lauantai 31. toukokuuta 2014

Piki puuhaa

Pikin pentukoulussa treenattiin torstaina luoksetulon osia: istumassa malttamista, vauhtia ja loppuasentoa. Pikille ajattelin loppuasennoksi eteenistumista. Pikseli teki taas hienolla voimalla, ja myös ihmeellisellä maltilla.

Perjantaina avattiin suvi Laulurinteellä tihkusateessa. Pikiä hieman ihmetytti väenpaljous ja kevätlaulut, varsinkin ensimmäisenä kajahtanut Suvivirsi, mutta Pikseli käyttäytyi rauhallisesti. Mukana tepasteli myös Viiru.

Tokoliisat kokoontuivat lauantaiaamuna ysiltä. Viirulle haettiin takaisin vauhtia luoksetuloon, ja helposti löytyi. Tehtiin myös hyppynoutoa, eteen tulemista ja tunnarin alkeita. Palikan etsiminen on Viirusta tosi kivaa.  Piki opetteli kiertämistä ja perusasentoa. Sekä karkasi häiritsemään Rio-pentua.


torstai 29. toukokuuta 2014

Neljän tähden seuramatka

Maanantaina hakuharkoissa partioitiin raunioilla. Mikäs Viirusta sen hauskempaa. Rinteessä olevaan "luolaan", oven ja autonrengasröykkiön taakse Viirulle piti antaa hieman vinkkiä, mutta kaksi muuta ukkoa löytyivät tavallisella juoksen kunnes löydän sun (ja nenäni pidän auki) -taktiikalla. Haukku alkaa olla minun korviini jo oikein hyvä. Pikikin sai tutustua raunioradan metsäalueeseen.

Tiistaina pidettiin paniikkitreenit helatorstain tokokoetta varten, ja huomattiin ettei mitään panikoitavaa oikeasti olekaan. Tai ainakaan tässä vaiheessa ei kannata enää panikoida. Päätin lopettaa Viirun viskomisen täyskumipallolla. Eihän sitä pitkään jaksa kovempikaan koira. Siirrytään vaikka lihapulliin. (Ja kokeen jälkeen päätin ajatella koko luoksetulon ja sen stopin uudelleen.)

Pikin agilityssa teimme pussia ja hyppysuoraa. Kolme-neljä hyppyä meni kutsumalla hyvin.

Keskiviikkona en enää juurikaan malttanut keskittyä agilityyn. Viirun ryhmässä oli valssitreeni. Opettelin vain yhdeksän ensimmäistä estettä ja kerrankin ne menivät ekalla yrittämällä läpi. (Siis valsseja!) Ehkä tokokokeen odottelu sai minut sopivaan vireeseen. Muisteltiin myös joitain tokojuttuja ja viskelin lihapullia.

Helatorstaina oli neljän tähden seuramatka sateiseen Savoon. Matkattiin Suskin ja Jytinän, Veeran ja Laten sekä Kaisan ja Rikin kanssa Savon Nuuskujen tokokokeeseen. Onneksi kisapaikalla sateli vain pikkuisen ja ilma oli raikkaan viileä. 


Luoksetulo pitää opetella ihan uudestaan. Noudossa, kaukoissa ja estehypyssä en tiedä, mistä pisteet menivät. Noutohan on kuitenkin huono omastakin mielestäni, joten siihen nähden pisteet ovat hyvät :). Kaukot Viiru teki mielestäni virheettä, joten olenkohan minä hytkynyt liikaa istumaan käskemisessä? Hypyllä ei kannata vaivata mieltään, koska tämä oli meidän viimeinen AVO-kokeemme. Tiivistäen voi todeta, että Sirkun opettamat liikkeet ovat kympin arvoiset, minun kutosesta kasiin. Voittajaluokka vaatinee erilaista asennetta. 

