lauantai 16. elokuuta 2014

Oppia ikä kaikki

Oppia ikä kaikki. Sehän on yksi koiraharrastuksen kiehtovimmista piirteistä. Tätä oppia - jonka monet tietävät muutenkin - en olisi kuitenkaan halunnut saada: Älä anna koirien telmiä pannoissa ja remmeissä. Pikin toisen silmän yläluomi lukittui remmin lukkoon, kun Pikseli leikki kisakaverin pienempikokoisen ikätoverin kanssa. Onneksi paikalla oli auttavaisia reippaita ihmisiä, kuten Sari, Kaisa ja Kerttu. (Suuri kiitos heille, vaikka he eivät tätä luekaan.) Itse olen aika avuton, kun liikuskelen harrastuksissa ilman rillejä. Tämäkin siis opiksi: opettele käyttämään silmälaseja.

Ilmeisesti selvittiin säikähdyksellä. Viimeistään maanantaina käydään kuitenkin lääkärissä.

Viirun eka hyllyhypäriltä olisi pitänyt oppia ainakin se vanha juttu, että älä muuta ohjaussuunnitelmaa, kun olet sen päättänyt. Jos muutan, en osaa nimittäin tehdä mitään. Eka rata oli todella vaikea. Tuomarina oli Minna Räsänen, joka tuurasi Sami Topraa, joka oli kuitenkin suunnitellut radat.

Toka rata oli paljon helpompi agilityrata, joka toi Viirulle nollavoiton.  Siitä en oppinut mitään, mutta olisi pitänyt ehkä oppia jotain kontaktien kriteereissä pysymisestä.


Kolmannelta radalta tuli jälleen hylly. Alku oli haasteellinen, ja jopa ymmärsin sen etukäteen. Tein kuitenkin juuri niin kuin ei olisi pitänyt tehdä: rynnin koiran eteen, ja rima putosi. Kohta palattiin samoille paikoille eikä rimaa ollut nostettu, vaikka hyppy piti tehdä uudelleen. Siitäkös hämmennyin, ja Viipo sujahti putken väärään päähän. Oppi, jota toivottavasti kokemus lisää: Mokan jälkeen jatka niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyllyradoista on videotodisteita, ja pitää nekin tutkiskella.

Olen yrittänyt noudattaa sitä parasta oppia, jonka Anne Savioja sanoi Viirun ekoissa kisoissa: Aina voittajana maaliin. Nyt kolmannen radan jälkeen rupesin kuitenkin heti kisakaverin kanssa juttelemaan. Vaikka olisi pitänyt ensin muistaa se tärkein kisakaveri. Voittajana maaliin -oppia pitää siis kirkastaa. Siitä olen tyytyväinen, että kun minä taputan Viirulle maalissa, muutkin taputtavat :)

Miksi oltiin Kuopiossa? Lähdettin hakemaan Kertun fillaria ja muita muuttotavaroita Joensuuhun. Samalla saatiin mukava kisapäivä (jos Pikin silmähaverista selvittiin säikähdyksellä), huippuseuraa (etenkin huippukety) ja hieno kesäpäivä (+18 ja puolipilvistä, lempisääni).

2 kommenttia:

  1. No onneksi ei käynyt pahemmin. Tuollaiset aina säikäyttää.

    VastaaPoista
  2. Niin säikäyttävät. Onneksi lukossa ei kuitenkaan ollut teräviä reunoja. Oltiin tänään lääkärissä, ja diagnoosina oli yläluomen verenpurkauma. Itse silmässä ei ollut haavaa tai muutakaan vikaa. Pitäisi ihan antibioottitipalla parantua... Ja sitten vielä sunnuntaina ne ampparit. Piki on sen verran nuori herkkis, että se huolestui asiasta kovasti. Viiru taas unohti hyökkäyksen heti.

    VastaaPoista