Yhtä juhlaa

Pitkään kisapäivään mahtui neljä erilaista rataa: Sujuva rata, jossa Viiru hyppäsi renkaan ja kehikon välistä (olisi pitänyt ohjata edes vähän). Nollarata, jossa aikaa kului ihmettelyyni (hei, keppikulmien harjoittelusta on ollut hyötyä). Testirata, jossa en tehnyt yhtään valssia tai persjättöä; takaaleikkaukset ja poispäinkäännöt eivät toimineet lainkaan, ei yksikään. Neljäs rata iltaseitsemän jälkeen oli ihan hervoton hypäri - oikein suoritetut esteet voi laskea yhden käden sormilla. Tosiaan annoin koiran mennä ja annettiin mennä. Rata oli niin sujuva, että Viiru oli varmasti tosi tyytyväinen.

Matkaseura ja seura paikan päällä kisoissa oli ihan mahdottoman hyvää, ja oli meillä autokuskikin :) Kyytiläinen Vinja teki triplanollan. Ausseja oli kisaamassa paljon, mukana myös Viirun pentujen isä. Pikku-Arra oli turistina. Reipas ja rauhallinen pentu oli kaikkien suosikki. Viiru pitää (turhan) kovaa kuria, mutta hyvin mahtuivat äiti ja tytär samaan häkkiin.

Perhepotretissa Pubi, Arra ja Viiru

Tavoitteet (flow agility, anna mennä mutta ei saa varastaa lähdöstä eikä kontakteilta) saavutimme kutakuinkin, ja vielä nollankin saimme bonuksena. Vinjalla ja Viirulla oli pitkään kaksoisjohto (mutta lopulta Viirun sijoitus oli 9./60...)

Maanantain tokotreenikin oli yhtä juhlaa: Ziggyn 10-vuotissynttäreillä oli koirille tarjolla kuivattua kanafilettä, ihmisille kahvia, itse tehtyä rocky roadia, pullaa ja poppareita. Tällaisesta tokosta me tykätään. Kyllä vähän treenasimmekin: Viiru tunnaria, metallinoutoa (mitä kaikkea voi keksiä etti tarvitsisi ottaa metallikapulaa suuhun) ja kaukoja, Piki seuraamista ja puukapulan noutoa.

Muistelua

Viikon treenit pelkistyivät Marin agilitytreeneihin keskiviikkona, muun ajan podin flunssaa. JoAn SM-valmennusryhmän ekat harjoitukset jäivät välistä. Keskiviikon aiheina olivat A ja keinu. Ilman kosketusalustaa Viiru intoutui huimaan loikkaan A:lta päällejuoksussa. On nuo kontaktit suht surkeat, vaikka itse sanonkin. Radalla oli myös lähetyksiä vaikeaan keppikulmaan. Treeneistä on ollut hyötyä, mutta jäykkäselältä toiseen väliin taipuminen vaatii kovaa (aivo)työtä. Kosketusalustan ja keskittymisen avulla Viiru pystyi myös putki-keppi-erotteluun keppien eduksi. Piki teki hieman A:n kontaktia. Nopeasti pitäisi saada mylly pyörimään: ylös-kontaktille-vapautus. Voisikohan tuota tehdä kotiportailla? Pikin kanssa tehtiin myös pientä radanpätkää: rytmitysta, vastakääntöä ym.

Kuvassa ovat apulaismekaanikot työssään: miksi koirabussia täristää? Vanteissa on jäätä. Onneksi suurmekaanikko sai suurimman osan jäästä poistettua, niin huominen kisamatka ei vaarannu. Huomenna katsotaan, miten käy pikkuäidiltä rokkenroll. Toivotaan, että johtolankana on flow eikä flunssa. Kisataukoa on puoli vuotta, mutta aika tuntuu pitemmältä. Huominen päivä vasta pitkältä tuntuu - ratoja on neljä ja koirakoita kullakin kuutisenkymmentä. Ei voi perua, kun tulee kyytiläisiä...

