Tiistaitokossa oli oman aiheen kerta: mentiin kerrankin epämukavuusalueelle. Kaukoja ihmishäiriöllä, lähellä liikkuri, tuomari, namikipon haltija, yleisö. Seisomaan nousussa Viiru tuli toisinaan kohti. Käsiliikkeenikin suuntautuu koirasta poispäin - entä jos menisikin vain ylöspäin tai vaikka jopa vähän koiraan päin? Aina pitäisi muistaa appareita hyödyntää - vaikka vain seisoskelijoina - kun niitä on tarjolla. Peruutus pilkottiin viime tokovalmennuksessa päreiksi, ja alkutekijöissä se oli vieläkin. Seuraamisen osana Viiru ei osannut yhtään. Lopussa yhteispuuhailun aikana alkoi Viirulle muistua takaperinkävely mieleen. Etupalkka on hyvä.
Keskiviikkona Viiru kävi sterilisaatiossa. Joensuussa tähystysleikkauksia tekee vain Jussi Hyvönen, joten kävimme tuossa melkein naapurissa - kävellen mentiin, autolla toki palattiin. Minulla oli huono omatunto, kun jouduin viemään Viirun jo tuntia ennen toimenpidettä työasian vuoksi. Mutta kaikki sujui hyvin.
Viiru heräili hitaasti, myös kotona. Mutta ihmeesti koira punkeaa pystyyn ja yrittää horjua tutun ihmisen luo, vaikka jalat eivät kantaisikaan. Onneksi Viiru ei tuntunut juurikaan kivuliaalta, yöllä muutaman kerran pyörähti ahdistuneena, mutta rauhoittui viereen. Aamulla annoin kipulääkkeen ja ruokaakin. Aamulla vasta joi ja kävi pissalla. Tötteröön on vaikea tottua, mutta JumppaPomppa päällä on mukavaa. Harmi vain, että pienemmässä, halpisversiossa on suhteellisesti vielä lyhyempi mahakappale - tai sitten vain kuvittelen, mutta "reikiä" suojaamaan se on liian lyhyt.
Mukavaa, kun saa laiskotella hyvästä syystä. Itsekin kävin olkapään takia lääkärissä ja sain lähetteen röntgeniin ja ortopedille.
Itsenäisyyspäivänä sentään käytiin sinivalkoisessa Sisukkaan dobossa Pikin kanssa. Piki on vikkelä ja ketterä, toisin kuin kuin ohjaaja. Pikkuisen Piki ahdistui minun jännittämisestäni ja lapinkoirapennun tutustumisyrityksestä, mutta eiköhän sijaisella ollut tosi kivaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti