sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tokoa

Tänään pidimme Hulda-hallilla kokeenomaisen tokotreenin. Flunssakaudestako johtui, mutta meitä oli paikalla vain neljä kahdeksasta ilmoittautuneesta koirakosta. Aikaa jäi korjaussarjoihin ja ylikin.

Tarkoitukseni oli tehdä palkaton treeni (ehkä muutamalla perusasennon yllätyspalkalla), mutta taas huomasin kaivelevani namitaskua turhankin tiuhaan. Loppupalkka toki odotti autolla, ja siitä Viiru oli hyvinkin tietoinen.

Teimme voittajaluokan kahdessa erässä. Taas petti eri liike. Tai ruutuhan kyllä pettää melkein aina. Ruutumotivaatio oli taas kadoksissaan, minkä huomasimme korjaussarjassa. Viiru kyllä tietää, mikä ja missä se ruutu on. Mutta miksi sinne jäädä? Nopeampi palkka, parempi palkka vaikka minä olenkin kaukana?

Metallikapulassa Viiru oli taas siirtynyt potkiskeluun. Pitänee palata siihen, että kapula pitää nostaa heti niin saa kunnon palkan. Ja minun pitää muistaa sijoittua niin, että Viiru on keskellä hyppyä (enkä minä) ja heiton pitää olla tarpeeksi lyhyt.

Mutta kaukot! Viiru teki ne ensimmäistä kertaa hallissa yleisön edessä kunnolla. No, oli siellä takapalkka mutta ei mitään rimoja varpaiden edessä tms. Muutkin liikkeet menivät hyvin - lyhyessä peruutuksessa Viiru kyllä poikitti. Ehkä en ilmoittaudu maaliskuun puolessa välissä oleviin kisoihn kuitenkaan.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Jos oot PA, en tee PA

Viirun jälkeläinen lähti yllättäen kotiin sunnuntaina, kun olin naapuriseuran kisoissa vekotinta tuuraamassa. Viirun startit lauantailta peruin pahenevan flunssan pelossa. Mutta vaikka olitiin omalla porukalla, eipä vielä palattukaan normaaliin: Piki oli toipilas ja minä podin flunssaa. Ihan sekaisin käytiin kaikki treenit :)


Nami! Lelu! Tottele!

Viiru meni tiistaitokoon lainaohjaajan kanssa, mutta kuvasta päätellen oli ihan normimeininkiä. Jos sulla on tyhjät taskut, en taida viitsiä tulla edes perusasentoon.

Viikon aikana Piki pääsi eroon tötterön pitämisestä, ja muiden naamat, pohkeet ja muut tärkeät paikat pelastuivat. Keskiviikkona Viiru meni vielä Pikin sijasta agilityyn (ja torstaina Susu Viirun asemesta doboon), mutta perjantaina Piki pääsi omiin treeneihinsä.

Agility Viirun kanssa oli rentouttavaa, mutta huolestuin omasta itsestäni, kun en jaksanut mitään. Mutta sitten onneksi muistin olevani kipeä/toipilas. Hiljakseen humputeltiin, Viirukin oli tahmea, mutta aika taitava.

Kahden viikon remmilenkkiturhauma purkautuu.

Rallyssa tehtiin seuraamista vasemmalla ja oikealla, puolenvaihtoja ja pyörähdyksiä. Haasteellisin oli siirtyminen vasemmalta oikealle ohjaajan edestä ilman pyörähdyksiä ja vauhdin muutosta. Läksyksi takapään etsimistä vadilla pyörien. Varsinkin oikealla puolella pyöriminen oli vaikeaa, ja Pikin pylly meinasi usein laskeutua alas. Piti tehdä melkoisen laajaa rundia, jotta Piki pyöri kokonaan. Harjoiteltiin myös hyppyä ja putkea, joita ennen ja joiden jälkeen piti seurata. Olisikohan pelkkä seuraamiskäsky riittänyt, eikä olisi tarvittu seuraamista-putkea-putkijarrua-seuraamista?

En jaksais tuota riehumista.

Säät vaihtelevat keskiviikkoillan lumimyrskystä kireähkön pakkasen kautta tämän iltapäivän aurinkoiseen suojasäähän.


