sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Palmusunnuntai

Palmusunnuntain aamuna osa valmennusryhmästä kokoontui treeneihin. Viirulla menivät kepit, kontaktit (myös keinu) ja kaikki muukin hyvin - lukuunottamatta sitä yhtä k:ta eli kaarroksia. Jospa nyt ottaisi sen k:n tehotreeniin, kun ne muut koot - kuten kepit, kontaktit ja kivuus - ovat paremmalla tolalla. Itsekin on ehkä muuttunut kuntoutujasta kuntoilijaksi ;) On niin paljon treenattavaa! Taas, miljoonannen kerran, tuli palautetta siitä, että pitää muistaa ohjata ja loppuun asti. Mutta kyllä tästä ahkerammasta treenaamisesta on apua. - - Piki tokoili hallissa.

Nyt on kunnolla kuraa! Miimin luona tupsahdettin sukukokoukseen ja siitä kahvipöytään kaulaa myöten kurassa. Koiria oli yhteensä 11, joten yhdessä kuvassa on noin puolet.

Sulla on namia taskussa, tietää Nova


Nova kokeilee, saisiko tältä toiselta tädiltä namia.

Viirulle ammuttiin pellolla. Nyt pamaukset olivat edelliskertaisia paljon kuuluvampia.  Kaksi kertaa paikkamakuussa niin, että olin 10 metrin päässä, kaksi kertaa seuratessa ennen ja jälkeen täyskäännöksen. Seuratessa ensin hätkähti, mutta jatkoi hyvin muistutuksen jälkeen, toisella kerralla vain korvat painuivat alas. Seuraavaksi on tarkoitus mennä kentälle, jos säät sallivat.

Miksi koirat ovat pulskia? Viiru on tänään syönyt:
  • aamulla papanoita (arkisin lihaa ja vihanneksia)
  • lenkillä vähän frolicia
  • treeneissä lihapullan palasia sekä jackpotina jonkun hallille tuomaa keitettyä hirven maksaa 
  • ampumispalkkana kissanruokaa
  • sunnuntaipäivällisellä lohen nahkaa ja perunaa
  • ja sitten on vielä iltaruoka jäljellä

Pikillä sama dieetti ilman kissanruokaa. Piki on niin toimelias, että se syö reilusti enemmän kuin Viiru, ja silti kylkiluut tuntuvat selvästi.

Palmusunnuntaina olemme turhaan odotelleet virpojia.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kevät kutsuu sua

Nyt tuntuu keväälle! Kovien yöpakkasten ja kylmien päivien jälkeen tänään oli plussalla, tuuli tosin oli navakka. Laululavan takana Pyhäselän rannalla se meinasi viedä korvakarvat.




Tokossa hyödynnettiin taas ryhmäläisiä ja tehtiin Pikille kehääntulo- ja luoksepäästävyysharjoituksia. Nopeaa edistystä :) Vähän ruutua, vähän kiertämista ja pari luoksetuloa, namista kohtuullista luopumista sivulla. Kiertäminen sujuu paremmin siivekkeen kuin törpön ympäri, ja paremmin PoKS:n kuin JoAn hallilla, jossa on kuumuttavia agilitymuistoja.

Ryhmäpaikkamakuuseen otettin Viiru, joka ehti myös tehdä pari leluhyppynoutoa sekä kiertämistä. Kiertäminen alkaa olla hyvällä tolalla. Hallissa oli myös ruutu, jonka läheltä kävelimme. Viiru kiinnitti siihen huomionsa. Hetken mielijohteesta (joo, tiedän...), lelu kädessä, sanoin Viirulle ruutu. Viiru meni sinne oikeaan paikkaan. Nyt taas jaksaa! Paikkamakuun lopuksi, Viirun vielä ollessa maassa käskyn alla, kääpiöpinserinuorukainen tuli Viirun naamalle hyvissä aikeissa. Viirulla ylähuuli nousi, mutta kyynärpäät ja kaikki muukin pysyi maassa.

Missä muut terassiruusut?

Pönötyskuvia ei voi koskaan olla liikaa.

