sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Herätys!

Viiru ja Piki olivat minilomalla maalla, kun me ihmiset olimme ihmettelemässä Pietarin kevättä. Ihmettelemistä ja puuhaamista oli riittänyt koirillakin - Viirukin nukkui autossa kotimatkan (yleensä se ei koskaan nuku autossa), ja kotiin saavuttua levättiin antaumuksella pari päivää. Ja hyvä niin, sillä minä toin matkatuliaisina oikein ärhäkän flunssan ja pääsin tolpilleni vasta seuraavana viikonloppuna.

Kuvassa keskellä Torpedo ja Pallo. Kuva: Hanna Paakkunainen.
Jatsi, Viia, Piki, Viiru, Hippa ja Pami juoksevat keväistä pellonreunaa. Kiitos Miimille Viirun ja Pikin hyvästä hoidosta!

Ihmeen hyvin jaksoivat koirat tekemättömyyttä melkein koko viikon. En ole vuosiin ollut niin kipeä. Harmitti kovasti, kun jouduin perumaan lauantaiseen tokokokeeseen osallistumisenkin. Seuraava koe Joensuussa on vasta syksyllä! Perjantaina oli kuitenkin Viirulla ja Pikillä ilon päivä, kun pitkästä aikaa mentiin lenkille, vaikkakin lyhyelle, ja seuraksi saatiin ihana Nikke-eno. Ensimmäistä kertaa Pikin elämässä oli koiria yövieraana, Niken lisäksi Tara-sheltti. Nikke oli tyttöjen seurana myös seuraavan päivän.

Lauantaina iltapäivällä mentiin hakumetsään. Aussieporukkaa oli sen verran paljon, että olin aivan poikki, kun treenit päättyivät illan alkaessa hämärtää.  Mutta mukavaahan Niken, Kirin, Valon, Saimin, Ulpun, Romin ja Pokan kanssa oli!

Viirun kanssa pitäisi tosissan treenata haukun kestoa. Yhdelle ukollle otettiinkin yli 50 haukkua. Yhteensä ukkoja oli neljä, ja kaikki olivat pimeinä. Pikillä oli pakenevia ukkoja. Yksi ukoista oli jonkin matkan päässä keskilinjasta ja pakeni siitä. Piki kyllä uskalsi irrota kauas (ukkona oli tuttu Eve). Hyvä treeni! Mutta kun hoipuin kotiin, olin lähes varma, etten seuraavaksi aamuksi jaksa lähteä tollerihakuun. Varsinkin, kun kesäaikaan siirtyminen varastaa yhden tunnin unta välistä.

Taustalla pittoreski muuntaja
Mutta siellähän sitä taas aamulla oltiin, Jaamankankaalla. Tollereiksi oli tällä kertaa pyrkimässä (neljän aidon lisäksi) kaksi setteriä, yksi amerikanvesispanieli, yksi kelpie ja kaksi aussia. Vaapukalla oli taas neljä ukkoa, nyt haamuina, ja teemana oli taas haukun kesto: noin 50 haukkua, 30, 50 ja viimeisellä haukun aloitus. Taukoja tuli taas, mutta aina kyllä jatkoi itse.

Pikillä kokeiltiin lähellä olevaa haamua, mutta yksin oli vaikea uskaltautua puun takana kököttävän olion luokse. Mutta sehän olikin Heidi! Yhteensä tehtiin neljä. Kyllä metsässä on mukavaa, kivoja leluja ja makoisia herkkuja :) Treenin jälkeen Piki sai pienen matkaa tutustua settereihin ja spanieliin, sitten jatkettiin omalla porukalla. Isot mutta kiltit setteripojat Veikko ja Voitto vähän jänskättivät pentua aluksi.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Motivaatiotreeniä

Koska maastokausi alkoi liian aikaisin, ohjaaja tarvitsee jo motivaatiotreeniä. Ja sitä myös sai. Koirillahan motivaation kanssa ei ole ongelmia.

Metsässä kuivalla kankaalla oli lähes lumetonta. Tollerien hakutreeneissä oli paimenkoirien joukossa pari tolleriakin. Viirulla oli neljä riehuvaa, pakenevaa ja houkuttelevaa ukkoa, jotka palkkasivat jo äänen avaamisesta. Pikillä oli yksi ukko, joka pakeni monta kertaa namujen kanssa. Lopuksi leikittiin. Ennen ja jälkeen treenin käppäiltiin Zorron ja Elenan kanssa. Kivaa!