Tuomareina ovat Johanna Nyberg ja Mika Moilanen. Jälkimmäinen on jäänyt mieleen Topin kolmosiinnousuradasta, Nyberg taas tuomaroi Viirun ekan kakkosten radan hyvän aikaa sitten. Siihen itsenäisyyspäivän tienooseen 2013 mahtui kyllä ihmeellisempiäkin asioita. Joka tapauksessa tuomari sanoi mukavasti: Viiru on taitava koira, joka tarjoaa oikeita ratkaisuja. Anna sen mennä! Otetaanpa siis tavoitteeksi flow agility ja annetaan koiran mennä :) Mutta lähdöstä ja kontakteilta ei saa varastaa. Se on toinen tavoite.

Epäilyttävä kaira

Topinkin kolmosiin nousua 2011 seurasi heti perään vieläkin ihmeellisempi asia: Viirumaija tuli taloon. Viisas kasvattini oivalsi jo silloin olennaisen: Viirusta tulee todennäköisesti aika erilainen kuin Sususta – tasaisempi, itsenäisempi ja avoimempi. Vai ei pennuista tiedä... sielunsiskoni tuli taloomme.

Pitääkö olla huolissaan?

Uikkarijengi Rykiniemessä

Yllättävän vaikeaa tuonkin mestariotoksen kuvaaminen. Kahlaa lumessa, kiipeä nelinkontin kukkulalle, jossa ohuen lumihunnun alla on peilijää. Pane omat koirat istumaan ja ala huhuilla äijäilevää aikuista naiskoiraa, joka vain paimentaa isäntää eikä ota kutsuja kuuleviin korviinsa. Ei tottele yhtään - en voi käsittää. Rumien sanojen jälkeen kaikki kolme kököttävät kuvattavina lumipyryssä. Katseet seuraavat huolehtien loittonevaa isäntää.

Viikon aikana tokossa Viiru on treenannut tunnaria, m-s-m-kaukoja ja metallikapulan pitoa ja noutamista, vähän ruutuakin. Piki edistyi ruudussa, kapulan pidossa ja noutamisessa (mutta ei seuraamisessa). Nyt ehkä osaamme tokon ALOn kapulan pidon. Ei mennyt kovin montaa vuotta.

Kahluuvaijereilla

Agilityn viikkotreenissä Pikille oli vaikeaa palkasta luopuminen. Maksimuurin ylitykseen tarvittiin aluksi palkka, joka sitten oli vaikea unohtaa ja keskittyä muuhun. Rengaskaan ei ole radalla lainkaan varma. Viirun viikkoryhmässä olikin tällä kertaa seuraa: Mari koirineen. Tehtiin valmiina hallissa ollutta Katrin numeroimaa rataa, jossa koira sai irtoilla hypyille, keinulle ja putkeen. Rimat olivat medeillä, ja Viiru irtoili kuin unelma. Pitkästä aikaa flow-agilitya :)

Lauantai-iltapäivän tavaksi näyttää tulevan pikkuiset hallitreenit. Pikillä kokeilin ensin 12 keppiä niin, että ohjureita oli vain alussa ja lopussa. Liian vaikeaa. 10 kepillä päästiin siihen, että alkupäässä oli kaksi ohjuria ja lopussa yksi. Kokeiltiin myös kepeille menoa hypyn kautta, ja yhden kerran jälkeen Pikseli hoksasi. Viirukin kokeili suljettua kulmaa hypyn kautta, ja heti oli paljon vaikeampaa ja piti ottaa keppien alkuun aluksi apulappu käyttöön.

Aloitettiin myös Harrin neuvomat esteiden erottelut sanallisesta käskystä. Hei, Viiruhan puhuu samaa kieltä kuin minä! Viiru selvästikin tiesi, mitä esteitä läpi ja kiipee tarkoittavat. Tai minkä tyyppisiä: läpi on ollut putki tai pussi ja kiipee kontaktiesteet. Kun Viiru malttoi kuunnella ja minä maltoin olla antamatta muita vihjeitä, Viiru valitsi oikein, joko puomin tai sen alla olevan putken. Aika jännää.

