lauantai 28. marraskuuta 2015

Team Ahma lorvailee

Kerran Patvinsuolla nuotiopaikalle sattunut retkeilijä meinasi luulla Pikiä ahmaksi. Kun katsoin ahman kuvia, en ihmettele. Ja onhan siinä myös mustan minijääkarhun piirteitä.

Ei ahma, ei karhu. Kuva: Tuuli Oksalahti

Mutta lorvailtu on kuitenkin. Flunssa pukkaa, kiirettä pukkaa, ja myös yhdet pikkujoulut ja hallitalkoot - emännälle siis.

Tuomas suunnitteli pyynnöstäni radan, jossa oli Markku Kaukisen 15.11. radasta vaikutteita saanut hyppyserpentiini.  Tämän sai ohjattua ilman pakkovalssia hypylle 12 ;) Ja onnistui kummalta puolelta vain, vaihtoja ei tarvittu.

Rata: Tuomas Haverila
Tuo Kaukisen rata oli ollut ilmeisen järisyttävä, koska treenimme jälkeen huomasin viereisen kentän koutsilla hieman erilaisen variaation samasta radasta. Siinä piti pakkovalssata keinulta serpentiinin ekalle hypylle.

Tokossa on tehty vain kaukana olevan merkin kiertoa nameilla ja ilman sekä ruutua (Viirua ei enää häiritse ruudun vieressä seisoskelija).

Sää lauhtui, satoi, ja tämä aamu oli näinkin pirtsakka.


Lisäksi olin itse se raivostuttava irtokoiranainen. Eihän tähän aikaan lauantaiaamuna ole ketään muita ulkoilemassa. Ja eihän täällä näekaan mitään. Viiru kävi kuulustelemassa ja nuhtelemassa metsästä yllättäen putkahtanutta (kiinni olevaa) koiraa. Poliisista päivää. Onko teillä lupa kuljeksia meidän metsässämme? Onneksi nuorempi konstaapeli jättäytyi taka-alalle käsirautoja kaivelemaan. Kyllä hävetti ja harmitti.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Onnistumisia

Tiia tilasi onnistumisia. Niitähän löytyy!

Agility

Onnistuin  ehtimään ajoissa hallille viikkotreeniin, vaikka työpäivä venyi. Onnistuin lopulta ajoittamaan oikein takaaleikkauksen ennen hyppyä 15, jolloin Viiru ohjautui loivasti putkeen. Ja kyllä on meillä hieno ryhmä ja kouluttaja! Agility ei ole vain nuorille, ketterille naisille (mutta myös heille).


Rata: Tuomas Haverila
Onnistuin ilmoittautumaan aivan loistavaan koulutukseen. Toki oli Jenna Caloanderista hyvät muistot viime vuodeltakin.  Sen lisäksi, että kouluttaja osasi ottaa jokaisen koirakon taidot ja tavoitteet huomioon, hän myös oli tehnyt kotiläksynsä: Ensimmäiseksi hän kysyi kumman koiran kanssa tulen, nuoremman vai vanhemman. Vai onnistuttiinko vuosi sitten Viirun ja Pikin kanssa olemaan niin mieleenpainuvia?

Etukäteen katsottuna paperilla rata näytti siltä, että pitäisi seistä keskellä sijaitsevalla puomilla ja huidella koiraa eri esteille ja toivoa parasta. Pystyttiin positiivisen kouluttajan kanssa ihmeellisiin onnistumisiin. Nyt odottelen, että jonkun ratapiirustustaitoisen blogiin ilmaantuu rata. Mahdottomiin paikkoihin ehtii, kun sijoittuu ja rytmittää oikein. Aika pienistä senteistä(?) voi olla kiinni, onnistuuko poispäinkääntö-sylkkäri-syherrys ja pelittääkö pitkä leijeröinti. Jenna osasi myös taas neuvoa hyppypyörityksen niin, että kaarrokset olivat pienet(!). Linjoja ja rytmiä.