Käveltiin Pielisjoensuussa: Hasanniemessä ja laululavan takana.

Älä juokse mun luota kun on kevät ja kevät kutsuu sua.


Olin puolivahingossa unohtanut ilmoittautua Outokummun ryhmänäyttelyyn 19.4. Unohdus taisi olla ihan hyvä, sillä tuomari on vaihtunut. Ja Pikin kehäkäytöksessäkin on vielä parannettavaa. Karva on alkanut kasvaa Pikille takaisin, kun taas Viiru alkaa olla Kalju-Kankkunen. Niin ne näyttävätkin sopusuhtaisemmilta - kun Pikillä on enemmän karvaa ja Viirulla mahdollisimman vähän.



perjantai 27. maaliskuuta 2015

Talvikausi päättyy

Viirun agilitytreeneissä oli vaikeudeltaan optimaalinen rata. Koko ajan piti tsempata, mutta kaikki onnistui, kun keskittyminen oli kunnossa. Pätkissä kyllä tehtiin, nyt on niin paljon kisoja, että treeneissä on hyvä tarjoilla paljon palkkaa. Monessa kohti olin aika epäileväinen  - onnistuuko: hirtto vitoselle, viski kutoselle, keppien aloitus, viski 12:lle, heitto 17:lle. Hypyn 15 tein jonain ihme jaakotuksena, mutta sylkkäri oli paljon parempi. Samanlainen paikka oli viime viikonlopun kisoissa. Näitäkin pitäisi treenata...


Rata: Ira Mikkanen/Tuomas Haverila

Jäähdyttelylenkillä ei paljon jäähdytelty. Saatiin seuraksi kolme bordercollieta. Vanhemmat poliisimestarittaret jonkin verran häiritsivät nuorison leikkiinkutsuja ja hippasaloitteita, mutta kaikki viisi paimenta saivat kiitää hangilla sydämensä kyllyydestä.

Tiistain agilitytreeni oli talvikauden viimeinen.  Kesäksi siirrymme Viirun kanssa torstaille, joka olikin vakipäivä agilitylle pitkään - ennen kuin viime kesäksi vapautin sen jälkitreeneille. Nyt olisi ajatus treenata tiistaisin pk-tottista. Saa nähdä, miten käy.

Torstaina hyvästeltiin Joan talvikauden tokoryhmä. Kouluttajan silmien alla näytettiin Viirun tunnarin alkeistila, vain yksi kapula piilotettuna. Se oli kuulemma erittäin hyvä. Vieraita kapuloita pitää ottaa seuraavaksi tarpeeksi iso keko. Mutta ei pidä kiirehtiä. Yhdessä tehtiin myös paikkamakuuta, maahanlaskuja ja istumaannousuja vuorotellen. Viirulla oli kuulemma paljon vaihtelua: erittäin hyviä mutta myös eteenpäin pomppuja ja vaiheittaisia maahanmenoja. Minusta tuntui, että Viiru siirtyi koko ajan metritolkulla eteenpäin. Maahanmenojen ja istumaannousujen treeniä vaikka namien avulla (ja onhan näitä tehtykin... ehkä siksi osa olikin hyviä.)

Ruutua tehtiin myös - jospa Viiru voisi vähän luopua siitä avustajan lelupalkasta? Jäävät Viiru osasi erotella hienosti. Mutta voikohan top-käskyn kiekaista kokeessa niin kimeästi, että lasiesineet hajoavat?

Pikille piilotin omaa kapulaa halliin. Se on kyllä ihan huippu vainukoira! Muuten Pikselillä meinasi olla melko tylsä ilta, mutta onneksi naapurin Vinja oli juuri lähdössä iltalenkille, kun karautimme pihaan.

Perjantaina flunssan pitelyn lomassa sain työpäivän jälkeen käytyä Tessun tehtaanmyymälässä. Iltapäivän auringossa nautitun lenkin jälkeen koirilla olikin perjantain herkutteluilta luineen ja possunkorvineen.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Hankiaisia pitkin lintutornille

Piki kävi näyttelyharkoissa. Vaikka kuva kertoo muuta, Piki viihtyy siellä ihan hyvin. Kouluttajiin Piki suhtautui ystävällisesti ja avoimesti, mutta hampaiden ja muu koskeminen saa Pikselin edelleenkin väistämään ja hännän painumaan koipien väliin.



