sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tokojuttuja

Tänään saatiin taas osallistua kokeenomaiseen tokotreeniin. Viiru osasi peruuttaa, taas toi metallin ilman mutinoita, teki joitain kaukoja ekalla vihjeellä. Paljon tarvitaan vielä toistoja kaukoihin. Ohjattu ja tunnari olivat hyvät. Ruutuun pitää keksiä jotain uutta - ainakin luopua kosketusalustasta kokonaan ja opettaa paikkaa muuten. Ja se seisomassa pysyminen. L: Viiru ei pysynyt aloillaan, kun kävelin kohti - eikä istuutunut - huoh - tämä on se varma liike.

Stressaava treeni, koska olimme varanneet liian vähän aikaa. Olin ottanut Pikinkin mukaan ja varannut Pikin hommiin hallinpuoliskon tokotreenin jälkeen. Aika menikin sitten tokoon ja muuhun, mutta onneksi halli oli vapaana vielä vuoromme jälkeenkin. Viiru sai muistella ruutua ja tehdä keppejä. Piki osaa nyt taas kepit hienosti, lisäksi tehtiin rally-juttuja sekä suoraan ja takaa hyppäämisen erottelua. 

Ei taida tulla ihan lähiseudulle tokokoetta ennen huhtikuuta. Ja muutenkin helmikuu on ehkä liian aikaisin. Tähtäämme Pieksämäelle 16.3. 

lauantai 26. tammikuuta 2019

Pikkujouluvideoita

Viirun viikkotokossa noutoteemalla kouluttaja näytti uuden tavan opettaa ohjattua noutoa (kapulat lähellä oikealla linjalla) niin, että koira oppii pyörähtämään oikeaan suuntaan. Tai ehkä oppii. Huoh, nyt on taas ohjattu unohtunut. Palautusasentoa vahvistavana osasena tehtiin pyörimistä etutassut vadin päällä. Saimme kuin saimmekin karusellin käyntiin. Dobosta on varmaankin ollut hyötyä.

Sain tokopikkujouluvideoita. Näin Viiru vastaa nakkihaasteeseen sterkkaustauon ja joulutauon välissä. Viirulla on siis kuoreton grillinakki suussa, vaikka kaukaa kuvatulla videolla herkku ei näykään. Mutta vauhdissa näkyy - pitää keskittyä, ettei nakki vahingossa päädy massuun...



... Niin kuin tässä Pikin nakkihaasteessa. Ei vain voi pieni koira vastustaa nakin lumousta, vaikka yritys on kova.



Sisukkaassa oli tällakin viikolla kuin Pikille suunniteltu rata: irtoan putkeen ja tulen ohjaukseen. Omaan halliin ei Pikseli kakannut eikä pissannut, vaikka olisi ihan ilmaiseksi voinut. Kotiläksyksi saimme putkesta eri suuntiin kääntymisen harjoittelua.

Perjantairallyssa oli ohjattu kerta. Otin Pikille häkin, koska pakkanen edelleenkin paukkui kireänä, mutta kylmyyden takia teimmekin kaikki yhtaikaa jonossa neliömmuotoista hallinmittaista "rataa" koira vasemmalla tai oikealla. Lisäksi harjoitelimme perusasentoon tuloa oikealle ja vasemmalle joko ohjaajan edestä tai takaa kiertäen sekä peruuttamista. Piki osasikin peruuttaa pitkän pätkän. Kouluttaja tosissaan panostaa treenien suunnitteluun ja toteutukseen, samoin kuin tiistaitokossakin :)

Tänään koitti lyhyt katkos kylmään kauteen, vain -14 astetta. Turisteina kävelimme ensimmäistä kertaa reittiä, jota olemme vuosia (vuosikymmeniä?) ajaneet autolla. Ei ehkä heti oteta uusiksi pitkiä suoria teollisuusalueella. Lauantaiaamupäivän liikenteessä oli kaikenlaista, mm. sedan-papparainen, joka pyrki pois Prisman alueelta pyöräteitä pitkin. En saanut kiinni, toivottavasti ei lähtenyt ajamaan kutostietä vastaantulevan liikenteen kaistoilla.