Puomin päälle istuksimaan ja huitomaan

Jokaiselle koulutettavalle Jenna Caloander osasi sanoa jotain kaunista ja uskottavaa. Viirulla on ihanteellisessa suhteessa irtoamista ja hallintaa. Kaarroksetkin olivat vuodessa parantuneet.

Agilityssa ollaan onnistuttu Viirun kanssa kipuamaan nekstille levelille. Ehkä se liittyy osittain siistiä sikailua/ei enää ikinä yliaikanollia -projektiin. Viiru myös osaa jo paljon kaikkea, joten voidaan vain kiitää. Ja "kesä"tauko teki varmaan myös hyvää, samoin se, että yritän muistaa olla hinkkaamatta jotain kohtaa. Ollaan siirrytty flow agilityyn (vaikkei se aina siltä näytäkään).



Toko

Tokon onnistumisista moni oli käänteinen: Onnistuin huomaamaan, että Viiru ei osaa mennä vauhdilla suoraan ruutuun, jos ruudun vieressä töröttää ihminen. Onnistuimme myös korjaamaan.  Piki sen sijaan onnistui kerrasta ihan ilman korjaamista :). Piki onnistuu myös löytämään oikean ruudun paikan naksuttelemalla. Piki teki "isojen koirien" kanssa helpotetun version EVL-paikallaolosta ja onnistui siinä hienosti.

Onnistuimme huomaamaan myös sen, että Viiru ei pysty ei kykene juoksemaan törpön kiertoon hyppyjen välistä. Tähän kertoi Katja K korjaussarjan, jota seuraavaksi kokeilemme.

Piki ja Viiru kumpikin etsivät sinnikkäästi omaa piilotettua kapulaa, ja Viiru tuo oman vaikka vieraiden kapuloiden kasa on tyrkyllä lähellä. Ollessaan demokoirana löysin rantein -kurssilla Viiru esitteli kokeenomaisen tunnarin - mutta toi vieraan kapulan. Ei ollut yllätys, ettei vielä osaa. Sen sijaan Viiru onnistui näyttämään hienoja seisomaan stoppeja putkesta tullessaan. Kun käsky oli maahan tai istumaan, Viiru joutui kyselemään silmät ymmyrkäisinä, kuulivatko mahtavat hörökorvani oikein?


Ja kivat tokoporukat on tiedossa talvelle!

Aamulenkille lähdössä


Sosiaalinen elämä

Sosiaalisella puolella ollaan onnistuttu olemaan suht sovussa muiden kanssa kimppalenkeillä ja muualla (vaikka on Pikin remmikäytös välillä ihan kamalaa). Viikonloppuna Pami-mummi ja Viia-sisko tulivat yökylään. Sisällä Piki yritti välillä isotella varsinkin Viialle ja työntää Viiaa pois luotani. Onneksi Viialla on pitkä pinna, rauhaarakastava mieli ja suuri koko. Onnistuimme elelemään sopuisasti.

Aurinkoa aamulenkillä 1

Kun palasimme aamulenkiltä kotipihaan, onnistuimme näkemään auringonpaistetta!

Aurinkoa aamulenkillä 2

Aurinkoa aamulenkillä 3


maanantai 16. marraskuuta 2015

Virheitä (ketä kiinnostaa!)

Markku Kaukisen kivat radat löytyivätkin netistä (kansio täällä).

Isoimmat virheet:

Lauantain jälkimmäisellä radalla (edellisen postauksen tunarointivideo) annoin Viirun loikata A:lta (ei kontaktivirhettä), otin liikaa etumatkaa enkä tyrkännyt Viirua kunnolla hypyn 13 taakse. Vaihdoin kepeille lähetyspuolen viime hetkellä (kun muutkin tekivät niin...) ja ohjasin Viirun kakkosväliin.




