lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäiväviikolla treenailtiin jonkin verran, mutta tokoa joka päivä -hanke ei vielä kohonnut siivilleen. Töiden jälkeen on sentään jaksettu lenkkeillä. Maanantaina tarvottiin pimeällä Jaamankankaalla täysikuun loisteessa, tiistaina alkoi olla vähän pikkujoulutunnelmat, kun Vinjalla, Viirulla ja Pikillä oli jokaisella erivärinen valo.

Tiistaina Viirun agilityssa vaikea kohta oli kuulemma hyppy 12, meillä viime treenien ja viime kisojen ongelma: niistosokkarilla. Ja tähän vielä sokkariniistosokkari. Oikeastaan vaikeampi oli edeltävä 10-hyppy: ei voi kääntyä menosuuntaan, ei sitten millään. Paras yhdistelmä meille oli: kepeiltä putken 9 yläpuolta, valssi hypylle 10, niistosokkari 12:lle. Mukavinta oli keppiosaaminen. Kokeilin ekaa kertaa sitäkin, että en lähettänyt kepeille, vaan menin itse edeltä ja kutsuin kepeille. Me osataan! Ja Viiru meni kuulemma radalla hyvää vauhtia :)


Ratapiirros: Tuomas Haverila

Torstaina tokoiltiin PoKS:n ryhmässä taas ihan keskenämme. Viirulla oli erityisesti askelsiirtymiä, peruutusta, kaukoja (koska näitä oli toivottu löysin rantein -tokoon) sekä ohjattua noutoa (koska se on kivaa). Viime kerran jäätävän upeat liikkeestä seisomiset olivat vaihtuneet pyllylleen lässähtämisiksi. Pikselillä varsinkin seuraamista, kaukoja ja kapulan kanniskelua sekä takapalkan opettelua. Saahan sitä issekseenkin melkein tunnin kulumaan.


Sain tädiltä tämmöisen. Ei aluksi meinnannut antaa, roikkui vain kiinni.

Ihan mahtava hakutreeni! Minna oli miettinyt Viirun viimekertaista kaartelua, ja lähdettiin testaamaan hypoteesia, jonka mukaan Viiru kaartaa alueen tallaamisjäljille (varsinkin minun ja Pikin jäljille) ja jäljestää myös ukolle (esim. 5-ukko mennyt 7-krepiltä sisään: Viiru kaartaa taaksepäin menojälkeä).  Tallaamattomalla alueella Viirulla oli löytö-tyhjä-löytö-tyhjä-löytö. Hajustamattomalla alueella Viiru osasi liikkua kuin oppikirjassa. Jopa tyhjillä se kaarsi viidessäkympissä eteenpäin. Viirun laatikot olivat melkoisen laajoja, mutta se ei kuitenkaan haittaa.

Muiden treenattua otettiin Vaapula uudestaan baanalle. Sitä ennen Viirulle tallattiin häiriöksi kaksi kaarta keskilinjan lähelle lähetyspaikkojen kohdalle. Hypoteesina oli, että jomman kumman kaaren haju saa Viirun kaartamaan takaisin keskilinjalle. Valmistauduimme useaan lähetykseen, ja maalimies oli ohjeistettu megabileisiin sitten kun Viiru viimein saapuu. Ukkoja oli kaksi (siirtyvä), kumpikin oikealla puolella, jossa ukot edelliselläkin kerralla olivat. Tähän oli syynä myös se, että meitä ihmisiä oli yhteensä vain kolme, ja halusin että Minna jää keskilinjalle katsomaan Viirun tempauksia.


Onko siellä vielä joku?

Viirulla ei kuitenkaan ollut mitään tempauksia, vaan se eteni suht suoraan ja määrätietoisesti harhautusyrityksistämme huolimatta. Itse osasin omasta mielestäni joka kerta lähettää huolellisesti.

Tällä kerralla ei keskitytty lainkaan ilmaisuun. Jos säät vielä sallivat, ensi kerrankin teema voisivat olla nämä suorat pistot ja harhautusyritykset, vaikeutettuna tästä treenistä. Todella hienoa olla tällaisessa hakuryhmässä, jossa joku ihan oikeasti jaksaa miettiä muidenkin koirien ja ohjaajien oppimista ja kehittymistä.

