torstai 27. syyskuuta 2012

Veteraanit rulettaa

Heidi otti kuvia eilisestä nakkijäljestyksestä. Niistä näkyy selvästi, miksi koirilla on kiire. Sininen iso pakote jahtaa niitä.  Ja näitäkö pitäisi sitten analysoida?
Topi röhkii kohti lupiinipuskaa.
Pilasin Heidin kuvat yrittämällä rajata painostajan pois.

Viirulle pitää hommata omat jälkivaljaat.
Mörkö melkein hautautuu ruohikkoon, kun haistelee niin tarkasti. Yksikään papana ei jäänyt syömättä.

Mörkön hyvästä kunnosta ja iloisesta ilmeestä ilahtuneena otin sen torstaina mukaan agilityyn. Mörkö pääsi baanalle, olisiko ollut ekaa kertaa vuosiin. Hyvin oli pitkäkorvalla muistissa esteet ja niiden suoritus puomin juoksukontaktia ja keppejä myöten. Ja häntä vispasi. Teimme radan pienen korjauksen kera vain kerran, ettei Mörkö turhaan väsy. Myös Topi tuurasi Viirua yhden radan verran. Taas piti höntsäillä kepeillä. Onko niitä 10 vai 12? En voi muistaa.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tavinmetsästäjä

Tämän syksyn viimeinen paimennuskerta sujui mukavasti, joten voimme jäädä hyvillä mielin talvilevolle. Ensi kesäksi ilmoittauduin jatkoleirille. Alkeispaikkoja ei ollut jäljellä eikä oikein muitakaan paikkoja, joten varasin elokuun lopulta paikan jatkoleirille. Ehkä siihen mennessä jotain opitaan lisää.

Tiistaina jälkimmäisellä kerralla harjoittelimme oikeaa etäisyyttä. Ohjaaja kulki aidanviertä ja kääntyi nopeasti (tai yritti kääntyä) vastakkaiseen suuntaan. Koiran piti pitää oikea etäisyys myös sivusuunnassa, ja ohjaajan kääntyessä sen piti reagoida nopeasti, ottaa lisää etäisyyttä ja muistaa myös kerätä kaikki lampaat mukaan. Viiru osasi! Lampaita oli noin kymmenen.

Ennen toisen vuoromme alkua lampaat olivat loikkineet aidan yli pois aitauksesta. Menimme Viirun kanssa hakemaan niitä, ja tietysti Sinikka oli mukana. Viirusta oli melkoisen pelottavaa olla lampaiden kanssa ahtaassa "välihäkissä", ja se piti vetää pannasta lampaiden taakse. Toisella kädellä tyrkin lampaita kulkemaan aitauksen suuntaan. Viiru oli kovin tyytyväinen saamistaan kehuista ja toipui hetkessä säikähdyksestään.

Viiru hyökki muutaman kerran lampaita kohti ja kielsin sitä tiukasti. Sinikan mukaan kyse ei kuitenkaan ollut hyökkimisestä saati jahtaamisesta. Koira ahtaassa tilassa yrittää saada lampaat liikkumaan nopeasti: Menetkös nyt siitä!

Ilma oli viileä ja paluumatkalla pimeää. Kuttukuussa hanhiaura toisensa jälkeen ylitti taivaan.

Viirusta ja Hupista on tullut kaverukset, ja ne aivan kuin supattelivat tyttöjen juttuja toistensa korviin.

Keskiviikkoiltana oli taas nakkiensyöntitalkoot. Teimme aivan minilyhyet suorat jäljet nurmikolle Nuuskulle, Rapsulle, Topille, Mörkölle ja Viirulle. Viirua ja Topia piti taas jarruttaa kaikin voimin. Mitenhän tarkasti Viiru jäljestäisi, jos sitä ei jarruttaisi noin paljon? Jälleen kummallakin nenä pysyi kyllä maassa. Viiru tosin aluksi kääntyi pari kertaa kysymään, miksei saa mennä nopeammin, kun tämän homman jo osaa.