Järkevät palkinnot

Yhdestä liikkeestä Viiru sai erityisen ison käden - siitä, joka minusta joskus tuntui vaikeimmalta. Mutta minkäs teet, kun syntymälahjana on saanut hyvät hermot. Viirun ryhmän paikkamakuun neljästä koirasta ensimmäinen säntäsi heti ohjaajan perään. Viereinen pikkukoira (ihan aiheesta) säikähti tätä ja nousi ylös.  Ohjaaja palasi ja jäi koiran luo. Koira Viirun toisella puolella kiirehti ohjaajan luo, kun palasimme piilosta kehään. Koko tämän ajan Viiru makasi kuin sfinksi. Pönötys onnistuu myös vaikeassa häiriössä.

Kaikki liikkeet Viiru teki niin hyvin tai paremmin kuin on opetettu. Ja hyvällä fiiliksellä. Nyt liikkeet vain pitää opetella kunnolla. Olipa kiva reissu hyvässä seurassa!

Susu ja Piki kävivät samaan aikaan linturetkellä Siikakoskella.



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Huipulla

Niina-Liina Linna koulutti JoAlla. Oikein hyvä koulutus, mutta perusasioiden parissahan se meillä meni - valssia, takaaleikkauksia, päällejuoksua, välistävetoa. Liikkeen suuntaa ja rytmitystä. Hassua oli, että Viiru ei millään meinannut löytää suorasta putkesta seuraavan putkeen. Ihan lelulla piti mennä. Tämä kotiläksyksi, samoin putken pään ohittaminen.

Viiru teki vallan mainiosti. Hallissa ei ollut ollenkaan niin kuuma kuin ulkona.  Lähdettiin koulutuksesta kesken, haettiin Sirkkukin mukaan ja suunnattiin Kolin retkelle. Kolilla oli yhtä henkeäsalpaavaa kuin aina. Ehkä Pikin vuoksi jopa hieman henkeäsalpaavampaa.

Nelivedolla huipulle


Rauhoitun hetkeksi

Pahat Akat Kolilla 1


Pahat Akat Kolilla 2




Mentiin vielä mökille ihastelemaan alkukesän vehreyttä ja haistelemaan sateen jälkeistä tuoksua. Huippureissu!

lauantai 24. toukokuuta 2014

Pyhimystä väsyttää

Harrastuslauantain ohjelmassa oli ensi tokoa aamuyhdeksältä ja sitten iltapäivälle aksakisat Kuopiossa, tietysti triplanollavoitolla ja siirrolla kolmosiin. Mitä oikeasti tapahtui?

Aamuksi selvittiin koulun kentälle, ja treenikaverien ehdotuksesta meille pidettiin kisanomainen treeni. Kiitos, tytöt! Aika paljon pitää muistutella torstaihin mennessä: oma kontrolli perusasennossa, seuraamisessa kontaktin kesto, liikkeestä seisominen, luoksetulon pysäytys, kaukot. Jokin liike taisi mennä suht sinnepäin ;)

Syytetään yhä hiostavampaa hellettä.

Kisoihin lähtö näytti tältä:

Pyhimystä väsyttää. Kisoihin lähtö, dream on. Herätä, kun lähdetään seuraavan kerran uimaan.

Tokotreeneistä palatessa Piki ui ekaa kertaa muutakin kuin käsipohjaa. Piki teki häiriössä luoksetulon, ruutua ja perusasennon.

Sitten lähtö kisaamaan... Kuopiossa iltapäivällä +28, Sorsalon hiekkakentällä aurongossa +40, autossa jonka ilmastointi ei toimi +70 (ehkä alan vähän ymmärtää liikenneraivoa)... Levätään ensin vähän.

Neighborhood watch suojelee varpaita (takana). Oikealla kapteeni.
 Ei lopulta hirveesti harmita, ettei lähdetty.

Vaihtoehto hiekalle
Tässäkin kuvassa jokin linssilude patsaan vieressä
Mikähän noita väsyttää?