Sunnuntai aloitettiin hyppyradalla. Pitkään arvoin, miten ohjata hyppy 9, koska on lähes ylivoimaisen vaikeaa saada Viiru kääntymään menosuuntaan siivekkeen ympäri. Päädyin peruspyöritykseen - eihän se toiminut kunnolla. Sähelsin, ja lopulta olin myöhässä hypyn 13 valssissa ja Viiru kerkesi hypätä myös hypyn 18. Koska en kutsunut Viirua kunnolla hypylle 16, Viipo ratkaisi asian niin, että pujotteli hienot itsenäiset kepit minun töröttäessäni hypyn 17 tienoilla. Hyvä Viiru!



Sunnuntain keskimmäisen radan sössin jo alussa - jo rataantutustumisessa oi vaikea pitää mielessä, että neloshyppy hypätään takaa. Eikä sitten hypättykään. (Muita virheitä ei tullutkaan - tällä radalla onnistui ilahduttavan moni juttu.)



Viimeisellä radalla ohjaajaa jo painoi väsy. Viiru tuli ulos kolmosputkesta väärästä päästä; otin liian vähän etumatkaa kepeiltä, pakkovalssi oli myöhässä, kutsuin koiraa liian aikaisin. Keinun jälkeinen ratasuoritus sisälsi hyppyjä satunnaisessa järjestyksessä. Ajatukseni oli pakkovalssata keinun jälkeen ja olla törmäysten välttämiseksi koko ajan hyppyserpentiinin 12 - 16 "alapuolella". Olisi se voinut onnistua! Iso virhe oli, että ei tehty kunnolla A:n kontaktia, vaikka hylky oli jo alla.


Nyt kun näitä muistelee, aika paljon oli onnistumisiakin. Mutta myös tyhmiä virheitä.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pikkuloma, ohituksia ja yksi nollarata

Perjantaina puolenpäivän aikaan lähdettiin pikkulomalle Kuopioon Kertun luokse, viettämään laatuaikaa, ulkoilemaan, shoppailemaan, syömään hyvin ja kisaamaan Hu-Pun kaksipäiväisiin kisoihin.

Yökyläänhän kaksi koiraa ei tarvitse tavaraa juurikaan enempää kuin suurperhe. Onkohan tässä nyt kaikki tarvittava? Voidaanhan matkalla tai viimeistään illansuussa pistäytyä kaupassa.



Me tullaan ainakin mukaan!
 Kuopiossa kurvattiin aluksi, valoisaan aikaan, Puijolle.

Puijonpolulla

Kuopion keskustassa oli koirilla ihmettelemistä.  Aamu- ja iltalenkillä käytiin Valkeisenlammen kiertävällä reitillä. Pikistä rannalla istuskeleva naispatsas oli vallan epäilyttävä. Kukapa normaali ihminen tarkenisi alasti uimarannalla marraskuun jäätävässä tihkussa?

On tää suurempi city kuin Joensuu.

Yksi matkan tarkoituksista oli päästä kerrankin agilitykisapaikalle - aikaisen herätyksen tai tympeän pitkän autoajelun estämättä. Matkaa Musti ja Mirri -areenalle oli seitsemän minuuttia ja lauantaina ensimmäinen rataantutusminen alkoi kahden jälkeen iltapäivällä. Luokat olivat sen verran pieniä, että kisat käytiin perinteisessä järjestyksessä; verkkaisempi tahti sopiikin minulle paremmin. Ensimmäiseltä radalta tuli nolla, toisen ohjaaja tunaroi viidennentoista esteen tienoilla.

Nollarata:


Masentava katsoa videota - oma meno tuntuu sujuvalta (kiidän tuulispään lailla), mutta todellisuus näyttääkin paikallaanpolkevalta norsumarssilta.

Tunarointirata:



Kaksi nollaa oli tavoitteena tälle vuodelle, ja ne on nyt saatu - ensi vuodelle sitten enemmän? Vaikka eihän Viirun hyppääminen kovin hyvältä näytä... Viirulle en niinkään kaipaa lisää vauhtia, pikemminkin itselleni ja ohjaukseeni.