Jouluvideoiden postaamisesta huolimatta kevään aavistus hiipii optimistin mieleen. Kello on yli neljä eikä ole pimeää! Kuten kaveri kommentoi somessa: Olemme voittaneet pimeyden jälleen kerran.



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Vauhtia ja sakkoja snookerissa

Osallistumme Poksin hallilla Maria Hirvosen snooker-koulutukseen. Viirukin tuli testaamaan hallin uutta mattoa. Hyvä oli, ei luistellut Viiru kylkimyyryä. Pikin mielestä matto oli oiva pissa- ja kakka-alusta. Voi yhren kerran, tämmöistä ei olekaan ennen sattunut. Ekassa setissä Piki 5 v lirautti merkkauspissat, ja toisella kerralla tuli jo isompi hätä. Fyysisestä hädästä ei voi olla kyse, koska olimme ensin kotipihalla ja sitten kävelimme halliin 20 - 30 minuuttia, ja kierrosten välissä kävimme ulkona.

Pikiä vain taisi jännittää, vaikka onhan se hallissa ollut ennenkin. Nyt se vietti odotusajat häkissä, odotti vuoroaan, kun Viiru teki; lisäksi treenissä oli myös maailman ihanin naapurintäti. Onpa noloa ja kallista (pissasakko 30 e).

Pikille kepit olivat taas haasteelliset, aluksi ne eivät löytyneet ja sitten Pikseli jopa hyppäsi loppuohjurien yli. Tänään olisi vaadittu erityisen hyvää ja ennakoivaa ohjausta, koska Pikin kuppi oli vähintään puoliksi nurin. Olin koko ajan myöhässä, vaikka kouluttajan mukaan sijoittuminen radalla oli hyvää... Hyviä pätkiä, sanoi Maria. Keppien aloituksessa hän neuvoi käyttämään lähellä olevaa putkea eri kulmista niin, että koira tosiaan oppii hakemaan (ajattelemaan?) eri kulmat.

Agilityeläkeläinen Viiru kulki kuin unelma, ja hyvin olisi saatu snookerissa pisteitä.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Vaatimustasoa ylös

Jätettiin Pikin perjantain rally-toko väliin treeniähkyn ja pakkasen vuoksi. Joskus on kiva olla kotona lämpimässä :)



Viiru osallistui tänään tokon ison ketän treeniin Joan hallilla, ja otin kerrankin häkin mukaan, ettei "veteraanin" tarvitse hytistä igluautossa. Toimi erinomaisesti. Niin Viirukin, silloin kun malttoi keskittyä. Ruudussa nenä vei omalle treenikassille. Vieläkään/taaskaan ei riittävää motivaatiota. Ohjattu sekoittui ruutuun. Peruuttamista ei osata riittävästi, eikä kaukoja. Stopin tein heittämällä pallon. Sivulletulot liikkeiden alussa rapautuivat "kokeen" kestäessä, vaikka palkkailinkin. Into ja vire eivät Viirulta lopu kesken, mutta se alkaa minua pompottaa: Show me the money! Siinäpä ne suurimmat treenattavat:
  • useita liikkeitä pötköön, palkalla tai ilman - vaatimustaso nekstille levelille
  • lisää motivaatiota ja varmuutta ruutuun menoon
  • noutoliikkeissä: hae!
  • peruuttamiseen vain lisää treeniä
  • kaukoissa lisää treeniä, iso takapalkka, jonka ansaitsee pitemmällä työllä - ja ekalla ylös (tähän pitää nyt alkaa kiinnittää tosissaan huomiota)
  • liikkeiden välejä Jennin ja Eevan neuvoilla
Loppupalkkana Viirulla oli kisapalkintona saatu iso märkäruoka, jonka se hotkaisi kerralla. Pysyi kuitenkin sisällä. 

Viiru aika paljon osaa, nyt pitää myös vaatia. Ainakin välillä.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Viiru 8 v

Itsetietoinen vanha narttu tuli veteraani-ikään. Mutta eihän eukkonen tunnu lainkaan vanhalta, vaikka vuosia ja maileja on jo kertynyt. Synttäreitä ei sen kummemmin juhlistettu, paitsi runsailla rapsutuksilla.


Synttärikuva
Harrasteltu on normisettiä - agilitya, rallya, tokoa - vaihtelevilla porukoilla. Viirukin kokeili, miten veteraanin jalka nousee aksaradalla. Hyvin irtosi - kertasimme maanantaitreeneissä Sisukkaan edellisviikon rataa, ja hypylle irtoaminen putken ja puomin takaa oli Viirulle pikkujuttu, kun  varsinaisessa treenissä kohta näytti tuottavan useimmille vaikeuksia. Tämän viikon radalla Piki irtoili niin hyvin, että ehdin tehdä vaikka mitä puolenvaihtoja, vaikka aluksi rata näytti vallan toivottomalta valsseineen ja persjättöineen. Pikin kanssa taas muistiin: ei liikaa toistoja, joista pikkuinen Piksutti menee epävarmaksi.

Viirun uusi lemppari on dobo: namia tulee jatkuvalla syötöllä ja puuhaillaan ihan lähekkäin; jumpataan temppuja lämpimässä valoisassa hallissa.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Terveysasiaa ja muuta

Terveysasiaa:
  • Jotta viime alkuvuoden tapahtumat (Viirun viikkokausia kestänyt oksentelu) eivät toistuisi, madotimme kaikki kolme koiraa viikko sitten. 
  • Pikillä piti olla sterkkaus toissapäivänä perjantaina, mutta alkuviikosta huomasimme, että Pikin tissit olivat ihan turvonneet (ja tarkemmin ajatellen, olivat olleet jo pitempään) ja puristettaessa tuli maitoakin. Valeraskauden aikana ei leikkausta pidä tehdä, joten tähystys siirrettiin helmikuun alkuun. 
  • Pikiltä tutkittiin myös veriarvot - kaikki hyvin.

Rally-tokoa on ollut kaksi ohjattua kertaa; viimeksi oli kaikenlaisia pyörähdyksiä - kuin persjättö ja sylkkäri sekä tulppaani. Olen panostanut luopumisen opetteluun, ja se alkaa tuottaa tulosta (jälleen olen äimistynyt, että harjoittelulla on vaikutusta).

Sisukkaan agility Pikille ja dobo Viirulle ovat alkaneet.

Viiru on tokoillut useassa kimppatreenissä. Eilen oli mukavan rento tokovalmennuksen lähikerta. Kahvia, pullaa, kaukoja ja luoksetulon stoppeja lämpimähkössä hallissa. Osallistujia oli tällä kertaa niin vähän, että pystyimme pitämään kaikki kolme koiraa koko ajan hallissa. Koirat osasivat olla rentoina toistensa seurassa, jopa hämmästyttävän lähellä toisiaan. Viirun kaukot ovat menneet eteenpäin. Suski suositteli pelkän takapalkan käyttöä (erittäin hyvää palkkaa) ja paksua mattoa tai muuta koroketta pyllyn alle. 

Siistissä hallissa kun olimme, halusin tehdä putken kautta luoksetulon stoppeja lihapullia heittelemällä. Ja tarkoitus on tehdä stoppi suoraan heittämällä (ei käsimerkki ensin ja sitten heitto). Jospa se auttaisi pysähtymisen nopeuteen myös kauempana minusta. Tämä voisikin olla seuraava tehotreenin aihe. Myös Jennin ja Eevan vinkkaamia vire- ja liikkeiden välijuttuja pitää muistaa tehdä! 

Lunta on paljon, ja polut ovat vähissä. Jää kantaa, mutta ainakaan tässä lähellä ei ole polkuja tai kelkkauria, saati tampattuja pohjia. Jäällä on monin paikoin vettä.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi sitten havaitsimme uuden vuoden paukkuevakon mökillä mainioksi ajatukseksi, ja niinpä taas suuntasimme maaseudun rauhaan. Ilmeisen onnistunut ajatus, koska Piki tuntuu enenevässä määrin paineistuvan paukkeesta ja ukkosestakin.