Kevään ensi lupaus

lauantai 16. helmikuuta 2019

Samaa sukua, samaa maata

Pikin haavat ovat hyvin parantuneet. Hyvä niin, koska haavan hoito olisi vaatinut melkein kolme ihmistä. Tötteröä tai JumppaPomppaa pidetään vielä. Kumpikaan ei Pikiä häiritse, mutta muilla on täysi työ väistellä tötsän teräviä reunoja. Kauluri on myös jo pitänyt paikata jesarilla.

Ilman käsiä.

Viikon varrella Sisukkaan agilitytreenissä ja ohjatussa rally-tokossa toipilas-Pikiä tuurasi Viirun poika, joka saapui luoksemme vierailulle sunnnuntaina. Jännää on katsoa oliota, joka on niin samanlainen ja niin erilainen. 


Eka kuva ekana iltana
Poikaa on yritetty opettaa talon tavoille mm. murkinoinnin suhteen. Viirun lapsista useampi on kuulemma sellainen, että ruoka saa olla rauhassa kupissa. Tai ainakaan ei syödä kaikkea. Semmoista ei ole meillä nähty aiemmin - eikä ole koettu nytkään. Onkohan kyse kilpailusta vai vain siitä, että annamme kuppiin vähemmän ruokaa kuin muut?   


MItä tälle pitäisi tehdä?
Viirun tiistaitokoa ei missattu. Aiheena oli tunnari. Koetettiin opettaa Viirulle oman kapulan nostamista heti kun sen haistaa. Viiruhan käy ensin kaikki kapulat läpi. Minusta se on järkevää - mutta olenko taas opettanut vääriä asioita käyttämällä vahingossa kapuloita, jotka tuoksuvat enemmän tai vähemmän minulta? Viirun pitää tarkistaa kaikki, jotta se tietäisi, mikä haisee eniten. Tässä treenissä kapulat olivat jonossa ja oma ensimmäisenä. Kun alkaa sujua, oma voi olla myöhemminkin.

Tehtiin myös toisenlainen tunnari, joka sitten olikin Viirun mukavuus- ja vahvuusalueella. Iso kasa kapuloita kaadettuna aika kauas lähetyspaikasta ja siellä oma joukossa, häiriönä kaikenlaisia tötsiä. Pari kertaa piti käydä kasan ulkopuolella pyörähtämässä.



Susukin on täällä ja osallistui Sisukkaan Helmi-doboon. Dobo on kyllä aikuisten (ja nuorempienkin) naisten suosikki.

Viiru? Kiri?
 

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Piki toipuu kotona ja Viiru tokoilee Outi Kaikkosen koulutuksessa II

Tänään Piki on jo levollisempi, ja toisaalta myös enemmän oma itsensä (vaikka Piki ja levollisuus eivät oikein kuulukaan samaan virkkeeseen). Eilen vielä ahisti niin, että Piki esim. kiipesi keskimmäiselle lauteelle kylmään saunaan ahtaasti kyhjöttämään. Jos jossain tämä outo olo hälvenisi.

Heti sunnuntaiaamusta olimme Viirun kanssa Outi Kaikkosen koulutuksen toisessa osassa. Nyt olin päättänyt valmiiksi, mitä liikkeitä harjoitellaan, mutta muuten olin muissa ajatuksissa ja toistaitoinen. Eilen osasit vahvistaa oikeita asioita, tänään et! Säälipalkkaajat ry.

Pitkältä matkalta tunnari, jossa paljon kapuloita, osa kaverin. Viiru nuuski kaikki läpi, palasi omaan, pudotti, otti uudelleen. Tuli puolinaisesti sivulle ja pudotti kapulan ennen aikojaan. Outin neuvosta Viirun piti ottaa kapula takaisin ja luovuttaa se kunnolla.

Istu-seiso-istu-siirtymiä: Viirulle pitäisi opettaa seisomisessa painon siirto taakse, se auttaa oikeaan istuutumiseen. Painonsiirto pitää saada aikaan omalla pienellä liikkeellä ja palkata siitä ennen kuin koira ehtii istua tai mennä maahan. Painonsiirron tarve pätee vielä suuremmassa määrin maahanmenoon.