Loppulenkillä Piki menestyksekkäästi houkutteli Ziggy-herran leikkimään useampaankin otteeseen, mutta isosisko-poliisimestari meni väliin... Mutta kaikkinensa ihana pyhäinpäiväviikonlopun alku: perjantaina lenkki ja ihmisten body balance- jumppa jälkeläisen kanssa, tänään huiput hakutreenit ja kunnon lenkki hyvässä seurassa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sydänsyksyn luontoretki

Niinhän siinä kävi, että aamuviideltä kääntyi vain kylki eikä sitten kuudelta ratti. Viiru joutui mökki- ja luontoretkelle. Mutta enpä usko, että Viipula pani pahakseen.


Seuraavan kerran yritetään kisaamaan marraskuun puolessavälissä Kuopioon. Hukka-Putken kisat taitavatkin olla meidän tämän vuoden ainoa jäljellä oleva kisamahdollisuus. Pelataan varman päälle: yökyläpaikka Kuopiosta on jo sovittu - niin ei pääse pitkää matkaa ja aikaista herätystä syyttämään ;)


Lähtevänsärkän yllä

Nähtiin vähän lintujakin.

Koskikara Herajoessa

Joutsensuurperhe Rykiniemessä

Sydänsyksyn rauha laskeutuu Pielisen rannalle. Joutsenet vain mekastavat.


Ja Pikikin on hetken rauhallinen.

Tässä meinaa paniikki iskeä, kun huomasin, mitä tavoitteita aikanaan asetin tälle vuodelle. Jos ei vielä käydä onnistumassa sekä toko- että hakukokeessa ja lisäksi agilitykisoissa, jäävät Viirun tavoitteet saavuttamatta. Voi, voi, kiirettä pitää... No, ei me oikeasti tänä vuonna enää haku- eikä tokokokeeseen keritä.


Vesi on matalalla.
Kunhan nyt yksiin agilitykisoihin vielä saataisiin hankkiuduttua.

Ahvenisen prinsessat

lauantai 24. lokakuuta 2015

Ulkoilua vai ukkoilua?

Hakutreeneissä olin unohtanut  viimeksi sovitun: erittäin huolellinen lähetys, ja sitten menee niin kuin menee. Lähetykset olivat huolimattomia, ja kutsuin Viirun takaisin, kun se ei mennyt suoraan. Ensi kerralla otetaan apuja - hyvästäkin lähetyksestä Viiru saattoi lähteä kaartamaan rajusti. Tyhjiä oli kaksi. Suorien pistojen kannalta ei tietysti ollut apua siitäkään, että avoimella kankaalla Viiru näki maalimiesten liikkumista. Huoh.

Varsinaisena teemana oli taas kerran haukkuessa fokus ukkoon. Tai ainakaan ukkoa ei jätetä. Kolme ensimmäistä löytöä haukuttivat välipalkoin. Ensi kerralla voisi ottaa yhden palkattoman(?) ja/tai haltuunoton. Nyt voisi keksiä kaikkea yllätyksellistäkin, kun kokeeseen on aikaa. Mutta ilman omaa keskittymistä ja suunnitelmaa treenaaminen on turhaa. Tai onhan se hyvää ulkoilua, ainakin itselle.


Flamingolta lähtee kinttu irti jo toisen treenin jälkeen; pyllystä tursuaa täyte. Lelu on niin mieluinen, ettei auta kuin ommella. Monia ominaisuuksia sisältävän possun tytöt saivat treenikaveri Roopelta. Loppulenkki käytiin muiden mustien kanssa.

Huomenna olisi agilitykisat Kuopion takana, lähtö kotoa kuudelta yksin, ilman ihmismatkaseuraa. Saa nähdä, miten käy.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei

Nyt tokoillaan! Alkuviikko meni tosin koirien mahataudissa. Viikonloppua kohti parannuttiin.