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hiki

Helle jatkui. Maanantaina hakuharkkoihin saapuivat vain kovimmat jätkät = keski-ikäiset naiset. Treenillämme oli teemakin, mutten enää muista mikä. Neljä ukkoa: pimeä + haukku kunnes menin paikalle, haamu + 40 haukkua, pimeä + haukku kunnes menin paikalle, haamu + haukun aloitus. Eka pisto, löytö ja ilmaisu olivat upeat, vaikka itse sanoinkin. Jännä juttu: Viiru varasti kakkoselle ja kolmoselle. Ja oli siis edellisenä päivänä varastanut agikisoissa. Tekeekö tiukkaa esittää pyhimystä kotona piippaavien pöljäkkeiden rinnalla?

Tiistaina jatkuivat jälkikurssi, helle ja osallistujakato. Pikillä oli edelleen nami joka askeleella, mutta askeleet eivät enää töpötelleet ihan peräkkäin. Hienosti meni. Viirullakin oli jälki mutta pidemmät askeleet, enemmän vauhtia ja vähemmän tarkkuutta. Kotiläksyksi vaikeampia jälkiä ja oman hajuisten keppien nostamista maasta (ei jäljeltä sentään).

Viirun agilityssakin tuli hiki, Viirullekin, vaikka tyttöset uivat sekä ennen että jälkeen treenin. Ensin vauhtia (numerot ilman kehyksiä) ja sitten haltuunottoa (laatikot). Vaikein oli vauhtipätkän hypyn 2 takaakierto, saatiin hyppykin kaatumaan. Lopuksi Heidi auttoi treenaamaan puomia. Kiitos!

Rata: Heidi Utriainen
Pentukoulu meni kaupunkikävelylle kuumuudessa. Piki sai seuraa yhdestä koululaisesta ja Katja-kouluttajan kelpeistä. Hyvin pärjäsi Piki ilman vakitukihenkilöä. Käytiin vielä Vinjan kanssa lenkillä. Piki rypi kaikissa ällökuraojissa, niin oli kuuma. Ja sitten unta palloon! Perjantaina lenkkeilttin ja uitiin Vinjan kanssa ihan puhtaassa Pyhäselässä.

Viiru on nyt ilmoitettu luonnetestiin. Toivottavasti saadaan paikka ja päästään testaamaan testin validiteettia.

Piki ja Susu eivät vielä ole aloittaneet rentoa yhteiseloa, mutta rauhanomainen rinnakkaiselo sujuu. Piki on kiinnostunut Sususta, Susu väistelee Pikiä. Osan ajasta jompikumpi pöljäke on portin takana, ettei Susun tarvitse liikaa hermoilla. Teinihiki vain tuoksahtelee ja pirskahtelee, kun Piki riehuu.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Hellehyllytehtailua perinteisessä puunjalostuskaupungissa

Anne Huittinen tuomaroi helteisessä Varkaudessa hypärin ja kaksi agilityrataa. Teimme lukemattomia virheitä, jopa kaksi kertaa tuli pituus suoritettua väärin (vinosti), mikä johtui minun hitaudestani. Jotain pitäisi omalla liikkumiselle ja jaksamiselle tehdä. Kyllä oli kuuma!

Mukana Savo-ringissä Varkaudesta Kuopioon oli myös maailman paras kety, joten nyt meillä on videomateriaalia (mikä tuskin ilahduttaa ketään).

Hyppyrata:

Ensimmäisellä agilityradalla Viiru hipsii tiedustelemaan minulta, miksi jätin sen lähtöön tokon istu-käskyllä enkä agilityyn asiaankuuluvalla sanonnalla Odota! Tässä radassa oli monia hyviä kohtia.

Kolmannella radalla sössin kolmantena olleiden keppien aloituksen - en rataantutustumisessakaan saanut tarvittavaa tuntumaa, mutta hylky tuli vinosti hypätyltä pituudelta, luulisin. Lähinnä tsemppasin itseäni keskeyttämään, jos Viiru varastaa lähdöässä. Radasta ei ole kuvaa, koska kety viihdytti Pikiä.