Ja paras oli - Mörkö! Siis meidän koirista. Tavinmetsästäjä nuuskutteli Heidin tallaaman jälkensä hupputarkasti ja jopa melko rauhallisesti. Namuina oli Mörkön omia ruokapapanoita.Muutenkin Mörköllä oli mukavaa. Seura oli mitä parhainta, paukkuja ei kuulunut, paljon hyviä hajuja.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Samikset

... Chisu ja Topi. Chisukin käyttää psyllium-jauhetta. Hesarin Nyt-liitteen mukaan hän lisää sitä leivonnaisiin. Jauheesta ja runsaasta kasvissoseesta huolimatta Topi on taas tikistellyt, tai ainakin pahoin pelkään niin.  Päättyvällä viikolla onkin ollut monta harmituksen aihetta.

Pahin oli perjantai, oikein terveisiä perseestä. Olin unohtanut hankkia kasvissosetta, ja seuraavan Vauhti-Raksun pysähdyksen aikaan olen hautajaisreissulla Etelä-Suomessa. Lähdin etsimään sosetta, lopulta jouduin kuitenkin menemään Mustiin ja Mirriin, jossa en mielelläni käy. Jäljentekokaveri joutui perumaan. Köröttelin itsekseni Jaamankankaan Puntarikoskentien päähän. Mörkö ei halunnut tulla autosta. Kun houkuttelin sen hyppäämään, kajahti samalla ampumaradalta kunnon pamaus. Mörkö piiloutui auton alle. Liian löysällä olevat valjaat suhjahtivat Maurin päältä. Namuilla houkuttelu  kesti pitkään. Yritimme kävellä pienen lenkin. Mörkö tärisi sylissä, joten palattiin pian autolle. Sulloin koirat autoon, ovet ja ikkunat kiinni.

Sisuuntuneena poljin Topille ja Viirulle lyhyet, kaarenmuotoiset nakkijäljet varvikkoon, kun kerran tänne on tultu. Viiru tuumasi osaavansa jo tämän jutun ja yritti kiirehtiä. Jarrutin niin, että lähes kaikki nakit tulivat syötyä.  Sama juttu Topilla, mutta se ei tainnut pitää niin kiirettä. Molemmilla kirsu kyllä kynti maata niin kuin oli tarkoituskin.  Käytännön neuvojakin on onneksi luvassa:)

Tiistaina piti mennä paimentamaan, mutta sotkin omat aikatauluni niin, että siirsimme Kuttukuun retken keskiviikkoon. Silloin satoi kaatamalla lähes koko päivän, joten kurssikerta peruttiin. Ihan vietävästi harmitti, varsinkin kun tiistaina olisi ollut loistava sää.

Viirun juoksu koettelee minun hermojani ja Mörkön kuntoa. Loppuisi jo! Saisi taas pitää Viirua ulkona irti lähipoluillakin eikä tarvitsi sisällä eristää Viirua ja Mörköä toisistaan, kun meno käy liian hurjaksi. Ja pääsisi agilityharkkoihin.

Topi tuurasi Viirua jälleen torstaiagilityssa. Tällä kertaa jälkimmäisessä setissä Topilla oli enemmän vauhtia, ja Sansku tuumasi, että meno oli kaoottista. Minusta se oli ihan normaalia. Toisella yrittämällä saimme esteet oikeaan järjestykseen.

Viikonloppuna olin Josepan talkoopisteitä ansaitsemassa MH-luonnekuvauksessa.  Halusin nähdä, millainen kuvaus on, jotta tietäisin, vienkö Viirun kuvaukseen. Ehdin katsomaan neljän koiran kuvauksen. Viirun suhteen jäin kahden vaiheille, ehkä enemmän ei-menemisen puolelle. Tuulisella Pärnän kodalla tarkeni hyvin, kun puki softshell-takin päälle pitkän toppatakin ja lämmitteli tilaisuuden tullen savuisessa kodassa notskin ääressä.