Aurinkoisempia tunnelmia oli tulossa. Sen jälkeen, kun oli totutettu Viirua paukkuihin, lähdettiin Liperissä lenkille. Ampumista vietiin kenttämäisempiin olosuhteisiin eli hankiaispellolle. Pami tuli mukaan tuki- ja häiriökoiraksi. Ensin ammuttiin niin, että jätin Viirun paikkamakuuseen ja siirryin ampujaa kohti. Sitten kolme kertaa seuraamisen aikana. Ensimmäisellä kerralla Viiru hätkähti ja kontakti putosi, nousi takaisin muistutuksesta. Seuraavan kerran mokasin. Viimeinen kerta oli hyvä, Viiru ei juurikaan reagoinut. Pami oli koko ajan paikkamakuussa.

Käveltiin yli peltojen hankiaisia pitkin lintutornille. Kukaan koirista ei porukassa pelännyt portaita.


 Pikemminkin koirat innostuivat juoksemaan portaita ylös-alas.


Välillä ne rundasivat ympäri tornia. Unski odotteli alhaalla.

Etsi kuvasta red merle. Musta onkin helpompi.

Hankiainen oli taas parhaimmillaan kylmän yön jälkeen.



Aiemmin viikolla yritimme kuvata auringonlaskua Pyhäselällä.


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Oppia ikä kaikki

Olen tajunnut, että olen meidän agilityseuran vanhin aktiiviharrastaja ja kisaaja. Ehkä vanhakin kisaaja oppii uusia temppuja - toivottavasti. Pk-tyyppien joukossa olen sentään ihan nuori - tai edes keski-ikäinen.

Tämän päivän ACEn kisoissa Kuopiossa oli 80's disco -meininki. Mainioita asuja tuomareita myöten ja hyvälle tuulelle vievä idea! Itse unohdin pukeutua, mutta olin sentään aito kasarinuori ja -nuoriaikuinen. Muut eivät olleet 80-luvulla vielä syntyneetkään tai ainakaan ohittaneet ala-astetta.

Tuloksemme olivat normisettiä: kolme hylkyä. Eka rata oli meillä kamala, ja taisi olla vaikea muillekin - nollia ei montaa tullut. Mutta omassa ohjauksessahan se vika oli. Toiselle radalle oli laitettu kolmanneksi esteeksi lentokeinu. Neljäntenä oli tavallinen keinu. Enempää esteitä ei sitten ollutkaan. Lentokeinuntapaisesta kiitän myös oman hallimme keinua, joka potkaiseee koiraa pahasti varpaille. Äkkiä pois keinulta!

Kolmas rata oli hypäri, ja siihen mennessä oli ehtinyt kannustaja paikalle. Hylky tuli tästäkin, mutta paljon oli hyvää, ja aloin ymmärtää, miksi tsemppihuuto vaikuttaa. Urheilijat ehkä tietävät sen muutenkin. Mutta itseluottamuksen äärellä ollaan. Koiraharrastuksen kolme hokemaa (katso peiliin - mikä ei tapa, se vahvistaa - leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä) osuvat. Hyppyrata oli koirillekin kiva lopetus: pyörityksen lisäksi radassa oli kaksi suoraa, joilla pääsi kunnolla luukuttamaan.