Miss Märkä Pyyhe ja piharatamonsyöjä
Piki käyttäytyi kisoissa vallan mainiosti eikä yhtään harmittanut, että mainio sosiaalistapahtuma, Joensuun kaksipäiväinen näyttely, jäi hyödyntämättä. Vasta eilen kekkasin, että sinnehän pääsee koetoimitsijakortilla ilmaiseksi.

Olipa mukava päivä Varkaudessa ja Kuopiossa. Vaikka radat menivät alle odotusten - vaikeitahan radat olivat muillekin tuloslistoista päätellen. Ja vaikka kety pamautti auton perän Kuopion Prisman betonimötikkään, kun peruuttamalla yritimme saada koirat varjoon. Ja vaikka auton ilmastointi rupesi temppuilemaan viimekesäiseen tapaan. Ja vaikka meinattiin kolaroida vitostiellä ilman omaa syytä.  Mutta hengissä ollaan!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Osteopaatilla ja muuta

Pikin pentukoulussa torstai-iltana oli alkeistokoa. Kerittiin kolme settiä: perusasento, työskentely häiriössä ja "vapaavalintaiset liikkeet": liikkeestä maahan meno ja merkki. Perusasento oli minusta tuntunut aivan mahdottomalta opettaa, mutta nyt se sujui kuin ihmeen kautta. Ehkä jos ei Muhammed tule vuoren luokse, niin vuoren on mentävä Muhammedin luokse -taktiikkani on kantanut pikkuista raakiletta. Kun Piki istuu odottaen pääsyä ruokakupille, siirryn sen viereen ja siitä jonkin ajan päästä vapautan syömään. Hmm, ja taas sain palautetta nopeammasta etenemisestä... Piki on treenatessa, ja varsinkin pentukoulussa, hyvin eri tyyppi kuin muuten hilluessaan: se keskittyy, ottaa kontaktia ja tekee hyvin halukkaasti yhteistyötä. Ja täysillä.

Perjantaina oli Viirulla ihan uusi juttu. Varasin uteliaisuuttani ajan Joensuussa käymässä olleelta osteopaatilta Jerry Ketolalta. Viiru oli hyvässä kunnossa, se jäi minulle mieleen. Jerry kirjasi seuraavaa käyntiä varten muistiin havaintonsa, mutta minkään vaivan takia pikaiseen uusintakäyntiin ei siis ole tarvetta. Viiru oli taas kotonaan siellä, mihin se hattunsa laski. Piki-turisti piipitteli aluksi mutta rauhoittui sitten. Pari päivää käsittelyn jälkeen pitää ottaa rauhallisemmin.

Kuva: Outi Huuskonen

Lauantaiaamupäivän penturiekkumiseen saapuivat Pikin seuraksi Rio-kelpie sekä bc:t Gust ja Siri. Sää heltyi lähes kesäiseksi ja kanavanrannassa oli virkistävää käyskennellä. Outi Huuskonen otti kivoja kuvia:

Siri ja Piki

Koko jengi



Susu on palannut kotikonnuille joksikin aikaa. Saa nähdä, miten ryhmämme dynamiikka kehittyy.

Kuvaaminen on helppoa, mukana myös Kerttu ja minä


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Vippihommia

Josepan hakuryhmäämme saatiin uusia jäseniä - kiva! Viirulla oli ukot etukulmissa, tyhjä, tyhjä, ukot noin takakulmissa. Jompi kumpi tyhjä vaati useamman lähetyksen ennen kuin Viipo meni suoraan tarpeeksi pitkälle (koska eihän siellä ketään ollut). Viimeiselle ukolle piti antaa lähtökehotus kolme kertaa. Viiru haukkui, kunnes menin paikalle. Ekaa kertaa Viipo kiipesi maalimiehen päälle, ja juuri tuomarijäsenemme. Annapas nyt se lelu, kun emäntäkin on jo tullut paikalle! Menipä kaikkinensa hyvin ja opettavaisesti... Ensi kerralla tehdään jotain hyvin innostavaa? Treenin jälkeen lenkkeiltiin Hinnin kanssa.

