sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Välipäivätokot ja muut

Jouluksi toivoimme kaunista ulkoilusäätä, ja sitä  myös saimme. Lunta satoi joulupäivänä reilusti, ja tapanina olikin sitten lumoavan kaunista. Ensimmäisenä arkipäivänä jäätäva tihku pakkaskelissä sokerihuurrutti kaiken, myös auton tuulilasin ajaessa.

Vuodenaikakuva tapaninkävelyllä

Käytiin hallilla. Viiru: ohjattu nouto (hidas palautus), tunnari (ekalla otti oman, pudotti, nuuski muut, otti oman), ruutu (meni lopulta joka kerta oikeaan paikkaan, vaikka appari oli sivulla häiriönä), kaukot (appari vieressä häiriönä). Täyskäännös oikealle vai vasemmalle? Piki: oikella tai vasemmalle hakeutumista ja keppejä. Aina ohjurit kuukauden ajan?

Ketterin kukkulan kuningatar
Pikin rally-tokoon pääsivät molemmat eukkoset. Mari toi AVO-luokan radan. Pikin kanssa pähkäilin taas palkkaamista; päätin palkata joka kyltin jälkeen - mutta jos ei ole palkkaa kädessä, se raahustaa liian takana. Väärä palkan suunta/paikka, sitten kun palkka tulee?

Tänään olimme Viirun kanssa kokeenomaisessa treenissä Joan hallilla - tai kuka nyt halusi miten tehdä. Jokaisella oli oma nimetty liikkuri/appari. Viirulle pyysin myös muita hengailemaan kentällä. Aikaa oli yllinkyllin, puoli tuntia. Ensi kerralla (jos se tulee), otan kaikki liikkeet. Nyt ajattelin tauon jälkeen vain fiiistellä ja miettiä omaa käyttäytymistä, esim. muistaa ottaa autossa odottavan herkkuruuan.

Seuraaminen: Pyrin palkkailemaan yllättävissä kohdissa. Joka liikkeessä palkkasin sivulletulosta, mutta silti Viiru välillä vastasi mollotuksella (tähän on ainakin kaksi hyvää vinkkiä, jotka vain pitäisi toteuttaa). Peruuttamista teimme ihan palkan kanssa.

Ruutuun Viiru meni kiemurrellen ja pysäytyksen jälkeen istuutui oma-aloitteisesti. Seuraavallakaan kerralla Viiru ei mennyt ideaaliseen paikkaan, mutta jäi sentään seisomaan. Ja taas vaadittiin katse ja sen jälkeen käsky, muuten Viiru ei lähtenyt tai himmaili.

Ohjattu noutaminen: Viiru meni kapulalle kiemurrellen, mutta löysi kuitenkin. Palautus sivulle alkaa sujua.

Tunnistusnouto: Viiru toi ensin väärän, vaikka näytti tutkiskelevan kapuloita nenä auki? Miksi? Lisää malttia? Virittelyä?

Nämä olin etukäteen suunnitellut. Aikaa oli vielä reilusti, joten otettiin bonustehtävinä:

L: Seiso ja istu - yhtään maahanmenoa ei tehty paljaalle massulle tai sänkipelolle. Tämä meni hyvin.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten: Kas kummaa, Viiru nosti kapulan ilman kommentointia ja palautti sen hypyn yli.

Lopuksi tehtiin vielä mukailtu EVL:n paikkis ilman maahanmenovaihetta. Kyllä on kiva, kun joku viitsii tällaisia treenejä järkkäillä :) En lopuksi muistanutkaan herkkuruokaa ennen kuin vasta kotimatkalle jo startattuamme.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Tokopikkujoulu

Ainoat ja parhaat pikkujoulut vietettiin tokoillen. Glögiä, koirapipareita, nakki- ja muita haasteita.

Ohjelmassa koirille oli merkin kierto houkutuskujan läpi, nakin pito ja siitä luoksetulo herkku edelleen hampaiden välissä ja kolmantena haasteena mahdollisimman monen lelun nouto 45 sekunnissa. Kivasti eri koirat loistivat eri tehtävissä - ja kaikki nakin syönnissä :) Nyt alkaa treeni ensi vuoden pikkujouluhaasteisiin, hyvästi viralliset kisat!

Pikille haasteet olivat liian vaativia, mutta saipa PulleroPallero massunsa täyteen houkutuskissanruokia ja nakkeja. Piki yritti ottaa nakin vain huulten väliin hampaiden eteen - oli ihan käsittämätöntä ettei sitä hampaiden välissä olisi saanut puraista. Hampaiden välistä nakki vain alkoi väistämättömästi imeytyä keskeltä kohti ruokatorvea.

Merkin kierto onnistui Viirulta alun harhailun jälkeen, nakkiluoksetulo oli aika pro (ehkä saamme vielä videon). Lelujen noudossa aika loppui pian sen jälkeen, kun Viiru oli hoksannut, ettei tarvitsekaan etsiä mitään, pitää vain tuoda vieraita leluja. Kiinnostavaa oli seurata, miten eri koirat reagoivat, kun ne eivät ihan tienneet, mitä pitäisi tehdä. Rupeavatko vaikka häsläämään ja yrittämään kaikkea, sijaistoimimaan nuuskimalla vai passivoituvatko.

Itku pitkästä ilosta. Poseeraaminen hyytävässä hangessa kaiken hauskuuden jälkeen vetää naamat nutturalle. 

Kuva: Tiina Simpura

Ennen treeniä tavattiin Petja-poika. Sää on luminen ja jouluinen, 10 - 20 asteen pakkaseenkin alkaa tottua.  Koirien joulukuva otettiin tänään aatonaattona aamukävelyllä Alkukivillä lumisateessa.


Hyvää joulun aikaa!


Patsastelijat Alkukivillä.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Viiru toipuu edelleen

Sunnuntaina Viiru sai jo riekkua vapaana mökillä. Maanantaina Viiru kävi tikkien poistossa. Hyvin oli parantunut haava ja koira, mutta poistamisessa tuli pieni haava (lanka oli jäänyt pahasti). Ei kun vielä tötterö- ja Pomppa-kuuria. Nyt laitoin Vetramil-voidettakin. Ilmeisesti haisee koiran nenään sen verran vastenmieliseltä, ettei edes tee mieli nuolla.

Treenit aloitettiin varovaisesti torstaina dobolla, muuten treenaaminen on tällä viikolla jäänyt. En ole halunnut jättää ketään yksin pitkän työpäivän jälkeen. Dobo  on kivaa, jatkamme ensi vuonna. Uskon, että Viiru-kömpelykselle on siitä hyötyäkin (saati minulle).


Tuomaan päivä, vuoden lyhyin päivä. Pakkanen kiristyi 15 asteeseen. Patvinsuolla oli kymmenen astetta kylmempää, eikä aurinko jaksanut kovin korkealle nousta keskipäivälläkään. Onneksi emme olleet siellä :)

lauantai 15. joulukuuta 2018

Piki puuhaa, Viiru toipuu

Oikeastaan Viiru toipui saman tien, mutta itse noudatan 10 - 14 vuorokauden toipumisaikaa: vain remmilenkkejä, ei saa nuolla haavaa, ei saa riehua. Nyt alkaa olla kymmenen päivää kulunut. Isommassa haavassa on tikit jäljellä, vaikka itse haavaa ei enää ole. Unohdin soittaa ajan tikkien poistoon. Ollaan pidellty huilitaukoa; Viirulla ei olekaan ollut treenitaukoa vuosiin. Kohta pitää alkaa harjoitella tokopikkujoulujen nakkihaastetta.