Luoksetulon stoppia: tässä hallissa on helpompi heitellä namuja kuin omalla kivituhkalla. Naminheitto ja paluumatkalla pysäytys; stoppi kauas vastaan juosten ja mitä vain tehden. Ja jos ei pysähdy, viedään vielä sinne, missä olisi pitänyt pysähtyä.

Lopuksi Outi kysyi, mitkä kolme asiaa jäivät päällimmäisinä mieleen. Kriteeri, kriteeri ja kriteeri, vastasin, vaikka tämä kouluttaja ei käyttänytkään sitä termiä. Päätä, mitä treenaat. Päätä, millaisesta suorituksesta millainen palkka. Eiliseltä: Kolme vaihtoehtoa tulospalkkauksessa: huonosti, keskinkertaisesti, huipusti - ja suorituksen pitää tosiaan näkyä palkkauksessa. Koiran pitää palkasta tietää, milloin se teki oikein. Väärät pitää korjata, ei vain jättää palkkaamatta. Esim. siirtää kaukossa liikahtanut tassu tai eteenpäin tullut koko koira takaisin. Ja liike pitää aina tehdä, ei vain jättää kesken, jos menee huonosti. Pitää nousta seisomaan ja pysyä paikallaan, pitää pysähtyä, pitää mennä ruutuun.

Kirjoitin neuvot heti muistiin, koska kohta on muuta ajateltavaa.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Piki kipuilee kotona ja Viiru tokoilee Outi Kaikkosen koulutuksessa

Ihan eri oopperasta on Pikin ja Viirun toipuminen sterkkauksesta: Pikillä on oopperaa ja draamaa. Pari pikku lenkkiä tehtiin, ulkona ahistus unohtuu. Ruoka maistuu. Illalla vasta sain sohaistua Septidiniä ja Vetramilia haavojen suuntaan, ja kumma kyllä se rauhoitti, vaikka aavistelin pikemminkin lisää levottomuutta. Onneksi Piki on ennestään tottunut tötteröön.

Viirun kanssa käytiin lenkki, ja samalla naapuri soitti ja tarjoutui lenkittämään Viirua. Käppäiltiin sitten vielä toinen rauhallinen kävely lauhassa, melkein suojasäässä hyvässä koira- ja ihmisseurassa.

Illalla oli tokovalmennuksessa Outi Kaikkonen kouluttamassa. Etukäteen kirjoitin: - - en osaa päättää, mitä treenattaisiin. Luoksetuloa, ruutua, jotain kokonaisia liikkeitä, kuuntelua? Päättämättömyys oli paikan päällä vieläkin pahempi, mutta tehtiinkin kaikkea noita. Lelu vietiin ruutuun, mutta ensin tehtiinkin pari kokeenomaista liikettä, joissa nissäkin pitäisi olla hyvä palkka ja tsemppi. Perusasentoon tulon parantaminen: namin heitto, sivu, jokin liike (vaikka jäävä), sosiaalinen palkka, sivu, iso palkka jos hyvä perusasento. Viiru vallan innostui, kun siltä vaadittiin.

Kolme vaihtoehtoa tulospalkkauksessa (ei siis säälipalkkauksessa!): huonosti, keskinkertaisesti, huipusti - ja suorituksen pitää tosiaan näkyä palkkauksessa.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Pikin viikko ja sterkkaus

Erityisesti maanantaisin kehtuuttaa lähteä hallille. Ja kyllä menee aikaa kolmella ihmisellä, joilla on yhteensä neljä koiratreenipaikkaa... Ei jaksaisi koko yötä olla. Virallinen treeniaika läheni jo loppuaan, ja olimme vasta puolessa välissä. Viirupa sitten tokoili toisella puolella, joka onneksi oli vapaana. Piki kokeili, olisiko viimeviikkoinen vaikea keppikulma osattavissa loppupalkalla. Olihan se. Harjoittelimme myös rengasta.