Uusien sääntöjen opettelua:

Viiru - VOI



Paikalla makaaminen 2 minuuttia, ohjaajat näkösuojassa 
Pitää harjoitella ainakin: vuorottaiset maahanmenot ja nousut, nopea ja suora maahanmeno, valpas paikallaolo

Seuraaminen 
Seuraamiskaavio sisältää hitaan-, normaalin- ja juoksuosuuden, joissa on käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Kaavioon kuuluu myös kaksi–kolme askelta eteen- ja taaksepäin. Seuraamiseen tulee sisältyä myös lyhyt matka (5–8 askelta) suoraan taaksepäin.  
Pitää harjoitella ainakin: askeleet eteen- ja taaksepäin, peruuttaminen

  Seisominen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seur. yht. 

Tuomari päättää ennen koetta, mitkä kaksi asentoa suoritetaan ja missä järjestyksessä.
Pitää harjoitella ainakin: nopeus... ja kuinkahan huomiotaherättävästi saa kiekaista top?

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan 
Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei!

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo
Ennen liikkeen aloittamista ohjaajan tulee ilmoittaa tuomarille aikooko hän käskeä koiran ruudussa ensin seisomaan ja sitten maahan vai suoraan maahan.
Pitää harjoitella ainakin: vauhti, alustan häivyttäminen
 
Ohjattu noutaminen 
Liikkeenohjaaja asettaa kaksi puista noutoesinettä riviin noin 10 metrin päähän toisistaan siten, että ne ovat helposti nähtävissä. Noutoesine, joka on arvottu, asetetaan maahan ensiksi. Merkki sijaitsee noin 10 metriä kuvitteellisen rajalinjan keskipisteestä, joka sijaitsee noutoesineiden välissä, ja aloituspiste on noin 15 metriä rajalinjasta. Ohjaaja käsketään kävelemään koiransa kanssa aloituspisteestä kohti merkkiä, menemään sen ohi (1–2 metriä) ja kääntymään ympäri (liikkeenohjaajan luvalla) ja palaamaan kohti merkkiä, jonka jälkeen hän käskee (Itsenäisesti) koiran seisomaan merkille, koiran rintamasuunta aloituspaikkaa päin. Ohjaaja jättää koiran ja palaa aloituspisteeseen ja kääntyy kohti noutoesineitä. Ohjaaja ei saa pysähtyä jättäessään koiran. Noin 3 sekunnin kuluttua ohjaaja saa luvan käskeä koiraa noutamaan arvottu noutoesine. Ohjauskäsky (oikea/vasen) ja noutokäsky tulee antaa tiiviisti yhdessä, sillä myöhäinen noutokäsky voidaan tulkita lisäkäskyksi.  
Pitää harjoitella ainakin: siirryttävä yhdestä lelusta kahteen kapulaan - ja pitäisi noutokin osata hienosti. 

Tunnistusnouto 
Pitää harjoitella ainakin: Kaikkea, eikä junnata yhden piilotetun kapulan vaiheessa
 
Kauko-ohjaus
Neljä eri sarjaa mahdollisia:
istu-seiso-maahan-istu-seiso-maahan, seiso-istu-maahan-seiso-istu-maahan, istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan, seiso-istu-maahan-istu-seiso-maahan 

Pitää harjoitella ainakin: i-s, s-i, s-m, m-s ihan alusta ja vahvistaa i-m-i-siirtymiä

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten
Mikäli koiralle annetaan ”nouda”- käsky, se pitää antaa viimeistään koiran lähtiessä menohyppyyn.
Pitää harjoitella ainakin: Tämä on pitkä projekti. Metalli on superällöä. Lisäksi sideharsotettu metallikapula hajosi eilen.




Piki - ALO




Paikalla makaaminen 1 minuutti 
Pitää harjoitella ainakin: kesto, häiriö, vuorottaiset maahanmenot ja nousut, nopea ja suora maahanmeno, valpas paikallaolo

Seuraaminen 
Pitää harjoitella ainakin: pitkä matka imutuksesta seuraamiseen, mutta pitää uskaltaa edetäkin
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Pitää harjoitella ainakin: varmuutta; maahanmeno on Pikille luontainen liike

Luoksetulo 
Pitää harjoitella ainakin: avut pois eteentulosta ja sivulle siirtymisestä

Noutoesineen pitäminen 
Pitää harjoitella ainakin: Projekti on aloittamista vaille valmis. 
 