Viirulla ei koko aikana ole ollut mielestäni kipuja, ja se oli seuraavana päivänä entisensä. Ainoa mikä sitä vaivasi oli tötterön pitäminen. Ei voinut liikkua yhtään, kun kauluri oli niin painava (se onkin Topin vanha, eli se on iso). Mutta kyllä on Viiru ollut ikänsä terveenä, kun melkein 8-vuotiaana joutuu ekan kerran tötteröpääksi. Suuren osan toipilasajasta Viiru viettikin JumppaPompassa, koska siinä oli riittävän pitkä mahakappale suojaamaan reiät. Eikä jumpperi haitannut Viirun oloa. Jäljitelmissä on lyhyemmät mahakappaleet (mikä voi tietysti poikakoirille olla hyvä). Tuli näitäkin vertailtua :)

Piki on harrastanut Viirunkin edestä. Sunnuntaina Piki sijaisti Viirua tokovalmennuksessa, ja otimme aiheeksi saman kuin Viirullakin olisi ollut: kaukot. Mutta voi kauhistus, en muista siitä mitään. Ehkäpä keskustelimme käsi- ja takapalkasta luopumisesta... Hyvin on sen sijaan jäänyt mieleen se, mistä Piki ja minä innostuimme. Piki innostui oikealla seuraamisesta, kun se sai juosta käsikosketukseen ja sitten heti tai jonkin ajan päästä palkan. Sitten uusi käsikosketus ja palkka. Kun kaarsin oikealle, Piki joutui keskittymään paikkaan. Muistan myös Einin tuomat "pahat" leivokset. Söin kaksi. Nämä treenit ovat kivoja, kun aina on tarjolla kuumaa juomaa ja herkkuja.

Agilitya oli Pikin ohjelmassa peräti kolme kertaa, ja joka kerta hyvällä mielellä. Ehkä minun pitäisi taas alkaa tsempata Pikin kanssa eikä ajatella, että ei tästä mitään tule. Tänään olimme PoKSin ison kentän treenissä, aiheena medien MM-rata. Olipa hauskaa, kun oli itse myönteinen! Myös porukka oli parhaasta päästä, ja olosuhteet. Hallissa on uusi joustava korkkitäytteinen matto.  Sininen rengas tuotti taas suuria vaikeuksia. Keppien loppuun panin suosiolla ohjurit, enkä myöskään aloittanut niitä radan osana. Ohjata pitäisi, Piki kyllä kuuntelee.

Rallyakin on mahtunut runsaaseen viikkoon pari kertaa. Eilen ohjatussa treenissä tehtiin puolen vaihtoja takana ja jalkojen välistä, pyörähdyksiä seuratessa, saksalainen täyskäännös.

Pikin saapumisesta tuli viikko sitten viisi vuotta.  Viisi vuotta tulta ja tappuraa, kuumaa ilmaa ja pullanmuruja, ääntä ja vimmaa, uhmaa ja nöyryyttä, rajoja ja suurta rakkautta.

torstai 6. joulukuuta 2018

Terveydenhuoltoa

Maanantain agilityryhmässämme olimme taas kahden ihmisen voimin,  onneksi on yhteensä viisi koiraa tarvittaessa. Pikin keppitaito oli palautunut, simsalabim! Puomin loppuun pantiin putki lähelle, ja puomitaitokin palautui. A:lla vedätys kovassa vauhdissa johti melkein-loikkaan. Viiru humputteli hömppää, mm. luoksetulon stoppia hyppyjen ja putken kautta.

Tiistaitokossa oli oman aiheen kerta: mentiin kerrankin epämukavuusalueelle. Kaukoja ihmishäiriöllä, lähellä liikkuri, tuomari, namikipon haltija, yleisö. Seisomaan nousussa Viiru tuli toisinaan kohti. Käsiliikkeenikin suuntautuu koirasta poispäin - entä jos menisikin vain ylöspäin tai vaikka jopa vähän koiraan päin? Aina pitäisi muistaa appareita hyödyntää - vaikka vain seisoskelijoina - kun niitä on tarjolla. Peruutus pilkottiin viime tokovalmennuksessa päreiksi, ja alkutekijöissä se oli vieläkin. Seuraamisen osana Viiru ei osannut yhtään. Lopussa yhteispuuhailun aikana alkoi Viirulle muistua takaperinkävely mieleen. Etupalkka on hyvä.

Keskiviikkona Viiru kävi sterilisaatiossa. Joensuussa tähystysleikkauksia tekee vain Jussi Hyvönen, joten kävimme tuossa melkein naapurissa - kävellen mentiin, autolla toki palattiin. Minulla oli huono omatunto, kun jouduin viemään Viirun jo tuntia ennen toimenpidettä työasian vuoksi. Mutta kaikki sujui hyvin.



Viiru heräili hitaasti, myös kotona. Mutta ihmeesti koira punkeaa pystyyn ja yrittää horjua tutun ihmisen luo, vaikka jalat eivät kantaisikaan. Onneksi Viiru ei tuntunut juurikaan kivuliaalta, yöllä muutaman kerran pyörähti ahdistuneena, mutta rauhoittui viereen. Aamulla annoin kipulääkkeen ja ruokaakin. Aamulla vasta joi ja kävi pissalla. Tötteröön on vaikea tottua, mutta JumppaPomppa päällä on mukavaa. Harmi vain, että pienemmässä, halpisversiossa on suhteellisesti vielä lyhyempi mahakappale - tai sitten vain kuvittelen, mutta "reikiä" suojaamaan se on liian lyhyt. 

Mukavaa, kun saa laiskotella hyvästä syystä. Itsekin kävin olkapään takia lääkärissä ja sain lähetteen röntgeniin ja ortopedille.


Itsenäisyyspäivänä sentään käytiin sinivalkoisessa Sisukkaan dobossa Pikin kanssa. Piki on vikkelä ja ketterä, toisin kuin kuin ohjaaja. Pikkuisen Piki ahdistui minun jännittämisestäni ja lapinkoirapennun tutustumisyrityksestä, mutta eiköhän sijaisella ollut tosi kivaa :)

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kehonhuoltoa

Sirkku ja Susu olivat täällä, joten peruimme treenejä. Viirun kehoa huollettiin kuitenkin, ja itse kerkisin paremmin jumppiin. Tiistaina oli Viirun toinen fyssarikerta, eikä nyt tarvita useampia. Joulun jälkeen sitten taas kummankin kanssa. Torstaina dobossa treenattiin etujalkoja, kun viimeksi keskityttiin takajalkojen löytymiseen. Viiru tykkää dobosta kuin ahne koira nakeista, ja mietinkin pitäisikö keväällä jatkaa. Sitten pitäisi ehkä luopua Pikin agilityn viikkoryhmästä.

