sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ainakin se irtoaa hyvin



Kuva: Katja Kostamo
Normiviikko. Tiistaina oli Pikin agilitykoulutus - teemana takaakierto, sitäkin kokeiltiin. Lähinnä juostiin putkiin ja siivekkeiden välistä ja leikittiin.  Keskiviikkona Viirun ryhmän kouluttaja ei päässyt treeneihin, mutta hänpä oli hommannut tuuraajaksi Sari Vähäniityn.  Ei paha. Ja tuloksena oli taas hyvän mielen treeni. Uskalsin jopa pienen pätkän juosta tosissani. Yritin pysäyttää Viirua hypylle, mutta se vain tuli päin. Lopputuloksena sitten pysähtyi ja tuli riman ali. Kotiläksyä siis. Sen sijaan vauhtisuoran irtoaminen ja poispäänkääntösyherö onnistuivat, samoin oikeisiin putkiin meno. Mutta ei ole todellista, olin unohtanut, miten pakkovalssi tehdään. Torstaina Pikin pentukurssilla oli aiheena kontakti ja luopuminen. Paljon on menty eteenpäin, paljon on vielä tekemistä monessakin asiassa.

Perjantaina tokoliisat treenasivat. Monenlaista pientä kivaa tehtiin Viirun kanssa. Aika hyvin Viipo kesti seistessään häiriötä, melkein jopa nokan edestä sujahtaneen Helmi-dalmiksen.  Mutta istumassa pysyminen ja odottaminen oli ihmeen työlästä.  Hyppynoudossa paluu hypyn yli vaatii treeniä. Mutta ehkä pk-tottiksessa opetankin kiertämisen.

Perjantai-illan ihanassa säässä koko Joensuu oli ulkoilemassa. Lokakuussa näitä polkuja tallataan ihan itseksemme. Nyt olivat seurana myös Eve, Tara ja Nikke. Lauantaiaamun lenkillä Piki kävi huolimattomuuttani haukkumassa lenkkeilijän, ja lenkkeilijä Pikin ja minut. Ihan aiheesta. Lauantai jatkui kuitenkin paljon paremmissa merkeissä, vaikka illalla jalkani olivatkin ihan muussina.

Kesti jonkin aikaa ennen kuin Piki tajusi hakea viilennystä vedestä. Kuva: Katja Kostamo

Vain Sampo-faarao puuttuu kuvasta. Kuva: Katja Kostamo

Viilennyksen jälkeen jaksaa taas. Kuva: Katja Kostamo

Piki ajaa takaa Siriä ja Gust Pikiä. Kuva: Katja Kostamo

Lisää Katjan ottamia kuvia

Sitten oli luvassa aussieriekuntaa Niken, Saimin ja Ulpun kanssa. Pelastuskoiraradan hakutreeneihin saapuivat myös Jesse ja Jontte. Viiru, pikku pk-partiolainen ei tietenkään muistanut partiointia. Se sinkosi hienolle suoralle pistolle, kävi kanavan rannassa kääntymässä ja palasi "keskilinjalle" paikkaan, jossa oletti minun odottavan. Aika hienoa, toisaalta. Kun Viipo pääsi enmmän partiointimoodiin, ukot löytyivät todella nopeasti. Mutta emme me yhdessä partioineet vaan Viiru tyytyväisenä etsi ihan itse. Kovaa ja korkeelta. Ihmiset usein harmittelevat, kun koira olisi hyvä tokossa/agilityssä/tiessunmissä, mutta omistajalla ei ole aikaa/taitoa/motivaatiota/tiessunmitä. Mutta maailma on Viirussa menettänyt hienon pelastuskoiran, kun ohjaajalla ei ole taitoa/aikaa...

Sunnuntaina porhallettiin liperiläsipellolle Pikin jälkitreeniin. Meni suunnilleen samoin kuin viimeksi. Mari suositteli Pikiä jarruttamaan namikasoja parinkymmenen askeleen välein. Lauantaina olin käynyt ostamassa väärästä kaupasta vääriä nameja. Metsään tarvitaan herkkua, johon muurahaiset eivät käy kiinni. Piki lähtee innoissaan hommiin.

Samalla reissulla Viiru sai tehdä esineruudeun. Ja hei, se meni oikein hyvin. Toinen haetuttamistani esineistä oli tosin oma ja molemmat pehmeitä. Seuraavaksi esinekaistaleita ja esineitä vierailla hajuilla. 