Nyt on ilmoittauduttu ensi viikonlopulle ACEn kisoihin ja 18.3. seniorien SM-kisoihin sekä nyrjäytetty oma nilkka. Pitääkö olla huolissaan?

Lopuksi kuvia mökkipuuhista. Sääli, että viime sunnuntain lumikenkähanhenmarssi jäi kuvaamatta pakkasessa hyytyneen akun vuoksi.

Pitääkö olla huolissaan? Näiden kuvien myötä puran taas ihmetystäni siitä, miksi kaksi asiaa maailmassa saa muuten hillityltä ja hallitulta Viirulta kupin nurin: pulkkamäki ja uiminen. Hyvä, että on vielä rillit ja rukkaset ehjinä.

And then there were three

Ennenkin käytetty, muutenkin kulunut otsikko. Nyt eletään arkea kolmeen lisääntyneen koiramäärän kanssa.

Susu mökkeilee täysikuussa.

Treeneiltä viikko oli köyhä, maanantain toko peruuntui, samoin tiistain agility pakkasen vuoksi, keskiviikon toko vaihdettiin Lukkarisen Marin agilityyn. Ulkoilutkin jäivät vähiin. Väsytti, mutta ei koiria. Lauantaina olivatkin jo tällaiset tunnelmat:

Sitten mentiin jäälle juoksemaan. Tuulessa ja tuiskussa ei ollut tungosta. 

Marin koulutukseen keskiviikkona osallistui Piki, ja aiheena olivat valssit, takaaleikkaukset ja sokkarit. Noin yksinkertaistetusti - olihan siellä pakkovalssi-jaakotus, viski, päällejuoksuntapainen, tuplatakaaleikkaus.  Nytpä treeniin meille erityisen hyödylliset takaaleikkaus ja viski.

Vapaina syntyneet.

Lauantain pakkasessa piipahdettiin vielä hallilla keppiläksyjä kertaamassa. Pikillä oli kymmenen keppiä, ja loppua kohti vähensimme ohjureita niin, että alussa ja lopussa oli kahdet ohjurit. Viirukin edistyi suljetussa kulmassa yhdeksännen kepin tienoille ja avoimessa viidennen. Olin ajattelematta luullut, että tiukasta kulmasta koira ei pysty kääntymään toiseen väliin, mutta se onkin (myös) oppimisesta kiinni. 

Saako palata huutoagilityyn?

Viikko sitten lauantaina Miimillä: Arra, Viiru, Petja, Pami, Viia, Hippa ja Jatsi. Kiri ei päässyt - muuten olisi ollut neljä sukupolvea lenkkeilemässä.

Kuva ja muokkaus: Jani Hiltunen

Piki tutkii mökkibaarin antimia.

Nyt meillä on oikea ruutunauha, ihan merkkituote, vaikkakin käytettynä ostettu. Raaskisiko nyt luopua Heidin askartelemista muovipussinsuikaleista, jotka on taidokkaasti kiinnitetty kulmatörppöihin? Niillä on tunnearvoa.  Saatiin myös tänäisestä agility-koulutuksesta Harrilta ProPerro-naksu. Kyllä nyt kelpaa.

Toko sujuikin hyvin, ryhmätreeneistä tosin pääsimme vain Poksin hallin ryhmään. Ensi kerralla Pikille kahden lelun leikkiä, Viirun metallikapulasta teipit pois. Kaukoja kummallekin. Tunnarissa oma kapula pois piilosta.