Pari viikkoa sitten Patvinsuolla

Keskiviikkona Sisukkaan agilitytreenissä oli hyppyrata, jossa Piki sai irtoilla putkiin. Pitkästä aikaa onnistumisia.

Joulukuun aurinko

Tänään huollettiin kehoa ja mieltä. Ihmiset olivat harjoittelukappaleina kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Kävimme metsälenkillä valoisassa - suorastaan auringossa. Etenkin ylemmästä kuvasta näkyy, miten porukassa kuljetaan, jos ei riehuta. Viiru kaukana edellä, Susu puolivälissä ja Piki lähellä ihmisiä, yleensä suorastaan polvitaipeessa. Nyt houkuteltiin se kuvaan.


Kohta hämärtää.
Eilen tuli jäätävää sadetta, ja tänään ohuen lumen päällä oli rapea mutta terävä jääkuori. Tuntuivat koirien tassut kestävän.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Tokosunnuntai

Sunnuntai-iltana oli tokotakki aika tyhjä ja harrastusvälinekin ihan reporankana. Aamupäivällä oli tokovalmennuksen lähipäivä. Viirun koko puolituntinen kului peruuttamiseen, tarkemmin siihen että Viiru ei lähtisi peruuttamaan ja peruuttaisi itsekseen vaan jäisi ensin vain seisomaan ja sitten seuraisi minua peruuttamisessa. Etupalkkaa voisi kokeilla. Yritän ensi viikolla saada kuvattua videon kuukauden haasteesta eli kaukoista, onhan kuukautta vielä jäljellä.

Iltapäivällä Joan hallilla treenattiin jotain ihan muuta eli tokoa: hyppykiertohässäkkää. Viiru voi jo ohittaa hypyt mutta kapulat edes kaukana hallissa ovat liikaa. Tehtiin myös niin, että vein Viirun stoppikohtaan ja kutsuin sieltä. Sekin auttoi kapulakuumeeseen. Pikin oli vaikeaa irrota tötterölle kauas, ehkä 10 metriä meni. Viirulla rojutunnari onnistui taas, tosin Viiru koski yhtä väärää kapulaa. Piki seurasi etäpalkalla niin, että pidin käsiäni oudoissa asennoissa.

Sunnuntain lopuksi käytiin vielä lenkillä Vinjan kanssa.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Joulunavaus

Sää vaihtui pakkaselle alkuviikosta ja lauantaina satoi vähän lunta, hetkittän pyrytti sakeasti. Kaikki kuvat ovat lauantailta.

Viikon varrelta:

Maanantai
Agilityn viikkotreenissä oli taas osallistuminen niukkaa, ja teimme edellisen ryhmän rataa. Pikillä oli aluksi kepeillä pari ohjuria, ja sitten kepit menivät ilmankin hyvin. Keinu oli hyvä (palkka lopussa). Toisissa paikoissa irtoaminen helppoa, toisissa vaikeaa. Puomille meno oli mahdottoman vaikeaa, kun alla oli putki. Mutta puomi oli hyvä, kun sinne asti päästiin.
Viiru juoksi lopuksi saman radan - helppoa ja hidasta :) Tokona metallikapulan kantoa, peruuttamista, palauttamista sivulle (pituuden palikka esteenä).

Muistin viimein soittaa loputkin tiedot Viirun veriarvoista:  kaikki normaalit. Turhaan olivat muut tytöt huolissaan kilpparin toiminnasta.

Koristelimme tokoesteet jouluisiksi ;)

Tiistaina
Tokon viikkotreenissa oli Viirulla kiertämistä. Kapuloita ei voi olla noutamatta, vaikka hypyn voi ehkä jättää hyppäämättä. Kapuloiden läsnäoloa voi harjoitella myös ihan läheltä, neuvoi Jenni, kuuntelutreeninä: kierrä vai hae. Pitkältä matkalta oman sijoittumisen vaihtelu.
Tokosta kiiruhdettiin kesken kaiken fyssarille, jossa oli Pikin eka täysimittainen käsittely: onnistui, Heli on taitava koirien kanssa. Pikilla ei ollut juurikaan jumeja, ja nekin vähät selästä pehmenivät. Viirulle otettiin vielä toinen aika, selässä oli taas jumeja.  Eivät siis johdu tiheästä aksaamisesta tai pk-lajeista - mutta eivät varmaan tokostakaan, koska puolieroja ei ollut.

Kierrosta ruutuun

Torstaina
Viirun kanssa doboiltiin. Viirulle tarvitaan takapään treeniä, ja sitä olikin tällä kertaa. Peruuttamista tyynylle tai kahdelle puolipallolle (tai pakasterasialle) pitäisi treenata. Ja syvien lihasten treeniä, helposti pallon päällä putoaa Viirun pylly pallolle. Itsestäni en nyt puhu mitään, paitsi: Pimeässä marraskuussa ihmiselle tarvitaan sisäjumppia valossa, kauniita ihmisiä (tai koiria) ja värikkäitä vaatteita. 

Eukalyptuksen hajuinen joulupallo


Perjantaina
Rally-tokossa Piki teki alokasluokan kisaradan - onpa vaikeaa ilman aineellista palkkaa. Itse pitää kiinnittää huomiota tehtävien paikkaan suhteessa kyltteihin. Toisessa setissä tuurasi Viiru, piti vielä harjoitella huomista näytöstä varten rojutunnaria.

Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!


Lauantaina
"Rojurunnari" lumella oli liian vaikea: oma kapula löytyi vasta kolmannella yrittämällä joulupallojen ja vieraiden tikkujen joukosta. Nyt on joulu jo avattu! Sopivasti satoi lunta, kun olimme esiintymäsä Viinijärven joulunavauksessa. Tokon "edustusjoukkueemme" teki ryhmäseuraamista, luoksetuloja, noutoja, kiertoa, ruutua. Täpinä-vahvistus nuuskutteli nose workia. Susanna oli tehnyt hienoja paketteja, hajustanut joulupalloja ja ommellut koirille kaulukset. Olipa vekkulia! Osa liikkeistä meni Viirulla suht sinnepäin, mutta erityisesti ilahdutti suhtautuminen lapsiin. Olin vähän epäileväinen sen suhteen, kannattaako antaa Viirua silitellä, mutta eukkonen suhtautui avoimesti ja tyynesti jopa taaperoihin, jotka michelin-ukkoina toppavaatteissaan taapersivat kohti kädet ojossa koholla ja sitten "silittivät" pään päältä.
Menin siis maaseutukoululle lumipyryyn palelemaan ja esittämään leikkitokoa sen sijaan, että olisimme osallistuneet virallisiin agilitykilpaluihin parin kilometrin päässä lämpimässä hallissa upouudella matolla. Tähän on tultu.
Kävin kuitenkin kisapaikalla syömässä kanttiinissa ja kokoontumassa Viirun äidin ja kahden pojan kanssa. Tuisku kisasi kakkosissa. Käytiin lenkillä, olipa mukavaa. Kiri, Tuisku ja Petja olivat kuin kolme marjaa, Viiru erottui pienuudella ja heijastinliivillä.