Käväistiin  kotona. Tuleeko isäntä jo linturetkeltä?
Lisää kivaa! Hallilla Viiru kiersi siivekkeitä, välillä stopaten, välillä suoraan pallolle. Kapulan Viipo sai vaivoin ryöstettyä Annelin ja minun heittoleikistä - ja sitten vielä kesken noudon emäntä heitti pallonkin. Tylsempi väliohjelma oli eteenistuminen suoraan pituuden palikoiden avulla. Lopuksi vielä putkirallista lyhyenlyhyeeseen seuraamiseen. Piki teki mitä osasi: istui, kävi maate, tuli luokse, luopui toisista koirista. Ja sitten lisää kivaa: lenkille Vivven, Anin ja Utun kanssa.

Nyt on taas motivaatiota.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Hakua, ilmaisua, agilitya, tokoa, hengailua

Kaikenlaisia pikkutreenejä, enemmän ja vähemmän onnistuneita. Tiistaina Viirulla oli kaksi ukkoa pilkkopimeässä sohjoisessa avoimessa kangasmetsässä. Löytäminen oli ihmeen vaikeaa, liittyikö pimeyteen ja sohjoon? Innokkassti Viiru lähti useamman kerran, ja pimeässä haukkui raikui komeasti.  Treenin päälle lenkkeilimme Vivven, Anin ja Utun kanssa Lykynlammen valaistun reitin. Reitti oli erittäin vähäluminen ja liukas, joten ei siellä voi enää hiihtää. Utulla ja Pikillä tuli jotain nappaamista eikä leikki päässyt alkuun. Mutta sovussa juoksenneltiin.

Keskiviikkona oli Josepan ilmaisutreenit tosi kuraisella Pärnällä. Ajattelin kokeilla hallintaan ottamista ukolla, kun edelliset haukut olivat menneet niin hyvin. Mutta nyt ei mennyt hyvin, ja tehtiin lopuksi pari innostushaukutusta. Viiru ei oikein tiennyt, mitä täällä tehdään, ja muutenkin viestintäni oli varmaan puutteellista. Ja kurainen sepelimössö oli inhottavaa. Treenistä kiirehdittiin Vinjan kanssa lenkille kotimaisemiin. Kurasta jäähän ja paljaaseen puruun. Tämmöinen talvi ja kevät.

Kummassakin "hakutreenissä" Pikseli sai taas hengailla ja tutustua uusiin ihmisiin.  Torstain agilityryhmän porukat ovat jo vanhoja tuttuja, ja heitä voi rakastaa ylitsepursuavasti.

Kouluttajamme ei päässyt paikalle, mutta oli kuitenkin radat suunitellut meille :) Olin ollut tuskallisessa kinttujen käsittelyssä aiemmin päivällä enkä tosiaan uskaltanut juosta tai ohjata. Viiru handlaa tämänkin tilanteen.

Rata: Jari Lukkarinen
Tehtiin pätkät 1 - 6 ja 18 - 19.  Hyvin irtoaa Viiru mutta myös kuuntelee.

Ja perjantaina vielä JoAn tokoryhmä. Nyt jo kaipaa vapaana riehuntaa. Ehkä Pärnällä uskaltaisi, "ladut" ovat jo sen verran jäiset ja ohkaiset. Tokossa aiheena oli merkki ja ohjattu nouto. Viiruhan osasi merkin yllättävän hyvin. Siinähän pitää osata vain kiertää, pysähtyä ja seistä. Ja ehkä pitäisi osata kiertää tarpeeksi kaukaa. Ohjattua noutoa aloiteltiin kahdella wuballa, jotka olivat lähellä merkkiä ja samassa linjassa merkin kanssa. Kolmannella kierroksella piti tehdä kolme liikettä ilman palkkaa. Piki teki palkan kanssa yhdessä kulkemista, istumisen ja maahanmenon. Ehdittiin vielä tehdä ryhmässä kuljeskelua. Työlinjainen torpedo on kyllä nopea oppimaan.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tokotulokas suosittelee

Hitsin koirat valmistaa ja myy tällaisia käteviä koottavia tokohyppyjä. JoAn vuoden 2013 tokotulokas suosittelee!
Kuva: Hanna Paakkunainen

Tänään treenailtiin Pärnällä ilmaisua ja tokoa. Piki sai tutustua taas uusiin ihmisiin. Viirulla oli 5 - 50 haukkua, maalimies palkkasi ilman että menin paikalle. Nyt on lelut revitty rikki, täytyy mennä lelukauppaan. (Piki myös jyrsi ihan uudet valjaansa, kun unohdin riisua ne kotimatkaksi - kyllä harmittaa!)  Hyvin tuli haukuttua kaikki neljä ukkoa.

