sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Pikin, 5 v, synttäri ja Viirun, 7 v, hops

Piki täytti 5 vuotta perjantaina 28.9. Onnea, Piki ja sisarukset! Olin reissussa, joten juhlinta jäi vaatimattomaksi. Edellisenä viikonloppuna päätin, että Piki siirtyy tokosta rally-tokoon. Kun en ole ensimmäisenä viitenä vuotena onnistunut opettamaan Pikille seuraamista, tuskin osaan seuraavienkaan viiden vuoden aikana. Tänään kylläkin, kun humputtelimme tokoa Viirun valmennuksen tauolla isseksemme ilman mitään häiriötä, harmittelin, miten upea tokokoira Pikistä olisikaan tullut, jos osaisin kouluttaa tuollaista koiraa ja jos ja jos...



Rally-toko on perjantaisin. Koirilla on nyt talvikaudella harrastukset eri päivinä - aiemmin strategiani on ollut täysin päinvastainen - saa nähdä, miten jaksan.

Viikko meni työmatkalla ja heti perään viikonloppu Viirun tokovalmennuksessa Kittteellä. Kotoilu onkin ihan yliarvostettua. Valmennuksessa on lähipäivä(t) kerran kuussa. Nyt treenattiin oikein urakalla ja tehtiin koiralle henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Viirun suunnitelman hion, kunhan on käyty ensi lauantain koe. Treeniaikaa oli niin paljon, että Viiru ehti tehdä kaikki voittajaluokan liikkeet; seuraamista peruuttamisineen emme tehneet. Rehevä, pitkähkö nurmi hämäsi Viirua aika paljon, varsinkin tunnarissa. Viirua hämäsi myös niin monien liikkeiden tekeminen - sillä menivät liikkeet ja niiden osat sekaisin. Pitempiä treenejä, enemmän treenejä, kokonaisia liikkeitä!

Piki ihmettelee Viirun hopsia ja omia aikojaan matkannutta matkalaukkuani (mitenhän myöhään laukku olisi laskeutunut ilman rush-tarraa?

Ruutu: Muista viritellä ja katsoa koiraa ennen kuin lähetät. Viiru meni yleensä hyvin ruutuun, kävi suoraan maate (pk-eteenmeno), tai seisomisesta istumaan (viimeksi treenatut kaukot). Seisomista siis pitää vahvistaa, kuten monessa muussakin liikkeessä. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Tunnari: Varma suosikkiliike oli haisevassa ruohossa ihan mahdoton, mutta hiekalla onnistui heti. Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Ohjattu nouto: Viiru jäi hyvin seisomaan, mutta käskyllä vain jatkoi möllöttämistä. Kun se seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla saatiin liikkeelle, nouto oli hyvä. Terävä käden ja pään liike (ei koko ylävartalon).  Tämä pitää vielä tehdä hallissa.

Kaukot: i-s-i-kaukoja tehtiin sisällä kynnyksellä. Saatiin hyvin etäisyyttä. Istumisessa käsimerkki vain sotkee. Näitä pitää tehdä joka päivä.

Paikkamakuu: Normiongelmat - hitaasti ja vinoon alas. Lisäksi tällä kertaa maatessaan läsötti.

L: Tämä on hyvä, jos maltan kävellä tarpeeksi hitaasti ja suoraan - ei siis kohti tötteröitä.

Luoksetulo stoppeineen: Käsimerkillä Viiru pysähtyi paremmin, mutta valui kuitenkin. Käsky annetaan merkin kohdalla. En kyllä tiedä, miten eukkonen pysähtyy, kun se tietää, ettei takapalkkaa ole. Lähtövauhti oli hyvä :)

Metallinouto tehtiin ihan itseksemme ilman hyppyä. Viiru on tainnut luovuttaa: se tuo kapulan joka kerta ilman potkiskeluja ja ääniefektejä. Tämä pitää vielä tehdä hypyn kautta hallissa. Noutojen  palautusasentoa pitää hioa - mikä se sitten onkaan.

Kaikkinensa koetta varten tuli ohjeeksi keskittyä ja auttaa koiraa. Joka tapauksessa saamme treenilistan valmennusta varten.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Viirun yliaikanolla ja Pikin treenilistaa

Pikille jäi lauantain kisoista aika pitkä treenilista. On vaikea tehdä kokonaista rataa, kun jännitykseltään ei osaa tehdä kuin hyppyjä, pituuden ja tietysti putkia. Pitää siis jatkaa "erikoisesteisiin" totuttelemista radan osana, kokonaisen radan tekemistä ja kisaamiseen totuttelemista. Eri sukua, eri maata - Pikin kanssa on varmaan keppejä, rengasta ja puomia treenattu enemmän kuin Viirun ja Topin kanssa yhteensä koko niiden ikänä.

Siinä mielessä kisapäivä oli oikein onnistunut, että Pikillä oli varmasti kivaa, vaikka ympäristö, vieraat ihmiset ja koirat jännittivätkin. Oli myös tuttuja kilttejä ihmisiä, leikkiä ja herkkuja. Ja onhan agilitykin sinänsä kivaa :) Ihan samalla tavalla Piki käyttäytyi omassa hallissa ison kentän treenissä, joten sinänsä jäätyminen ei johtunut kisoista.


Kuva: Roosa Tykkyläinen


Kuva: Roosa Tykkyläinen

Sunnuntain kisakaveri osasi sentään esteet (jopa kontaktit), mutta teki sitten niitä omia ratkaisujaan kunnon ohjauksen puutteessa. Laura Mätön radat olivat jälleen kivoja: vaikka varsinkin hyppyrata näytti kiemuraiselta, se olikin hyvin looginen juosta: esteet vain olivat oikeilla paikoilla. Ensimmäisellä radalla ohjasin niin huonosti kepeille, että Viiru meni hypylle, tokalla radalla en putkijarruttanut (miksi olisi pitänyt)... Huomasinkin jo, että vain hyvällä tuurilla päästään ihanneaikaan. Hyppyradalla ei sitten hyvää tuuria ollut, vaan yliaikaa tuli 0,98 s. Rata oli melkein nappisuoritus loppuun asti - ja ilman lopun säätämistä oltaisiin ehkä oltu sekunti nopeampia. Mutta mitäs niillä nollilla. Sertiin oli enemmän matkaa. Ja jos serti tulisi, pitäisi vielä jatkaa kisaamista :) Viirulle en enää ottanut agilitytreenipaikkaa talveksi.


Kuva: Roosa Tykkyläinen

Vuosi sitten Roosa otti kuvan, kun Viiru hyppää 60-senttistä hyppyä. Mä olen niin pienoinen. On pikkumaksit hyvä juttu. Renkaan hyppääminen vaatii ylimääräistä keskittymistä ainakin Viirulta (Pikihän juoksi alta). Ykkösillä rimat olivat 40 sentissä.

Kuva: Roosa Tykkyläinen

Päivän puheenaihe näkyy tässä. Mitä Viirulle on tapahtunut? Onko se sairas, onko tutkittu veriarvot... Ainakin on tapahtunut laiska omistaja ja fiskarssit.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Pikin ekat agilitykisat

Piki oli tänään ekaa kertaa agilitykisoissa. Vähän Pikiä jänskätti, mutta oli se reipas! Etukäteen olin päättänyt, etten korjaa mitään ja olen vain iloinen. Jokainen tehty este on plussaa. Kaikki esteet kyllä tehtiin jotenkuten, mutta osasta Piki ei ihan muistanut, miten ne oikeasti tehtiinkään. Yritin vakuuttaa, että kyllä osaat. Mutta kun en osaa! Kummallakin radalla Piksu hyppäsi renkaan ja kehikon välistä; ja mustat kepit olivat ihan mahdottomat pujotella. 



Hyviä pätkiä oli, kuten kaverit lohduttivat. Kaikkinensa meni niin iloisella fiiliksellä, että ehkä mennään toistekin lähikisoihin :) Facebook heittää seinälle muistoja: Tasan viisi vuotta sitten Viiru tuplanollaili Pieksämäellä. Viirun poika Tuisku sai tänään toisen LUVAnsa Joensuun kisoissa. Onnea! Ja kiitos Riitalle ja Sirkulle avusta Pikin kanssa!

Eilisessä tokossa Viiru alkoi harjoitella kisoja varten: liikkuroituna L, ruutu ja stoppi. Luoksetulossa pysäytin liian myöhään ja Viiru valuikin vähän; jäävät olivat hyvät, paitsi että höpöttelyni vuoksi seisominen hajosi. Ruutuun ei voi lähteä ilman katsekontaktia. Lisäksi Viiru kävi ruudussa istumaan. Kyllä se taas tänään kotona osasi. Eniten vielä levällään ovat kaukojen s-i, peruuttaminen ja stoppi. Pitää kyllä ehtiä muutkin liikkeet tarkastaa, Ensi viikonloppuna onkin valmennus. Jännää!

Viiru on haissut jo pitkään pahalle, vaikka pesinkin sen. Eilen saippuoitiin haisuli uudelleen, ja nyt tuntuu löyhkä hiipuneen. Ilkeämme mennä kisoihin. 