Ilmoitin Viirun kahdelle tokokurssille, että tulisi treenattua. Toisen kurssin nimi on Kohti alokasluokkaa. Äkkiä kokeeseen!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Riders on the storm

Tänään oli kyllä viimeiset iltahakuharkat. Kun lopetimme, oli jo lähes pimeää. Hieno syksyinen ilma, joka enteili myrskyä: kova tuuli ja hiipivä sade. Oli ehkä ennätysmäärä koiria. Kaikki ryhmäläiset Dana, Hinni, Figo, Viia, Moto ja Viiru olivat mukana. Lisäksi oli kaksi seniorikuokkijaa Unski ja Topi.

Tulimme harkkoihin myöhässä suoraan Topin lääkäristä. Topi on vaikuttanut terveeltä, ja kakkaaminen on sujunut normaalisti. Topi on ainakin viikon ajan jo syönyt tavallista ruokaa, joko lihaa ja vihannesmössöä tai papanoita. Kävimme ostamassa papanoiksi ANF kanaa ja riisiä. Ruuan kanssa Topi on nauttinut teelusikallisen psyllium-jauhetta. Lääkäri totesi, että vaikka peräsuoli ei tuntunut aivan normaalilta, kortisoni tuntuu auttavan. Koska en kuitenkaan halua syöttää Topille kortisonia jatkuvasti, päätimme tarkkailla tilannetta. Pitkäkestoinen kortisonipiikki vaikuttaa vielä jonkin aikaa. En tiedä, onko tämä hyvä vai huono uutinen, yllätys ei ainakaan.

Hakuharkoissa Topi ei ollut köyhä eikä ainakaan kipeä. Oli jo hyvin hämärää, kun Essi treenien lopuksi meni Topille kahdeksi siirtyväksi ukoksi melko lähelle keskilinjaa (eksymisvaara!) tuulen puolelle. Voi että sitä tollerihuutoa ja varastamisyrityksiä. Näin meidän Topi patoaa! Vaikka into tulvi yli, sitä riitti myös pistoihin ja ilmaisuihin, jotka menivät itse asiassa tosi hienosti:)

Juoksut eikä muukaan haitannut Viirun tekemistä. Nyt muistimme avata äänen oikein huolellisesti, ja sitten möykästä ei meinannutkaan tulla loppua. Mikä mukavaa, Viiru haukkui myös ukoille. Kahdella ekalla ukolla palkkana oli nakkirasia ja kolmannella pehmolelu ja lussupallo. Kaikki käy.

Miten voi kumpikin olla niin hieno koira!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Minivaellusreittiopas jatkuu

Sunnuntaina oli jälleen hieno ulkoilusää. Suuntasimme Rääkkylään Vuoniemen luonnonsuojelualueelle ja lintutornille. Minulta jäivät norppa- ja lintuhavainnot tekemättä, kun pitelin koiria. Kaikki kolme yrittivät livahtaa kipuamaan Jarin perässä torniin. Niemi oli kaunis, aurinko paistoi, syksy tuoksui, ja Pyhäselkä kimalsi.

Miksi meistä otetaan aina näitä tylsiä patsastelukuvia?
Bongasimme matkalla vielä Elovaaran ulkoilualueen Hammaslahdessa. Emme olleet saaneet vielä kävellä tarpeeksemme, joten kiersimme runsaan kahden kilometrin mittaisen harjupolun. Tai Topi oli kyllä omasta mielestään jo tallustanut tarpeeksi, mutta harjumaaston nousut ja laskut tekivät varmaan sille kuitenkin hyvää. Mörkö sinkoili nelivedolla, ja mietin onko sitä järkevää ottaa tällaisille reissuille mukaan. Ehkä olisi parempi pitäytyä tutuilla reiteillä tai sitten mennä syvälle metsään, jossa sen voi laskea vapaaksi. Jos Mörköltä kysytään, se haluaa tietysti lähteä mukaan mihin vain.
Häntä heiluen harjun huipulla