Kaksin Viirun kanssa ajeltiin, mutta onneksi kisapaikalla oli hyvää seuraa. Ja Viiruhan on ihan parasta seuraa :) Melkoisen hölmistynyt oli Viipukka, kun toiselta radalta poistuttiin alkuunsa. Ja vaikka Viiru onkin superkoira, minun pitää oppia muistamaan, että kisoissa suht-sinne-päin-huiskimis-ohjaus ei riitä, vaikka se treeneissä toimiikin. Yksinkertaisinta olisi varmaan treeneissäkin ohjata kunnolla. Ja ehkä pitäisi puhaltaa samanlainen kupla kuin jossa Topin kanssa olimme ihan kahden ;)

Viikon aikana käytiin myös fyssarilla. Viirulla oli jonkin verran kireyttä ja jumia, Piki oli ihan pehmeä. Piki oli enemmänkin totuttelemassa, ja erittäin hyvin tottuu hän. Joan tokoryhmässä oli kumpikin radalla. Opin, miten pääsemme Pikin perusasennossa ja seuraamisessa eteenpäin. Yksinkertaista, ja Pikille jo osittain osattua ja nopeasti opittavaa: namista luopuminen ja rauhoittuminen vie eteenpäin. Viirun ruudussa pitä taas oppia palkkaamaan vähemmänkin täydellisistä suorituksista. Kosketusalustakin häivyttyy yleensä itsestään.




sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Aurinkoa nuotiolla

Aurinkoinen kevätsää, alkaa tulla hiki toppavaatteissa ;) Aamulla käytiin Vinjan kanssa lenkillä. Lähilatu on hiihtokelvoton, joten siellä voi hyvin omintunnoin kävellä.


Aussitreffeille kokoonnutiin Liperin Päivilänvaaralle. Ennen treffejä ammuttiin Viirulle. Uskomattoman hyvin etenee - milloinhan tulee takapakkia... Viiru oli paikkamakuussa ja ammuttiin kaksi kertaa peräkkäin. Ensin olin vieressä, sitten muutaman metrin päässä ampujaa kohti. Hyvin pysyi, eivät kuulemma korvatkaan heilahtaneet.

Treffeillä oli viisi sukupolvea Patchcoat-koiria + ottolapsi Piki: Unelma, Pami, Jatsi, Kiri, Hippa, Viia, Valo, Viiru ja Jama-pikkupentunen.

Piki, Valo, Hippa, Pami, Viia, Kiri (kuva: Wilhelmiina Virolainen)
Viiru puuttuu kuvasta, koska se istuu kodan oven takana kyttäämässä makkaroita ja emäntää. Jännitin etukäteen ja aluksi, miten varsinkin työlinjainen torpedo suhtautuu pikkupentuseen. Miimi piteli Pikiä ensin, jottei Piki olisi ottanut lisää kierroksia minun varjelemisestani. Kunhan Pikiä ja Viirua oli pariin otteeseen komennettu, kaikki sujui vallan sopuisasti :)

Päivä oli varsin vaiheikas, ja lisää vaiheita aiheuttivat jäiset ja keliriikoiset tiet. Yhden retkeläisen auto jumiutui ensin jäiseen mäkeen ja sitten penkkaan. Ei auttanut lumen kaivuu, muovimatot, havut, työntäminen, heijaaminen - eikä edes 10 aussien apu. Traktori tarvittiin apuun.

Koirillekin jäi makkaraa.


Ihana kevätpäivä!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hullaannuttava hankiainen

Voi miksi, miksi en ottanut kuvia tänään, kun oli hullaannuttava auringonpaisteinen hankiainen. Menee pitkä hetki tajutessa, että voi mennä minne vain. Vapaus! Mutta niitä mönkijän ja moottorikelkan yhdistelmiä ei kyllä tarvittaisi missään.

Piki teki omassa tokoryhmässään ekaa kertaa tunnarin alkeita muualla kuin kotipihalla. Omat kapulat löytyivät hyvin PoKSin halliinkin piilotettuina (sama Viirulla). Ja saan ostaa lisää kapuloita treenikaverilta! Tää on kyllä meidän lempiliike, ainakin ennen hankaluuksia ja viilausta. Viirulla on kapula sikarina suussa ja palautusasento noin metrin päässä minusta. Pikihän ei osaa noutaa ja palauttaa vielä ollenkaan. Sekin on jo plussaa, ettei se pakene järsimään kapulaa takavasemmalle.