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Sieniretkiä

NOMmien toinen päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Haussa voiton vei jo edellispäivänä ihastuttanut 9-v labbisrouva, nyt suoritus oli vieläkin täydellisempi. Kumpikin tuomari antoi 10/10. On se vähän eri laji kuin se mitä me harrastelimme... Vaikka taisi joku sanoa hieman epäonnisemmasta suoristuksesta, että sama kuin olisi lähettänyt Viirun radalle...

Viikolla syksy tuli, ihan samana päivänä kuin viime vuonna. Otsalamput, heijastinliivit, sadetakit.


Ilmoittauduin tokokokeeseen. Metallinoudot ja ruudut ovat menneet viime aikoina hyvin. Entäs peruuttaminen ja kaukot?

Agilityssa oli Pikillä Sisukkaan treeni ja viikkotreeni. Edellisessä oli ehtimistä - mutta en ehtinyt - Pikiä pitäisi ohjata paljon aikaisemmin kuin Viirua. Putki-kontakti-erottelua pitää alkaa treenata, nyt putki on ainoa harkinnanarvoinen vaihtoehto.




Pitkänä viikonloppuna oli sieniminiloma. Parhaalta torvisieniapajalta myöhästyimme 15 minuuttia, mutta onneksi osa sienistä oli piiloutunut lehtien alle meitä varten.


Uidakin tarkeni vielä, kun pukeutui kauan sitten Rodokselta ostettuihin uimakenkiin.






Sunnuntaina oli täydellinen patikointisää, siihen nähden oli yllättävän rauhallista. Mutta kyllä joka syksy ainakin yksi suomenpystykorva karkaa riiuulle eukkosten luo. Eivät kyllä yhtään arvosta.


Minne se pystykorvainen ahdistelija meni?


Ilokalliolta Herajärvelle päin







lauantai 8. syyskuuta 2018

A room with a view

Tälle päivälle oli koiratapahtumaruuhkaa. Aussieagilitymestaruudet olisivat olleet jossain kaukana lännessä, omat agilitykisat pidettiin Pärnävaaralla. Valitsin NOMmit eli palveluskoiralajien Pohjoismaiden mestaruuskisat, jotka pidetään täällä! Vuoden tauon jälkeen maastoon ukoksi. Tänään en nähnyt kovin paljon kisasuorituksia, toivottavasti huomenna enemmän. Henkeäsalpaavaa osaamista, yhteispeliä, luottamusta, hallinnan ja itsenäisen työskentelyn tasapainoa. Ja hyvää kuntoa koiralta - rata oli raskas. Itku meinasi päästä, kun katselin 9-vuotiaan ruotsalaisen labbisrouvan työskentelyä - niin hienoa.   


La klo 5.15: Ei rahan takii, ei ees oman koiran takii, vaan rakkaudest lajiin.

Ja kyllä metsässä on ihanaa. Ja sieniä, enemmän kuin koskaan.


Nuku päivä ulkona: a room with a view

Muuten harrastamista ovat haitanneet syksynaloitusflunssat, noidannuoleni työt ja talkoilu. Piki kävi viime viikolla Sisukkaan nollaratatreenissä. Treeni kutistui yksittäisten esteiden treenaamiseksi, ei edes irtoamiseksi koska liikuin ja pysähtelin hassusti. Tällä viikolla agilityn viikkoryhmässä oli ihanan helppo rata - paitsi Viirulle vaikea, koska siellä oli mahdollisuus mennä väärään putkenpäähän. Katrin kanssa saatiin onnistumaan Pikille kääntyminen puomilta - aika jäätävän hieno. Kepeistä jää viimeinen väli pujottelematta kun liikun. Hyvän mielen treenit.

Samoin kahdet perjantaitokot on menty hyvällä fiiliksellä - kunpa vain muistaisin, mitä tehtiin, ja opittiinko jotain. Ainakin Viiru pysyi hämmästyttävän hyvin jopa seisomassa, vaikka sitä häirittiin nameja viskomalla, hihnasta vetämällä ja kyljestä tönimällä; Piki selvisi hyvin istuma- ja seisoma-asennossa ainakin namien heittelystä. Eilen katsottiin Jennin kanssa Pikin seuraamista: kokeiluun etäpalkan ja muun luopumista vaativan yhdistäminen siihen, että palkka tuleekin minulta? Ruudussa Piki keksi aluksi jumittaa oikeaan etukulmaan. Katso sinne, minne haluat koiran menevän.

Se pätee myös Viirun ruutuun. Ruudut olivat hitaita, mutta muuten hyviä. Olikohan Viirulla jonkin pikku vaiva? Tai sitten se ei tykännyt, kun taas aloitettiin metallinoudolla.  

Blogger ei enää lähetä sähköpostiviestiä uusista kommenteista. Senkö takia pari bloginpitäjää ei ole edes julkaissut säkenöiviä kommenttejani, saati vastannut kommenttiini?