Iltapäivän lenkillä oli Pikille liikaa outoja ääniä. Ensin kuului useampi hälytysajoneuvon sireeni, hetikohta kaksi pekingeesiä piti ihan hirveää ääntä talon pihassa (oikeesti ihan kauhea ääni, kuin jotain olisi tapettu) ja sitten vielä lapset kiljuivat läheisessä puistossa. Loppulenkki toivuttiin tästä. On koirat erilaisia: joskus Topi pelkäsi omaa varjoaankin, nuori Mörkö ei pelännyt mitään - vanha pelkäsi vaikka mitä, Susu pelkää viemärinkansia, laminaattilattiaa ja junaa. Viiru taas ei ole elämässään pelästynyt muuta kuin satasen alueella ihan vieressä tapahtuneen kolarin ääntä. Ja siitäkin se palautui heti.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

PK-pääsiäispäivä

Pk-lajeissa (mejästä puhumattakaan) on kyllä ihan tyhmää se, että koira joutuu kykkimään autossa, ja ihminen reporankana tallaa aluetta, hipattaa maalimiehenä, polkee jälkeä. Tänään ehdin käydä ostamassa sämpylän Ylämyllyn Shelliltä, mutta syödä sitä en ehtinyt. Ja illalla kotona ihminen on niin väsynyt, ettei enää jaksa lähteä lenkkeilemään, kun naapurin "tyttö" pyytää Pikiä ulos.

No, nukkuupa noi koiratkin ;)

Aamulla alkoi Pikin jäljen alkeiskurssi. Oltiin sellaisella kurapellolla, että jatkuva symmetrinen neliveto oli pop. Siis myös autossa. Pikille, kuten muillekin koirille, tehtiin pellolle 20 mertin namijälki. Taitaa olla ihan eri asia opettaa haku- tai mejäkoira tarkalle maavainulle kuin ihan aloittelija. Pikselin nenä pysyi maassa koko ajan, melkein kaikki namit tuli syötyä, vain hieman piti jarruttaa. Piks ei ottanut mistään häiriötä lyhyen työskentelyn aikana. Hienoa!

Viirulle ehdin muistutella esinejanaa. Hyvin tuli rukkanen käteen asti. Sitten pitikin porhaltaa kurat roiskuen Liperistä Jaamankankaalle.

Viirun uusi hakuryhmä kokoontui ekaa kertaa. Piki sai olla tallaamassa ja tutustua labradorinnnoutajaan ja snautseriherraan. Viiru teki juoksunsa vuoksi viimeisenä - ja miten tekikään! Ukkoja oli neljä, ensimmäinen haamuna, toinen umpparissa. Keskimmäisille yli 50 haukkua. Maalimies palkkasi enkä mennyt paikalle. Lea totesi Viirun olleen hyvä jo toissa kesänä, ja niin se oli nytkin. Nyt pitää mennä kunnolla eteenpäin ja vaikeuttaa treeniä. Niinhän olisi tarkoitus, ja harjoitella koekäyttäytymistäkin. Oikeastaan haukku on aika hyvällä mallilla. Eli olisivatkohan pohjatyöt tehty: motivaatio - check, etsiminen - check, ilmaisu - check. Hallintaahan on, nyt se varmaan pitäisi viedä metsään. Ja mitä muuta? Kestävyyttä? Ja haukkumista minusta riippumatta. Kuten Lea sanoi, Viiru haukkuu minulle. Nyt on minulle haastetta kesäksi.

Suski teki tyttösille uudet hienot pannat. Ensimmäisessä kuvassa on ihmeellistä se, että Pikikin on oppinut istumaan paikallaan. Ja Viiru - huoh! Poseerausilmeessä, tassut sievästi vierekkäin.


Ja siis ne pannat. Tässä huippumallin kaulassa.





sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen sanat

Pääsiäiskisojen päätteeksi pääsin lähtemään mökille, mutten jaksanutkaan ajaa enää yhtään minnekään. Onneksi hyviä lenkkimaastoja on ihan vieressäkin. Viiru vapautui kolmen päivän vankeudesta ja sai juoksennella ilman remmiä juoksuista huolimatta - sen verran vähän oli muita kulkijoita. Kesäinen sää: aurinko paistoi ja lämmintä oli yli kymmenen astetta.