Pikin agiityssa aloitettiin keinuun ja pituuteen tustustuminen. Keinu vaatii hieman suunnitelmallisuutta. Lisäksi ohjelmassa oli tietysti putkia ja siivekkeitä. Nyt meni jo neljä estettä ;)

Viirulle oli tarjolla vippihommia. Vippi on semmoinen päärynäpyöritysohjaus (hypyt 5, 7 10, 18). Varsinkin vasemmalla kädellä oli vaikeaa. Kokeilin myös pitkästä aikaa äänetöntä ohjausta, mutta ainakin aluksi se vei minut liian hitaaseen ja rauhalliseen Topi-moodiin. Kohti kultaista keskitietä.

Rata: Heidi Utriainen
Kotiläksyä: Viiru tulee hyvin ohjauksiin mutta lähtee hitaasti niistä pois.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Muistoja ja nykyhetkeä

Äitienpäivä alkoi ja jatkui sateisena. Nyt vihertää! Illaksi sade kuitenkin hiipui, ja saatiin nauttia raikkaasta ulkoilusäästä.

Soikkelin metsässä oltiin viimeksi yli vuosi sitten maaliskuussa. Silloin oli vielä Topsukkakin.




Mentiin toiseenkin ihanaan paikkaan, jossa edellisellä kerralla Topsukka  - ja Mörkökin - oli vielä mukana, Häikänniemeen. Legendaariset äitienpäiväkuvat vuosien takaa:



Hienoimmat kuvat ikinä. Näille eivät tämän päivän kännykkäsähellykset vedä vertoja.



On siis kevät, kuljen Häikänniemen rantaa



lauantai 10. toukokuuta 2014

Parempi kuin bc

Tänäisessä tokokoulutuksessa kaikki oli luksusta. Matkaa oli parisen kilometria kotoa, ja koulutus alkoi kymmeneltä. Sai nukkua aika pitkään, ja ajomatka oli lyhyt. Halli oli puolilämmin (tosin ulkona olisi ollut 3/4-lämmin) ja tekonurmipohjainen. Siistiä. Koulutus alkoi hintaan sisältyvällä kahvilla ja pullalla. Baari oli auki koko päivän, syötävät hyviä mutta hinnat minimaalisia. Tuoleja oli mutta lattiallekin voi istua. Sää muuttui keväiseksi ja vieressä oli hyvät lenkkimaastot. Ei ollut kuitenkaan liian kuuma koirien autossa odotella.  Oma koira sai kehuja sekä kouluttajalta että yleisöltä. Sehän on melkein kuin bordercollie, sanoi kouluttaja. Pakko oli vastata: Ei, kyllä se on parempi. Loppupäätelmä: Niin, aivan, se ei ole yhtä nöyrä. Sain oppia juuri siihen, mihin tarvitsin. Ja ekaa kertaa sellaisen neuvon, joka sopii minun pirtaan.

Maailman paras koira siis löytyi. Kuten tämmöisissä koulutuksissa usein, etukäteen ilmoittaa treenavansa jotain vaativaa liikettä, mutta lopulta huomaa saavansa oppia aivan perusasiassa. Meidän teemanamme oli nouto eri muodoissaan, mutta koska kouluttajan mukaan palautuksen suhteellinen hitaus liittyy (myös?) siihen, ettei Viiru tiedä, mihin asettua lopuksi, paneuduimme eteen istumaan tulemiseen. Siihen löytyi lukuisia neuvoja. Aivan huippuhyviä neuvoja olemme saaneet monilta jo aiemminkin, mutta itse en ole vain saanut edistyttyä tarpeeksi. Nyt tuli myös semmoinen neuvo, joka minulle sopii täysin: kriteerin laskeminen aluksi, palkka, namin heitto kauemmas, liki, palkka, heitto Jee!

Kouluttaja oli Pirjo Heikkinen, Pondera.