Edustusjoukkueemme

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Palautumista Patvinsuolla

Lisäsin vielä edelliseen postaukseen unohtuneen ruututreenin: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.

Vieläkin saadaan varastettua aikaa talvelta. Guljailtiin Patvinsuolla. Lämpötila oli plussan puolella, mutta tuuli kovaa. Metsä suojasi, avoimilla paikoilla oli hyytävää. Evästelypaikka oli Koitereen rannalla Majaniemessä - ei kovin kummoinen, ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Koitereen helmet ihmettelevät, miten isäntä on jättänyt syömisen kesken - voittaako lintujen tiirailu muka leipien mutustelun?


 Kylläpä vanhanaikainen hasselpähkinäsuklaa oli hyvää.

Jokivaarasta Majaniemeen oli paikoin vanhaa mäntymetsää, kaatuneita puita, välillä suota, välillä nuorempaa metsää.



lauantai 17. marraskuuta 2018

Hiipiviä oivalluksia

Tällä viikolla on treenattu varmaan ylikuntoon saakka. Agilitya, tokoa, agilitya, doboa, tokoa, rally-tokoa, tokoa, hakua, agilitya.

Viiru meni keskiviikkona Sisukkaan muutaman kerran dobo-kurssille. Aloitettiin rauhallisesti, ja tykkäsimme molemmat paljon - Viirun tunne näkyy kuvassa.




Viikon varrella Pikillä oli ratatreeniä Sisukkaassa, kiersimme kepit ja puomin kaukaa. Ekassa setissä Piki oli vähän hukassa, kun viereisen kentän innokas ja äänekäs treeni häiritsi. Muutamaan kertaan on muissa yhteyksissä keppitraumaani ja Pikin kymmenennen keppivälin syndroomaa tökkäisty, ilman suurempaa edistystä.

Rally-tokossa Piki suorastaan loisti, kun tehtiin putki-kierto-erottelua. Luulin ettei Piki pysty siihen lainkaan, koska putken imu on niin vahva. Mutta Pikilläpä oli korvat höröllään ja jopa pelkistä sanallisista vihjeistä se valitsi oikean tehtävän. Hyvä Piki!

Perjantaina pidettiin ekstratokotreenit, jossa Viirun, Polan ja Hakin kanssa harjoittelimme koreografiaa ensi lauantain joulunavauksen tokonäytökseen ja totutimme nelijalkaisia ohjaajien tonttulakkeihin ja esteiden joulukoristeisiin. Koirille olisi myös luvassa joulukaulukset. Pitäisi vielä keksiä jouluinen noutoesine ja kiertotötterö.

Aurinko!

Viikon kruunasi lauantain auringonpaiste, kelpitoko ja tollerihaku. Ihana oli nähdä Nuuskua, Rapsua, Zorroa ja Elenaa. Ja aikuiset olivat ihan liekeissä hakuradalla, eikä kenellekään koirista ollut epäselvää, mitä täällä tehdään. Wannabetkin olivat hyvin kartalla. Viirulla ainoa kysymys oli, miksi jo lopetettiin. Mahottoman kiva tapa viettää aurinkoinen marraskuun iltapäivä :)

Taustalla hakualue, keskilinjana polku

Kelpitokossa koulutti Eeva Ylinen. Hiipivien oivallusten treeni. Johdonmukaisuutta omaan käyttäytymiseen ja varsinkin vihjesanoihin ja palkkaamiseen. Pikin kanssa jatkettiinkin palkkaamisen miettimistä, tai minähän sitä olen viime ajat miettinyt. Luopumiseen ei ole poppakonstia, kärsivällisyyttä vain. Pienien haasteiden joukosta löysimme ison aarteen: Pikin "luontaisen" sosiaalisen palkkautuvuuden. Palkkana voi olla riemastuminen ja riekkuminen, ehkä hellä töniminen. Mutta ei päällekumartuminen ja plätkyttely. Pitäisikö opettaa, että saa hyppiä vasten? Mutta tässä ei saa käyttää palkkasanaa, josta yleensä lentää lelu tai tipahtaa nami! Leikin lopuksi voi ottaa leluleikin, tai voi tehdä pienen tehtävän, jonka jälkeen palkkavihjesana ja aineellinen palkka (lelu tai nami). Se pitää miettiä, tuleeko lelusta liikaa kierroksia.

Viirulle on hyvä opettaa tekemisen jatkamisesta kertova nostattava vihjesana, joka kertoo myös että palkka on tulossa - vihjeen vihje. Jos normimeininki on jes-palkka, opetetaan odotusta lisäävä vau-jes-palkka. Kun on tarpeeksi harjoiteltu, joskus treeneissä ja varsinkin kokeessa riittää hyvään fiilikseen jo pelkkä vau!

Viiru harjoitteli myös tekemisen meininkiä. Tässä niin näen meidät kuusi vuotta sitten Jakokosken koulun kentällä Mari Connellin BH-kurssilla. Käytä lelua, toimi napakasti, älä vaihda lelua namiin, irrota ja nappaa se koiralta, jatka treeniä. Ihan eri ilme kuin irrotusneuvotteluiden tai naminvaihdon jälkeen. Eli Viirulle, kohta 8 v, opetetaan lelusta irrottaminen. Koira sivulle, kapulan heitto lähelle, palautus sivulle (tänään sivulle palauttaminen oli vaikeaa), kapulan heitto lähelle, jes heti kun koira nostaa kapulan, lelulle, irrotus, kapulalle, nosto, jes, lelu jne. mietin, että tätä voisi metalliinkin kokeilla - mutta ehkä pienen pitämisen jälkeen?

Viiru onnittelee kolmosluokkalaista Arraa!
Lisäys 18.11.: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isänpäivä Patvinsuolla

Isänpäivänä käveleskeltiin Patvinsuon kansallispuiston rajamailla Lahnasuolta Pirskanlammelle.


Polveileva Hiienjoki

Emme joutuneet hirvimiesten tähtäimeen. Mutta huomisesta alkaen täällä ei saa kävellä, rajavartiolaitos harjoittelee ampumista. Punaiset merkit puissa ovat ampuma-alueen raja, valkoiset muovipylväät kansallispuiston raja.


Evästeltiin Pirskanlammen nuotiopaikalla.


Vaiverot hehkuvat punaisina.



Lämpötila oli nollan vaiheilla, välillä sateli - lunta, räntää tai vettä.




Suo hehkuu, ei ole marraskuu vain harmaa.





lauantai 10. marraskuuta 2018

Ensimmäisen asteen yhteys

Tänään oltiin koko päivä menossa: Aamulla koulutti Tuulia Liuhto kotihallissamme. Oltiin siellä vähän täytemateriaalina, mutta kivaa oli. Ensin oli ohjaajan vaikea muistaa jo connect, saati sitten commit ja cue. Kun alkoi muistaa, oli niin väsynyt, ettei jaksanut. Ohjauksen periaatteena olisi pitänyt olla, että ohjaa koiraa eikä esteitä. Ja se, että miettii omat tekemisensä niin, että on oikeassa paikassa tukemassa koiraa silloin kun se sitä tarvitsee.

Vihdoin kotisohvalla koko päivän uutteran ahkeroinnin jälkeen.