Viiru päätti heittää talviturkin Pyhäselkään. Perässä meni Piki, joka yhtäkkiä huomasi, että hei, nyt tässä on jotain outoa. Viiru tuli pois vedestä, mutta Piki jäi kyhjöttämään kaulaansa myöten järvessä ja piipittämään. Miten täältä pääsee pois? Koska kahluusaappaiden sijaan olin pukeutunut kesälenkkareihin, Piki joutui itse ratkaisemaan pulman. Juuri kun olin lähettämässä Viirua hakemaan ja kannustamaan pentua, Piki saikin jalkansa liikkeelle. Piki meni veteen vielä uudestaankin, joten ei ainakaan hirveää vesikammoa jäänyt. Eiköhän Piki kesällä ui Viirun perässä.




Täältä Pohjois-Karjalasta puuttuvat lähes tyystin Etelä-Suomen kevääntekijät: kevätkukat. Vuokkoja ei ole luonnossa, ja leskenlehtiäkin on vähän. 


Agilitykisoihin emme voineet itse osallistua, mutta pari kilpailijaa jäi erityisesti mieleen: Nuori nainen tuli itkien perumaan perjantai-illan loput radat ja lauantain osallistumisen kokonaan. Kysyin, sattuiko jokin tapaturma. Hän kielsi - ilmeisesti oli havainnut koirassa jonkin vanhan tai uuden, pelkäämänsä vamman. Toivottavasti ei ole kuitenkaan kyse mistään vakavasta. Meille talkoolaisillekin tuli kovin paha mieli.

Mutta "mummoagility" (kilpailijan oma termi) toi hyvän mielen. Kolmosluokan kisaaja sijoittui kolmanneksi ja oli siitä niin mielissään, että tuli vielä valoja sammutellessamme pyytämään, että saisi ottaa kuvan tuloslistasta... tai saanko ottaa koko listan mukaan? Tottahan toki, tähän voin samastua. Vanhalla tietokoneellani oli tallessa sekä Topin kolmosiin nousun tuloslista että ratapiirros ;) Toivottavasti kolmosissa - ja palkintopallilla - on tulevaisuudessakin muita kuin agilityn tai koira-alan ammattilaisia tai puoliammattilaisia. Ihan harrastajia. Ei ole ainakaan kaikille harrastajille kovin motivoivaa, jos muut koirakot ovat vain pro-tyyppien bordercollieiden pujottelukeppeinä.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Käytkö täällä usein?

Mitäs tuollla tapahtuu? Taustalla tanssahtelevat tyypit on jo tsekattu.


JoAlla on kolmipäiväiset pääsiäiskisat. Pikseli oli lankalauntain turistina, kun olin ilmopisteessä talkoilemassa (oikeasti Aira teki kaikki työt).

Tämän parempaa sosiaalistamistilannetta ei voi Pikselille kuvitellakaan. Ihmisiä ja koiria on niin paljon, ettei kaikkiin voi millään reagoida. Ja (koira)ihmiset osaavat suhtautua koiraan oikein.

Ai sinäkin olet täällä. Käytkö täällä usein?
 
Tavoite saavutettu: Piki kävi maate ilmopöydän alle.


Piki tapasi tänään paljon ihmisiä ja koiria. Aussejakin oli useampi; Dere-eno oli jänskä ja Kiila-pentu oli kiva leikkikaveri. Minä huomasin: ihan huipputyyppi tämä Pikikin. Viiru ja Piki ovat kyllä hieno kaksikko!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Neljä ensimmäistä päivää viikonlopun jälkeen ovat vaikeimmat

... ja sitten alkavatkin jo JoAn kolmipäiväiset pääsiäiskisat.

Ruokaa on ostettu, mutta omat agilitytreenit ovat tällä viikolla menneet perseelleen. Pikin treenien aikaan oli pk-jäljen "teoriailta". Nyt viimein tiedän, mikä on jana. Samana iltana oli myös Viirun hakuryhmän aloitustapaaminen ja tottikset. Selviänkö tästä kesästä?

Viirulla oli kokeenomaiset treenit.Varsinkaan jälkimmäistä rataa en oppinut millään. Oikeissa kisoissa on onneksi yleensä enemmän aikaa opetella rata: ennen rataantutustumista ehtii painaa mieleen esteiden järjestyksen. Jotain hyvää treeneistä: Viiru (paitsi että se pissasi juoksupöksyihinsä), yksi A:n suoritus ja se ettei jalkani kipeytynyt juurikaan. Treenattavaa mm: kontaktien kriteerit ja radan muistaminen.