perjantai 14. syyskuuta 2012

Virtahepo, valtamerilaiva, höyryveturi ja imuri

Viiru luovutti agilitytreenipaikkansa torstaina Topille. Mukavasti sattui, että tehtiin oikein rataa, ykkösluokan tasoista. Topi törmäsi renkaaseen ensimmäisellä rundilla, mutta onneksi Topsukka ei loukannut itseään. Hypyt olivat medillä, rengas maksilla, enkä antanut Topille rauhaa hypätä. Täytyy muistaa, että rauha oikeissa paikoissa on entistä tärkeämpää vanhan koiran kanssa. Ensimmäinen vuoro meni renkaaseen törmäämistä lukuun ottamatta oikein hyvin - paitsi että Topin mielestä keppejä on 10. Kolmannella yrittämällä laskutaito palasi. Toisessa setissä vauhti hiipui jonkin verran. Väsymistä? Innostuksen puutetta? En usko, että kannattaa kauheesti hetsata, mennään omaa tahtia, oli se mikä hyvänsä. Sansku kehotti käyttämään Viirun kanssa vartalo-ohjausta kuten käytän Topin kanssa. Enkö ehdi vai puuttuuko rentous kokonaan Viirun kanssa?
Topi kepittää kesällä
 Perjantaina lähdettiin lenkille Nuuskun ja Rapsun kanssa. Mörköllä oli kuitenkin selvästi kipuja, joten lenkki jäi todella lyhyeksi (anteeksi, tytöt!). Aamulla Mörkö oli ruokakupilta peruuttanut, kupsahtanut, noussut, kupsahtanut, noussut uudelleen ja jatkanut syömistä muina mörköinä. Illan pikkulenkin jälkeen Mörkö lepäsi autossa. Kotona puettiin BOT-verkkoloimi ja otettiin iltalääke etuajassa. Aluksi vielä eristin Viirun portin taakse. Viiru tekee kovin itseään tykö, ja vaikka Viirun otteet ovat liian rajuja, vietti vie Mörköä. Pitää useammin eristää koirat toisistaan. Mörkön huono päivä voi johtua Viirun juoksuista.

Metsässä tehtiin vielä muille koirille tossu- tai tossu+nakkijäljet metsään. Viirun jälki oli lyhyt ja kaareva, jalanjäljet ihan peräkkäin ja nakki joka tossun alla (kunnes namut alkoivat loppua).  Meniköhän tämä kuin jonkin koulukunnan oppikirjassa? Nokka pysyi maassa, ja Viiru seurasi jäljen todella tarkkaan. Lopuksi annoin vielä syödä nakkeja rasiasta.

Topin jälki oli hieman pitempi, epämääräisesti harpottu, ties minkä muotoinen, ilman namuja. Halusin nähdä, seuraako Topi vain tossujälkeä ilman verta tai nakkeja "häriöinä", kuten epäilin. Kyllä. Jäjestys kuivassa jäkälikössä, pienessä tuulessa oli samanlaista jäljen sivussa kohkaamista kuin verijäljen seuraaminen. Tyylipisteitä nolla. Kuten Heidi totesi, kaikki kepit olisivat jääneet nostamatta.

Hyvin suunnitellun treenin käsikirjoituksen mukaan annoin vielä Topin seurata Viirun jäljen, kun Topi sattui haluamaan. Jäljelle oli jäänyt nakkeja. Jälki mentiin väärään suuntaan (mitä väliä sillä on?). Nyt Topi kulki nenä maassa.  Mökillä kesällä tehdyllä Frolic-jäljellä Topsukka ei välittänyt syömisestä yhtään. Nyt koko jälki haisi nakille (koska olin tallannut palasten päälle), joka on aika paljon Frolicia parempaa.  Ja isoimmat höyryt veturi oli puhkunut jo edelliselle jäljelle. Seuraavaksi pannaan Topi pellolle tai nurmikolle opettelemaan tarkkuutta. Se voi onnistua!

Ennen kotiin lähtöä Heidi suostui vielä haukuttamaan Viirua ja meni kymmenen metrin päähän lelun kanssa kyykylleen. Viiru palasi luokseni haukkumatta. Haukutin pari kertaa  (aina pitää muistaa tämä "äänen avaus") ja lähetin uudelleen. Nyt Viiru haukkui, ääntä hakien. Kolmannen haukun jälkeen Heidi viskasi lelun. Tehtiin vielä toinen, ja ukko oli nyt seisomassa, mikä on Viirulle tutumpaa. Haukku irtosi paremmin. Jatketaan.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Juoksut, haukut ja haut

Viirulla alkoi oikea juoksu sunnuntaina 9.9., ja maanantaina olimme ihan varmoja: Viiru 1 v 8 kk on nyt yhdellä tavalla aikuinen.Aiemmin keväällä tai kesällä epäilin Viirulla olen minijuoksun, mutta nyt ei ole epäilystäkään.


Hakutreeneihin saa juoksuinenkin osallistua. Viirulla oli neljä ukkoa (kaksi siirtyvää). Nyt muistin haukuttaa autolla, ja Viiru haukkui oikein äänekkäästi namipalkalla. Metsässä palkkana olivat pehmolelut. Sovimme, että kukin ukko haukuttaa eri määrän. Ensimmäinen ukko lähti houkutellen metsään, seuraava oli valmiina. Kolmas haamutti, ja neljäs oli puolipako. Viiru lähti vauhdilla ja etsi hyvin, haukkuminen ei siis ole vaikuttanut motivaatioon ainakaan vielä. Ukot olivat makuulla tai kyykyssä (minä olen yleensä seissyt). Haukku ei lähtenyt heti eikä ollut kovin voimakasta - mutta haukkui Viipo kuitenkin.

Lisää vain haukkutreeniä "kentällä" eri ukoille. Nyt on harjoiteltu vasta hyvin vähän, ja harvoissa paikoissa, ja haukuttavana olen ollut minä tai Jari. Kun treenin jälkeen seisoskelimme autojen luona, Viiru mietti, tulisiko täälläkin haukkua - ainakin Miimiä, jolla oli namirasioita kädet täynnä. Valitettavasti Viia oli syönyt herkut, mutta riitti siellä vähän nuoltavaa. Ensi kerralla voisi tietysti kokeilla namipalkkaakin pitkästä aikaa.


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

... And then there were three...

Viikon verran on nyt elelty ilman Susua. Viiru tarvitsisi leikkikavereita (saa ilmoittautua!), Mörkö on liian pieni ja sairas Viirun rajuihin leikkeihin. Topi vain möllöttää.

Treenaaminen on jäänyt melko vähiin, kun torstain agilitykin peruuntui kouluttajan sairastumisen vuoksi. Minäkin olin flunssassa. Lenkillä on käyty, kisaturisteina hengailtu. JoAn Koiraurheilukeskuksessa pidettiin ensimmäiset kisat, ulkokentällä. Perjantaina, kun kävimme järjestelyjä suunnittelemassa, Viiru sai kunnolla pöllyttää Late-colliepojan rintakarvoja. Late ei vähästä lannistunut. Tämän jälkeen käytiin vielä lenkillä lammikoissa ja alkavassa sateessa Nuuskun ja Rapsun kanssa.

Sunnuntaina ajattelimme lähteä Patvinsuolle, mutta emme jaksaneet ajaa niin kauas, joten menimme Kalliojärvelle. Olinkin pitkään kinunnut Kalliojärven kierrokselle. Siellä oli kuin etelässä, nin paljon kanssakulkijoita. Mörkön jätimme kotiin, ettei se tikahtuisi vetämiseen tai putoaisi kalliolta.

Juomatauko

Varokaa Ice Age -oravaa!
Jokaisessa reissussa on kohokohta, ja tämän reissun huippuhetki karvanassuille on tässä. Laavulla makkaraa paistanut lapsiperhe ei jaksanut kaikkea ja antoi koirille jaettavaksi makkaran. Lopulta pötkylä jäähtyi syöntilämpöiseksi.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Lanka palaa

Kuttukuussa oli kurssin viimeinen paimennuskerta. Aika paljon olemme edistyneet kuukaudessa. Olimme kaksin aitauksessa (+ lampaat) eikä Vipstaaki tarvinnut enää tukihenkilöä. Sinikka huuteli ohjeita aidan toiselta puolelta. Enää ei myöskään tarvittu liioitellun laajoja ohjausliikkeitä vaan koira ohjautui itse lauman perässä. Minut nimettiin Vehmersalmen takaperinkävelyn seniorimestariksi. Eka setti sujui kyllä hienosti ja Anna otti mainioita kuvia.




Toka setti olikin sitten sekasortoisempi (kuvia tulee myöhemmin). Lampaita oli kymmenkunta, ja Viiru alkoi tosiaan innostua hommasta. Sillä oli vauhtia enemmän ja malttia vähemmän, en osannut hidastaa sitä oikein ja usein jouduin tiiviiseen lammassaartoon, josta oli ketkuteltava pois. Kävelin etuperin, jotta vauhti olisi parempi, mutta sekään ei riittänyt.  Välillä ei auttanut kuin nauraa lampaiden keskellä.

Mietimme Annan kanssa, että ehkä kerran-pari voisi vielä tänä syksynä käydä kertamaksulla.  Jos seuraava kerta tulee, minun täytyy valmistautua komentamaan Viirua kunnolla. Kehua ei tarvitse enää lainkaan, toisin kuin vielä edellisellä kerralla. Saa nähdä, mitä pikku paimen ensi kerralla tekee. Lanka palaa.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Takaisin sateeseen

Torstaista sunnuntaihin karvanassut olivat mummon ja papan ilona ja riesana Etelä-Suomessa. Samalla reissulla Susu muutti uuteen kotiinsa kerrostaloon Sirkun kanssa. Muilla jatkuu normaali elämä susisrajan takana. Topin vointi on paljon parempi. Mörkö on väsynyt. Viiru on nuori, terve ja täynnä elämää.

Maanantaina satoi aamusta lähtien koko päivän. Hakumetsässä oli varsin märkää mutta mustikat olivat vielä hyviä. Syksy saa ja hämärä laskeutuu aikaisin. Nämä olivat toiseksi viimeiset iltatreenit. Olimme avoimella kankaalla, ja me Viirun kanssa harjoittelimme haukkuilmaisua. Reissun vuoksi yhtään ei ollut Viiru treenannut tässä välissä muuta kuin kainalossa makoilua.

Kokeilimme eri leluja: narulelu, lussupallo, narupallo ja pehmolelu. Pehmo taitaa olla paras. Ensin Miimi ja Lea haukuttivat keskilinjalla kyykyssä ja seisten. Ekana olleelle Miimille ei haukku oikein lähtenyt. Minun olisi pitänyt avata Viirun ääni jo autolla - ensi kerralla tiedän. Metsässä oli ainakin näkölähtö, puolipako, valmis(?) ja puolipako. Hyvin sujui, ja minulla on helpottunut olo, kun olen saanut tehtyä päätöksen ilmaisusta. Katsotaan sitten parin vuoden kuluttua, oliko päätös oikea. On myös mukavaa, kun on uutta ja haasteellista treenattavaa.