Maastokausi polkaistu ja haukuttu käyntiin

Tänään avattiin maastokausi hakuryhmän treeneillä ja Pikin jäljellä. Olen arponut, jatketaanko jäljestystä tossulla vai verellä. Tänään ajauduimme tossu+namijäljelle. Piki jäljesti keskittyneesti, mutta ei niin tarkasti kuin parhaimmillaan; osa nameista jäi syömättä. Loppuun olin jättänyt yhden kepin, mutta se ei kummemmin kiinnostanut (ei tietenkään, kun lopussa oli myös namikasa).

Piki oli myös tallaamassa hakurataa. Meitä oli vain kolme ryhmäläistä ja vahvistuksena Sirkku ja Susu. Viirun kanssa ilmaisussa jatkettiin siitä, mihin kentällä jäätiin. Hypoteesiksi muodostui, että Viiru jättää maalimiehen, koska se ennakoi kokeenomaista sivulletuloa. Lisää tuli evidenssiä hypoteesin tueksi. Pääsin ekan ukon tuntumaan seisomaan, mutta sitten Viiru pamahti vinoon perusasentoon ja jatkoi louskutusta. Kärsivällisyyteni ei kestänyt, joten pyysin ukkoa houkuttelemaan Viirun huomion takaisin sinne minne piti. Sirkku-ukko liikahti, Viiru siirtyi haukkumaan ukkoa ja sitten maalihenkilö palkkasi. Seuraavalla ukolla ennakointia ei ollut. Heti, kun kutsuin Virun sivulle ja se lähti tulemaan, maalimies palkkasi. Aivan loistava ajoitus maalihenkilöltä! Sitten oli tyhjä, ja kahdella viimeisellä ukko palkkasi 15 tai 60 haukun jälkeen.

Hyvä oli fiilis, mutta suorista pistoista ei Viipo ollut koskaan kuullutkaan. Ihanaa, kun pääsee tänne kankaalle juoksemaan! Vaikka saavathan koirat joka päivä juoksennella muutenkin :) Kyllä Viiru tiesi, missä ukot lymyävät, mutta samantien voi tutkiskella koko alueen.

Sitten vielä kunnon lenkki autossa kököttämisen ja käskyn alla olemisen vastapainoksi.

Susulla on kevythäkki takapenkillä.

Piki ja Susu Pärnällä perjantaina.

Sirkku ja Susu saapuivat iloksemme helatorstain iltana. Helatorstaina olin JoAn agilitykisoissa vastaavana koetoimitsijana. Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle kolmosten radalle, mutta sitten muistin päätökseni: ei kilpailemista koetoimitsijapäivänä (olisi kyllä ollut tarjolla VeKoTin-kollega tuuraamaan). Viiru ansaitsee parempaa ;)

Agilityssa on Viirun ohjelmassa ollut edellisen päivityksen jälkeen vain tekniikkakurssi ja kisojen jälkihoito (irtoaminen, kontaktit, kepeille niisto). Tekniikkakurssilla oli erilaisia sokkariohjauksia: flippi (valssi+sokkari), sokkarisarja ja japanilainen (tuplasokkari). Uskaltaakohan noita kisoissa kokeilla? Monta hirttokohtaa menisi flipillä tai japanilaisella paljon sujuvammin. 

Ammuttu Viirulle on kahteen kertaan, jälkimmäisellä kerralla ampujana oli Sirkku. Viiru edelleen reagoi hieman mutta pystyy iloisena jatkamaan tekemistä. Perjantaina Viiru meni metrisen ja A-esteen mennen tullen, tullen pikkukapulan kanssa. Apujahan eka kerta vähän vaati.

Piki on tehnyt pikkuisen alkeistunnaria, perusasentoa, seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta... Pitäisi vain treenata enemmän ja useammin.

Mukavia lenkkejä on käyty yhdessä. Ulkona Pikillä ja Susulla ei ole riidanpoikastakaan - eikä ehkä olisi sisälläkään, mutta emme ole kokeilleet. 

Vuodenaikakuvauspaikalla Pyhäselän rannalla vesi on korkealla. Jos olisi ihan pakko valita kaikista omalla tavallaan ihanista vuodenajoista paras, hennon vihreä loppukevät olisi paras. Petroskoin reissulla, Laatokan rannalla, kukkivat kaipaamani sini- ja valkovuokot.

Punkkeja vastaan on suojauduttu viimekesäisillä Seresto-pannoilla. Eilen käytiin ostamassa uudet, koska vaikutti siltä, että panta ei enää täysin torju punkkeja, vaikka kylläkin tappaa.

Piki ja Viiru olivat äitienpäiväviikonlopun tätilässä hoidossa ihmisten käydessä Petroskoissa. Kiitos, Hanna! Nyt Viiru ei hyppinyt pöydillä varastelemassa öisin ruokia, mutta pisti poskeensa puolikkaan pupunpoikasen :( Ei tarina kerro, eikä Hannakaan tiedä, miten tilanteeseen päädyttiin.