Tie Pohjois-Karjalassa ja alkuasukkaat

Pikin Sisukkaan treenissä oli osaamistasollemme sopiva rata, huippuhelppo ykkäsluokan hypäri. Olipa mukava kerrankin onnistua; edes kepit radan osana eivät tuottaneet mahdottomia vaikeuksia. Välillä palkkaava appari, välillä lumeappari. Maksullinen treeni on laiskurin unelma: rata on valmiina, ja kotiin voi lähteä heti oman treenin jälkeen hyvällä omallatunnolla.

Agilitysuunnitelmana oli kisata omissa kisoissa maaliskuun alussa - mutta enpä taas ottanut sterkkaukseen liittyvän lääkityksen varoaikaa huomioon :(

Viirun tiistaitokossa aiheena olivat kaket, ja niitä onkin treenailtu. Edelleenkin s-i ja s-m menevät sekaisin ja välillä takajalatkin liikkuvat Viirun istuutuessa. Ja ruutua lelu/appari ruudun takana.

Tänään oli Pikin tähystyssterkkaus. Useampaan kertaan oli operaatio jo siirtynyt. Viirusta poiketen Piki sai herättelyainetta, ja Viirusta poiketen Piki on välillä levoton ja tuskaisen oloinen. Johtuisiko vain karvojen ajelusta, tai kiristävätkö pikku haavat? Toivotaan, että huomiseksi helpottaa. Nyt Viirun kanssa väistelemme välillä sinkoilevaa tötteröä ja olemme mahdollisimman rauhallisesti. Yritetään nauttia pakollisesta laiskottelusta.

Kipulääkkeen varoaika on 28 vrk, joten Joan kisoissa juoksee joko Viiru tai ei kukaan.

Kuvat ovat kylmästä mökkisunnuntaista.




No niin, onko järkeä tällaisessa mökkireissussa, kun ei tarkene alasti eikä paljain jaloin? Ja sitä paitsi grillaukseen kuuluu yksi kunnon lihamakkara per kirsu, eikä mikään sipsikaljavegaanin jämäpötkö. Ei jatkoon, ei fliissitamineet eikä kasvismakkarat!

lauantai 2. helmikuuta 2019

Päiväkirja 2.2.

SKS kerää suomalaisten päiväkirjoja 2.2. joka kymmenes vuosi. Tämä ei ihan ole päiväkirja, mutta ehkä aihio.

Aamulla annoin pilatekselle toisen mahdollisuuden mutta en ehkä tulevaisuudessa enää kolmatta. Tai kymmenen vuoden kuluttua taas? Liikkeet ja perustelut ovat järkeviä ja erinomaisia, mutta hengittely särkee tottumattoman päätä. Pakkanen paukkui 20 asteen lämpimämmällä puolella, joten talvipyöräily salille ja kauppaan oli siedettävää.

Sää oli häikäisevän kaunis.



Puolen päivän jälkeen hallille. Talviautosta saa kymmenen asteen pakkasellakin jännittää, mikä ovi aukeaa ja mikä jumittaa. Nyt oli -14 eikä auennut takaluukku, eivätkä kikkakakkosetkaan auttaneet. Nohevana hoksasin kevythäkin olevan mahdollisuus. Iso häkki mahtuikin takapenkille, kunhan sen avasi vasta auton sisällä. Mukavaa äheltämistä pakkasessa. Koirat häkkiin ja menoksi. Hallin pihalla myöhemmin takakonttikin aukesi, mutta siinä vaiheessa Piki oli jo raapinut yhden verkkoseinän rikki.

Rauhalliseen pitkään kävelyyn auringossa ei ollut enää aikaa, mutta onneksi hallin lähellä olevalle lammelle oli ajettu rengasreitti, joka oli kantavaksi kovettunut.

Hyvä treeni rauhoitti mielen.