Kauko-ohjaus 
Pitää harjoitella ainakin: varmuutta ja matkaa

Estehyppy
Pitää harjoitella ainakin: varmuutta, avut pois eteentulosta ja sivulle siirtymisestä
 
Kokonaisuudessaan projekti on siis treenamista vaille valmis! PoKS:n tokoryhmässämme valoisassa lämpimässä hallissa olimme torstai-iltana vain me. JoAn ryhmässä oli taas oikein hyvää seuraa, ja sopiva määrä. Hyvä porukka, joka ymmärtää koirien päälle. Toivottavasti jaksavat käydä :)

maanantai 19. lokakuuta 2015

Pitkospuilla

Sunnuntaina nimpparikahvit juotiin Patvinsuolla, Teretin lintutornin juurella. Viirusta ja Pikistä oli epistä, että ne eivät saaneet kiivetä torniin.



Melkein koko reitti kuljettiin pitkospuita. Koirat tosin välillä hairahtuivat suolle.


Suomujärven rannalla levähdettiin ja riehuttiin ennen kotimatkaa.



Avartavaa keskustella koiria harrastamattoman jälkeläisen kanssa. Mitä kaikkea harrastat? Miksi? Jos tykkäät harrastaa montaa lajia, miksi pitäisi luopua jostain? Miksi pitäisi menestyä jossain lajissa?





Nyt mä näytän sulle!

Sitten vielä mietittiin, harrastavatko muutkin montaa eri lajia. Joensuun seudulla ei ole montaa koirakkoa, jotka kilpailisivat sekä agilityssa että pk-lajeissa. Yksi keksittiin, ja sitten toinenkin tietysti :)

Risusavotassa

lauantai 17. lokakuuta 2015

Yhtä juhlaa

Syksyn nimipäiväjuhlaputki käynnistyi.

Paljon onnea nimipäivänä!


Pikin veli Laku saapui juhlimaan 2-vuotissynttäreitä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pikille oli tallausta ja veikan jahtaamista kimppalenkillä, Lakulle hakutreenit ja tyttöjen jahdattavana kiitämistä. Mikäs sen parempaa! Ihmisille oli tarjolla yhdistetyt synttäri-, nimppari- ja koularikahvit.

Nää toiset tytöt on paljon kivempia...


Synttäriposetus Viiru Värivirheellisen kanssa. Hienot on sisko ja veli!

Ainakin Viirulla oli juhlaa myös perjantai-iltana. Pitkästä aikaa tokoa (viime sunnuntain demokoiraosuus oli aivan liian lyhyt)! Miten joku voi tykätä tokosta noin paljon? Housut meinaa pudota jalasta, kun autolla sanotaan: "Mennään tekemään tokoa!" Paikkamakuu, niin siistiä! Ruutu - tän mä osaan. Voitaisko tehdä vähän seuraamistakin? Innoissaan oli Pikikin; seuraamista pihalla, hallissa ruutua ja hyppyä. Joan talven tokoryhmä käynnistyi. Tarvitaan enää suunnitelma.

Suunnitelma oli hukassa Viirun hakutreeneissäkin. Mitä tehdään?Ja varsinkin mitä tehdään, jos tulee virheitä? Viiru jätti ekan ukon ekalla kerralla, osa pistoista ei ollut suoria. Oma käyttäytymiseni oli varsin epäjohdonmukaista, etenkin pistojen suhteen. Seuraaviksi kerroiksi on ilmaisusuunnitelma, suuri suunnitelma on tekemättä. Hyvä treeni, hieno ryhmä, ihana syyssää.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Agilitya, paimennusta, jäljestystä ja ihan vähän tokoakin

Viirun agilityryhmä käynnisti talvikauden uudella kokoonpanolla, mutta entisellä kouluttajalla. Kiva ryhmä!

