sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kauan on aikaa siis

Suski Korrin tottiskoulutuksessa Pikillä oli perusasentoa, seuraamista ja jääviä. Jääviä peruuttaen käsiavulla (maahanmeno ei tarvitse apuja). Perusasennossa korjattiin käteni paikkaa ja palkkauksen ajoitusta, samoin seuraamisessa. Imutusta jatketaan, kunnes käännökset, rytminvaihdokset ja eri alustat sujuvat. Sitten aletaan nostaa kättä välillä. Tätä ennen käden korkeutta säädellään sen mukaan, miten luonnollisesti askellus sujuu. Piki oli tosi reipas ja keskittynyt, ja teki Suskinkin kanssa iloisesti. Pari luoksetuloa tehtiin myös - voi sitä vauhtia. Suskin mielestä vauhtiluoksetuloja ei pidä tehdä lainkaan. Ohjaaja kyykistyy lelu kädessä keskellä, kun koira on juossut jonkin matkaa ja koira luoksee lelulle (jos osaa jarruttaa).

Viirulle otin aiheeksi noudon. Ei päästy telineisiin asti, mikä olikin hyvä, koska varsinaisia telineitä ei Pärnällä ollut. Jälkikäteen ajatellen treenattiin juuri sitä, mitä pitikin: luovutusta ja paluuvauhtia. Koira istuu, ottaa kapulan (ei saa työntää kapulaa koiran suuhun), heilutellaan hennosti, kehutaan, pyydetään irrottamaan, kapula sivulle, ohjaaja peruuttaa ja koira saa hypätä ottamaan lelun, joka roikkuu treeniliivin puoliavoimen vetskarin varassa. Vauhtia tehtiin niin, että pakenin, kun koira kääntyi kapulaa tuomaan. Heitin lelun eteenpäin. Viiru ei tietenkään voinut hellittää kapulasta ilman lupaa. Irrotti vasta, kun leikitin lelulla maassa.

Toiseen settiin Viirun kanssa otin luoksetulon, koska osittain noudon "ongelma" johtuu siitä, että ei osata eteentuloa kunnolla. Kun piti aluksi näyttää, miten pk-luoksetulo meillä menee, Viiru teki 10 pisteen tokon ALO-luoksarin. Vahvistettiin sitten pentutyyliin eteentulemista samoin kuin Pikille. Viiru tosin osaa jarruttaa. Siinäpä juoksin hikipäässä koiran luota monen  monta kertaa, kutsun, kyykistyin, leikitin. Edetään niin, että kyykistytään mutta koiran tullessa vedetään koira eteen istumaan, kehutaan, peruutetaan, koira saa hypätä leluun. Eli samoin kuin noudon palautuksessa. Myöhemmin laitetaan lelu jo valmiiksi vetskariin roikkumaan.

Kuinkahan mones tapa noutoon ja eteentulemiseen tämä on? Tästä ei vain tule samanlaista oivallusta kuin esim. ruudusta - kosketusalusta on se meidän tapa. Suurimpana kysymyksenä viikonlopun Nooran, Suskin ja Katjan koulutuksista jää kuitenkin itselle, miksi ihmeessä en ole noudattanut niitä neuvoja, jotka olen saanut kauan sitten ja/tai useasti ja jo kuullessani ymmärtänyt hyviksi?


Superviikonloppu päättyi amerikkalaiseen visiittiin. Kylään saapuivat vieraat, jotka olin viimeksi tavannut vuonna 95 (kauan on aikaa siis) Minnesotassa. Pikku prinsessat ihmettelevät, onko ruusunen syötävää.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Täällä!

Harvoinpa tulee näin pitkä päivitysväli. Oli pääsiäinen, oli Madeiran-matka.



Kaikenlaista on puuhattu, kimppalenkkien lisäksi vähän treenattu.

Agility
  • etäohjausta, leijeröintiä, irtoamista, poispäinkääntöä kepeille ja kepeiltä
  • tekniikkakurssilla poispäinkääntöä, viskileikkausta (jossa ei tarvitse huitoa käsillä kuin helikopteri) ja saksalaista (joka ei ainakaan ole takaakierto ja sokkari)
  • rytmitystä
  • koiran kääntymistä - nyt on ihan pakko opetella (samoin kuin keppien ja keinun itsenäistä loppuunsuorittamista ja...)

Mökkeilyä: ulkoilua, saunomista, grillausta ja vesilintujen katselua.



Toko ja tottis
  • tuomari Anne Nokelainen kertoi uusista tokosäännöistä. Ovat ne uudet säännöt monin tavoin kivemmat ja fiksummat - johdonmukaisempi jatkumo alosta evl:ään. Videoilta alkoi ymmärtää, miten uudet liikkeet suoritetaan. 
  • tunnaria vähän kummallekin, seuraamista ja perusasentoa Pikille
  • Josepa on aloittanut ohjatut ryhmätottikset joka toinen viikko: enimmäkseen teki Piki, mutta Viirukin ehti vielä kisaavien ryhmään: Pikille kontaktia ja seuraamista, Viirulle kokeenomaista mutta käskytettyä. Kumpikin pikkuemäntä oli eri kätevä.