Viirulla välistävedot ja muut vastaavat kohdat vaativat erityistä rintamasuunnan kääntämistä. Mutta mukavahan Viirun kanssa oli humputella :) Piki ei ole issekseen oppinut hakemaan vinohyppyjä eikä tulemaan takaakierrosta hypyn yli. Maanantain viikkotreenissä puuskahdin jo lopettavani agilityn: Pikin kepit huononevat huononemistaan. Tuulian mielestä minä palkkaan, ei keppien jälkeen, vaan seuraavan esteen jälkeen. Saatiinkin paranevia, joskin hitaita toistoja. Hänen mielestään oli ok myös oma alkuperäinen ajatukseni (jota en ole vielä kokeillut): palkka on valmiina suoraan usean esteen jälkeen.

Aksabaanalle!

Agilitykoulutuksen ja lukuisten lämppä- ja jäähkälenkkien jälkeen kiidettin toko- ja rally-tokotreeneihin. Tähän on tultu, palkitsen itseni agilitysta tokolla.

Viirun olisi pitänyt kuunnella, mennäkö kiertämään, noutamaan vai ruutuun. Korvat olivat koristeet, sääli vain että kierrä-käskyllä Viiru teki aivan huippuhienot ruudut ja noudot. Muuten - ahkerasta harjoittelusta huolimatta - palautus sivulle ei ole vieläkään varma. Ei vihjettä, sivu-käsky vain käsiapu? Olin luvannut itselleni harjoitella kaukoja julkisesti, mutta olin niin jäässä, että petin lupaukseni. Tokon viikkotreenissä tiistaina aiheena olivat kehääntulot ja liikkeiden välit. Hyvää treeniä: lähtöpaikalla pari kertaa sosiaalinen palkka ja sitten se Viirun mielestä oikea palkka.

Tänään Piki harjoitteli luopumista etäpalkasta (yllätys!) ja eri asentoja sivulla, myös oikealla. Viikkotreenissä tehtiin mm. sivulletuloja eri asennoista. Pitäisi itsekin katsoa, mitä kaikkia tehtäviä eri luokissa on ja alkaa niitä harjoitella.


Testasin, miten heijastimet näkyvät. Niin hyvin, että lamput ovat huomaamattomat. Pitää hommata kirkkaammat lamput :)

lauantai 3. marraskuuta 2018

Tytöt, me ollaan tähtiä!

Tytöt, me ollaan tähtiä! Siltäpä elämä tuntui perjantaina treenien jälkeen, hieman ehkä kieli poskessa. Viirun solukumilaippainen metallikapula saapui. Ja toden totta - nyt löytyi Viirulle mieluinen metallikapula, jota on miellyttävä kantaa. Viiru jopa palautti sen hienosti tiiviisti eteen - nyt kun on kuukausi ahkerasti harjoiteltu palauttamista suoraan sivulle. (Tämä oli aiheemme viikkotreenissäkin.)




Oikee! Pikin rally-tokossa pyydystin itseni toistamasta samoja virheitä, nyt eri puolella. Teemana oli  oikea puoli: kaikki seuraamiset ja muutkin temput tehtiin oikealla. Yhtä hyvää - jos ei parempaa - aivojumppaa kuin agility. Sanallisia vihjeitä pitää miettiä - mitäs se sivu ja oikee tarkoittavatkaan. Ryhmässämme on kouluttaja kaksi kertaa kuukaudessa, ja täytyy sanoa, että hän kyllä paneutuu harjoitusten suunnitteluun. Nytkin oli erinomaisesti rakennettu treeni. Ja itsenäisille kerroillekin hän antaa ohjeet :)

Rakastan noutamista sateessa.

Pikin Sisukkaan treenissä oli kontaktikerta: Pikin kanssa teimme kontakteja parin esteen kautta. A meni ihan hyvin - ja ekaa kertaa ikinä sain Pikin A:lle, jonka alla oli putki. Keinun kanssa edetään niin, että keinun lopussa on palkka/lautanen. Puomin Piksupoksu teki hyvin, jos palkka odotti lopussa, muuten ei. Edetään niin, että laitetaan puomin jälkeen lähelle putki ja palkka sen jälkeen. Sitten putkea loitonnetaan. Aloin uumoilla, että Piki on siis joka lajissa liian kiinni palkassa. Vaikkei se edes arvosta palkkaa sinänsä, kuten herkkuja, niin kuin Viiru.

Show me the money! Tollerihaku (kyllä!) peruuntui, ja pääsimme pyhäinpäivänä ison kentän agilitytreeniin. Mika Kankaalta omitut radat olivat tosi kivat, yhtä posotusta, varsinkin hypäri:


Viirukin oli humputtelemassa usean kuukauden tauon (?) jälkeen. Se kuulemma passaili hypylle, mutta jälkimmäisen radan videossa ei minusta näy poikkeavaa passailua. Pitää varata Viirulle fyssariaika, ehkä ei voi enää lykätä häveten sitä, että Viiru on niin pulska ja huonoturkkinen. Viirun kanssa ehdin pituudelle 11, Pikin kanssa en. Viiru ei irronnut alun putkeen 3, Piki ei lähtenyt niin hyvin hypylle 6.

Piki osasi renkaan, kontakteista en tiedä, mutta kepit olivat taas radalla ihan näkymättömät hänen silmilleen. Kunnes - tadaa! - Pikin oivallinen tekninen osaaminen palasi heti, kun Nina meni palkkaajaksi keppien päähän, tai edes hämypalkkaajaksi. Aiemmin oli agilitytreeneissä puhe, että Pikillä on kymmenennen keppivälin syndrooma. Tänään suomut putosivat silmiltäni, ja luulen, että Pikillä on palkalle tekemisen (vs. minulle tekemisen), liian suuren palkan odotuksen, palkkaan jumittumisen ja luopumisen puuttumisen oireyhtymä.

Viirun ja Pikin ero on minulle hämmentävä. Luonnetestituomari sanoi Viirusta, että se on todellinnen palveluskoira, se haluaa palvella. Tätä en ehkä usko, palkan vuoksi sekin tekee. Mutta vanhalla kehäketulla on pitkä pinna. Tokokokeessa ihmettelin, miksi se vetää niin kovin vuoromme jälkeen autolle. No koska siellä on palkka! Pikille palkan pitäisi olla etukäteen, tai ainakin heti. Minulle on paljon mietittävää. Ehkä olen opettanut Pikille palkan odotuksen. Tai ehkä sillä on erilaiset aivot :) Ja toisaalta Piki tykkää ihmisistä niin kovin, se on kiinnittynyt ihmisiin, ja useimmiten se suorastaan riemastuu sosiaalisesta palkasta.

Jos jollakulla on tähän ajatuksia, kommentteja, linkkivinkkejä, mitä vain, olisi kiva kuulla. 

Käytännössä keppejä saa korjattua varmaankin vaihtelemalla palkan paikkaa (appari, hämy, itse) ja lisäämällä esteitä.


Pyhäinpäivä on harvinaisen lämmin, +7. Ison kentän treenin  jälkeen nautittiin rauhallisesta lenkkeilystä.

Viiru "maastopyöräradalla". Tästä piti tulla eloisa kuva kummastakin koirasta.