Ykköshypyn tilalle vaihdettiin rengas, koska sitä emme olleet tehneet pitkään aikaan. Huvittavinta oli, että kouluttaja ei millään meinannut uskoa, että saimme kerta toisensa jälkeen väännettyä japanilaisen hyppyjen 18 ja 19 väliin. Se oli oikeastaan helpompi kuin yleisempi vastineensa puolivalssi. Hypylle 16 koira piti työntää kunnolla.

Rata: Tuomas Haverila

Torstai-iltapäivänä ajeltiin minisyyslomalle Kuttukuuhun. Pikin Laku-veikkakin lähti metsäpaimeneen. Sisarukset ajoivat toisiaan takaa, mutta myös paimensivat. Kahden tunnin retkestä olisi koostamalla saanut ehkä jopa usean minuutin pätkän kunnollista paimennusta. Piki oli edelliskertaista reippaampi. Tästä on hyvä jatkaa joko ensi keväänä (tai ehkä vielä nyt syksylläkin).



Lauantain agilityn piirinmestaruuskilpailuun virittäydyttiin perjantai-illan pimeydessä ja tyyneydessä mökillä. Hieman meni viimeistely pieleen, aamukolmelta Piki kömpi tyynylleni oksentamaan valkosipuli-sinihomejuusto-wilhelmit.






Piirinmestaruutta ei tullut perheeseen tällä kertaa. Sirkkuhan aikanaan voitti piirinmestaruuden ekoissa kolmosen kisoissaan. Meille ei käynyt niin, mutta ei myöskään saatu yhtään yliaikanollaa. Päätin aloittaa ei enää yliaikanollia, vaan siistiä sikailua -projektin. Se kuulostaa hauskemmalta kuin kaarrosten pienentäminen, ennakoiva ohjaus tai oman kunnon parantaminen.

Radoilta tuloksena oli kolme hyllyä. Ihan omia tyyppivirheitä: koiran unohtaminen selän taakse, ohjaussuunnitelman vaihtaminen viime tingassa, pakkovalssin ajoitus, oma hitaus, ansojen huomaamatta jättäminen. Eka rata oli pienestä kiinni, mutta viimeisellä hyllytettiin jo oikein urakalla. Mutta kiva, että koira irtoaa!

Timo Teilerin hyppyrata, jolla piirinmestaruus ratkaistiin, oli erikoinen. Sekä 3-putkesta että 4-kepeistä sai valita aloituspään. Huh, paljon ajateltavaa viiteen minuuttiin. Onneksi kisat käytiin perinteistäkin perinteisemmässä järjestyksessä. Nanan ja Rillan blogissa on ratapiirros. Minun pakkovalssini ajoitus oli sellainen, että Viipo leiskautti yli putken ennen kuin syöksyi oikeasta päästä sisään. Rata oli kaikkinensa niin paljon yli meidän osaamistasomme, että etukäteen mietin, että hyvä, kunhan saataisiin kaikki esteet suoritettua jossain järjestyksessä johonkin suuntaan. Näin tehtiin, ja vähän ylimääräisiäkin esteitä yimääräisillä suoritustavoilla.

... Päivitys 12.10.: Rata olikin tuomarin sivuilla.



Mietin, miksei hävetä taikka edes harmita. Oli vain hauskaa ja hyvin tuntui kulkevan; kaverit oli kivoja ja Viiru aina niin iloinen. Polvikaan ei poksahtanut, vaikka oli alkanut pitkästä aikaa vihoitella  (enkä valssannut vasen jalka tukena).

Seuraavana aamuna syöksyttin jäljentekoon, ja sen jälkeen nautittiin auringosta Tukholminlammilla.



Nyt oli Pikin jälki niin syrjäisessä paikassa, että sen yli ei juuri ollut harhailtu. Jälki oli tavallisen muotoinen, makauksia oli kulmissa ja suorilla, kaikilla oli namuja joko peitettyinä tai paljaina. Pikseli ajoi varsinkin toisen ja kolmannen suoran keskittyneesti. Sorkkakin kiinnosti.




Viiru ajeli saman jäljen, vielä innokkaammin ja makaukset merkaten.