Hulitauko lenkillä Pyhäselän rannalla

Agilityssa teimme historiaa: Pikin kanssa kokonaisen radan (yksi kielto putkelta, kun en ohjannut loppuun asti). Elisa oli tuonut treeneihin kepittömän möllihypärin. Kiva kokea hieman edistymisen tunnetta. Estehakuisuutta Piki tarvitsee vieläkin lisää - tai niin, että estehakuisuutta on aina eikä Piki masennu tai jää kiinni minuun, jos tulee jokin vastoinkäyminen. Vaikeinta oli rytmittää oma liike hypylle 6 niin, ettei Piki singonnut ulkoavaruuteen kaarteesta.

Viirulla oli samana iltana "ryhmä"treenit. Emme olekaan Viirun kanssa Pikin ryhmässä vaan sen jälkeisessä omatoimiryhmässä, jossa saanee yleensä toimia ihan itsekseen. Onneksi nykyään kentällä on viikkorata. Tässä oli piirteitä Mujusen piirinmestaruusradoista Lieksassa. Suoria putkia, joiden jälkeen sai tehdä samoja virheitä kuin Viensuun kentällä. Juostiin vain radan alkua, koska pääteema olivat keppikulmat. Suljetussa kulmassa päästiin lähetykseen kuudennen-seitsemännen kepin kohdalta ja avokulmassa neljännen. Suljetussa käytimme ensin apulappua keppien alkupäässä. Edistymme hyvin. Seuraava pikkuprojekti tuli tänään Harri Kataisen koulutuksessa: esteiden erottelut sanallisista käskyistä. Tänään radalla oli putki-A-erottelu, jossa jäin liikaa jälkeen, jos jäin tyrkkimään Viirua putkeen.

Harri Katainen koulutti tänään Poksin hallilla. Vielä on jäljellä kolme kertaa, joissa vuorottelevat Harri ja Sanna. Mukavaa, että he tulevat kuukausittain tänne sen sijaan, että pitäisi ajella Kuopioon.  Koulutuksessa oli käytössä koko halli, ja mentiin tosi kivaa kisamittaista 36 esteen rataa. Radalla oli etua irtoavista koirista, joten ilman tolkutonta kiirettä ehdin kyllä ohjauksiinkin. Sain ihan oikeasti hyviä neuvoja (joista moni voi tietysti olla toista mieltä):

• älä pysähdy radalla (koska pääset niin hitaasti uudelleen liikkeelle)
• käytä ääntä (koska usein et ehdi siihen hyvään ennakoivaan ohjaukseen)
• käytä sanallista ohjausta esim. esteiden erottelussa (tätä kokeiltiin Viirun kanssa)
• Pikille lisää estehakuisuutta (nyt se jäi lopuksi minuun roikkumaan - liikaa toistoja, liikaa palkkaa kädestä?) 
• Pikille naksuttelua (toimi hyvin takaaleikkauksen ja hypylle irtomamisen opettelussa)

Harri myös kertoi, miten niistosokkareista ja saksalaisista jätetään nykyään turhat hienostelut pois (tai eiväthän ne hypyn yli vetämiset ole mitään turhaa hienostelua, sanon vain niin, koska en itse ehdi niitä tehdä).  Viirun kanssa lipsuin kontaktien kriteereistä.

 

Viiru-prinsessa

 

Susu on nyt täällä pitempään. Ensimmäisenä iltana törmäsimme arki-illan luonnetestiin: kankaiseen suunnistusmerkkikuutioon pimeällä metsäpolulla. Viiru meni 50 m edellä ja vilkaisi merkkiä: Jaahas, tuommoinen. Jälkijoukot huusivat tukka pystyssä havaittuaan vaaran. Piki tuli katsomaan hirviötä, kun me ihmiset olimme merkin lähellä, mutta Susu ei meinannut vieläkään uskoa vaaran olevan ohi. Pyysin myös Viirun tulemaan merkille osoittamaan, ettei ole mitään pelättävää. Viiru taas ihmetteli muiden meuhkaamista korvat höröllä: täällä täytyy lähellä olla jotain omituista, kun nuo kaksi ovat niin kiihtyneitä.