Kuvia ikuisuusprojektista viime kesältä (aussieyhdityksen tokoleiri Uuraisilla elokuussa, kuvat Pia Kurri)









perjantai 9. toukokuuta 2014

Juoksentelua

Tiistaina Pikin agilitytreenissä oli "valsseja ja juoksentelua". Tutustuminen valssien ihmeelliseen maailmaan alkoi merkkauksen ja pakkovalssin alkeilla. Piki myös säntäsi suoran putken läpi kuolleena odottavalle wubballe. Viirukin pääsi baanalle, koska Viirun treeni-ilta hassattaisiin mätsäriin.
Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee
Viirun kanssa radalla kaikki oli vaikeaa paitsi suorat ja kakkoshypyn pakkovalssi. En ihan puoleenyöhön jäänyt hallille, mutta pakko oli edes saada suht siisti kääntyminen hypylle 10. Suoran putken jälkeinen persjättö ja valssi täytyi vain tunnustaa mahdottomaksi tällä vauhdilla ja taidolla. Huoh. Viirulla oli varmaan kivaa, koska rata sisälsi myös sitä "juoksentelua", jossa sai vetää suoraa täysillä.

Keskiviikkona taas Pikille uusi kokemus: mätsäri Citymarketin parkkipaikalla. Piki käyttätyi rauhallisesti; sitä jänskätti. Erityisesti jännitti sen jälkeen, kun tanskandoggi oli sille matkan päästä rähähtänyt, mutta onneksi paikalla oli pentututtuja, kuten Siri ja Pokka. Pokka varsinkin rentoutti Pikiä pikkupainilla moneen kertaan. Tuomarikin oli puolituttu, ja pentunen saatiinkin tutkittua hampaita myöten. Yllättäen päästiin palkinnoillekin. Sinisten pentujen neljäs sai leluja ja herkkuja, joten pönötyskuvaa ei nyt saatu.

Osa palkinnoista suussa ja vieressä. Pitihän jonkinlainen kuva ottaa.
Mieluisa palkinto odotti vielä kotona, kun mentiin lenkille Vinjan kanssa telkkuamaan.

Torstai-iltana pentukurssilla Piki taas näytti, miten hieno harrastus/puuhailu/työkoiran alku se on. Aiheena oli tarjonnan kautta kouluttaminen. Ensin maahanmeno, sitten kosketusalusta. Piki keskittyy hyvin ja oppii nopeasti!

Aktiivisen puuhaviikon perjantai-iltana relattiin Romin ja Pokan kanssa. Viiru ja Piki leikkivät, laidunsivat, imuroivat jäniksenpapanoita, möyrivät ojissa, uivat poikien kanssa. Viiru lähti jäniksen perään mutta palasi takaisin :) Ja sitten viikonloppu!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Hidastelua

Sunnuntaina kuokimme tollerien agilityporukassa Lukkarisen Jarin luona.

Rata: Jari Lukkarinen

Yritin poistua mukavuusalueelta ja valssata hypylle 4. Pyysin oikein Heidin videoimaan niin näkisin, mikä menee pieleen. Juuri se kerta menikin harvinaisen hyvin, vaikka parannettavaa on paljon. Niin kuin monessa muussakin kohtaa. Videolta näkyy hyvin, miten hidastan Viirua läpi koko radan.


Piki ei kyllä hidastellut radalla juoksennellessaan putkia ja siivekkeitä. Siedätimme pentusta minun liikkeeseeni. Halusin myös Pikin tutustuvan uuteen paikkaan, ihmisiin ja koiriin. Hyvin Piki keskittyi tekemiseen.