Pikin kanssa ruudussa mentiin pieni askel eteenpäin. Ilona ei näyttänyt lelua vaan taputteli ruutua (oli siellä lelukin).  Tehtiin yksi uuden ALO-luokan hyppy. Nyt oli vähän vaikeaa malttaa hypyn takana. Meitä oli tänään vain neljä koirakkoa, joten ehdittiin paljon, myös luoksepäästävyyttä ja henkilöryhmää.

Viiru osallistui pienimuotoiseen ryhmäpaikkamakuuseen. Iltapäiväksi Piki lähti turistiksi hallille Viirun agilitykoulutukseen, sielläkin ehdittiin tokoilla.

Koulutuksen piti topteamiläinen Ira Mikkanen. Treeni alkoi fysiikkaosiolla: lämmittelyä, venyttelyä ja ihmisten ketteryysrata, jossa oli välillä myös lasku- ja muistitehtäviä. Koiran kanssa tehtävästä 34 esteen agilityradasta tehtiin Viirun kanssa runsaat 3/4 osaa.  Takaakiertoihin Viiru lähtee hienosti, pitää luottaa (olenko kuullut ennenkin?). Näitä voi edelleenkin vahvistaa alkeistyyliin palkalla siivekkeen takana. Viiru ei lainkaan pystynyt luopumaan lelusta, kun se tiesi wuban olevan Iralla. Tätä treeniin, samoin kuin valuva pakkovalssi ja backlap. Viski meni hyvin. Viiru malttoi tehdä kepit loppuun, vaikka ennakoin valssiin lähtöä.

Todella hyvin suunniteltu ja toteutettu monipuolinen koulutus!

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Hidas pysähtyminen nopeasta vauhdista vai nopea pysähtyminen hitaasta vauhdista?

Nyt muistiin tämä (blogi on hyvä muistikirja): Pikille aloitettiin lääkärin suosittelema Arthryl-kuuri 8.3. Kuuri kestää 30 päivää, ja niitä syötetään kaksi vuodessa. Seuraava on siis syyskuussa. Reseptillä on 3 x 30 annospussia. Lääke on glukosamiinia, ja se on varsinaisesti ihmisten nivelrikon hoitoon tarkoitettu.

Torstaina tokoiltiin. Viirun tokoryhmässä oli kouluttaja paikalla. Luoksetulon pysäytys: hidas pysähtyminen nopeasta vauhdista tai nopea pysähtyminen hitaasta vauhdista. Kumpi valitaan? Paras palkka on kyllä lentävä lihapulla :) Alkeisversio uuden VOI-luokan ohjatusta noudosta alkaa olla aika hieno. Törpön kiertoa yhdessä pitää tiivistää, stoppi on erinomainen, Viiru säntää sitten kipolle innolla (nyt oli taas vain yksi "kapula"). Vuorotellen rivissä tehdyt maahanmenot ja istumaannousut olivat muuten hyviä, mutta Suskilta tuli paljon satikutia hitaasta maahamenosta. Muutenhan tämä ei ole ongelma, mutta namikädestä irtautuminen sivulla taitaa olla vaikeaa. Kriteeri on perusasennossa ja maahanmenossa säilytettävä, vaikka treenattaisiinkin muuta (nami tarvittaessa avuksi).

Kunhan Pikseli oli helikopterihypyllä työntänyt hampaani kurkkuun ja tirskauttanut veret huulesta, se teki taas pienen hienon setin: siivekkeen kiertämistä, malttamista ja luoksetuloa. Oikeastaan on suuri helpotus, ettei tarvitse miettiä, miten Pikin kanssa treenattaisiin agilitya ja miten löydettäisiin optimaalinen vire siihen lajiin.

Pari päivää on ollut hankiaiset (niin kuin täällä sanotaan), jotka kantavat minuakin. Koirat hankikanto siivittää hurjaan vauhtiin. Aamulenkillä kuudelta ei tarvitse enää lamppuja, tänään käytiin koko iltalenkki valoisassa, melkein voi sanoa: auringonpaisteessa. Nautitaan perjantaiolosta.