Sunnuntaina tehtiinkin kolme hylkyä eli hyvin sujuu ei ikinä enää yliaikanollia -projekti. Tuomari oli sunnuntainakin Markku Kaukinen. Tykkään hänen radoistaan kovasti. Hypärillä Viiru ei oikein kääntynytkään tulosuuntaan siivekkeen ympäri - yllätys! Jälkihässäkässä Viipo karkasti myöhästyneestä valssista väärälle esteelle. Keskimmäisellä radalla en tyrkännyt Viirua tarpeeksi takaakiertoon. Viimeisellä radalla pakkovalssasin Viirun putkeen, lähdin eri suuntaan ja kutsuin koiraa. Ja Viiruhan tuli saman tien - et sanonut että ensin pitää tehdä koko putki. Viimeisellä radalla taisin muutenkin olla liian väsynyt ohjaussuunnitelmani toteuttamiseen.

Vaikka kaikki maksien radat olivatkin sunnuntaina peräkkäin, ehdin minäkin oppia radat hyvin, sillä aikaa tutustumiseen oli ruhtinaallisesti, runsaat 10 minuuttia. Kivat kisat, mutta onkohan kisaaminen meitä varten?

Kepit Viiru osaa jo aika hyvin ja voisin luottaa siihen enemmän. Keskimmäisen radan lopussa Viiru teki omavalintaiset, täysin itsenäiset kepit, vaikka olin useamman esteen takana :) A:n kontakteja voisi ehkä parantaa? Viirulle ei kuitenkaan voi sanoa kuten eräs kisaaja radalta poistuessaan omalle koiralleen: Päätit sitten paska-aivo jättää kontaktin ottamatta. Minä paska-aivo en etenkään tällä kertaa kisoissa vaatinut kunnon kontaktia.


Lomaherkuttelun kruunasi reissun greatest value: mainiot suolaiset ja makeat piirakat Hukka-Putken kanttiinissa. Eikä maksanut paljoa.

Kotimatkalle oli kelivaroitus, ja Joensuussa oli vielä enemmän talvi kuin lähtiessä.


Pikseli sai hyvää ohitteluharjoitusta lauantaina kisoissa. Muutenkin ohituksia on tehotreenattu viime aikoina: hillitöntä namitusta. Samoin ihmisten päälle hyppimistä olen yrittänyt karsia, lähinnä kouluttamalla hyppimisen kohteita. En vain ehdi aina kieltämään. Hakuryhmäläisistä jokainen omaksui eri taktiikan. Kohta nähdään, mikä on paras. 

Muuta tällä viikolla

Viirun agilitytreeneissä oli paljon vaikeaa, mm. keppikulma. Torstaitokossa Viiru testasi uusia ohjatun noudon kapuloita sekä ohjatussa että tavallisella hypyllä hyvin vinoon heitettyjä kapuloita. Viiru kuuntelee ja ajattelee :) Pikillä oli paikkamakuun ja seuraamisen lisäksi ruudun paikkaa naksuttelulla ja vauhtia lelulla.



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäiväretki

Isänpäiväviikonloppuna ei lähdettykään kauemmas reissuun. Ainutlaatuinen ei aina ole kaukana.

Isänpäivän aamiaisella karvanassut joutuivat sijaistamaan poissa olevaa jälkikasvua. Teeleivät eivät olleet kauniita, mutta kuitenkin lämpimiä ja maittavia. 



 Mökkirannassa ei karvatassujen päätä eikä käpäliä palellut.


En ollutkaan poiminut karpaloita sitten lapsuuden. Enkä yhtään ihmettele miksi. Parin desin kaivelu jääkylmästä sammalesta teki jo tiukkaa; täytyy ihailla heitä, jotka saavat sangon täyteen.


Majava on aktivoitunut usean vuoden tauon jälkeen. Vastarannalla häämöttää pesä.


Piki ilmaisee mielipiteensä majavan tekosista.


Pyrstötiaiset tirskuttivat loppusyksyn hiljaisuudessa.