Hidastelua oli myös maanantai-iltana Pikin jälkikurssilla. Nyt mentiin metsään, ja tehtiin pitempi jälki. Namuja oli kuitenkin joka askeleella, ja kasojakin muutama. Piki kulki jäljen hitaasti ja tavattoman tarkasti. Mallisuoritus, sanoi kouluttaja. Poljin Viirullekin lyhyen jäljen, hieman pidemmin askelin. Viirua piti jarruttaa. Lopuksi päästin laiskuuttani tyttöset juoksentelemaan lähitienoolle. Siellä ne imuroivat vähemmän ahnaiden kurssilaisten nakkeja ja muita jälkiherkkuja. Tyttöset ihmettelivät, miksi emäntä oli ensin tyytyväinen namien seuraamiseen ja sitten melkein suuttuu. Ei ole reilua. Ja miten niin seurataan jälkeä väärään suuntaan. Ei nakit voi olla väärässä suunnassa!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Vappuriehaa ja iloinen jälleennäkeminen

Vappuviikon maanantaina yritin ottaa neuvosta vaarin ja vaikeuttaa Viirun hakutreeniä. Yksi ukko oli palkatta, yksi pisto oli tyhjä. Ei kun intoa vain lisää :) Eka haukku oli ihme pihinää, mutta kesti kunnes pyysin Viirun viereen. Kyllä se osaa. Esinejanassa oli pari vierasta esinettä. Kyllä se osaa :) Piki tallasi reippaasti.

Tiistaina Piki joutui luovuttamaan agitreenin toisen setin Viirulle. Pikkuisen harjoiteltiin kisoja varten (ja kyllä kannattikin niistoja harjoitella).

Rata: Kati Keränen

Piki harjoitteli pussia ja hyppy - u-putki - hyppy -yhdistelmää.

Vappuaattona huristeltiin mökille. Ihana reissu, vaikka kylmää olikin. Piki oli sapuskansa suhteen varsin omavarainen: hauenpäitä, ruohoa, jäniksenpapanoita. Varsinainen mökkikoira. Mökillä tehtiin kummallekin namijäljet. Joka 20. askel oli vielä pikku namikasakin. Kyllä pysyi hyvin hakukoirankin kirsu maassa.

Viiru, missä on parhaat vappubileet? No tietysti siellä missä minä pönötän.

Menoks sanoi Annie Lennox!

Aurinkokin paistoi.



Pitkästä aikaa Viirun kanssa kisattiin, ja minun laskujeni mukaan ekaa kertaa kakkosissa. Itsenäisyypäivän koomahorjahtelua pitkän koetoimitsijapäivän iltana ei lasketa. Tavoitteena oli testasta yhteistyötä, kontakteja, minun polveani sekä sitä, onko meistä edes kakkosen radoille. Yhteistyö parani ekan radan jälkeen, kontaktit olivat ok (paitsi puomilta vapauttamiset), polvi kesti kolme rataa ja jopa parit valssit. On meistä kakkosen radoille. Kaksi viimeistä rataa muistutti jo hieman agilitya ja hypäriltä saatiin tuloskin.

Hypärirataan tutustuessamme tokaisin Katille, että onpas lyhyt rata. Kun odottelimme radalle pääsyä Viirun kanssa, huomasin, että minit ja medit (yhteensä seitsemän koirakkoa) kiertelivät ihan outoja esteitä... Jaa, onhan niissä numerotkin. Ei rata ollutkaan niin lyhyt. Outo kohta saatiin improvisoitua, mutta sen jälkeen sössin putkeen menon. Siitäpä vitonen ja tietysti vähän lisää aikaa, kun Viiru palasi takaisin puolesta välistä putkea. Viipo sai lelun ja pussillisen saparoita. Kivat pikkuiset Wappurieha-iltakisat kävelymatkan päässä kotoa.

Lauantai oli iloisten jälleennäkemisten päivä. Kiteellä Piki tapasi Päivi-kasvattajan, tämän tyttären, Seena-emän ja Noola-siskon sekä Laku-veikan. Riehuttiin pellolla ja ojissa, hakuiltiin, seurusteltiin, katseltiin lampaita ja lehmiä kauempaa ja otettiin paljon tilanne- ja poseerauskuvia. Niitä nähdään varmaan myöhemmin. Olipa antoisa päivä, varsinkin Pikillä. Ainahan se on hyvällä päällä, mutta nyt oli seura ja tekeminen harvinaisen mieluista.