sunnuntai 30. elokuuta 2015

Katso sitten ettet ihan keskilinjan suuntaisesti lähetä koiraa

Katso sitten sitä aluetta, niin ettet ihan keskilinjan suuntaisesti lähetä Viirua - siinäpä tulikin tiivistetysti hakuryhmäläistemme käsitys koiranohjaajan kyvyistäni. Viirun treeni meni taas minusta huolimatta pelottavan hyvin. Teemana oli haukun vahvistaminen: maalimies palkkaa, vaikka kävelen tai juoksen ukolle ja hengailenkin siellä. Varsinkin parilla ukoilla ajoitus meni nappiin: palkkaus alkoi juuri sellaisessa vaiheessa, kun Viirun olisi voinut kuvitella lähtevän minua vastaan. Olihan siellä radalla muutakin seitsemän piston verran: mökkiumppareita (myös lähellä keskilinjaa), ryteikköä, rinnettä, auto etukulman lähellä, tyhjiä.

Mahataudistani huolimatta nautin myös treenikaverin ykköstulospullat ja -mehut. Käytiin myös lenkillä. Ilma oli viileä ja raikas edellispäivän aamusta yöhön kestäneen sateen jäljiltä.

Sunnuntaina laiskoteltiin. Viiru kävi fyssarilla. Selän lihakset olivat kummaltakin puolelta kipeät. Kerran Viiru ihan nousi Helin käsittelystä pois, ja minun piti mennä istumaan viereen. Pk-este on perseestä. Ilmeisestikin Viirun hyppyhaluttomuus liittyy kipeisiin lihaksiin, vaikka itse ajattelin enemmänkin sitä, että este vain näyttää Viirusta niin ylittämättömän korkealta. Näkeehän noista tottiskuvistakin, miten pieni se on.

Viipohan ei kuitenkaan ole sillä tavalla pehmeä, että jos se vaikka kolauttaa varpaansa hyppyyn, se ei enää hyppää. Luulen, että lihasvaiva on tulosta mökkitreenistä pehmeällä ja epätasaisella nurmikolla. Nostin esteen pikkuhiljaa metriin ja siitä sitten taas vähensin "palikoita". Ainakaan en nyt puske Viirua hyppäämään, enkä ainakaan kapulan kanssa. Runsaan viikon päästä mennään uudestaan terapiaan.

perjantai 28. elokuuta 2015

Kuin viimeistä päivää

Viime aikoina on treenattu kuin viimeistä päivää. Agilityhallilla on tosin käyty vain kerran, ja siitäkin on jo viikko aikaa. Mukavaa humputtelua vakavan pk-haun ja -tottiksen rinnalla ;)

Pikin toko

Pikin mainio tokon alkeiden kurssi on jatkunut: perusasentoa, jääviä, paikkamakuuta, ruutua, merkkiä, hyppyä, luoksetuloa. Piki on eri noheva; viimeksi huomasin, että se alkaa ajatella naksun kuullessaan. Ruutua on opeteltu puoliksi sheippaamalla, ja Pikseli on edennyt hyvin huolimatta vähästä treenistä. Mutta varsinkin merkin kierrossa ilmeni, että naksu raksuttaa aivoja. Olen opettanut merkkiä pitkään ilman suurempaa menestystä (pikemminkin päinvastoin) huitomalla käsiapuja. Pari kertaa naks, ja Pikselin hoksottimet käynnistyivät. Eilen käytiin kesätauon jälkeen PoKS:n hallissa, ja siellä alkoi liikkeestä seisahtuminen sujua.

Ostin Pikille sitruunapannan autossa haukkumista hillitsemään, mutta vielä ei ole tarvinnut ottaa sitä käyttöön. Olen miettinyt, onko Pikillä valeraskausoireita. Piip piip piip! Viirusta en ole niitä ikinä tunnistanut.

Viirun tottis

Viirun kanssa tottista on treenattu viime aikoina melkein joka päivä, ainakin vähän. Mietityttää, kyllästyttääkö jo itseä tai koiraa. Mutta kun katsoo Viirun nauravia silmiä ja höröttäviä korvia, epäily hälvenee. Noutoihin olemme saaneet paljon erinomaisia vinkkejä... Mutta jos ei osata kaikkia liikkeitä erinomaisesti, ainakin meillä on ollut hauskaa niitä treenatessa. Tässä vaiheessa lienee hedelmällisintä vaikuttaa omaan ja koiran mielentilaan. Ilon kautta :)


Seuraaminen vapaana:

Kuva: Arja Kettunen

A-estenouto (huom. pikkukapula!):
 
Kuva: Arja Kettunen



 Paikkamakuu tai liikkeestä maahanmeno:


Kuva: Arja Kettunen

Estenouto - ei ole este ihan metrissä. Tämä on kyllä meille vaikea. Viirulla on sunnuntaina fyssari. 

