Viime viikko meni passiivissa koirien kannalta. Sairastelin, työmatkailin, istuin seminaareissa ja perjantai-iltana jopa agilitymentaalivalmennusluennolla. Tuntuu olevan niin kiirettä, ettei ehdi kirjoittaa. Niinpä tulee hajanainen kuvakertomus.
Tämän vuoden ainoa mustikkaretriitti taisi olla, kun en sairaana jaksanut muuten ulkoiluttaa koiria. Siinä tuli samalla ulkoilu, liikunta, virikkeet ja ravinto (ainakin Viirulle). Kotiin vietävä mustikkasaalis jäi viitteelliseksi.
Pikillä on vasemmassa takatassussa oikean puoleisen varpaan anturassa pieni nirhauma, joka alkoi tulehtua. Ensimmäinen tötterövuorokausi oli Pikille nurkassa istumista ja kärsimystä, mutta sen jälkeen kärsimys siirtyi muihin, kun tötteröritaritar hosuilee ympäriinsä.
|
Mansikkatötterö |
Mentaalivalmennusluento oli viihdyttävä, ja aika näyttää, onko siitä hyötyä. Kotiin tultua luin edellisen päivän Hesarista HY:n uskonnonfilosofian professorin Sami Pihlströmin haastattelun.
Itseapukirjallisuus on Pihlströmin mukaan usein näennäistiedettä. Se
yhdistää aivotutkimuksen, evoluutiopsykologian ja biologian
tutkimustuloksia eettisiin elämänohjeisiin. Siinä mennään metsään.
Treenailtu on Viirun kanssa vähän tokoa ja Pikin kanssa agilitya - nyt ei voi sanoa hyvin, huonosti ja hyvin huonosti - vaan valitettavasti
hyvin jää puuttumaan. Tokossa muista aloittaa aina niin, että pääset palkkaamaan. Pikin kanssa oltiin ison kentän treeneissä, tehtiin pari Timo Teilerin rataa. Radalla oli outoja esteitä kuten kepit ja rengas. Teileri on ensi viikonlopun PoKS:n kisojen tuomari. Pikin ekat kisat!
Kisoissa ole iloinen mutta jämäkkä. Älä korjaa mitään, anna Pikin loistaa!
Ja koiran nimi oli... Tämän vuoksi ei mennä pk-kokeeseen... SK ja australianpaimenkoiranarttu Blue-Beacon Biana the Real Pearl ilmoittautuvat henkilöetsintään. Onneksi kisakirjassa on kuva.
Pihapuun ensimmäinen omena. Nyt "puutarhojeni" bucket listiltä puuttuu enää kukkiva pioni.
Kesän ehkä viimeinen lomapäivä oli tänään parinkymmenen asteen ihannesäässä. Susun EVL:n ohjattu nouto näkyy(?) kuvassa.
Parhaat naurut tulivat ehkä siitä, kun Sirkku piiloutui kentän reunalla
olevaan keltaiseen häkkyrään yllätyspalkkaamaan Viirua ruudussa.
Edellisenä päivänä Viiru etsi piilossa olevan palkkaajaan ja aloitti
ilmaisuhaukun. Se ei naurattunut silloin. Tänään Viirua ei naurattanut,
kun se joutui kiukuttelun jälkeen todella tuomaan metallikapulan ilman
mitään kommervenkkejä kunnon matkalta.
Kohta kolmikko joutuu taas eroon.