Takana loistava tulevaisuus.

Säänkin puolesta ajatus oli aivan loistava. En muista näin kaunista päivää olleenkaan kuin uuden vuoden aatto oli. Auringon paiste kimalsi hangilla ja muutti vaarat taikavuoriksi. Yöllä ja seuraavina päivinä sitten pyrytti ja myrskysi niin, että maisema taas muuttui.

Koskikara

Viime vuodenvaihteessa jo luovuin yksityiskohtaisesta tavoitteiden asettelusta ja toteutumisen tarkastalusta (täällä). Nyt on vieläkin tahmeampaa - varmaankin kun tavoitteiden saavuttaminen tahmaa pahasti ;)


Making of - otetaan kaunis vaarakuva.


Vuoden 2018 kohokohtia:
  • Viirun kanssa osallistuimme Agiråkkiin ja pääsimme GAMES-SM-finaaliin (pitikö siellä munata hyvä suunnitelma jo alkuesteille...)
  • agilityn jo lopettaneelle Viirulle tupsahti agilityserti ja pari muutakin nollaa + sijoituksia
  • piileskelin maalihenkilönä NOMmeissa - eikä muuta hakuilua - sain pidettyä pääni 
  • Viirun kanssa osallistuimme vihdoinkin neljän ja puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen: monta liikettä nollattiin tai muuten sössittiin - mutta kyllä oli kivvaa!
  • Viiru ja Piki molemmat aloittivat nose workin, hajutestistä ei kuitenkaan tulosta ylimielisille laiskoille treenaajille 
  • uutena lajina kokeilimme myös doboa, jota Viiru jatkoikin syksymmällä
  • Piki siirtyi tokosta rally-tokoon, joka sopii sille kuin nenu kuonoon
  • Piki kisasi syksyllä Poksin agilitykisoissa ulkokentällä - ennen seuraavaa starttia on paljon treenattavaa
  • jälkiä ei taaskaan tehty  
  • Virun lapset täyttivät 2 v, lähinnä erittäin  myönteisiä kuulumisia
  • joulukuussa Viiru sterkattiin

Vaara ja koirat onnistuivat vain eri kuviin.

Vuonna 2019 jatketaan ainakin tokoa (Viiru), rally-tokoa (Piki), doboa (Viiru) ja agilitya (Piki, ehkä jonkin verran Viirukin). Kevätpuolella näyttäisi lähiseuduilla olevan melkoisen vähän toko- ja rally-tokokokeita, mutta jospa johonkin päästäisiin. Nose work on vähän kysymysmerkki, pitkään aikaan ei ole treenattu. Ja minä kun olen ollut aina sitä mieltä, että jotain nenähommia pitäisi koiralla olla...  Pikin sterkkaus on tammikuussa.

Tälle kesälle kun ei ole tiedossa Agirotua, Agiråkkia, agilityn SM-kisoja tai mitään muutakaan kivaa tapahtumaa, pitää kokeilla, saisimmeko seurassa aikaan joukkueen tokon SM-kisoihin - ja vielä tietysti, pääsisimmekö itse mukaan. Kumpikaan ei ole ollenkaan varmaa, mutta voihan yrittää :)

Monta vaaraa ompi eessä (muttei näy)

Viirulle ei ole vielä kerrottu, että sterkkaaminen rauhoittaa. Vuoden ensimmäinen mäenlasku oli yhtä riehaannuttavaa kuin ennenkin ja lopuksi liukuri sai kyytiä ihan käyttöohjeen vastaisella tavalla.

Liukurille kyytiä

Susu on vielä hetken seuranamme, mutta huomisen jälkeen ovat nämä kolmen koiran kimppalenkit taas vähäksi aikaa historiaa. Monta päivää on jo ollut erinomaiset ulkoilusäät; lumisina rumemmatkin maisemat kaunistuvat. 


Lumi ja aurinko (siellä jossain)