Ampuminen
On päästy niin pitkälle, että Viirulle on ammuttu tottiskentällä paikkamakuussa täydellä matkalla niin, että pari on tehnyt liikkeitä samaan aikaan.

Nyt ei lunta enää ole.

Tälle viikonlopulle on sattunut seitsemät treenit. Perjantaina Viirulle ampuminen+tottis ja agilityn tekniikkakurssi (molemmille kimppalenkki),  lauantaina kummallekin toko, Viirulle Katja Ojansivun agilitykoulutus, Pikille vähän rally-tokoa sukulaisten kanssa, kummallekin pieni kimppalenkki. Huomenna osallistutaan Suski Korrin tottiskoulutukseen.



lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskisoissa: tästä on hyvä jatkaa

Kaksi päivää pääsiäiskisoissa: Viiru radalla, minä radalla ja talkoissa ja Piki seuraneitinä. Esa Muotka tuomaroi perjantaina yhden radan ja Marja Lahikainen kolme, lauantaina kaikilla maksikolmosten radoilla oli Marja Lahikainen. Olin ilmoittanut meidät seitsemään starttiin - halusin nähdä, miten jaksetaan.

Hyvin jaksettiin, varsinkin Viiru. Perjantaina olin kaikkiin kolmeen yhdessä menemäämme rataan oikein tyytyväinen. Yhdeltä saatiin tuloskin - yliaikanolla. Muutkin radat muistuttivat agilitya eikä hylkyjä tullut kuin yksi tai kaksi per rata, kun niitä aiemin on tullut useita. Viimeisellä radalla, hypärillä, kokeiltiin ihan kylmiltään lainaohjaajaa. Puolen välin tienoilla Viiru päätti keskeyttää radan ja vaihtaa lajin hakuun. Löytyihän se emäntä toimistosta tietokoneen takaa.

Perjantai-iltana havahduin alkavaan vatsatautiin. Lauantaiaamuna kampeuduin kuitenkin kisapaikalle pirteää esittäen. Yhdeltä radalta saimme tuloksenkin (kaksi kieltoa kepeiltä ja hirveesti yliaikaa). Vasta viimeinen rata oli kauheaa sähellystä. Mutta varsinkin kahdella viimeisellä radalla oli kivoja juoksupätkiä, joissa Viiru sai kiihdyttää.

Parasta kisakaveria väsyttää.

Treenaamisesta ja kisaamisesta on ollut hyötyä. Radat eivät enää olleet jatkuvaa paniikkisäätämistä vieraassa maastossa ilman minkäänlaista karttaa tai kompassia. (Tai ehkä radat vain olivat helpompia?) Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa, mutta tästä on hyvä jatkaa :)

Lauantai-iltapäivänä toimistossa töissä ollessa sain vielä ihailla minien ja medien hienoja suorituksia - ja pitihän ykköset sitten vielä katsoa. Koirille tuli aika paljon autossa päivystämistä kahdelle päivälle, varsinkin Pikille. En edes jaksanut lähteä treffeille Liperiin enkä kunnon loppulenkille. Onneksi pääsiäinen on vasta alussa, toivottavasti tauti lopussa.





torstai 2. huhtikuuta 2015

Erään aikakauden päätös

Nyt alkaa pääsiäinen, jolloin en ole PoKSin enkä JoAn pääsiäiskisojen vastaava koetoimitsija. En muistakaan pääsiäistä ilman koetoimitsijuutta.  Paljon on mukavia muistoja, varsinkin koetoimitsijakavereista, muista talkoolaisista, kisaajista ja tuomareista. Nykyään ei enää tarvitse roudata esteitä kisapaikalle, lähettää perinteisessä postissa paperisia kisakirjeitä eikä jännittää, toimivatko pöytäkirja-excelin kaavat. Ennenvanhaan ilmoittautumisetkin tulivat paperilla, ja ne piti kaikki käsin tallentaa.

Olin sentään hallitalkoissa treenien päätteeksi. Ja seitsemän starttia on tarkoitus kisata. Tänään, kiirastorstain iltana löysin itseni hallilta. Miksi ihmeessä? Kesäkauden treeniryhmät käynnistyivät, mutta olisiko kuitenkin ollut fiksumpaa tehdä jotain muuta? Viirun kanssa kerrattiin kepit ja kontaktit, rataa ei tehty lainkaan. Mielenkiintoinen ryhmä ja kouluttajat, odotan treenejä kovasti!

Kisakaveri rentona
Tokoiltu on olemattomasti. Keskiviikkona fyssarilla Viirulla oli jonkin verran kireyttä lihaksissa, Pikillä ei (sen mitä sai rennosti tunnusteltua). Susu saapui susirajalle kiirastorstain vastaisena yönä. Sieltä Putte jatkoi mökille.

Susu ja tykötarpeet
Hyvää pääsiäistä!