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Viiru Mari Leiviskän tokokoulutuksessa 2

Tänään tehtiin tyhjään lähetyksen alkeita ja luoksetulon stoppia. Ja ehdittiinpä vielä metallikapulaakin ihmetellä.

Tyhjään lähetys: Ensin lelulle niin että syntyy kunnon motivaatio. Voi testata/käyttää kahta lelua, ja koiran pitää mennä sille, jolle suoraan lähetetään. Myöhemmin kosketusalusta tai näyttäminen ja suoraan etenemisestä sitten palkka. Pk-possu oli liian näkyvä, joten sitä ei Viirun harmiksi käytetty.

Luoksetulon stoppi putken avulla: Tämä oli hauskaa! Uusina vaihtoehtoina oli Viirun lähettäminen stopista takaisin putkeen ja ilman stoppia itseni ympäri kierrättäminen ja lähetys putkeen. Pitäisi muistaa jonkin matkaa seistä kokeenomaisesti, mutta koiraa voi kyllä putkesta kutsua. Alkuun ei ole väliä, onko käsimerkki, suullinen käsky vai mikä, kunhan pysähdys on tehokas.

Metallikapula suussa juoksemisen tekeminen mahdolliseksi: Viirulle kapula suuhun ja sitten siivekkeiden ympäri kierrättämistä. Kun vauhti on hyvä > vapautus. Onneksi tilasin pehmeälaippaisen metallikapulan (ja jotta ei tarvitse maksaa neljän euron postikuluja, tilasin myös kalliin treenikassin...)

Minusta kouluttaja oli harvinaisen hyvä ja neuvot harvinaisen helposti noudatettavia, juuri oikeanlaisia meille :)

Aamulenkin jälkeen kävin kummastelemassa rally-tokokoetta. Ihan piirinmestaruusratoja en ehtinyt nähdä, mutta voittajaluokkaan kerkisin. On siinä oikealla seuraamisessa opettelemista.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Viiru Mari Leiviskän tokokoulutuksessa

Tokovalmennuksessa on Mari Leiviskän koulutusviikonloppu. Ryhdistäydyin, ja otin tämän ensimmäisen päivän aiheeksi kaukot, joita ikinä emme julkisesti treenaa, koska hävettää, kun emme osaa mitään.

Korjaus vaiheittaiseen m-i-siirtymään: istu käsiavulla ja kurre namilla (tai myöhemmin: istu suulisella käskyllä ja kurre namilla)

Takapalkka toimii, ja takapalkan ja minulta tulevan palkan yhdistelmä on hyvä.

Kokeiltiin takajalkojen eteen rimaa. Olen tällaisia virityksiä aina vältellyt,  mutta se toimi loistavasti ja auttaa tekniikkaankin.  Ei pidä kiirehtiä lisäämään etäisyyttä - kun Viiru osaa siirtymät kunnolla ja tekniikka on kunnossa, se osaa ne etäältäkin.  Rimaa siirretään asteittain sivuun, tarvittaessa palautetaan  takaisin molempien takatassujen eteen.

Pieni hetki ehdittiin tarkastella myös lokakuun teemaa: noudon palautusta sivulle.  Sivulletuloja tehtiin kapulalla ja ilman eri suunnista, samoin sivulletuloja niin, että Viiru otti kapulan maasta tai piti valmiiksi.  Vauhtia: Mari piti Viirusta kiinni ja antoi kapulan, Viiru tuli hyvällä vauhdilla vihjesanalla suoraan sivulle.  Sivu pitää sanoa oikeaan aikaan. niin että Viirun ei tarvitse arpoa, mihin tulla eikä ruveta peruuttamaan liian aikaisin. Myös valmennuksen noudonpalautusvideoon tuli Susannalta hyviä vinkkejä.

Milloin on halloween? Se voi kuulemma olla tänäänkin, halloweenia edeltävänä lauantaina. Nyt tuli kulttuurien yhteentörmäys, kun emme saunailtana edes päässeet avaaman karkki-ja-keppostelijoille ovea, saati että olisin tajunnut varata karkkeja jo nyt. Ja kaikki ne palmusunnuntait, jolloin olen illalla itse mussuttanut virpojille varatut suklaamunat!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Ruskasta ensilumeen

Talvi on lähestynyt kiireesti viime päivinä. Edellisessä kirjoituksessa hehkui ruska, siitä viikon kuluttua sai jo mökillä hätistellä puutarha-apulaisia lehtien seasta kottikärrystä. (Varsinkin Viiru on vaikea pitää pois kottikärryajeluilta.) Äsken Pärnavaaralla tarvottiin ohuessa lumessa. Kuvat ovat viikon vanhoja. 


Kaikenlaista toko-, rally-toko- ja agilityjuttua on treenailtu. Äsken taas mietin, olisiko suullinen käsky tokon luoksetulon stopissa uhka vai mahdollisuus. Pitäisikö myöntää, että olkapää on niin kipeä, että napakkaa käsimerkkiä ei vain saa huitaistua mihinkään suuntaan? Pikin kanssa on alettu tutustua oikealla seuraamisen ihmeelliseen maailmaan. Tänään rally-tokossa oli omatoiminen kerta, mutta kouluttaja oli kuitenkin ehdottanut meille virittelytreenin ja pienen radan. Kivaa!


Hiljan ja Tyynen rauhantai viikko sitten

Viirun lapset täyttivät kaksi vuotta tällä viikolla 23.10.  Arran kanssa käytiin lenkillä synttäripäivänä, ja Petjan kanssa parin päivän päästä. Ihanat lapset. Kimppalenkkejä olenkin kaivannut, hakuharrastuksen lopettamisen jälkeen yhdessä kävelyjen määrä on suorastaan romahtanut.




Heijastinliivifriikkinä kyselin somessa kokemuksia turvapukineista. Lopulta kuitenkin marssin lähimpään kauppaan eli Tintin Lemmikkiin ja ostin Pikille Hurtan Polarin ja Viirulle Kolarin. Jälkimmäisen nimi on suorastaan kammottava, mutta se tarkoittaakin paikkakuntaa - liivi on pohjoissuomalaista käsityötä (kannattaisiko nimeä kuitenkin miettiä markkinointimielessä?). Pikin Polar on niin tyköistuva, ettei Piki ylety sitä autossa mutustelemaan. Kummassakin liivissä on niin loistavat ja isot heijastimet, että suorastaan kaipaa aurinkolaseja, kun otsalampun valo osuu liiviin. Ero esim. Rukan Flap-liiviin, jota Piki on käyttänyt paremman puutteessa, on häikäisevä. Rukan liivissä heijastavat vain tereet, vaikka siinä on olevinaan paljon hopeanharmaata pintaa.

Pikin juoksu alkaa loppua.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Suppilovahveroita ja -koira

Otin syyslomaennakkoa pitkänä viikonloppuna. Säästä ennustettiin lämmintä, mutta takakesä taisi jäädä etelään. Eilen patikoitiin pieni pätkä Herjärven kierrosta. Ruska on parhaimmillaan. Illalla Piki aloitti rally-tokon. Heti ruvettiin opettelemaan myös oikealla puolella oloa.