Kuva: Arja Kettunen


Noista kuvista - ja muista Arjan ottamista tuon Kitteen reissun otoksista - tulee niin hyvä mieli. Tekee mieli sanoa tuolle kääpiötappijalkatankille (ja samoinhan se voisi nimittää minua): Minäkään en petä sinua koskaan.

Ampumista on treenattu useamman kerran: vieras/tuttu paikka, vieras/tuttu ampuja, paukku tieten/yllättäen, palkka heti/viivästäen.

Viirun maasto

Esineruutua on kokeiltu kerran. Ihanko oikeasti pitää tämä vieraan hajuinen esine tuoda. Miksi? Maanantaina uusi yritys.

Hakutreenejä on pidetty monenlaisia: risteilyä suoraan tai edestä löytyviltä ukoilta, tyhjiä, ilmaisuja erilaisin koreografioin ja palkoin, humputtelua ja hauskanpitoa. Toissakerralla Viiru lähti taas minua vastaan, tosin ihan lyhyeltä matkalta. Huoh.

Eletty kuin viimeistä päivää

On me tehty muutakin kuin treenattu kuin viimeistä päivää. On vietetty kesääkin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Toissapäivänä se ehkä olikin. Monena päivänä on jo ennakoitu: viimeinen kesäuinti, viimeinen lämmin kesäilta...

Viimeinen kesäperjantai-ilta Kuhasalossa

Viimeinen kesäinen auringonlasku laiturilla, jonka uimareiden jalat ovat kastelleet

Viimeinen vatukossa rymyäminen niin, että kypsät marjat putoilevat suuhun

Mökillä vapauden valtakunnassa hillumisen lisäksi on myös kavereita tavattu paljon.

Naapurin Vinja-tytön kanssa iltalenkillä viimeisenä kesäiltana

perjantai 21. elokuuta 2015

Pehmeä elokuu

Elokuussa alkoivat lämpimät säät.

Vuodenaikakuvassa vesi on korkealla.
Osallistuimme Facebookissa leluhaasteeseen. Näin paljon meillä on koiran leluja (ja vähän enemmänkin). En tohtinut laskea.


Näillä leluilla leikitään useimmin.


Nämä lelut koirat valitsivat. Piki murjottaa, kun ensin saa ottaa, mutta sitten pitääkin jäädä poseeraamaan.



Treenaamisen lisäksi on nautittu pehmeästä elokuusta, jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeinen kesäinen päivä. Mustikoista, vatuista, herukoista, kanttarelleista, tateista. Uimisesta, maleksimisesta.



Viiru varmistelee mökillä, että varmasti pääsee lähdettäessä mukaan.

Tätä kaveria ei jätetä!
Perjantai-iltana Kuhasalossa rannoilla oli paljon aurinkoisesta illasta nauttivia. Metsässä olimme ihan keskenämme.


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Hyvää yritetään, mutta...

Mehtämiehen (tai paimentytön) sertiä lähdettiin Pikin kanssa metsästämään, mutta parempaa pukkasi. Piki näytteli kumpanakin päivänä viikonlopun Elo-Karelia-näyttelyssä Joensuussa.



KV-näyttelyssä 8.8. tuomari Gabriela Ridarcikova, Slovakia: NUO-EH NUK-2. "Good size. Good head, but muzzle should be stronger. Underjaw should be wider. Solid topline. Deep chest. Well angulated. Moves well." Tuomari käsitteli koiraa erittäin hienovaraisesti ja pyysi minua näyttämään hampaat  - siis Pikin hampaat. Näytin kyllä omianikin, kun olin niin tyytyväinen. Piki esiintyi oikein nätisti ja ravasi hyvin. Viiru oli mukana esiliinana.

Piki hei, täällä voi pötkötellä ihan rauhassa ja relata.

Illalla valmistauduttiin Pikin toiseen näyttelypäivään turkinhoitotoimin: vihdoinkin on lämmintä, joten kunnon uinti, hiekassa piehtarointi, kauluksen kuolaaminen ja lopuksi kuohkeutus mustikanvarvuissa kieriskellen. Saatiin mustikoitakin kerättyä :) Tuomari kehuikin sitten turkkia. 




Joensuu KR 9.8. tuomari Patsy Hollings, Iso-Britannia: NUO-EH NUK-2. "Would like more strength in underjaw. Lacks a little type. In good coat and condition. Needs to mature. Just a little close behind today. " Tämä tuomari tutki koiraa enemmän ja katsoi itse hampaat. Valittelin, että koira on pikkuisen ujo, mutta tuomari vastasi, että ei - kyllä se on oikein OK. Tänään Piki ei ravannut niin pontevasti, koska Viiru-tukihenkilö ei ollut paikalla enkä itse tajunnut Pikseliä viritellä.

Kaiken kaikkiaan sujui yli odotusten ja erinomaisen hyvin tämä Pikin ensimmäinen (ja ainoa?) näyttelyviikonloppu. Nyt vain alaleukaa kasvattamaan!

