska olimme viimeksi poissa, mutta kyllähän Piki istahtaa osaa. Päivän aiheena oli hihnakäytös eli se, mitä meillä "yhdessä" tarkoittaa eli kuljetaan nätisti jossain suht koht lähellä. Piki katselee paljon muita mutta ottaa myös halukkaasti kontaktia ja seuraa mukana.  Väliaikaohjelmana leikittiin. Piki alkaa myös nostaa lelua.

Keskipäivällä mentiin Noljakkaan tapaamaan uusia kavereita, aussiepoikia Romi ja Pokka. Pokka syntyi heinäkuun lopulla Kiteellä ASCAn paimennuskisojen aikaan, ja Piki ja Pokka lienevät serkuksia. Touhut kävivät hyvin yksiin, lapset leikkivät, aikuiset metsästys-keräilivät ja ihmiset juttelivat.

Iltapäivällä treenasimme tokoa Annelin kanssa. Viirun ohjelmassa oli AVOn hyppy - Viipo palasi korkeankin hypyn takaa vaikka jäikin ihan hypyn taakse kököttämään. Ruudussa ei ollut nauhoja, mikä oli hämäävä uutuus. Teimme kaikki toistot lelulla. Hupailuna oli tarkoitus kiertää kahta siivekettä kahdeksikkona ja tehdä palkkauksia ja pysäytyksiä yllätyksellisesti. Vaatii vielä lisää irtoamista Viirulta ja koordinaatiota minulta. Mutta täytti tehtävänsä.

Piki päästettin suoraan putkeen nyt jo kauempaa. Välillä palkkasi Anneli, välillä minä. Myös muuten jatkettiin muihin ihmisiin tutustumista. Lopuksi käytiin lenkillä yhdessä, ja Utu ja Piki virittelivät leikkiä.

Perjantai-iltana Viirun fyssarilla Piki jo viihtyi Helin sylissä. Viirulla ei ole enää jumeja ja seuraava käynti sovittiin varattavaksi helmikuun loppuun.

Myös torstai-iltana Piki tapasi erilaisia ihmisiä ja koiria. Olimme saaneet lisää jäseniä Viirun aksaryhmään.

Teimme vaikeamman radan eli vaaleat neliöt (koska se rata numeroitiin).  Pätkissähän se meni. Kontaktit suht OK. Lopun serpentiini 21 - 26 oli minulle tosi vaikea, ja sitä pitää harjoitella toistekin. Kiva treeni ja hyvä ryhmä!

Torstaina oli alkanut paluu arkeen.
Meidät jätetään tänne.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Loppuvuoden treenit

Tokoa: AVOn liikkeet

Lauantaina Sirkun ja Annelin kanssa kävimme läpi tokon avoimen luokan liikkeet, ja mitä osasia niistä Viirun kanssa osaamme. Monet liikkeet ovat ihan alkutekijöissä, varsinkin luoksetulon pysäytys ja noutaminen. Estehypyssä pitäisi päättää, opetanko Viirun hyppäämään kauemmas, jotta sen olisi helpompi ponnistaa paluumatkalle. Kaukojen alkeet joku olikin jo opettanut Viirulle hienosti. Pitää opettaa Viiru menemään maahan kaukana minusta, voi treenata esim. lenkillä. 

Sarjassa Viiru kouluttaa Satua yhdessä tekemisen vaatimus sai farssimaiset mittasuhteet. Heitin kapulan hetsaamatta niin kauas kuin sain. Viiru lähti innokkaasti noutamaan, katsoi minua ja nokkaisi kapulaa, seisoskeli, tuijotteli, palasi luokseni kita tyhjänä, kävi liikkuri-tuomari-Sirkun luona, kävi Annelin luona, seisoskeli, tuijotteli, meni takaisin kapulalle, nosti sen, löntysteli luokseni, istui eteen, luovutti kapulan. Tehtiin pari reippaampaa. Viiru ei kuulemma pidä vauhtinoudosta. Kapulan nostamista pitäisi naksutella. Mutta ehkä ei pitäisi Tytin neuvon mukaisesti ottaa paria asketa kapulaa kohden - niinhän Viiru sen nostaa. Katsotaan.

