Kesä päättyi. Hellekesän loppu on toivottavasti kultaisen patikointisyksyn alku. Harjoiteltiin Lykynlammella raikkaassa poutasäässä. Kantarelleja ei näkynyt, mutta mustikoita ja puolukoita sitäkin enemmän.
Taukohetki portailla:
Uitiinkin.
Kotona syötiin samasta kattilasta.
Päätös 2
Myönsin itselleni, etten pysty opettamaan Viirulle pk-tottiksen hyppy- ja estenoutoa niin, että koira palaa kapulan kanssa hypyn ja A-esteen yli. Se vain tuntuu niin pahalta - olkoot muut mitä mieltä vain. Jos meidän pk-uramme on siitä kiinni, niin olkoon sekin. Voin kuvitella, että pk-hypyn kiertämisestä paluumatkalla seuraa vaikeuksia tokon noutoihin, mutta ei varmaankaan ylitsepääsemättömiä. Onpa huojentunut mieli.
Käytiin iltalenkillä, jo hiipivässä hämäränhyssyssä koirankoulutuskentällä. Viiru hyppi muutaman kerran n. 80 cm hyppyä; yritin saada hyppyyn vauhtia niin, että esteen ylitys olisi helpompaa (Viiru kyllä hyppää metrinkin vaikka seisovilta jaloilta). Eri korkuiset A-esteet menivät innokkaasti ja iloisesti. Näin on hyvä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti