Aamulla annoin pilatekselle toisen mahdollisuuden mutta en ehkä tulevaisuudessa enää kolmatta. Tai kymmenen vuoden kuluttua taas? Liikkeet ja perustelut ovat järkeviä ja erinomaisia, mutta hengittely särkee tottumattoman päätä. Pakkanen paukkui 20 asteen lämpimämmällä puolella, joten talvipyöräily salille ja kauppaan oli siedettävää.
Sää oli häikäisevän kaunis.
Puolen päivän jälkeen hallille. Talviautosta saa kymmenen asteen pakkasellakin jännittää, mikä ovi aukeaa ja mikä jumittaa. Nyt oli -14 eikä auennut takaluukku, eivätkä kikkakakkosetkaan auttaneet. Nohevana hoksasin kevythäkin olevan mahdollisuus. Iso häkki mahtuikin takapenkille, kunhan sen avasi vasta auton sisällä. Mukavaa äheltämistä pakkasessa. Koirat häkkiin ja menoksi. Hallin pihalla myöhemmin takakonttikin aukesi, mutta siinä vaiheessa Piki oli jo raapinut yhden verkkoseinän rikki.
Rauhalliseen pitkään kävelyyn auringossa ei ollut enää aikaa, mutta onneksi hallin lähellä olevalle lammelle oli ajettu rengasreitti, joka oli kantavaksi kovettunut.
Hyvä treeni rauhoitti mielen.
Viiru:
- ruutu ilman kosketusalustaa, palkkaa apparilta eri sijainneista, palkka ruudun takana, kerran pysäytys - otetaan kuuri näitä
- seisomisen kestoa häiriössä - kyllä se treenissä osaa
- kaukot: s-m vaikea ymmärtää, s-i takatassut liikkuvat ilman rimaa, m-i parantunut yksivaiheiseksi, mutta ei riitä ihan ylös asti
- keppejä: appari palkkasi piilosta (vaikka kyllä Piki tiesi, ja luopuminen oli aluksi vaikeaa) tai minä - ei tarvittu ohjureita! - ehkä kuitenkin on hyvä auttaa Pikiä kepeille?
- "seuraamista" vasemmalla ja oikealla ilahdutti isosti - oman asenteen muutos, nillittämisen lopettaminen, luopumiseen panostaminen ihan oikeasti, vasemmalla seuruun käskyn vaihdos, rally-asenne - mitenhän kestää häiriössä?
Lopun raportoin anonyymissa päiväkirjassa.
Kiitos Satu vinkistä! Laitoin oman päiväni SKS:n arkistoon.
VastaaPoistaHyvä Eeva! Kiva idea tämä. Täytyy minunkin muistaa kirjoittaa 2.2. päiväkirjani iltaan asti ja postata arkistoon.
VastaaPoista