sunnuntai 17. elokuuta 2014

Herukanpoimintaa, ampparihyökkäys ja agilitykisapohdintaa

Sunnuntaina käytiin mökillä marjassa ja uimassa. Vesi oli vielä 22-asteista, ja ilma taas sopivat 18 astetta.

Ihan kuin Pikin eilinen silmähaveri ei olisi riittänyt, mökkitiellä kävellessämme ampiaisia kävi kimppuun. Kumpikin koira sai varmaankin kaksi-kolme pistoa. Viiru piti meteliä pistettäessä, mutta tuntui toipuvan heti sekä henkisesti että fyysisesti. Piki aristi tassuaan ja meni vielä saunankin alle piiloon. Lähdettiin äkkiä kotiin, koska kotona oli tuoreemmat kyytabletit ja maukkaammat tykötarpeet. En kuitenkaan antanut lääkettä, esim. sitä kyytablettia, koska pistoa ei tullut kuonoon eikä kumpikaan ole tuskainen. Kerran pikku-Mörkö-rukkaa pisti ainakin kymmenen maa-ampparia. Se oli kyllä surkeaa. Tänään loppupäivä levätään, enintään penkkiurheillaan.

Ennen ampiaisten hyökkäystä ehdittiin treenata kummankin kanssa esinejanaa (hmm, Pikin kanssa lähinnä rukkasen tuomista jonnekin minun suuntaani) ja tottista. Nyt Viiru osasi tulla eteen istumaan ilman mitään apuja! Tai olihan minulla nakinpalanen suussa...

Tänään sain koottua itseäni sen verran, että katsoin eiliset hyllyradat kuolematta häpeään. Nollaradastahan videota ei ole. En kyllä vieläkään ymmärrä, miksei viimeisellä radalla ratahenkilö käynyt nostamassa rimaa. Olisi ehtinyt, ja sama rima putosi muiltakin. Vai olisiko ehtinyt? Rima oli lentänyt sen verran pitkälle, etten tohtinut tehdä suunnittelemaani sokkaria. Selittely sikseen - mutta kotimatkaa ajellessa rupesi harmittamaan, koska vitosellakin olisi päässyt palkinnoille, ja Hukka-Putkella oli todella hyvät palkinnot ;) Kassissa oli esimerkiksi Hurtan heijastinhuivi. Mitähän tuollaisessa rimatapauksessa olisi oikeasti pitänyt tehdä? Jatkaa vain niin kuin rima olisi ollut ylhäällä, varmaankin. Lopussa iski vielä kantapäänkin kipu.

Blogien kommaaminen taitaa olla nykyään vallan epämuodikasta, mutta tätä traumaani saisi kyllä kommentoida, esim. mitä pitäisi sääntöjen mukaan tehdä. Jos tilanne tuosta videosta erottuu.



Tai fiksuintahan olisi ollut ottaa nollaradalta tarjottu serti. Mutta sitten ei olisi päässyt ensi lauantaina kakkosiin kisaamaan!

Silmän tarkastusta varten varasin huomiseksi eläinlääkäriajan. Mutta ihan normaalilta silmä näyttää. Pikiä vain väsyttää kovin.



4 kommenttia:

  1. Rima nostetaan, jos ehditään, mutta koirakkoa ei häiritä. Jos rimaa ei ehditä nostaa, hypystä juostaan läpi.

    Onnea nollasta!

    VastaaPoista
  2. Eeva, kiitos onnitelusta ja vastauksesta! Niinhän se on, että pitäisi itseäkin totuttaa erilaiseen häiriöön eikä pillastua pikkuasioista.

    VastaaPoista
  3. Saahan sitä välillä pillastua. Menee ohi aikanaan. :D

    Olet muuten oikeassa blogikommenttien suhteen. Mulle ainakin tulee vähän idiootti tai itseään korostava olo, jos onnittelen hyvässä lykyssä ensin kisoissa, sitten Fb:ssa ja vielä blogissa erikseen. Mikähän olisi viisainta?

    VastaaPoista
  4. Joo, kun kirjoittaa "onnea vielä tätäkin kautta", kuulostaa vaatimattomasta suomalaisesta siltä, että korostaa itseään. Ja oikeasti sanookin "Hän on täällä tänään! Kuvassa keskellä Satu." En osaa kyllä sanoa, mikä olisi viisainta - itse taidan tehdä niin, että onnittelen paikan päällä kisoissa enkä sitten muualla... Silloin harvoin, kun olen kisoissa. Tai toissijaisesti fb:ssa - silloin harvoin, jos ollaan kavereita ;)

    VastaaPoista