Kun olin lähdössä Pikin kanssa aamusella näyttelyyn, Pikseli hyppäsi päin porttia niin, että portti sinkosi rämisten Viirun päälle. Fiksuna ja reiluna koiranomistajana aloin ravoita Pikille... Kaikesta huolimatta tyttöset eivät vieläkään pelkää porttia. Mitä hyvää olen tehnyt ansaitakseni nämä koirat?

Lämmintä oli jo perjantaina, ja silloin käveltiin pitkästä aikaa Hasanniemeen Jokiasemalle.


Ei tarvinnut nöyristellen kysellä, saavatko koirat tulla, koska jo ovella odotti kyltti: Koirat ovat tervetulleita terassillemme.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Patchcoat-leiri

Pikin leirin jälkeisellä viikolla tyttöset matkasivat Miimille hoitoon torstaista maanantaihin. Myös Viirun velipoika Max oli syntymäkodissa kesälomalla samaan aikaan. Me kävimme vaihto-opiskelijaa moikkaamassa road tripillä Lounais-Saksassa.

Biergartenissa Heidelbergissä

Matulaa etsimässä
Viirulla oli hoidosta palattua maha sekaisin, mutta Canikurin avulla se parani keskiviikoksi niin, että päästiin hakuilemaan. Hausta olen kirjoittamassa omaa juttua. Hakurata oli täynnä kantarelleja ja mustikoita :) Käytiin vielä Utun ja Anin kanssa lenkillä.


Torstaista lauantaihin oltiin Patchcoat-leirillä Kitteellä Taivaannastassa. Yllättävää kyllä, sääkin suosi. Puuhailtiin monelaista, itse asiassa agilitya vähiten. Kostea ruoho oli Viirulle liian liukasta. Leirin varsinaiset teemat olivat toko, jota koulutti Tuuli Oksalahti (Chilan ja Devin emäntä), ja paimennus, jota koulutti Pia Hjerppe (kennel Ardiente). Piki paimensi Miimin kanssa. Viimekesäinen roihu oli hiipunut. Kokeiltiin myös ankkojen kanssa. Ehkä Piki tarvitsee myös aikaa aikuistua ja kasvattaa itseluottamusta. Yhdet peltojäljet tehtiin Hannan kanssa ja siinä Piki oli taas loistava, jopa kulmalla. Ihme ja kumma, myös Viirun nenä pysyi ruohikossa, ja myös Viipo selvitti kulman.

Kaksoisolennot: Piki ja jälkipaalu (huom! profiili)
Tokossa saatiin paljon vinkkejä, eniten noutoon kummallekin. Viiru usein kaartaa noudon palautuksessa: vauhtinoudossa vapautus pitää ajoittaa siihen, missä kaartaminen alkaisi. Saatiin hyvä keino harjoitella eteentulon loppuasentoa niin, että saadaan paljon toistoja. Pikillä on tärkeää säilyttää liikkeiden suoritus aivan oikeana, vaikka joutuisikin käyttämään apuja. Seuraamista kannattaa tehdä myös ympyränä. Piki kestää käden noston yhden askeleen - samoin liikkeestä maahanmenossa yhden askeleen etenemisen.

Kaksoisolennot: Viiru ja Chila (FI TVA RTK2 BH Patchcoat Urania)
Ehdittiin vetäistä myös yksi rally-tokorata - kivaa! Viiru teki kaksi ilmaisutreeniä kentällä, yhden liian vaikean ja yhden korjaussarjan ;) Myös tottiksessa tehtiin Viirun kanssa henkilöryhmä liian vaikeilla häiriöillä, ja sitä sitten paikkailtiin. Ajeltiin myös ihan oikealle tottiskentälle ampumaan. Ampumisia tuli useampi Viirun settiin. Viiru reagoi hieman, mutta ei ollut mitään vaikeuksia jatkaa. Piki ei tuntunut huomaavan paukkuja lainkaan.


Ihanat keto- ja niittykukkaset kukoistivat Kiteen maaseudulla. Löytyi jopa ojakärsämö, jonka vähenemisestä "Sauli Naantalista" oli kysellyt radion luontoillassa. Lupiini ei ole vielä vallannut joka kolkkaa.


Leiri- ja lomaväsymystä oli ilmassa, kun suuntasimme sunnuntaina PoKSin agilitykisoihin. Neljästä radasta ohjaaja jaksoi kaksi: yliaikanolla ja -vitonen. Aika paljon ollaan kuitenkin menty eteenpäin, ja kuten ystävällinen tuomari sanoi: se oli pienestä kiinni.

Kivat oli palkinnot.
Seura oli taas parhainta, ja Maista (Patchcoat Rigmarole) tuli hyppyvalio (AVA Mai jo olikin). Hyvä paivä, vaikka kehtuutti lähteä.