Viiru:
  • ruutu ilman kosketusalustaa, palkkaa apparilta eri sijainneista, palkka ruudun takana, kerran pysäytys - otetaan kuuri näitä
  • seisomisen kestoa häiriössä - kyllä se treenissä osaa
  • kaukot: s-m vaikea ymmärtää, s-i takatassut liikkuvat ilman rimaa, m-i parantunut yksivaiheiseksi, mutta ei riitä ihan ylös asti 
Piki
  • keppejä: appari palkkasi piilosta (vaikka kyllä Piki tiesi, ja luopuminen oli aluksi vaikeaa) tai minä - ei tarvittu ohjureita! - ehkä kuitenkin on hyvä auttaa Pikiä kepeille?
  • "seuraamista" vasemmalla ja oikealla ilahdutti isosti - oman asenteen muutos, nillittämisen lopettaminen, luopumiseen panostaminen ihan oikeasti, vasemmalla seuruun käskyn vaihdos, rally-asenne - mitenhän kestää häiriössä? 
Lyhyt lenkki, ja sen lisäksi koirat leikkivät pihalla, kun häkin kasaaminen ja muu roudaus tapahtuivat käänteisessä järjestyksessä.
Lopun raportoin anonyymissa päiväkirjassa. 

perjantai 1. helmikuuta 2019

Peilaillaan ja palellaan

Maanantaina pakasti taas niin, että emme pitäneet agilityn omatoimitreenejä. Lämpötila sahaa, välillä pyryttää.

Tiistaina tarkeni tokoilla; aiheena olivat jäävät. Teimme kokonaisen Z:n, joka jälkimmäisellä kerralla onnistui oikein hyvin. Harjoittelimme myös tiiviitä, tiiviskontaktisia käännöksiä. Naksuttaa ei voi, koska se merkitsee aina myös vapautusta, mutta kehusana ennen käännöstä tiivistää kontaktin palkan odotuksessa. Ei kyllä kontakti putoa muutenkaan, joten ehkä ei kannata tehdä ongelmaa sinne, missä sitä ei ole.

Peilailtiin taskupeilillä olan yli: oltiin selin koiraan ja annettiin jäävien käskyjä. Ensin koira sai juosta namikupille ja takaisin, sitten muutaman kerran jälkeen sitä alettiin stopata eri asentoihin. Ensimmäisen äimistyksen jälkeen Viiru alkoi ymmärtää. Hassua!

Keskiviikkona Sisukkaan treeneissä oli neljäntenä esteenä kepit vaikeahkossa kulmassa mutkaputken jälkeen. Siinä turattiinkin pitkään. Jälkikäteen hoksasin, että luultavasti Piki olisi löytänyt kepit ihan hyvin, kun vain joku olisi mennyt keppien päähän namipussin kanssa seisoskelemaan. Mutta ehkä ihan hyvä, ettei tehty niin, koska kyllähän ne kepit pitää pujotella ihan ilmaiseksikin.  Läksyksi meinasimme saada kiinnipidon ja sitten vähän sylkkärinomaisen irrotuksen putkeen, mutta heti uhan alla Piki sujahtikin sinne minne piti. Kotitehtäväksi saimmekin puomin vaikeuttamisen, mm. vieressä olevan häiriöhypyn. Toivottavasti ensi maanantaina pääsemme omatoimitreeniin kertaamaan tätä kivaa rataa.

Torstaina päättyi tammi-dobo - onneksi olemme mukana myös helmi-dobossa :) Harjoittelimme eritysesti seisomista, Viirukin sai isomman pallon, jonka päällä oli helpompi seistä eikä tärisyttänyt niin paljon. Tassut vadilla Viiru osasi pyöriä viikko sitten, mutta pallon päällä olikin vaikeampaa. Ja edelleen vaikeaa oli saada Viiru ilman asettelua seisomaan tassut puolipalloilla ja tasapainotyynyllä. Mutta uskon, että dobosta on ollut paitsi huvia myös hyötyä.

Ja tänään taas ohjattu rally-toko peruttiin pakkasen vuoksi. Ei meitä yhtään haittaisi, vaikka lämpenisi vaikka kymmenellä asteella. Mutta riittääpä säässä puheenaihetta. Ja sää"uutisointi" on muuttunut hämmentäväksi. Jopa Ylen uutisissa toimittaja kiersi kyselemässä pääkaupunkilaisilta ”kireässä” 15 pakkasessa, mitä ihmisillä oli päällä, kun tarkenivat niin kamalan kylmässä?


Viiru ja Piki, miten olette pukeutuneet raikkaaseen 30 asteen pakkaseen? Ei me tiietä, mutta toivottavasti talven pakkasennätys oli jo tässä. Tassut palelee ilman tossuja!