Torstaina kisajärjestelyjen lomassa ehdittiin käydä fyssarilla. Ilmeistä näkee, mitä koirat tykkäsivät.



Piki oli mukana käyttäytymään opettelemassa. Kun Heli antoi Viirulle luvan nousta ylös, Viiru ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaan istuutui tapittamaan Helin keksipurkkia. Keksien avulla tyttöset sitten saatiin hoitolasta ulos... Hmm, kuulostaako tutulta? Viirun lihakset phemenivät käsittelyssä hyvin emmekä varanneet uutta aikaa.

Myöskään maanantainen metrisen pk-esteen hyppääminen ei ollut jättänyt jälkiä. Minä inhoan sitä estettä. Maanantaina Viiru otti hyvän vauhdin mutta sitten pysähtyi esteen eteen kuin seinään (seinähän se onkin tuon kokoiselle koiralle). Ja sitten hyppäsi ilman vauhtia. Pitää taas nostaa korkeutta asteittain. Tehtiin myös tokon hyppynoutoa, kaksi avoimen luokan hyppyä, eteen tulemista ja jääviä vauhdikkaasti niin, että minä peruutin. Ja pari eteenmenoakin. Piki lähinnä riehui. Keväisessä säässä käytiin lenkillä Unskin, Pamin ja Viian kanssa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Ihanaa, sataa!

Tänä keväänä on tuntunut, että katu- ja muu pöly tunkee joka paikkaan ja tukkii röörit. Tänään viimein satoi, ihanaa!

Mitä ihanaa sateessa muka on?



Sunnuntaina käytiin sateessa ja kurassa kävelemässä Miimin, Unskin, Pamin ja Viian luona Liperissä. Kyllä maalla on mukavaa!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hyvää tahtoa ja kavereita

Perjantaina oli JoAn tokoryhmän päättäjäiset, Ensin tehtiin tunnistusnoudon alkeita. Viiru kokeili samalla metodilla kuin Maijan tokokurssilla aikanaan. Ja taas oli kapulan etsiminen nenällä pöpeliköstä ihan tavattoman siistiä. Lopuksi oli temppurata. Hieman jäi harmittamaan, etten edes yrittänyt lähettää Viirua ruutuun. Mutta tässä loppukuvassa Viiru on kyllä aika oikeassa paikassa ;)
Tokoryhmäläiset ovat ryhmittyneet Viiru Virkaintoisen patsaan ympärille I.


Tokoryhmäläiset ovat ryhmittyneet Viiru Virkaintoisen patsaan ympärille II.

Otin monta kuvaa, joissa koirakoiden asennot ja ilmeet vaihtelevat. Mutta Viiru jököttää paikallaan kuin tatti silmää räpäyttämättä. Tiia-kouluttaja puuttuu kuvasta. Kiitos kivoista treeneistä!

Lauantaina oli Pikillä pentumiitti muiden suht samanikäisten pentujen kanssa. Piki oli kyllä vähintää pari kuukautta muita vanhempi, ja vähintään saman verran isompi ja varsinkin jykevämpi. Pikin kasvu on hidastunut, ja ruokamäärä on pitänyt pudottaa alle puoleen. Pennut tulivat hyvin juttuun keskenään, ja kaikki saivat juosta sydämensä kyllyydestä. Kiinnostavaa oli tarkkailla pentusten käyttäytymistä ja vuorovaikutusta.

Kun ei päästy tokokokeeseen, polkaistiin iltapäiväksi pystyyn pienimuotoiset hakutreenit Even ja Niken sekä Hilkan, Kirin ja Valon kanssa.  Viirun kaksi ukkoa oli piilossa jopa minulta. Tästä tuli pari tyhjää. Onneksi tytöt olivat piiloutuneet niin fiksusti, ettei tyhjiä tullut kohtuuttomasti ;) Kaksi pistoista oli upeita, yksi ihan ok, ja yhdessä Viiru kaarsi oikein kunnolla taaksepäin. Onneksi jälkimmäinen ukko löytyi toisella upealla pistolla. Haukkuja oli 55 (tasan?) kummalllakin.


Pikilläkin ukkoja oli kaksi. Ensimmäisen lähdön Piki katseli, ukko haamutti ja piiloutui melkoisen kaukana. Hyvin irtosi! Toinen ukko oli valmiina aika lähellä takarajaa ja lähti sieltä pakenemaan. Hurjalla innolla Piki säntäsi perään. Ja sitten me tytöt leikittiin!