Herajärven kierroksella Rykiniemestä Suopeltoon

Tänään treenattiin aamupäivällä tokoa, ja Sirkku kuvasi videolle tokovalmennuksen lokakuun tavoitteemme (noudon palautus sivulle) alkutilan. Metallin tuonti sivulle oli noudon osana eukkoselle liikaa. Viiru myös juoksi kosketuslaustalle, pysäytin seisomaan ja siihen rakensimme kohta ruudun ympärille. Voihan siellä ruudussakin pysytellä seisomassa (tiistain treenissä ei kyllä voinut). Viirun piti myös olla sivulla perusasennossa, mennä maahan, nousta sivulle jne. häiriössä. Appari nyppäili sitä tunnaripihdeillä, kävi viereen maahan makamaan - ja mitä nyt kaikkea muuta keksi.



Taikurin hattu päätyi tokoilijan kutreille vasta myöhemmin. Mutta ei varmaan tällaisella treenamisella saa aikaan kuin kokeessa nollarivin. Miikka Nousiainen (Pitääkö olla huolissaan - tv-ohjelma) kiteytti moton hyvin kuulemma äitinsä opeista, ja sitä voi mukailla: Miten sama koirakko voi olla paska niin monessa asiassa. 

Tokosta suihkaistiin Sipriin etsimään suppiksia - ja löydettiin! Ihana päivä, iltapäivällä vielä ulkoilutettiin Viirun kanssa naapurin koiraa. Suppilokuva valehtelee - oikeasti sieniä on paljon.

Suppilot
Alkuviikosta Piki treenasi agilitya omatoimiryhmässä ("erikoisesteitä" radan osana) ja Viiru tokoa viikkoryhmässä. Aiheena olivat jäävät; keskityimme seisomisen kestoon.


Leuhkat eväät Suopellon laavulla

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Viirun tokotreenilista

Eilisen tokokokeen liikkeet, virheet ja korjaukset:

Paikalla makaaminen 2 minuuttia - 8 p - Viiru meni maahan vasta toisella käskyllä. Nyt kun ajattelen, tällaista on käynyt treeneissäkin. Korjaantuisiko sanomalla Viirumaa?

Seuraaminen - 8,5 p - Kerran Viiru lähti liikkeelle liikkurin käskystä, omat täyskäännökset liian laajoja. Kontakti taisi pudota jossain? Peruuttamisesta tuomari ei tainnut sanoa erikseen(?) Seuraamistakin pitäisi treenata.

Seisominen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seur. yht. - 8 p - seisova Viiru liikutti takajalkojaan, kun ohitin sen. Seisomisen kesto.

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan - 7,5 p. Viiru pysähtyi liian hitaasti, pysähdyksen jälkeinen vauhti oli liian hidas. Tässä liikkeessä olin pöhkö: pysäytysmerkki oli liian lähellä minua (niin lähellä että siihen lähelleni Viiru olisi pysähtynyt hyvin) ja sanoin siitä.  Matkan kasvatus vähitellen, yllätyksellinen palkka.

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo - 0 p. Tämän nollasin minä: Viiru suuntasi reippaasti ensin ruudun oikeaan reunaan. En antanut sen siirtyä oikeaan paikkaan, vaan pysäytyin. (Viiru istui.) Kun käskin Viirun maahan, eukkonen oli osittain ruudun ulkopuolella. Eli suoraan ruutuun eikä ohjaaja sössi ensi kerralla. Kiva kun liikkeet saa tehdä loppuun, vaikka pisteet on jo menetetty :) Suoraan ruutuun = ruudun paikka. Seisomisen kesto.

Ohjattu noutaminen - 7,5 p - luovutus kaukana edessä vinossa istuen, sen jälkeen puolimatkalle perusasentoon. Ja vielä itse liikuin huomaamattani auttaakseni koiraa. Huoh! Palautus suoraan sivulle.

Tunnistusnouto - 8,5 p - samanlainen sekamallin luovutusasento. Mutta taisinpa itse pysyä paikallani. Palautus suoraan sivulle.

Kauko-ohjaus - 0 p - näitä Viiru ei koematkalla osannut ollenkaan. Lisäksi tuomari seisoi ihan koiran vieressä. Viiru ei kuitenkaan lopullisesti pahoittanut mieltään (enkä minäkään). Näitä vain pitää treenata paljon, jumppaa ja etäisyyttä. Omat käsimerkit ja käskyt päätettävä selkeämmiksi.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten - 0 p. Olin edelliseen iltaan asti siinä luulossa, että saa olla oma kapula. Sitten kertasin säännöt. Kaikissa tarjolla olleissa kapuloissa oli paksu keskiosa. Kiva, että tämänkin närkästyneen tuhahtelun säestämän noudon sai tehdä valmiiksi :) Erilaisilla kapuloilla treenaaminen.

Kokonaisvaikutus - 8.


Piki Lykynlammella

Kokeessa oli tosi kivaa kummallakin, eikä mikään tehdyistä virheistä tunnu ylivoimaiselta vaan hyvinkin treenattavalta. Tästä kyllä jatketaan! Voisikohan seuraavaan kokeeseen mennä kolmen kuukauden kuluttua? Tokovalmennuksessa asetetaan kuukausitavoitteet. Ensimmäiseksi lokakuun tavoitteena korjataan noudon palautusasento.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Rinkeleitä ja hyvää fiilistä

Saavuttaakseen korkean arvosanan koiran ja ohjaajan tulee työskennellä yhdessä (tiiminä), näyttää siltä, että he pitävät yhteisestä työskentelystä ja osoittaa hyvää urheiluhenkeä. Näin sanotaan tokosäännöissä VOI-luokan kokonaisvaikutuskohdassa. Se oli meidän tavoitteemme, ja siinä onnistuimme mielestäni aika hyvin: vaikka kokeesta emme saaneet tulosta, kokonaivaikutukseksi kirjattiin kuitenkin 8. 

 
Muuten saimme piiiitkän treenilistan, jonka päivitän erikseen. Samalla pitää suunnitella  tokovalmennuksen tavoitteet. Viiru oli neljän ja puolen vuoden tokokoetauon jälkeen entisellään: sillä oli hyvä fiilis, se teki parhaansa ja kaiken mitä osasi. Vanha kisakettu tiesi, että palkkaa saa kehän ulkopuolella, ja niinpä Viiru oli rynnimässä namipussille heti, kun se tulkitsi tehtävien päättyneen. Lisäksi ahmatilla oli kiire autolle: siellähän pk-kokeessa sai aina nauttia seessaria. Pitääpä varata ensi tokokokeeseen. 




Tuomari oli ystävällinen ja katsojat lempeitä: taputtivat meille joka liikkeen jälkeen, jopa metallikapulan noudon esteen yli hypäten, kapulaa potkiskellen ja närkästyneesti äännellen.

Kokeen jälkeen käytiin Lykynlammella eksymässä (perinteisesti) ja frisbeeitä väistelemässä. Ihana sää ja ruskaakin.