Toko-osuudessa Pikin tehtävänä oli ottaa häiriössä kontaktia, tai edes tulla syömään namuja tai leikkimään wubballa. Viirun kanssa sähellettiin kaikenlaista ilman suunnitelmaa. Niin sitä pitää. Leikittiin paljon, tehtiin erilaisia luoksetuloja, pari superlyhyttä seuraamista, hypyillä ja noudoissa sählättiin. Loppuhupailuksi neljä aussiesukupolvea riehui kurassa ja sohjossa. Tai laskettaisiinko Piki jo viidenneksi?


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Tehotyttöjen naistenpäivä

Tämmöistä me puuhasimme tänään:

Oltiin tokokurssin päätteeksi möllitokossa (AVO)

Ruokapalkinnot on jo syöty. Pikikin sai oman herkun, kun oli tyrkkynä palkintojenjaossa.
Riehuin sukulaispojan kanssa uudet, juuri ostetut valjaat yllä (rei'itin eilen edelliset ihan päreiksi!)
Poseerattiin Pokan ja Romin kanssa sohjoisella Aavarannalla (kuva: Tiia Boman)
Illalla uinuttiin kodinhoitohuoneen rättiluolassa.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kuraa!

Varsinkin tänään. Räntää, vettä, sohjoa yhdistettynä hallin kivituhkaan - kuraa!

Liityimme maaliskuuksi JoAn tokoryhmään, jossa on kouluttaja. Tänään aiheena olivat häiriöt. Viirun oli tarkoitus tehdä avoimen luokan luoksetulo häiriössä, mutta eihän sitä osata vielä kunnolla ilman häiriötäkään. Muistuteltiin mieleen kiertämällä ja stoppaamalla. Tuloksena hieno stoppi. Otettiin vielä lopuksi suora luoksetulo ja vauhtiluoksetulo. Vauhtia oli tarpeeksi.

Toisella kierroksella Piki pääsi hommiin. Ja se olikin hommissa ihan erilainen kuin hengaillessaan. Kuljimme hihnalla ja ilman henkilöiden joukossa, ja nopeasti Piki tajusi ottaa kontaktia kehu- ja lihapullanatustelupalkalla. Otettiin myös pari luoksetuloa lelulle. Hienoa!

Torstaina Viirun agilityssa Piki hengaili mukana. Viirun kanssa meillä oli ihan oma rata. Enkä juossut enkä ohjannut yhtään. Eikä kukaan loukkaantunut ;)

Rata: Jari Lukkarinen
Tehtiin 10-5-12-A-23-24-25-26-2-18-19 pätkissä. Puomille saatiin hieno vauhti, kun Jari oli palkkaamassa hypyn 19 takana. Ja vauhtia Viipo haki juoksemalla ensin kentän läpi lelun luota putkeen 2 ja siitä puomille. Keppejä tehtiin lelupalkalla lopussa, ja pari kertaa kokeiltiin vaikeaa kulmaa kosketusalustalla. Tosi hyvä treeni tämäkin!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Risteily OPM

Pk-tyyppien keväthullaannuskin on tänä vuonna etuajassa. Pimeällä ja lumisella Pärnän parkkipaikalla treenattiin ilmaisua ja risteilyä. Kehotus oli OPM eli omat piilot mukaan. Heli toikin hyviä piiloja, joita kaikki saivat hyödyntää. Kolmantena ollut verhottu häkki oli Viirun mielestä outo, kun sinne ei ollut sivuilta minkäänlaista rakosta. Piti käydä tsekkaamassa ykkönen uudelleen. Uudella lähetyksellä Viiru tarkasti piilon paremmin.

Pääasia oli haukkuminen. Viiru haukkui yllättävänkin hyvin, niin kauan että menin itse ukolle ja annoin luvan palkata. Jos seuraavaksikin menee näin hyvin, voisi koittaa ottaa sivulletulon haukkumisesta. Tai sitten vain haukkuahumputellaan pitkää haukkua.

