Hiipiviä oivalluksia

Tällä viikolla on treenattu varmaan ylikuntoon saakka. Agilitya, tokoa, agilitya, doboa, tokoa, rally-tokoa, tokoa, hakua, agilitya.

Viiru meni keskiviikkona Sisukkaan muutaman kerran dobo-kurssille. Aloitettiin rauhallisesti, ja tykkäsimme molemmat paljon - Viirun tunne näkyy kuvassa.

Viikon varrella Pikillä oli ratatreeniä Sisukkaassa, kiersimme kepit ja puomin kaukaa. Ekassa setissä Piki oli vähän hukassa, kun viereisen kentän innokas ja äänekäs treeni häiritsi. Muutamaan kertaan on muissa yhteyksissä keppitraumaani ja Pikin kymmenennen keppivälin syndroomaa tökkäisty, ilman suurempaa edistystä.

Rally-tokossa Piki suorastaan loisti, kun tehtiin putki-kierto-erottelua. Luulin ettei Piki pysty siihen lainkaan, koska putken imu on niin vahva. Mutta Pikilläpä oli korvat höröllään ja jopa pelkistä sanallisista vihjeistä se valitsi oikean tehtävän. Hyvä Piki!

Perjantaina pidettiin ekstratokotreenit, jossa Viirun, Polan ja Hakin kanssa harjoittelimme koreografiaa ensi lauantain joulunavauksen tokonäytökseen ja totutimme nelijalkaisia ohjaajien tonttulakkeihin ja esteiden joulukoristeisiin. Koirille olisi myös luvassa joulukaulukset. Pitäisi vielä keksiä jouluinen noutoesine ja kiertotötterö.

Aurinko!

Viikon kruunasi lauantain auringonpaiste, kelpitoko ja tollerihaku. Ihana oli nähdä Nuuskua, Rapsua, Zorroa ja Elenaa. Ja aikuiset olivat ihan liekeissä hakuradalla, eikä kenellekään koirista ollut epäselvää, mitä täällä tehdään. Wannabetkin olivat hyvin kartalla. Viirulla ainoa kysymys oli, miksi jo lopetettiin. Mahottoman kiva tapa viettää aurinkoinen marraskuun iltapäivä :)

Taustalla hakualue, keskilinjana polku

Kelpitokossa koulutti Eeva Ylinen. Hiipivien oivallusten treeni. Johdonmukaisuutta omaan käyttäytymiseen ja varsinkin vihjesanoihin ja palkkaamiseen. Pikin kanssa jatkettiinkin palkkaamisen miettimistä, tai minähän sitä olen viime ajat miettinyt. Luopumiseen ei ole poppakonstia, kärsivällisyyttä vain. Pienien haasteiden joukosta löysimme ison aarteen: Pikin "luontaisen" sosiaalisen palkkautuvuuden. Palkkana voi olla riemastuminen ja riekkuminen, ehkä hellä töniminen. Mutta ei päällekumartuminen ja plätkyttely. Pitäisikö opettaa, että saa hyppiä vasten? Mutta tässä ei saa käyttää palkkasanaa, josta yleensä lentää lelu tai tipahtaa nami! Leikin lopuksi voi ottaa leluleikin, tai voi tehdä pienen tehtävän, jonka jälkeen palkkavihjesana ja aineellinen palkka (lelu tai nami). Se pitää miettiä, tuleeko lelusta liikaa kierroksia.

Viirulle on hyvä opettaa tekemisen jatkamisesta kertova nostattava vihjesana, joka kertoo myös että palkka on tulossa - vihjeen vihje. Jos normimeininki on jes-palkka, opetetaan odotusta lisäävä vau-jes-palkka. Kun on tarpeeksi harjoiteltu, joskus treeneissä ja varsinkin kokeessa riittää hyvään fiilikseen jo pelkkä vau!

Viiru harjoitteli myös tekemisen meininkiä. Tässä niin näen meidät kuusi vuotta sitten Jakokosken koulun kentällä Mari Connellin BH-kurssilla. Käytä lelua, toimi napakasti, älä vaihda lelua namiin, irrota ja nappaa se koiralta, jatka treeniä. Ihan eri ilme kuin irrotusneuvotteluiden tai naminvaihdon jälkeen. Eli Viirulle, kohta 8 v, opetetaan lelusta irrottaminen. Koira sivulle, kapulan heitto lähelle, palautus sivulle (tänään sivulle palauttaminen oli vaikeaa), kapulan heitto lähelle, jes heti kun koira nostaa kapulan, lelulle, irrotus, kapulalle, nosto, jes, lelu jne. mietin, että tätä voisi metalliinkin kokeilla - mutta ehkä pienen pitämisen jälkeen?

Viiru onnittelee kolmosluokkalaista Arraa!

Lisäys 18.11.: Tokon viikkotreenissä oli neljä ruutua, joista jokaisessa harjoiteltiin yhtä asiaa: vauhtia, ohjaajan erilaista sijoittumista, paikkaa eri suunnista, seisomisen ja maassaolon kestoa. Kekseliäs treeni! Tuli tunne, että Viiru tietää ruudun ja paikan siellä.