Pikillä alkoivat Sisukasjengin treenit. Kotiläksyksi saatiin puomia ja keppejä - viimeinen väli jää pujottelematta. Treenattavien listalla on myös takaakiertoihin lähteminen ja jääminen. Rally-tokokausi alkoi treenipaltsulla. Tänään alkoi Pikillä juoksu.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Pikin, 5 v, synttäri ja Viirun, 7 v, hops

Piki täytti 5 vuotta perjantaina 28.9. Onnea, Piki ja sisarukset! Olin reissussa, joten juhlinta jäi vaatimattomaksi. Edellisenä viikonloppuna päätin, että Piki siirtyy tokosta rally-tokoon. Kun en ole ensimmäisenä viitenä vuotena onnistunut opettamaan Pikille seuraamista, tuskin osaan seuraavienkaan viiden vuoden aikana. Tänään kylläkin, kun humputtelimme tokoa Viirun valmennuksen tauolla isseksemme ilman mitään häiriötä, harmittelin, miten upea tokokoira Pikistä olisikaan tullut, jos osaisin kouluttaa tuollaista koiraa ja jos ja jos...



Rally-toko on perjantaisin. Koirilla on nyt talvikaudella harrastukset eri päivinä - aiemmin strategiani on ollut täysin päinvastainen - saa nähdä, miten jaksan.

Viikko meni työmatkalla ja heti perään viikonloppu Viirun tokovalmennuksessa Kittteellä. Kotoilu onkin ihan yliarvostettua. Valmennuksessa on lähipäivä(t) kerran kuussa. Nyt treenattiin oikein urakalla ja tehtiin koiralle henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Viirun suunnitelman hion, kunhan on käyty ensi lauantain koe. Treeniaikaa oli niin paljon, että Viiru ehti tehdä kaikki voittajaluokan liikkeet; seuraamista peruuttamisineen emme tehneet. Rehevä, pitkähkö nurmi hämäsi Viirua aika paljon, varsinkin tunnarissa. Viirua hämäsi myös niin monien liikkeiden tekeminen - sillä menivät liikkeet ja niiden osat sekaisin. Pitempiä treenejä, enemmän treenejä, kokonaisia liikkeitä!

Piki ihmettelee Viirun hopsia ja omia aikojaan matkannutta matkalaukkuani (mitenhän myöhään laukku olisi laskeutunut ilman rush-tarraa?

Ruutu: Muista viritellä ja katsoa koiraa ennen kuin lähetät. Viiru meni yleensä hyvin ruutuun, kävi suoraan maate (pk-eteenmeno), tai seisomisesta istumaan (viimeksi treenatut kaukot). Seisomista siis pitää vahvistaa, kuten monessa muussakin liikkeessä. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Tunnari: Varma suosikkiliike oli haisevassa ruohossa ihan mahdoton, mutta hiekalla onnistui heti. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Ohjattu nouto: Viiru jäi hyvin seisomaan, mutta käskyllä vain jatkoi möllöttämistä. Kun se seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla saatiin liikkeelle, nouto oli hyvä. Terävä käden ja pään liike (ei koko ylävartalon).  Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Kaukot: i-s-i-kaukoja tehtiin sisällä kynnyksellä. Saatiin hyvin etäisyyttä. Istumisessa käsimerkki vain sotkee. Näitä pitää tehdä joka päivä.

Paikkamakuu: Normiongelmat - hitaasti ja vinoon alas. Lisäksi tällä kertaa maatessaan läsötti.

L: Tämä on hyvä, jos maltan kävellä tarpeeksi hitaasti ja suoraan - ei siis kohti tötteröitä.

Luoksetulo stoppeineen: Käsimerkillä Viiru pysähtyi paremmin, mutta valui kuitenkin. Käsky annetaan merkin kohdalla. En kyllä tiedä, miten eukkonen pysähtyy, kun se tietää, ettei takapalkkaa ole. Lähtövauhti oli hyvä :)

Metallinouto tehtiin ihan itseksemme ilman hyppyä. Viiru on tainnut luovuttaa: se tuo kapulan joka kerta ilman potkiskeluja ja ääniefektejä. Tämä pitää vielä tehdä hypyn kautta hallissa. Noutojen  palautusasentoa pitää hioa - mikä se sitten onkaan.

Kaikkinensa koetta varten tuli ohjeeksi keskittyä ja auttaa koiraa. Joka tapauksessa saamme treenilistan valmennusta varten.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Viirun yliaikanolla ja Pikin treenilistaa

Pikille jäi lauantain kisoista aika pitkä treenilista. On vaikea tehdä kokonaista rataa, kun jännitykseltään ei osaa tehdä kuin hyppyjä, pituuden ja tietysti putkia. Pitää siis jatkaa "erikoisesteisiin" totuttelemista radan osana, kokonaisen radan tekemistä ja kisaamiseen totuttelemista. Eri sukua, eri maata - Pikin kanssa on varmaan keppejä, rengasta ja puomia treenattu enemmän kuin Viirun ja Topin kanssa yhteensä koko niiden ikänä.

Siinä mielessä kisapäivä oli oikein onnistunut, että Pikillä oli varmasti kivaa, vaikka ympäristö, vieraat ihmiset ja koirat jännittivätkin. Oli myös tuttuja kilttejä ihmisiä, leikkiä ja herkkuja. Ja onhan agilitykin sinänsä kivaa :) Ihan samalla tavalla Piki käyttäytyi omassa hallissa ison kentän treenissä, joten sinänsä jäätyminen ei johtunut kisoista.


Kuva: Roosa Tykkyläinen


Kuva: Roosa Tykkyläinen

Sunnuntain kisakaveri osasi sentään esteet (jopa kontaktit), mutta teki sitten niitä omia ratkaisujaan kunnon ohjauksen puutteessa. Laura Mätön radat olivat jälleen kivoja: vaikka varsinkin hyppyrata näytti kiemuraiselta, se olikin hyvin looginen juosta: esteet vain olivat oikeilla paikoilla. Ensimmäisellä radalla ohjasin niin huonosti kepeille, että Viiru meni hypylle, tokalla radalla en putkijarruttanut (miksi olisi pitänyt)... Huomasinkin jo, että vain hyvällä tuurilla päästään ihanneaikaan. Hyppyradalla ei sitten hyvää tuuria ollut, vaan yliaikaa tuli 0,98 s. Rata oli melkein nappisuoritus loppuun asti - ja ilman lopun säätämistä oltaisiin ehkä oltu sekunti nopeampia. Mutta mitäs niillä nollilla. Sertiin oli enemmän matkaa. Ja jos serti tulisi, pitäisi vielä jatkaa kisaamista :) Viirulle en enää ottanut agilitytreenipaikkaa talveksi.


Kuva: Roosa Tykkyläinen

Vuosi sitten Roosa otti kuvan, kun Viiru hyppää 60-senttistä hyppyä. Mä olen niin pienoinen. On pikkumaksit hyvä juttu. Renkaan hyppääminen vaatii ylimääräistä keskittymistä ainakin Viirulta (Pikihän juoksi alta). Ykkösillä rimat olivat 40 sentissä.

Kuva: Roosa Tykkyläinen

Päivän puheenaihe näkyy tässä. Mitä Viirulle on tapahtunut? Onko se sairas, onko tutkittu veriarvot... Ainakin on tapahtunut laiska omistaja ja fiskarssit.