Pikin sai ylimääräisenä hauvana kaksi ukkoa: vieraan Marin ja tutun Hilkan. Tämäkin meni oikeastaan yllättävän hyvin, kun ottaa uudet ihmiset ja pimeyden huomioon. Mari syötteli Pikselille myös namuja. Ja lopuksi myös ringissä juttelijat syöttelivät vaivihkaa pennulle namuja. Taas vähän eteenpäin :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Laskiaissunnuntai: hakukauden aloitus

Laskiaissunnuntaiksi suunniteltu tottis vaihtuikin hakuun. Kukapa ei haluaisi ulkoilla vähälumisessa metsässä. Kauden ensimmäiset hakutreenit pidettiin raunioradan kupeessa Onttolassa. Metsässä ukoille loikkiminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kentällä, ja Piki tarvitsi enemmän tukea. Jokaisen ukon kanssa päästiin kuitenkin leikkimään. Ja taas saatiin yksi hammas irti :)

Viirun ensimmäinen ukko oli pimeänä vasemmassa etukulmassa (n. 40 haukkua). Toinen oli tyhjä. Jee, Viiru irtosi hyvin ja tuli kutsuttaessa. Kolmoselle ajattelin yliheittoa haamulle, mutten ajatellut saati sanonut sitä tarpeeksi selvästi. Hyvin meni sekin, kuitenkin. Viiru vain tuumasi, että hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa - vaikka ohjaaja sählää.

Sitten samoiltiin ja leikittiin Kirin ja Valon kanssa, mikä vasta oli kivaa. Aamulenkilläkin oli tavattu naapuruston kavereita. Kotona Pikiä ramaisi jo kovasti, mutta vielä lähdettiin saattamaan Kerttua junalle. Piki kävi junassa oikein sisällä asti, koska Kertun paikka oli lemmikkivaunussa. Jyrkät portaat olivat niin oudot, että alaspäin Piki piti kantaa. Muuten Pikseli oli paljon rauhallisempi kuin asemalla viimeksi.

Eilisissä tolleriharkoissa sain Nuuskujen mejä-toimikunnalta lahjan. Olipa se kivasti tehty :) Kuvasimme kaikki kolme mejästä saatua mukia kauniissa laskiaisasetelmassa. Kaksi on Topin palkintoja ja uusimmassa on Nipsu, joka aikalailla muistuttaa Topsukkaa.


Arkistojen kätköistä kaivoin vielä mejän mestarikokki -kuvan tammikuulta 2010 (Sirkun vanhasta blogista).

kuva: Sirkku Kouki

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kevään avaus

Rampa taluttaa taas kuuroa... tai ei ehkä kuitenkaan. Lausahdus on peräisin siltä ajalta, kun podin oikeaa polvea (nyt vasempaa). Topi oli oikeasti silloin jo kuuro, joten yhteinen agilitymme oli aika haasteellista. Eilen Viiru sentään sekä kuuli että yleensä myös kuunteli. Pikillekin kehittyvät kuuntelevat korvat nopeasti. Ja ehkä minäkään en ole rampa. Eilinen rauhallinen tahti ja autolla-ajattomuus paransivat polvea niin paljon, että oli jo perumassa tämän aamun lääkäriaikaa. Aikaa ei kuitenkaan voinut enää perua kuluitta, joten menin vastaanotolle. Sama lääkäri, joka kesällä paransi tappajabakteerisormeni, fysioterapoi lopunkin kivun pois käsittelemällä reiden ja säären lihaksen ulkoreunaa. Käsittely sattui ihan tajuttoman hirveesti, mutta kyllä kannatti :)

Lauantaina oli aurinkoinen kevätpäivä. Kevät avattiin tollereiden ilmaisuharkoilla koirankoulutuskentällä. Mukana olivat Zorro, Elena, Nessa, Puntti ja mustat wannabet. Kummallakin wannabella oli kolme ukkoa. Viiru haukkui ekalle 10, seuraavalle 30 ja lopuksi riitti haukun aloitus. Hyvä setti, samoin kuin Pikillä. Eka pakeni, kaksi muuta odotti lelua esitellen. Innokkaasti Pikseli lähti ja leikki.

Treenin jälkeen sivistimme itseämme kolmistamme kaupunkikävelyllä. Pikille jännittäviä asioita riitti. Hermoilemattomasta seuralaisesta on varmaankin hyötyä, toisaalta enemmän ehtisi kiinnittää Pikiin huomiota ilman Viirua. Istahdin penkille torin laidalle. Viipo hyppäsi heti viereen ja katseli kaikkea kiinnostuneena mutta rauhallisesti. Otin Pikin syliin, ja sieltä pikku poni ihmetteli maailmaa. Kun vielä käytiin iltapäivällä metsälenkki, niin aussejakin väsyttää mukavasti.