Ruskasta ensilumeen

Talvi on lähestynyt kiireesti viime päivinä. Edellisessä kirjoituksessa hehkui ruska, siitä viikon kuluttua sai jo mökillä hätistellä puutarha-apulaisia lehtien seasta kottikärrystä. (Varsinkin Viiru on vaikea pitää pois kottikärryajeluilta.) Äsken Pärnavaaralla tarvottiin ohuessa lumessa. Kuvat ovat viikon vanhoja. 

Kaikenlaista toko-, rally-toko- ja agilityjuttua on treenailtu. Äsken taas mietin, olisiko suullinen käsky tokon luoksetulon stopissa uhka vai mahdollisuus. Pitäisikö myöntää, että olkapää on niin kipeä, että napakkaa käsimerkkiä ei vain saa huitaistua mihinkään suuntaan? Pikin kanssa on alettu tutustua oikealla seuraamisen ihmeelliseen maailmaan. Tänään rally-tokossa oli omatoiminen kerta, mutta kouluttaja oli kuitenkin ehdottanut meille virittelytreenin ja pienen radan. Kivaa!

Hiljan ja Tyynen rauhantai viikko sitten

Viirun lapset täyttivät kaksi vuotta tällä viikolla 23.10.  Arran kanssa käytiin lenkillä synttäripäivänä, ja Petjan kanssa parin päivän päästä. Ihanat lapset. Kimppalenkkejä olenkin kaivannut, hakuharrastuksen lopettamisen jälkeen yhdessä kävelyjen määrä on suorastaan romahtanut.

Heijastinliivifriikkinä kyselin somessa kokemuksia turvapukineista. Lopulta kuitenkin marssin lähimpään kauppaan eli Tintin Lemmikkiin ja ostin Pikille Hurtan Polarin ja Viirulle Kolarin. Jälkimmäisen nimi on suorastaan kammottava, mutta se tarkoittaakin paikkakuntaa - liivi on pohjoissuomalaista käsityötä (kannattaisiko nimeä kuitenkin miettiä markkinointimielessä?). Pikin Polar on niin tyköistuva, ettei Piki ylety sitä autossa mutustelemaan. Kummassakin liivissä on niin loistavat ja isot heijastimet, että suorastaan kaipaa aurinkolaseja, kun otsalampun valo osuu liiviin. Ero esim. Rukan Flap-liiviin, jota Piki on käyttänyt paremman puutteessa, on häikäisevä. Rukan liivissä heijastavat vain tereet, vaikka siinä on olevinaan paljon hopeanharmaata pintaa.

Pikin juoksu alkaa loppua.