Herajoessa oli koskikara (kuvassa tosin vain Viiru). 



Ihanalla hiekkarannalla tuuli ja tihutti. Eeva kommentoi Facebookiin lisäämääni, samasta paikasta otettua kuvaa: "Autiolla saarella -fiilikset". Niin onkin, ja kuvassa Robinson Crusoe ja Perjantai :)



Autiolla saarella onkin hyvä mielleyhtymä. Itselleni tulee usein mieleen iskelmä (josta en pidä) Katson autiota hiekkarantaa. Tai vielä pahempi, Viimeisellä rannalla - mikä tietysti ahdistaa, vaikka kaipaan autioita rantoja. Ja jos vielä tulee ja sataa, niin aina vain parempi :)

Kuvassa takana päivänsankari

lauantai 7. marraskuuta 2015

Mä osasin!

Tiistaina Piki odotteli kotona, kun Viiru kävi agilitya treenaamassa. Treenin jälkeen mentiin Vinjan kanssa lenkille.

Treenin teemana oli poispäinkääntö kepeiltä. Lisäksi oli tarkoitus kokeilla, onnistuuko leijeröinti hypylle 14 ja keinulle 15. Tämä kaikki onnistui vaikeuksitta, kuten radan muutkin kohdat. Mä osasin! Paitsi hypyt 18 ja 19, jälkimmäinen ei edes sylkkärillä/poispäinkäännöllä, koska Viiru jäi kyselemään, missä minä kupeksin. Toisessa setissä treenattiinkin irtoamista. Ja onnistui se kääntyminenkin hypylle 19 joten kuten. Mä osasin!
 
Ratapiirros: Tuomas Haverila

Muuten olen vältellyt toistoja, jotta vauhti ja siistin sikailun hanke eivät kärsisi. Viiru meni kovempaa kuin pitkiin, pitkiin aikoihin :)


Tunnelmia kesän SM-kisoista (kuva: Sari Eskelinen)

Tokon treenaaminen näyttää hyvin valoisalta, myös jos katsoo hallin valojen säihkeessä tehotyttöjen innosta loistavia silmiä. Taas sai kumpikin ylpeillä: Mä osasin!

PoKS:n treeniryhmässä emme olleetkaan enää yksin, vaan nelistään, mikä on juuri sopiva määrä tuntiin. Viiru teki tavallisen paikkamakuun, ohjatun noudon ja houkutusnoudon. Ohjatussa Viirupa ei lähtenyt aina osoittamaani suuntaan, joten palattiin yhden pallon systeemiin. Mutta kapulan noutaminen omien lelujen ja nakkien joukosta... Toisella toistolla Viirun lamppu syttyi aika moneen wattiin/luksiin/kandelaan/luumeniin, Ai tätä sä tarkoitit, pitää tuoda se kapula, jonka sä heitit. Oisit heti sanonut. Viiru oli tosi ylpeä neuvokkuudestaan: Mä osasin! 

Piki oli hallissa yhtaikaa toisen koiran kanssa suuren osan aikaa, joten tehtiin läheisriippuvaisia liikkeitä. Ruudussa Piki muisti, mikä on kosketusalusta, mutta sinne lähettäminen ei ihan onnistunut, lelulle kylläkin.

Joan tokoryhmässä oli taas paljon porukkaa, joten saatiin aikaiseksi iso ryhmäpaikkis. Piki pääsi taas "isojen koirien" mukaan. Hyvin ja valppaana se malttaa makoilla. Viirulla oli sekoitus AVO- ja EVL-paikkista. Kutsuttaessa Viiru ei vieläkään voi tulla tokossa eteen istumaan vaan sivulle, avusta huolimatta. Tätä pitää miettiä.  Ohjatussa Viiru meinasi taas kerran lähteä väärälle kapulalle. Otin avuksi isomman liikkeen. Ilona myös huomautti äänensävystäni sekä siitä, että haettava kapula viedään ensimmäisenä.