Agility: lönkyttelykontaktit

Tutkiskelimme myös kontakteja. Ehkä Viiru kuitenkin tietää oikean paikan ja kokeilee minua - eikö tehtäisi yhdessä. Kokeilimme esim. sitä, että nostin Viipon puomin alastulon huipulle ja sanoin "koske". Kyllä se lönkytteli oikeaan paikkaan. Samoin kokonaisella puomilla sanoin "koske" jo heti puomin alussa - oikeaan paikkaan. Mutta vauhti oli hidas. Esteen suoritus pitää saada vauhdikkaammaksi ja itsenäisemmäksi. Vapautuksen pitää olla nopea, mutta selkeä ja yksiselitteinen.

Aaton tokot ja talviturkin heitot

Vuosi vaihtui, ja joulun aika lähenee loppuaan. Joulu ja välipäivät ovat ihan lempiaikaani vuodesta, mutta uuden vuoden aatto on koirille ja koiraihmisille lähes kidutusta. Alan jo inhota koko "juhlaa". Nyt ei ole kotona paukkuarkaa koiraa, mutta tunnen kuitenkin monia. Ja varuilta on meilläkin valot päällä, verhot kiinni sekä radio ja telkkari raikaamassa. Nyt riitti suomipop, joskus on hevilläkin hävitty. Kukaan kolmesta koirasta ei paukkeesta juuri piitannut, Piki kaikkein vähiten.

Uuden vuoden päivänä Sirkku otti Pikistä kuvia
Vuoden viimeinen aamupäivä oli huisin mukava. Koska emme Annelin kanssa maanantaina osanneet päättää, koska treenattaisiin seuraavan kerran, valittiin tietysti "huominen" eli uuden vuoden aatto. Viirun ohjelmassa oli nouto, nopea maahanmeno kauempana minusta (leikkinä), ruutu sekä vauhtiluoksetulo. Nyt Viiru haki kapulan joka kerta, palautusvauhti ei päätä huimannut - toisin kuin luoksetulossa. Ruutuja tehtiin useampi kahdesta eri suunnasta niin, että lelu oli valmiina tai se heitettiin ruutuun. Ehkä alamme vähän edistyä.

Pentunen aloitti pk-haun ;) Pitihän kokeilla, miten Piki lähtee vieraan kanssa leikkimään. Pikseli säntäsi Annelin luokse päätä pahkaa ja taisteli lelusta hurjasti. Toisella kierroksella otettiin pari luoksetuloa fleecelelupalkalla. Maanantain treenissä pentunen ei ollutkaan mukana, koska se sai kotona ihmisvieraita. Viiru treenasi ilmaisua ja eteenmenoa.

Aaton treenin jälkeen ei ollut vielä pelkoa paukuista, joten lenkkeilimme raviradalla ja laululavan takana Utun, Anin ja Vivven kanssa. Oikein hyvin tulivat kaikki juttuun :) Viiru opetti Pikille uusia hyödyllisiä taitoja kuten irtoamista horisonttiin, hevon- ja muun kakan syömistä, tutkimusmenetelmiä ja uimista. Raviradan keskusnurmikon ja radan välissä oli leveä oja, joka oli seitinohuen jään peitossa. Viipo rynni sinne ja pentu tietysti perässä. Pääsivät omin avuin pois eikä Piki edes manttelin alta kastunut kokonaan. Juoksennellessaan Piksu pysyi lämpiänä ja kuivui.


Viiru tuntuu vähän väsyneeltä - koko ajan on seuraa joko Pikistä tai Sususta. Treenattu on melkein joka päivä. Vuoden ensimmäiset hakuharkatkin olisivat olleet tarjolla 1.1. - mutta sain hillittyä itseni. Nyt pitää vähän levätä ja ajatella, miten AVO-projekti käynnistyy ja etenee.