Tässä näkyy ainakin osa kaikista mukana olleista ausseista.

Loppuriekkumisesta olisi saanut varmaan parempia kuvia, jos olisi lukenut kännykkäkameran käyttöohjeen ja pannut rillitkin päähän. Mutta tämmöistä se oli.


Nikke-eno ja Piki

Tarakin oli mukana. Ja osaa istua nätisti.
Olipa hyvän mielen treenit ja riekkumiset, kiitos Hilkka ja Eve!


torstai 10. huhtikuuta 2014

Backlap ja muuta

Hmmm... maanantaina tottisteltiin ja riekuttiin sukulaisporukassa. Viiru osasi mennä eteenmenossa maahan ja eteen tuleminen tuntuu viimeinkin edistyvän. Miimi neuvoi. Piki luopui (tai oli luopumatta), istui, malttoi (tai oli malttamatta). Aurinkoiset ja kirpakat mutta pölyiset säät jatkuvat. Illalla on ihanan myöhään valoisaa.

Pikin agilitytreenissä mentiin kahteen mutkaputkeen peräkkäin. Sehän sujui. Yksi kerta meni tosi hienosti, kun maltoin olla rynnimättä, mutta maltoin pitää ohjauksen päällä tarpeeksi pitkään. Piki leikki hurjasti kouluttajan kanssa, voi Heidi-parkaa. Viirun kanssa koulutti toinen Heidi. Teemana oli backlap, vähän niin kuin viskileikkaus ilman leikkausta - synnynnäiselle viskileikkaaja-Viirulle vallan luontaista.

Rata: Heidi Utriainen
Jalka kesti esteelle 13, sitten tuli jokin revähdys tai venähdys, onneksi ei täydellinen poksahdus. Treenattin sitten kontakteja ja loppupätkää 16 - 20. Vaikeaa oli alussa saada Viiru putkeen 4 ja ehtiä itse muurille 5 vääntämään saksalaista. Ja saksalainen piti tehdä ilman ylivetoa toisella kädellä, muuten jäin auttamatta tupeksimaan Viirun jalkoihin.

Torstaina lenkkeiltiin Jaamankankaalla, kun ei tässä kotikulmilla uskalla pitää juoksuista Viipotinta irti.




sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Koulutusmateriaalina

Viiru oli koulutusmateriaalina JoAn järjestämällä ratamestarikurssilla. Juostiin kisanomaisesti kakkosluokan rata. Lentokeinun ja kieltojen lisäksi tuli yksi hylky - ja taisipa kieltojakin tulla kolme. A:n kontaktin Viiru otti hidastellen. Miksi jäi kuitenkin tosi hyvä mieli? Viirun kanssa on niin mukavaa. Lähes kaikki mokat ovat helposti korjattavissa huolellisemmalla ohjauksella. Pitää myös muistaa, että kisamaisessa tai kisatilanteessa ei voi "luottaa koiraan" niin paljon kuin treeneissä. Ei edes Viiruun ;) Viipo ei irronnut edessä olevalle vinohypylle eikä A:n alla olevaan putkeen niin kuin kuvittelin. Kepit menivät hyvin, samoin takaaleikkaus. Ja sekin oli hyvää, että läheskään kaikki kakkosluokan radat eivät ole nykyäänkään turkasen vaikeita.

Piki oli mukana ihmettelemässä hälinää ja Veeti-pikkupojan leikkiä. Iltasella Pikillä oli ihan omaa aikaa Sisun kanssa metsälenkillä. Aikuisia koiria ei otettu lainkaan mukaan. Ja sittenhän nuorisolla sujui yhteiselo ja leikki! Heidi sanoi, että toinen on kuin jykevä työhevonen ja toinen siro arabialainen ratsu. Voi arvata, kumpi oli nopeampi.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Laatuaikaa

Lauantaiaamu käynnistettiin huristelemalla hallille Sirkun ja Susun kanssa. Viirun kanssa harjoiteltiin kisakäyttäytymistä, tai minä harjoittelin esim. noudon ja kaukojen käskyjä. Seuraaminen meni ihan OK, minun silmiin myös kaukot. Noutoja tehtiin yksi kokeenomainen. Tapansa mukaan Viiru jäi kauas ja vähän vinoon - parempaa ei ole osattu opettaa. Ja loppuasentokin oli puolinainen. Olin ajatellut vielä viikon pikkusen treenailla ennen koetta... Mutta Sirkkupa huomasi, että Viirulla on juoksu. Se siitä. Kokeenomaisen noudon jälkeen Sirkun kanssa kiusoteltiin Viirua kapulalla. Siitäpä tuli hieno vauhti myös palautukseen - ei edes tarvinnut juosta karkuun.