Piki jatkoi ruudulla. Hienosti Pikseli muisti paikan, kun naksuteltiin - vaikkei olla pitkään aikaan tehty. Pari lelulle juoksua Pikseli hoiti myös, niin että oli  itse aika lähellä ruutua ja kerkesin sinne leikkimään. Kierreltiin myös erittäin tiiviissä henkilöryhmässä, ja Pikseli malttoi jäädä keskelle makaamaan. Mä osasin!

Einonhovissa pari kuukautta aiemmin

Hakutreeneissä oltiin Einonhovin hienossa metsässä ja haettiin Viirulle suoria pistoja ja vahvistettiin haukkua. Viiru oli viimeisenä koirana, ja ykköselle, kakkoselle ja neloselle tallattiin hämykaaria. Parilla muulla ukolla oli taputusapu. Ja saatiinpa treeniin tungettua myös välipalkkahaukutusta ja minun hengailuani ukolla. Viiru ei taaskaan mennyt lankaan eikä myöskään vain juoksennellut huvikseen. Lähetykset olivat huolellisia. Mutta silti Viiru ei mene aina suoraan koko matkaa. Johtuuko maaston muodosta? Onko sillä väliä? Pitäisikö hinkata avuilla pistojen suoruutta?

Haukku kaikui kumeana Einonhovin salissa. Mä osasin taas! Loppulenkki käytiin muiden mustien kanssa. Suurin osa oli liivijengiä ja taikaviitan kantajia.
 

maanantai 2. marraskuuta 2015

Tokosunnuntai

Päivällä menin ilman demokoira-Viirua pitämään tokoa löysin rantein. Kyllä demotyyppi olisi hyvä olla, yksi koira kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Aiheena olivat kaukot ja luoksetulo, loppukevennyksenä houkutusten highway.

Maanantai-illan lähikauppareissu

Joan tokoryhmään oli illalla vallan ryntäys, eikä puolitoista tuntia meinannut riittää. Kumpikin koira pääsi paikallaoloon. Viiru teki evl-tyyliin, joskaan en mennyt piiloon. Maahanmeno oli hidas, ja liki-käsky toi taas Viirun sivulle perusasentoon. Enkö olekin taitava! Pikillä pysyin ihan lähellä, ja palkkasin paljon. Piki-virtahepo purskahteli tarmoa, ja niinpä aloitettiin henkilöryhmässä kulkemisella ja istumisella, jatkettiin seuraamisella, jäävillä ja luoksetulolla. Voi sitä riemukasta naamaa ja säihkyviä silmiä! Viirun liikkeenä oli ohjattu nouto, nyt kahdella pallolla. Haetutin kerran kummastakin suunnasta. Viiru osasi :)

Loppukevennykseksi tarkoitettu houkutusten highway oli Viirulle kaikkea muuta kuin kevennys. Viiru-rukka ei pystynyt juoksemaan läpi herkkuvaltatien, niinpä se kiersi sen. Kolmannella kerralla menin keskelle rataa kutsumaan, sitten Viiru tuli herkkujen väliin. Kokeiltiin vielä houkutusnoutoa, vähän samaa kuin suunnittelematta hakukokeessa. Ei pysty, ei kykene... tekemään mitään, kun on niin kauhee motiivikonflikti. Toisella tai kolmannella yrittämällä Viiru sai kapulan noukittua herkkujen ja omien lelujen keskeltä. Bileet! Tätä lisää.

Pikillä oli houkutusten highwaysta kevennetty leluversio. Pikseli selvisikin isosiskoa paremmin, ja vähemmällä ahdistuksella. 


Tuoko isäntä kaupasta tuliaisia?
Alkavalla viikolla teen joka päivä kaukoja. Ja maanantaina tosiaan tehtiinkin jumppaa. Viirulla ei meinaa istumasta seisomaan nousussa millään pysyä toinen takajalka paikallaan. Minun virheeni lienee sekin; Pikillä ovat vielä räpylät liimautuneet lattiaan.