Poliisista päivää. Löysin tämän nuoren huligaanin tuolta riehumasta ja möykkäämästä.



keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Makeeta

Tiistaina Viirun agiityryhmässä oli kyllä makeet treenit. Oli Saksan ja Itävallan tuliaisia sekä pentulomallejääntikarkkeja. Kyllä jaksoi juosta, kun verensokerit olivat tapissa.


Asiat tuntuivat luistavan, ja ratakin oli mukavan helppo ja meno tuntui soljuvalta. Kontakteilla oli kosketusalustat, A:n jälkeen harjoittelin persjättöä. Seiskalle tehtiin pakkovalssijaakotus (meniköhän nimi oikein), ja se olikin just meidän juttu. Väli 11-12 ohjattiin leijeröimällä okseri. Tehtiin ensin niin, että Tuomas palkkasi 12:n takaa, ja sitten se menikin joka kerta virheettä. Putkessa 16 juoksu vaati hieman tukemista - moni koira kääntyi takaisin.

Rata: Tuomas Haverila
Pitkästä aikaa Viiru oli ilman Pikiä kimppalenkillä. Ennen treeniä flättirouvan kanssa, harkan jälkeen yhden pyrrin ja kahden bc:n kanssa.

Sitten makeille unille.
Kotipihalla on tehty tunnaria. Rupeaa kapulat loppumaan. Voisikohan niitä käyttää useaan kertaan, useana päivänä? Viirun kanssa palattiin vähän takaisin päin, vaikka minusta tuntuukin, että Viirulla on vahva aavistus siitä, mikä oma on. Mutta ehkä on hyvä vielä vahvistaa. Kummallekin karvanassulle olen piilottanut omaa kapulaa puuvajaan, jossa on polttopuiden lisäksi kaikenlaista rojua. Kumpikin etsii nenällä, mutta täytyy kyllä sanoa, että Piki on tarkempi, järjestelmällisempi ja sinnikkäämpi. Aika makee!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Naistenpäivän namihaaste

Tällä viikolla on treenattu agilitya enemmän kuin monena kuukautena: jopa kolme kertaa! Tänään heti aamusta huristettiin hallille, ja tarkoitus oli jatkaa suoraan Pikin näyttelytreeneihin. Onnistuin turaamaan kontaktien kanssa niin kauan ja kuraamaan koirat niin pahasti, että näyttelyharkat olivat haave vain.

Viiru teki sitä perussettiä: kontakteja ja keppejä. Kontakteilla oli aluksi apuna kosketusalusta, kepeillä päässä palkka. Hallissa oli myös hauska hyppy-putki-irrottelu, jota tehtiin loppukivana. Piki treenasi törpön kiertämistä, liikkeestä seisahtumisen ja maahanmenon alkeita sekä luoksetuloa.

Pärnälläkin on Karjalaisen mukaan nähty susi, joten uskaltanut pitkälle kävellä yksin... Mentiin lähemmäs keskustaa lenkkeilemään ja ihmettelemään ampumahiihdon MM-kisojen tuomaa elämää.

Iltasella Pikin siskokset haastoivat namihaasteeseen, joka meillä onnistui puolinaisesti. Ei kun uusia yrityksiä! Kuten Pikin ilmeestä ja asennosta näkyy, Pikistä oli vallan epäilyttävää, että se ympyröitiin nameilla. Ei se ahneus, vaan paineistuminen.



Viirulle emännän oudot kotkotukset ovat jo tutumpia, joten haaste ei ollut mikään kova haaste.


En tajunnut, että haasteeseen liittyy myös se, että koira nousee ja namiääriviivat jäävät. Täytyy ottaa sitten sekin ensi kerralla :)



lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hiihtolomaviikko

Hiihtolomaviikolla oli flunssaa (vain minulla), agilitya, tokoa, mökkeilyä, linturetkeilyä, kimppalenkkeilyä, ampumista.

Piki ihastelee luksusmökin juoksevaa vettä. Ja jääpalatkin valmiina!

Torstaina ja perjantaina oltiin mökillä.  Lehtijuttujen mukaan lähistöllä on liikkunut susi, joten en uskaltanut antaa koirien olla pihalla yksikseen. Kerran jo katsoimme suden jolkottelevan meille päin heikkoja jäitä uhmaten, mutta se olikin vain utelias norjanharmaahirvikoira.