Lopuksi lisää hauskaa tokoa: siivekkeiden kiertämistä ja joukkoon pari stoppia. Vallan hienoja!

Pikin kanssa Sirkku yritti näyttää minulle perusasennon ja seuraamisen alkeiden opettamista, mutta olin ihan liian kömpelö.  Istumassa pysymistä opeteltiin, tehtiin vauhtiluoksetulo sekä namikupille juoksemisia ruutuun. Jonkin verran Pikseli otti häiriötä viereisen kentän agi-SM-valmennusryhmästä - mutta aika vähän.

Loppulenkillä uskaltauduimme pitämään kaikki kolmea koiraa irti, ja hyvin sujui. Piki on aika hyvä muiden koirien kanssa :)

Iltapäivällä oli tilaisuus laatuaikaan Pikin kanssa, kun Sirkku lenkitti aikuiset koirat. Pikin mielestä laatuaikaa olisi ollut jokin ihan muu kuin kaupunkikävely. Melkoisen rauhallinen oli Piki ilman tukihenkilöä, ja aika paljon jänskättivät monet asiat ilman Viirua, mutta eivät varsinaisesti pelottaneet.

Piki ja Susi torilla


Rannalla... mutta voisitko päästää irti?


Piki ja Romeo


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Ponille kyytiä

Nyt on pikku ponillakin ihan oma treenipaikka! Pikin ensimmäiset viralliset agilitytreenit olivat tiistaina. Tavoitteena on iloinen yhdessätekeminen. Piki rallatteli mutkaputkia, ja saatiin jopa kolmen esteen pätkiä juostua: siiveke, putki, siiveke. Kivaa!

Olen vuosia ollut torstain treeniryhmässä Topin tai Viirun kanssa, mutta nyt siirryttiin Viirun kanssa keskiviikolle. Jospa saataisiin viimein jälkiharrastus aloitettua. Torstai on Josepan jälki-ilta. Pikillä tosin alkaa kohta pentukurssi torstai-iltaisin.

Rata: Heidi Utriainen
Kouluttajakin on meille uusi. Jännitti vähän uusi ryhmä - ja ennen kaikkea, miten polvi kestää. Uskaltaako yhtään juosta ja valssata? Uskalsi vähän. Ja polvi kesti. Viiru teki tosi hyvin. Kakkoselle ja vitoselle tehtiin pakkovalssi, kutoselle niisto. Hypyn 17 leijeröinti ei onnistunut ekalla kerralla. Hypylle 20 tehtiin samantapainen ohjaus kuin Harri Kataisen koulutuksessa, sylkkärivalssi, tuplasylkkäri vai mikä se oli. Kepit olivat pikemminkin taantuneet ja hidastuneet harjoituksen puutteessa; ei ollut tauon aikana tapahtunut ihmeellistä oppimista, kuten usein kuulee kerrottavan. Kivat treenit! Kyllä agility on maailman paras rentoutumis- ja piristyskeino.


Muutapa ei ole sitten tehtykään, ei edes juurikaan tokoiltu, lenkillä käyty naapurin koiran kanssa ja muita naapuruston koiria häiriköity. Pitkä pinna on täällä sekä koirilla että ihmisillä.

Hakumetsässä erehdyin viime sunnuntaina sanomaan sen s-sanan, ja Viiru kiepahti salamana kiinni sääreen, FLADAM! vain kuului.


Ollaan me oikeasti muuallakin kuin kodinhoitohuoneessa.

Perjantai-iltana Viirulla oli fyssari. Jumia oli selässä, ihmekös tuo kun piha ja metsäpolut ovat ihan jäiset. Ja koko ajan pitää riekkua Pikin kanssa. Otettin vielä uusi aika ennen pääsiäiskisoja. Piki pääsi ihan itsekseen kävelylle - ja hei! Piki osaakin kävellä yksin oikein nätisti. Parasta viikonlopussa on kuitenkin, että Kerttu, Sirkku ja Susu tulivat iloiseen Itä-Suomeen. Ja Susu on ihan terve!