Ja on hento kosketus ollut tokoonkin. Viiru oli näytekoirana esittelemässä tokoliikkeitä löysin rantein -kurssilla. Vaikka eihän Viirun ranteet koskaan ole löysät.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kummittelevan luun arvoitus

Emännälle tuli niin paha polte patikoimaan Patvinsuolle, että kävimme kolmistamme ajamassa jälkemme jo aamuseitsemän jälkeen. Se oli pikkuisen aavemaista. Pikin jälki oli kyllä aivan mainio (kiitos Heidille hyvästä ehdotuksesta!). Jälki meni siksakkia: kulmia oli paljon, ja jokaisessa oli makaus, ja lähes jokaisella makauksella oli nameja. Ekalta makaukselta joku oli syönyt namit. Alku sujui hienosti. Ei loppukaan huonosti mennyt, mutta jäljellä oli monta ihmeellistä asiaa, joka hämmästytti, kummastutti pientä jäljestäjää. Polun ylitys, harhahajuja ja -jälkiä, herkullinen luu ihan jäljen tuntumassa (mutta sitä ei saanut ottaa) ja lopussa karvainen luu (jonka olisi saanut ottaa).


Tarkoitus oli käydä keräämässä krepit pois niin, että Viiru juoksentelee vapaana. Mutta enhän voinut - kun siellä oli se luu. Luupa olikin kadonnut. Viiru ei myöskään hämmentynyt vieraista hajuista, olihan sillä ihan tuoreet tutut jäljet.  Kumpikin koira merkkasi makaukset hienosti. Ensi viikonloppuna ulkoilutetaan sientä syrjäisemmässä paikassa, vaikka voihan sielläkin tapahtua vaikka mitä.

Patvinsuolle kiirehdittiin niin, että ehdittäisiin pois iltapäivällä uhkaavasta sateesta. Suo hehkui punaruskeana, mutta reitille mahtui monen muunlaistakin maisemaa. Mahtavaa!


Retken kohokohta oli kuitenkin evästely, ainakin koirien mielestä.




Nälmänjoen telttailupaikalla




lauantai 3. lokakuuta 2015

Myrskyä tyynen edellä



Pikin kaksivuotispäivää vietettiin lenkkeilemällä Kuhasalossa. Vanheneminen vetää Pikselin vakavaksi. Näimme valkoselkätikan.

Perjantaina menimme ihailemaan Valio-myrskyn voimaa turvallisesti Pyhäselän rannalle.

Vuodenaikakuvauspaikka oli tyrskyjen vallassa.

Riders on the storm
Lauantai oli buukattu täyteen: hakuharkat, aksakoulutus, verijäljen vetäminen, lenkki. Hakutreenit peruuntuivat osallistujien vähyyden vuoksi - mikä oli toisaalta hyvä. Olen ihan poikki jo muustakin setistä. Muuttorannan Nooran vetämä TopTeam-koulutus alkoi radanrakennuksella aamuyhdeksältä, ja koulutus kesti puoli yhteen. Ensin oli ohjaajien fysiikkaosuus, jossa tehtiin mm. aiemmasta TT-koulutuksesta tuttuja venyttelyjä. Agilityvalmennuksen teemana oli ohjaajan sijoittuminen. Kun sijoittuu oikein ja lähtee ajoissa liikkeelle, ei tule kiire, ainakaan aina. Noora joutui huomauttamaan samasta kuin Saija viikkoa aiemmin: maksikoiran niistoa ei kannata tehdä ihan riman nurkasta. Ja niitä kokoamisia ja kääntymisiä pitäisi treenata.

Sitten lenkki Sisun ja Nessan kanssa. Joskus toivoisi, että aussinaattoreilla olisi vielä enemmän koiranlukutaitoa, niin että ne jättäisivät omat hevosenleikkinsä rotuporukkaan, tai jopa siihen, kun ovat kaksistaan. Emännät vetivät koirille huomiseksi jäljet. Pikillä onkin vinkeä jälki, ja sorkkakin on jo pakattu autoon aamua odottamaan.

Tuulista ja kylmää. Iltapäiväksi tyyntyi.