Linturetkellä sää oli viimainen, eikä lintuja ollut kovin paljoa. Ehdittiin viettää rantaelämää.


Viiru lekottelee, mutta Pikillä on hommia.

Mitämitä? Piki on aina valppaana kuin töyhtohyyppä. Viiru edelleen vain laiskottelee.

Se olikin vain isäntä.

Ei matka, vauhti eikä seisoskelu viimassa tappanut flunssatoipilasta, vaan vahvisti. Lauantaiaamuna ajettiin mökiltä kotiin ja suunnattiin ensin Pikin tokotreeneihin. Perusasentoa, kääntymisiä ja seuraamista peilin edessä, leluruutua, merkin kiertämistä, paikkamakuuta, m-i-siirtymiä. Uutena kokeiltiin liikkeestä seisomista. Piki on motivoinut ja innokas myös häiriössä. 

Viirulle ammuttiin taas kolme kertaa. Nyt sain olla jo useamman metrin etäisyydellä (tosin ampujaan päin), ja Viiru pysyi paikkamakuussa.


Käytiin Pamin ja Viian kanssa lenkillä ja kiiruhdettiin Joan valmennusryhmään.

Rata: Tuomas Haverila

Nyt ei oltu niin surkeitä kuin viimeksi valmennusrenkaan treeneissä. Okserin kanssa ei ollut vaikeuksia eikä oikeastaan missään muussakaan kohdassa. Viiru kyllä irtosi hypylle 6/14, kunhan ohjasin.  Kolme tärkeintä yksin treenattavaa asiaa ovat kontaktit, joiden kriteeri on taas lipsunut, kepit joilla, Viiru ei kestä sivuttaisetäisyyden kasvattamista ilman loppupalkkaa, ja kääntymisen ennakoinnin opettelu. Eli ihan perussettiä.

Ilmoitin kummankin koiran Suski Korrin tottiskoulutukseen huhtikuussa. Sirkun ja Susun kokemuksia useamman vuoden takaa on Sirkun blogissa. Jännää!



sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ei niin hyvä päivä kuin eilinen

Joan valmennusryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa. Minulla mikään ei sujunut, vaikka asennoiduin tarmokkaasti. Erityisiä vaikeuksia tuottivat putken päät 5 ja 18. Ja muutenkin olin kuulemma koko ajan koiran edessä. Sivuttaisetäisyys kepeillä olikin taas vaikeaa.... Kun tein sokkarin ennen keinua (myöhässä siis varmaan), Viiru hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Valsseihin hidastus ja kokoaminen ei toiminut lainkaan. Okserin takarima oli 65 cm:ssa ja nappasi Viirua ensimmäisellä kerralla varpaille. Sitä piti sitten varoa ja jopa kiertää koko hökötys. Huoh, onneksi en ole taipuvainen epätoivoon vaipumiseen. Ja vuosi sitten oli paljon huonommin, kun oltiin Kuopion reissulla. Polvi oli niin kipeä, että oli vaikea kävellä. Nyt on askel kepoinen pitemmänkin treenin jälkeen ;)

Rata: Tuomas Haverila


Nyt on myös paheneva flunssa ja sieraimet täynnä kivituhkaa. Eikä video lataudu youtubeen... Mutta on kevään ensimmäinen päivä! Piki oli mukana ja tokoili hallissa ja juoksutti Viirua alku- ja loppulenkeillä. Ystävällinen koneenkuljettaja oli ajellut koirien ulkoilutusbaanan ilman latua.







Kotipihalla ravisteltiin wubasta hallin pölyt.



Välipalaksi popsi, popsi porkkanaa!




Latautuihan se videokin. Muistiin itselle: alkuperäisen kokoinen tiedosto on liian suuri, pitää pienentää. Kyseessä ei ole nolot ohjaajan pyörimiset agilityradalla, vaan koirakaruselli keväthangella. Tässä vaiheessa iltapäivää huimin vauhti oli jo hiipunut.